Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : VesaK 01.06.2007 klo 14:46:20
-
Voi hyvä tavaton! Onko tämä totta?
"Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry tiedottaa:
Japanilaisten animaatioyritysten otettua meihin yhteyttä, olemme päättäneet aloittaa ns. cosplayn, fiktiiviseksi hahmoksi pukeutumisen, valvonnan. Tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan tekijänoikeus tuottaa teoksen luojalle oikeuden määrätä mm. siitä, missä taidelajissa tai mitä tekotapaa käyttäen hänen teostaan esitetään. Esimerkiksi taulun maalaja voi päättää, ettei hänen taulustaan saada tehdä esimerkiksi patsasta. Animaatiohahmon asun valmistaminen on tähän täysin verrannollinen ja se loukkaa oikeudenhaltijan laillisia oikeuksia, mikäli siihen ei ole lupaa.
TTVK on tietoinen siitä, että alan harrastajat ovat enimmäkseen lapsia ja nuoria, ja aluksi TTVK painottaakin toiminnassaan nimenomaan tiedotustoimintaa. Tästä lähtien anime-tapahtumiin kuitenkin tulee TTVK:n siviiliasuinen tarkastaja, ja mikäli tämä havaitsee tekijänoikeuden alaisia pukuja, tarkastaja pyytää henkilöä esittämään oikeudenhaltijan antaman luvan. Mikäli harrastajalla ei ole esittää lupaa, tarkastaja pyytää henkilöä poistamaan puvun käytöstä. Mikäli pyyntöön ei suostuta, tarkastaja ilmoittaa asiasta poliisille ja asia käsitellään tekijänoikeusrikkomuksena tai vakavammassa tapauksessa tekijänoikeusrikoksena, ja puku tuhotaan viranomaisten toimesta.
Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskus pyytää kaikkia lopettamaan luvattoman cosplayn. TTVK ei kuitenkaan tahdo estää lasten ja nuorten suosimaa harrastusta ja huomauttaa, että animaatiohahmoksi pukeutuminen on jatkossakin täysin luvallista, mikäli siihen on oikeudenhaltijalta lupa, tai mikäli omistaa asuun tekijänoikeudet (eli mikäli kyseessä on hahmo, jonka on luonut itse). Ilman lupaa tapahtuva cosplay on kuitenkin tekijänoikeuslain nojalla kiellettyä.
Lauri Ståhlbäck
Toiminnanjohtaja
Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus"
Tämä uutinen oli ns. käytännön pila. Kommentoikaa ketjuun vasta kun olette selanneet ketjun viestejä ainakin toisella silmällä. Viestit joissa kommentoidaan uutisen typeryyttä yhdellä lauseella tai vähemmän poistetaan ilman selitystä.
Olkaa hyviä ja ottakaa sanoistani vaari. Viestien poistaminen tuhoaa uskoni ihmiskunnan tulevaisuuteen.
-iJ
-
Oli jo aikakin! Tekijänoikeuksien valvojat ovatkin jo kiinnittäneet huomiota kouluissa tapahtuvaan luvattomaan laulamiseen ja Martta-seurojen veisuuhetkiin - joten valvontaiskuja lastentarhoihin ja ruustinnan salonkiin on luvassa... Haluaisin myös tuoda esille seuraavan epäkohdan. Vappuna olen usein joutunut kohtaamaan kadulla foliopalloja, joissa on kuvattuna tunnettuja animehahmoja. Ehdotan, että ensi Valpurinpäivänä terävin kepein varustetut TTVK:n valvojat puhkovat ko. ilmapallot lapsilta (toki heidän pitää ensin kysyä lapselta, onko tämä saanut hahmon oikeudenhaltijalta luvan ilmapalloon). Ilmapallojen myyjät tuomitaankin sitten jo ankaramman mukaan ehdottomaan vankeuteen, Japaniin.
-
Ja tämmöisille Kippari Kallen tekijänoikeutta loukkaaville henkilöille on hoidettava valtion toimesta välitön kasvoleikkaus - Japanissa.
(http://www.pmcaregivers.com/images/News3.jpg)
-
Coca-cola comppany lähettää jouluna agenttinsa repimään pukeilta parrat!
t. nimim. "Pokémon-pukuani ette saa!"
-
Voi hyvä tavaton! Onko tämä totta?
Ei voi olla totta. Taisit lukea Lehdestä koko jutun.
Tekijänoikeuslain nojalla, jos mitenkään olen ymmärtänyt, olisi enintään mahdollista valvoa/kieltää ao. pukujen sarjavalmistusta myyntiin.
Tunnen yhden "niistä" (tekijänoikeuden valvonnan tyypeistä), olen tehnyt niille nimittäin keikkatöitä; kysäisenpä nähdessäni. Miksei toki voisi olla, että joku japanilainen animaatioyritys (tai oikeammin sellaisen juristi, jotka tunnetusti ovat nopeita haistamaan mahdollisuuden tehdä rahaa) onkin ottanut yhteyttä nähtyään esim. tämän vuoden Kemin kuvagallerian. Valvovatko ne cosplaytä Japanissa?
-
Mistä muuten TTVK:n siviilipukuinen tarkastaja (kukaan ei varmana häntä tunnistakaan...) tunnistaa kaikki ziljoonat eri manga- ja animehahmot? Onko hänellä joku vihko mukanaan, jota hän plärää aina jonkun hahmon kohdatessaan? Jännittävää on myös, jos tuo asu joudutaan heti riisumaan pois.
Asuhan sitten poltetaan poliisiaseman takapihalla...
-
Mielenkiintoista kyllä... Jos joku cospaa Rozen Maidenia, mutta ei ole hankkinut vihreää piilolinssiä toiseen ja punaista piilolinssiä toiseen silmään, niin silloinhan esitys ei ole autenttinen. Myös olisi mahdollista vedota siihen, että koska Emman essun pitsinauhassa on väärä kuviointi, niin kyseessä on parodia.
Enemmän välttämiseksi mainitaan nyt terässelkäinen lähdekin tälle uutimiselle:
http://au.aniki.fi/viewtopic.php?t=5949
-
Mikäli harrastajalla ei ole esittää lupaa, tarkastaja pyytää henkilöä poistamaan puvun käytöstä.
Tässähän on luvassa mielenkiintoisia hetkiä. Saman tien voisi kieltää vaatteiden käytön yleisissä tilaisuuksissa. :)
Vakavasti puhuen, eihän tuossa ole tolkun häivää. Joku puku irroitettuna asiayhteydestä ja siirrettynä toiseen mediaan (siis vaikka piirroksesta eöläväksi) muodostaa kyllä kantajansa kanssa jo oman kollaasimaisen teoksensa. Parodiointioikeuttakin voisi tässä mielestäni mainiosti soveltaa. Vasta sitten jos joku puvun kantaja väittäisi olevansa oikeuksien haltijan alkuperäispiirros voisi olla aihetta keissiin. Absurdia.
Ihmettelen kyllä myös samaa kuin Lurker. Alan harrastajanakin minulla on usein vaikeuksia tunnistaa niitä hahmoja. Se on pitkä tie kuljettavaksi kun niitä joku tarkastaja ryhtyy varta vasiten opettelemaan tunnistusta. Mahdollisuuksia kun on kaikkine variaatioineen kumminkin kymmeniä- ellei satoja tuhansia.
-
Tämä on jo melkoista idiotismia.
Kummaa kun kaikenmaailman fantasia ja supersankari "cossaajat" ovat saaneet vuosikymmenien ajan harjoittaa tälläistä toimintaa. Eikö amerikkalaiset sitten ole yhtä ahneita rahan perään?
Pistää kyllä sanattomaksi.
edit.
Pakko olla joku huono vitsi.
Järjestönä TTVK on muutenkin tarpeeksi rasittava.
-
Vaikka tämä on ilmiselvä myöhästynyt aprillipila, on kuitenkin sanottava, että oikealla asialla ovat. Minustakin on sietämätöntä katsella kun kaiken maailman mangaloidit hyppelevät vastaan oudoissa jumppereissaan. Ihan kuin niistä ei olisi saanut tarpeeksi jossain Harajukussa.
Ennen Wanhaan riitti kun laittoin lyhyet kalsarit pitkien päälle ja pussilakanan kaulaan. Nyt sitä pitää olla jossain kissankorvatyöpajoissa, jotta tuntisi olevansa joku muu. Epäilyttävää...
-
Olisiko mahdollista, (en tunne näit juttuja) että jossain vaiheessa aletaan myydä cospleijareille animaatiofirmojen luvalla tehtyjä "laillisia" kostyymejä? Tämä olisi siis pohjustusta sille, että kotikutoisena alkaneella cosplayllä aletaan rahastaa?
-
Tämäkö siis vaikuttaa vain anime- ja mangahahmoihin? No sitten ei hätää. Muuten voisin saada sakot itse tekemästäni Iron Man -puvusta. ::)
No mutta tosiaan. On outoa. Veikkaan myös vitsiä. Joko tuo on vitsi tai sen kehittäjät vitsejä, pellejä.
-
Menin jo töitä tekemään, mutta asia jäi mietityttämään... joten tulin takaisin.
