Piirtäjällä näyttää olleen pienoismallit hahmoista ja aluksista pöydällä.Helpottaa piirtämistä valtavasti, kun ei
Onko kukaan nähnyt tätä uusio- Dan Darea?
http://www.2000ad.nu/spacefleet/virgin/
http://bearalley.blogspot.com/2008/08/dan-dare-and-virgin-comics-final.html
Nuohan saavat Hampsonin piirrokset näyttämään entistäkin paremmin tehdyiltä ja eloisammilta! Hirveää jäykistelyä, miten voi räjähdyksetkin piirtää noin staattisesti.
Onko kukaan nähnyt tätä uusio- Dan Darea?
http://www.2000ad.nu/spacefleet/virgin/
http://bearalley.blogspot.com/2008/08/dan-dare-and-virgin-comics-final.html
"Branson has been such a fan over the years, he's displayed artwork from the Dare comic series in Virgin Atlantic Airways lounges."Itse muistan ihailleeni Hampsonin Dare-originaaleja Lontoon teknillisessä museossa. Niitä roikkui muutama kappale siellä seinällä oikean avaruusteknologian seassa. Tiedä häntä ovatko vieläkin näytillä, aikaa tästä havainnosta on n. 10 tai 20 vuotta?
Erskine piirtää hyvää, jos kohta teknistä jälkeä. Ennisin tarina sitten taas pieksää kilpailijansa ja aikuistaa hyvällä tavoin Dan Darea: pilkkaamatta, parodioimatta.Dan Daren viehätys perustuu nimen omaan loistavaan garfiikkaan ja kauniiseen värimaailmaan. Tuotahan julkaisi meillä yksivärisenä Peitsi lehti -60 luvulla.
Mitenkähän brittilukijat tuon aikanaan tuoreeltaan ottivat vastaan?Innoissaan. Ainakin pojat joille se oli suunnattu. (kyselin tätä itse asiassa kerran yhdeltä kaverilta). Eiköhän tuo ilmestynyt muutaman sivun jakso per viikko, ja niitä sitten jännittäen odotettiin. Sehän oli aikaa kun televisiokin oli vielä kodeissa sangen eksoottinen ja harvinainen ilmestys. Tuohon aikaa sarjakuva pystyi tarjoamaan paremmat erikoistehosteet kuin mikään muu media. Aika oleellinen juttu tässä lajityypissä. Minkä verran sitä lienee sitten aikuiset lukeneet, tuskin paljoakaan?
Mutta eikös se ollut myös aikaa kun britti-imperiumi oli hajoamassa tai oikeastaan jo hajonnut?
On vaikea kuvitella, että kukaan jaksaisi lukea netin kautta artikkelia, joka vie painetussa Tähtivaeltajassa 24 sivua.--
https://tahtivaeltajablogi.com/2020/06/16/sarjakuvat-dan-dare/ (https://tahtivaeltajablogi.com/2020/06/16/sarjakuvat-dan-dare/)
Dan Dare rulaa!
On vaikea kuvitella, että kukaan jaksaisi lukea netin kautta artikkelia, joka vie painetussa Tähtivaeltajassa 24 sivua. Halusin kuitenkin tuoda myös netin kautta esiin vanhojen Dan Dare -sarjakuvien mahtavuuden. Onhan kyseessä kuitenkin kaikkien aikojen tärkein brittiläinen tieteissarjakuva – josta ei ole Suomessa edes pahemmin kirjoiteltu.
Niinpä päätin heittää Tähtivaeltajablogiin artikkelin kaksi ensimmäistä sivua, joista saanee jo jonkinlaisen käsityksen Dan Daren merkityksestä. Kuvitukseksi valitsin pääosin ruutuja, joita ei painetussa lehdessä nähty, joten näin postaus tarjoaa jotain uutta myös lehden vakilukijoille.
https://tahtivaeltajablogi.com/2020/06/16/sarjakuvat-dan-dare/ (https://tahtivaeltajablogi.com/2020/06/16/sarjakuvat-dan-dare/)
Dan Dare rulaa!
Nastasarjojen paluu!
Dan Dare – Avaruuspilotti: Purppurakuolema Jalavalta syksyllä 2025! 🚀
https://www.facebook.com/share/p/1FHDx7BKk8/?mibextid=wwXIfr (https://www.facebook.com/share/p/1FHDx7BKk8/?mibextid=wwXIfr)
Eli tätä ei oo aiemmin suomeksi julkaistu...?
