Kuinkas vanhoja taatoja ja mummoja täällä sitten on kun minäkin olen 30 --- Enkä minä ole koskaan osannut lukea kolmiruutuisia tylsiä jatkotarinoita sanomalehdestä.
Minä olen 38 ja kasvanut jatkosarjojen parissa. Lapsena seurasin Johnny Hazardia, Mustanaamiota, Modesty Blaisea, Muumeja, Juliet Jonesin sydäntä, Tri Kildradea, Mandrakea, Ratsupoliisi kingiä, mikäs sen Uuden Suomen puhekuplattoman Nallesarjan nimi olikaan ja tietysti Rip Kirbyä. Ei mitään ongelmaa. Lehdetkin olivat silloin jatkosarjoja: Zoom, Ruutu ja Non Stop.
Olen oppinut mieltämään kunnollisen sanomalehden sarjakuvasivun sellaiseksi, että siinä on yksi tai kaksi jatkosarjaa ja loput (yleensä enemmistö) ovat huumorisarjoja. Se vakavampi sarja on vähän niinkuin uutiset televisiossa, se tuo uskottavuutta.
Vihaan myös Laihonen & Ludwig vai mikä *ttu se nyt on mikä Länsiväylässä korvasi Radio Oton. Yleensä näitä ei-hauskoja sarjoja sanomalehdissä. Sanomalehdessä pitäisi julkaista hauskoja STRIPPEJÄ eikä mitään "oikeaa" sarjakuvaa.
Laihosen ja Ludvigin laadusta puhuttaessa joudun jääväämään itseni, koska olen sen piirtäjä. Kerron kuitenkin hieman sarjan taustasta, koska Länsiväylän sarjakuvapolitiikka ansaitsee yleisempääkin huomiota ja sillä voisi olla esimerkillistä arvoa muillekin suomalaisille lehdille.
Länsiväylä on espoolainen ilmaisjakelulehti, joka julkaisee sivuillaan neljää espoolaisten ammattilaisten tekemää sarjakuvaa (+ yhtä poliittista pilakuvaa). Siinä missä muut lehdet luopuvat jatkosarjoista, koska "lukijauskollisuus on kuollut käsite" Länsiväylä otti valikoimiinsa jatkosarjan nimenomaan sitouttamaan lukijoita.
Laihoselle ja Ludvigille on asetettu paikallinen tehtävä. Seikkailut tapahtuvat Espoossa oikeissa paikoissa, esittelevät espoolaisia ilmiöitä ja pohdiskelevat espoolaisuuden syvintä olemusta. Espoolaisen identiteetin ollessa todella sirpaleinen ja jopa anti-espoolainen tämä onkin haastava tehtävä. Vaikka sarja onkin fiktiivinen satiiri, sen yhteydessä voisi puhua (lainausmerkeissä?) myös reportaasisarjakuvasta tai sarjakuvajournalismista. Painotan kuitenkin sitä, että sarja on tietoisesti paikallinen, kun sarjakuvien yleinen julkaisupolitiikka on yleismaailmallista ja sen myötä yhdenmukaistunutta. Yleisesti ottaen sarjakuvasivuja lukemalla ei pysty arvaamaan missä kaupungissa sanomalehti ilmestyy. Laihosta ja Ludvigia saa vihata, mutta Länsiväylää on syytä kunnioittaa.
Sarjan verkkainen ilmestymistahti 2 strippiä viikossa tuo toki omat ongelmansa tarinankerrontaan ja tarinoiden oikea mitta on vielä hakusessa. Seuraavan vuoden aikana on tarkoitus pudottaa tarinoiden kestot noin kahteen kuukauteen, eli alle 20 strippiin, kun tähän asti ne ovat olleet miltei tuplasti pidempiä. Ensimmäinen lyhyempi tarina alkaa 25.4. ja olisin todella kiitollinen jos espoossa asuvat lukijat (sinäkin Justukseni) kommentoisivat minulle sähköpostitse laihonen@isihei.fi (osoite on myös jokaisen stripin katuojassa) josko sarjan seuraaminen helpottuu muutoksen myötä. Tätä on nimittäin piirtäjänä miltei mahdoton arvioida, koska itse elää koko ajan muutamia strippejä lehteä edellä. Olen jo nykyisessä tarinassa pudottanut strippien ruutumäärän keskimäärin alle neljään, kun se välillä taisi olla lähempänä kuutta. Tähän astisistakin lukijakokemuksista olen erittäin kiinnostunut, mieluummin yksityisesti kuin tässä säikeessä.
ei Rip Kirbyn paikka hesarissa ainaisvaivan paikalla ole. Kun se ei ole hauska! Siinä ei ole komediaa juurikaan ja minä luen sellaista ennemmin sarjakuva-albumista, en kolme ruutua kerrallaan kerran pari viikossa.
En koskaan ole ajatellut, että Rip Kirby pyrkisi olemaan erityisesti "hauska". Joillekin Alex Raymondin sydämellisille jutuille olen kyllä naureskellut makeasti, mutta kyllä sanomalehtisarjakuvallakin on saatava olla muitakin funktiota kuin naurattaminen. Varsinkin kun suurin osa "huumorisarjakuvista" on lähinnä harmittomia, mutta harvoin hauskoja. Kuka televisiotakaan jaksaisi katsoa jos sieltä tulisi pelkkiä komedioita.
Ilmestyykö Suomessa muuten mitään toista kotimaista jatkosarjaa kuin L & L. Ei nyt lasketa V & W:n muutaman stripin mittaisia stooreja.