Olen edelleen siinä käsityksessä, että koko juttu on oikislaisten jäynä: Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen nimissä on lähetetty vinkeä sähköposti turkulaiselle animeyhdistykselle, ja harrastajien refleksi oli nopeampi kuin ajatus. Ehkäpä huvittelunhaluinen oikeustieteen ylioppilas olisikin päässyt käyttämään kesätöissään firman sähköpostiosoitetta...? Eri asia on sitten, saako keskuksen nimeä hyväksikäyttäen tehdä noin laajoja harhautuksia.
Mahdollisena pidän myös sitä, että koko "Lauri Ståhlbäck" on keksitty henkilö, jollei sitten TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen ole vaihtanut työpaikkaa viime aikoina, ja tämä tuntematon tullut tilalle. Oikaiskaa, jos puhun läpiä päähäni.
Olisihan tuollainen idea joka tapauksessa naurettava. Siis ihan oikeasti: Naurettava. Vaikka sillä olisi kuinka virkamiehistöä työllistävä vaikutus.
-
Lauri Ståhlbäck on kyllä tekaistu nimi. Humööriä tää on. Pakko olla. Fake no more.... ;D
Timo
-
Asiaan liittyen, muistaakseni Anime-lehdessä uutisoitiin, että jossain cosplay-kilpailuissa Rose of Versaille'n hahmoiksi pukeutuneita ei huolittu, koska sarjan luoja Riyoko Ikeda ei pitänyt cosplaysta. Saatan muistaa väärinkin.
-
Asiaan liittyen, muistaakseni Anime-lehdessä uutisoitiin, että jossain cosplay-kilpailuissa Rose of Versaille'n hahmoiksi pukeutuneita ei huolittu, koska sarjan luoja Riyoko Ikeda ei pitänyt cosplaysta. Saatan muistaa väärinkin.
Muistat oikein. Kyseessä oli "MM-kilpailut" joista tulikin sitten suukopua.
Itse Uutinen tällä hetkellä on se, että Japanissa kirjoitetaan tekijänoikeuslakia uusiksi ja doujinshit, joita tähän asti on katsottu läpi sormien, ovat liipasimella.
http://www.insertcredit.com/archives/001782.html
-
Huono pila saattaa vielä muuttuakin todeksi...
-
Ehdin jo pikkuisen innostua. Vastaava tapaus taisi olla kun The Onion kirjoitti jutun MPAA:n halusta lähteä keräämään esityskorvausta kun filmiä näytetään liian isolle porukalle kotioloissa. Lähteestä huolimatta moni uskoi, koska homma tuntui jotenkin niin modus operantin mukaiselta.
Tässä vähän sama juttu.
En kyllä näkisi pahalla jos ihmiset oikeasti pukeutuisivat hieman enemmän mielikuvitusta käyttäen. Viime Ropeconistani on jo neljä vuotta, mutta tuntui että ihmiset yleensä ottaen olivat käyttäneet jonkin verran mielikuvitusta pukujen valmistuksessa (miinus viisi Raistlinia), kun taas viime vuoden Finnconissa oli sitten kymmenen Narutoa ja kymmenen Inuyashaa ja mikä nyt sitten onkaan in nuorten keskuudessa.
Tajuan kyllä että cosplayaaminen on harrastus jonka osa on idolliltaan näyttäminen, mutta jotenkin huvittaa että omaa identiteettiä pönkitetään leikkimällä puolidemonia tai lapsininjaa. Olisi kiva nähdä ihmisiä pukeutumassa joksikin hieman yksilöllisemmäksi. Varsinkin kun taitoa löytyy.
-
Piti ihan tätä varten rekisteröityä kvaak.fi:hin :D
En olisi ihan varma, kannattaako tuohon Lauri Ståhlbäckiin luottaa ;) Postailin vähän tuohon Anikin ketjuun lisätietoa: http://au.aniki.fi/viewtopic.php?p=96714#96714
(http://au.aniki.fi/viewtopic.php?p=96714#96714) - tuo alkuperäinen viesti olikin ns. trolli! Ilmeisesti peikotkin heräävät näin kesän kynnyksellä ;)
Olen kyllä aika ylpeä siitä, että tuo vedätys onnistui noin hyvin - itse asiassa täydellisemmin kuin mitä osasin edes kuvitella: halpaan menivät niin teini-ikäiset mangafanit kuin "vanhat parratkin". Noh, oli siinä kyllä ihan asiaakin taustalla, kuten tuolta käy ilmi.
Rauhalan Anssille kyllä erityismaininta, arvasi koulutukseni tiedekuntaa myöten oikein. Se vaan meni väärin, etten valitettavasti ole TTVK:lla kesätöissä, vaan olen Turun Animeseuran hallituksessa "ihan muuten". Seura ei tosin vedätykseen osallistunut, vaan tämä oli ihan oma keksintöni ;D
Hyvät draamat tästäkin irtosi, kiitoksia ajastanne.
Terveisin Jussi "Lauri Ståhlbäck" Kari, oik. yo, Internet-dramaturgi
-
No hyvä, että selvisi. Senkin lurjus. 8]
-
No piru vie, Kyuu ehti jo lukita tuon AU:n ketjun. Ei pitäisi viivytellä.
Jännäähän tässä on, että vaikka useampikin ihminen sielläpäin antoi aiemmin ymmärtää tajunneensa jutun juonen ei yksikään osoittanut mitään viitteitä siihen suuntaan, että tajuaisi mitä osaa Suomen lainsäädännöstä tässä nyt parodioidaan. Kaikkea muuta. (http://au.aniki.fi/viewtopic.php?p=96683#96683) Onko ihmisten medialukutaito näin huono?
Mutta joo. Kohta tulee varmasti vihaista noottia Squarelta ja Nitroplusilta siitä, että uusimman Otakun kansi rikkoo niiden tekijänoikeuksia. Sillä tokihan myös piirretyt kuvat cosplayaajista ovat nyt sitten luvanvaraisia?
-
En kyllä näkisi pahalla jos ihmiset oikeasti pukeutuisivat hieman enemmän mielikuvitusta käyttäen. Viime Ropeconistani on jo neljä vuotta, mutta tuntui että ihmiset yleensä ottaen olivat käyttäneet jonkin verran mielikuvitusta pukujen valmistuksessa (miinus viisi Raistlinia), kun taas viime vuoden Finnconissa oli sitten kymmenen Narutoa ja kymmenen Inuyashaa ja mikä nyt sitten onkaan in nuorten keskuudessa.
Tajuan kyllä että cosplayaaminen on harrastus jonka osa on idolliltaan näyttäminen, mutta jotenkin huvittaa että omaa identiteettiä pönkitetään leikkimällä puolidemonia tai lapsininjaa. Olisi kiva nähdä ihmisiä pukeutumassa joksikin hieman yksilöllisemmäksi. Varsinkin kun taitoa löytyy.
Tuosta olen kyllä samaa mieltä. Kun cosplayataan, mielikuvitus sattuu unohtumaan sinne kaapin taakse. Se on kyllä todella tylsää katsella kun kymmeniä erilaisia Narito hahmoja vipeltää ohitse. Valitkaa hyvät ihmiset hahmonne joistain vähän tuntemattomimmista sarjoista tai niitä hahmoja tunnetuista sarjoista joita juuri kukaan ei koskaan cossaa ! Kyllähän se on niin, että kaikki haluavat cossata juuri suosikki hahmoansa, mutta kannattaa myös miettiä kuinka cossattu kyseinen hahmo on.
-
Ääh, Kvaakin tämänvuotinen aprillipila levisi Suomen Kuvalehteenkin. :P
Timo
-
Tajuan kyllä että cosplayaaminen on harrastus jonka osa on idolliltaan näyttäminen
Ihan oikeasti, minä luin tuon ensin "...jonka osa on idiootilta näyttäminen." ;D
No se on hyvä että vielä on jotain mikä saa ihmiset säpsähtämään. Vaikka ei niin ettei totta toinen puoli tässä kopiosuojausten maassa, tulevassa nettisensuurin mallivaltiossa.
-
Oli jo aikakin noiden tajuta tekijänoikeuslait. Cosplay-pukuja kyllä saa pitää ilman lupaa mutta sarjakuvaa ei jossa käytetään tunnettuja hahmoja.
-
Jännäähän tässä on, että vaikka useampikin ihminen sielläpäin antoi aiemmin ymmärtää tajunneensa jutun juonen ei yksikään osoittanut mitään viitteitä siihen suuntaan, että tajuaisi mitä osaa Suomen lainsäädännöstä tässä nyt parodioidaan. Kaikkea muuta. (http://au.aniki.fi/viewtopic.php?p=96683#96683)
Mielenkiintoisesti muotoiltu. Piti ihan vilkaista, olisiko siellä viestejä, joissa se olisi ymmärretty jonkin muun Suomen lainsäädännön osan kuin tekijänoikeuslain parodiaksi. Esimerkiksi liikennelain. Se olisi ollut hupaisaa.
Mutta minusta siinä ei ole mitään hauskaa, että tekijänoikeuslaki sallii oikeuksienomistajien tehdä itselleen hallaa kohdeyleisönsä keskuudessa tuon parodian kuvaamalla tavalla, kuten esimerkiksi fanficin kohdalla jo saatetaan tehdä. Mehän kaikki tiedämme, että perjantaina tupakoinnista tuli laitonta melkein kaikkialla Suomessa, koska meidän sivistysvaltiossamme ei ole sallittua vahingoittaa itseään, joten johdonmukaisuuden vuoksi tekijänoikeuslakiakin olisi nyt syytä muuttaa sillä tavalla, että oikeuksienomistajia estetään hallitsemasta teoksiaan tavalla, jonka me kaikki tiedämme olevan heidän etujensa vastaista. Niidelin parodia oli tervetullut muistutus siitä, että tämä täytyy tehdä, ennen kuin tilanne tästä vielä pahenee.
