Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Lurker 03.04.2008 klo 15:02:26
-
Tätä aihetta, siis sitä, kuinka saataisiin uusia sarjakuvan lukijoita, on käsitelty Kvaakissa toki aikaisemminkin siellä täällä... varsinkin levikkikeskusteluissa.
Luin Newsaramasta keskusteluartikkelin THE Q: MARKETING TO NEW READERS (http://forum.newsarama.com/showthread.php?t=152181), ja täytyy sanoa, että Suomessa tilanne on täsmälleen päinvastainen kuin USA:ssa.
Yhdysvalloissa supersankarit ovat kingejä. Suomessa sen sijaan kaikki muu sarjakuva (varsinkin Aku Ankka, Witch, Tex Willer, Tintit), paitsi supersankarit, myy hyvin. Täällä on myös tarjolla paljon laajemmin vaikka mitä genre-sarjakuvaa: länkkäreitä, funny animalseja, sotasarjakuvaa, heppasarjiksia yms. Täällä sarjakuvat ovat myös pysyneet marketeissa ja kioskeissa toisin kuin Jenkeissä, jossa ne ovat kadonneet erikoiskauppoihin.
Suomalainen oma sarjakuva on varsin erikoista ja omaleimaista, kuten hyvä onkin, ja sekin on nousussa ja jotkut niistä pääsevät jopa myyntilistojen kärkitiloille.
Onko meillä siis tilanne hyvä? Tarvitaanko meillä ollenkaan tällaista keskustelua?
-
Ei tilanne vielä mitenkään liian hyvä ole, vaikka miljoona suomalaista lukeekin Aku Ankkaa joka viikko ja hiukan alle 100.000 ostaa kuukausittain Akun taskukirjan. Suurimmalle osalle suomalaisista on edelleen sarjakuva = Aku.
Oikeasti aktiivisia sarjakuvanlukijoita ja mikä tärkeintä, ostajia, on meillä noin 7000, ja sekin lienee vähän yläkanttiin arvioitu luku. Siis sellaisia jotka erottavat toisistaan Musturin ja Mustanaamion.
-
Merkittävä tekijä näyttää olevan myös formaatti, sarjakuvapokkari ja kovakantinen sarjakuvakirja myyvät paremmin kuin sarjakuvalehti. Näin olettaisin.
Lehdille pitäisi saada paljon tilaajia, mutta se ei taida olla helppoa.
-
Tätä aihetta, siis sitä, kuinka saataisiin uusia sarjakuvan lukijoita, on käsitelty Kvaakissa toki aikaisemminkin siellä täällä... varsinkin levikkikeskusteluissa.
Luin Newsaramasta keskusteluartikkelin THE Q: MARKETING TO NEW READERS (http://forum.newsarama.com/showthread.php?t=152181), ja täytyy sanoa, että Suomessa tilanne on täsmälleen päinvastainen kuin USA:ssa.
Yhdysvalloissa supersankarit ovat kingejä. Suomessa sen sijaan kaikki muu sarjakuva (varsinkin Aku Ankka, Witch, Tex Willer, Tintit), paitsi supersankarit, myy hyvin. Täällä on myös tarjolla paljon laajemmin vaikka mitä genre-sarjakuvaa: länkkäreitä, funny animalseja, sotasarjakuvaa, heppasarjiksia yms. Täällä sarjakuvat ovat myös pysyneet marketeissa ja kioskeissa toisin kuin Jenkeissä, jossa ne ovat kadonneet erikoiskauppoihin.
Suomalainen oma sarjakuva on varsin erikoista ja omaleimaista, kuten hyvä onkin, ja sekin on nousussa ja jotkut niistä pääsevät jopa myyntilistojen kärkitiloille.
Onko meillä siis tilanne hyvä? Tarvitaanko meillä ollenkaan tällaista keskustelua?
Uudestaan, tunteella.
Kyllä keskustelua juuri kaivataan mutta sitä tuskin saamme.
Suomen sarjakuvapuolen historia on eri kuin sarjakuvasuurvaltain USA, Japani, Ranska.
Kaikkiena asemaa uhataan Mangaa ovat haastamassa manhwat yms aasialainen tuotanto.
VesaKn huomio ankan ylivallasta ja siitä ettei se tarkoita sarjakuvaskenen olevan Suomessa valtaisa on liiankin osuva. Mutta siinäkin tullaan siihen miksi sarjakuvalla ei ole uusia lukijoita: ei ole riittävän laajaa tarjontaa.
Ei, oikeasti ei. Ulkomaisista tulee vain varmimpia hittejä koska juuri muuhun ei ole varaa ja kotoinen tuotanto on pahasti juuttunut "sarjakuva on taidetta" konseptiin.
Jos tätä fraasia ei joku usko se on sen henkilön ikioma ongelma, sillä sarjakuva on taidetta. Voin vain todeta vastakkaisen kannan omaaville vapaasti lainaten " Meillä kaikilla on ongelmia eikä minua henkilökohtaisesti kiinnosta"
70-luku meni jo. nyt voisi sanoa kuin mummo lumessa: Eteenpäin.
Ilahduttavina ilmiöinä Fingerpori ,Kiroileva siili ja manga ovat nostaneet uudestaan sarjakuvan aiheeksi joka kiinnostaa suurempaa yleisöä, edes hetkellisesti.
Nyt pitäisi takoa kun metalli on edes hiukan lämmintä, muutoin tästä tulee hippien ja bay city rollersien kaltainen ilmiö, paitsi tietysti että tämän katoamisesta minäkin olen pahoillani.
Tarvitaan rahaa ja kaupallisuutta. Infrastruktuuriverkkoa, koulutusta, kääntäjiä, studiotiloja, oikeita palkkoja tekijöille ja markkinointia.
Vain satsaamalla populaariin saadan korkeakulttuurinen ja UG ilmaisukin pidettyä elinvoimaisena ja jonain muuna kuin tympoeänä parodiana itsestään.
Eli tarjonnan valtavaa kasvua.
-
Jos niitä haluaa aivopestä(/manipuloida, jos haluaa vähemmän agressiivin ilmauksen), niille pitää antaa käteen jotakin muuta kuin Aku Ankkaa, jotain sellaista ihan erilaista mitä he kuvittelivat sarjakuvan olevan, jotain sellaista mistä luulisi toisen tykkäävän.
Mutta siis... en minä ainakaan usko, että sarjakuvakeskustelua täällä paljoa tarvittaisiin, onhan tälle jo oma foorumi. C; Minäkin voisin jo nimetä tusinan sarjakuvanlukijoita (joista kyllä suurin osa lukee _vain_ mangaa, mikä on perin juurin ärsyttävää. On länsimaiset sarjikset ihan yhtä hyviä, kunhan löytää sen oman tyylinsä).
Se vain, etten minä ainakaan pysty nimeämään niitä suomalaisia sarjiksentekijöitä kovin montaa. Onhan niitä, mutta mieleen tulee vain sarjakuvat (ja minusta tekijät ovat etusijalla... taino). Pitäisi kai keskittyä enemmän. Jaajaa... Pitäisi vain ensin kumota niitä ennakkokäsityksiä mitä muilla ihmisillä mitä luultavimmin on. Ei sarjakuvat lopu pelkkiin lehtistrippeihin ja Asterixeihin.
-
Itsellenihän tuli tuossa vuosi aku ankkaa jota oikein mielelläni luin, noin joka toinen kuukausi parin tunnin rykäisynä. Oli siellä hyvä juttu siitä Akun autosta, ku se pääsi revittelemään. Mutta se että ihmiset itkee miten surkeaa se on ku ankkoja luetaan niin voi miettiä mitä ite sen asian eteen tekee... itsehän aion tukea ystävieni yritystä luoda mielenkiintoista seikkailu sarjakuvaa. Toivotaan että homma ottaa tuulta alle ja tyypit saa homman rullaamaan.
-
Ilahduttavina ilmiöinä Fingerpori ,Kiroileva siili ja manga ovat nostaneet uudestaan sarjakuvan aiheeksi joka kiinnostaa suurempaa yleisöä, edes hetkellisesti.
Tarvitaan rahaa ja kaupallisuutta. Infrastruktuuriverkkoa, koulutusta, kääntäjiä, studiotiloja, oikeita palkkoja tekijöille ja markkinointia.
