Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: Reima Mäkinen - 05.10.2006 klo 09:28:54
-
Tuli katsottua taas yksi dokkari Kiinan surkeista työoloista. Rättibisnekseen ei enää voi vaikuttaa. Pakko ostaa orjien tekemiä kuteita kun muuta ei saa. Mutta tuli siis mieleen, että voisiko suomalaiset kustantajat pysäyttää kirjaboikotilla?
Luettuani Tietäväisen Villen (&kump.) artikkelin espanjalaisista orjatyövoimalla kasvatetuista vihanneksista lopetin niiden ostamisen (melko poikkeuksellista tämän tyyppinen boikotointi meikälle) koska en halunnut tukea moista toimintaa. Ja yhteys on kaupassa niin helppo todeta kun alkuperämaa on merkitty. Ruokakauppa myös tarjoaa vaihtoehdon. Samoin on laita vaikkapa banaanien kanssa.
Sarjakuvissa ja muissa kirjoissa ulkomaanpainatuksilla saavutetaan ilmeisesti jonkin verran kustannussäästöä, vaikka diilerit ja kuljetus haukkaakin suuren osan kiinatuotannon "hyödystä".
Kehitys nyt kumminkin menee tähän suuntaan. Kysyn siis: Miten mielelläsi ostat kirjoja jotka on painettu orjatyövoimalla?
Modeille tiedoksi. Tämän viestin ns. aihe on siis (kirjojen ja) sarjakuvien kustantamine ja painaminen (lukijan ja kuluttajan näkökulmasta). Sekä siihen liittyvät eettiset ongelmat. Ja tämä kuuluu siis nimen omaan tähän Kvaakin osastoon.
-
Miten mielelläsi ostat kirjoja jotka on painettu orjatyövoimalla?
Harvemmin kiinnitän huomiota painatuspaikkaan ostotilanteessa. Tosin usein ne on sitten painettu jossakin Euroopan maassa (Suomi, Tanska, Ranska, Italia...), missä kirjapainot eivät välttämättä käytä varsinaista orjatyövoimaa (vaikka viljelyksillä käyttäisivätkin). Sen sijaan olen miettinyt animaatioiden katsomisen moraalia. Niistähän monta tehdään Pohjois-Koreassa ja muissa vastaavissa maissa.
-
Hm, kuinkahan paljon noita kirjoja painatetaan Kiinassa? Aika kotimaiselta/eurooppalaiselta tuntuu toistaiseksi vielä tuo painotoiminta... mutta nämä asiathan muuttuvat äkkiä.
Kirjapainoissa tuskin kauheasti orjatyövoimaa raataa, mutta ympäristöjutut ovatkin sitten asiat erikseen. Paperi, kemikaalit, yms. Jotenkin sitä ainakin ajattelisi, että Suomessa olisivat nuo jutut paremmin hanskassa kuin jossain Kiinassa. Vaikka ainahan kirjojen painattaminen syö luontoa (joten jos nyt ainakin jättäisin sen Viivi Avellánin sinkkuoppaan ostamatta, oli sitten painettu missä tahansa :P).
Kivempi ostaa kyllä yleensäkin suomalaisten pienkustantamoiden tuotteita ja omakustanteita. Niistä yleensä tietää, että kauheasti ei ole niiden vuoksi sademetsää kaatunut eikä voitoilla rahoiteta minkään valtion sotatoimia.
-
Hm, kuinkahan paljon noita kirjoja painatetaan Kiinassa?
Yllättävän paljon yhteispainatusista. Ei ehkä sarjakuvissa, mutta ainakin lastenkirjoissa (noitten isompien firmojen kustantamissa) on tullut vastaan.
Kirjapainoissa tuskin kauheasti orjatyövoimaa raataa, mutta ympäristöjutut ovatkin sitten asiat erikseen.
Hyvä pointti tuo ympäristöasia. Kirjan painaminen on kuitenkin sen verran vaativaa puuhaa, että se tarvitsee oikeasti koulutettuja painajia, joita tuskin ihan heti orjiksi pistetään (apupoikina ja -tyttöinä sitten voikin olla), mutta selväähän se on, että esim. Kiinassa hintataso on ihan toista luokkaa kuin täällä.
Kivempi ostaa kyllä yleensäkin suomalaisten pienkustantamoiden tuotteita ja omakustanteita.
Sarjakuvafestareilla tuli se kuva, että nyt on pienkustantajienkin katseet suuntautuneet Viroon, jossa on ainakin vielä jonkin verran halvempi painaa ja se on lähellä. Vaikka kyllähän siellä Virossa noi ympäristöasiatkin todennäköisesti vähän paremmassa hoidossa on kuin Kiinassa...
-
En oo toistaiseksi törmännyt yhteenkään sarjakuvaan joka olisi painatettu Kiinassa. Onko joku muu? Olen listannut itselleni omien kokoelmieni sarjisten painopaikkoja (friikki, tiedän), eikä siellä käytännössä muita oo näkynyt kuin eurooppalaisia painoja. Suomennettujen sarjakuvien kohdalla siis.
-
Kiinapainatuksen ongelma on kustantajan kannalta sen hitaus. Laivaaminen ottaa aikansa. Samoin asioiden säätämiseen pitää varata enemmän aikaa.
Nyt kuitenkin on yleistymässä tod. näk. sellainen toiminta että eurooppalaisilla kirjamessuilla kirjan tuottajat (siis tyypit jotka tuottaa "kirjoja" kokoamalla yhteen sälää ja kuorruttamalla sen kauniilla värikuvilla) myy yhteispainatusmahdollisuuksia kustantajille. Suurille ja keskisuurille kustantajille tämä on hyvin houkuttelevaa, sillä vaikka tämä tuottaja käärii tosi hyvin, myös kustantajalle jää katetta sillä hintatasohan ei täällä tämän toiminnan tuloksena juuri laske.
Ja lisää uskon asioita. En usko että tätä kehitystä pysäyttää mikään muu kuin se että kuluttajat sanovat tuotteille: ei kiitos. Jos näin tapahtuisi, kustantajan ei kannattaisi kirjoja siellä tehdä.
Siinä vaiheessa kun jokainen tai joka toinen kirja on painettu jossain muualla kuin Suomessa, on enää paha mennä sanomaan ihmiselle että älä osta kirjaa.
En rinnastaisi Viroa ja Kiinaa. (eestipainatuksista saattaa olla jo ketjukin tuolla kustantamisen puolella)
Se että painaminen vaatii hiukan (tai vähän enemmän) ammattitaitoa, ei estä teettämästä töitä 15-17 tuntia putkeen, pidättämästä palkkoja vakuutena siitä että työntekijä ei karkaa, jne.
Kiinassa ei myöskään tunneta sellaisia asioita kuin sairausvakuutus, eläke, viikonloppuvapaa, vapaapäivä, sairauspoissaolo tai sananvapaus. Jos olet pois töistä muutaman tunnin (oli syy mikä hyvänsä) maksat sakkoa parin päivän palkan (pidätetään palkasta - samoin kuin ruoka ja asuminen). Mainitussa dokkarissa työntekijän palkka oli (Euroissa) 5 senttiä tunnilta.
Iloista on myös se, että jos sattuu työtapaturma (tuuppaat väsyneenä kätes jonnekin koneeseen) saat kenkää. Siitäkös sitten riemu repeää kun menee sekä työkyky että työpaikka kertalaakista.
EDIT: Lapsityövoima unohtui listasta. Alle 16 vuotiaat ei saa olla töissä mutta alle 14-vuotiaat saa kyllä väärät henkkarit vaikka muropaketista. Nämä siis siellä tekevät niitä ympäripyöreitä päiviä. Hyvä meininki. :(
-
Olen luulossa että hyllyssäni oleva Spiegelmanin In the Shadow of No Towers olisi tehty Kiinassa, ja hyvin onkin tehty.
-
Complete Peanutsit ja Chris Waren Jimmy Corrigan on niin ikään painettu Kiinassa, kuin myös Jenni Ropen Mitä teet viikonloppuna? (http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-32247-4)
-
Onko havaintoja ay-liikkeen reagoinnista?
Globalisaation olisi jo ulotuttava ammattiyhdistystoimintaan. Se on ainoa joka pystyy estämään espanjalaistomaattien ja kiinalaisrättien purkamisen laivasta ja kuljetuksen kauppoihin. Kansainvälinen ammattiyhdistystoiminta olisi tehokkain tapa hävittää lapsityövoiman käyttö ja orjuus.
Sen SAKin eettisyys ei vain viime vuosina ole ollut kovin esimerkillistä.
-
Tarkoitus oli kysellä mielipidettä. Grezen näyttää olevan ainoa joka sanoi että ei mielellään näitä hankkisi, näin tulkitsin. .... Ja tosiaan jenkit painattaa siellä jo ihan sikana. Onhan se kiva spekuloida asialla mutta aika monella alkaa olla jo ihan oikean elämän työsuhde tähän toimintaan tai se saattaa vaikuttaa omaan työhön/työllistymiseen, jne. Ja vaikka ei vielä oliskaan, ni ens vuonna tai sitä seuraavana voi olla. Sitten on huono poikotoida hommaa jossa on kaverin elanto kiinni! Nyt jos saisi kustantajille tämmöistä viestiä että kiinameininki on persiistä ni ehkä... ehkä se vois Suomessa jotain vaikuttaa. Mikä on siis sinun/kustantajaesi eettinen kanta?
Itse vedin joskus rajan siihen että en tykkää orjuudessa täällä Euroopan puolella, ihan sama mitä Aasiassa säätävät. Ajattelen edelleen samaan tapaan, sillä muuten kaali posahtaa.
Siispä: tervetuloa korporaatiovetoinen sananvapaus ja kiinalaiset painotuotteet.
Tunnen tästä kylläkin huonoa omaatuntoa (niin että ei olisi sanottu vaikka vielä muuttaisin mieltäni tässä). Soisin tietenkin että kaikilla muillakin olisi paha mieli. Sanotaan sillee hienosti, että lupaan tästä eteenpäin harkita vielä tarkemmin ostanko kiinatuotantoisen kirjasen vai en. (Oliskohan se pätevä syy palauttaa tuote? Eettinen valmistusvika?)
Keijolle: Puhunet niistä markkinavoimista? Eiköhän se markkinavoima kuitenkin ole myös aika pitkälle kuluttajien korvien välissä. Tiedostakin voi olla puutetta, mutta enimmäkseen ihmiset hyväksyy epäeettisen tuotannon jos tuotteen saa halvemmalla.
-
Vanhanaikaisen, uutta tulemistaan vahvasti tehneen Laissez-faire kapitalistin unelmavaltio on "työläisen paratiisi", jossa työväki ei saa järjestäytyä ja työsuojelu olematonta ja palkat pieniä. Eli Kiina ja Pohjois-Korea.
En tiedä kumpi on pahempi, kapitalisti joka käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tekee häpeilemättä kauppaa Pohjois-Korean tai Kiinan kaltaisten ihmisoikeuksia polkevien valtioiden kanssa vai kommunisti joka ottaa vastaan dollareita samalla kun tuputtaa kansalle propagandaa amerikkalaisista yksinä perkeleinä.
Paradoksaaliseen tilanteeseen on päädytty.
(lainaus omasta tekstistäni Kommunismi vs. kapitalismi -ketjusta).
Toisaalta kun ajatellaan että se muutamakin dollari on parannusta maaseudun rutiköyhistä oloista saapuville duunareille, vaikka sitten joutuvatkin paikomaan töitä 12 tuntia/vrk... niin... Asiat eivät ole yksinkertaisia. Tilanne on tuolla vähän sama kuin Euroopassa teollistumisen alkuvaiheissa, ylipitkiä työaikoja, puuduttavia työtehtäviä, lapsityövoimaa. Raha siirtyy sinne missä halvin työvoima on. Ehkä AY-liike syntyy pian Kiinaankin.