Jalavan uusi Dan Dare noteerataan Britannissa, avaruuspilotin syntysijoilla.
downthetubes.net: Dan Dare returns to Finland (https://downthetubes.net/dan-dare-returns-to-finland/)
"Considerable effort has been made to restore the colour to bring the pages closer to their original look, the work of graphic artist Anniina Tynkkynen."
jokainen seikkailu olisi sen jälkeen toimitettu albumimuotoon, tarvittaessa kaksiosaisiksi tarinoiksi, ne olisivat jääneet elämään sarjakuvan klassikkoinaTämähän on aika yleistä brittisarjakuvassa. Jostain syystä esim. Jet-Ace Logania ja Mytekiä (King Kong) on muokattu ja julkaistu meillä kirjamuodossa. Ne eivät vain tasoltaa yllä lähellekään Dan Darea. Syynä muokkaamattomuuteen saattaa olla paitsi lähtömaan ja sen jakelijoiden suhde Suomeen, myös Daren piirrostekniikka. Tintti esimerkiksi oli huomattavasti helpommin muokattavissa ja albumituotanto tähtäsi suoraan ja ensisijaisesti omalle kielialueelle. Sarjakuva ei myöskään Iso-Britanniassa koskaan noussut (ehkä syystä) yhtä arvostetuksi kulttuuriksi kuin kanaalin toisella puolen.
Tämähän on aika yleistä brittisarjakuvassa. Jostain syystä esim. Jet-Ace Logania ja Mytekiä (King Kong) on muokattu ja julkaistu meillä kirjamuodossa. Ne eivät vain tasoltaa yllä lähellekään Dan Darea. Syynä muokkaamattomuuteen saattaa olla paitsi lähtömaan ja sen jakelijoiden suhde Suomeen, myös Daren piirrostekniikka. Tintti esimerkiksi oli huomattavasti helpommin muokattavissa ja albumituotanto tähtäsi suoraan ja ensisijaisesti omalle kielialueelle. Sarjakuva ei myöskään Iso-Britanniassa koskaan noussut (ehkä syystä) yhtä arvostetuksi kulttuuriksi kuin kanaalin toisella puolen.
Dan Daret ovat lehtipohjaisen kulttuurin tulos Viz, Eagle joiden funktio on eri. Sarjakuva ei ole osa etabiloitunutta kirjallisuuden arvostettua kenttää vaan osa arkea.Myös Tintti oli koti, kirkko ja isänmaa -henkinen. Ja BD-alueen sarjat ja tekijät kasvoivat kaikki kukoistukseensa nimen omaan lastenlehdissä. Itse asiassa meininki oli samaa myös Japanissa ja USA:ssa. Lehdet olivat halpaa kertakulutushubaa, johon kakaroilla oli varaa.
Toki Dan Dare on yhä enemmän koti, kirkko, isänmaa tai siis imperiumi, kuningas, partio ollen Eaglen peruja eikä sukua 2000ADlle mutta rakenne on eri.
Monelle mangan ja ranskalais-belgialaisen kulttuurin albumikeskeisyys ovat avaimia . Tämä on tietenkin aivan totta. Se vain unohtaa että lukkoja on monenlaisia.En ihan ymmärrä mitä tarkoitat tuolla. Mutta BD:n invaasio Suomeen -70-luvun alussa oli kyllä mielenkiintoinen. Ruutu ja Non Stop menestyivät suht hyvin (Raketti -lehteä unohtamatta), mutta samaan aikaan esimerkiksi Sanoma puski kunnon panoksilla Asterixit tänne nimen omaan albumi-muodossa. Oisko tilaamiseen perustuvien sarjakuvalehtien lanseeraaminen ollut sitten liian kallista BD-matskun kanssa. Samaan aikaan kuitenkin Williams täytti markkinaa lähinnä halvalla tuuballa.
Brittiläinen lehtikulttuuri johtuu osittain entisen siirtomaansa lehtikulttuurista ja sen verrattaisesta edullisuudesta muinoin. Asioihin kun vaikuttavat ulkosarjakuvalliset seikat myös, halusi tai ei.
Aikoinaan Sarjainfossa huomioitiin kuinka Judge Dredd omasi Dan Dare tyylisen avaruuskypärän ja valitteli miten roisi fasisti on pistänyt tuon puhtoisen sankarin sädeaseella kylmäksiTaisi olla Murtosaaren varsin kepein tiedoin heittämä plagiaattisyytös tuo.