Vain satsaamalla populaariin saadan korkeakulttuurinen ja UG ilmaisukin pidettyä elinvoimaisena ja jonain muuna kuin tympoeänä parodiana itsestään.
Vielä enemmän kuin rahaa tarvitaan uusia ideoita ja kiinnostavia sarjakuvia. Liian monet sarjakuvat yrittävät vanhoilla eväillä, sekä aiheen, tyylin että kohderyhmän suhteen. Taidelaji joka on lähtökohtaisesti näinkin huonosti taloudellisesti kannattava tekijöille soisi kannustavan kokeilemaan uusien asioiden yhdistämistä. Enkä nyt tarkoita että kaikkien pitäisi lähteä vääntämään UG-taidesarjakuvaa vaikka sen jonkinmoinen menestys viime vuosina onkin hyvä esimerkki fiksusta "markkinoinnista". Uskon siihen että jos jutussa on jotain uutta, se kiinnostaa mediaa ja pääsee lukijoiden katseen alle (tai toisin päin). Se taas mahdollistaa oikeita palkkioitakin tekijöille.
Kotimaisessa sarjakuvassa, myös kaupallisesti kunnianhimoisessa, pitää olla jotain joka herättää kohinaa jotta sillä on mahdollisuus.
-
Aivan.
Mutta kun kaupallisuus ei tarkoita yhtä kuin aivoton tai ideaton ja ennen muuta tarvitaan rahaa koska vaihtoehdon sille eli sen että esimerkiksi valtio tarjoaa ilmaisen nettiliittymän verkkosarjakuvantekijöille, tarvikkeet, maksaa sähkölaskut ja painattaa ja jakaa ilmaiseksi albumit, lehdet pokkarit yms.
on minusta vielä kauempaa haettua.
Eikä minusta kyse ole vain kotimaisesta sarjakuvasta vaan sarjakuvasta ylipäätään.
Totta, meillä on pieni kielialue, taloudelliset riskit ovat isot kustantajille jne.
Valinnanvaran kasvaessa syntyy väkisin suurempi lukijapohja, mutta se ei tapahdu heti aikaviive on vähintään kaksi vuotta.
Vähintään.
Eurooppa, USA ja aasia ovat täynnä sarjakuvia jotka myisivät jos olisi mahdollisuus saada ne suomeksi.
Useista eri lajityypeistä.
Sisältö ratkaisee, se on itsestään selvää. Mutta kyse ei aina ole edes että pitää keksiä pyörä uudestaan, maailmalla ja kotikentällä olisi materiaalia (vaikkakin vanhoilla eväillä tehtyäkin)tarjolla mutta julkaisu ei kannata koska ei ole ostajia, mutta unohtaen että mikäli kyseistä materiaalia ei ole myynnissä sitä ei voida ostaa joten se ei myy. Joten koska markkinoita ei ole ei kannata.
Tervetuloa noidankehään.
-
Kotimaisessa sarjakuvassa, myös kaupallisesti kunnianhimoisessa, pitää olla jotain joka herättää kohinaa jotta sillä on mahdollisuus.
Jos ei haluaisi tehdä niitä asioita, millä nykyisin herätetään kohinaa, on siis tuomittu ikuiseen tuntemattomuuteen? Jaa jaa, huono homma.
En aio ruveta tekemään satasivuista sarjakuvaeeposta pedofiilin päiväkirjasta (mutta onneksi minulle ei sellaisia käsikirjoituksia tarjotakaan, jätän ne hommat vaikkapa Happy Horsen huviksi), vain sanoakseni jälkeenpäin haastattelussa, että tarkoitukseni oli vain "herättää keskustelua, kyseenalaistaa käsityksiä ja tuulettaa tabuja".
En tekisi sitä myöskään vain sillä perusteella, että se olisi "aihe, joka saa ostajat liikkeelle". Ei yleisö osta sarjakuvia lukeakseen "kuumista" puheenaiheista, sitä varten on Hymy ja Seiska. Jotka heitetään viikon päästä roskiin.
Meidän työmme on liian aikaaviepää, jotta sillä olisi suuriakaan mahdollisuuksia tarttua päiväntasaiseen kohinaan. Sitäpaitsi, ja tätä en voine liian paljon tähdentää: kohina peittää aina oikeasti tärkeät asiat kuulumasta.
-
Kotimaisessa sarjakuvassa, myös kaupallisesti kunnianhimoisessa, pitää olla jotain joka herättää kohinaa jotta sillä on mahdollisuus.
Mua lukijana kiinnostaisi myös vaikka kuinka perinteiset tarinat, hyvin kerrottuna. Sellaisia ei ole tullut liiaksi ulkomailtakaan. Väitän että lukijoita löytyisi kans.
EDIT: Apollolta tosiaan taitaa tulla. Praise the Apollo.
-
Väitän että lukijoita löytyisi kans.
Apolloltahan noita on tulossa.
EDIT:
Alixeissa nyt ainakin pitäisi olla tarinaa. Ja mitä mä muistan menneiltä ajoilta, niin hyvinhän nuo oli kerrottu. Tosin sillai vanhahtavasti. (Alix putoaa katolta. Tekstilaatikossa lukee: Alix putoaa katolta...)
Mutta tämähän saattaa tällaisena nopeiden leikkausten digiaikana olla jopa virkistävää.
-
Apolloltahan noita on tulossa.
Arktiselta Banaanilta tulee Blacksadia, joka on hyyvin perinteikästä.
Blacksad on mielestäni oiva esimerkki sarjakuvasta, josta satunnaiset lukijatkin voisivat pitää. Lisäksi kovat kannet ja hieno paperi viestivät, että tässä on kyse jostain, tiedättehän, paremmasta tavarasta.
Samaa maata voisivat olla esim Gibratin Le sursis tai Lepagen Muchacho. Kaunista sarjakuvaa ja kauniita objekteja. Voisi mainostaa vaikka Anna-lehden lukijoille.
-
Arktiselta Banaanilta tulee Blacksadia, joka on hyyvin perinteikästä.
Ihan henk. koht. mielipide:
Blacksadin ansiot ova kyllä kuvituspuolella, ainakin toistaiseksi.
Ei tarinatkaan toki mitään huonoja ole, mutta kuitenkin hiukka ohkaisia.
Komeaa sarjakuvaa toki. Ja ostan joka albun mitä tulee suomeksi.
MUTTA
Apollon tulevien albumien kohdalla ei todellakaan tarvitse miettiä, että tässä nyt "tuen" jotain sarjakuvankustannustoimintaa. Tai ostetaan nyt vaikka tätä, kun parempaakaan ei ole tarjolla.
Nämä syksyllä ilmestyvät albumit ovat sellaisia jotka Minä todella haluan lukea! Paino sanalla haluan.
Jos runolliseksi heittäytyisin, niin voisin sanoa, että ovat vastaus rukouksiini.
Kiitoksia jo etukäteen, Apollo. :)
EDIT:
Selailin eilen ensimmäistä Valkoista tiikeriä (på franska). Voi herrran jestas, kun on maukasta jälkeä. Rentoa, melkein huolimatonta, mutta kuitenkin niin virtuoosimaista. Ja tarinakin lähtee lentoon sivulla 12.
Uusimman Tiikerin takakannessa on mm. Sfarin mielipde Conradista ja Tiikeristä. Sangen mielenkiintoista.
Pitääkin joskus skannata se tänne vaikka Valkoinen tiikeri -ketjuun.
-
Nämä syksyllä ilmestyvät albumit ovat sellaisia jotka Minä todella haluan lukea!
Hauska kuulla. Mutta nyt menet, Tertsi, ketjun aiheen ulkopuolelle. Pitäisi pohtia mikä saa satunnaisen ohikulkijan tarttumaan sarjakuva-albumiin. Ei sitä, mikä tekee sarjakuvanörtin onnelliseksi.
Arktinen Banaani on mielestäni Blacksadin kanssa oikeilla jäljillä. Todella rohkea satsaus heiltä. Muiden on nyt paljon helpompi seurata perässä. Perinteisessä mielessä taiteellista sarjakuvaa kehiin!
-
Niin, ja sitten on Lutesin Berliini. Laatudraamaa. Ainakin toivon että sellainen löytäisi lukijoita.
