Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : Urosliftari 15.04.2007 klo 21:46:44
-
Millaisia ylpeydenaiheita sinulla kokoelmissasi on?
Ylpeydenaihe voi tietysti olla
* yksittäinen sarjakuva
* oheistuote
* harvinaisuus
* täydellinen sarja
* nimmarilla varustettu tuote
* kauan metsästämäsi tuote, jonka vihdoinkin sait
* jokin, josta vain sinä osaat olla jollain salatulla tavalla ylpeä riippumatta siitä miten toiset jutun näkee / arvostaa.
* ... siis jokin sarjakuvaan liittyvä tosi hieno juttu, joka sinulla on omistuksessasi
Olisitko muuten valmis luopumaan johonkin hintaan / jostain perustellusta syystä ylpeydenaiheestasi?
Itselläni on muutama, esmes Gottfredsonin ja Barksin nimmarilla varustettu numeroitu kpl Mickey Mouse in color -teos ( -> http://www.diamondgalleries.com/item.asp?ItemNo=1955 )
Jaa olisinko valmis luopumaan tuosta? Totta Mooses jos hinnoista sovitaan ;)
-
Eiköhän ne ole noi nahkakirjat näkkärit 3 kpl+Rosat 4 kpl värilliset+ nahkaiset+kuvalliset ankantekiät 2kpl. noita on 2 täyttä sarjaa ja 1 mistä puuttuu 3 Rosan värikirjaa.No kyselty on mutten vielä ainakaan myy :)
Sit on tietty Rosan 2 originaalikantta+3 sivua kutistuvaa kitupiikkiä + 3 väripiirrosta ne kans ok.
Barksin + Rosan nahkaiset jenkkikirjat niitä on kans muutamia.
HERRAJESTAS MULLA ON MENNYT NOIHIN JO AIKAS PALJON RAHAA JOS EN MUISTELIS ENEMPÄÄ...APUAA... :o
Onnea aku ankalle jonka ostin eräältä Ron***** ;)
Sit Barksin litoja on 7 kpl on näköjään kertynyt ja kaikkee ei edes muista.
MITÄ NOILLA TIETTY ELVISTELLÄ?
Mickey Mouse in color oli myynnissä 100€ ebayssa viimeviikolla toivottavasti et tippunut tuolilta. =)
Huutiksessa se myytiin 300€ ja osat jos en väärin muista.
Onko kukaan ostanut niitä Barksin patsaita joita oli aikoinaan Goodfellowsissa myynnissä?
Q=<>
-
En pidä itseäni keräilijänä, vaikka toki sarjakuvia ostelenkin. Minulta ei löydy harvinaisuuksia tai arvokkaita ensipainoksia, vaan ostan sarjikseni muilla perusteilla. Itseäni lämmittää eniten Tintti-kokoelmani, jota metsästin vuosia divareista, kirjastojen poistomyynneistä yms. Nyt niitä sitten saa ihan kirjakaupoistakin, mutta tuolloin kun kokoelmani valmiiksi sain olin kyllä melkoisen iloinen. Kiva on myös kun hyllystä löytyy kaikki tähän mennessä julkaistut Andy Runtonin Owly-albumit (huikeat 3 kpl, kohtapuoliin 4), joihin on mukava palata usein uudestaan. Kokoelmani rahallisesti ainoa merkittävä osa lienee kaikki suomeksi julkaistut Alixit (8kpl), mutta en minä niistäkään nyt mitenkään ylpeä tunne olevani, ostinpahan vaan kun ovat niin hemmetin hyviä ja pilkkahintaan sain, myyjä ei kenties tiennyt että olisi voinut pyytää enemmänkin.
-
Jaa, että "ylpeydet". Hmmm.
Sellaiseksi voidaan varmaan laskea Ruutu- ja Non Stop -lehtien täydellinen kokoelma.
Tulipalosta pelastaisin varmaankin ensimmäisenä "Et Franquin crea la gaffe -kirjan.
Viimeisimmistä hankinnoista iloisin olen ollut kahdesta Bob Marone -albumista. Niitä ei liiku markkinoilla kovinkaan paljon.
EDIT:
Unohtui!
Franquinin Trombone illustrén kansikuvapiirroksista koostuva isokokoinen portfolio. Se on kyllä hieno! "Kokoelmani" helmi, epäilemättä. Komea ja harvinainen.
Nimmareita mulla ei ole kuin muutama, eikä niillä ole sen kummempaa tunnearvoa.
Mulla on semmoinen vanha Spirou-lehdessä ollut juliste, jossa on yksi sivu Natasha-seikkailusta "Silmänkääntötemppu", sekä lyijykynävaiheessa että lopullisesti tussattuna. Se tulee päätymään joskus seinälle, työpöytäni päälle raameihin. Monikaan ei pitäne sitä juuri minään, mutta minusta se on hieno ja erittäinkin kiinnostava teos.
Ei taida löytyä semmoista summaa, että luopuisin näistä mistään.
-
Olen ylpeä koko kokoelmastani ;D Sen kokoaminen on vaatinut jonkinverran rahaa, miljoonin litroin hikeä mutta ei yhtään kyyneliä.
Hellblazer-sarjani on aika kattava vaikka toki puuttuviakin on julmetusti. Starman-sarjistakin sain kerättyä hulppeasti jälkikäteen kun tajusin että onpahan hyvä sarjakuva. On myös hienoa omistaa muutama sarjis joissa jonkun tekijän nimmari/piirros (Alan Davis, Juba, Marc-Antoine Mathieu). Ken Parkeritkin on kaiketi jo yhtä vajaat kaikki.
-
Nämä nyt eivät ole sarjakuvia, mutta olen onnistunut vuosien varrella keräämään melkoisen kattavan kokoelman 1980-90 -lukujen japanilaisia kuvituskirjoja. Muukin kuvituskirjakokoelma on ihan kelvollinen mutta vasta pisara vedessä.
-
Mulla on varmaankin mun Byrne-kokoelma. Eihän se vielä kata kuin ehkä puolet koko tuotannosta, mutta silti aika hyvä ja muodostaa kiitettävästi läpileikkauksen Byrnen urasta (fanzine-aikoja lukuunottamatta).
Ainoa, missä on oikeasti puutteita on Byrnen kirjallinen tuotanto. Sitä ei löydy hyllystä yhtään, vaikka suomeksikin on julkaistu yksi kauhunovelli (viikko tai kaksi takaperin just kattelin sitä viimeksi kirpparilla, mutta oli vielä liian kallis mun makuun).
Täydennystä voisi suorittaa myös FF visionaries ja Man of Steel -kokoomilla, joista saisi kivasti kasaan nekin sarjat, joita ei suomeksi nähty (vaikka Teris onkin Action Comicsia lukuunottamatta aika hyvin hallussa).
-
Suurin ylpeyteni oli Mauri Kunnaksen opiskeluaikainen "Helmiä Sioille"-omakustanne, jonka hän antoi henkilökohtaisesti minulle tehdessäni hänestä lehtijuttua Cult Urban Newsiin. Taittaja lainasi lehteä skannatakseen siitä kuvamateriaalia artikkelia varten. Pian perään lehti hakeutui konkurssiin ja lahjaksi saamani omakustanne katosi salaperäisesti firman mukana.
-
Mickey Mouse in color oli myynnissä 100€ ebayssa viimeviikolla toivottavasti et tippunut tuolilta. =)
Huutiksessa se myytiin 300€ ja osat jos en väärin muista.
Jaa. Itte maksoin siitä 175 $, kun ostin sen yhdestä Harvardin kyljessä olleesta Divarista aikoinaan vuonna 1ja2.
Muutoin ihmisillä näkyy olevan kyllä mielenkiintoisia ja erilaisia ylpeydenaiheita kokoelmissaan. Mullakin on kaikki ruudut ja nonstopit ja yhtä lehteä vajaa Zoom-lehtikokoelma (=47/1974).
Lisää, lisää ...
-
Itsellä on kaikki Suomessa julkaistut R-X-lehdet (mukaanlukien Marvelit jne) ja EJ:t ja alppari ja Xien Ihmiksistä ne mitkä eivät olleet uusintoja. Pikku pakkohan on tuosta olla ylpeä kun ajattelee sitä rahamäärää mikä on kulunut mutta vastineeksi on saanut hyviä lukuhetkiä.
-
Jaa, kyä kaa Willereilläni kelpaa ylpehillä:
Kaik vuodesta 77 asti tähän päevään, muutama kronikka puuttuu koko sarjasta, kaikki Maxi-Texit ja suurin osa juhla-albumeista.
Sekä tietysti Yksinäinen kostaja, että (huomenna?) Kuuma iltapäivä.
-
Kokoelmani ylpeydet löytyvät sangen kattavasti täältä:
http://www.comicartfans.com/GalleryDetail.asp?GCat=8203
Siellä on siis (lähes) kaikki sarjakuvaoriginaalit ja festaripiirrokset.