-
Mehän kaikki tiedämme, että perjantaina tupakoinnista tuli laitonta melkein kaikkialla Suomessa, koska meidän sivistysvaltiossamme ei ole sallittua vahingoittaa itseään,
No tulihan se sieltä lopulta! Kun tulin reissun jälkeen Kvaakkiin olin varma että Sekalaisista löytyy ketju "Suomen ajautuminen kohti diktatuuria jatkuu", jossa tuomittaisiin fasistinen, rasistinen, sananvapautta ja itsemääräämisoikeutta törkeästi loukkaava uusi tupakointilaki joka siis kieltää röökinpolton ravitsemusliikkeissä. Mutta joko olen sokeutumassa tai sitten nikotiiniaddiktit ovat purkaneet sydäntään irkissä kun ketjua ei löytynytkään, muilla foorumeilla asiasta on kyllä ollut puhetta. Hyvin näyttää joillakin pyyhkivän jos heille tosiaan on suuri ongelma se saako baarissa polttaa vai ei.
Enpä muuten ole aivan varma siitäkään, että tuliko tupakoinnista laitonta melkein kaikkialla. En osaa edes arvailla mikä lienee Suomen kaikkien baarien ja ravintoloiden yhteenlaskettu pinta-ala, mutta luulen että kaupunkien ja maaseudun sekä vesistöjen pinta-ala lienee niitä hieman suurempi. Toki onhan olemassa paikkoja joihin on jo aiemmin julistettu tupakointikielto, kuten leikkaussalit, öljynjalostamot sekä räjähdysainevarastot. Näitä kieltoja minäkään en ymmärrä, pelkkää hysteeristä terveyspropagandaa.
Ai niin, vaatteet pitäisi kieltää. Vaikka pukeutuisi miten tahansa niin koskaan se ei ole hyvä. Joko on juntti, trendipelle tai vanhanaikainen, aina on joku valittamassa vaatetuksesta. Ollaan sitten kaikki nakuna niin eipä häiritse enää jonkun pukeutuminen valkoisiin tennissukkiin tai Pokemoniksi.
-
No tulihan se sieltä lopulta! Kun tulin reissun jälkeen Kvaakkiin olin varma että Sekalaisista löytyy ketju "Suomen ajautuminen kohti diktatuuria jatkuu", jossa tuomittaisiin fasistinen, rasistinen, sananvapautta ja itsemääräämisoikeutta törkeästi loukkaava uusi tupakointilaki joka siis kieltää röökinpolton ravitsemusliikkeissä. Mutta joko olen sokeutumassa tai sitten nikotiiniaddiktit ovat purkaneet sydäntään irkissä kun ketjua ei löytynytkään, muilla foorumeilla asiasta on kyllä ollut puhetta. Hyvin näyttää joillakin pyyhkivän jos heille tosiaan on suuri ongelma se saako baarissa polttaa vai ei.
Ai, nyt minäkin oivalsin mitä tarkoittaa termi "Trolli".
-
johdonmukaisuuden vuoksi tekijänoikeuslakiakin olisi nyt syytä muuttaa sillä tavalla, että oikeuksienomistajia estetään hallitsemasta teoksiaan tavalla, jonka me kaikki tiedämme olevan heidän etujensa vastaista.
Tämä (http://www.insertcredit.com/archives/001782.html) on hälyttävä esimerkki. Kun päätös toimista (tai niiden puuteista) tekijänoikeuksia loukkaavien teoksien suhteen siirretään oikeuksienomistajilta viranomaisille saadaan näppärästi tapettua uskomattoman tärkeä osa Japanin sarjakuvakenttää. Se osa, jonka parissa uudet kyvyt sikiävät ja kasvavat.
-
Tämä (http://www.insertcredit.com/archives/001782.html) on hälyttävä esimerkki. Kun päätös toimista (tai niiden puuteista) tekijänoikeuksia loukkaavien teoksien suhteen siirretään oikeuksienomistajilta viranomaisille saadaan näppärästi tapettua uskomattoman tärkeä osa Japanin sarjakuvakenttää. Se osa, jonka parissa uudet kyvyt sikiävät ja kasvavat.
Tokihan doujinshien joukossa on paljon originaaliakin tavaraa, että tuskin tuollainen päätös Japanin omakustannekenttää tai uusia kykyjä tappaisi.
Itse en näe fanartia/fanfictionia ongelmana vaan harrastukseen ja fanitukseen olennaisestikin kuuluvana juttuna, mutta fanartin postaaminen nettiin on hiukan eri asia kuin doujinshitehtailu... Osa piirtäjistähän kuulemma ansaitsee varsin hyvin piirtämällä ja myymällä doujinsheja suosituista hahmoista, joiden käyttämiseen heillä tuskin on lupaa. Vaikka kyse ei olisikaan suurista summista tuntuu se silti vähän hassulta... Ei-kaupallisen fanitoiminnan (tai cosplayn :P) kieltämisessä ei sitten olisikaan mitään mieltä, vaikka alkuperäisten tekijöiden toiveita kannattaisikin kunnioittaa.
Hmm ja juu, doujinshithan eivät ole "kaupallisia" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kaikki kuitenkin ymmärtänevät mitä ajan takaa...
-
Outoa, ettei länsimaisessa sarjakuvassa ole pahemmin doujinshin kaltaista ilmiötä syntynyt. Mitä nyt joku Tintin Alph-Art. Ollaanko täällä aina syynätty ja rajoitettu sen verran tarkemmin tekijänoikeuksia?
Timo
-
Ei-kaupallisen fanitoiminnan (tai cosplayn :P) kieltämisessä ei sitten olisikaan mitään mieltä, vaikka alkuperäisten tekijöiden toiveita kannattaisikin kunnioittaa.
Lainsäädännöllisesti ongelma onkin siinä että rajanveto (käytännössä valvonta) kaupallisen ja eikaupallisen kopion välillä voi olla mahdotonta.
Mitä koko tähän jäynään tulee, niin yksityisen ihmisen nimissähän moista ei sovi tehdä. Jos niidel on tosiaan niin perillä asioista kuin väittää olevansa, kuulisin mielellään että sopiiko yhdistyksen tai yrityksen rekisteröityä nimeä käyttää tuolla tavoin väärin. Eli olisiko TTVK:lla tässä periaatteessa (halutessaan) keissi niideliä vastaan?
Timo, minulla on semmoinen käsitys että cosplayn juurissa on viitettä nimen omaan länsimaihin eli jenkkien intoon cossata esimerkiksi Star Warsin (vai oliko se Star Trekin) hahmoja. Se missä maassa mistäkin touhusta tulee villitys, on sitten monimutkaisempi juttu. Yhdestä fanittamisen muodosta on varmaan kyllä aina ja kaikkialla ollut kysymys. Jengi heimoutuu tunnustamalla väriä pukeutumisessaan. Lisäksi pukuilussa on vivahteita eli eri asteisia linkkejä teatteriin/esiintymiseen ja asuissa pelaamiseen.
-
Timo, minulla on semmoinen käsitys että cosplayn juurissa on viitettä nimen omaan länsimaihin eli jenkkien intoon cossata esimerkiksi Star Warsin (vai oliko se Star Trekin) hahmoja.
Joo, sen tiedän, vaan tarkoitin noita doujinshi-sarjiksia, että eipä tehdä liutakaupalla suosikkisarjoista uusia jaksoja ja myydä niitä lehtinä festareilla.
Timo
-
Itse olen pahemmin välittänyt doujinshista ollenkaan (kaverini vuorostaan kirmaa niiden perässä), mutta jos niitä aletaan valvoa paremmin, niin enpä ihmettele ollenkaan.
Varsinkin kun niihin jotkut vetää hieman omia juttuja, mikä ei välttämättä mielytä ollenkaan itse alkuperäistä piirtäjää. Esim. joiden tyttöjen suosikkina voi mitää shounen-ai ja yoai tyylisiä parituksia. Mitä itse alkuperäisessä mangassa ei ole, mutta käytetään se mielikuvitus doujinshineihin.
Huom. Olen uhri tässä asiassa, kun kaverini jaksaa melkein aina jankuttaa asiasta.
Tietysti on kunnollisiakin doujinshineja, mutta kunnon rajat olisivat ihan hyvä asia.
-
Mitä koko tähän jäynään tulee, niin yksityisen ihmisen nimissähän moista ei sovi tehdä. Jos niidel on tosiaan niin perillä asioista kuin väittää olevansa, kuulisin mielellään että sopiiko yhdistyksen tai yrityksen rekisteröityä nimeä käyttää tuolla tavoin väärin. Eli olisiko TTVK:lla tässä periaatteessa (halutessaan) keissi niideliä vastaan?
Niin pitkälti kuin itse olen asiasta perillä niin aika hankalaa olisi. Kenenkään kunniaa ei ole loukattu, koska Lauri Ståhlbäckiä ei ole olemassa eikä kyse voi myöskään olla mistään... "allekirjoituksen väärentämisestä". Toiseksi tekeytymistä ei sitäkään ole kriminalisoitu ;> Kyse ei myöskään voi olla virkavallan anastamisesta, koska TTVK ei ole viranomainen, vaan tavallinen ry.