-
Mitenhän WSOY on onnistunut uusien lanseeraustensa kanssa? Siellähän on DupuyBerberianin ja Trondheimin lisäksi myös jotain fantasiajuttuja (en tunne tarkemmin, kun se aihepiiri ei mua niin kiinnosta). Vaikka oonhan mä jotain kuullutkin...
Markkinointi on aika olennaista. Silti ei kai edes Hesarin kokosivun mainokset aina pelasta (maksetut tai maksamattomat). Levityskin tökkii... ainakin isoimpien kaupunkien ulkopuolella, kuten on moneen otteeseen todettu.
Kutin pointti on osaltaan juuri tuo: mainoksilla rahoitettu ilmaisjakelulehti, jolla tehdään sitä omaa estetiikkaa tunnetuksi. Nyt-liite on tuntunut toimivan sekin myyntimenestysten tuottajana... ja luulen, ettei Kiroileva siili jää viimeiseksi blogeista nousseeksi menestyjäksi. Eikö joku kustantaja nyt jo kohta tartu siihen Jupuun?
Ja julkkikset, ne Suomessa tekee tv. Ei pelkkä julkisuus elätä, mutta jos joku keksisi miten päästä teeveeseen esittelemään omaa sarjakuvaansa säännöllisesti, kyllä se varmaan näkyisi myyntiluvuissa, jollei juttu muuten olisi ihan sysipaska tai liian vaikea.
-
Yhä useampi nuori tuntisi sarjakuvaa paremmin ja ymmärtäisi sen olevan jotain muutakin kuin vain Aku Ankaa, jos koulussa (lukio/yläaste) tehtäisiin äidinkielen tunneilla edes jonkinlainen pinta raapaisu sarjakuvaan. Kyllä luulisi, että Franquinin mustien sivujen analyysi jonkin Maupassantin novellin sijasta voisi saada nuorissa syntymään enemmän innostusta ja vastakaikua. Tai Sitten Maus. Sen lukemisen pitäisi kuulua yleissivistykseen. Se on loistava kirja historin ymmärryksen syvennykseen.
Nyt monen kouluikäisen mielestä sarjakuva on, kuten aikaisemmin jo todettiin, Aku Ankkaa, teinityttöjen mangaa tai "nörttien" puuhastelua. Kaikki johtuen, että sitä ei tunneta.
Sarjakuvaa pitäisi saada ujutettua median lisäksi myös opettajien käsiin.
-
Kutin pointti on osaltaan juuri tuo: mainoksilla rahoitettu ilmaisjakelulehti, jolla tehdään sitä omaa estetiikkaa tunnetuksi.
Minulla sattuu olemaan viimeisin Kuti (nro 6 talvi 2007) kassissa. Tälläinen satunnainen lukija saa sen käsityksen, että Kuti haluaa olla "epäpopulaaria kulttuuria" ja tehdä selvän hajuraon "populaariin kulttuuriin" kuten Tex Willeriin.
Lainaus Ville Hännisen artikkelista:
Pieni ala uskoo yhteiseen asiaan, liikuttavan vahvasti.
Miten Kuti siis mielestäsi liittyy ketjun aiheeseen?
EDIT: eli sarjakuvan popularisoimiseen
-
Miten Kuti siis mielestäsi liittyy ketjun aiheeseen?
Öh? Ketjun nimi ei mun mielestä ollu "Kuinka saada uusia lukijoita Tex Willerille?"...
Kyllä kutilaiset haluaa että heidän tuotoksiaan luetaan. Varmasti jopa enemmän kuin Egmontin pamput rahankiilto silmissään (terveisiä Askolle, Joukolle yms ::)). Sarjakuvaa se on taidesarjakuvakin eikä kutilaisten yritys saada uusia lukijoita töilleen ole lainkaan kehnoimmasta päästä.
EDIT: Luuleeko Pappa-Sami että "pienen alan" missio - yhteinen asia johon vahvasti uskotaan - on pysyä piilossa lukijoilta?
-
Miten Kuti siis mielestäsi liittyy ketjun aiheeseen?
EDIT: eli sarjakuvan popularisoimiseen
Eihän popularisoiminen ja uusien lukijoiden saaminen ole sama asia. Toisia kiinnostaa graafinen ja kokeellinen "taidesarjakuva" ja toisia taas perinteiset seikkailu-BD:t. Kuti iskee kai eniten trendikkääseen graafikko-, taidelukio- yms. nuoreen kaupunkilaiseen väkeen (jotka eivät suinkaan kaikki ole ennestään sarjakuvien lukijoita), jonka mielestä joku Alix on taas tylsintä ikinä.
Minua lähtökohtaisesti ei kummatkaan elämää suuremmin järisytä, mutta luen kyllä, kun eteen sattuu. ;D
-
Eihän popularisoiminen ja uusien lukijoiden saaminen ole sama asia.
Miten ne eroavat toisistaan? Minua kiinnostaa tuo populaari vs epäpopulaari asetelma. Se taitaa siis olla vain Ville Hännisen mielipide, jota muut eivät kannata. Koska kerran haluavat lukijoita sarjakuvalleen.
Ei minulla mitään Kutilaisia vastaan ole. Ihmettelin vain Kutin mainitsemista tässä ketjussa. Kun Kutin lukijasta ei välttämättä tule sarjakuvan lukijaa.
-
Ei minulla mitään Kutilaisia vastaan ole. Ihmettelin vain Kutin mainitsemista tässä ketjussa. Kun Kutin lukijasta ei välttämättä tule sarjakuvan lukijaa.
Taas väärin. Kutin lukija on sarjakuvan lukija vaikka kuinka väheksyisit etkä tykkäisi.
-
Kun Kutin lukijasta ei välttämättä tule sarjakuvan lukijaa.
Mitäs se Kuti sitten on ellei sarjakuvaa? ;) Vaikka Kutia lukevat ihmiset eivät lukukokemuksestaan maksa, ovat he yhtä lailla sarjakuvan lukijoita kuin kuka tahansa muukin.
Onko tässä nyt kysymys siitä, mitä sarjakuvaa ihmiset halutaan saada lukemaan? Vai onko pappa-samin sanastossa sarjakuva määritelty tiukemmin kuin muilla?
-
Kuti onkin mielenkiintoinen esimerkki. Sehän sopii aiheeseen, koska se kertoo ainakin sen, että lukijoita saadaan viemällä sarjakuva sinne, missä ihmiset ovat ja antamalla se heille joko halvalla tai jopa ilmaiseksi. Ainakin minuun se tepsii, sillä en ostaisi tuollaista matskua edes halvalla.
Sen sijaan Pappa-samin kanssa olen siinä samaa mieltä, että Kutin normilukijasta ei välttämättä tule sarjakuvanlukijaa. Ei ainakaan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin esim. Aku Ankan lukijasta. Tässä voi myös viitata Vesan viestiin. Vesahan viittasi Disney-sarjakuvien suosioon Suomessa. Aku Ankkaakin lukee miljoona, mutta Vesan arvion mukaan aktiivisia lukijoita on vain ehkä 7000.
Mielestäni tässä ketjussa pitäisi keskittyä nimenomaan tuon aktiivisen porukan kasvattamiseen.
Ensin siis pitäisi keskittyä termien selventämiseen, sillä liki kaikkihan Suomessa sarjakuvia lukevat (esim. sanomalehdistä).
-
Mitäs se Kuti sitten on ellei sarjakuvaa? ;)
Totta, onhan se. Minun viimeinen lause oli laiskasti ajateltu ja huonosti kirjoitettu. Kuti ei siis ole portti populaarimman sarjakuvan pariin. Ihmettelin asetelmaa, jossa on haluttu valmiiksi asettautua ulkopuolelle.
-
Unelmatilanne olisi saada lisää myös sarjakuvan ostajia. Hieno juttu jos A.Ankka, Siili tai Kuti onnistuvat siinä.
-
Totta, onhan se. Minun viimeinen lause oli laiskasti ajateltu ja huonosti kirjoitettu. Kuti ei siis ole portti populaarimman sarjakuvan pariin. Ihmettelin asetelmaa, jossa on haluttu valmiiksi asettautua ulkopuolelle.