Omaan makuun 2000AD on paljon enemmän kuin Dan Dare ja korkeajännitys mutta hyvä että valikoimaa pidetään yllä.Joo, Dare on aikoja sitten kuollut reliikki. Hampsonin ja kumppaneiden taidetta toki sopii perustellusti ihailla edelleen. Vähän samaan tyyliin kuin jotain Roddenberryn Myrskylinnut animaatioita. Toki Dreddikin taitaa hieman polkea paikallaan, mutta toisaalta se on maailmanpolitiikka katsoessa nyt ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan.
Että paitsi että on muitakin tapoja luoda sarjakuvakulttuuri kuin ranskis albumit tai tankobonit. Ja ulkosarjakuvallisuus on juuri se, kulttuuri-ja muu historia.
En ihan ymmärrä mitä tarkoitat tuolla. Mutta BD:n invaasio Suomeen -70-luvun alussa oli kyllä mielenkiintoinen. Ruutu ja Non Stop menestyivät suht hyvin (Raketti -lehteä unohtamatta), mutta samaan aikaan esimerkiksi Sanoma puski kunnon panoksilla Asterixit tänne nimen omaan albumi-muodossa. Oisko tilaamiseen perustuvien sarjakuvalehtien lanseeraaminen ollut sitten liian kallista BD-matskun kanssa. Samaan aikaan kuitenkin Williams täytti markkinaa lähinnä halvalla tuuballa.
Taisi olla Murtosaaren varsin kepein tiedoin heittämä plagiaattisyytös tuo.
Joo, Dare on aikoja sitten kuollut reliikki.Ei nyt sentään. Ihan meidän päiviimme eli 2020-luvulle saakka on Dan Dare saanut seikkailujaan julki. Mutta onhan nää seikkaulut tosiaan aika vähissä.
Että paitsi että on muitakin tapoja luoda sarjakuvakulttuuri kuin ranskis albumit tai tankobonit. Ja ulkosarjakuvallisuus on juuri se, kulttuuri-ja muu historia.Japanissa on ollut näihin päiviin asti kulttuuri jossa sarjat julkaistaan ensin lehdissä ja kootaan sitten "albumeiksi". U.K.:ssa ja U.S.A:ssa perinteisesti kustantajat katsoivat että kokoomat eivät yleisöä kiinnostaisi.
Ei nyt sentään. Ihan meidän päiviimme eli 2020-luvulle saakka on Dan Dare saanut seikkailujaan julki. Mutta onhan nää seikkaulut tosiaan aika vähissä.Kärjistin toki, mutta minusta nämä 60-luvun jälkeiset julkaisut ovat lähinnä sitä, että Darea on syystä tai toisesta yritetty puoliväkisin tuoda haudan takaa elävien kirjoihin. Siinä (kaupallisesti) onnistumatta. (Olen tosiaan nähnyt vain 2000AD:n 70-luvun lopun yrityksen.)
Aikoinaan Sarjainfossa huomioitiin kuinka Judge Dredd omasi Dan Dare tyylisen avaruuskypärän ja valitteli miten roisi fasisti on pistänyt tuon puhtoisen sankarin sädeaseella kylmäksiHyvin muistettu. Piti ihan kaivaa tämä esiin Lurkeria varten. Näkee, että miten niin Dreddin kypärä muistutti Daren kypärää. (Tämä nousi vielä esiin Kirjamessuilla.) Tuo Dredd kopio on ekasta tai tokasta suomessa ilmestyneestä Lehtimiesten kustantamasta lehdestä. Sarjainfo 4/1984 on lähde. Ja väitän, että kyse oli nimen omaan kunnianosoituksesta.
Hyvin muistettu. Piti ihan kaivaa tämä esiin Lurkeria varten. Näkee, että miten niin Dreddin kypärä muistutti Daren kypärää. (Tämä nousi vielä esiin Kirjamessuilla.) Tuo Dredd kopio on ekasta tai tokasta suomessa ilmestyneestä Lehtimiesten kustantamasta lehdestä. Sarjainfo 4/1984 on lähde. Ja väitän, että kyse oli nimen omaan kunnianosoituksesta.