Ikävä olisi jättää ostamatta kirja, jota himoaa, vain boikotoidakseen - ehkä sen voisi lainata kirjastosta ja kopioida - piratismi kapinakeinona! Jätän mieluummin Niket ja Mäccärit ostamatta. Ei se kaikkeen auta.
EDIT: ymmärtääkseni moni lastenkirja (kuvakirjat - etenkin ylikansalliset - Egmont/Disney jne) ovat kiinassa painettuja. Pitäisi tarkistaa.
Timo
-
Itse ajattelisin, että kirjailijoiden ja sarjakuvantekijöiden lisäksi ainakin Kirjatyöväen ammattiliitto nyk. Viestintäalan liitto (eli siis kirjanpainajat, jotka jäävät työttömiksi kun painatus lisääntyvästi siirtyy Kiinaan ja Koreaan jne. Isoistakin painotaloista on tehty kai (?) tänäkin vuonna joukkoirtisanomisia ja lomautuksia) ottaisi asian esille kustantajia lähestyen, vaikka niin että "tämmöinen peli ei vetele".
Timo
-
Tässä tapauksessa boikotoinnin ongelmana puolestaan olisi muun muassa se, että mahdollinen (köyhä) sarjakuvataitelija jäisi ilman rahojaan.
En ymmärrä logiikkaa. Kirjoja on ennenkin pystytty painamaan Suomessa ja maksamaan tekijänpalkkiot sekä painajien palkat. Nyt sama raha menee kuljetuksiin ja kans. väl. välikäsille.
En sitä paitsi usko, että yksittäisellä sarjakuvataiteilijalla tai kirjailijalla on kovin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, missä hänen teoksensa painetaan.
En minäkään.
Jos tähän asiaan todella halutaan vaikuttaa, toimivinta voisi olla, että kirjailijoiden ja sarjakuvantekijöiden järjestöt ottaisivat kantaa asiaan.
Ai niinku että hyi, ei niin saa tehdä? Niin kauan kuin kansa ostaa, kapitaisti leikkaa kuluja ja säätää tuotantoa mahd. halvaksi. Mut jos ostaja sanoo tuotteelle ei, ni kustantajan ei kandee painaa siä! Voi jopa olla että joku kustantaja panee enemmän painoa kymmen kuluttajan sanomisille kuin jonkun ammattiyhdistyksen tms. järjestön.
Mitä vertauksiin Eurooppan menneisyyteen tulee... En osaa arvioida että kuinka totalitäärisiä täällä oltiin aikanaan? Että ammuttiinko ja muilutettiinko kaikki työläiset jotka halus parempia oloja. Amm. yhdistyliikkeitä pystyi perustamaan, jne. Kiinassahan "amm. yhdistystoimintakin" on syndikoitu eli hoidettu valtion tai tehtaan johdon puolesta. Ainakin meillä oli jonkin lainen havainto siitä että sananvapaus on periaatteessa olemassa. Kiinassahan ei ole tätä ylellisyyttä, ei perinteitä semmoiseen eikä kaikilla edes havaintoa koko asiasta.
Näkisin, että nyt on tuhannen taalan paikka joko oppia jotain rättibisneksien "sujumisesta" tai sitten antaa tämänkin homman kusta.
-
En sitä paitsi usko, että yksittäisellä sarjakuvataiteilijalla tai kirjailijalla on kovin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, missä hänen teoksensa painetaan.
Minä uskon. Kustannussopimusta laatiessa tekijän täytyy kirjoittaa sinne pykälä, jossa kustantaja velvoitetaan painamaan teos kotimaassa (tai EU:n alueella) ja ekopaperille, ja muutenkin noudattamaan eettisiä periaatteita teoksen valmistuksessa. Kyseessä on vain tekijän ja kustantajan välinen sovittava asia, vaikka hintaanhan se vaikuttaa.
-
Kehitys kehittyy. Ainakin sillä perusteella mitä katselin Tampere Kuplii hankintojani, peli on kohta menetetty. Kuten toisaalla Kvaakissakin on todettu, kirjojen painamista ajetaan kovaa kyytiä alas Suomessa. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,994.90.html) Ja jos ei nyt sarjakuvien painamisessa ollakaan menty isommassa mitassa suoraan Kiinaan, niin pois Suomesta kuitenkin.
Vikapäinä tässä ovat kustantajat, jotka siirtävät tämän osan "toimitusketjuaan" halpatuotantomaihin. Painopaikan valinta ei perustu satunnaiseen haahuiluun vaan se on tietoinen päätös, jolla kustantaja pyrkii maksimoimaan tuotteesta saamansa voiton.
Sen jälkeen kun viimeksi aiheesta vaahtosin on ulkomaisten painatuksien syntilistaan lisättävä ilmastohössötyksen myötä ajankohtaiseksi noussut iso hiilijalanjälki. Toiminnan ekologinen kyseenalaisuus liittyy paperin ja värien valmistukseen, joka kehittyvissä maissa ei useinkaan noudata ekologisesti hyväksi havaittuja tapoja, sekä siihen että kirjojen kuljettaminen pitkiä matkoja kuluttaa luonnonvaroja tarpeettomasti (vrt. tilaaminen yksitellen lentopostissa ulkomailta).
Ulkomaisten painojen halvemmat hinnat perustuvat huonompiin palkkoihin ja työoloihin. Usein näihin liittyy suoranaista työntekijöiden painostusta, hyväksikäyttöä ja esimerkiksi Kiinan tapauksessa selkeitä ihmisoikeusrikkomuksia.
Suomen etu ei ole siirtää suomalaisten työtä ulkomaille. Kirjapainojen jälkeen taittotyö on seuraava luonnollinen askel ulkoistettavien töiden listalla.
Kovakantisen sarjakuvan kustantamiseen siirtyminen on toiminut juuri tämän kehityksen moottorina. Mutta asiassa ei riitä kansiin katsominen. Suurista sarjakuvakustantajista ylikansalliset Sangatsu Manga ja Egmont ovat esimerkiksi hyvän aikaa painattaneet sarjansa ulkomailla (lähinnä pohjoismaissa). Arktinen Banaani ja sen ostama Zum Teufel ovat pikku hiljaa siirtyneet painattamaan (kaiken?) ulkomailla. Huomioni asiaan kiinnittyi jo vuosia sitten kun WSOY teki yhden taidesarjakuvansa Kiinassa.
Vaatteiden ja monien kulutustavaroiden suhteen meillä ei enää ole valinnanvaraa. On hankittava kiinalaista jos ylipäätään mitään aikoo ostaa. Sen sijaan kirjojen suhteen kuluttajilla on vielä mahdollisuus vaikuttaa. Ei tosin ole kauaa.
Pienet kustantamot (kuten Apollo) toimivat ainakin vielä eettisesti ja ekologisesti kestävämmällä pohjalla. Koska kuluttajat eivät kiinnitä asiaan huomiota (lain mukaan painopaikka on merkittävä kirjaan), joutuvat fiksut kustantajat taloudellisesti huonompaan kilpailuasemaan. Isoja kustantajia olisi siis kenties syytä boikotoida sekä painostaa ja pieniä tukea?
Kovakantiset ulkomailla painetut käännösalbumit ovat sarjakuvan hummereita (http://www.ru.org/ecology-and-environment/weapons-death-and-tofu-finding-nirvana-in-an-suv.html). Niitä ostamalla välität viestin: Minua eivät viherpiipertäjien jutut paljon kiinnosta, keskityn mieluummin omaan napaani.
-
Ymmärrän osan vuodatuksesta, puolituttu oli aiakanaan suivaantunut kun jenkkikustantamot vetivät painatuksensa samoin perustein(=vedetään kotiinpäin) pois Suomesta.
Minulla ei ole kiinassa painettuja vastaan mitään mutta toki mikäli valittavana on sama tuote niin mieluummin sitten se jolla saadaan pidettyä osaaminen ja työ Suomessa niin ennemmin näin.
Taloudelliset seikat, kannattavuus yms on kuitenkin moninaisempaa johon vaikuttaa formaatti, levitys, markkinointi siinä missä itse tuotekin.
varsinkin jakelukohtien kohdalla olisi hyvä miettiä mitä missä ja miten.
En ole viherpiipero, välitän ympäristöstäni kyllä mutta puita halatkoon muut joilla on isompi sokea piste oman kaksinaismoraalinsa suhteen.
Syön lihaa ja tapan ruokani kokematta murhaajan leimaa, mutta tässä on kyse viime kädessä kapitalistishedonistisesta ratkaisusta vielä tällä hetkellä:
miten saada voittoa.
mutta tuo maalaamasi uhkakuva ei ole kaukainen dystopia. Kun samaa jatketaan muutam vuosi eteenpäin se on resurssien pakottama:
tietotaitoa ei ole ja kustannukset ovat niin suuret ettei kannata tai sitten laatu laahaa niin kaukana jäljessä ettei mitään määrää.
-
Viitaten Reiman edelliseen viestiin;
Itse haluaisin painattaa ainoastaan suomessa, mutta kotimaisten painojen hintaerot ovat sen verran kovat verrattuna tallinnan hintoihin (ero jopa 5000 euroa per 2000kpl erä), että en oikein jaksa uskoa että toiminta suomen hinnoilla monellekaan pienkustantajalle kannattaisi, palkoista painokulut (ainakin minun tapauksessani) säästetään. Todella veemäinen paikka.
Aika monta kertaa on sarjisfestareiden aikana itketty kovia omakustanteiden hintoja. Kuinka moni olisi, oikeasti, valmis maksamaan 7-15 euroa suomilisää per alppari, jotta saataisiin hyvin kohdellulla työvoimalla ja pienellä hiilijalanjäljellä painatettuja kotimaisia albumeita?
-
Aika monta kertaa on sarjisfestareiden aikana itketty kovia omakustanteiden hintoja. Kuinka moni olisi, oikeasti, valmis maksamaan 7-15 euroa suomilisää per alppari, jotta saataisiin hyvin kohdellulla työvoimalla ja pienellä hiilijalanjäljellä painatettuja kotimaisia albumeita?
tämähän se.
Sitä maksaa jo sitä suomi-lisää " ai että ihan 30 sivua mustavalkoista 5 €urolla?joo-o" niin tuo 7-15 albari saa olla jo aika kova.
Toisaalta kyseessä on omakustanne, kenellekään ei makseta (piirtäjä, käsikirjoittaja jne) mutta jotenkin pitäisi saada edes osa omista takaisin.
Ja siinä viereisessä pöydässä myydään neliväristä, mahdollisesti kovakantista 90 sivuista hintaan 15€ niin yhtälö on liiankin valmis.
lisätään samaan syssyyn että ostan vastakin ennen muuta sisällön takia, mutta elämme holistisessa kokonaisuudessa jossa kaikki vaikuttaa käyntiin
-
Aika monta kertaa on sarjisfestareiden aikana itketty kovia omakustanteiden hintoja.
Monesti omakustanteiden kovat hinnat johtuvat myös huonosta tuotannonsuunnittelusta.
(Painetaan väärä määrä, tai väärän kokoisia sivuja, ei tehdä mitään tuotannon vaiheita itse, tehdään prameampaa kuin sisältö edellyttäisi jne.)
Kuinka moni olisi, oikeasti, valmis maksamaan 7-15 euroa suomilisää per alppari, jotta saataisiin hyvin kohdellulla työvoimalla ja pienellä hiilijalanjäljellä painatettuja kotimaisia albumeita?
Ja siinä viereisessä pöydässä myydään neliväristä, mahdollisesti kovakantista 90 sivuista hintaan 15€ niin yhtälö on liiankin valmis.