Miksi Kutin pitäisi olla portti "populaarimman" sarjakuvan pariin? Eikö riitä, että se on löytänyt omilta tahoiltaan uusia sarjakuvien lukijoita? Onko "populaarin" (mitä tämä ikinä tarkoittaakaan) sarjakuvan suosion kasvattaminen ainoa itseisarvo?
Eikö sarjakuvalle saadakaan uusia lukijoita nimenomaan tarjonnan monipuolisuudella ja näkyvyydellä?
-
Eikö sarjakuvalle saadakaan uusia lukijoita nimenomaan tarjonnan monipuolisuudella?
Tätä korostaisin minäkin.
Kirjakaupan, musiikkibisneksen ja elokuvalevityksen viimeaikaiset keskittymiset seurauksineen ovat hyvä todiste siitä, ettei pelkästään populaareimmalla kamalla lukija/katsojakuntaa laajenneta. Vain monipuolisuus takaa sen, että enemmän potentiaalisia ryhmiä tavoitetaan.
-
Onko "populaarin" (mitä tämä ikinä tarkoittaakaan) sarjakuvan suosion kasvattaminen ainoa itseisarvo?
Populaaria on sarjakuva, jolle sen tekijät haluavat paljon lukijoita.
Syynä haluamiseen voi olla henkinen tyydytys ja/tai voita leivän päälle.
Epäpopulaari on sellaista, joka on tehty vain itselle tai valmiiksi rajatulle marginaalille.
Itse diggaan esim Hagelbergin Kovaa länttä, jota oli tässä Kutissa sivun verran. Se on mielestäni populaaria sarjakuvaa.
EDIT: minun puolestani voidaan palata ketjun aiheeseen
-
Populaaria on sarjakuva, jolle sen tekijät haluavat paljon lukijoita.
Sanokaas nyt jotkut asiasta tietoiset, paljonko se Kutin painos onkaan? Peräti 10 000? Useissa tuhansissa kuitenkin liikutaan. Baareissa ja muissa populaareissa paikoissa levittäminen myös mielestäni viittaisi vähän siihen suuntaan, että lukijoita halutaan saada...
-
Painos 5000 kappaletta lukee lehdessä. Tulee kait jatkossa nousemaan 10000 kappaleeseen.
Mitä mieltä sinä, Grezen, olet Ville Hännisen artikkelista "Epäpopulaaria kulttuuria"? Se ei siis liene mikään lehden virallinen kanta. Tätä kyselin jo edellä.
EDIT: koska ihan oikeasti ihmetytti tuo ulko- ja yläpuolelle asettautuminen.
-
Populaaria on sarjakuva, jolle sen tekijät haluavat paljon lukijoita.
Tässä esiintyy se oleellinen väärinkäsitys. Lukijoita voi saada "paljon" kahdella eri tavalla:
a) Tekemällä sarjakuvaa, jonka kohderyhmä on mahdollisimman laaja, ts. populaaria sarjakuvaa
b) Tavoittamalla mahdollisimman suuren osan sarjakuvan kohderyhmästä, mikä se sitten onkaan.
Baareissa ja muissa populaareissa paikoissa levittäminen myös mielestäni viittaisi vähän siihen suuntaan, että lukijoita halutaan saada...
Supermarketit ovat huomattavasti baareja populaarimpia paikkoja. Kyse on kohderyhmityksestä.
-
Ketjun otsikko ja aihe on kuinka saada lisää uusia lukijoita sarjakuvalle. Sarjakuvan tyylilajia, muotoa jne se ei rajaile. "Sarjakuva" ei kuitenkaan ole yksi iso möhkäle, vaan sillä on omat segmenttinsä (aika ruma ja tyhmä markkinointialan sana). Kuti on varmasti saanut uusia lukijoita taiteellisemmalle sarjakuvalle. Ja tekee sen tyylikkäästi. Satunnainen, ei niin sarjakuvallisesti orientoitunut taiteellinen henkilö saa puolivahingossa lehden käteensä ja innostuu, tällaistakin sarjakuvaa on! Ja kas, lehdessä on mainoksia, joiden ohjaamana henkilö ostaa ensimmäisen sarjakuvansa.
Yllättäin populaarimpi sarjakuva on saanut tiettyä markkinointinäkyvyyttä Aku Ankan sivuilla. Tasaisin väliajoin siinä julkaistaan sarjakuvakatsauksia, esittelyissä ovat olleet Herra Jeanit, Blacksad, Jussi Jänikset, Julkimot, ja mitkä lie. Uusia lukijoita löytyy. Harmi ettei Disney anna julkaista muita sarjakuvia Ankassa.
Tosin esim. ranskalaisessa Journal de Mickeyssä ja Picsoussa (Roope) on ollut jos jonkinlaisia ranskalaispiirtäjien ei-Disney -juttuja, Loiselia etc. Tiesittekös, että Lewis Trondheim on kirjoittanut yhden Mikki Hiiren erikoisjakson?
Sarjakuva tarvitsee kuuluvuutta ja näkyvyyttä samoissa paikoissa kuin elokuva, kirjallisuus tai musiikki (NYT -liitteessä ei ole vieläkään sarjakuvapalstaa). Ja monipuolisuutta, diversiteettiä, joo.
Timo
-
Mitä mieltä sinä, Grezen, olet Ville Hännisen artikkelista "Epäpopulaaria kulttuuria"? Se ei siis liene mikään lehden virallinen kanta. Tätä kyselin jo edellä.
Uusin Kuti-numero on valitettavasti hävinnyt jonnekin tämän kämpän kirja-, lehti- ja vaatepinojen syövereihin, joten en voi ihan vielä ottaa kantaa. :)
Mutta eihän siis sana "epäpopulaari" = "emme halua lukijoita".
-
Okei, ennen kuin tulee p**kaa niskaan. Vähän seli seliä.
Kaikki lähti liikkeelle siitä, että yritin arvioida Kutia tiedotuskanavana. Kuulin, että levikki on hurjan iso ja sitä on jaossa "pintapaikoissa". Mutta itse en muistanut siihen koskaan törmänneeni. Joko en käy in-paikoissa tai sitten muistini on valikoiva.
Ville Hännisen artikkelista jäi päällimmäisenä mieleen juuri tuo, että pieni ala uskoo edelleen yhteiseen asiaan vaikka yhteistä asiaa ei ole. Aloin miettimään mikä on Kutin tekijöiden viesti lukuisille lukijoilleen. Onko heidän mielestään taviskama kuten Tex Willerit roskaa, johon ei pidä missään nimessä aikaansa tuhlata?
Muistui mieleen 80-luvu, kun supersankarit oli vakava uhka "oikealle" sarjakuvalle. On totta, että minulla on vuosikymmenien saatossa ajatukset urautuneet. Mutta koittakaa ymmärtää, jooko?
-
Ville Hännisen artikkelista jäi päällimmäisenä mieleen juuri tuo, että pieni ala uskoo edelleen yhteiseen asiaan vaikka yhteistä asiaa ei ole.
Ah, jos noin olisi, pitäisi Kutissa julkaista uusimman Texin ja Disney-kirjan arvosteluja ja vastaavasti Texin sisäkannessa mainostaa vaikkapa Aseman tuotoksia. Olisi aika turhaa ja typerää.
Sarjakuvaa yleisesti muotona ja mediana voi silti koko ala ja kaikki tekijät edistää aasta ööhön. Eikö?
Timo
-
Sen sijaan Pappa-samin kanssa olen siinä samaa mieltä, että Kutin normilukijasta ei välttämättä tule sarjakuvanlukijaa. Ei ainakaan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin esim. Aku Ankan lukijasta. Tässä voi myös viitata Vesan viestiin.
Mietis vähän uudelleen. Asiahan on nimenomaan juuri niin, että Aku Ankan lukijoista hyvin, hyvin pienestä prosentista tulee muunlaisen sarjakuvan lukijoita. Ja suurin osa jättää teini-iässä sen Aku Ankankin. Jos miljoona suomalaista lukee Akua viikoittain, niin kyllä siitä aika marginaalinen prosentti/promille siivilöityy sarjakuvan vakiokuluttajaksi.