Sen lisäksi on sitten signeerattua grafiikkaa (litografeja, serigrafeja, julisteita), joista ylpeyksinä mainittakoon Bill Watterson (kyllä!!), Gary Larson, Franquin, Uderzo, Herge, Peyo ja Hugo Pratt.
Sitten on iso kaapillinen signeerattuja kirjoja, niistä suurimpia ylpeyksiä ovat mm. Charles Schulz, Chuck Jones, Morris, Uderzo, Goscinny (!), Frank Miller, David Levine, Fogeli, Kari Suomalainen, Tove Jansson, Harri Pystynen, Alan Moore, Katsuo Koike, Masamune Shirow ja Quino.
Ja vielä kasa sekalaista nimmaritavaraa, mm. vastauksia lähettämiini fanikirjeisiin. Niistä ylpeimpiä saavutuksia ovat vastaukset mm. seuraavilta: Steve Ditko, Alex Toth, Mort Walker, Fred Lasswell, George Evans, Douglas Adams ja Edward Taylor (Knallin ja Sateenvarjon kirjoittaja).
Paljon, paljon tavaraa. Paperitavaraa. Mitä pelastaisin ensin jos tulipalo sattuisi?
Älkää... edes... sanoko noin!! Minkälainen sairas mieli edes AJATTELEE tuollaista??!
EDIT: vastauksena alussa esitettyyn kysymykseen, kokoelmani ylpeydet sisältävät kaikkia mainittuja kategorioita. Ylpeyksiä ovat kohteet itselle tärkeiltä tekijöiltä, ovat ne sitten yleisesti arvostettuja isoja nimiä tai eivät; toisaalta keräilijälle ovat aina ylpeyden aiheita asiat, jotka on onnistunut tuurilla/vaivalla löytämään ja jotka tietää harvinaisiksi. Edellä poimimani esimerkit sisältävät näitä kaikkia.
-
Kokoelmani ylpeydet löytyvät sangen kattavasti täältä:
http://www.comicartfans.com/GalleryDetail.asp?GCat=8203
"Microsoft OLE DB Provider for ODBC Drivers error '80004005' "
-
Ja Texit täälläkin. ;D
Kaikki nrosta 1/1971 tähän päivään, juhlakirjat kaikki, myös Yksinäinen kostaja. Liuskat kahta lukuunottamatta kaikki, puuttuvat on vuodelta 1965. Kronikoista löytyy 6 ensimmäistä ja maxi-Texit on kaikki. Kuuma iltapäivä on tilauksessa...
Lisäksi löytyy Don Rosan kovakantiset kaikki eli Sammon salaisuus jne.
-
Jos nyt en ole ihan väärin ymmärtänyt, kiitos niiden parin tällä vuosituhannella julkaistun avaruuskorkkarin, minulla on hallussani aivan kaikki Jet-Ace Loganin ylipäätään suomennetut tarinat. Yksi lehti taitaa olla peräti 60-luvulta. Eihän nuo 70-luvun painoksetkaan toki mitään keräilykamaa tai edes keräilykunnossa ole, vaan enhän minä keräilekään vaan kokoan kotikirjastoa, uusiopainokset ja kirjastopoistot käyvät mainiosti.
Tietokone- ja konsolipelipuolella saattaisi sitten jotain mainitsemisen arvoista ollakin, muun moassa legendaariseen maineeseen noussut Zero Wing.
-
Ja Texit täälläkin. ;D
Kaikki nrosta 1/1971 tähän päivään, juhlakirjat kaikki, myös Yksinäinen kostaja. Liuskat kahta lukuunottamatta kaikki, puuttuvat on vuodelta 1965. Kronikoista löytyy 6 ensimmäistä ja maxi-Texit on kaikki. Kuuma iltapäivä on tilauksessa...
Lisäksi löytyy Don Rosan kovakantiset kaikki eli Sammon salaisuus jne.
Joo, meikäläiselläkin on noita Ankkain kovakantisia. Mutta kalpenee meikäläisen kokoelmat (vaikka aiempaa toki löytyy, kun tuo 77, sieltä lähtien on vain kaikki) Kkupan rinnalla.
-
Äkkiseltään funtsattuna tää menee mulla melko oudosti: keskimäärin ne omistamani julkaisut, joilla on keräilyarvoa, eivät taiteelliselta tasoltaan ole kovin erikoisia. Tai onhan tuohonkin tietysti poikkeuksia, mutta kuitenkin: enemmän mä oon iloinen siitä että omistan kovakantisen suomenkielisen Mausin, Vartijat jne jne kuin vanhoja keräilylehtiä ja -albumeja.
No, mä en ookaan keräilijä vaan lukija.
-
No, mä en ookaan keräilijä vaan lukija.
Mullakin on periaatteessa arvokkaita sarjiksia, mutta ne on kaikki luetun näköisiä,ei mitään keräilykappaleita, siis. Ei niistä kukaan mitään maksa, eikä niitä keinoteltaviksi ole ostettukaan, vaan luettaviksi.
-
Kaikki Suomessa ilmestyneet Marvelin pääuniversumin julkaisut, ml. myös Kung Fu (julisteineen). Kun sarjakuvaharrastus alkoi Ryhmä-X 1/84:stä, niin siitä oli hyvä jatkaa.
Ei ole kerätty rahat mielessä, joten eivät ole myytävänäkään.
-
Suurin ja kaunein on...yllätys yllätys...no Tex Willer kokoelmani:
Kaikki numerot löytyy 1/53 tähän päivään ja suurin osa erittäin loistavassa kunnossa. Kokoelmaan kuuluu lisäksi oheismatskua mm. lautapeli, kortteja, postimerkki, eri maiden Tex-julkaisuja, alan harrastajien erikoisjulkaisuja (tälläkin foorumilla on useampi henkilö joita ilman en olisi päässyt näin pitkälle joten elre kiittää ja kumartaa).
Oikeastaan se mikä vielä uupuu on vuoden 53 ensimmäinen useamman liuskan kooste, II ja III mulla on...
Penskana mulle tuli myös noita legendaarisia Zoomeja ja NonStoppeja...luonnollisesti Ruudut, Zoomit ja NonStopit on kaikki ja osa jopa tuplaten...
Sarjakuvien ulkopuolelta vielä pitää mainita Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki pokkarien täydet sarjat...
Nuo nyt olivat niitä mistä olen erityisen ylpeä ja paljon jäi vielä mainitsematta mitään kuitenkaan väheksymättä ;D
-
Mullakin on periaatteessa arvokkaita sarjiksia, mutta ne on kaikki luetun näköisiä,ei mitään keräilykappaleita, siis. Ei niistä kukaan mitään maksa, eikä niitä keinoteltaviksi ole ostettukaan, vaan luettaviksi.
Mullakin homma tivistyy tähän kommenttiin aika hyvin vaikkakin ei niin hyväkuntoiset keskittyvät hieman vanhempaan ulkomaiseen irtolehtimatskuun.
Kirbyjä, Byrnejä, Russelleita tms hankkiessani olen usein tyytynyt Very Fineen tai Fineen koska noita saa 10-20 kpl yhden Near Mintin hinnalla. Eikä muutenkaan kiinnosta maksaa $80+ numerosta. Luettavaksi, ei tosiaan keinoteltavaksi. Eikä täällä Suomessa olisi juuri markkinoita jälleenmyyntiinkään.
Viime vuosina olen kyllä päivittänyt Ruutu, Zoom ja Non-Stop kokoelman repaleisimpia parempikuntoisiin sitä myöten kun ovat tulleet vastaan ei-kirskurihinnoin.
Mutta varsinaiseen aiheeseen liittyen, kokoelman helmeä on vaikeampi kaivaa esille.
-
Jos otetaan ihan LUKEMISEN kannalta esim. sarjiksia joista en IKINÄ (just joo, mutta leikitään näin) luopuisi ja joita luen yhä uudelleen ja uudelleen ja jotka ovat siis tällä tavalla "kokoelman helmiä": Dark Knight Returns (joka hyllyssä onkin niin suomalaisina lehtinä, pehmytkantisena HYVIN luetulta näyttävänä engl. kielisenä kokoomana ja hienona "uskaltaako tähän edes koskea"-kovakantisena painoksena), Corto Maltese Siperiassa, Aavikon Skorpionit, Marvelit joissa se Born again - kokonaisuus (taas Milleriä!), Batmanin ensimmäinen vuosi (perhana, TAAS Milleriä), jo mainitsemani Parkerit ja H-Blazerit, 100 Bulletsit etenkin alkupäästä, monia mainoita dekkarisarjakuvá-alppareita joiden nimet ovat liian vaikeita muistaa...huokaus, niitä on niin paljon...
-
Omistuskirjoituksella varustettu Ronkaisen Pilapaloja...
-
Mietin itse vielä hetken ja itse tykkään sarjiksieni joukossa kyllä Eisnerin nimmaroimasta "A contract with God" -teoksesta (suom. Talo bronxissa). Sitten olen ylpeä koko Sandman-sarjastani, joka on siis niin järkyttävän hyvä sisällöltään että sanat ei riitä sen ylistämiseen. Sekin on ihan hienoa että kaikki Alixit löytyy, Tintit myös + Calvin ja Hobbesit kaikki englanniksi nostaa rinnan rottingille. Ne pari ekaa harvinaista suomalaista Lassi ja Leeviä löytyy myös.