Tästä keskustelin vielä tilaisuuden jälkeen hiukan "loukkaantuneen" Dredd-fanin kanssa. Se vissi ja tärkein ero on, että Daren silmät näkyvät, Dreddin ei.Tosiaan tuo kypärä on ollut Dreddillä vain hyvin pikaisesti siinä varhaisessa Bollandin piirtämässä kuu-jaksossa, eli ruudussa jota Murtsi lainasi. Muuten en hahmota että hahmoilla, tai niiden kypärillä olisi juuri mitään yhteistä. Toki silmänvinkkauksia Daren suuntaan voi olla kylvetty jonnekin vaikkapa liittyen ajoneuvoihin tai raketteihin. Enkä ihmettelisi vaikka jossain jaksossa puhuttaisiin jostain Frank Hampson -korttelista. Esim. Charlton Heston -blockihan on alkupään tarinoissa hyvin esillä ja sarjan tekijöidien nimiä on vilahdellut sarjan maailmassa (Tuomari Gibson ja Tom Frame -block tulee nyt ekana mieleen).
Höh, nyt vasta tajusin että herrojen nimetkin muistuttavat toisiaan: Dare --> Dredd. Tarkoituksellista?Mielestäni ei. Wikipediassa on jotain ihme juttua siitä että Dreddin piti aluksi olla mustaihoinen (linkki viitteeseen puuttu). Itse muistan lukeneeni jotakin, että Dredd -nimen Mills tai Wagner oli keksinyt jo aiemmin ja hahmon olemus, luonne, maailma ja ulkonäkö on keksitty vasta myöhemmin sen jälkeen. Täytyypä tsekata.
-- Dredd -nimen Mills tai Wagner oli keksinyt jo aiemmin ja hahmon olemus, luonne, maailma ja ulkonäkö on keksitty vasta myöhemmin sen jälkeen. Täytyypä tsekata.
Tästä keskustelin vielä tilaisuuden jälkeen hiukan "loukkaantuneen" Dredd-fanin kanssa. Se vissi ja tärkein ero on, että Daren silmät näkyvät, Dreddin ei.
Höh, nyt vasta tajusin että herrojen nimetkin muistuttavat toisiaan: Dare --> Dredd. Tarkoituksellista?
"Joku sanoi, että Judge Dreddin kypärä muistuttaa hyvin pitkälle Dan Daren kypärää. Täytyi oikein vertailla netistä ennen kuin tulin tänne. Ei, ei se kyllä näin ole, koska Daren silmät näkyvät ja Dreddin silmät eivät näy ja se on aika iso ero: toinen on inhimillinen ja toinen on lähes epäinhimillinen ja se on siinä se koko homman idea."
Timon huomautus osoittaa että taustalla on selkeästi ihan tietoinen valinta. Ei pöllintä vaan hatunnosto saman kulttuuripiirin edeltäjälle.Ei osoita. Näin voi todeta jos tutkiin Dreddin (hahmon ja nimen) syntyhistoriaa. :)
Leuan sijaan ratkaiseva tekijä on"Stiff Upper Lip " joka sekin näyttäytyy samoissa variaatioissa kuin oma, yhtä helposti avattava kulttuurinen piirteemme, sisu.Tuo on hyvä havainto. Tosin melko ilmeinen juttu, sikäli jos jäykkä ylähuuli on tyypillinen brittien ominaisuus. Ainakin se on minkä tahansa brittisankarin oletusasetus.
Ei osoita. Näin voi todeta jos tutkiin Dreddin (hahmon ja nimen) syntyhistoriaa. :)
... Sarjan tekeminen lopetettiin sitten 1967, kunnes myöhemmin tuli uusia ja taiteellisesti paljon heikompia paluita.Makuasia, aiemmin mainittu Garth Ennisin kirjoittama Dan Dare moppaa aiemmilla lattian eikä ole edes ainut. Graafisesti tämä tuore Dan Dare on hienosti toteutettu mutta se ei ihan riitä.
--
Entä tarkoittaako "U.N." joissakin laitteissa ja hahmojen kypärissä YK:ta vai jotakin muuta? Liitän tästä "U.N.:sta" tähän skannin. YK:n lippu taitaa näkyä albumin sivulla 34.