-
Miksi Kutin pitäisi olla portti "populaarimman" sarjakuvan pariin? Eikö riitä, että se on löytänyt omilta tahoiltaan uusia sarjakuvien lukijoita? Onko "populaarin" (mitä tämä ikinä tarkoittaakaan) sarjakuvan suosion kasvattaminen ainoa itseisarvo?
Eikö sarjakuvalle saadakaan uusia lukijoita nimenomaan tarjonnan monipuolisuudella ja näkyvyydellä?
Olet aivan oikeassa. Ja väärässä.
Sitä juuri yritin sanoa: populaarius ei ole itseisarvo.
tiedän olevani yksin marginaalissa mutta minusta:
Ah, jos noin olisi, pitäisi Kutissa julkaista uusimman Texin ja Disney-kirjan arvosteluja ja vastaavasti Texin sisäkannessa mainostaa vaikkapa Aseman tuotoksia. Olisi aika turhaa ja typerää.
Sarjakuvaa yleisesti muotona ja mediana voi silti koko ala ja kaikki tekijät edistää aasta ööhön. Eikö?
olen samaa mieltä viimeisen lauseen kanssa en muun.
Minulla on jyrkkiä kantoja mutta ei lähellekkään niitä silmälappuja joilla täällä usea tuntuu kulkevan.
Ei, en usko että Tex Willerissä mainostetut Huudahuudan tai Aseman tuotteet löisivät hurjasti läpi ja Kutissa oleva Marvelin mainos käsitettäsiin sikatörkeän hyväksi pilaksi
ja siitä syntyvät tulot ainoaksi hyväksi asiaksi.
Ne raja-aidat on olemassa ja niistä ei näemmä tingitä.
Tarjontaa tulee olla ja mitä enemmän sitä parempi, mutta kaikella ystävyydellä maamme tarjonta on melko elitististä.
Tämä ei ollut kehu.
Jos suomen sarjakuvapiirit olisivat suku meillä kaikilla olisi vähintään hemofilia.
Rami Rautkorven liki tyhjentävään viestiin lisään vain kohdan c) tekemällä mahdollisimman laadukasta sarjakuvaa. Oli se kotikutoista tai ulkomaista.
Sen tulisi olla tavoite siitä riippumatta onko se kammottua kaupallista tai ylistettyä omaa juttua.
Tulkinta siitä mikä on laadukasta vaan vaihtelee suuresti.
-
En siis missään nimessä tahdo sanoa että Disney-sarjoissa sinänsä olisi mitään vialla, mutta ne eivät ole koko sarjakuva.
Mielestäni tällä viikolla laajan yleisön asennetta kuvaavin tökkäys on ollut Yle Teeman tiedote (koskien sarjakuva-teemaista, 9.4 esitettävää Kirjamaa-ohjelmaa):
Millaisia tarinoita sarjakuvissa esitetään?
Eikös olekin helppo kysymys, hm? Millaista musiikkia on olemassa? Millaisia tarinoita elokuvissa kerrotaan?
Minulla ei ole nyt kyseistä Kuti-lehteä käsilläni enkä muutenkaan ole kiinnostunut tulkkaamaan Villen aivoituksia, mutta eiköhän tuollainen ylhäältä katsova asenne ole juuri se, mitä hän tarkoittaa puhuessaan epäpopulaarista. Siinä mielessä että sarjakuvilla on tuo tietty "yksinkertaisuuden leima", sarjakuvia pidetään yhä lapsellisena ilmaisumuotona, lasten ja vähämielisten juttuna.
(Siihen vaikuttaa sellainenkin harmillinen pointti kuin raha. Sarjakuvilla ei rikastu, niiden teko on pääosin yksinäistä puurtamista - harvemmin nähdään tekijää (sarja)kuvien takana.)
Aku Ankan päätoimittaja Jukka Heiskanen on tehnyt suurenmoisen teon tuotuaan Akuun sarjakuvapalstan, jossa esitellään muitakin kuin SanomaMagazinesin sarjakuvia - tietenkin vain niitä jotka sopivat Akun ensisijaiselle kohdetyhmälle, arviolta 7 - 14 vuotiaille. Kalervo Palsan sarjakuvien arviota lienee turha odottaa Ankkaan...
Mutta kehitys kehittyy, ja sukupolvet vaihtuvat. Lukekaa Kuti 7sta (Kevät 2008) Hännisen artikkeli Kumarrus elämän edessä. Minä luen Kutia ja Akua säännöllisesti, ja kaikkea sarjakuvaa niiden välitä, liepeiltä, päältä ja alta, jos vain käsiini saan. Mää oon vapaa, vää.
-
En aio ruveta tekemään satasivuista sarjakuvaeeposta pedofiilin päiväkirjasta (mutta onneksi minulle ei sellaisia käsikirjoituksia tarjotakaan, jätän ne hommat vaikkapa Happy Horsen huviksi), vain sanoakseni jälkeenpäin haastattelussa, että tarkoitukseni oli vain "herättää keskustelua, kyseenalaistaa käsityksiä ja tuulettaa tabuja".
Meidän työmme on liian aikaaviepää, jotta sillä olisi suuriakaan mahdollisuuksia tarttua päiväntasaiseen kohinaan. Sitäpaitsi, ja tätä en voine liian paljon tähdentää: kohina peittää aina oikeasti tärkeät asiat kuulumasta.
En tarkoittanutkaan kohinalla mitään iltapäivälehtikohinaa vann sitä että sarjakuvasta puhutaan. Jos Fingerporin viimeisimmästä stripistä puhuu joku joka ei ole mitenkään erityisesti kiinnostunut sarjakuvasta niin alkaa olla selvää että sarjakuva voi myös myydä jotain. Tämä resepti toimii varmasti parhaiten huumorin kohdalla, mutta en pidä ihan mahdottomana etteikö se voisi toimia muunkintyyppisen sarjakuvan osalta. Ainakin joskus.
-
Kirjoituksellani pyrin (pyrkisin, sanois turkulainen, so. imperfekti) vastaamaan juurikin otsikon esittämään kysymykseen.
Kuti on käytännön toimi uusien lukijoiden hankkimiseksi. Saatetaan laajahkon (mutta jossain määrin mietityn) kohderyhmän tietoisuuteen näiden tekijöiden olemassaolo. Lehdessä on mainoksia samojen ja samanhenkisten toimijoiden rahalla myytävistä tuotoksista. Halukas lukija voi siirtyä maksavaksi ostajaksi. Idea on käytettävissä, lainattavissa ja varastettavissa. Kutissa julkaistaan sellaista sarjakuvaa, minkä Kutin toimituskunta katsoo itseään kiinnostavaksi: muu olisi vähintäänkin falskia. Ei Kuti voi promota Tex Willeriä (tms.)*, se ei sopisi Kutin muiden juttujen joukkoon eivätkä Texin lukijat koskisi Kutiin pitkällä tikullakaan. Eikä siinä sitäpaitsi ole mitään heitä kiinnostavaa varmaankaan.
Taidesarjakuvaa markkinoidaan kuten mitä tahansa muutakin tuotetta: mietitään ketkä ovat mahdollinen kohderyhmä ja pyritään tavoittamaan heidät (lehteä jaetaan tietyissä baareissa yms. eikä esim lastentarhoissa, osittaisesta aikuissisällöstä johtuen). Ei Tex Willer varmaankaan ole kutilaisten mielestä paskaa, osaa (kuten itseäni) se ei yksinkertaisesti kiinnosta, osalla on taustallaan tai edelleenkin vankka kosketus populaarimpaan sarjakuvaan: Sihvonen piirtää edelleen Myrkkyyn ja jos arvata pitää, niin minä olen se, jolla on heikoin tietämys suomeksi julkaistusta populaarisarjakuvasta.
En edelleenkään ymmärrä tätä populaari(tai minkä vaan termin haluatte tähän)sarjakuvan lukijoiden/tekijöiden suht yleistä ahdistuneisuutta ja huonoa itsetuntoa taidesarjakuvan suhteen: uskoisin että kuka tahansa, joka päätyy "taide"sarjakuvan pariin on aloittanut populaarisarjakuvan parissa (itselläni se oli Asterix ja Muumi) ja toisekseen kyseessä ei ole mikään väkinäinen poseeraus vaan aito, synnynnäinen snobismi ainakin omalla kohdallani. Muut asiat vaan kiinnostaa enemmän kuin minun mielestäni huono musiikki /huono sarjakuva /huonot elokuvat. Mitä sitä anteeksipyytelemään. Minusta kaikki saa lukea ja tehdä mitä itse haluaa, itseni mukaan lukien. Tsiisus.