Eikä sovi unohtaa Mämmilät nimmaroituna.
-
On mulla Reima Mäkisen nimmari ja piirros, ensimmäisen Kvaak-arvosteluni kunniaksi.
Haa, mutta mulla onkin Reimalta omistuskirjoitukset piirroksineen Octobrianassa ja Kivisylissä. Tämän lisäksi jonkin verran luonnoksia ja originaaleja, joita en ole palauttanut. Haluukohan se ne takas...
Sitten on ihan aito Christer Nuutis -originaali. Semmonen pieni rumpaliankka. Tää tuli muistaakseni kylkiäisenä joskus Gokooman Iseltä (missäköhän sekin nykyisin on?).
-
Suurin ylpeyteni oli Mauri Kunnaksen opiskeluaikainen "Helmiä Sioille"-omakustanne, jonka hän antoi henkilökohtaisesti minulle tehdessäni hänestä lehtijuttua Cult Urban Newsiin. Taittaja lainasi lehteä skannatakseen siitä kuvamateriaalia artikkelia varten. Pian perään lehti hakeutui konkurssiin ja lahjaksi saamani omakustanne katosi salaperäisesti firman mukana.
No minulla on yksi Helmiä sioille -lehti. Olin aika innoissani kun sen joskus vuosia sitten löysin lahtelaisesta divarista aika halvalla vielä. Myöskin löysin Kunnaksen Nyrok City 1 -albumin pöytäkirppikseltä, missä se oli niputettu narulla piiloon naistenlehtinivaskan sekaan (outo juttu) jonka tietysti ostin oitis.
Ehkä nostaisin kokoelmani joukosta rakkaimmiksi lukuisat omakustannelehdet, joita tuli joskus ikuisuus sitten saatua/ostettua/vaihdettua tekijöiltä, joista mainittakoon vaikka Kaltsu, Melasniemi, Mäkinen, Nissen, Nuutinen, Närhi, Ronkainen ja Rope. Sympaattisia lättyjä: suuria tunteita, vaatimaton ulkoasu.
Myöskin kenkälaatikkoarkistoistani löytyvät 80-lukuiset Pumpsis-, Suuri Kurpitsa- ja Time and Space -lehdet ovat hellyyttävän södejä, kun niissä on Harto Pasosen, Pauli Kallion ja Toni Jerrmannin piirtämiä sarjakuvia.
-
Sue Coen Malcolm X -kirja
Gary Panterin Attack of Elvis Zombies (espanjankielinen versio)
Mark Beyer AGONY
-
Onkos mulla Veli Loposen nimmari? En jaksa näin äkkiä tarkastaa...
En usko, että on.
-
Mutta on mulla täydellinen Jaanan matkassa -kokoelma josta olen melko ylpeä.
Onko niistä oltava ylpeä? Siis onko ne hyviä?
-
Täytyy hommata. Missä myynnissä? Velillä? Zum Teufelilla?
-
Täytyy hommata. Missä myynnissä? Velillä? Zum Teufelilla?
Painos loppui kaikista viime vuoden sarjisfestareilla, mutta jos olen oikein ahkera, niin syksyllä saattaa olla tulossa kokoelma+uutta tarinaakin. Jos.
-
Painos loppui kaikista viime vuoden sarjisfestareilla, mutta jos olen oikein ahkera, niin syksyllä saattaa olla tulossa kokoelma+uutta tarinaakin. Jos.
Kun. Loistavaa, Veli, jos todella onnistuu.
Kannatamme sinua olemaan ahkera. Kaikki mukaan!
-
Kannatamme sinua olemaan ahkera. Kaikki mukaan!
öööh tota juu just.
-
Minulla on telkkarin yläpuolella Jyrki Nissisen maalaama Batman-taulu. About metri x metri.
Löytyy myös kaikki Jaanan matkassa -lehdet.
Lassi ja Leevi Juhlakirjat sykähdyttävät, kuten myös tottakai suomalaiset supersankarilehdet, jotka löytyy kaikki jostain 70-luvulta lähtien tähän päivään. Niiden keräilyyn ja lukemiseen nuorempana liittyy niin paljon hyviä muistoja.
Varsinainen arvotavara ei yleensä ole sitä kaikkein rakkainta.
-
Varsinainen arvotavara ei yleensä ole sitä kaikkein rakkainta.
On ollut hieno lukea näitä ihmisten pohdintoja. Tuo ylläoleva laittoi miettimään rakkaan ja ylpeydenaiheen eroa. Näinhän se on kuin se lainauksessa lukee.
Jos nyt sitten ihan pikaisesti itselle oikeasti merkityksellistä miettii niin mulle on jäänyt vieraaksi Crumbin kaikki muu tuotanto paitsi nuo äijän omaelämänkerralliset jutut, jotka ovatkin sitten kuluneet ties kuinka monta kertaa hyppysissäni. Oikeasti tärkeitä ovat myös mainitut Mämmilät. Nämä nyt esimerkkeinä (Sandmanin lisäksi) aikuisiän tärkeistä. Mutta sitten on lapsuuden/nuoruuden sarjakuvat, jotka polttivat aikoinaan tuonne elämysmaailmaan niin vahvat jutut että edelleenkin sama polte palaa. Onneksi :) Ja edelleenkin noita Ruutuja ja vastaavia tulee joskus luettua vaikka vanha käpy olenkin.
(70-luvulla kukkeinta lapsuuttansa eläneet epäilemättä tunnistavat/muistavat sen kun ekat Asterixit ilmestyivät. Ihan 70-luvun alussa sain itse ne kovakantiset Tintit ja olin myyty. Milla-koira puhui ja Malspiikki maistui. Ah, those were the days ...)
-
Kaikenlaista "krääsää" sitä kertyy, juu... Markku Kivekkään ex libris by Carl Barks on varmaan keräilyarvokas, mutta ennen kaikkea tärkeä muisto.
Neil Gaimanin signeeraama "The Dead Boy Detectives" -keräilykortti.
Robert Crumbin piirros.
Kaltsun originaaleja.
Semmosta.
-
Paljon, paljon tavaraa. Paperitavaraa. Mitä pelastaisin ensin jos tulipalo sattuisi?
Älkää... edes... sanoko noin!! Minkälainen sairas mieli edes AJATTELEE tuollaista??!
Et ole lukenut Kubertin Fax From Sarajevoa? Siinä tällä Erwinillä (josta on ollut juttua muualla) on käsittämätön kokoelma Fosterin, Eisnerin, Cranen, Caniffin jne. originaaleja eikä se ikinä voinut kuvitella että jotain niin hullua tapahtuisi kuin että serbit tulisivat ja ampuisivat tankilla sen taivaan tuuliin. Sydämeni sanoi RAKS kun luin tuon kohdan.
Omassa kokoelmassani tykkään JättiKauhuKirjasta, kantta on väritetty spriitussilla ja se on luetun näköinen mutta enpä viitsisi luopua. Ostettu joskus 80-luvulla Einarin Osto - ja Myyntiliikkesstä Järvenpäästä.
Kaikki Prattit on kovin rakkaita, niitä on Nonstopeissa, ruotsiksi, tanskaksi ja noita Jalavan julkaisuja. Yllätyin miten hankalaa se puuttuvan Samarkandin löytäminen on
-
Et ole lukenut Kubertin Fax From Sarajevoa?
Horror, horror... Kyllä vain, Kubert onnistui havainnollistamaan Sarajevon kauheuden myöskin sarjakuvaharrastajan mittapuulle kolahtavaksi. (Huonoa pinnallista huumoria - mutta myöskin totta...)
Cortosta ja kokoelmista puheenollen, joku harrastaja onnistui tiemmä nappaamaan Kulkukatin pojasta Soile Kaukorannan jäämistöstä tulleen Corto-albumin, jossa oli Hugo Prattin omistuskirjoitus. Onnekas @#*&ainen...
(P.S. Minulla on Samarkand, mutta ei Etiopiaa eikä Sveitsiä).
-
(Huonoa pinnallista huumoria - mutta myöskin totta...)
Erimieltä, minusta tuossa kohtaa Kubert oli loistava, onnistui yhdistämään sen oman dynaamisen amerikkalaisen sotakuvauksen sysimustaan, fatalistiseen balkanin huumorintajuun. Jotkut amerikkalaiset on todella fiksuja, Kubert tajusi sen ironian ja piirsi sen kuin oltaisi vieläkin Normandiassa -44 vaikka kaikki oli erilaista
-
Erimieltä, minusta tuossa kohtaa Kubert oli loistava,
Tarkoitinkin omaa suhtautumistani asiaan.
Tämä menee jo asian sivuun, mutta tuon jälkeen Kubert teki vissiin jonkun keskitysleirikuvauksen, joka oli piirretty kokonaan lyijykynällä? Näin joskus Akateemisessa, mutta vain kalliina kovakantisena, joten jäi silloin hyllyyn. Näytti mielenkiintoiselta kokeilulta.