Vahinkoakaan TTVK:lle ei ole aiheutunut, joten vahingonkorvauksiakaan ei voi tulla maksettaviksi. Jotkut kyllä intoutuivat kysymään TTVK:lta, että pitääkö tämä "cosplay-kielto" ihan oikeasti paikkaansa. Tällaisiin kysymyksiin vastaaminen taas on se, mistä TTVK:n työntekijöille maksetaan... ja itseasiassa tuo on ihan relevantti kysymys. Itse en kyllä näe, että cosplayssa mitään loukattaisiin, koska vaatteita koskee pääasiassa mallisuoja, ja esim. mallisuoja on hyvin pitkälti kansallinen. Sitten, jos Suomessakin aletaan myymään Virallisella Lisenssillä valmistettuja cosplay-asuja, tällaisen jäljitteleminen voi olla mallioikeuden loukkaus. Aika kaukana tästä kuitenkin ollaan vielä ;)
Tietysti, jos huomenna töihin lähtiessä oven edessä odottaakin TTVK:n party van josta mustapukuiset miehet hyökkäävät kimppuuni, sanoisin, että olen aika lähellä titteliä "maailman paras trollaaja" :P
-
Joo, sen tiedän, vaan tarkoitin noita doujinshi-sarjiksia, että eipä tehdä liutakaupalla suosikkisarjoista uusia jaksoja ja myydä niitä lehtinä festareilla.
Liekö syynä juuri tuo tiukempi suhtautuminen tekijänoikeuksiin...? Lehtiä ei tehdä myyntiin asti, mutta eipä fanisarjiksia ole näkynyt muuallakaan. Ehkä osasyynä on sekin että länsimaisessa sarjakuvassa hahmot ovat perinteisesti olleet hieman etäämmällä lukijasta kuin keskivertomangassa, tästähän on heitetty teorioita toisaallakin. Kuitenkin esim. Star Trekista on kirjoiteltu fanfictionia iät ja ajat... Tai ehkäpä varsinainen fanitukseen kuuluva piirtämiskulttuuri on loistanut pitkälti poissaolollaan, kun nyt mangan myötä joka toinen mangan lukija piirtelee itsekin jonkin verran.
Varsinkin kun niihin jotkut vetää hieman omia juttuja, mikä ei välttämättä mielytä ollenkaan itse alkuperäistä piirtäjää. Esim. joiden tyttöjen suosikkina voi mitää shounen-ai ja yoai tyylisiä parituksia.
No joo, mikä nyt ketäkin loukkaa. Osa piirtäjistä suorastaan vihjailee yaoi-paritusten suuntaan miellyttääkseen lukijoita ja antaakseen näille materiaalia fanitukseen. Osa taas saattaa ärsyyntyä jo siitä että joku kertoo heidän hahmoistaan, vaikka jutut olisivatkin täysin "kunnollisia". Muistaaksei joku kirjailija oli kieltänyt fanfictionin kirjoittamisen juuri siksi ettei halua kenenkään muun kirjoittavan tarinoita hahmoistaan.
-
No joo, mikä nyt ketäkin loukkaa. Osa piirtäjistä suorastaan vihjailee yaoi-paritusten suuntaan miellyttääkseen lukijoita ja antaakseen näille materiaalia fanitukseen. Osa taas saattaa ärsyyntyä jo siitä että joku kertoo heidän hahmoistaan, vaikka jutut olisivatkin täysin "kunnollisia". Muistaaksei joku kirjailija oli kieltänyt fanfictionin kirjoittamisen juuri siksi ettei halua kenenkään muun kirjoittavan tarinoita hahmoistaan.
Itselläni on se pulma, että kaverini jankuttaa siitä, niin olen saanut hieman tarpeekseni. Mutta ei tietystikkään kaikki sarjan luojat viittaa siihen.
Eli fanit vaan haluaa parittaa esim, kaksi hyvää ystävää keskenään, koska nämä on "söpö" pari.
Mutta myös äärinmäisyyksiin noissa joissain mennään ja en ala niistä puhumaan, sillä ne ei ihan sovi alaikäisille.
Olen aika piru, mutta olen vahingoniloinen, jos noita doujinseja aletaan kunnolla valvoa ja niitä ei saa vaan noin vaan enää tehdä ja vastaavaa.
-
Muistaaksei joku kirjailija oli kieltänyt fanfictionin kirjoittamisen juuri siksi ettei halua kenenkään muun kirjoittavan tarinoita hahmoistaan.
Anne Rice ainakin on pitänyt aiheesta meteliä, mutta muutkin ovat kieltäneet hahmoistaan kirjoittelun. Tässä Fanfiction.Netin tarjoama lista tahoista, joiden teoksiin perustuvia tarinoita ei saa postata:
P.N. Elrod
Raymond Feist
Terry Goodkind
Laurell K. Hamilton
Robin Hobb
Dennis L. McKiernan
Robin McKinley
Irene Radford
Anne Rice
Nora Roberts/J.D. Robb
Archie comics
Itse harrastan fanfictionia ja mielipiteeni on siis puolueellinen, mutta en näe missään fanituotoksissa (cosplay, fanfiction, fanitaide yms.) mitään haittaa niin kauan, kun niitä ei tehdä rahasta ja oikeudet omistava taho ei ole selvästi ilmaissut kielteistä kantaansa.
Viime vuoden puolella oli muuten mielenkiintoinen sotku, kun joku idiootti omakustansi oman versionsa ensimmäisestä Star Wars -elokuvasta ja myi sitä Amazonissa. Kirjoittaja osoitti kyllä valtavaa typeryyttä antamissaan kommenteissa.
-
Timo, minulla on semmoinen käsitys että cosplayn juurissa on viitettä nimen omaan länsimaihin eli jenkkien intoon cossata esimerkiksi Star Warsin (vai oliko se Star Trekin) hahmoja.
Juurikin näin. Yhdysvalloista Japaniin harrastus joutui Nobuyuki Takahashin mukana, joka 1984 ihastui Los Angelesin Worldconin pukuloistoon siinä määrin että kirjoitti aiheesta jälkeen päin useampaan otteeseen japanilaisissa scifilehdissä. Japanissa harrastus levisi pelkän scifin parista kaikkialle nörttikulttuurin alueelle. 90-luvun kuluessa se levisi sitten Internetin kautta ensin Aasiaan, sitten takaisin Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan.
Tai ehkäpä varsinainen fanitukseen kuuluva piirtämiskulttuuri on loistanut pitkälti poissaolollaan, kun nyt mangan myötä joka toinen mangan lukija piirtelee itsekin jonkin verran.
Itse veikkaisin, että kyse on paitsi fanipiirtämis- myös itse fanituskulttuurin heikkoudesta ja hajanaisuudesta. Japanilaisilla kun on perinteisesti ollut tapana tehdä vähän kaikki lännestä lainattu äärimmäisemmin, fanaattisemmin ja kaupallisemmin, koski se sitten sarjakuvia, musiikkia tai vaikka lempihahmoiksi pukeutumista.
-
Anne Rice ainakin on pitänyt aiheesta meteliä, mutta muutkin ovat kieltäneet hahmoistaan kirjoittelun.
En jaksa tajuta taiteilijoiden mustasukkaisuutta. On tavallista, että esimerkiksi kirjojen henkilöt muuttuvat kuviksi lukijoiden päässä. Jostain syystä joillakin taiteilijoilla on kuitenkin tapana kieltää taiteensa ystävillä näiden kuvien, tai niihin perustuvien tarinoiden, levittämisen. Ikään kuin olisi joltain pois, että jokin teos saa eläväisen ja monipuolisen fanikulttuurin. Päh.
-
Tajuan ja ymmärrän kyllä, varsinkin Anne Ricea. Fanifiktio on usein niin törkeän huonoa ja tökeröä, että se on verinen (pun intended!) loukkaus Lestatia ja kumppaneita kohtaan...
-
Tajuan ja ymmärrän kyllä, varsinkin Anne Ricea. Fanifiktio on usein niin törkeän huonoa ja tökeröä, että se on verinen (pun intended!) loukkaus Lestatia ja kumppaneita kohtaan...
Aivan kuin vaikka jossakin Disney-lehdessä otetaan suurena kunnianosoituksena ja ilolla vastaan tökerötkin ankkapiirrokset, samalla tavalla kirjailija voisi suhtautua tökeröihinkin fanficceihin teksteistään. Ajatus niiden takana kuitenkin lienee pääasiassa hyvä.
-
Jesh, ei fania voi syyttää siitä ettei osaa kirjoittaa/piirtää. Mutta rajansa toki kaikella huonoudellakin... Vaikka moni tekijä salliikin fanijutut, tuskin kukaan haluaa nähdä ihan mitä tahansa: "Ja sit mä muutan sen hahmon naapuriin ja kidnapaan tekijän ja sit me pidetäänteekutsut ja hih hih!!!!111 ja sit saapuu lonkerot omg..." Fanitus on ihan ookoo, mutta fanitkin voivat toki miettiä missä vaiheessa homma menee yli.
Rowling on muuten antanut luvan fanituotoksiin Harry Potterista, mutta esittänyt toiveen ettei hahmoista kirjoiteltaisi eroottisia tarinoita. Tämä ei tietenkään ole estänyt faneja postaamasta nettiin tonneittain Harry Potter-pornoa... Hmm.