Aivan. Pointtini on se, että valinta on vielä mahdollista tehdä. Kuten sanoin. Monissa muissa kulutustavaroissa ei enää ole mahdollista tehdä tätä valintaa. Pitää vain hyväksyä (tai unohtaa) se että käyttää orjien tekemiä vaatteita ja riistää muita ihmisiä.
elämme holistisessa kokonaisuudessa jossa kaikki vaikuttaa käyntiin
Elämme myös lyhytnäköisessa "kokonaisuudessa". Meille on OK se että nyt on halpojen tuotteiden ansiosta hieman enemmän rahaa (varaa kuluttaa) ja että tulevaisuudessa eletään sitten tosi köyhästi (ja uskotaan että ei muka eletä).
Tässä holistisessa maailmassa myös pienet ihmiset voivat vaikuttaa ja vaikuttavat asioihin nimen omaan kulutuskäyttäytymisellään. Eikähän tämä muuten oikeastaan rassaisikaan, mutta kun samat urpot ulkoistavat onnellisena mokailunsa seuraukset joidenkin muiden, kuten poliitikkojen syyksi. (Taitaa mennä vähän off-topicicksi...)
-
Kyllähän omalla ostokäyttäytymisellään voi vaikuttaa, rajatusti, mutta silti.
Sama pätee myös vaatteisiin yms ruoan suhteen jos et kasvat itse/metsästä itse on ketjujen armoilla.
Nyt puhuttavassa asiassa on kyseessä sangen pieni ryhmä, sarjakuvapiirit ovat pienet. Niissä pystyy vaikuttamaan enemmän ostokäyttäytymisellä kunhan tekee selväksi mitä boikotoi.
eli se että kokee ongelmaksi painatuksen kiinassa jne ei itse sarjakuvaa tms
avainlippuisuuden kannatus vaan menee monella herkästi vaan sellaiseen protektionismiin ja oikeistoaatteellisuuteen että ihmetyttää.
Sinälläänhän vaikka suomessa orjatyövoima onkin pois laskuista hiilijalanjälki on sitten eri asia.
ja vaikka itse tulen seuraamaan missä on painettu on oma valintaperiaatteeni yhä: onko tästä itse sisällöstä yhtään mihinkään.
Jos ei saavat ekologisuus ja kotimaisuusaste yhä olla katossa -ei kiinnosta.
-
Kovakantiset ulkomailla painetut käännösalbumit ovat sarjakuvan hummereita (http://www.ru.org/ecology-and-environment/weapons-death-and-tofu-finding-nirvana-in-an-suv.html). Niitä ostamalla välität viestin: Minua eivät viherpiipertäjien jutut paljon kiinnosta, keskityn mieluummin omaan napaani.
Hetkinen, hetkinen, nyt nimiä esiin. Täällä (en ole kotona) löytyy sattumalta kolme Banaanin albumia (Modesty Blaisea ja Vihtoria ja Klaaraa), painettu Porvoossa ja Egmontin Alan Moore -kokoelma, painettu Tanskassa. Onko tämän jälkeen näiltä nimiltä ilmestynyt EU:n ulkopuolella painettuja albumeita, entä missä Like painaa? (WSOYta kyllä vähän epäilen, kun heti jostain syystä löytyi Kiinassa painettu lastenkirja).
Jos suomalainen paino ei pärjää toisessa EU-maassa sijaitsevalle, onhan se ikävää, mutta minkään etiikan kanssa sillä on vähän tekemistä ja jos Espanjassa ilmeneekin orjakauppaa, kyllä se on asia joka EU:n pitäisi kyetä lopettamaan ja nopeasti.
Aivan. Pointtini on se, että valinta on vielä mahdollista tehdä. Kuten sanoin. Monissa muissa kulutustavaroissa ei enää ole mahdollista tehdä tätä valintaa. Pitää vain hyväksyä (tai unohtaa) se että käyttää orjien tekemiä vaatteita ja riistää muita ihmisiä.
Päinvastoin, nimenomaan viihteessä ongelman muodostaa tekijänoikeuden aiheuttama luonnollinen kartelli. Jos ei tykkää painotalon X versiosta sarjakuvasta Y, saattaa olla, ettei kukaan muu tarjoa sitä (no, usein voi valita eri maiden versioista sentään). Vaatteiden suhteen on harva niin ronkeli, että nimenomaan tarvitsisi juuri jonkun tietyn valmistajan tuotteen ja vaattureita ja vaatetehtaita nyt on länsimaissakin - tosin kankaan alkuperä on tietysti toinen juttu.
Kappaleeni Bryan Talbotin Grandvillea on tällä hetkellä ilmeisesti joko Royal Mailin tai Itellan hallussa. En nyt sitten etsimälläkään onnistunut löytämään tietoa, missä se on painettu. Kai se sitten jo ostetussa kirjassa lukee. (ja sekin oli tietysti ota tai jätä -tyyppinen tarjous)
-
Kappaleeni Bryan Talbotin Grandvillea on tällä hetkellä ilmeisesti joko Royal Mailin tai Itellan hallussa. En nyt sitten etsimälläkään onnistunut löytämään tietoa, missä se on painettu. Kai se sitten jo ostetussa kirjassa lukee. (ja sekin oli tietysti ota tai jätä -tyyppinen tarjous)
on hyllyssä, painettu kiinassa.
Päinvastoin, nimenomaan viihteessä ongelman muodostaa tekijänoikeuden aiheuttama luonnollinen kartelli. Jos ei tykkää painotalon X versiosta sarjakuvasta Y, saattaa olla, ettei kukaan muu tarjoa sitä (no, usein voi valita eri maiden versioista sentään). Vaatteiden suhteen on harva niin ronkeli, että nimenomaan tarvitsisi juuri jonkun tietyn valmistajan tuotteen ja vaattureita ja vaatetehtaita nyt on länsimaissakin - tosin kankaan alkuperä on tietysti toinen juttu.
tai paperin ja enin osa, piraatit mukaanluettuna, lukee tätäkin näytöiltä jotka on tehty kiina/korea-akselilla.
faktahan on että yhä useamman Printed in Canada on muuttunut Printed in Chinaksi .
ratkaisu olisi saada sarjakuvien hinta laskemaan, mikä lisäisi myyntiä ja johtaisi pitkän ajan siäsllä parempaan katteeseen mutta tämähän on melko itsetuhoinen ehdotus nykyisessä markkinatilanteessa.
Ei, netti-sarjakuvat eivät minusta ole ekologinen ja eettinen ratkaisu tilanteeseen.
-
tai paperin ja enin osa, piraatit mukaanluettuna, lukee tätäkin näytöiltä jotka on tehty kiina/korea-akselilla.
Niin, elektroniikkahan tässä se varsinainen murheenkryyni onkin. Toki Kiina on Kiina ja Etelä-Korea on kai ymmärtääkseni demokraattinen valtio, mutta mistä kukin tietää, missä päin maailmaa juuri hänen Lucky Goldstarinsa on koottu, tehtaita on jopa Puolassa.
Ekologinen rasite on kuitenkin luultavasti nimenomaan paperilla, ei painolla, ja sen alkuperän selvittäminen lienee kuluttajalle jo kokolailla mahdotonta.
-
Ekologinen rasite on kuitenkin luultavasti nimenomaan paperilla, ei painolla, ja sen alkuperän selvittäminen lienee kuluttajalle jo kokolailla mahdotonta.
paperi on vain yksi osa: rahtaus, painokoneiden kuluvat osat, musteen valmistus on sekin ehkä jossain määrin toksititeetista eli ihan suomeksi kemiallisen koostumuksen myrkyllisyysasteesta riippuen ehkä ympäröivään eosfääriin vaikuttava tekijä.
Enkä usko että kiinassakaan painokoneet pyörivät ihan lihasvoimalla eli infrastruktuurin pyörittämiseen pitää padota jangtse sivuhaara lisää tai pistää reaktori tai kaksi pystyyn.
näitäkään ei kuluttaja voi aivan vaivatta valvoa.
Menemättä kustantajain demonisointiin on oltava syy miksi kaiken tuon rotlan jälkeen kiina on se halvempi maa painattaa sarjakuva/kirja.
-
Itse haluaisin painattaa ainoastaan suomessa, mutta kotimaisten painojen hintaerot ovat sen verran kovat verrattuna tallinnan hintoihin (ero jopa 5000 euroa per 2000kpl erä)
...
Kuinka moni olisi, oikeasti, valmis maksamaan 7-15 euroa suomilisää per alppari, jotta saataisiin hyvin kohdellulla työvoimalla ja pienellä hiilijalanjäljellä painatettuja kotimaisia albumeita?
Mitenkä minun laskelmissani "suomilisä" tuon esimerkin mukaan olisi vain 2,5 euroa/albumi? Ei 7-15e?
Siinä vaiheessa kun painos menee riittävän pieneksi ei ulkomailla kannata enää taatusti painaa. Tämä siis koskee kuin koskeekin useimpia omakustanteita. Ja jos homman vielä tekee niinkuin pitäisi, niin markkinointiinkin pitäisi uhrata joku ropo. Silloin painokustannuksen hinta on prosenteissa aika pieni koko budjetista.
Toki täällä varmaan kopiofirmat säilyy, mutta miten on sitten niiden hintatason ja kilpailukyvyn kanssa. Mielenkiintoiseksi tilanne muuttuu siinä vaiheessa kun Viron ja Latvian palkat sekä öljyn hinta alkavat nousta. Silloin ollaan ehkä tilanteessa että ulkomailla on pakko painaa, oli hinta mikä hyvänsä, sillä Suomesta ei löydy enää osaamista tai uskallusta tarvittaviin investointeihin.
Ajankohtaiseksihan aihe kävi taas tämän Teoksen kustantaman Raivoa ja lamaannusta -sarjakuvakirjan (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1385) myötä. Kuten kirjaan liittyvässä keskustelussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12387.0.html) jo todettiin, ilmassa on hieman kusetuksen makua. Suuntaan jos toiseenkin.
avainlippuisuuden kannatus vaan menee monella herkästi vaan sellaiseen protektionismiin ja oikeistoaatteellisuuteen että ihmetyttää.
Avanlipulla (http://www.avainlippu.fi) ja protektionismilla ei ole mitään tekemistä keskenään, hei! Vastahan viime kuussa joku kirja alan ihminen ehdotteli kirjoihin jotain tällaista eettisekologista merkkiä joka helpottaisi ostajan valintaa. Tuskin tässä kannattaa pyörää keksiä uudelleen. Avainlipun käyttö tosin maksaa, eli vaikka sillä saanee jotain markkinointiapua samalla ainakin omakustantajan kanattanee silti pitäytyä muissa merkinnöissä.
ratkaisu olisi saada sarjakuvien hinta laskemaan,
Tai laatu nousemaan (puhun nyt ensisijaisesti kotimaisesta tuotannosta), ja sitä kautta imago paranemaan, positiivinen kierre alkuun ja myynti sitä kautta kasvuun.
Mutta nyt tuntuu pikemminkin siltä että ulkolainen painattaminen aiheuttaa markkinahäiriötä eli kuplaa. Kun on halpaa niin tehdään kovakantista ja tuotetta jolla välttämättä ei ole rahkeita sitten kuitenkaan pärjätä markkinoilla. Jos liian moni kirja jää jälleenmyyjille käsiin, ei hyvä heilu. Vaikka sais painettua kuinka halvalla. En tiedä oliko se sattumaa, mutta edellisessä tuotannon murroksessa 15-20 vuotta sitten, kun siirryttiin DTP-meininkiin ja digitalisoitiin, muodostui tuotantoon kupla.
Ei, netti-sarjakuvat eivät minusta ole ekologinen ja eettinen ratkaisu tilanteeseen.
Kyllä se varsnkin omakustantajalle voi ja pitäisikin olla ratkaisu/vaihtoehto, ennemmin kuin joku Latvia! Netissä ei nimittäin tule sitä tappiota (jos sitä pelkää).