-
Ja nyt on lisää leuhkittavaa;
Wallun omakustanteet omistuskirjoituksella ja -piirroksella, kaikki Dampyyrit ja Brendonit (joo-oh- ihan tosi)!
Khitos Wallu!
-
Mistähän alottais. Jos ottais tässä pari esimerkkiä:
Prinssi Rohkea, Uusi suomi 1948.
Aku Ankka, Näköispainos vuosikerroista 1951-1952, nahkakantinen ja nimmaroitu.
-
Prinssi Rohkea, Uusi suomi 1948.
The Complete Far Side, nimmaroitu nahkakantinen painos, (englanninkielinen).
Onko tuo Prinssi Rohkea se ensimmäinen stoori.
Onko se sarjakuva, vai siitä tehty kuvakirja?
Eikö nimi ollut tuolloin Prinssi Peloton? Oli vielä vai ei ollut vielä?
Complete Far Side herättää kyllä vavistusta ja kunnioitusta.
Ilman nimmariakin.
Omia kehuskelun aiheitani voisivat olla:
- Juntusen "Poikamme musisoivat" vappuoriginaali, jossa on omistus "Rakkaudella, Juho" ja kiva pupukuva.
- Tri Mannisen Juho Kusti Paasikivi -action figure Vaaran vuosien taistelukepillä. Nyttemmin vierellään punikkityttö-barbie samasta manufaktuurista.
- Jari Rasin Kieltolaki-korkkarin kansi väriloistoissaan ja mustavalkoversiona. Upeinta ikinä.
- Tex Willerin "Kauhun laakson" alkukielinen kovakantinen luksuspainos ilmeisesti Magnusin alkuperäisessä piirroskoossa (yli A3) ja luonnoksilla höystettynä.
-
Prinssi Rohkea on se kaikkein eka suomeksi ilmestynyt Prinssi Rohkea sarjakuvakirja. Prinssi Rohkean ensimmäisiä seikkailuja. Kunnon sarjakuvaa mustavalkoisena. Ei tekstiversio.
-MTT
-
Pieni korjaus tarkastuksen jälkeen, muisti teki tepposet.
Prinssi Rohkeassa on sivut 343 – 362 ja 364 – 375. Ei siis aivan ekoja tarinoita.
-MTT
-
Uusi Suomi julkaisi Prinssi Rohkeaa ainakin viikkoliitteessään aikanaan värillisenä. Alppari kuitenkin m/v? Mitkä ovat sen koko ja muoto?
Arktinen Banaani jälleen uusintapainosta tekemään! ;D
Timo
-
Uusi Suomi julkaisi Prinssi Rohkeaa ainakin viikkoliitteessään aikanaan värillisenä. Alppari kuitenkin m/v? Mitkä ovat sen koko ja muoto?
Arktinen Banaani jälleen uusintapainosta tekemään! ;D
Muistelen joskus kun olin nyrkillätapettava, että Savon Sanomat julkaisi Prinssi Rohkeaa tai puolikkaita sivuja. Harmi vain, kun ei silloin vielä ymmärtänyt suuruuden päälle. Luultavasti oli jälki melkoista puuroa.
Ehdottomasti uusintapainosta ilmoille mutta mustavalkeana.
-
Uusi Suomi julkaisi Prinssi Rohkeaa ainakin viikkoliitteessään aikanaan värillisenä. Alppari kuitenkin m/v? Mitkä ovat sen koko ja muoto?
Minuakin kiinnostaa vanhana Valiant-addiktina.
Itselläni on kaksi sarjakuva-albumia (pikemminkin vihkosta), joiden kannet ovat oheisella sivulla:
http://rocbo.lautre.net/illus/foster/valiant.htm
Neljäs kohti ratsastava kuva on prinssimme alkuvaiheita kuvaavassa albumissa ja myös kuvakirjassa.
Paljon harvemmin on näkynyt tuota, jossa kannessa on tuon ekan vinjettikuvan Arthur lyömässä häntä ritariksi.
-
Uudessa suomessa parikymmentä vuotta sitten julkaistut värilliset Prinssi Rohkeat olivat myöhempiä John Cullen Myrphyn piirtämiä sarjoja. Painojälki oli yleensä varsin hyvää ja paperi oli kiiltävää koska taisi olla painettu takasivulle.
Tämä Prinssi Rohkea mustavalkoalbumi on vuodelta 1948 joten se on vähän vanhempaa sukupolvea.
Sinänsä ko albumi ei ehkä suoraan vaadi uusintapainosta mutta Prinssi Rohkeaa pitäisi julkaista uudelleen laajemmaltikin ja alusta alkaen.
Tarkemmin oon koonnut nää Fosterin Valiantit webbisivulleni:
http://www.kolumbus.fi/tyynela/comics/foster/foster.html
Kuvia en oo jaksanut tallettaa mutta contributoin yhtä hyvää PV sivua jonne ottamani kuvat on talletettu.
http://www.princevaliant.net/
Valitse sivusta "All Books"
Valitse ylhäältä "Material from Finland" nimikkeen alta nimien perusteella ja katso kansikuvia.
-MTT
-
Kiitos! Kiehtovia tietolähteitä!
Vaan puutttuvatkos sieltä nuo:
FOSTER, Harold
Prinssi Peloton :
1. Prinssi Peloton : Tarina kuningas Arthurin ajoilta
JALAVA 1987
2. Prinssi Peloton : Taistelu hunneja vastaan
JALAVA 1988
-
Ei puutu, on mulla noikin mutta en laske niitä sarjakuviksi :-)
-
Niinhän se olikin.
Puuttuvathan ne aiemmatkin kuvakirjapainokset.
Itselläni noita Jalavia ei olekaan.
Hämäsi vain ohikiitävän hetken tuo ilmaisusi:
"On myös huomionarvoista mainita ettei Prinssi Rohkeaa ole suomessa julkaistu sitten vuoden 1978."
Onko tietoa, mistä nuo kuvakirjataitot ovat peräisin?
Amerikkalaista, eurooppalaista vai peräti suomalaista "mestarointia"...
-
En ole vertaillut koska en kyseisiä kirjoja omista mutta luulen että kuvakirjat on alunperin noita Hastings Housen kirjoja. Usassa noita taisi ilmestyä seitsemisen kappaletta.
-
En mene vannomaan, mutta jos oikein muistan joku Karjalan Maa saattoi julkaista lyhyen aikaa Murphyn Rohkeaa.
Timo
-
En mene vannomaan, mutta jos oikein muistan joku Karjalan Maa saattoi julkaista lyhyen aikaa Murphyn Rohkeaa.
Satakunnan kansa julkaisi Murphyn Prinssi Rohkeaa koko sivun levyisenä (!) ainakin vielä silloin kun olin ko. maakunnassa armeijassa 1997-98. Kyllä sarjan näkeminen tuossa koossa vielä tänä päivänä herkisti sarjakuvaharrastajan mieltä kovasti.
-
Aku Ankka, Näköispainos vuosikerroista 1951-1952, nahkakantinen ja nimmaroitu.
Tarzan in Colour osat 1-18, NBM (englanninkielinen), niin ja tietty sarjasta kaikki Hogarthin kirjat nimmaroituna.
Prince Valiant An American Epic, Manuscript Press, erikoispainos joka kokoaa yhteen koko 3-osaisen sarjan, 15 kappaleen erikoispainos O/O (elikkäs numero 15/15), (englanninkielinen).
The Complete Far Side, nimmaroitu nahkakantinen painos, (englanninkielinen).
Hoo! Sieltähän löytyi asenneäijä! (Vai pitäisikö huudahtaa "hoo-cee"...)
Ei varmaan noita signeerattuja Complete Far Sideja ole Suomeen kovin montaa päätynyt. Itse retkahdin ensin hankkimaan perussetin, sitten vielä pahemmin hankkimaan tuon dlx-version. (Kyllä - minulla on siis Complete Far Sideja kaksi. Joskus varmasti kun saan aikaiseksi voin pistää tuon perusversion myyntiin).
Eräs suuri amerikkalainen piirroskeräilijä esitteli minulle noita jättikokoisia Foster-kokoelmia. Mikä onkaan sivunumeroltaan se kuuluisa ison ruudun sisältävä sivu "The Bridge"? Se kai oli jossain noista kirjoista.
Tällä keräilijällä oli varmasti yksi USA:n merkittävimpiä sarjakuvaoriginaalikokoelmia: useampia Prinssi Rohkeita, Tarzaneita, Raymondin Flash Gordon ja jopa Ray Mooren Mustanaamio (=yksi harvinaisimpia keräilykohteita mitä kuvitella saattaa).