Rajojen vetäminen on vaikeaa, ja ehkä siksi on helpompaa olla ottamatta kantaa. Faneja ei kuitenkaan voi estää fanittamasta. Jos ei halua lukijoiden kiintyvän hahmoihin ja fanittavan näitä, ei kannata julkaista mitään alun perinkään... ;)
-
Rowling on muuten antanut luvan fanituotoksiin Harry Potterista, mutta esittänyt toiveen ettei hahmoista kirjoiteltaisi eroottisia tarinoita. Tämä ei tietenkään ole estänyt faneja postaamasta nettiin tonneittain Harry Potter-pornoa... Hmm.
Ja Potterista on aika paljon tuollaisia...
Mutta nyt tulee pieni utelias kysymys, tajuaako se fani kirjoittaja/piirtäjä tekevänsä mielipahaa ihmisille, jotka eivät halua edes kuulla asiasta ja sitten kuulevat niitä tahtomattaan?
-
Ja Potterista on aika paljon tuollaisia...
Mutta nyt tulee pieni utelias kysymys, tajuaako se fani kirjoittaja/piirtäjä tekevänsä mielipahaa ihmisille, jotka eivät halua edes kuulla asiasta ja sitten kuulevat niitä tahtomattaan?
Vaihtaisit jo levyä, tuskin kukaan sinua pakottaa lukemaan/katselemaan näitä(äläkä nyt nosta alibiksi sitä joka kerta mainitsemaasi ystävätärtäsi)...
-
Mutta nyt tulee pieni utelias kysymys, tajuaako se fani kirjoittaja/piirtäjä tekevänsä mielipahaa ihmisille, jotka eivät halua edes kuulla asiasta ja sitten kuulevat niitä tahtomattaan?
Eihän niitä tarvitse lukea tai välittää niistä. Jos maailmasta kiellettäisiin kaikki sillä perusteella että joku ärsyyntyy tai loukkaantuu, ei täällä mm. kuunneltaisi enää poppia tai luettaisi fantasiaa.
-
Jos maailmasta kiellettäisiin kaikki sillä perusteella että joku ärsyyntyy tai loukkaantuu, ei täällä mm. kuunneltaisi enää poppia tai luettaisi fantasiaa.
Niin se on.
Jos huomaa paheksuvansa jotain, voi olla varma olevansa väärässä. Jos loukkaantuu jostain, on ymmärtänyt roolinsa olemassaolossa kovin väärin. Suuttuminen on hetkellinen mielenhäiriö, viha pysyvämpiluonteinen.
Silti paheksun, loukkaannun ja suutahdan usein. Mutta kyllä tässä vielä ehtii oppia.
-
Vahinkoakaan TTVK:lle ei ole aiheutunut, joten vahingonkorvauksiakaan ei voi tulla maksettaviksi.
Ei vahinkoa. OK. Tämä on hyvä tietää. Sitten minäkin voisin rauhassa julkaista vaikka tiedotteita Turun Animeseuran nimissä.
Aura kirjoitti:
Tai ehkäpä varsinainen fanitukseen kuuluva piirtämiskulttuuri on loistanut pitkälti poissaolollaan, kun nyt mangan myötä joka toinen mangan lukija piirtelee itsekin jonkin verran.
Tuossa on sinulla ehkä perspektiivivirhe. Esimerkiksi conittaminen ei ollut kovin helppoa 70-luvulla kun niitä ei pahemmin ollut. Samaa voi sanoa kuvien postaamisesta nettiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö fanittamista olisi esiintynyt. Suomessa fanipiirroskulttuuri taisi käynnistyä isommin 60-luvulla kun Batman alkoi julkaista lukijoiden teoksia. Sarjisukkojen piirtäminen oli kyllä lamassa 90 -luvun mittaan siinä olet oikeassa.
Conikulttuurin syntyminen (eri maissa vähän eri aikaan) ja netti ovat kuitenkin mahdollistaneet sen että villitykset leviävät ja vellovat ympäri maailmaa ihan eri tavalla.
Kaiken kukkuraksi HCfanittaminen (tai otaku elämä) ovat samaan aikaan muuttuneet ikään kuin normaalimmaksi tai tavallisemmaksi. Überfanittajat ovat urbaaneja kylähulluja sanan positiivisessa merkityksessä. Heistä tehdään esim. juttuja lehtiin ja telkkariin.
-
<snip> Ajatus niiden takana kuitenkin lienee pääasiassa hyvä.
Joo, niin varmaan...
Kuvittele, miltä rouva kirjailijasta tuntuu (otin nyt esimerkiksi Anne Ricen koska pidän hänen kirjoistaan), kun hän näkee fanifiksaatioita, siis fanifiktiota, jossa hänen hahmonsa kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti raiskataan, sekä tyylillisesti että tekstillisesti.
Eivätkä fanit todellakaan omista hahmoja vaan hahmojen luoja! Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Jos kirjailija haluaa, että hänen hahmoistaan eivät muut kirjoita (muiden luettavaksi, pöytälaatikkoon saa raapustaa vaikka mitä fantasioita), fanien (jos oikeita faneja ovat) pitäisi kunnioittaa Luojan tahtoa. Ei minulla muuta.
-
fanien (jos oikeita faneja ovat) pitäisi kunnioittaa Luojan tahtoa.
Niinpä. Ja jos Harrison Ford -fani näkee idolinsa olevan romanttisella illallisella ravintolassa, niin sen pitäisi kunnioittaa herran yksityiselämää, eikä rynnätä pyytämään nimikirjoitusta. Jotenkin se homma ei vain usein tuppaa toimimaan näin.
-
Tuossa on sinulla ehkä perspektiivivirhe. Esimerkiksi conittaminen ei ollut kovin helppoa 70-luvulla kun niitä ei pahemmin ollut. Samaa voi sanoa kuvien postaamisesta nettiin.
Ei Japanissakaan tuohon aikaan juuri coneja ollut, eikä nettiä. Siitä huolimatta fanikulttuuri syntyi tuolloin, kasvoi 90-luvulla ja syttyi kukoistukseensa (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/AP_NERD_CULTURE.gif) vuosituhannen vaihteessa. Sillä välin sarjakuvanharrastuskulttuuri on pysynyt Euroopassa samankaltaisena ja -kokoisena, Yhdysvalloissa jopa ukkoutunutkin. Tähän voisi nyt vetää mukaan argumentteja USA:n sarjakuvakentän stagnantoitumisesta, mutta eiköhän se ole jo tuttua löpinää kaikille.
-
Mä en tajua; miksi sitten suomalaisia hahmoja saisi cossata? Eikö niihinkin päde samat tekijänoikeuslait kuin johonkin animehahmoon?
Ja sitten ei laisinkaan älähdetä mitenkään noille fan fic-omakustanteille. Ne nyt on mun mielestä ainakin suurempi loukkaus ko mitään cossaus...
-
Ja vasta nyt keskusteluun liittyviä kehoittaisin lukemaan koko ketjun läpi.
-
Ja vasta nyt keskusteluun liittyviä kehoittaisin lukemaan koko ketjun läpi.
Anteeksi vain, etten ole niin nörtti, että hengaan täällä 24/7. .___.
-
Anteeksi vain, etten ole niin nörtti, että hengaan täällä 24/7. .___.
Saat anteeksi.
kunhan muistat että kvaakissa on myös nörttiket..netiketti.
Cosplayn harrastaja en ole, enkä ole heistä ärsyyntynyt sen enempää kuin väkijoukoista yleensäkään.
Fanfiction kohdalla täytyy myöntää että ymmärrän ehkä enemmän tekijöitä ja heidän perikuntiaan.
Kyllä tarkoitus voi olla hyvä, mutta taso ei eroa muusta fiktioista: sitä hyvää on max 10% kaikesta.
Uusi ilmiö ei ole: Sherlock Holmesillakin on tytär ja tietenkin Holmes ja Irene Adler ovat Nero Wolfen vanhemmat(ne vokaalit).
Fakta on ettei kummastakaan ilmiöstä pääse eroon edes lainsäädännöllä.
-
Ei Japanissakaan tuohon aikaan juuri coneja ollut, eikä nettiä. Siitä huolimatta fanikulttuuri syntyi tuolloin, kasvoi 90-luvulla ja syttyi kukoistukseensa (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/AP_NERD_CULTURE.gif) vuosituhannen vaihteessa. Sillä välin sarjakuvanharrastuskulttuuri on pysynyt Euroopassa samankaltaisena ja -kokoisena, Yhdysvalloissa jopa ukkoutunutkin.
Perspektiivivirheestä puhuessani viittasin nimen omaan fanipiirroksiin mutta yritin sanoa myös yleisemmin sitä, että jos ottaa tarkasteluväliksi vähän pidemmän ajan kuin 5 vuotta niin johan näkyy muutoksia. Myös Euroopassa. Suomessakin muutos nykyhetkeen on ollut semmoinen että ei olisi 30 tai 20 vuotta sitten uskonut. Cossaaminen hiipuu myös ennen pitkää kun väki ukkoutuu ja akkautuu. :) Ainoa mikä pysyy on ihmis(t)en tapa ihannoida muita (peilata itseään idoleihin) ja ilmentää sitä jollakin tavalla myös ulospäin.