-
Avanlipulla (http://www.avainlippu.fi) ja protektionismilla ei ole mitään tekemistä keskenään, hei!
ei olekaan, eikä vaakunaleijonalla ole myöskään mitään tekemistä junttimaisen rasismin kanssa mutta nykyisin yhtälö on mitä on.
Brändäys ja ennakkoluulot jylläävät.
Tai laatu nousemaan (puhun nyt ensisijaisesti kotimaisesta tuotannosta), ja sitä kautta imago paranemaan, positiivinen kierre alkuun ja myynti sitä kautta kasvuun.
laadusta ei ole varaa tinkiä, ei ainakaan pitäisi, mutta usein siitä juuri otetaan.
Ikävä kyllä pelkkä laatu ei riitä.
Ajan henki ja zeitgeist kun on että ainoa syy miksei autoa ladata netistä ilmaiseksi on ettei tekniikka riitä.
Eli kyllä se hintakin on saatava alas.
Surullista kyllä moni ottaa halvemman vaikka kuinka selittäisi että tämä toinenon oikeasti laadukas ja ero vain euron pari.
Nettijulkaisu tukee egoa ja jeesaa eteenpäin, markkinoi ja auttaa sarjakuvaa leviämään ihan eri tavoin kuin ennen nettiä mutta ratkaisu ongelmaan?
Korkeintaan helpottaa sitä ratkaisua jossa joku muu painattaa sen kiinassa orjatyövoimalla ja käärii rahat taskuunsa.
ne teistä joista "ei sarjakuvapiireissä tehtäisi samaa kusetusta kuin musiikki- ja elokuvapiireissä!" nyt on hetkenne: Myllysilta notkahti ja pitää purkaa. onneksi vastaan Turun kaupungin puolesta sen purkamisesta ja maksamalla tililleni vaivaisen 67 tuhatta euroa silta voi olla sinun....
-
Mitenkä minun laskelmissani "suomilisä" tuon esimerkin mukaan olisi vain 2,5 euroa/albumi? Ei 7-15e?
Jotenkin arvasin että joudun tämän vielä jollekulle selvittämään.. No. Selitetään sitten.
Kun on vain tietty, rajattu määrä rahaa, ei ole varaa painattaa sitä isompaa painosta, joka tulisi halvemmaksi *per kappale*, vaan joutuu painamaan pienemmän määrän, koska joutuu painamaan sen verran mitä on varaa maksaa. Ja kas, pienemmissä painoserissä painotalo laskuttaa enemmän rahaa *per kappale*.
Mitä pienempi määrä, sen isompi kappalehinta, ja mitä isompi kappalehinta, sitä vaikeampi on saada se määrä myytyä, että pääsee omilleen. Voidaan esimerkiksi laskea, että tämä myy "varmasti" vaikkapa 300 kappaletta. Joten ne 300 pitää maksaa tietyn verran, jotta menetetty määrä tulee takaisin, jotta voidaan painaa seuraava. Koska sitä rahaa ei tule painatuksiin loputtomiin.
Näin ollen painopaikan hinnan kasvaessa se määrä, mitä on varaa painaa, on pienempi, jolloin hinta kasvaa siitä eksponentiaalisesti.
Toivottavasti ymmärrät asian tämän selvityksen jälkeen paremmin.
-
Nettijulkaisu tukee egoa ja jeesaa eteenpäin, markkinoi ja auttaa sarjakuvaa leviämään ihan eri tavoin kuin ennen nettiä mutta ratkaisu ongelmaan?
Korkeintaan helpottaa sitä ratkaisua jossa joku muu painattaa sen kiinassa orjatyövoimalla ja käärii rahat taskuunsa.
Mutta kuka on niin tyhmä, että lähtee tuollaista yrittämään? Pienet piirit ynnättynä suomen kielen rajallisuuteen on äärimmäisen suuri riskitekijä, jos väen vängällä haluaa "kermaperseillä" toisen kustannuksella. Toki, mahdollista, mutta saa aika sisäsiittoinen juntti olla, jos lähtee tuohon menoon. Näkemyksesi saattaisi olla realistinen pienlehtien saralta, mutta edelleenkin riskitekijät huomioiden ja voisi miettiä, miten paljon sillä tosiasiassa "kääritään" rahaa. Aika nappikaupaksi menis, laatuhan pienlehdissä myy.
Se kyllä olisi mielenkiintoista tietää, miten monta kertaa joku jenkki on varastanut toiselta kuvat suoraan ja tehnyt sen perusteella painotuotteen. Varmasti menee marginaaliksi sen rinnalla, mitä netissä julkaistua sarjakuvaa oikeasti myydään.
-
Minä väännän vielä rautalangasta:
Pitkät sarjistarinat ei toimi netissä, ihmiset ei jaksa lukea niitä ruudulta. Tämän olen huomannut julkaisemalla pari alppua netissä kiinnostusta kasvattaakseni, ja yhden omakustanteen. Paperi on siis ainoa vaihtoehto.
Kiinaan en lähtisi ikinä painattamaan, mutta suomessa ei ole vain ole varaa painaa niin isoa painosta, että siitä saisi järkevän jälleenmyyntihinnan ja pääsisi omilleen.
Minä en myöskään ota lainaa painatuskuluja varten, enkä suosittele sitä kenellekään.
Tallinnan painohinnoilla on mahdollista saada hieman voittoa. Niillä ei osteta limusiineja, vaan otetaan töistä palkatonta vapaata, että voi piirtää lisää sarjakuvia. Voi niitä töidenkin ohessa tehdä, mutta en suosittele sitä kenellekään. Lisäksi sillä maksetaan tulevat painolaskut. Toisin sanoen, mahdollistetaan toiminta. Minulla on istunut alppari pöytälaatikossa viisi vuotta sen takia että ei aikaisemmin ole ollut rahaa painattaa sitä itse.
Kuluttajalla on tosiaan oikeus valita, onko oikein ostaa tallinnassa painettu sarjis vai ei. Ja jos on, niin keneltä? Se, painatanko ensimmäisen alpparini jälkeen enää lisää, riippuu siitä meneekö ne kaupaksi vai ei. Jos eivät mene ollenkaan kaupaksi, niin sen enempää sarjakuvia en sitten julkaise. Yksinkertaista markkinataloutta.
-
Mutta kuka on niin tyhmä, että lähtee tuollaista yrittämään? Pienet piirit ynnättynä suomen kielen rajallisuuteen on äärimmäisen suuri riskitekijä, jos väen vängällä haluaa "kermaperseillä" toisen kustannuksella. Toki, mahdollista, mutta saa aika sisäsiittoinen juntti olla, jos lähtee tuohon menoon.
Siis mitä yrittämään? Mihin menoon? Kermaperseillä?
-
Reima vaahtoaa sujuvasti asioista, joista ei tiedä...
Mitenkä minun laskelmissani "suomilisä" tuon esimerkin mukaan olisi vain 2,5 euroa/albumi? Ei 7-15e?
2,5 euroa per albumi on aika helvetin paljon.
Siinä vaiheessa kun painos menee riittävän pieneksi ei ulkomailla kannata enää taatusti painaa.
Jos tarkoitat sadan kappaleen digipainatusta niin ei varmastikaan. Jos taas puhut 500-1000 kappaleen offset-painatuksesta niin nimenomaan ulkomailla se kannattaa painaa. Vasta siinä vaiheessa kun painos nousee tarpeeksi massiiviseksi on järkevää painaa Suomessa. Esim. Banaani painattaa hittituotteensa edelleen Suomessa.
Isojen kustantajien demonisointi meni myös aika perseelleen. WSOY ja Otava painattavat lähes kaikki sarjakuvansa Suomessa, ja miksi eivät tekisi, niillähän on omat painotalot. Sen sijaan pienkustantajat ovat siirtyneet ulkomaille ensimmäisinä, ja syy siihenkin on päivänselvä: on pakko painattaa siellä missä on halpaa, ettei firma kaadu. Huuda Huuda on alusta asti painattanut ulkomailla lähes kaiken. Kuten Mihan esimerkistä kävi ilmi erot ovat toisinaan järjettömän suuria. Ei tarvitse mennä Kiinaan, riittää kun menee Baltiaan. "Pienten piirien" sarjakuvien suhteen vaihtoehtona on siis usein joko jättää julkaisematta kokonaan tai painattaa ulkomailla. Minusta jälkimmäinen vaihtoehto on parempi. Ilman sen kummempia jeesusteluja.
-
Kun on vain tietty, rajattu määrä rahaa, ei ole varaa painattaa sitä isompaa painosta, joka tulisi halvemmaksi *per kappale*, vaan joutuu painamaan pienemmän määrän, koska joutuu painamaan sen verran mitä on varaa maksaa. Ja kas, pienemmissä painoserissä painotalo laskuttaa enemmän rahaa *per kappale*
Joo, hyvä että on konkreettinen esimerkki, kerrankin näissä keskusteluissa. :)
Tuo painoksen suuruuden ja kappalehinnan suhde on hyvin tuttu kaikille omakustantajille. Ennen "ratkaisuehdotuksia" uskaltaisin kyllä väittää että painamalla 2000kpl Tallinnassa tai 1000kpl Suomessa ja myymällä lättyä vaikka hintan 20e, sinulla on ihan yhtä isot mahkut tehdä hommassa persnettoa mainitut 5000e. Siis jos olet alun alkaenkin epävarma menekistä. (Nuo luvut on hatusta mutta yritä ymmärtää). Kaikkien niiden myymättömien alppujen hinta kasvattaa tavallaan myytyjen omakustannushintaa/kpl.
Mutta oletetaan että ongelma ei siis ole menekin arvaaminen ja hinnoittelun saaminen sitä kautta kohdilleen, ja mennään tuotannon suunnitteluun.
Sanoit että ihmiset eivät jaksa lukea netistä pitkää tarinaa ja siksi albumi on ainoa vaihtoehto. Lehden painattaminen on kuitenkin halvempaa? Tullaan taiteellisiin ratkaisuihin. (Mutku minä haluan tehdä albumin!) Haluat kenties myös värit, vaikka mustavalkoinen tulisi halvemmaksi? Sivukoko pitää olla ehdottomasti A4, koska vain siten taide tulee oikeuksiinsa. (ei nyt mennä täsä sivumäärään) Se että ottaisi "koepainoksen" jossa pieni osa sivuista on väreissä ja loput mustavalkeita (harmaaskaalaan pudotettuja) ei tule kuuloonkaan? Toinen osa, jos menekkiä on, kuten mietit voisi sitten olla kokonaan värillinen...
Myyntipaikka vaikuttaa kuluttajahintaan aivan helvetin radikaalisti. Jos myyt itse kädestä käteen voit myydä käytännössä puolet halvemmalla (ja saat saman katteen). Oletko ottanut huomioon postikulut/tuote? Viimeisin oma kirjani meni siinä mielessä keturalleen. Se painaa muistaakseni 507g tai jotain, jolloin sen lähettäminen on pahuksen paljon kalliimpaa kuin olisi 40g kevyemmällä lätyllä. Sitä ei kyll ole suunniteltukan postimyyntiin, mutta kerroinpa nyt vain esimerkin.
Kuten huomaat vaihtoehtoja on. Valintojen perusteet voivat olla osin taiteellisia ja osin talouden reunaehtojen sanelemia. Jos ne ovat kokonaan taiteellisia ja halutaan tehdä asiat viimeisen päälle, useimmissa tapauksissa artisti maksaa. Omakustantaja on sitä paitsi usein (en tarkoita sinua) täysin kykenemätön arvioimaan onko hänen kaavailemansa tuote (viimeisen päälle painettuna) sellainen että normikuluttaja sen haluaisi vaikkapa Akateemisesta ostaa? Onko oikein yrittää kompensoida kaikkea kustantamiseen liittyvää ammattitaidon puutetta painattamalla kirja halpamaassa?