Hassua kyllä, siinä missä sinä olet innostunut seikkailusarjakuvien Suuresta Kolmesta erityisesti Tarzanista ja Prinssi Rohkeasta, minulle jäi tuosta tapaamisesta erityisesti mieleen se kolmas, eli Flash Gordon, ja otin onkeeni kirjanhankintavinkkinä etsiä käsiini Nostalgia Pressin vuonna 1967 julkaiseman mustavalkoisen kokoomakirjan. Niin teinkin - ja kyseessä todella on erittäin laadukkaasti painettu mustavalkoinen, sangen suurikokoinen mutta ei jättimäinen, laitos upeasti piirretystä klassikosta. Aivan kuten tämä keräilijä oli minulle suositellutkin, se on varmasti paras saatavilla oleva teos Alex Raymondin kauniiden viivojen tutkiskeluun.
Mitenkäs Prinssi Rohkean kanssa, onko noiden jättikokoisten kirjojen lisäksi tullut jotain muuta julkaisua sarjasta, jonka painojälki tekisi Fosterin viivalle oikeutta? Minun näkemissäni laitoksissa (joiden olettaisin olevan vastaavia kuin Fantagraphicsin alpparit) on jälki ollut kovin nuhjuista, niin kuin kuvat olisi ensin pienennetty vielä enemmän ja sitten uudelleen suurennettu albumiin.
-
Niin no on mullakin tuosta Far Sidesta myös se normaaliversio (ja eka painos tottakai).
Tuo Nostalgia Pressin julkaisu on arvostettu ja kuulemma upea kirja mutta mulle ei sitä ole valitettavasti "eksynyt".
Noiden jo mainittujen Prinssi Rohkeiden lisäksi on käytännössä yksi sarja joka saanee arvosanan 10. Kyseessä 9-osainen Splitter Verlagin julkaisu (ja sen eri julkaisumuodot: englanti/saksa, väri/mv). Valitettavasti edesmennyt kustantaja ei kerennyt enempää julkaisemaan. Tuon lisäksi on viime vuonna alettu saksassa julkaisemaan uutta edukasta sarjaa (pari osaa nyt ilmestynyt) mutta en ole yhtään osaa nähnyt joten en osanne kommentoida vielä tuota.
-MTT
-
Eipä oikeastaan muita kuin Sandmanien ekat kovakantiset painokset. Ja tätä hieman hävettää myöntää mutta ne on kaikenlisäksi vielä avaamattomina muovikelmuissa.
No toinen ylpeys voisi olla kovakantinen Bone One Volume Edition. Parit Sandmanit on vielä Gaimanin nimmarilla.
-
... Sandmaneista kelpaa ja voi olla aina ylpeä. On se vaan niin jumalainen teossarja.
Ai niin, mulla on myös Snarfquest, ehdoton helmi. Jos joskus ilmestyisi suomeksi niin eipä olis pähee juttu.
- > http://www.larryelmore.com/popups/misc/snarfProduct01.htm
-
Eipä oikeastaan muita kuin Sandmanien ekat kovakantiset painokset. Ja tätä hieman hävettää myöntää mutta ne on kaikenlisäksi vielä avaamattomina muovikelmuissa.
Mulla on noi avattuina mutta "season of mist":ssä on kyllä Gaimanin nimmari ja Sandman luonnos.
Nii ja on mulla muutamia (4-5) settiä ekaa Death lehtisarjaakin joissa jokainen lehti on Gaimanin nimmaroima...
-MTT
-
Mulla se ketale taasen tuhri ykkösen irtonumeron kannesta Unijukan silmät hopetussilla.
-
Suomalaisessa mittakaavassa ehkä vähän harvinaisempia tekeleitä lienevät
* 1. suomipainos Dragon Ball mangasarjan osista 1-4 (tämä ehkä lähinnä siksi, että sain aikoinani Huudosta pilkkahintaan)
* CLAMPin OOP-sarjat mm. CLAMP school detectives, CLAMP school defenders, CLAMP school paranormal investigators, Suki jne.
* Kodanshan Candy Candy
* Shogakukanin Georgie!
* Shueishan Versailles no Bara
* Akita Shoten Lady
* CLAMP no kisekit
* Yuuki Nobuteru: 1999 a Work of Clover
* Ikeda Riyoko: Versailles no Bara All Color Illustration Works
* kaikki doujinshini
-
Minun kokoelmani ylpeyksiä on ainakin Don Rosan signeeraama Aku Ankan parhaat -kirja, Hollantilaiset mestarit -kirja mestareiden nimmareilla ja piirroksilla. Sitten on yksi ei lehti/kirja, nimittäin Aku Ankan tilaajalahja vuodelta 1963, jossa on mukana alkuperäinen kirjekuori.
-
Mun "kokoelman" ainoa ylpeydenaihe lienee Numa Sadoulin "Et Franquin crea La Gaffe" -kirja.
EDIT.
Myös Ruudut ja Nonarit on luettava ylpeyksiin.
-
Minun kokoelmani ylpeyden aihe on täydellisesti kootut sarjat. Ja ylipäätään se, että olen kerännyt vain ja ainoastaan sarjakuvia, joista pidän. Myös eri pläjäysten myötä tulleet julisteet yms. ovat minulle ylpeyden aihe, koska sen lisäksi että ne ovat komeita seinillä, ne ovat rohkaisseet minun itseni lisäksi myös kavereitani omissa keräilyharrastuksissaan.
-
Jaahans, kai minun parhaat ovat:
- ensimmäinen Tex-liuska vuodelta 1953
- ensimmäinen tex-pokkari vuodelta 1971
Tosin itse miellän ylpeydeksi myös kaikki 8kpl Texin ns. piraattijulkaisu lehtisiä, joita lienee julkaistu ainoastaan 50kpl/lehtinen (oikaiskaa jos olen väärässä).
Vielä kun pääsisi noiden lehtisten tuplakappaleista eroon 8]
-
(oikaiskaa jos olen väärässä).
Kuuleman mukaan Ughia 50kpl, muita 20kpl...
Edit: ai niin, mullakin on Tex 53/1 ja 71/1, joista olen kovin ylpiä. Ja monta muutakin vileriä joista en luopuisi mihinkään hintaan.
-
Vielä kun pääsisi noiden lehtisten tuplakappaleista eroon 8]
Pistä vaikka huutoon myyntiin, tosin koska kyseessä on piraattilehdet myyntiin pisto voi rikkoa huudon käyttöehtoja.
-
Jaahans, kai minun parhaat ovat:
- ensimmäinen Tex-liuska vuodelta 1953
- ensimmäinen tex-pokkari vuodelta 1971
Tosin itse miellän ylpeydeksi myös kaikki 8kpl Texin ns. piraattijulkaisu lehtisiä, joita lienee julkaistu ainoastaan 50kpl/lehtinen (oikaiskaa jos olen väärässä).
Vielä kun pääsisi noiden lehtisten tuplakappaleista eroon 8]
Miksi ihmeessä noista pitäisi päästä eroon, suositelen pitämään tai sitten vaihdat muutamaan Willeriin jonkun samanhenkisen kanssa (...juu kiitos mulla on jo 8]
Näiden jo mainittujen Texien lisäksi on vielä pari osavuosikertanidettä 53-vuodelta sekä 60-luvun alun lautapeli...
Korkealla ovat myös täydet zoom, ruutu, nonstop-sarjat...
Kaikki pekka lipponen ja kalle-kustaa korkki pokkarit....
Moni kiva jäi vielä mainitsematta mutta juuri nämä erityisesti ;D
-
60-luvun alun lautapeli...
Minkälaiset pelinappulat tässä on? ´Minulla ei ole kokoelmaa, mistä voisin olla ylpeä. Siksi olenkin ylpeä muitten kokoelmista ;)
-
Minkälaiset pelinappulat tässä on? ´
Sepä se...iloitsen että minulla on tuosta edes kotelo, ohjeet ja pelilauta.....mutta nopat ja nappulat uupuvat joten en osaa sanoa...
Ja jos jollain muulla on havaintoa tai jopa kuvaa nappuloista niin minäkin olisin kiinnostunut tietämään 8]
-
Ilmarisen kustantaman Jännityslukemiston koko vuosikerta 1938 (52 numeroa), jossa keskiaukeamalla Iskevän Salaman seikkailuja suuressa koossa ihan tuoreeltaan julkaistuna. Jatkumoa Ilmarisen Iskevä Salama 1938 kirjalle.
Ylpeä olen myös vuoden 1936 Seuralehdistä, joissa alkoi ilmestyä Ankka Lampinen. Löytyy kaikki numerot. Ja Mikin pienet serkut kirjasta. Vaikka (ja koska) se on säpäleinä ja rahallisesti ei kovin kummoinen, olen tehnyt siitä huomiota herättäviä tauluja.
http://rautaa-ruostetta.blogspot.com/2008/12/kolmennen-pivn-taidepljys.html (http://rautaa-ruostetta.blogspot.com/2008/12/kolmennen-pivn-taidepljys.html)
-
Do niin, ei malta olla kertomatta, postissa tuli viimeinkin kirja jota olen etsiskellyt sitten no, ehkäpä viimeiset 10 vuotta ainakin.
George Herriman: The Family Upstairs Introducing Krazy Kat, 1910-1912
Hyperion 1977, kovakantinen, 212 sivua.