Noh, Daren nimeämisestä kopsaan Paul Gravettin face-päivityksestä pätkän, eikä tämä ihmetytä koskapa Eagle-lehden takana oli pappisväkeä:
'DAN DARE' WAS NAMED AFTER 1873 HYMN, 'DARE TO BE DANIEL'
Do you know how British space hero Dan Dare got his name? For their 18th article celebrating 'Dan Dare' on Fumettomania Factory - APS, Daniele Tomasi (another Dan'!) has shared a 2018 report by Stephen Whittle and Richard Moss about 'The World's Best Dan Dare Collection', housed previously at the Botanic Garden Museum in Churchtown, near Southport:
'At first [Marcus] Morris wanted Dan Dare to be a Christian antidote to what he saw as the pernicious effect of the shock-horror of the American comics that were coming over from the US at the time, so his lead character was going to be called 'Lex Christian'. This wasn’t really going to work so he and Frank Hampson came up with the idea of 'Chaplain Dan Dare' and the earlier incarnation of Dan Dare had a dog collar and a clerical looking cape. But when they started touting the idea around the publishing houses in London people found the religious message to be too strong so the character became 'Dan Dare', named after a hymn called ‘Dare to be a Daniel’, which was Frank Hampson’s mother’s favourite hymn.'
Kun Dan Dare alkoi ilmestyä 1950, vuonna -45 perustettu YK oli vain muutaman vuoden ikäinen. UN on YK, ja se on sarjan utopiassa 90-lukuun mennessä kehittynyt maailmanhallitukseksi. Köyhyys ja sairaudet on voitettu. Maan kansojen kesken ei sotia enää käydä, sen sijaan uhka tulee ulkopuolelta. Monikulttuurisuus näkyy ruuduissakin, kun kokouksia pidetään. Avaruuslaivastossa on siinäkin väkeä ympäri maailmaa, joten sekin lienee YK:n alainen. Ministeriössä ja amiraliteetissa on kyllä aika vankka brittimiehitys...
--
Onpa myönteinen tulevaisuuden kuva, kuin Star Trekissä. Ja tosiaan: oikeassa elämässä Iso-Britannia oli toisen maailmansodan jälkeen menettänyt valta-asemansa uusille suurvalloille Yhdysvalloille ja Neuvostoliitolle, mutta sarjakuva näytti, että tulevaisuudessa britit ovat taas valtiaita!
Eagle oli kristilliskonservatiivinen julkaisu, jonka tarkoitus oli kasvattaa. Mutta niin on maailma muuttunut, että YK:n alla toimiva monikulttuurinen maailmanhallitus olisi kuin nykykonservatiivien painajaisunista.
--
Dan Daren ensimmäinen sivu oli alussa ja myös tähän aikaan vuonna 1958 lehden kansisivu. Tuo "4 1/2 d" lehden logon lähellä kai on lehden hinta jossakin rahayksikössä? Huomasin, että ensimmäisissä Eagleissä vuonna 1950 siinä lukee "3 d".
Kristilliskonservatiivinen " kasvatus" tiedetään.
Ei se mikään vahinko ollut että jokaisen natsi-saksan sotilaan vyönsoljessa luki Gott mit uns.
Curtvile: Ei luisuteta keskustelua katsomusten moittimiseen.
... Lisäksi pian vuonna 1960 Eagle-lehti myytiin toiselle kustantajalle, joka leikkasi Dan Daren kuluja huomattavasti alaspäin, mikä oli studion tuho ja Dan Daren laadun tuho. Sarjan tekeminen lopetettiin sitten 1967, kunnes myöhemmin tuli uusia ja taiteellisesti paljon heikompia paluita.Koska esimerkiksi Dave Gibbons on kehno piirtäjä ja Grant Morrison ja Pat Mills huonoja.
Tein Jalavan Dan Dare -albumista arvostelun (https://www.kvaak.fi/dan-dare-purppurakuolema/) etusivulle.
Tein Jalavan Dan Dare -albumista arvostelun (https://www.kvaak.fi/dan-dare-purppurakuolema/) etusivulle.Hyvä, taustoittava arvostelu. Kuitenkin alussa pisti silmään tabloid -sana, joka tässä tuntui olevan hieman väärässä paikassa. Edelleen:
Tämä Dan Dare on kenties jopa saarivaltakunnan tärkein scifisarjakuva.Olisi vaatinut ehkä hieman selkeämpiä perusteluja. Tärkeyttä on hankala mitata ja se riippuu kriteereistä. Omasta mielestäni Dredd, jonka kukoistuskin esimerkiksi on kestänyt puolet pidempään kuin Daren, on kyllä tärkeämpi. :)
"Kansikuvana toimii vain sarjakuvaruutu, joka on alaosasta kuvakäsitelty huolimattomasti. Kansikuva kuitenkin esittelee päähenkilöitä osuvasti."