Jos Kutin ja vastaavien näkyvyys /menestys /mikä vaan kadehdituttaa, tehkää itse yhtä paljon hommia ja toivokaa parasta ts. että tuote on riittävän hyvä ja ostava lukijakunta on olemassa. Sen verran tunnen DaadaAsemaBoingBeing-ahertajia, että tiedän että näkyvyyden eteen on todella tehty töitä.
*Tex on random-esimerkki, tuli esille aiemmin ketjussa. Näkemykseni edustavat vain itseäni, eivät Kutin toimitusta, vaikka pitkään samalla työhuoneella oltiinkin.
-
En edelleenkään ymmärrä tätä populaari(tai minkä vaan termin haluatte tähän)sarjakuvan lukijoiden/tekijöiden suht yleistä ahdistuneisuutta ja huonoa itsetuntoa taidesarjakuvan suhteen: uskoisin että kuka tahansa, joka päätyy "taide"sarjakuvan pariin on aloittanut populaarisarjakuvan parissa (itselläni se oli Asterix ja Muumi) ja toisekseen kyseessä ei ole mikään väkinäinen poseeraus vaan aito, synnynnäinen snobismi ainakin omalla kohdallani. Muut asiat vaan kiinnostaa enemmän kuin minun mielestäni huono musiikki /huono sarjakuva /huonot elokuvat. Mitä sitä anteeksipyytelemään. Minusta kaikki saa lukea ja tehdä mitä itse haluaa, itseni mukaan lukien. Tsiisus.
Minustakin kaikki saa lukea mitä haluaa, mutta jos minulta kysytään käytännön toimia sarjakuvan lukijakunnan laajentamiseen se on tehdä juuri se että populaarisarjakuvaa on vähintään yhtä paljon kuin taidesarjakuvaa, koska silloin saamme enemmän sitä taidesarjakuvaakin.
Voin muotoilla sen vielä vaikka ratakiskosta jos tahdotaan:määrää tarvitaan koska se nostaa laatua.
Ei se ole huonoa itsetuntoa.
Hyvä jos tilanne on mielestänne hyvissä kantimissa ja suomalainen sarjakuva on muiden taiteiden kanssa elämässä jatkuvaa nousukautta ja on taiteellisesti korkealla tasolla.
Toivon että joskus tilanne on se että kutin levikki on 20 000 tai 50 000, mutta se ei vain yksinkertaisesti onnistu pelkällä panostuksella yhteen asiaan tai lajityyppiin.
Olisi aivan yhtä aivotonta väittää että tilanne korjaantuu vain mangan, supersankarien tai BDn myötä. Itseäni ärsyttää käyttää lokeroivia termejä mutta kun sitä ratakiskoa ei vielä ole.
Mutta tiesin tämän jo aloittaessa:jos promotan taidesarjakuvaa muut älähtävät, jos en, taidesarjakuvapiirit älähtävät.
Sitä hyvää sarjakuvaa löytyy yllättävistä paikoista ja jatkan etsimistä vaikka enin aika menee pään hakkaamiseen seinään, turhiin hahraretkiin mitä ei voinut tietää ennalta ja siihen kun luottaa muiden sanaan "on se hyvä, briljantti, superlatiivi, koskettava" on on.
Mutta olkaa hyvät jatkakaa ennen kuin laitan rautaruukin tehtaalle tilauksen vielä yksi pointti. Tämä:
Ei Kuti voi promota Tex Willeriä (tms.)*, se ei sopisi Kutin muiden juttujen joukkoon eivätkä Texin lukijat koskisi Kutiin pitkällä tikullakaan. Eikä siinä sitäpaitsi ole mitään heitä kiinnostavaa varmaankaan.
ja tämä
. Asiahan on nimenomaan juuri niin, että Aku Ankan lukijoista hyvin, hyvin pienestä prosentista tulee muunlaisen sarjakuvan lukijoita.
ovat ovien sulkemista ja rajoittuneisuutta älykkäiden ihmisten osalta. Ymmärrän sen hyvin että halutaan erottua pois lasten ja vähämielisten kastista. En seuraa mitenkään aktiivisesti Texejä mutta en esittäisi moista yleistystä sen lukijoista, kuten en myöskään sanoisi että "eivät naiset voi pärjätä yhtä hyvin kuin miehet"kään.
Se on samanlaista aliarviointia kuinMinkälaisia tarinoita sarjakuvalla voi kertoa...toki tuohon rinnastettuna sen ymmärtää hyvin ja tajuan vaikea tulla otetuksi vakavasti jos pitää taiteena "jotain aku ankkaa vai?Höröhöröhöhöhöhö!"palautetta saavaa kulttuurimuotoa.
mutta katsokaas lapsikullat itsetunto ei rajoitu vain siihen että hyväksyy oman makunsa olevan ristiriidassa muiden muka arvostettujen tahojen kanssa.
Te muut olette lisänneet sen "taide" etuliitteen en minä ja sama pätee musiikkiin, elokuviin, kirjallisuuteen.
Minä en.
Prosentuaalisesti siitä on yhtä paljon silkkaa tarpeetonta roskaa kuin populaaristakin.
Jokaisella on omat aivot ja vapaus käyttää niitä. Mutta aivot muodostavat mielipiteensä ja kantansa opitun ja koetun kautta ja kuulun niihin joista jota kuinkin kaikkea tulee kokeilla koska myös negatiiviset kokemukset ovat kokemuksia ja joskus oletusarvon ollessa lähellä tai alle nollan voi huomata olleensa jostain asioista väärässä.
Kutin näkyvyyden ongelma on sama kuin blacksadin ja naruton, mennään ohi kvaakin ja omien pienten piirien ja esitetään kysymys mitä ne ovat niin vastaus on mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.
Ja sen korjaaminen ei onnistu niin kauan kuin ollaan omien pikkumuuriemme takana omiin ennakkoasenteisiin kääriytyneenä.
-
Toivon että joskus tilanne on se että kutin levikki on 20 000 tai 50 000, mutta se ei vain yksinkertaisesti onnistu pelkällä panostuksella yhteen asiaan tai lajityyppiin.
Olisi aivan yhtä aivotonta väittää että tilanne korjaantuu vain mangan, supersankarien tai BDn myötä.
Näinhän ei kai kukaan väitäkään. Kaikki ihmiset puhuvat omasta puolestaan koska tietävät omista kiinnostuksenkohteistaan eniten. Voimavarat voi hyvin jakaakin niin, ettei kaikkien tarvitse tietää kaikesta tai promota kaikkea. Ensimmäiset puuhaavat tahoillaan Kutia, toiset Tex Willeriä ja kolmannet Alixia. Nämä piirit ovat niin pienet, että viimeistään sarjisfestareilla kaikki päätyvät kuitenkin samaan pöytään, nostavat maljoja toisillensa ja onnittelevat hyvästä menestyksestä. :)
-
Nämä piirit ovat niin pienet, että viimeistään sarjisfestareilla kaikki päätyvät kuitenkin samaan pöytään, nostavat maljoja toisillensa ja onnittelevat hyvästä menestyksestä. :)
Ihailen optimisteja.
Ongelma on siinä että olen niin usein selvinpäin että seuraan myös illan kulkua muutenkin eikä se ole lisännyt uskoani ihmisten solidaarisuuteen.
Enemmän on tullut termi "reilukerho" mieleen.
Toivottavasti olet silti oikeassa. Vaikka ihan aikuisten oikeasti: en usko tuohon.
Tarkemmin, onnittelujen vilpittömyyteen.
-
Vaikka ihan aikuisten oikeasti: en usko tuohon.
Tarkemmin, onnittelujen vilpittömyyteen.
Ovat ne vilpittömiä ainakin viidennen tuopin jälkeen. ;D
"Oikeesti... mä oon aina halunnut sanoa, että sä oot tosi hyvä tyyppi..."