Mainittujen taiteen ja rahan lisäksi kustantajan valintoihin voivat vaikuttaa myös eettiset ja ekologiset arvot.
Tietenkin tämän tyyppisen globalisaation voi nähdä myös hyvänä asiana eikä esimerkiksi luonnonvaroja tuhlavanan sekä Suomen tuloeroja ja sitä kautta turvattomuutta lisäävävänä. Silloin ei ole tätä eettistä ongelmaa. Mutta osa kuluttajista on jo herkkiä näissä asioissa.
Elämme maailmassa missä kuluttajien valinnat perustuvat usein lähes yksin omaan lisäarvoon (koska kaikki kama tehdään kiinassa ja on sitä samaa paskaa laatua). Voittaja on se joka luo tuotteelle parhaan mielikuvan (tai muuta lisäarvoa), hän käärii isoimman voiton tai kappalemääräisesti kovimman myynnin. (Itse ostan nykyään halvinta aina kun näen että kallis ei ole yhtään sen parempaa/kestävämpää.) Elämme myös maailmassa missä tuotteen pienempi hiilijalanjälki ja eettinen kestävyys voivat luoda sen lisäarvon.
Silloin kun on valinnanvaraa, sanotaan nyt vaikka sarjakuvakirjoissa kuluttaja voi valita kalliimman tuotteen jos se tukee hänen maailmankuvaansa. (Ihan IRL tämä nähtiin jo reilu 10 vuotta sitten kun alettiin kiinnittää huomiota paperin kierrätykseen.) Mistä päästäänkin takaisin alkuun. Kuinka voit tietää montako kappaletta kirjasi tulee myymään, ja millä hinnalla?
-
Mutta kuka on niin tyhmä, että lähtee tuollaista yrittämään? Pienet piirit ynnättynä suomen kielen rajallisuuteen on äärimmäisen suuri riskitekijä, jos väen vängällä haluaa "kermaperseillä" toisen kustannuksella.
Siis mitä yrittämään? Mihin menoon? Kermaperseillä?
Veikkaukseni on että Empuska vastasi siinä ymmärryksessä että joku idiootti painattaisi netissä julkaistusta versiosta ihan omin luvin, piraattina, kiinassa halpaversion. Mikä siis ilmeisesti Empuskan mielestä olisi niin tyhmää ettei kukaan sitä tulisi yrittämään. "Kermaperseily" tässä yhteydessä olisi ymmärtääkseni piratoisointia.
Pitkät sarjistarinat ei toimi netissä, ihmiset ei jaksa lukea niitä ruudulta. Tämän olen huomannut julkaisemalla pari alppua netissä kiinnostusta kasvattaakseni, ja yhden omakustanteen. Paperi on siis ainoa vaihtoehto.
Oma huomioni on ollut että ihmiset jaksavat lukea hieman enemmän netissä ilmaiseksi olevaa (ja heikommin mainostettua) versiota kuin maksullista paperi versiota. Netti versiosta on jopa tullut enemmän palautetta joka on osoittanut jonkun jopa lukeneen tarinan. Toki oma otos on hyvin pieni. Mutta kyse on myös siitä millaiselta ruudulta se tarina luetaan, miltä se sarjakuva näyttää ja lukijasta. Omien kokemusten perusteella ihmisten kyky lukea ruudulta esim. sarjakuvaa vaihtelee huomattavasti. Vastaavasti osa sarjakuvista on huomattavasti luettavampia ruudulta kuin toiset.
Nettilevityksen se suurin ongelma minusta tulee eteen siinä vaiheessa kun sillä sarjakuvalla haluaisi tehdä rahaa. Kaupallisessa mielessä en on usko että pidemmän tarinan julkaisu netissä toimii.
-
Se on aika häkellyttävää kuinka Tallinnassa voi painattaa n. 1000 kappaleen painoksen kovakantista, pientä ja neliväristä 64s. sarjakuvakirjaa hintaan n. 1 e kpl. Reilussa viikossa. Suomalaiset painot jäävät väkisinkin.
Mainittujen taiteen ja rahan lisäksi kustantajan valintoihin voivat vaikuttaa myös eettiset ja ekologiset arvot.
Tietenkin tämän tyyppisen globalisaation voi nähdä myös hyvänä asiana eikä esimerkiksi luonnonvaroja tuhlavanan sekä Suomen tuloeroja ja sitä kautta turvattomuutta lisäävävänä. Silloin ei ole tätä eettistä ongelmaa. Mutta osa kuluttajista on jo herkkiä näissä asioissa.
Niin, mutta mitäs jos eläisimmekin Suur-Suomessa ja raja Uralilla? Sitten Novgorodin digipainon tarjous olisikin halvempi kuin Käkisalmen offsetin? Hiilijalanjälki juu olisi isompi, mut kummassakin tehtäisiin joka tapauksessa suomalaista työtä!
Kuinka voit tietää montako kappaletta kirjasi tulee myymään, ja millä hinnalla?
Melkein mikä tahansa sarjakuvajulkaisu myy Suomessa 500 kappaletta. Tuhanteen myytyyn yltäminen vaatii jo melkoista kamppailua. Sopiva hinta painetusta opuksesta on kympin lähimailla. Kaksikymppiä on kipuraja.
-
Reima vaahtoaa sujuvasti asioista, joista ei tiedä...
Juu, sujuvasti, ja pitkälle siinä toivossa että olisi väärässä ja joku oikaisisi.
2,5 euroa per albumi on aika helvetin paljon.
Riippuu albumista. Jos painatushinnan ero on todellakin 5000e niin Miha on ilmeisesti tekemässä puhelinluettolon kokoista nelivärijuttua. Ei siinä 2,5 euroa niin paha ole, jos kun tuote on muuten ok.
Sitä paitsi se jyväskyläläisen painon työntekijä joka sai kenkää tuskin enää ostelee sarjakuvia, edes Tallinnan hinnoilla. Samaa voi ehkä sanoa sen lounaskahvilan työntekijöistä jossa painon tyypit kävivät syömässä ennen kuin tuotanto siirtyi Viroon.
Banaani painattaa hittituotteensa edelleen Suomessa.
No hyvä.
Isojen kustantajien demonisointi meni myös aika perseelleen.... Ilman sen kummempia jeesusteluja.
Demonisointi? Jeesustelu? Ihan asioista yritin kyllä faktapohjalta kirjoittaa, toki hieman kärjistäen enkä ole kirjahyllyn ääressäkään joten en voi tarkistaa niitä kaikkia painopaikkoja, mutta Egmont ja Sangatsu tosiaan painavat sarjiksensa voittopuolisesi ulkomailla, sen tiedän perstuntumaltakin.
Kyllä esimerkiksi yhteispainatus voi olla ekologisestikin ihan hyvä juttu(?), ja mainitut kustantajat painattavat myös Suomessa, mutta olin nyt vaan taas kirjoittelemassa aiheesta vielä kun jotain voi tehdä. Se on myöhäistä rypistää sitten enää kun homma on reisillä.
"Pienten piirien" sarjakuvien suhteen vaihtoehtona on siis usein joko jättää julkaisematta kokonaan tai painattaa ulkomailla. Minusta jälkimmäinen vaihtoehto on parempi.
Höpö höpö. Minusta vaihtoehtoja on ja pitäisi olla enemmän (ks. edellinen postaukseni). Esimerkiksi pienkustantajien oman yhteisen painon tai jonkin sortin sopimusvalmistuksen virittely jonkin olemassa olevan paikan kanssa... Suomessa on painettu kirjoja ja lehtiä maailman sivu. Laman myötä painojen hinnat ovat viime aikoina jopa laskeneet! On paskapuhetta väittää että yht äkkiä niitä ei vain voisi tehdä täällä ollenkaan! Tietenkin asia voi olla noin kuin väität, jos haluaa 50% enemmän puita nurin teettämällä kovakantisia kirjoja, jotka vievät myös 100% enemmän (lämmintä) varastointitilaa. Mutta se on juuri näitä valintoja mitä tässä tehdään.
Kapitalismin tehokkuusvaatimus on jo pitkään toteutunut ottamalla se luksus länsimaisten ihmisten elämään joidenkin muiden (halvemman työvoiman maiden työntekijöiden) selkänahasta. Tämä ei ole jeesustelua vaan se on fakta. Ja kulttuuriin sekä taiteeseen tämä ajatusmalli sopii minusta hieman huonosti. Siksikin vaahtoan.
-
Jos painatushinnan ero on todellakin 5000e niin Miha on ilmeisesti tekemässä puhelinluettolon kokoista nelivärijuttua.
Tarvitset vissiin lisää faktaa:
Kopioniinin tarjous:
Koko A4
Määrä 1500 tai 2000 kpl
Laajuus 48 sivua + kannet.
Hinta 1500 kpl 6862e alv 0 %
2000 kpl 8137 e alv 0 %
Raamatutrukikoja tarjous:
Koko 210x297 mm
Laajuus 48 sivua
1500 kpl 2719 EUR (1 kpl 1.81 EUR)
1750 kpl 2982 EUR (1 kpl 1.70 EUR)
2000 kpl 3244 EUR (1 kpl 1.62 EUR)
Ja eikä mua kiinnosta väitellä, onko Tallinnassa painaminen oikein, kun sanoin jo, että mieluummin painattaisin suomessa. Mutta kun ei ole siihen rahaa. Vaikka olenkin muuttanut suunnitelmani 1000 kappaleeseen.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa pääsen tukemaan suomalaisia painotaloja.
-
Egmont ja Sangatsu tosiaan painavat sarjiksensa voittopuolisesi ulkomailla, sen tiedän perstuntumaltakin.
Lopettakaa puhumasta salaperäisistä "ulkomaista".
Egmont Kustannus on puolittain osa tanskalaista Egmont-konsernia. Suurin osa minulla olevista Egmontin sarjoista on painettu Tanskassa, joka on Suomen kaltainen pohjoismaa, jossa työläisen oikeuksia ei poljeta ja ympäristölainsäädäntökin on ymmärtääkseni länsimaisella taholla. Miten ihmeessä se liittyy tähän keskusteluun mitenkään?
-
Höpö höpö. Minusta vaihtoehtoja on ja pitäisi olla enemmän (ks. edellinen postaukseni). Esimerkiksi pienkustantajien oman yhteisen painon tai jonkin sortin sopimusvalmistuksen virittely jonkin olemassa olevan paikan kanssa... Suomessa on painettu kirjoja ja lehtiä maailman sivu. Laman myötä painojen hinnat ovat viime aikoina jopa laskeneet! On paskapuhetta väittää että yht äkkiä niitä ei vain voisi tehdä täällä ollenkaan! Tietenkin asia voi olla noin kuin väität, jos haluaa 50% enemmän puita nurin teettämällä kovakantisia kirjoja, jotka vievät myös 100% enemmän (lämmintä) varastointitilaa. Mutta se on juuri näitä valintoja mitä tässä tehdään.
Olet oikeassa, ainahan kirjat voi tehdä myös huonosti, kuten ehdotit aiemmin, nelivärimateriaalin harmaasävyisenä ja ohkaisilla kansilla jne. Ikävä kyllä semmoisten myyminen on paljon hankalampaa kuin hyvännäköisten painotuotteiden. Kovakantisia kohtaan tuntema vastenmielisyytesi ei päde kulupuolellakaan, kovakantisen ja pehmeäkantisen hintaero painatettaessa ei ole kovin suuri nykyään. Eikä se sitä ole kaupan hyllylläkään.
Esimerkiksi pienkustantajien oman yhteisen painon tai jonkin sortin sopimusvalmistuksen virittely jonkin olemassa olevan paikan kanssa...