Rakennettiin tuohon alareunaan hologrammimaisesti häipyvän efektin.
Kuitenkin alussa pisti silmään tabloid -sana, joka tässä tuntui olevan hieman väärässä paikassa.
Edelleen: Olisi vaatinut ehkä hieman selkeämpiä perusteluja. Tärkeyttä on hankala mitata ja se riippuu kriteereistä. Omasta mielestäni Dredd, jonka kukoistuskin esimerkiksi on kestänyt puolet pidempään kuin Daren, on kyllä tärkeämpi. :)
Hieman ulkosarjakuvallisista asioista huomioit kertaustekstien poiston. Sivukorkeuden vaihtelevuudesta johtuva taiton hyppelehtivyys on kuitenkin tässä albumissa asia joka häiritsee minua melkoisesti. Esimerkiksi Dragon's Dreamin kokoelma-alppareissa moisesta haitasta ei tarvitse kärsiä.
Itse yhä pidän enemmän myöhemmistä inkarnaatioista Dan Daresta.
Niistä:Koska esimerkiksi Dave Gibbons on kehno piirtäjä ja Grant Morrison ja Pat Mills huonoja.
Juu. Think of England.
Paremmin tietävät korjaavat mutta Dan Dare oli Frank Hampsonin luomus mitä nyt saadakseen palkkaa ja avustajat kirjoitti sopimuksen jossa Morrisin yhtiö omistaa tekijänoikeudet.
Mikä oli ymmärrettävää kun Eaglen pyörittäminen aiheutti velkoja. Joiden tultua maksetuksi tekijänoikeus ei palannut Hampsonille. Eikä tietenkään sarjakuvan oheistuotteiden tulot. Tietenkään.
Eihän Hampson niitä oheistuotteita tehnyt.
Ok, pitää tarkistaa tämä. Itselleni muuten oli uutta, että Eagle oli tabloidi.Tabloidista puhutaan yleensä sanomalehtien yhteydessä. Ja koko pitäisi olla vähintään abaut A3. Tuskin Eagle niin iso kuitenkaan oli. Liittyiskö tuo jotenkin johonkin tabloid-tyyppiseen paperiin tms.
Onhan Dredd hyvin merkittävä, mutta ainakin Dare oli sitä ennen ja paaaaljon levinneempi Britanniassa. Lue perusteluksi vaikkapa Tonin artikkeli (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=8844.msg513363#msg513363). Voimme olla eri mieltä. En kai esittänyt ehdotonta väitettä.Joo, mä ajattelen lähinnä merkitystä Britannian (scifi)sarjakuvataiteelle, sitä miten monet tärkeät sarjakuva-artistit on tehneet tai aloitelleet Dreddin parissa ja miten tärkeitä juttuja on julkaistu. Ja miten monet sukupolvet on tän liki 50 vuoden aikana lukeneet Dreddiä. Verrattuna siihen että Dare jäi kuitenkin yhden-kahden sukupolven jutuksi. Maailmanlaajuista tunnettuutta ja brittisarjakuvan tunnetuksi tekemistä maailmalla löytyy myös Dreddiltä enemmän.
Miten korkeudet sitten on saatu tasaisiksi mainitsemassasi kokoelmassa? Onko ruutuja pienennetty tai suurennettu?Suurenneltu joo. Nyt kun tarkemmin kattoo, niin on niissä osassa sellaisia 5millin heittoja korkeudessa puolin ja toisin. Välillä avaussivu on matalampi, välillä korkeampi kuin 2. sivu. Tärkeämpi pointti on ehkä se että alareunat on tasan, jolloin asia häiritsee vähemmän. Toki korkeampaa sivua olisi voinut myös pienentää tyyliin5%, jolloin korkeus olisi täsmännyt Jalavallakin paremmin. Marginaalien vaihtelu sivusuunnassa ei häiritse samalla tavalla kuin tää korkeuden vaihtelu.
Tabloidista puhutaan yleensä sanomalehtien yhteydessä. Ja koko pitäisi olla vähintään abaut A3. Tuskin Eagle niin iso kuitenkaan oli. Liittyiskö tuo jotenkin johonkin tabloid-tyyppiseen paperiin tms.Googlettamalla saa sen käsityksen, että tosiaan olisi ollut tabloid-kokoinen. Brittien eBaysta löytyi tämä (https://www.ebay.co.uk/itm/157202077178) sidottu kirja vuodelta 1953, jossa mitat ovat 35x27 senttiä.