-
En edelleenkään ymmärrä tätä populaari(tai minkä vaan termin haluatte tähän)sarjakuvan lukijoiden/tekijöiden suht yleistä ahdistuneisuutta ja huonoa itsetuntoa taidesarjakuvan suhteen: uskoisin että kuka tahansa, joka päätyy "taide"sarjakuvan pariin on aloittanut populaarisarjakuvan parissa (itselläni se oli Asterix ja Muumi) ja toisekseen kyseessä ei ole mikään väkinäinen poseeraus vaan aito, synnynnäinen snobismi ainakin omalla kohdallani.
Petteri Ojaa lainaten:äidilläsi oli ahdistus kun sua teki. Sinun porttiteoria ei vaan toimi. Olen aloittanut normaaleilla Akuilla ja bedeillä (Tintti, Non Stop jne), siirtynyt sitten taiteellisempaan eurooppalaiseen ja uuteen amerikkalaiseen. Missään vaiheessa en kokenut mitään kääntymystä, hyvä on aina hyvää. Aikuisena tajusin että amerikkalaisen sarjakuvan historiasta löytyy aika mielenkiintoisia juttuja. Saat sarjakuvien lukemisen kuulostamaan joltain scientologialta, siirrytään aina seuraavalle tasolle ja hylätään se entinen. Minulle ei ole käynyt näin, Non Stop on edelleen kova juttu (ymmärrän kyllä niitä jotka aikuisena lukevat lapsuuden supersankarisarjakuvia, niitä ei voi puolustella).
Paras tapa saada lukijoita on lukea omille kakaroille hyviä sarjakuvia mutta tämä ei ole kvartaalitaloudessa kiinnostava idea.
-
Kaikki ihmiset puhuvat omasta puolestaan koska tietävät omista kiinnostuksenkohteistaan eniten. Voimavarat voi hyvin jakaakin niin, ettei kaikkien tarvitse tietää kaikesta tai promota kaikkea. Ensimmäiset puuhaavat tahoillaan Kutia, toiset Tex Willeriä ja kolmannet Alixia.
Tismalleen! Syleillään!
Curtvile, kaikki sanottavani löytyi jo siitä kommentoimastasi viestistäni, luepa se uudelleen. Grezen ymmärsi, sinä et. Mitä voin?
Antti on osoitus porttiteoriani toimivuudesta. Luen mäkin edelleen Asterixia, Barksia ja Muumia, Tex Willeriä ja supersankareita en oo lukenu koskaan kokeilua enempää (kun eivät vaan napanneet mulle, samasta syystä en heviäkään kuuntele enkä harrasta kansantansseja, mut hei! ihan vapaasti) ja suosittelen kirjaa Masters of American Comics. Paska on aina paskaa, mutta se on eri ihmisille eri asia. Toisen paska on toisen aarre ja toisinpäin. Lähinnä ne "valittajat" joihin viittaan tuntuvat olevan tuollaisia ihme itkijöitä, jotka valittavat sen sijaan että tekisivät ja ihmettelevät sitten, miksi toiset (ne tekevät) saa menestystä, vaikka edustavat väärää koulukuntaa. Niinkuin Keijo joskus sanoi, kasa siirtyy vain lapioimalla. Alkakaa julkaista omaa lehteä tms., niin ei tartte foorumeilla itkeskellä, kuinka kukaan ei ymmärrä, vaikka teillä on oikea tietoisuus. Ei kukaan muu VOI eikä osaa tehdä sitä puolestanne! Itselleni ei tulis mieleenikään päivitellä, miksei Akkarissa tai Tex Willerissä promota mun sarjakuvia saati olettaa että se olisi joku lähestulkoon perustuslaillinen oikeus/velvollisuus.
Mä olisin ihan paska Tex Willerin toimittaja kuulkaa. Enkä mä OSAA siilejäkään piirtää. Mä osaan vaan sen mitä mä osaan ja sillä on mentävä. Yleisöä on sit ehkä vaan mun mutsi, mut kyllä se mulle riittää, kun itse tiedän että oon tehny parhaani. Ja sitäpaitsi jos ei riittäisi, niin mitä sitten? Sitten varmaan pitäisi katsoa peiliin ja miettiä alanvalintaa alusta uudelleen.
Tarkennukseksi vielä propsit sinne minne ne kuuluu: mähän en ole mitenkään aktiivinen Kuti-hommeleissa, ne on aivan muut ihmiset. Muistaakseni multa on julkaistu siinä yksi sarjakuva ja toisen olen tekstannut. Jos minä olisin Kutin päätoimittaja, se olisi ihan erilainen lehti. En ole Kutin päätoimittaja enkä minkään muunkaan. Voisin olla, mutten ole, koska pidän elämässä muita asioita tärkeämpinä. Mutta ei tulisi mieleenikään mennä Kutin/Akkarin/Tex Willerin päätoimittajille kertomaan, miten heidän tulisi hommansa hoitaa.
Halusin vain tuoda esiin yhden mahdollisen markkinointipläänin, esitellä testatun idean käytettäväksi ja varastettavaksi. Ja sen sijaan räjäytin jonkun holy motherloadin "taidesarjakuva vs. viihdesarjakuva" TAAS! Mä en tajua miten mä teen sen! Joka ikisessä ketjussa johon osallistun! Mä en edes itse usko siihen erotteluun! I'm starting to see a pattern here. Ja koska voin vaikuttaa vain omaan käytökseeni, ensi kerralla pidän turpani kiinni. Vaikka uskonkin, että keskustelun korkein arvo ei ole päätyä konsensukseen.
-
Pissin vielä nulkkua sen verran, että olen kauttaaltani tässä kirjoituksessa käyttänyt ilmaisua "taidesarjakuva" paremman termin puutteessa. Tästä aiheesta on kirjoitettu suurinpiirtein kirjojakin englannin ja ranskan kielillä. Laajoja artikkeleita ainakin, olen lukenut. Kyse on siis vähän samasta kuin alternative/independent/vähälevikkinen /whatever. Kaikilla niillä on plussansa ja miinuksensa ja ne tarkoittavat vähän eri asiaa tai samaa eri katselukulmasta. Olen äärimmäisen pahoillani, jos tästä on
jonkun sielu saanut vamman joku pahastunut ja ottanut sen arvottavana ilmaisuna. Voin vakuuttaa, se ei ollut tarkoitukseni, ja arvotus on lukijan päässä. Voin ilman muuta jatkossa vaihtaa kaikki "taidesarjakuva"-sanojeni "taide"-etuliitteet esimerkiksi "mutteri"-, "paska"- tai "tuohivirsu"-etuliitteisiin heti kun olette päässeet sopivasta termistä yksimielisyyteen.
Aaltonen, ohjaatkaas keskustelu takaisin TOPICCIIN
-
Ja sen sijaan räjäytin jonkun holy motherloadin "taidesarjakuva vs. viihdesarjakuva" TAAS! Mä en tajua miten mä teen sen! Joka ikisessä ketjussa johon osallistun! Mä en edes itse usko siihen erotteluun! I'm starting to see a pattern here. Ja koska voin vaikuttaa vain omaan käytökseeni, ensi kerralla pidän turpani kiinni. Vaikka uskonkin, että keskustelun korkein arvo ei ole päätyä konsensukseen.
Ei se ole sinusta kiinni, jotkut vaan rakastaa bylsiä pilkkua näissä distinktiohommissa. Jos se yhtään lohduttaa niin sarjakuvaihmiset aika maltillisia esim. rokkiporukoihin verrattuna, siellä vasta on mainioita fundamentalisteja jotka on valmiita kunniamurhiin kun kun genrerajoja puolustetaan. Joku voisi kertoa niille että sitä samaa vitun räminää se on kaikki.
Jatka vaan, ehkä me joskus edetään sille tasolle että mietitään että mikä muu tekee sarjakuvasta hyvän kuin se että laitetaanko se tähän kuvitteelliseen taidelokeroon vai johonkin muuhun.
edit. Kun järjestän kirjahyllyni uudestaan siten että laitan taidesarjakuvan vasemmalle puolelle ja viihdesarjakuvan oikealle niin kummalle puolelle pistän Tenavat, Prattit, Buddy Bradleyt, Crumbit, Pikku Nemot ja Alan Mooren? Vinkkejä.
-
En tarkoittanutkaan kohinalla mitään iltapäivälehtikohinaa vann sitä että sarjakuvasta puhutaan.