-
Cossaaminen hiipuu myös ennen pitkää kun väki ukkoutuu ja akkautuu. :) Ainoa mikä pysyy on ihmis(t)en tapa ihannoida muita (peilata itseään idoleihin) ja ilmentää sitä jollakin tavalla myös ulospäin.
Ukkoutuu ja akkautuu? Kuten supersankariharrastajat?
Toivon että löytyy näitä jämähtäneitä vastarannan kiiskiä.
Minua ilahduttaisi vanhainkoti jossa on kissankorvaisia lonkkaproteesein varustettuja cossajia niiden heartagramtatuoitujen kaiffarien vieressä...
-
Cossaaminen hiipuu myös ennen pitkää kun väki ukkoutuu ja akkautuu.
Tätä katsantokantaa vastustan ehdottomasti. Käytän argumenttina cosplayartikkelini hieman tätä tarkoitusta varten muokattua lopetusta:
Monet vanhemmat länsimaisten sarjakuvien harrastajat ovat pitkään tuhisseet viime vuosina koetulle japanilaisen kulttuurin vyörylle, ja säännöllisesti on toisteltu myös uskomusta siitä, että “buumi” on pelkkä muotivillitys, joka tulee ajan myötä katoamaan. Suomenkielisen mangan vallatessa lehtipisteet vuosinä 2003 ja 2004 vaikutti monien mielestä siltä kuin tuhannet mangaa lukevat nuoret olisivat ilmestyneet tyhjästä, ja on helppo kuvitella ilmiön voivan kadota yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Nuorisohan on muotivillityksille altista ja ailahtelevaista.
“En tiedä onko tämä ns. ilmiselvä asia vai puhunko läpiä päähäni; Vaikka manga olisi kuinka pysyvä ilmiö eikä hetken huumaa, niin vaikea uskoa että tämän päivän yhteisöllisyys ja manga/anime-kulttuurin tarjoama identiteetti säilyisi. -- Ja kymmenen vuoden päästä mangan fanittajien - siis niiden joilla on vastustamaton hahmo pukeutua Narutoksi tai Ranmaksi tai mikä sitten onkaan vuoden hittihahmo ja zergrushata kesän conit - määrä on varmasti pienempi kuin ensi kesänä”, kirjoittaa Salo sarjakuvakriitikko Otto Sinisalon Katuoja-blogikirjoituksen Viisi valhetta mangasta: manga on buumi kommenteissa.
Tästä huolimatta allekirjoittaneen on aivan yhtä vaikea kuvitella, että japanilaisen popkulttuurin harrastamisen kaltainen useita eri ikäluokkia ja sosiaalisia ryhmiä yhteen sitova elämäntapa voisi kadota tai edes hiipua minnekään. Vaikka nykyinen manganuoriso jonain päivänä kyllästyisikin riehumiseen, jättäisi cosplaypukunsa kaappeihin ja sulautuisi skenen nykyisten dinosaurusten joukkoon on uusia sukupolvia siitä huolimatta jatkuvasti kasvamassa mangan parissa sen tilalle. Yhdysvalloissa vastaava buumi on jatkunut jo 17 vuotta – aina Dragon Ball Z:n saapumisesta Cartoon Networkille alkaen – eikä se ole osoittanut mitään merkkejä laantumisesta, vaikka animesta ja mangasta onkin jo aikoja sitten tullut siellä tietyssä mielessä valtavirtaa. Sen sijaan harrastajien määrä on kasvanut kymmeniin tuhansiin, ja heidät pystyy korkeintaan entistä selvemmin erottelemaan erilaisiin ikä- ja muihin ryhmiin.
Jos asiaa haluaa selventää entisestään, voi katseensa kääntää aina Japaniin asti. Otakut ja heidän harjoittamansa fanikulttuuri eivät ole kadonneet siellä minnekään kolmessa vuosikymmenessä, ja on mahdotonta kuvitella että ne sitä tekisivätkään niin kauan kuin tuotantoyhtiöiden ja kustantamojen tuotantokoneistot jaksavat jauhaa uusia manga- ja animesarjoja tuoteperheineen niin valtavirran kuin harrastajienkin rahanmenoksi. Miksipä asia muuttuisi miksikään lännessäkään, koska meitä nörttejä tulee joka tapauksessa aina riittämään täälläkin.
Eli uusia harrastajia syntyy, ja jos heidän vanhempansakin ovat harrastajia heidät myös (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/digicharat_kids.jpg) kasvatetaan (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/deathnote_kids.jpg) sellaisiksi. (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/naruto_babies.jpg) Vastaavaa ilmiötä en ole havainnut länsimaisten sarjakuvien harrastajien parissa.
-
Eli uusia harrastajia syntyy, ja jos heidän vanhempansakin ovat harrastajia heidät myös (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/digicharat_kids.jpg) kasvatetaan (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/deathnote_kids.jpg) sellaisiksi. (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/naruto_babies.jpg) Vastaavaa ilmiötä en ole havainnut länsimaisten sarjakuvien harrastajien parissa.
Ihan pätevä argumentti, mutta:
Onneksi kukaan ei koskaan ole kapinoinut vanhempiaan vastaan.
Ja sitä paitsi osa meistä länsimaisten sarjakuvien lukijoista lukee kaikkea ja opettaa piirteen lapsilleen.
Osa mangaharrastajista ukkoutuu ja akkautuu siinä missä länsimaistenkin. On niitä nelikymppisiäkin jotka yhä pukeutuvat bay city rollers & punk tyyliin.
He ovat vähemmistö.
-
Entä jos cosplay-kulttuuri ja muut mangan ja animen lieveilmiöt eivät jääkään nuorison ohimeneväksi villitykseksi, vaan yhdeksi harrastukseksi muiden joukossa? Fanifiktio tuskin tulee häviämään mihinkään, kuten ei fanitus noin yleensäkään, kuten Reima tuolla totesikin. Voi kuvitella että hommasta tulisi ns hyväksyttyä valtavirtaa, jonka pariin eksyy aina toisinaan uusia harrastajia.
No, itse uskon etteivät kaikki nyt cosplayta harrastavat jaksa intoilla siitä enää kymmenen vuoden kuluttua, mutta yritinpä ajatella noinkin päin...
Kuvittele, miltä rouva kirjailijasta tuntuu (otin nyt esimerkiksi Anne Ricen koska pidän hänen kirjoistaan), kun hän näkee fanifiksaatioita, siis fanifiktiota, jossa hänen hahmonsa kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti raiskataan, sekä tyylillisesti että tekstillisesti.
Juu, tuskin suurin osa kirjailijoista/piirtäjistä erityisesti ilahtuu törmätessään näihin violencerapetorturejne-fanficceihin. Doujinsheissakin on joukossa niin sairasta tavaraa, että... Mahtuuhan fanifiktioon (ja fanartiin) silti paljon harmitontakin, eikä olisi mieltä kieltää fanitusta näiden ääriesimerkkien takia... Voi perus yaoi-paritus-tarinankin tehdä joko tyylikkäästi tai äärimmäisen huonosti ja loukkaavasti. Ja valitsen yaoin tässä esimerkiksi siksi ettei tunnu olevan mahdollista löytää sarjaa josta ei olisi tehty yaoita. (Paitsi ehkä sarjat joissa ei ole miespuolisia henkilöitä.)
Silti, kuten tuolla jo totesin, fanien pitäisi miettiä mikä ei enää ole hyvää makua ja ottaa huomioon alkuperäisen tekijän toiveet jos hän sellaisia on esittänyt.
-
Otaku/PTJ:
Tästä huolimatta allekirjoittaneen on aivan yhtä vaikea kuvitella, että japanilaisen popkulttuurin harrastamisen kaltainen useita eri ikäluokkia ja sosiaalisia ryhmiä yhteen sitova elämäntapa voisi kadota tai edes hiipua minnekään.
Ikäluokista nimen omaan on kysymys. Lisäksi et tunnu ottavan huomioon sitä että maailma muuttuu.
Ihan samaan tapaan kuin netti muutti harrastamista, tulee uusia asioita joiden vaikutuksen ennustaminen on vaikeaa. Siinä vaiheessa kun Anime -lehti ja Finnmanga pistävät lapun luukulle, voidaan varmaan todeta että: Se siitä sitten. :)
Enkä esimerkiksi yllättyisi yhtään jos vaikka cossaus siirtyisi viidessä vuodessa enimmäkseen kyberavaruuden puolelle. Silloin se ei enää olisi sama asia! Ja siellä ketjun otsikon kaltainen valvontakin voisi olla mahdollista(?). Tietenkin osa vielä jatkaa pukuilua samaa rataa kuin mitä nykyään näkyy, mutta massojen kokoa tai liikkeitä ei kertakaikkiaan pysty ennustamaan.
Se oletus että Japanissa julkaistaan vaikkapa 10 vuoden kuluttua yhä runsaasti mangaa (ja sen oheistuotteita) kuin nyt on yhtä lailla epävarmaa. Mangan (sarjakuvan) vetovoimaisuus ei ole itsestäänselvyys. (Animaatioon uskon kyllä)
Toki japanilaisen harrastamisen eli fanituksen muotoja riittää vielä kannibalisoitavaksi (esimerkiksi CD:llä tai DVD:llä julkaistavat fanikuunnelmat) mutta ei sitä pysty ennustamaan mikä kasvattaa suosiotaan ja mikä häviää. Sarjakuvaharrastamisen kehitystä voisi verrata vaikka siihen miten roolipeliharrastus on kehittynyt ja muuttunut. Itse ihmettelen sitä että ropettaminen ei ole tullut näinä vuosina sen suositummaksi kuin mitä se on. Ilmeisesti se on massoille liian vaativaa? Toisaalta kehitys on ollut hidasta mutta vakaata (samaan tapaan kuin sarjakuvalla).