Googlettamalla saa sen käsityksen, että tosiaan olisi ollut tabloid-kokoinen. Brittien eBaysta löytyi tämä (https://www.ebay.co.uk/itm/157202077178) sidottu kirja vuodelta 1953, jossa mitat ovat 35x27 senttiä.
Reima: Totta, että tabloid liitetään sanomalehtiin, mutta siitä puhutaan myös Eaglen yhteydessä englanninkielisissä teksteissä. Se oli taitettava lehti, jonka arvo nykyään on suurempi, mikäli sitä on säilytetty ilman taittamista eli jos se on pysynyt sileänä keskeltä. Amazonin ilmoituksissa näkyi, että sen koko oli 11" x 15" eli noin 28 x 38,1 cm. Jerrmanin Toni mainitsee artikkelissaan (https://tahtivaeltajablogi.com/2020/06/16/sarjakuvat-dan-dare/) kooksi 27 x 35 cm. Se on isompi kuin A4, mutta ei toki läheskään A3:n kokoinen. Hyvin pieni kyllä tabloidiksi ainakin suomalaisittain.Missä tuosta tabloidista oikein puhutaan? Se että joku britti jossain puhuu Eaglesta tabloidina ei vielä tarkoita että se täällä Suomessa 2000-luvulla täyttäisi tabloidin määritelmän. Mut jos kahteen kertaan viikattu (taitettu) on "tabloid", niin siitten... :) Painohommelit on aina olleet termistöltään enemmän tai vähemmän epämääräisiä, samalla tavoin kuin vaikka "tietokonejutut", markkinointi ja kaupallisuus venyttää termejä suuntaan jos toiseen.
Paul Gravett kirjoittaa täällä (https://paulgravett.com/articles/article/on_eagles_wings), että Dan Dare inspiroi seikkailusarjojen tekemistä brittiläisiin sarjakuvalehtiin. Sitä ennen ne lehdet julkaisivat vain joko huumorisarjoja taikka seikkailusarjojen koottuja strippejä. Ja näköjään uutta Eaglessä oli nimenomaan värit seikkailusarjassa.Edelläkävijyys on kieltämättä yksi merkittävyyden kriteeri. Britanniassa kuitenkin myös jenkkilehtien (ja elokuvien) vaikutus oli iso, niin että ei uusien sarjisten kehittely Eaglen jälkeen pelkästään kotimaiseen sarjakuvatuotantoon nojannut.
Tuolla myös lukee, että samassa kuussa missä Eagle julkaistiin 1. kerran 900 000 kappaleen painoksella, Beano möi 2,3 miljoonaa kappaletta ja Dandy 1,9 miljoonaa. Järjettömiä lukuja nykyajasta katsottuna.Britannian Suomea isompi väkiluku näkyy noissa numeroissa. Kuitenkin näyttää että siellä 50-luku oli myynnillisesti kovinta aikaa siinä missä -70 luku oli sitä täällä.
Kyllä kai Eagle-lehteä voi tabloidiksi sanoa, oli myös painettu sanomalehtimäiselle paperille. 50-luvulla Amerikkalaistyylisiä sarjakuvalehtiä Briteissä sai yleensä vain importteina ja merimiesten tuliaisina.Voi sanoa. Mutta en tiedä sanoisitko, jos saisit sen käteesi ja kysyttäisiin että miten kuvailisit tätä. :)
Mitä Dan Dareen tulee, niin se on yhä household name Briteissä - ehkä yhä jopa tunnetumpi kuin Judge Dredd, jota ei sarjakuvapiirien ulkopuolella juuri tunneta; noh, ehkä aina joku on leffan nähnyt. Elton Johnkin lauloi Dan Daresta. (https://www.youtube.com/watch?v=Alj-WPYkjDk&t=30s)Oisko Anthraxin I am the Law kuitenkin tunnetumpi biisi? Ja Dredd leffat on nimen omaan ne mitä tunnetaan. Uudempi ja parempi on edelleen HBO:n valikoimassa, mutta moni muistaa paremmin Syltyn ysäriversion. Mielenkiintoinen on kyllä tämä hahmoja erottava luokkajako. Sitä on täällä Suomessa vaikea hahmottaa.