Nämä ovat tyypillisiä "kustannusbisneksen" ulkopuolelta tulevia ideoita, joilla ei ole käytännössä todellisuuspohjaa.
Banaani on ainoa sarjakuvakustantamo Suomessa, jolla on niin isoja hittejä tallissa että painokuluissa ei ole pakko laskea jokaista penniä jotta firma pysyy pystyssä. Muiden on revittävä kate sieltä mistä mahdollista. Ja työ on yleensä silti palkatonta.
-
oma kantanihan on ettei kovakantisuus ole muuta kuin kuluerä, osaan lukea pokkareita ja pehmytkantisia useaan kertaan ahmien ja säilyvät moitteettomassa kunnossa.
Kuten aina: sisältö ratkaisee.
Kansiratkaisu on toissijainen.
Mihan jälkeä lukeneena soisin että se painetaan mahdollisimman hyvin ja niin että kulut pysyvät alle kipurajan ja mahdollisimman moni ostaakin sarjakuvan.
Ainoa kapitalismin etu on se että mahdollistaisi juurikin sen että tästä Petterin huomiosta:
Banaani on ainoa sarjakuvakustantamo Suomessa, jolla on niin isoja hittejä tallissa että painokuluissa ei ole pakko laskea jokaista penniä jotta firma pysyy pystyssä. Muiden on revittävä kate sieltä mistä mahdollista. Ja työ on yleensä silti palkatonta.
tulisi historiaa, koska hittejä olisi muillakin.
Sammakon Kiroileva siili on sillä kintaalla vaikka kustantamon muu sarjakuvajulkaisu onkin ns. kulttuuritoimintaa ei kaupallisten periaatteiden sanelemaa.
tilannehan on että Viivin ja Wagnerin, Fingerporin ja Kiroilevan siilin jälkeen tulee pitkä matka seuraavaan joka edes näkyy tutkassa muille kuin HC harrastajille.
Mutta hittejä varten tarvitaan fyysisiä julkaisuja kattaen eri lajityyppejä.
Ja ihmisillä on taipumus päättää lompakollaan.
Kuten VesaK sanoi se kaksikymppiä on kipuraja, monesti jo kymppi alkaa olla "kova hinta" vaikka sivuja olisi jopa 50-60.
Tämähän pätee jo käännössarjakuviin isommillakin lafkoilla ja jostain kumman syystä kotimaisilla sarjakuvilla kynnys on suurempi.
Tähän viime kommenttiini toivon faktoilla ladattua oikaisua, joka osoittaa ei humoristisen kotimaisen sarjakuvan olevan myyntivaltti!
itseä kiinnostaa ennen muuta loppukäyttäjälle näkyvä hinta-laatu ero, onko sitä vai ei? Itse en ole ulkoisissa albumeissa havainnut kanadan ja kiinan välillä mitään eroa painojäljessä.
(vaikken luuppia käytä niin kyllä huomaan nämä asiat, nehän ovat kansien ohella toissijaisia luksuselementtejä)
Jos siirto eestiläiseen jälkeen on ainoa tapa saada lisää hyvää sarjakuvaa julkaistuna suomessa niin kyllä kiitos.
-
Kiroileva siili 4 on painettu Tallinnassa, kuten Fingerporin Heräämisopaskin. Kustannusten ohella syy tähän on se, ettei kyseistä kokoa olevaa kirjaa pystytä painamaan Suomessa (!).
Tulee mieleen taas Veikko Ennala, joka iloisella 1970-luvulla halusi teetättää itselleen nahkahatun haltuunsa saamistaan vuodista. Homma tyssäsi hattutehtaan vastaukseen "ei meillä ole leikkureita jotka pystyvät nahkaan".
Mutta jos tässä aletaan globalisaatiosta ja kansallisvaltioista puhumaan niin hali vili voo. Se on yhtä tehokasta kuin Juudean kansallisen rintaman tjsp. ohjelmansuunnittelu Brianin elämässä: "Kaappaamme Pilatuksen vaimon ja vaadimme lunnaiksi sotilasdiktatuurin lopettamista kahdessa päivässä." Ei EeUU! Hyi EEUU!
-
"Pienten piirien" sarjakuvien suhteen vaihtoehtona on siis usein joko jättää julkaisematta kokonaan tai painattaa ulkomailla. Minusta jälkimmäinen vaihtoehto on parempi. Ilman sen kummempia jeesusteluja.
Sitten ei varmaankaan myös haittaa jos luen sen vaikkapa kirjastossa tai jonkun skannaamana ja netissä levittämänä ilmaisena rippinä ostamisen sijaan, koska on parempi lukea kuin olla lukematta. Vai mitä?
Sivuhuomautuksena minusta kovia kansia kannattaa ruveta miettimään siinä vaiheessa kun sivuja on 150+, sen ohuemmissa albumeissa kun minusta tuntuu että ne ovat tarkoitettu ihmisille jotka pitävät kirjoja esillä lukematta niitä, ja sisältö on sen mukaista...eli ainakin tälle ostajalle ne ovat suoraan miinusta ostopäätöstä tehdessä.
-
Sitten ei varmaankaan myös haittaa jos luen sen vaikkapa kirjastossa tai jonkun skannaamana ja netissä levittämänä ilmaisena rippinä ostamisen sijaan, koska on parempi lukea kuin olla lukematta. Vai mitä?
Kirjastosta lainaamisessa ei ole mitään pahaa. Nettiin rippaaminen on laitonta.
Sivuhuomautuksena minusta kovia kansia kannattaa ruveta miettimään siinä vaiheessa kun sivuja on 150+, sen ohuemmissa albumeissa kun minusta tuntuu että ne ovat tarkoitettu ihmisille jotka pitävät kirjoja esillä lukematta niitä, ja sisältö on sen mukaista...eli ainakin tälle ostajalle ne ovat suoraan miinusta ostopäätöstä tehdessä.
Toi on sitten taas ihan sun oma ongelmasi.
-
Hei, kun olette molemmat osapuolet (tai kaikki osapuolet jos kaksi ei riitä) ainakin osittain oikeassa, keskenämme tappelu tuskin paljon tekee muuta kuin lisää ongelmia.
Miten olisi, jos ongelman veisi jollekin taholle, joka asiaa oikeasti voisi korjata?
Siis:
a) Tuskin kukaan painattaa muualla kuin Suomessa, jos Suomessa on kilpailukykyiset hinnat (eli vaikkapa +- 20% ulkomaisiin hintoihin verrattuna). Paitsi tietysti em. tapaukset, jos Suomessa ei haluttua formaattia paineta lainkaan, silloin tässä ei liene epäselvyyksiäkään.
b) Jos tietylle painotalolle annetaan iso määrä uutta painettavaa, heidän ei tarvitse kompensoida tyhjäkäyntiaikaa kovilla hinnoilla. Silloin on EHKÄ mahdollista päästä kohdan a) hinnoitteluun. Jos näin saadaan tehtyä, esimerkiksi jollain VAPAAEHTOISELLA ohjaavalla toiminnalla, mahdollisesti jopa niin että esim. laaditaan ohjeita joilla painotyö saadaan minimityömäärällä riittävän virheettömästi läpi, varmaankin saadaan varmaankin säästöjä kaikille.
c) Minun mielestäni esim. joku kulttuuritoimi tms. virallinen taho tekisi melkoisen kulttuuriteon, jos tämmöistä tuettaisiin ihan oikealla rahalla. Tästä hyötyisi sekä taide (tekijät) että teollisuus (painot, paperiala).
Kyllähän se selvää on, ettei kovin moni ole niin isänmaallinen, että maksaisi 3-4 kertaa isompaa hintaa vain kannattaakseen kotimaista. Mutta en ihan oikeasti usko, että hintojen täytyy olla näin.
-
c) Minun mielestäni esim. joku kulttuuritoimi tms. virallinen taho tekisi melkoisen kulttuuriteon, jos tämmöistä tuettaisiin ihan oikealla rahalla. Tästä hyötyisi sekä taide (tekijät) että teollisuus (painot, paperiala).
Ja veronmaksajille jää hyvä, kevyt mieli. Viron sekä Kiinan proletariaatti myös kiittää, että pääsevät takaisin töihin riisipellolle, paratiisiin, josta kapitalistit heidät karkoittivat.
-
Ja veronmaksajille jää hyvä, kevyt mieli. Viron sekä Kiinan proletariaatti myös kiittää, että pääsevät takaisin töihin riisipellolle, paratiisiin, josta kapitalistit heidät karkoittivat.
Kaunis trolli, varsinkin tuo Viron riisipellot.
Mutta varsinaisena asiana turha huoli, paitsi jos uskot että Suomen pienkustannemarkkina tulee olemaan oleellinen Kiinan kansantalouden kannalta, mkä tekee sinusta ehkä suurimman optimistin koko pallolla.
-
Kaunis trolli, varsinkin tuo Viron riisipellot.
Mutta varsinaisena asiana turha huoli, paitsi jos uskot että Suomen pienkustannemarkkina tulee olemaan oleellinen Kiinan kansantalouden kannalta, mkä tekee sinusta ehkä suurimman optimistin koko pallolla.
Ei kyse ole katteettomasta optimismista vaan - tulisoihtuna säihkyvästä idealismista! Uskon vakaasti että saamme sekä taiteen että paperialan suunnattomaan kukoistukseen, siihen vaaditaan vain määrätietoista panostamista kultturitoimen resursseihin. Kuka voisikaan asettua näin hyvän ja jalon asian kanssa poikkiteloin. Onhan kyseessä myös suomalaisen demokratian ylläpitoon vaikuttava tekijä!!
Ehdotukseni on: vuosittainen painotuotemaksu per kotitalous.
-
Ehdotukseni on: vuosittainen painotuotemaksu per kotitalous.
Pahkasikaa lainatakseni: Mainosmies syö teillä.
Kyllä se painotuotemaksu on jo perinnässä, ei huolta.
-
kovakantista, pientä ja neliväristä 64s. sarjakuvakirjaa hintaan n. 1 e kpl. Reilussa viikossa. Suomalaiset painot jäävät väkisinkin.
Ilmankos sarjakuvat ovat nykyään niin halpoja. :)
Niin, mutta mitäs jos eläisimmekin Suur-Suomessa ja raja Uralilla? Sitten Novgorodin digipainon tarjous olisikin halvempi kuin Käkisalmen offsetin? Hiilijalanjälki juu olisi isompi, mut kummassakin tehtäisiin joka tapauksessa suomalaista työtä!
Ja jos näin olisi niin silloin kuplatekstit olisivat kyrillisillä ja sivujen alareunoissa pienellä käännökset suomalaisia varten englanniksi.
Kopioniinin tarjous:
Hinta 1500 kpl 6862e alv 0 %
2000 kpl 8137 e alv 0 %
Raamatutrukikoja tarjous:
1500 kpl 2719 EUR (1 kpl 1.81 EUR)
2000 kpl 3244 EUR (1 kpl 1.62 EUR)
Kiitos, hämmentävää. Kotimaassa painaen albumin hinnaksi tulisi (1500kpl) 4,57 eur kpl, eli eroa on vajaa 3 euroa.
Mutta tuo on olletenkin kovakantinen? Mites Viropainatusten alvit?
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa pääsen tukemaan suomalaisia painotaloja.
Juu. Onnea matkaan! Nyt todellakin näyttää siltä että suomalaisen sarjakuvan pelastaa/nostaa nimen omaan viron kirjapainotyöntekijät. Ilman sarvia ja hampaita voin siihen sanoa että hieno homma.
Nämä ovat tyypillisiä "kustannusbisneksen" ulkopuolelta tulevia ideoita, joilla ei ole käytännössä todellisuuspohjaa.
