Itse olen elänyt luulossa että Pikku Piko on Pikon poika. Mieleni sopukoissa on vieläpä visuaalinen luulo että jossakin ruudussa olisi näkynyt isukista lahkeen verran.  

Näin olisi aikajatkumokin kunnossa. Toisin kuin klassisessa käännöskukassa Young Indiana Jones = Indiana Jones Jr.

Luin juuri Robinson-koulun ja siinä oli todella taidokkaita kuvituksia, sellaista pikkutarkkaa viivaa, tuhansia aaltoilevia viivoja ja valoisat kohdat ilman viivaa, tummat kohdat tiheämpää tai sitten täysin mustaa.  Näytti erittäin työläältä tussityöltä.

Nuo on kyllä tehty kaivertamalla esim. kuparilaatalle, joka tuskin tekee työtä yhtään helpommaksi. Googlettamalla sanalla engravings löytyy paljon hienoja töitä.

Jaa...eipä tule mieleen mitä vihata, mutta Karvinen ja Tenavat on aika syvältä.
Mistä ihmeestä niitä uskovaisten sarjakuvia saa? Omistan 6 kappaletta niitä pikkuisia lipareita mitä esim. festareilla jaetaan. Eikö ole muita keinoja saada näitä sarjakuvia? Pitääkö minun seurata koko kesä uskovaisten festaribussia? Niissä on melkein yhtä upea taitto kuin vanhoissa länkkärisarjiksissa, tosin hieman omaperäisempi (se on huono asia, siis omaperäisyys.)
Nyt meni kyllä pahasti asian vierestä, mutta kun minulla ei oikeastaan ole mitään palavaa vihan kohdetta.

Näin olisi aikajatkumokin kunnossa. Toisin kuin klassisessa käännöskukassa Young Indiana Jones = Indiana Jones Jr.

Selittäkää minulle miten pirussa Indiana Jones jr.:n isän nimikin voi olla Indiana Jones, jos juniori sai nimensä lemmikkikoiransa mukaan? Joko tässä on epäloogisuuden multihuipentuma tai olen vain hiukan tyhmä.


Ja mitä vihaamaani (turhan vahva sana) sarjakuvaan tulee, niin ei sellaista oikein ole. Myrkyssä ollut ja aikoinaan Suomen Madissakin julkaistu Zoo juttu oli kyllä kauheaa kökköä. Myös Tom Bunkin yltiövisvaiset teokset ovat suurina annoksina vaarallista. Karvistakaan en oikein ymmärrä, se kun on mielestäni hirveän tylsä tusinastrippi. Moni sarja on pilattu jossain välissä aivan tolkuttomasti. Esim. Turtlesin järjettömät tulevaisuuden turtles sekoilut. Ei, ei näin.

Mitään sarjakuvaa en inhoa mutta moni on jota en ymmärrä tai josta en vain jaksa kiinnostua.


Täh? Miten niin Rip Kirby on p***a?
Ei se sanomalehdessä toimi, mutta albumeina kylläkin.


Pikku Pikoa olen muutaman albumin lukenut ja onhan se ihan hauska kauhukakara sarjakuva, mutta sitä lukiessa kannattaa Iso Piko kyllä unohtaa.

Koira mikä koira, mutta eiköhän se nimi ole kuitenkin johdettu Nevada Smithistä?

En jaksa enää vihata edes Karvista, eihän miljardi kärpästä voi olla väärässä.

Juuri tällainen. Young Indiana Jones eli nuori Indiana Jones kääntyi MTV3:sen toimesta suomeksi muotoon Indiana Jones Jr.

Tästä tuli mieleen 60-luvun Teräsmiehen poika-lehti, joka on myös ylittämätön käännöskukkanen. Nuoresta Teriksestä kertova Superboy kääntyi jonkun kääntäjän (tai kustantajan) aivoissa Teräsmiehen pojaksi. Jopa minä, alle 10-vuotiaana, muistan tajunneeni että lehden nimessä on jotain vikaa.