Ja kirja tieteskin loistokunnossa :)
-MTT
-
Hmm, vai ylpeydet. Kuvassa osa isän jäämistöstä. Ei myytävänä hinnasta.
-
Hmm, vai ylpeydet. Kuvassa osa isän jäämistöstä. Ei myytävänä hinnasta.
Onpa mahtavan hieno rivi, 54kö taitaa olla hieman enemmän patinoitunut... ;D
-
54kö taitaa olla hieman enemmän patinoitunut... ;D
Hyvä vuosikerta, Aku Grönlannissa sun muita...
Lehtiselle täytyy kyllä sanoa, että olen ylpeä minäkin kokoelmastasi. Aika melkoinen...
Itselläni ei noita ylpeyksiä välttämättä kirjapuolelta löydy, mutta useiden Disney-piirtäjien nimmarit, piirrokset ja originaalit sarja- sekä kansikuvaoriginaalit ovat kyllä mahtavia. Ja Barksin kootut tietenkin siinä mielessä, että saa kaikki Barksit mukavaan kasaan. Ja nahkantinen Rosa on myös ihan mukava, sainhan sen sentään Markku Kivekkäältä. Ja hänen Ex-Libriskään ei ole hassumpi...
-
Onpa mahtavan hieno rivi, 54kö taitaa olla hieman enemmän patinoitunut... ;D
-54 taitaa olla kustantajan sidos? Muut on normi jälkisidoksia.
-
Ei, -54 oli ensimmäisen sidontakierroksen satoa. Loput hajosivat ja sidottiin uudestaan about 1972 legendaarisen Mantereen kirjapainon vanhoilla laitteilla, jotka silloiin sijaitsivat muistaakseni Lahden Laaksokadulla ja... Joka tapauksessa, vuosikerta -54 oli vielä siinä määrin kunnossa että sitä ei sidotettu uusiksi. Pian kävi ilmi, että se päätös oli virhe, mutta näin kävi.
Ankkojen perässä kahdessa sidoksessa muuten Masi-lehdet 1958-1966.
-
Lehtiselle täytyy kyllä sanoa, että olen ylpeä minäkin kokoelmastasi. Aika melkoinen...
Samaa mieltä.
-
Juu, ei tuollaisista Jarin omistamista sarjoista näe kuin unia vain....no, parjattu Barksin kootut on ankoista se minun sarjani josta olen ylpeä,...kaikesta huolimatta...
Kuvasta voitte sitten arvailla mistä sitten vielä erityisesti intoilen.... 8]
-
Kuvasta voitte sitten arvailla mistä sitten vielä erityisesti intoilen.... 8]
Jaa-a, taitaa olla yksi Suomen hienoimmista Tex-kokoelmista. Huomio kiinnittyy myös yleiseen sisäsiisteyteen ja esteettiseen esillepanoon.
-
Jaa-a, taitaa olla yksi Suomen hienoimmista Tex-kokoelmista. Huomio kiinnittyy myös yleiseen sisäsiisteyteen ja esteettiseen esillepanoon.
No jaa, ...keskitason paremmalla puolella luulisin ;D, tuossa kulminoituu 35 vuoden aikana haalitut lehdet ja useampaan kertaan suoritetut parantelut 8]
Kuvaajaahan tuossa odoteltiin ja muutama räpsäys tuli itsekin otettua, en siis normaalisti pidä varastoani keskellä olkkaria...paikallislehdessä samantapainen otos oli joulun alla...muutaman liuskan voi bongata esim. numerosta 1/09
-
Kuvaajaahan tuossa odoteltiin ja muutama räpsäys tuli itsekin otettua, en siis normaalisti pidä varastoani keskellä olkkaria...paikallislehdessä samantapainen otos oli joulun alla...muutaman liuskan voi bongata esim. numerosta 1/09
Paikallislehtiä on Suomessa jokunen...
-
Paikallislehtiä on Suomessa jokunen...
Totta, Vakka-Suomen Sanomat on kyseinen julkaisu....muistaakseni 23.12.
Kuului J. Unkurin toimittamiin juttuihin Texin juhlavuoden kunniaksi...
TS oli juuri julkaissut extrassa Texistä juttua ennen tätä joten sinne ei saatu.
-
Frank Millerin ja Lynn Varleyn minulle signeerauksella omistettu Sin City -tpb.
-
Noi nykyään+avatar. :=)
-
Ei ole oma kokoelma kyseessä. Kuka tunnustaa!
http://s173.photobucket.com/albums/w51/mtt_photo/Collection/?start=all
-
Kukas se kehui sillä tarzan originaalilla ja joku suositteli tota yhtä patsastakin hmmmm taisi olla herra MTT se patsastelia ainakin. :)
Sieltä pisti silmään myös se paljonpuhuttu Barksin kootut,jossain siitä on lähiaikoina juteltu mutta ei muistu mieleen et missä? :=)
On muuten komee todettava on.
Q=<>
-
Tarttee varmaan tunnustaa :-)
Valitettavasti tuo Tarzan ei ole originaali. Kyseessä on herra Hogarthin itsensä värittämä proof.
-MTT
-
Outsiderin sarjakuvat 90-luvun alussa uudestaan. Muistan aina, kun yritin saada kyseisiä lehtiä itselleni kustantajan Seaflowerin kautta, mutta tiedusteluni kaikuivat kuuroille korville.
Päätin lähteä Helsinkiin ja osuin sattumalta Kulkukatin poikaan, joka painoi lehdet. Älysin jostain syystä kysyä heiltä lehtiä. Sattui paikalle kohtelijas vanhempi myyjä ja hän sanoi: Odota hetki, niin käyn varastossa.
Niin sain lehdet haltuuni. Jälkeenpäin selvisi, että minua palveli itse sarjakuvahinnastojakin tehnyt Raimo Aarnisalo. Sitä hetkeä en unhoita.
-
Tarttee varmaan tunnustaa :-)
Valitettavasti tuo Tarzan ei ole originaali. Kyseessä on herra Hogarthin itsensä värittämä proof.
-MTT
Rispektii!
-
Terveruloa wertyqa tällekin foorumille.
Oonkos väärässä vai "vaikutatko" sinäkin statueforum comissa? "Sattumalta" sielläkin on on yks wertyqa.
-MTT
-
Sama heppu kyseessä kyllä.
Oli erityisen kiva nähdä keräilijöiden hyllyssä muutakin kuin vain jenkki patsaita. Itsellä on suurin osa patsaista vielä laatikoissa tilan puutteen takia. Niitä sitten vaihdellaan yhteen lasivitriiniin vähän kuin naiset vaihtaa verhoja.
Voi olla etten koskaan saa kokoelmaa nähtäville kerralla. Varsinkin kun koko ajan tulee lisää ja lisää. Olen tosissani harkinnut varastotilan vuokrausta... jostain.
-
Tarttee varmaan tunnustaa :-)
-MTT
Nyt tulin kyllä harvinaisen kateelliseksi!
-
Rahakirstun päälle istuva Roope-säästölipas. (Onko näillä muuten mitään rahallista arvoo?)
Elämän ja Tekojen 1. painos nimmarilla.
80-luvun Tähtien Sodat. Lehdet kaikki ja albumit yhtä lukuunottamatta kaikki.
Seuraavat ei varsinaisesti kuulu keräilykokoelmaan mutta ylpeyksiä kyllä ja perintökirjoina sanoinkuvaamattoman rakkaita. Ojalan laskuoppi (en tiedä painosta koska ekasivu puuttuu mutta oli 1920-syntyneellä mummollani (RIP) koulussa) ja Uusi Testamentti (vuodelta 1877) joka kuulu pappan (RIP) isäpuolelle joka oli noita ja kansanparantaja.
-
Hmm... Franquin-albumeistani olen suhteellisen ylpeä, koska niitä olen jahdannut divareista. Jotkut muutkin sarjakuvani ovat ehkä harvinaisia Suomen kamaralla, mutta näitä on pitänyt etsiä:
Piko & Fantasio: Jättiläinen jäätiköltä,
Niilo Pielinen-albumit 1-6 &15,
sekä Mustat sivut.
-
Rahakirstun päälle istuva Roope-säästölipas. (Onko näillä muuten mitään rahallista arvoo?)
Riippuu väristä ja kunnosta ja koosta"KOOLLA ON VÄLIÄ VAIKKA naiset välillä valehtelee >:D",mulla on sininen melkein priima ISO jolla lasi ja keppi en tiedä onko muitavärejä isona,pikkaset priimana sininen,punainen,ja vihreä+muutamia varaosiksi ainiin ja se pronssinen kanssa on täynnä pennetä priima sekin.Pronssinen on kallein siis tietty ton isonjälkeen,noita muita on kepillä ja rilleillä varustettuna huudossa 10-30€.Pentuna ammuttiin noita kilpaa impparilla. :-[
Q=<>
-
Jaahas, pakko myöntää, että olen hieman ylpeä kun vihdoin sain ainoan puuttuneen Modesty Blaise kirjan: "Pieces of Modesty". Nyt on kaikki 13 hyllyssä ( 8 suomennettua ja 5 englannin kielistä ).