Likehän muistaakseni nousi aikanaan oman painon (Limes) ansiosta. Joku voinee oikaista sillä en ole ollenkaan varma.
Kustannusbisnes on tosiaan muuttunut viime vuosikymmeninä, käytännössä millään idealismilla ei liene sillä suunnalla todellsuuspohjaa. Ainoa mikä merkitsee on lyhyen tähtäimen voitto.
Egmontin sarjoista on painettu Tanskassa, joka on Suomen kaltainen pohjoismaa, jossa työläisen oikeuksia ei poljeta ja ympäristölainsäädäntökin on ymmärtääkseni länsimaisella taholla. Miten ihmeessä se liittyy tähän keskusteluun mitenkään?
Ekologiaan siten että kuljetus R-kirjan tukkuun Tanskasta verottanee enemmän luonnonvaroja kuin vaikka kuljetus Vaasasta. Ja ehkä myös siten että olisi kiva jos suomalaisilla olisi "oikeaa työtä" että edes joku maksais veroja, josta voidaan maksaa loppujen suomalaisten työttömyyskorvaukset. Mutta tuo meneekin jo politiikan puolelle.
-
Kustannusbisnes on tosiaan muuttunut viime vuosikymmeninä, käytännössä millään idealismilla ei liene sillä suunnalla todellsuuspohjaa. Ainoa mikä merkitsee on lyhyen tähtäimen voitto.
Sarjakuvapuolellakin? Enpä sanoisi. Pienillä kustantamoilla ei muuta olekaan kuin idealismia. Isoista esim. WSOY on sinnikkäästi julkaissut laadukasta käännössarjakuvaa (Larcenet, Trondheim, Delisle, Dupuy & Berberian) vuodesta toiseen vaikkei niillä taatusti firma ole rikastumaan päässyt.
-
Kiitos, hämmentävää. Kotimaassa painaen albumin hinnaksi tulisi (1500kpl) 4,57 eur kpl, eli eroa on vajaa 3 euroa.
Mutta tuo on olletenkin kovakantinen? Mites Viropainatusten alvit?
kyllä, tämä on hintaero painatuksessa, mutta nopeasti laskettuna 10e hintaan myytynä 500 kpl menee (200 festareilla, 300 kpl 50% tukkualehintaan kirjakauppoihin, miinus 8% alvi) toisi tuottoa 3220e, takkiin tulisi 3642 euroa. Jotta takkiin ei tulisi, pitäisi hinta olla 20 euroa, näin pääsisi pari sataa euroa voitolle. Niin paitsi että noihin painohintoihin tulee alvit päälle.
Kannet on kovat niin kauan kun kirjakaupat ei muuta ota, viron alveista en tiiä vielä, Petteri varmaan tietää.
Tämmöistä tämä. Minäkin tykkäisin jos olis oma paino, vois olla vaan aika kova huoltaminen.
-
Ekologiaan siten että kuljetus R-kirjan tukkuun Tanskasta verottanee enemmän luonnonvaroja kuin vaikka kuljetus Vaasasta.
Millähän ne tulevat? Pelkkiä hiilidioksia ajatellen tonni kilogramma tavaraa tulee ilmeisesti laivalla 1000km tuottaen noin 20g päästöjä ja rekan kyydissä 50g, lentokoneella sitten vähän yli 500g. Näin ollen kilon painoinen kirja tulee tuon matkan 0.5 grammalla. Suhteutetaan: jos itse liikautatte persauksenne lentokoneella tuon matkan, saatte aikaan sellaiset sata kiloa, eli jos nyt käy lomamatkalla ulkomailla tai ajelee autolla töihin vaikka pyörälläkin pääsisi, alkaa olla kuljetuksen ympäristörasituksen suhteen herttaisen yhdentekevää mistä sarjakuvanne tulevat.
edit: (kyllä, olin kopioinut luvut oikeasta taulukosta, mutta onnistunut viestiin kirjoittamaan väärän mittayksikön)
-
Millähän ne tulevat? Pelkkiä hiilidioksia ajatellen tonni tavaraa tulee ilmeisesti laivalla 1000km tuottaen noin 20g päästöjä ja rekan kyydissä 50g, lentokoneella sitten vähän yli 500g.
Kaipa Tanskasta malli on: Kirjat konttiin, kontti rekalla laivaan, Kontti laivasta rekalla tukkuun.
Kotimaankuljetuksissa tuskin käytetään konttia (Kontin omapaino n.3000kg). Eiköhän ne trukkilavoilla kulje jolloin taarasta ei tule yhtä paljon kuljetuskustannusta. Mutta laiva tosiaan on varmaan paljon huokeampi kuin rekka...
Sen sijaan noista päästöistä on vaikea löytää mitään vertailutaulukkoa. Antamissasi numeroissa on kuitenkin ainakin mittakaavavirhe sillä jo pelkkä henkilöauto tuottaa kilometrillä noin 100-150g päästöt.
Tästä isosta pdf:stä (http://www.ymparistokeskus.fi/download.asp?contentid=110713&lan=fi) löytyi tämmöinen taulukko. Mutta en minä kyllä siihenkään usko kun väittävät että lentäminen on kevyempää kuin autoilu...
-
Sen sijaan noista päästöistä on vaikea löytää mitään vertailutaulukkoa. Antamissasi numeroissa on kuitenkin ainakin mittakaavavirhe sillä jo pelkkä henkilöauto tuottaa kilometrillä noin 100-150g päästöt.
Otetaan moderni rekka, pöhötetään sillä 1000 kilometriä. Matkalla palaa luokkaa 300 litraa dieseliä. Tuotetaan sellaiset noin 705 kiloa hiilidioksidia. Oletetaan, että mukana oli 30 tonnia tavaraa, saadaan 705 000 g/ 30 000 kg eli tämän mukaan 23g päästöjä sitä rahtikiloa kohden. Tähän päälle kaikenlaiset oikean maailman epäoptimaalisuudetkin, kuten kaupunkiliikenne ja tarvittavat pakkausmateriaalit kuten trukinlavat, joten tuo aiemmin löytämäni 50g lie ihan uskottava. Vaikea myös maallikkona arvioida sitä, missä määrin tavara liikkuu molempiin suuntiin, vai joudutaanko autoja kovasti ajamaan tyhjänä toiseen suuntaan.
-
tämän mukaan 23g päästöjä sitä rahtikiloa kohden. Tähän päälle kaikenlaiset oikean maailman epäoptimaalisuudetkin, kuten kaupunkiliikenne ja tarvittavat pakkausmateriaalit kuten trukinlavat, joten tuo aiemmin löytämäni 50g lie ihan uskottava.
Viimeksi kirjoitit 50g per tonni (tuhat kiloa). Eli jos tämä nyt pitää paikkansa niin aiemmassa esityksessä hiiligrammaluvuista näyttää puuttuvan kolme nollaa, sitä minä vaan.
-
Ja jos ei nyt sarjakuvien painamisessa ollakaan menty isommassa mitassa suoraan Kiinaan, niin pois Suomesta kuitenkin.
...
Kovakantiset ulkomailla painetut käännösalbumit ovat sarjakuvan hummereita (http://www.ru.org/ecology-and-environment/weapons-death-and-tofu-finding-nirvana-in-an-suv.html). Niitä ostamalla välität viestin: Minua eivät viherpiipertäjien jutut paljon kiinnosta, keskityn mieluummin omaan napaani.
Muistelen kuulleeni radiosta pari päivää sitten että Humveiden valmistus lopetetaan. Suomessa tää koskenee lähinnä Alexi Laihoa, joka joutuu vastedes ostamaan varaosansa halvemmalla, GMC-leimalla varustettuina (joo, Hummereissa on aika lailla ihan tavallisia Chevyn / General Motorsin osia mutta ne ovat tietenkin kalliimpia kun niihin lyödään Hummer-leima).
Ainakin Otava (ja sitä kautta myös Like) painattavat sarjakuvansa ihan kotimaassa omassa painossaan (enkä ymmärrä miksei WSOY tekisi samoin kun kapasiteettia kerran on), ja tää on ainakin mulla ollut ihan sopparissa että albumti painetaan Suomessa. Mikäli oon oikein ymmärtänyt tän hetken "iso juttu" ei muutenkaan ole se ulkomailla painatus joka on osoittautunut kalliiksi ja epävarmaksi kun Suomi ei ole mikään isojen säästöpainosten maa, vaan print-on-demand jolla vastedes kenties voidaan tehdä niin sarjakuvat kuin runot, kaikki sellainen kama joka myy pieniä määriä ja jonka tekemisessä kalleinta on varastointi.
Enpä nyt kuitenkaan ala vaahtoamaan asiasta enempää. Kotimaani on kumminkin tää ihmiskunta, eikä mitenkään erityisesti se pikkuinen Suomi. Periaatteessa koen olevani kotimarkkina-alueella aina kun työskentelen vastuullisten ihmisten kanssa, tapahtuipa se missä päin maailmaa hyvänsä.
Kivi
-
Muistelen kuulleeni radiosta pari päivää sitten että Humveiden valmistus lopetetaan. (joo, Hummereissa on aika lailla ihan tavallisia Chevyn / General Motorsin osia mutta ne ovat tietenkin kalliimpia kun niihin lyödään Hummer-leima).
Viimeisten tietojen mukaan H-brändi on tosiaan menossa pöytälaatikkoon kun se kiinalainen tehdas ei ostanutkaan sitä GM:ltä. Hummerihan on kaunis auto, mutta ei ilmeisesti järin hyvä ajaa. Ne eri versiot H1 - H3 on "pienennöksiä" sotilasajoneuvo Humveestä. Sen auto(merki)n ongelmaksi siviilikäytössä muodostui suuri omapaino ja (muihin isoihin autoihin verrattuna) suorastaan hulvaton polttoaineenkulutus.
Mikäli oon oikein ymmärtänyt tän hetken "iso juttu" ei muutenkaan ole se ulkomailla painatus joka on osoittautunut kalliiksi ja epävarmaksi
Osoittautunut kalliiksi ja epävarmaksi?
kun Suomi ei ole mikään isojen säästöpainosten maa, vaan print-on-demand jolla vastedes kenties voidaan tehdä niin sarjakuvat kuin runot, kaikki sellainen kama joka myy pieniä määriä ja jonka tekemisessä kalleinta on varastointi.
Joo, se voi olla että kaunokirjapuolellakin huoli koskee lähinnä bestsellereitä ja pokkareita. Tietokirjojen tekemisestä suomalaiskustantajat taas ovat pikkuhiljaa luopumassa muutenkin.
Kiroileva siili 4 on painettu Tallinnassa, kuten Fingerporin Heräämisopaskin. Kustannusten ohella syy tähän on se, ettei kyseistä kokoa olevaa kirjaa pystytä painamaan Suomessa (!).
Muuten pätevä argumentti, mutta ensimmäinen Kiroileva siili on ilmeisesti pystytty painamaan Suomessa koska se on painettu Suomessa. Väitteesi kuvaa siis kustantajan bisnesnäkökulmaa eikä koko todellisuutta.
Pelkkiä hiilidioksia ajatellen tonni kilogramma tavaraa tulee ilmeisesti ... rekan kyydissä 50g, ... Näin ollen kilon painoinen kirja tulee tuon matkan 0.5 grammalla.
:)
-
Tietokirjojen kustantamisesta ei suinkaan luovuta. Esimerkiksi oppikirjat ovat tietokirjoja.
Koulujen oppikirjat on erikseen, mutta on meillä esimerkiksi tapaus Tammi (http://www.vihrealanka.fi/uutiset/kansa-haluaa-nyt-kevyemp%C3%A4%C3%A4-tietokirjallisuutta). On tietenkin hassua yleistää yhden kustantamon perusteella, mutta kyllä nuo supistukset jo kokonaisuuteen vaikuttaa.
