Kokoelmiesi ylpeydet

[Veli Loponen]

Täytyy hommata. Missä myynnissä? Velillä? Zum Teufelilla?

Painos loppui kaikista viime vuoden sarjisfestareilla, mutta jos olen oikein ahkera, niin syksyllä saattaa olla tulossa kokoelma+uutta tarinaakin. Jos.

[Wade]

Painos loppui kaikista viime vuoden sarjisfestareilla, mutta jos olen oikein ahkera, niin syksyllä saattaa olla tulossa kokoelma+uutta tarinaakin. Jos.

Kun. Loistavaa, Veli, jos todella onnistuu.

Kannatamme sinua olemaan ahkera. Kaikki mukaan!

[X-men]

Kannatamme sinua olemaan ahkera. Kaikki mukaan!

öööh tota juu just.

[Petteri Oja]

Minulla on telkkarin yläpuolella Jyrki Nissisen maalaama Batman-taulu. About metri x metri.

Löytyy myös kaikki Jaanan matkassa -lehdet.

Lassi ja Leevi Juhlakirjat sykähdyttävät, kuten myös tottakai suomalaiset supersankarilehdet, jotka löytyy kaikki jostain 70-luvulta lähtien tähän päivään. Niiden keräilyyn ja lukemiseen nuorempana liittyy niin paljon hyviä muistoja.

Varsinainen arvotavara ei yleensä ole sitä kaikkein rakkainta.

[Urosliftari]

Varsinainen arvotavara ei yleensä ole sitä kaikkein rakkainta.

On ollut hieno lukea näitä ihmisten pohdintoja. Tuo ylläoleva laittoi miettimään rakkaan ja ylpeydenaiheen eroa. Näinhän se on kuin se lainauksessa lukee.

Jos nyt sitten ihan pikaisesti itselle oikeasti merkityksellistä miettii niin mulle on jäänyt vieraaksi Crumbin kaikki muu tuotanto paitsi nuo äijän omaelämänkerralliset jutut, jotka ovatkin sitten kuluneet ties kuinka monta kertaa hyppysissäni. Oikeasti tärkeitä ovat myös mainitut Mämmilät. Nämä nyt esimerkkeinä (Sandmanin lisäksi) aikuisiän tärkeistä. Mutta sitten on lapsuuden/nuoruuden sarjakuvat, jotka polttivat aikoinaan tuonne elämysmaailmaan niin vahvat jutut että edelleenkin sama polte palaa. Onneksi Ja edelleenkin noita Ruutuja ja vastaavia tulee joskus luettua vaikka vanha käpy olenkin.

(70-luvulla kukkeinta lapsuuttansa eläneet epäilemättä tunnistavat/muistavat sen kun ekat Asterixit ilmestyivät. Ihan 70-luvun alussa sain itse ne kovakantiset Tintit ja olin myyty. Milla-koira puhui ja Malspiikki maistui. Ah, those were the days ...)

[VesaK]

Kaikenlaista "krääsää" sitä kertyy, juu... Markku Kivekkään ex libris by Carl Barks on varmaan keräilyarvokas, mutta ennen kaikkea tärkeä muisto.
Neil Gaimanin signeeraama "The Dead Boy Detectives" -keräilykortti.
Robert Crumbin piirros.
Kaltsun originaaleja.

Semmosta.
 

[Antti Vainio]

Paljon, paljon tavaraa. Paperitavaraa. Mitä pelastaisin ensin jos tulipalo sattuisi?
Älkää... edes... sanoko noin!! Minkälainen sairas mieli edes AJATTELEE tuollaista??!

Et ole lukenut Kubertin Fax From Sarajevoa? Siinä tällä Erwinillä (josta on ollut juttua muualla) on käsittämätön kokoelma Fosterin, Eisnerin, Cranen, Caniffin jne. originaaleja eikä se ikinä voinut kuvitella että jotain niin hullua tapahtuisi kuin että serbit tulisivat ja ampuisivat tankilla sen taivaan tuuliin. Sydämeni sanoi RAKS kun luin tuon kohdan.