Jaa, no sitten. Mutta eiväthän ihmiset puhu arkisissa kahvipöydissään muutenkaan paljon muusta kuin siitä, mikä on ollut eilisessä iltapäivälehdessä. Jos jonkun työpaikalla jutellaan kerran viikossa edes siitä, onko tullut luettua hyviä kirjoja viime aikoina, ilmoittautukaa (kisasta diskataan heti kustannus- ja kirjastotyöläiset). Silloinkin, kun puhutaan sarjakuvista, on yleisempää käsitellä Millan lävistyksiä tai Tiitun tukkamallia tai Kaisa Lekan buddhalaisuutta, koska näin yleisö kuvittelee näkevänsä sen ihmisen työn takana. "Joo, olen mä nähnyt sitä sarjakuvaakin... mutta se tekijä!" Toivottavasti tähän tulee vielä muutos.
Kuti on käytännön toimi uusien lukijoiden hankkimiseksi. Saatetaan laajahkon (mutta jossain määrin mietityn) kohderyhmän tietoisuuteen näiden tekijöiden olemassaolo...
... Halukas lukija voi siirtyä maksavaksi ostajaksi...
... Kutissa julkaistaan sellaista sarjakuvaa, minkä Kutin toimituskunta katsoo itseään kiinnostavaksi: muu olisi vähintäänkin falskia.
Niinhän se taitaa olla muuallakin kustannuspisniksessä, toimittajan on uskottava tuotteeseen edes jollain tasolla, ei sitä muuten viitsittäisi viedä eteenpäin.
Sattumoisin olin ostamassa piirustuspaperia kaupasta, ja jäin toviksi jaarittelemaan kauppiaan kanssa. Hänpä kertoi siitä semmoisesta sarjakuvataiteilijoiden omasta julkaisusta, joka on tosi iso ja paksu ja vaihteleva ja värikäs, hän on jo useammankin vuoden ostanut niitä lahjaksi sukulaisille ja tuttaville, kun hintakaan ei ole kuin jotain parikymppiä (kauppiaalla on kauppa, joka kannattaa). Arvasin heti, että hänen tarkoittamansa julkaisu on Glömp. Hän ei nimeä muistanut. Mutta hemmolla oli selvä mielikuva muistissaan, mikä ainakin tuotteen alkuvaiheissa (ensimmäiset viisi vuotta) arvatenkin olisi varsin hyvä asia.
... eri ihmisille eri asia. Toisen paska on toisen aarre ja toisinpäin...
... Ja koska voin vaikuttaa vain omaan käytökseeni, ensi kerralla pidän turpani kiinni. Vaikka uskonkin, että keskustelun korkein arvo ei ole päätyä konsensukseen.
No ei olekaan. Ja kukaan muukaan meistä ei ole niin vakuuttava, että toiset uskoisivat heti, kun sanomme: "Toi sun homma on kuule niin syvältä, eikös kannattais vaihtaa nyt halsseja ihan täysin? Lähde vaikka maanrakennusalalle, siellä on näköalaa ja tulevaisuutta."
-
Haastavampi sarjakuva voi varmasti kasvattaa lukijamääriään, mutta jos halutaan sarjakuvien myyntiluvut roimaan nousuun (useampia nimikkeitä akuankkojen ja Juban tasolle), lienee paremmat tsäänssit suhtkoht helpolla materiaalilla? Tarkoittaen tällä ainoastaan lukemisen helppoutta, helposti luettavan ei tartte olla tyhmää.
-
Mietis vähän uudelleen. Asiahan on nimenomaan juuri niin, että Aku Ankan lukijoista hyvin, hyvin pienestä prosentista tulee muunlaisen sarjakuvan lukijoita. Ja suurin osa jättää teini-iässä sen Aku Ankankin. Jos miljoona suomalaista lukee Akua viikoittain, niin kyllä siitä aika marginaalinen prosentti/promille siivilöityy sarjakuvan vakiokuluttajaksi.
Vaan siinähän se juuri onkin. Aku Ankalla on niin mieletön lukijakunta, että vaikka prosenttuaalisesti yleisesti sarjakuvan aktiivilukijoiksi päätyy vain pieni osa, niin koko kenttää ajatellen kuitenkin suuri määrä. Eli jos ajattelee vaikka, että Aku Ankan lukijoista tulee 0,1 prosenttia näitä aktiivilukijoita (jotka siis lukevat muutakin kuin Disneytä), niin se tarkoittaa 1000 uutta aktiivilukijaa.
Jos Kvaakia pitää jonkinlaisena esimerkkiä, niin täällä on aika monta Ankka-harrastajaa, jotka ovat laajentaneet myös muuhun sarjakuvaan.
Eli Ankan voima on juuri siinä, että se jyrää massalla. Lukijoita on niin paljon, että porukkaan mahtuu välttämättä melkoinen joukko potenttiaalisia sarjakuvaharrastajia. Tietenkin nämä "isot brandit" ovat sellaisia, että ne houkuttelevat aika fakkiintuneita ja jumittavat Ankkoihin ja Texeihin, mutta ovat silti omalla sarallaan aktiivisia. Tästä päästään jälleen siihen, että mitä niillä "uusilla lukijoilla" tarkoitetaan.
-
Sarjakuvakurssien antologiat ei yleensä ole houkuttelevinta lukemistoa suppean harrastajapiirin ulkopuolella.
Mutta Limingan pari viimeisintä ovat jonkin verran kiinnostanut sarjakuvaa aiemmin harrastamatonta yleisöä. Palautetta (myös nurjaa) on tullut 7 veljestä -sarjakuvasovituksesta ja Draamtausta, joka koostui Raamattu-tulkinnoista ja kiinnosti mm. uskovia tahoja.
Nyt on painossa Maailmanhistoria. Saa nähdä.
-
Ovat ne vilpittömiä ainakin viidennen tuopin jälkeen. ;D
"Oikeesti... mä oon aina halunnut sanoa, että sä oot tosi hyvä tyyppi..."
"... mutta sun duunit on ihan hanurista."
Festaripöydän kamuille ei ruveta sönköttämään niiden tekemisistä päin naamaa. Se on sen sortin henkistä laiskuutta, mikä säilyttää pöytäsovun ja pitää oluet läikkymästä lattioille.
Ja julkkikset, ne Suomessa tekee tv. Ei pelkkä julkisuus elätä, mutta jos joku keksisi miten päästä teeveeseen esittelemään omaa sarjakuvaansa säännöllisesti, kyllä se varmaan näkyisi myyntiluvuissa...
Totta varmaan. Mutta säännöllisesti? Sitä ei kyllä nähdä ikinä. Epäsäännöllisesti ovat ruudussa pompanneet näkösälle ainakin Milla Paloniemi, Kaisa Leka, Ville Ranta ja Juba Tuomola (jatkakaa listaa, kekä muistaa). Silloinkin enemmän jossain kulttuurin puheohjelmassa, jolla ei ole katsojia sen enempää kuin sarjakuvalla ostajia.
-
Markkinoimalla eli tarjoamalla lehtiin arvostelukappaleita. Eli soittamalla toimitussihteerille ja kysymällä kuka tekee esim. kirja ja/tai elokuva-arvosteluja, kertomalla millainen albumi olis tulossa ja kysymällä voiko lähettää arvostelukappaleen. Kysyä voi joko toimitussihteeriltä tai suoraan arvostelijalta itseltään. Sanomalehdissä lähestytään tietysti kulttuuritoimittajia. Pienlehtiäkin kannattaa tarjota, vähän lehdestä ja ajankohdasta riippuu mistä kiinnostuvat tekemään juttua...
-
Silloinkin, kun puhutaan sarjakuvista, on yleisempää käsitellä Millan lävistyksiä tai Tiitun tukkamallia tai Kaisa Lekan buddhalaisuutta,
Kohina voi olla myös sitä että media haluaa julkaisusta kertoa jotain. Tuoko se jotain uutta taidemuotoon? Onko aihe ajankohtainen? Ehkä toteutus on vain niin häikäisevä että sitä on pakko käsitellä kritiikeissä. Tapoja on monia.
En suostu olemaan kyyninen ja uskomaan että vain tekijän hiusten värillä on väliä. Olisi nimittäin heikot mahkut kun ei ole hiuksia. ;D