Tulipa semmoinenkin värialbumi Williamsilta, jossa Superboy ja Robin seikkailivat yhdessä. Jos en nyt taas väärin muista, niin hahmot oli käännöstetty Teräsmiehen ja Lepakkomiehen pojiksi!

Tarkoittanet vuoden -74 lahjakirjaa jonka päätarinassa seikkailivat Teräsmiehen ja Lepakkomiehen "Superpojat". Pojat olivat ilmetyt isänsä puvuiltaan ja nimetkin olivat Clark ja Bruce, Superman Jr. ja Batman Jr. Suomennetussa albumissa käytetään kuitenkin hahmojen niminä Teräspoikaa ja Robinia! Siis Bruce pukeutuu Batmanin asuun mutta häntä kutsutaan Robiniksi. Joku suomentajan älynväläys lienee.

Super Sonsit seikkailivat World's Finest Comics -lehdessä 70-luvulla kymmenisen kertaa. Alkuperästä ei kaiketi puhuttu juuri mitään ennenkuin viimeisessä esiintymisessä (WFC 263), jossa hahmot selitettiin tietokonesimulaatioiksi.

Minäkään en tykkää Spawnista, nyky-Hämiksestä ihan kohtalaisesti kyllä. Supersankariroskaa ovat mielestäni Ultimate X-Men sekä kaikki mutanttijutut joita aikoinaan turmelivat panoksellaan Jim Lee, Rob Liefeld, Whilce Portacio ja Art Thibert.

Huu, kun taas Kvaakissa on hyvä keskustelu meneillään. Varsinkin tuo "mikä Espoon paikallislehti on paras?" -debaatti toi lisää iloa aurinkoiseen kevätpäivään

Mutta joo, nuo 90 luvun puolenvälin Image ja  Marvel -tusinasarjat saavat kyllä voimaan edelleenkin pahoin. Ei niinkään tarinoiden vuoksi, vaan sarjojen rytmin vuoksi. silloin kuin tuntu olevan muotia tuollainen progressiivinen "breakbeat" -ruutujako.
Ajan henki ja tyyliseikka, mutta kyllä meikäläinen lennähti kärryiltä aina aika pahasti (epileptiset kohtaukset eivät olleet kaukana)... Onneksi vuosikymmenen lopussa tuli enemmän pulp- ja retrojutut muotiin ja noi teknosarjat jäivät vähemmälle. (ai niin, ja  niiden sarjojen naiset, voi hyvänen aika!)
 
Niin, vihaan sarjakuvaa, jos sitä on hankala tai liki mahdoton lukea.

Mutta tuolla aiemmin oli mielenkiintoinen Altan -kommentti. Tosiaan itsekin vihasin ko. taiteilijan Adaa ja Macaota. Skippasin ne aina yli Tapiirista. Sitten päätin vain, syystä tai toisesta,  lukea ne kaikki yhteen putkeen ja avot! Nykyään herra Altanin nokkelan kyyniset ja samalla helevetin hauskat jutut kuuluvat meikäläisen top 10. Puhutaanpa dialogista ja alaviitteista! Ja yllättäen se taidekin upposi.
 
Pellefanttia en vihaa enää, nythän hahmo olisi t-paitana tosipop ja in (ainakin Helsingin Punavuoren kuppiloissa tai Tampereen Yo-talolla  )! Mutta lapsena se oli ehkäpä maailman vastenmielisin sarjakuva... Sellaista ei voi syntyä kuin ruotsissa, pellefantti on täysi kusipää ja kaikenlisäksi sillä pyyhkii hyvin. Ruotsalaista v*ttuilua, sanon minä, prkl!  
Miksei Palsan eläkeläinen voinut ottaa uhrikseen Pellefanttia, oi miksei? Olisi tullut kahvistelupikkuleivätkin kaupan päälle!