Omassa kokoelmassani tykkään JättiKauhuKirjasta, kantta on väritetty spriitussilla ja se on luetun näköinen mutta enpä viitsisi luopua. Ostettu joskus 80-luvulla Einarin Osto - ja Myyntiliikkesstä Järvenpäästä.
Kaikki Prattit on kovin rakkaita, niitä on Nonstopeissa, ruotsiksi, tanskaksi ja noita Jalavan julkaisuja. Yllätyin miten hankalaa se puuttuvan Samarkandin löytäminen on

[Jyrki Vainio]

Et ole lukenut Kubertin Fax From Sarajevoa?

Horror, horror... Kyllä vain, Kubert onnistui havainnollistamaan Sarajevon kauheuden myöskin sarjakuvaharrastajan mittapuulle kolahtavaksi. (Huonoa pinnallista huumoria - mutta myöskin totta...)

Cortosta ja kokoelmista puheenollen, joku harrastaja onnistui tiemmä nappaamaan Kulkukatin pojasta Soile Kaukorannan jäämistöstä tulleen Corto-albumin, jossa oli Hugo Prattin omistuskirjoitus. Onnekas @#*&ainen...
(P.S. Minulla on Samarkand, mutta ei Etiopiaa eikä Sveitsiä).

[Antti Vainio]

(Huonoa pinnallista huumoria - mutta myöskin totta...)

Erimieltä, minusta tuossa kohtaa Kubert oli loistava, onnistui yhdistämään sen oman dynaamisen amerikkalaisen sotakuvauksen sysimustaan, fatalistiseen balkanin huumorintajuun. Jotkut amerikkalaiset on todella fiksuja, Kubert tajusi sen ironian ja piirsi sen kuin oltaisi vieläkin Normandiassa -44 vaikka kaikki oli erilaista

[Jyrki Vainio]

Erimieltä, minusta tuossa kohtaa Kubert oli loistava,

Tarkoitinkin omaa suhtautumistani asiaan.

Tämä menee jo asian sivuun, mutta tuon jälkeen Kubert teki vissiin jonkun keskitysleirikuvauksen, joka oli piirretty kokonaan lyijykynällä? Näin joskus Akateemisessa, mutta vain kalliina kovakantisena, joten jäi silloin hyllyyn. Näytti mielenkiintoiselta kokeilulta.

[Wade]

Ja nyt on lisää leuhkittavaa;

Wallun omakustanteet omistuskirjoituksella ja -piirroksella, kaikki Dampyyrit ja Brendonit (joo-oh- ihan tosi)!

Khitos Wallu!

[MTT]

Mistähän alottais. Jos ottais tässä pari esimerkkiä:

Prinssi Rohkea, Uusi suomi 1948.
Aku Ankka, Näköispainos vuosikerroista 1951-1952, nahkakantinen ja nimmaroitu.

[Asko AA]

Prinssi Rohkea, Uusi suomi 1948.

The Complete Far Side, nimmaroitu nahkakantinen painos, (englanninkielinen).

Onko tuo Prinssi Rohkea se ensimmäinen stoori.
Onko se sarjakuva, vai siitä tehty kuvakirja?
Eikö nimi ollut tuolloin Prinssi Peloton? Oli vielä vai ei ollut vielä?

Complete Far Side herättää kyllä vavistusta ja kunnioitusta.
Ilman nimmariakin.

Omia kehuskelun aiheitani voisivat olla:
- Juntusen "Poikamme musisoivat" vappuoriginaali, jossa on omistus "Rakkaudella, Juho" ja kiva pupukuva.
- Tri Mannisen Juho Kusti Paasikivi -action figure Vaaran vuosien taistelukepillä. Nyttemmin vierellään punikkityttö-barbie samasta manufaktuurista.
- Jari Rasin Kieltolaki-korkkarin kansi väriloistoissaan ja mustavalkoversiona. Upeinta ikinä.
- Tex Willerin "Kauhun laakson" alkukielinen kovakantinen luksuspainos ilmeisesti Magnusin alkuperäisessä piirroskoossa (yli A3) ja luonnoksilla höystettynä.

[MTT]

Prinssi Rohkea on se kaikkein eka suomeksi ilmestynyt Prinssi Rohkea sarjakuvakirja. Prinssi Rohkean ensimmäisiä seikkailuja. Kunnon sarjakuvaa mustavalkoisena. Ei tekstiversio.

-MTT

[MTT]

Pieni korjaus tarkastuksen jälkeen, muisti teki tepposet.
Prinssi Rohkeassa on sivut 343 – 362 ja 364 – 375. Ei siis aivan ekoja tarinoita.

-MTT