Tabloid size in centimeters is typically 28 x 43 cm, derived from its standard 11 x 17 inches (27.94 x 43.18 cm), and is popular in North America for smaller newspapers, brochures, and posters, though it's different from the A3 (29.7 x 42 cm) international standard.
Key Dimensions
Inches: 11 x 17 inches
Millimeters: 279 x 432 mm
Centimeters (approx.): 28 x 43 cm or 27.94 x 43.18 cm
Context
North American Standard: Tabloid is part of the US paper size series, also known as Ledger when rotated (17x11 in) or ANSI B.
International Comparison: While similar, it's not the same as the A3 size used in Europe and other regions, which is 29.7 x 42 cm (11.7 x 16.5 inches).
A British tabloid newspaper typically measures 28 x 43 cm
Mulla on muistaakseni jossain muutama 1950-luvun Eagle (ja muutamia Mickey Mouse Weeklyjä samoilta vuosilta) kuitenkin jossain vähän hankalassa paikassa. Ihan heti en pääse mittailemaan.Zoomailin tänään SSLibriconilla Huckleberry Hound weekly -lehteä. Jotain Hanna-Barberan Hakki-Koira -sarjoja taisi olla, tehtäviä ja pikkutekstejä lapsille, ym. Se oli just taiteltu. Vaikutti että suurin piirtein tupla Aku Ankka, tai hieman pienempi: B4-kokoa avattuna. Varmaan postiluukkujen takia noita taitettiin? Lehtikioskissa tai -kaupassahan se ei toimi ollenkaan. Kai sitä nyt voi tabloidiksi kutsua jos haluaa. Suomessa vaan sana on vakiintunut sitä Ilta-Sanomat- kokoa tai vähän pienempää, mihin sanomalehdet Suomessa muuttuivat. Maaseudun tulevaisuus ainoana sinnittelee vanhassa broadsheet-kalakääre-formaatissa. Tähän Suomen käytäntöön liittyen huomautin arvostelun sanavalinnasta. Mistä tulikin mieleen, että joku Ilta-Sanomat taisi meilläkin julkaista muutaman tabloid-kokoisen sarjiksen. Ja Kuti oli kanssa semmoinen alussa. (Mutta ei niistäkään kai varsinaisesti tabloidina meillä puhuttu?)
Kysyin tekoälyltä tabloidin mittoja.Se nyt on tyhmintä mitä voi tehdä. :) AI ei kerro lähteitään, runoilee omiaan, eli ei ole luotettava ja käyttää helvetisti energiaa.
Mulla on muistaakseni jossain muutama 1950-luvun Eagle (ja muutamia Mickey Mouse Weeklyjä samoilta vuosilta) kuitenkin jossain vähän hankalassa paikassa. Ihan heti en pääse mittailemaan.
--
Eaglen "strategiset mitat" löytyvät ihan googlettamalla: 1950-luvulla ne olivat 11" x 14" (270mm x 345mm).Sampsahan tätä kävi jo läpi aika yksityiskohtaisesti. Mutta kyllähän tuo sivujen puhtaaksi leikkaamattomuus, mistä edellisessä viestissäni mainitsin, on juurikin varmaan yksi tärkeä tabloidin kriteeri.
https://biblio.co.uk/book/eagle-comics-volume-1-1950-complete/d/1722128603 (https://biblio.co.uk/book/eagle-comics-volume-1-1950-complete/d/1722128603)
Tarkistuksen jälkeen pitääpä laittaa pari täydennystä: näköjään Kvaakin arvostelussa (https://www.kvaak.fi/pelkoa-ja-inhoa-avaruudessa/) mainitaan, että Dan Dare ilmestyi myös Peitsi-lehdessä.
Ja näköjään Jalavan albumi mainitsee kansiteksteissään Hampsonin ohella Don Harleyn, joka sai nimensä sarjaan ennen Watsonia. Molemmat olivat aiemmin työskennelleet Hampsonin avustajina.
Mustanaamiossa julkaistu lyhyt tarina ”Operaatio Q3” on alun perin ”Operation Moss” Eagle Annual 8:ssa vuodelta 1958. Sivutaitto on muutettu ja värit poistettu Mustikseen. Piirtäjinä ovat Hampson ja Harley. Se siis on samalta vuodelta kuin Jalavan tuleva Purppurakuolema-seikkailu.
Tämä on jälleen uutta tietoa! Vanhojen aikakauslehtien sarjakuville pitäisi tehdä indeksointipaikka jonnekin. Minullekin on YV-lehti tuttu.