-
Musta olisi kiva PÄÄSTÄ kokoelmiani selailemaan tällä hetkellä. Kirja- ja sarjispinkat täyttää lattian juuri sarjiskokoelmahyllyn edessä enkä enää edes muista mitä pirua ne sisältävät. Hämmentävää.
Yhden nyt muistan kuitenkin (mutta MISSÄ se on? Hyvä kysymys...): englanninkielisen ns. "Anarkisti Tintti" sarjakuvan...ellen ole myynyt sitä...? En kai vain...
Huokaus. Jos ennen vuoden loppua saisin raivattua tieni viimein sarjishyllyllylleni tarkistamaan tämänkin asian. Taas totean saman asian mitä olen viime aikoina jo useaan otteeseen funtsinut: keräily on hullujen hommaa!
-
Ylpeyteni on X-men.Supernovas -trade. Pehmeätkannet mutta sitäkin kovempaa kamaa. Pitäisi ostaa tulevaan asuntoon (jaa millä rahalla?) näppärä/suuri hylly missä kaikki sarjakuvat olisivat. Olen tässä harkinnut etten ostaisi mitään enään suomeksi vaan heittäsin suomi-marvelit yms paikalliseen Divariin. Tajusin että tuo ratkasu veisi nekin vähät julkaisut täältä , siksipä aion ostaa jatkossakin suomi-marvelit.
-
Roope Ankan Elämä ja Teot, kumpikin osa kovakantisena, ja yhteisessä pahvikotelossa.
Kummassakin teoksessa itsensä maestron, eli Don Rosan nimikirjoitukset.
-
Löytyi se!
Eli tämä:
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Adventures_of_Tintin:_Breaking_Free
Mutta mulla on toi v. 1989 (vai 1988? Vai 1990? Kummallista kun lehdessä ja netissä on eri vuosilukuja) painos sinisellä kannella.
Arvosta viis mutta ihmefriikkikamaa.
-
Tuosta Breaking Freestä on useita eri painoksia. Taitaa olla eri tahojenkin painamia. Anarkisteja kun ovat, niin kuka tahansa saa ihan luvan kanssa noita painaa ja kääntää.
Luettu on, en omista, vaikka haluaisinkin. Ihan mainiosti toteutettu ja kerronnallisesti toimiva tarina.
Timo
-
Löytyi se!
Eli tämä:
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Adventures_of_Tintin:_Breaking_Free
Mutta mulla on toi v. 1989 (vai 1988? Vai 1990? Kummallista kun lehdessä ja netissä on eri vuosilukuja) painos sinisellä kannella.
Arvosta viis mutta ihmefriikkikamaa.
Jep mulla on kanssa toi sinikantinen painos, aikoinaan Tampereen Kukunoriin eksyi näitä muutama ja ostin yhden itelleni. On ihan ihmeellinen kirja mutta lojunee hyllyssä kuriositeettinä.
-
Mä sain tuon tuliaaisena kaverilta, olisikohan ollut Briteistä. Hassu mutta omalaatuinen tuliainen. Sama kaiffari muistaa aina tuoda jotain outoa ulkomaan reissuiltaan.
-
Oliskohan Sandman numero 1; eivät ne muutkaan alkupään numerot, jotka omistan, huonoja osumia ole.
Byrnen FF:t, kuten Veli Loposella. Millerin Daredevilit(kaikkia ei ole lehtimuodossa). Simonsonin Thorit(yksi pahalainen uupuu lehtenä, mutta saa jäädäkin puuttumaan).
Puhumattakaan useita kertoja luetuista Watchmen- ja V for Vendetta-tradeista. Viimeksimainittuja en halua muussa muodossa omistaakaan, kun tradet ovat olleet mulla about vuodesta 1990 saakka.
Sandmanit on hauska omistaa, muut yllämainitut on hauska omistaa sen tähden, ettei niistä lukemisen taika lähde pois kulumallakaan.
-
Meinasin jo luovuttaa oman Disney kokoelmani kanssa, lue siis Aku Ankkojen.Pojan kanssa näitä keräillään ja Kaikkihan oli tarkoitus kerätä vuodesta 1951 eteenpäin.Sitten totuus paljastui-muutama numerohan olisikin vaikeampi (taas lue rahallahan sen saa) hankittava.Muutaman keräilijän kanssa rupatellessa samaan asiaan palataan-Lumikki vuodelta 1952 tosi hankala (jopa yksi keräilijä luopui kaikista muista keräämistään ankoista kun tuota numeroa ei ikään eteen ilmestynyt säälliseen hintaan) mutta hitsiläinen nyt se on meidänkin kokoelmissa onnekkaaan yhteensattuman kautta ja aikalailla hyväkuntoinen (voisinko sanoa yksilö) lehdykkä onkin.Opetus:ei saa luovuttaa omien unelmien/harrastusten/tavoitteiden toteuttamisen aikaansaamiseksi.Vielä puuttuu muutamia numeroita semmoset kymmenkunta, jonka jälkeen tietysti niitä muita voi alkaa hankkia parempikuntoisena eli loputon suo kyseessä.Kyseleminenhän on mukavaa ja kuuluu tähän ikään (5-vuotiashan on kaikesta kyselemällä kiinnostunut ja miksei vähän vanhempikin) eli onko muilla samanlaisia hulluja haaveita kuten esimerkiksi saada haalittua kasaan kaikki Suomessa ilmestyneet Aku Ankat? Varmaankin näitä keräilyhupsuja on muitakin mutta monet eivät varmaan tahdo näistä julkisesti rupatella sillä onhan se outoa kun keski-ikäinen miehenrötkäle keräilee Aku Ankkoja :)
-
... onhan se outoa kun keski-ikäinen miehenrötkäle keräilee Aku Ankkoja :)
Onko? Lumikkia nyt ei muutenkaan ihan pikkupojan viikkorahoilla ostella...
-
... onhan se outoa kun keski-ikäinen miehenrötkäle keräilee Aku Ankkoja
Onko? Lumikkia nyt ei muutenkaan ihan pikkupojan viikkorahoilla ostella...
No eikös se ole vielä oudompaa - keski-ikäinen mies keräilee Aku Ankkoja ja on valmis vieläpä maksamaan niistä koko kuukausipalkkansa (ja enemmänkin) verran? Minun ikäiselleni nuorelle aikuisellehan Disney-keräily on toki ihan normaalia... ;)
-
Varmaankin näitä keräilyhupsuja on muitakin mutta monet eivät varmaan tahdo näistä julkisesti rupatella sillä onhan se outoa kun keski-ikäinen miehenrötkäle keräilee Aku Ankkoja :)
Itse keräilin jo lapsena akuja,ja keräilykärpänen puraisi uudelleen liki neljänkympin iässä. Eihän siinä mitään outoa tietenkään ole,ihminen on yleensä poikkeuksetta keräilijä luonteeltaan,kaikilla se ei vain kokretisoidu sen kummemmin. Joillakin se vaan suuntautuu ankkoihin tai muihin sarjakuviin.
Itse innostuin uudelleen ehkä senkin takia,että nyt vanhemmalla iällä on mahdollisuus hankkia sellaisia kohteita mihin ei pikkupoikana pystynyt,joista vaan haaveili ja näki unia.
On mielestäni hienoa,että ainakin itse pystyn kokemaan samanlaisia mielihyväntuntemuksia kuin poikasena saatuani kokoelmaani täydennystä. Onko se vissiin se sisäinen pikkupoika ;)
Veikkaisin jopa että esim. sarjakuvienkeräilijöistä (hardcore) 70-80% on 30-60 vuotiaita. Tämä arvio oman kokemukseni pohjalta.
Itse saan paljon sisältöä elämääni tämän keräilyharrastuksen kautta,joten ei kiinnosta pätkääkään mitä jotkut elämäänsä kyllästyneet siitä ajattelee.
-
Veikkaisin jopa että esim. sarjakuvienkeräilijöistä (hardcore) 70-80% on 30-60 vuotiaita. Tämä arvio oman kokemukseni pohjalta.
Sarjakuvafestivaalien perusteella arvioisin luvun melkeinpä suuremmaksi. Ellei mukaan sitten lasketa mangan ystäviä, jotka taas useammin taitavat olla nuoria.
-
Keski-ikäisiä ankkakeräilijöitä on ollut 70-luvulta alkaen. En sitten tiedä keräileekö kukaan silloinen keski-ikäinen enää.
Ikänäkö saattaa vaikuttaa asiaan yllättävällä tavalla...Muusta raihnaisuudesta tuskin on haittaa niin paljon, että se pakottaisi luopumaan harrastuksesta. Sarjakuvien haaliminen on ainakin minussa aika sitkeässä. Tosin vielä ei ole ikäköä eikä muuta vaivaa.
-
Sandmanit on sitten käytännössä myyty. Eli hyvästit niille.