-
Se oletus että Japanissa julkaistaan vaikkapa 10 vuoden kuluttua yhä runsaasti mangaa (ja sen oheistuotteita) kuin nyt on yhtä lailla epävarmaa. Mangan (sarjakuvan) vetovoimaisuus ei ole itsestäänselvyys. (Animaatioon uskon kyllä)
Aargh, elä maalaa tuollaisia uhkakuvia! :P
Mutta hei, eikö sarjakuva ole yksi median muoto joka on saanut kokea samat ennakkoluulot ja hyväksymisen kuin muutkin? Musiikki, kirjallisuus ja elokuvat ovat ne kaikki joskus lyöneet itsensä läpi ja tulleet sitten hyväksytyiksi. Tapa tehdä asiat on muuttunut vuosien varrella, mutta peruskonsepti on silti sama. Eikö samoin voisi käydä myös sarjakuvalle? Cossaamisesta en sitten ole enää niin varma.
-
Se oletus että Japanissa julkaistaan vaikkapa 10 vuoden kuluttua yhä runsaasti mangaa (ja sen oheistuotteita) kuin nyt on yhtä lailla epävarmaa. Mangan (sarjakuvan) vetovoimaisuus ei ole itsestäänselvyys. (Animaatioon uskon kyllä)
Ei, ei tietenkään julkaista. Suhdannehan on ollut laskussa jo vuosia; saattaa olla, että Shonen Jumpin viikkolevikki laskee vielä alle 2,5 miljoonankin. (EDIT: tosin uusimpien tietojen (http://www.animenewsnetwork.com/news/2007-06-10/manga-published) valossa se ei näytä lainkaan todennäköiseltä.) Mutta kuten sanoit animaatiolla menee edelleen vahvasti, ja videopelien ja visual novelien suosio on vain kasvanut sitten 90-luvun lopun. Avainsana on hahmokulttuuri; se kenttä, josta löytyy fanitettavia teoksia ja jonka sisällä samanmieliset hörhöt ovat iloisesti hörhöjä. Cosplayn ja otakuuden tappamiseksi olisi tapettava merkittävä osa Japanin popkulttuurikoneistosta, ja sen voi tehdä käytännössä vain kolmas maailmansota tai vastaava. Lisäksi harrastajakeskeisen harrastamisen muuttuminen on hieman vaikeaa, sillä ihmisluonne on kuitenkin aina pitkälti samanlainen.
Kenties conitkin siirtyvät ennen pitkää nettiin? Toistaiseksi se ei näytä kovin todennäköiseltä... ellei sitten gibsonilainen kyberavaruus tule arkipäiväiseksi, mitä tuskin tapahtuu lähimmän 50 vuoden sisällä.
-
“En tiedä onko tämä ns. ilmiselvä asia vai puhunko läpiä päähäni; Vaikka manga olisi kuinka pysyvä ilmiö eikä hetken huumaa, niin vaikea uskoa että tämän päivän yhteisöllisyys ja manga/anime-kulttuurin tarjoama identiteetti säilyisi. -- Ja kymmenen vuoden päästä mangan fanittajien - siis niiden joilla on vastustamaton hahmo pukeutua Narutoksi tai Ranmaksi tai mikä sitten onkaan vuoden hittihahmo ja zergrushata kesän conit - määrä on varmasti pienempi kuin ensi kesänä”, kirjoittaa Salo sarjakuvakriitikko Otto Sinisalon blogissa.
Laajennetaan hieman tekstiä jonka kirjoitin Oton blogiin; manga on kovaa vauhtia muuttumassa (on jo muuttunut?) kivasta sivukulttuurista osaksi yleiskulttuuria. En ole amerikkalaisissa coneissa käynyt, mutta siinä kohtaa kun murros sivulinjoista keskustaan tapahtuu, yleensä menee ihmisiltä ilo pönkittää sen avulla identiteettiä. Jos miettii esim. sellaista yleishyödykettä kuin kännykkä, niin koulussa se oli kova jätkä jolla semmoinen oli kymmenen vuotta sitten.. se oli osa identiteettiä. Vastaavasti nykyään jos EI ole kännykkää niin se puolestaan kertoo ihmisestä jotain.
Uskon että koko harrastus seuraa hiukan samaa rataa kuin Ropeconissa; nuoret pukeutuvat, vanhemmat ei niinkään. Eli; nuoret ovat juuri löytäneet jännän uuden kirjallisuuden alan josta ei koulussa paljoa puhuttu. Väriä pitää näyttää. Parin conin jälkeen sitä alkaa huomata että hetkinen, kaikki täällä on muutenkin kiinnostuneita, ei sitä jaksa ja kilpailuihin osallistuminen on muutenkin vähän paskaa. Ja täällä on hirveästi yli kolmekymppisiä jotka ei ole pukeutunut ollenkaan. Ehkä tämä ei ole pakollinen osa toimintaa?
Koska manga on vielä niin "fresh", kynnys pukeutua on vieläkin matalampi kuin koskaan aiemmin (jolloin erottui joukosta kuin hevari Britney Spearsin konsertista) tai myöhemmin (kun homma on jo hieman passe).
Viime Finnconissa tuntui siltä että mangasta kiinnostuneista n. 30%* saapui paikalle jonkinsortin kostuumissa**. Se on tapa erottua joukosta, osoittaa kenen joukoissa seisoo. Tavata ihmisiä ja saada keskustelu käyntiin. Kuinkahan monelle näistä se oli elämän eka Finncon?
Kun manga siirtyy jännästä harrastuksesta yhdeksi ajanvietetavaksi muiden joukossa, uskon rehellisesti että kynnys lähteä pukeutumaan Alucardiksi nousee. Harva jaksaa fanittaa sitä mikä on helppoa. Ropettamisen yksi iloista on lukea kaikki ne sääntökirjat, animen/mangan yksi iloista oli katsoa jotain hämmästyttävää mistä muut eivät mitään tiedä. Kun hommasta katoaa vaikeus ja tavara on helposti saatavilla kioskilta, menee koko hommasta ilo. Kyllä, argumentti perustuu samaan perusperiaatteeseen kuin "miksi kannabis pitäisi laillistaa"***.
Kuinka moni oikeasti jaksaa julkisesti fanittaa Lostia, Housea, Doctor Whota, Heroesia tai Deadwoodia? Kyse ei ole siitä etteikö sarjoilla ole helvetin suurta seuraajamäärää, sarjalla ei olisi mytologia-sivuja ja faneja jotka käyttävät ihan turhan paljon vapaa-aikaansa miettimässä tulevien juonien vihjeitä.. vaan siitä että se ei yksinkertaisesti ole muiden mielestä kiinnostavaa, että pitää olla kotona joka lauantai klo 19 katsomassa uusin jakso.
Luulen että mangaharrastus on saavuttamassa samaa pistettä. Ergo; cosplayaus romahtaa, vaikka sarjojen myyntiluvut pysyisivät jotakuinkin samoina.
*hatusta heitetty luku
**kostuumiksi määritellään kaikki kissankorvia enempi, koska mullaki on sellaset ja niitä pajoja on ollu kaikkialla viimeiset neljä vuotta
***mielipiteeni mangasta ei heijastu näkemyksiini kannabiksesta, just to be clear
-
Manga ja anime ovat, ilmiöinä, Japanissa valtavirtaa. Tämä ei liene kenellekään yllätys. Ne ovat olleet sitä ihan määritelmällisestikin aina.
Siitä huolimatta maassa on satoja tuhansia, toistan, satoja tuhansia niitä harrastavia nörttejä, joista mittava osa on myös cosplayharrastajia. Maassa, jossa on 128 miljoonaa asukasta. Otetaan esimerkiksi 300 000 kävijän Comiket (tähän (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/AP_NERD_CULTURE.gif) kaavioon on jostain syystä eksynyt järjestäjät mukaan), joka käsittää runsaat kaksi promillea väestöstä.
Suomessa on semmoiset 5 270 000 asukasta. Jos otetaan Animeconin kävijämäärä, arviolta semmoiset 3000, tämä tekee runsaat puoli promillea. Todellisuudessa molemmat luvut ovat varmasti suurempia; varovaisia arvioita suomalaisten animangaharrastajien määrästä voisi ehkä tehdä Anime-lehden levikin perusteella, joka tietääkseni on nykyään 14 000 paikkeilla.
Japanissa harrastajia on siis suhteessa enemmän; epäilemättä tämä johtuu pitkälti suuremmasta altistumisasteesta. Harrastajien määrä ei kuitenkaan ole Japanissakaan laskenut vuosikausiin, ainoastaan noussut sitten Internetin mukaantulon. Samaten minkäänlaista laskusuhdannetta ei ole näkynyt Yhdysvalloissakaan eikä muissakaan länsimaissa, kuten mainittua. Miksi sellainen syntyisi yhtäkkiä Suomessa?