Kai kokoelmani ylpeys on sitten trade, josta eniten pidän eli V for Vendetta. Ei arvokas muuten kuin sisällöllisesti.
-
Millaisia ylpeydenaiheita sinulla kokoelmissasi on?
Ylpeydenaihe voi tietysti olla
* yksittäinen sarjakuva
* oheistuote
* harvinaisuus
* täydellinen sarja
* nimmarilla varustettu tuote
* kauan metsästämäsi tuote, jonka vihdoinkin sait
* jokin, josta vain sinä osaat olla jollain salatulla tavalla ylpeä riippumatta siitä miten toiset jutun näkee / arvostaa.
* ... siis jokin sarjakuvaan liittyvä tosi hieno juttu, joka sinulla on omistuksessasi
Olisitko muuten valmis luopumaan johonkin hintaan / jostain perustellusta syystä ylpeydenaiheestasi?
Itselläni on muutama, esmes Gottfredsonin ja Barksin nimmarilla varustettu numeroitu kpl Mickey Mouse in color -teos ( -> http://www.diamondgalleries.com/item.asp?ItemNo=1955 )
Jaa olisinko valmis luopumaan tuosta? Totta Mooses jos hinnoista sovitaan ;)
Omat rehvastelu aiheet ovat:
Tex willer suuralbumi numero 1:kadonnut pueblo lukemattomana
Tex willer numerot 5-12/1971
Ankantekijät 10 tekijöiden nimikirjoituksilla
Kattokaa muut minun tex willer aiheeni lännensarjat keskustelusivulla,
Sieltä näkyy muut kokoelmani helmet. Tässä oli nyt ne parhaat.
-
Äsken saalistamani Blueberry-albumi Kultainen luoti on nyt kokoelmani ylpeys. Että osaa olla hemmetin hienoa piirrosjälkeä, vaikka täytyy myöntää, että jää kakkoseksi Tsi-Na-Pahille. Toisaalta se tunnelma sivuilla 38-41... Mahtavaa!
Mainitaan vielä Hugo Prattin ja Milo Manaran El Gaucho (=Etäisten maiden tuuli) englanninkielisenä, sekä suomeksi julkaisematon Pratt-albumi Fanfulla ranskaksi. Hienoa löytää tällaisia aarteita ihan Suomesta!
-
Ikänäkö saattaa vaikuttaa asiaan yllättävällä tavalla...Muusta raihnaisuudesta tuskin on haittaa niin paljon, että se pakottaisi luopumaan harrastuksesta. Sarjakuvien haaliminen on ainakin minussa aika sitkeässä. Tosin vielä ei ole ikäköä eikä muuta vaivaa.
Täydellinen Aku Ankka kokoelma nyt kasassa ja samalla kaupantekijäisiksi tuli tuo ikänäkö.No ei muuta kun vahvempia kakkuloita metsästämään :)
-
Onnittelut.
Mahtava kokoelma sulla on kasassa.
Itsekin alan pikkuhiljaa siirrellä lehteä kauemmaksi silmien alta... Plääh!
-
Millaisia ylpeydenaiheita sinulla kokoelmissasi on?
Ylpeydenaihe voi tietysti olla
* yksittäinen sarjakuva
* oheistuote
* harvinaisuus
* täydellinen sarja
* nimmarilla varustettu tuote
* kauan metsästämäsi tuote, jonka vihdoinkin sait
* jokin, josta vain sinä osaat olla jollain salatulla tavalla ylpeä riippumatta siitä miten toiset jutun näkee / arvostaa.
* ... siis jokin sarjakuvaan liittyvä tosi hieno juttu, joka sinulla on omistuksessasi
Omassa kokoelmassa nimmareilla olevat
Sammon Salaisuus ja muita Don Rosan parhaita
Temppeliherrojen kätketty kruunu ja muita don rosan parhaita
sekä muita "harvinaisuuksia/oheistuotteita (ainakin omasta mielestä :p )":
Walt Disney'n Kivat satulaulut 1-3 LP vinyylit pahvikoteloineen 70luvulta.
Conan Ilmiantaja ja Conan "Robert E. Howard:" Salaliitto / 1988 mustavalkonumerot
sekä muutamat Transformers spesiaali numerot 89-91
ja ehkä voisi lisätä että noin. parin kymmenen vuoden ajan ilmestyneet Aku Ankan lehtipiste kalenterit ja sälät
-
Omat ylpeyden aiheet ovat täydelline Mikki Hiiren kulta-aika opukset sekä Aku Ankan juhlasarjat koteloineen 8] sekä muutama muu täydellinen kirjasarja. :P
-
Mikki Hiiren kulta-aika opukset
Joskus reilut kolmekymmentäviisi vuotta sitten asuinpaikkakuntani divarissa oli Mikki Hiiren Kulta-aika kirjoihin lyöty "0 penniä" -leima, merkiksi siitä että divarin pitäjä piti niitä arvottomina eikä halunnut niitä enää ostajan tuovan takaisin.
Oi aikoja, oi tapoja...
-
Joskus reilut kolmekymmentäviisi vuotta sitten asuinpaikkakuntani divarissa oli Mikki Hiiren Kulta-aika kirjoihin lyöty "0 penniä" -leima, merkiksi siitä että divarin pitäjä piti niitä arvottomina eikä halunnut niitä enää ostajan tuovan takaisin.
Oi aikoja, oi tapoja...
Eräässä nettidivarissa oli myytävänä tämäntapainen MHKA. Noina takavuosina useat divarinpitäjät veti paksulla spriitussilla kanteen ja ISOLLA "50 p." tai "25 p" poistomyynnin merkiksi. Vaikka tässä nettidivarin yksilössä oli tuommoinen "25", niin oli näemmä menny kaupaksi 15 eurolla.
Timo
-
Mulla olisi toi Peto-Petteri kahdeksalla eurolla varsin ok kunnossa. Priimoja ei taida juurikaan olla liikkeellä.
-
MHKA kirjat kuuluvat mun mielestä suomen kaikkien aikojen parhaisiin disney julkaisuihin. Ehdottomia kirjoja joita tuli nuorena luettuna moneen kertaan läpi.
Tuossa muodossa nuo Mikit kuuluisi oikeasti julkaista.
-
MHKA kirjat kuuluvat mun mielestä suomen kaikkien aikojen parhaisiin disney julkaisuihin.
Suurin piirtein, tietyin varauksin. Materiaali oli muutamilta osin kehnoa (erit. eka osa). Tämän kirjoitin Sarjainfoon (Pamauksessakin oli juttua, mutta ei ole online):
http://sarjakuvaseura.fi/fi/sarjainfo/arkisto/doc_view/1446-si123-klassikko-mikki-hiiren-kulta-aika (http://sarjakuvaseura.fi/fi/sarjainfo/arkisto/doc_view/1446-si123-klassikko-mikki-hiiren-kulta-aika).
Timo
-
Tämä nyt ei ole sarjakuvaa, mutta alkuperäispiirros Ralf Königiltä, kehystettynä seinälläni. Paul leijumassa ilmassa, vaatteet päällä ja stondis.:)
-
Tämä nyt ei ole sarjakuvaa, mutta alkuperäispiirros Ralf Königiltä, kehystettynä seinälläni. Paul leijumassa ilmassa, vaatteet päällä ja stondis.:)
Tommosesta sietääkin olla ylpee. Valokuvaa tänne?
Timo
-
Omia pieniä ylpeydenaiheitani voisivat olla Don Rosan nimmarilla varustettu Sammon salaisuus, koko Ranma 1/2 sarja (38 osaa), Jeff Smithin Luupäät-sarja (ei tosin ole täydellinen, sillä yksi osa puuttuu, mutta kiven alla oli pari muutakin osaa, jotka kuitenkin onnistuin hankkimaan), Anni Nykäsen nimmarilla ja omistuskirjoituksella (+kuvalla) varustettu eka Mummo-albumi <3
On niitä muitakin täkeitä sarjisjuttuja, mutta nuo tulivat ensimmäisenä mieleeni.
-
Jasso-sälpettä on tullut joskus hankittua, joka ovat pieniä ylpeydenaiheita.
-Pehmolelu
-Pienoispatsas
-Parit piirrokset ja omistuskirjoitukset kirjoissa ja irtolehdillä, näistä henkilökohtaisesti merkittävimpänä häihimme hankittu Jasso-vieraskirja, jossa Jasso toivottaa oikein hyvää häätä.
-Jasso kaikilla mausteilla -juliste nimmarilla.
Tuota Jasso-roipetta tuli nuorempana haalittua, vaikka en mikään keräilijäluonne olekaan. Jos olisi ollut rahaa enemmän, niin sitä tavaraakin olisi varmasti enemmän.
-
Iso osa Suomeksi käännetystä sarjakuvista on jo myyty.
Nykyään tulee kerättyä (ja joskus jopa luettua :laugh: ) vain Tex kirjastoa ja
näitä englanninkielisiä Daredeviliä
(http://renevaan.kuvat.fi/kuvat/Muut/daredevil_06022016.jpg/_full.jpg)