Yhdysvalloissa manga ja anime ovat jo niin valtavirtaa kuin ne voi olla; TV:stä tuleville animesarjoille on ANN:ssä oma seurantakolumnikin. (http://www.animenewsnetwork.com/the-click/2007-06-09) Fullmetal Alchemist -krääsää myydään Hot Topicissa. Siitä huolimatta conien kävijämäärä ei ole supistunut minnekään. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että länsimaissa on jo olemassa toimiva viihdestruktuuri, johon on turha yrittää ympätä uusia osia muuten kuin marginaalisiksi osiksi. Saksassa ei enää juuri muuta käännössarjakuvaa julkaistakaan kuin mangaa, mutta silti manga ei ole jokapäiväinen asia. Se on näitä asioita, joiden harrastaminen pysyy pienten piirien asiana ikuisesti, kuten esimerkiksi scifi Suomessa. Liian helppoa harrastamisesta ei tule ikinä, koska japanilaisesta populaarikulttuurista puhuttaessa pohjamutia kertyy nopeammin kuin innokkainkaan harrastajakunta niitä ehtii tonkia.
Melkeinpä samanlaiseen altistumisasteeseen kuin Yhdysvalloissa on Suomessa päästy kolmessa-neljässä vuodessa pelkästään siksi että mangaa myydään lehtipisteissä, ja siksi harrastajien lukumäärä onkin jo vakiintunut; kasvu mitattaneen enää vain prosenteissa, ei enää kymmenissä prosenteissa.
Conkävijöitä luokiteltaessa helpoiten huomaa luokan kasuaalit seuraajat; heidät, jotka lukevat uusimman Conanin ja Inuyashan ja katsovat FMA:ta sunnuntaisin, mutta eivät juuri muusta välitä. He seuraavat nettikeskusteluja silloin tällöin, mutta eivät osallistu niihin. He saattavat käydä conissa, jos sellainen on lähistöllä. Yhdysvalloissa he muodostavat noin 30-40 prosenttia conien kävijöistä kuten täälläkin; lähteeni käyttävät sanaa nornu, normaali nuori. Heidät tunnistaa yleensä kissankorvista. Sitten on eriluokkaisia otakuja, joiden luokka vaihtelee lähinnä iän, omistautumisasteen ja ulkonäön perusteella. 30+ -harrastajia on Yhdysvalloissa sen parikymmentä prosenttia (meillä toistaiseksi vähemmän), mutta loput ovat iältään yleensä hieman yli 20 (meillä vielä hieman alle 20).
Tämä viimeksi mainittu valtaosa ei pidä cosplayaamista tapana erottua tai osana animeharrastusta; se on heille kokonaisvaltainen harrastus osana otakuelämäntapaa. Heidän näkökantansa on se, että tulee uusia sarjoja, uusia coneja ja uusia kisoja. Uusia mahdollisuuksia nähdä tuttuja, jotka asuvat eri paikkakunnilla ja joihin on harrastuksen kautta tutustunut. Uusia pukuja, uusia tilaisuuksia pitää niitä ja näyttäytyä niissä. Heitäkin voi jaotella eri ryhmiin: vaikkapa aloitteleviin, edistyneisiin ja ns. julkkiksiin. (http://foggy-sky.net/disillusion/) Heitä kaikkia yhdistää se, että he eivät ole kyllästymässä harrastukseensa ihan heti. Ja vaikka he lopulta niin tekisivätkin olisi uusia harrastajia - sellaisia, joille cosplay on vielä uusi asia - kasvanut heidän tilalleen. Nörttiys ei ole ihmiskunnasta kuolemassa.
-
En väittänyt että olisi. Sanoin vain että erillaisten "fandom on elämä" ihmisten lisäksi on ihmisiä joiden mielestä se on tällä hetkellä hauskaa pukeutua lapsininjoiksi, mutta jotka tipahtavat kelkasta kun hommasta tulee yleisempää.
Mielestäni mikään viestissäsi ei kumonnut aiemmin sanomaani.
Toistan vielä; en puhu mangan levikistä, animen katsomisesta tai ihmisistä jotka käyvät Finnconissa. Puhun ihmisistä jotka tietoisesti valmistavat puvun conia varten, kuluttaen siihen kymmeniä tunteja.
Japanin käyttäminen esimerkkinä on hieman huono idea (en edes ymmärrä miten conien/harrastajien kokomäärä rinnastuu argumentissa cosplaytä harrastavien määrään.. yritätkö sanoa että kyseessä on kiinteä prosenttimäärä?), siellä kun vallitsee tietyt.. erityisolosuhteet. Saksa voisi olla kyllä esimerkki, mutta väitän että trendi ei ole jatkunut vielä niin pitkään että siitä voisi tehdä johtopäätöksiä.
-
Prosenttimäärä ei ole kiinteä, mutta se antaa mielestäni kohtuullisen hyvän osviitan.
Toki kelkasta tipahtajia tulee; heitä on kaikissa harrastuksissa. Siksi sudenpentuja on aina kolme kertaa enemmän kuin vartiolaisia, ja vartiolaisista vain ehkä puolet jatkaa vaeltajiksi. Kuten sanoin, heitä on se 30-40-prosenttia. Mutta kun coneissa kävelee ja asuja katsoo, niin kuinkakohan monen cosplayasuisen luulet tehneen asunsa hetken mielijohteesta, vain siksi että "niin voisi tehdä"? Sanoisin, että esimerkiksi tällaisen (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/Animecon/Animeconlauantai068.jpg), tällaisen (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/Animecon/Animeconlauantai044.jpg), tällaisen (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/Animecon/Animeconlauantai035.jpg), tällaisen (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/Paju%20ja%20huilu/2005_0925Seminaari050081.jpg), tällaisten (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/Nekocon/Nekoconlauntai061.jpg), tällaisten (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/Nekocon/Nekoconlauntai057.jpg), tällaisen (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/Tracon06/Tracon074.jpg), tällaisen (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/Tracon06/Tracon071.jpg) ja tällaisen (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/Tracon06/Tracon024.jpg) asun tekemisessä menee kohtuullisen kauan. He voivat olla vähemmistö, mutta ei heidän määränsä ole ainakaan vähenemässä.
-
Sitten on taas ne puvut sarjassa "Raistlinin kaapu" jonka tekeminen menee kolme neljä tuntia. Tai ne tekijät jotka törsäävät helvetisti aikaa ensimmäiseen pukuunsa ja sitten eivät koskaan valmista toista. Olen nähnyt yhden mimmin joka on pukeutunut samaan Seshumaru-asuun konissa nyt kahtena tai kolmena kertana peräkkäin.
Ja mielestäni prosenttimäärät eivät ole suuntaa antavia; mediassa käytettävät termit "mangahahmot" ja "animehahmot" maasta riippuen viittaavat kumpi ilmiöistä on tunnetumpi. Se viittaa erillaiseen ostokulttuuriin. Harrastus ei ota samoja muotoja jokaisella alueella.
Ja tämä keskustelu loppui kohdallani tähän. Menee naurettavaksi.
-
Ei vahinkoa. OK. Tämä on hyvä tietää. Sitten minäkin voisin rauhassa julkaista vaikka tiedotteita Turun Animeseuran nimissä.
Niin, käsittääkseni saisit.
Laki on siitä jännä, että se antaa paljon oikeuksia, joiden käyttämistä voidaan pitää epämiellyttävinä tai moraalisesti epäilyttävinä. Esimerkiksi julkisella paikalla otettua valokuvaahan voi levittää miten tahtoo: mikäli näen jonkun tytön rannalla bikineissä, otan tästä valokuvan ja pistän nettiin, se on minulle täysin sallittua. Kuvan kohde ei asiasta tosin välttämättä pidä ja saattaapa jopa suuttuakin minulle. Tässä siis yksi esimerkki.
Jekkuuni liittyen pitää tietysti muistuttaa ylisanoja käyttämällä, että Suomessa on sananvapaus jne jne jne. Ei tietenkään ole mahdotonta, etteikö voisi löytyä pykälää josta voisi seurata jonkinlainen vastuu - en ihan koko Suomen lakia osaa pykälä pykälältä ulkoa, mutta aika yllättynyt olisin ;)
Haastekirjeitä odotellessa.
---
Mitä tulee mangan ja animen harrastamiseen Suomessa, en pidä mitenkään mahdottomana, etteikö harrastajamäärille tapahtuisi jotain. Kuten PTJ Uusitalo totesikin, ollaan varmaan aika lähellä huippua - vaikka harrastajamäärät kasvavatkin, kasvu on tosiaan prosenttien eikä kymmenien prosenttien luokkaa.
On toki mahdollista, että harrastajamäärät kokevat jonkinlaisen romahtamisen parin vuoden sisällä, kun "buumi" laskee, mutta tuskin manga ja anime mihinkään katoavat. Ja miksipä katoaisivatkaan? Ei manga ja anime ole mitään ihmeellistä, tarunhohtoista massaa, jota palvoo tietty ihmistyyppi (vaikka joskus tältä kyllä vaikuttaa :PPP), vaan sarjakuva ja piirretty ovat kerrontatapoja. Manga ja anime ovat tästä omia "alalajejaan".
Ei, veikkaan että viiden vuoden kuluttua ne ovat vakiinnuttaneet asemansa, ja ehkä sitten ihmiset osaavat suhtautua mangaan ja animeen sisällön perusteella, eikä sillä tavalla, että "onkos tämä nyt sitten sitä MANKAA?" Tai sitten ei, mutta kaipa aika näyttää.