-
Muuten pätevä argumentti, mutta ensimmäinen Kiroileva siili on ilmeisesti pystytty painamaan Suomessa koska se on painettu Suomessa. Väitteesi kuvaa siis kustantajan bisnesnäkökulmaa eikä koko todellisuutta.
Tulkitsit Vesaa väärin. Fingerporin Heräämisopas on painettu Tallinnassa koska Suomessa ei pystytty. Siili on painettu Tallinnassa muista syistä. Kirjat ovat erikokoisia.
-
Likehän muistaakseni nousi aikanaan oman painon (Limes) ansiosta. Joku voinee oikaista sillä en ole ollenkaan varma.
Limes (http://www.limes.fi/ ) on muinainen ainejärjestöni. Niillä oli anakin joskus oma kirjapaino.
ratkaisu olisi saada sarjakuvien hinta laskemaan, mikä lisäisi myyntiä
Omien kokemusteni mukaan hinnalla ja volyymillä ei ole mitään korrelaatiota.
Olen messuilla yleensä tehnyt erikoistarjouksia joilla ei ole näyttänyt ollen mitään vaikutusta myyntiin. Usein olen viimeisellä tunnilla pitänyt ns. "hullun vartin" 50% alennuksilla, eikä siihen ole muistaakseni koskaan tarttunut kukaan.
Tahtoo sanoa, että volyymiä on haettava muilla keinoin kuin hinnoittelulla.
Kallit kovakantiset näyttävät myyvän. Lahjaksihan kirjoja paljon ostetaan ja ulkoasulla on siinä merkitystä.
-
Limes (http://www.limes.fi/ ) on muinainen ainejärjestöni. Niillä oli anakin oma joskus kirjapaino.
Joo, Kirkkokadulla oli Limeksen paino, joka sittemmin muutettuaan Kulmakadulle oli nimeltään hetken aikaa Liken paino.
Jollei edesmennyt Pekka "Peksi" Suominen olisi ollut ns. "vanhan liiton" kirjapainoammattilainen ja Aki "Bwana" Vana jossain neron ja hullun neron välillä innovaatioineen, ei koko kalusto ansaitsisi painon nimeä siitä huolimatta että siellä eittämättä tuotettiin mustetta paperille jonkilaisella offset-menetelmällä. Painon molemmat koneet olivat jo alunalkaen loppuunajettuja ns. "omatarvekoneita" jollaisilla kaavakkeet ja tilauslistat isojen firmojen sisällä painettiin ennen valokopiokoneiden yleistymistä. Kirjojen painamiseen niitä ei ollut tarkoitettu, mutta sopivasti kikkailemalla ja kuminauhavirityksin niitä saatettiin käyttää sellaiseenkin. Samalla tuli testattua kaikki vippaskonstit mitä kirjanpainamiseen saattaa sisältyä.
Pekalle kevyet mullat sinne Savonlinnan hautuumaalle, en koskaan unohda kuinka kuullessani uutiset tilasin sinullekin juoman ja laitoin sen palamaan kuten Tuhkassa ja timanteissa tehtiin. Se jäi sitten se "maailman hitain muotokuvakamera" tekemättä meiltä. Akin kanssa kehitellään vielä sentään joskus jotain.
Se oli hienoa aikaa,
Kivi
-
Limeksen paino oli pystyssä ainakin vielä vuonna 2005 - ensimmäinen omakustanteeni Kanelianainen on painettu siellä. Painoprosessin loppuvaiheet syntyivät käsityönä - talkootyönä taiteltiin lehdet vihkoiksi, iskettiin niitit niittikoneella ja lopuksi leikattiin ylimääräiset reunat pois. Samaa talkoohommaa tuli harrastettua oman ainejärjestölehden kanssa, kun toimituskuntaan vuosina 2002-2005 kuuluin.
Ja mitään digipelleilyjähän ei harrastettu, vaan matskut piti tulostaa muualla painomerkkeineen kaikkineen ja sitten ne kuvattiin painossa reprokameralla (jos menen termeissä kauheasti metsään niin saa korjata!). Kunnon old skool -meininkiä. Ja taatusti kotimaista.
Limeksen faktori Virtanen oli kuuluisa vittumaisuudestaan. Mutta lupsakka mieshän tuo oli. :) Missä lienee nyt?
-
Juu, Limes-painoon olen kiikuttanut myös minä ainejärjestölehtiä, ja Peksiltä tuli kommenttia sekalaisista luovista ratkaisuista mitä tehtiin jo taittovaiheessa (ei me mitään PageMakeria käytetty, FiskarsXerox-tekstinkäsittelyohjelmaa sitten enemmän).
Limes-paino ilmeisesti lakkautettiin 2007.
-
Omien kokemusteni mukaan hinnalla ja volyymillä ei ole mitään korrelaatiota.
Ei niin. Liian halpa voi jopa laskea myyntiä.
-
Omien kokemusteni mukaan hinnalla ja volyymillä ei ole mitään korrelaatiota.
Olen messuilla yleensä tehnyt erikoistarjouksia joilla ei ole näyttänyt ollen mitään vaikutusta myyntiin. Usein olen viimeisellä tunnilla pitänyt ns. "hullun vartin" 50% alennuksilla, eikä siihen ole muistaakseni koskaan tarttunut kukaan.
Ei niin. Liian halpa voi jopa laskea myyntiä.
liian halpa? mistä te puhutte?
yksi tekijä on tietysti sisällön lisäksi mitä ja missä. On se aika pitkälti messuistakin kiinni siinä missä myyjästäkin.
normaali suomalainen sarjakuvan myyntimetodihän on istua tiskin takana mahdollisimman mykkänä.
Itse olen varmasti helppoheikkiasenteella ajanut pois asiakkaista sen minkä hankkinutkin mutta muokkaan lausettani:
Mikäli tuote on muutoin sisällöllisesti kunnossa on hinta ratkaiseva tekijä.
Sillä vaikka mm. Koivusaaren Punaiset ratsumiehet hyllystä jo löytyykin on monta(sarjakuvaa) joita en osta.
Enkä ota edes lahjana vastaan.
-
Outo homma tuo Suomen kalleus kun ajattelee että nyt pitäisi olla paljon kilpailua ja paljon painokapasiteettia Suomessa kun on lama ja painatukset vähentyneet. Paperin pitäisi nyt olla halpaa ja jengiä laitettu pihalle painoista oikein urakalla Suomessa.
Taitaa olla taas kyseessä tämä suomalainen versio "markkinataloudesta" että kilpailu nostaa Suomessa hintoja, kun muualla vastaava ilmiö laskee niitä.
Mutta....
Jos se kerran on kannattavampaa painattaa Kiinassa asti ja rahdata ne tänne, niin se kertoo jo jotain.
About the Viro!
Savukeidas niminen pienkustantamo painaa lähes kaikki kirjansa Virossa, näin se pystyy pitämään kirjojensa hinnat kohtuullisena.
Kyllä hinta on jonkinlainen tekijän ainakin mun hankinnoissa, siksi ostan nykyään ulkomailta paljon sarjiksia ja muuta, tulee jopa 30-50% halvemmaksi kun laskee kaikki kulut, ja on jopa ollut suurempia eroja. Toki ulkomailla julkaistaan paljon sellasta mitä ei ikinä tule Suomessa ulos.
-
Savukeidas niminen pienkustantamo painaa lähes kaikki kirjansa Virossa, näin se pystyy pitämään kirjojensa hinnat kohtuullisena.
En ole nähnyt tuoreimpia kirjoja mutta ainakin joku aika sitten Savukeidas painatti kirjat Intiassa.
-
Jos jotakuta kiinnostaa Kiinassa tehtyjen painatuksien hinnat, laadut, yms. kannattanee haastatella Helsinkiläisen antikvariaatti Syvän Unen omistajia. Aasia/Kiina taitaa olla melko lähellä herrojen sydäntä. Siitä en ole varma onko heidän omistamansa pienkustantamon tuotteet painettu Kiinassa.
www.kolumbus.fi/antikvariaatti.syva.uni/
Outo homma tuo Suomen kalleus kun ajattelee että nyt pitäisi olla paljon kilpailua ja paljon painokapasiteettia Suomessa kun on lama ja painatukset vähentyneet. Paperin pitäisi nyt olla halpaa ja jengiä laitettu pihalle painoista oikein urakalla Suomessa.
Ajatuksen outouttahan lisää entisestään ajatus, että suomenkielistä sarjakuvaa painetaan Suomessa tehdylle paperille, ulkomailla.
-
Jos jotakuta kiinnostaa Kiinassa tehtyjen painatuksien hinnat, laadut, yms. kannattanee haastatella Helsinkiläisen antikvariaatti Syvän Unen omistajia. Aasia/Kiina taitaa olla melko lähellä herrojen sydäntä. Siitä en ole varma onko heidän omistamansa pienkustantamon tuotteet painettu Kiinassa.
Villi arvaus: Ne on painettu Suomessa. Jotenkin näyttävät siltä, en tiedä...
Ajatuksen outouttahan lisää entisestään ajatus, että suomenkielistä sarjakuvaa painetaan Suomessa tehdylle paperille, ulkomailla.
Mitenkäs tämän voi tarkistaa. No, Viropainatukset ehkä. Vaikka firma/paperin nimi olisi suomalaiperäinen voihan se matsku silti tulla jostain firman ulkomaan tehtaasta. Olen vähän pihalla kun tätäkin teollisuuden haaraa ollaan meillä ajamassa alas. Tehdäänkö Suomessa enää edes paljon näitä painopahveja (sanomalehti ja lehtipaperia lukuun ottamatta?)?
-
Hämärä mielikuva on, että joku tuote olisi ainakin joskus tuolla ollut painettu Kiinassa, mutta tästä en voi edes sanoa että muistelisin. Ainakin kyseinen divari käsittääkseni tuottaa materiaalia Kiinasta melkoisesti.
Mitenkäs tämän voi tarkistaa.
Ei varmaan mitenkään, tosin onhan tuo ajatuksena mahdollinen ja kiero. En minäkään tästäkään teollisuuden haarasta juuri mitään ymmärrä. Etelä-Amerikassa tätä vissiin harrastetaan nykyään huolella? Karsitaan turhia sademetsiä, eikä siellä vissiin ole niin tarkkaa jos hiukan kaadat ylimääräistä ja mitä sen on väliä jos saat sakkoja kaksi miljuunaa jos tienaat sinä aikana 20 ylimääräistä. Palkkakustannuksetkin taitaa siellä olla asteen verran edullisempia verrattuna esim. Suomeen.
-
liian halpa? mistä te puhutte?
....
Sillä vaikka mm. Koivusaaren Punaiset ratsumiehet hyllystä jo löytyykin
Ja siinä on hyvä esimerkki.
Laskettiin tuohon aikanaan painokulujen päälle kylmästi kohtuulliset tekijäpalkkiot koko porukalle, arvio markkinointikuluista ja siihen vielä reippaat katteet jälleenmyyjille.
Ratsumies myi ensimmäisenä vuonna aika tarkkaan kymmenkertaisen määrän kuin suunnilleen samaan aikaan ilmestynyt kuluttajaystävällisesti ( lue "tappiolla" ) hinnoiteltu pienlehteni.
Pääosa levikistä varsinkin "oikeilla" kustantajilla tulee jälleenmyyjien kautta. Tukulle ja vähittäismyyjille pitää jäädä riittävästi katetta, jotta jälleenmyyjät yleensä uskaltavat ottaa riskin ja tilata tuotetta varastoon. Tällöin edullista pitää ovh. korkeana.
Sillä aikaa toisaalla- viime vuonna olin Helsingissä myymässä Finnconissa ja sarjisfestareilla samalla tuotevalikoimalla. Syyskuun keikalla myyntivolyymi oli noin kaksinkertainen , vaikka korotin hintoja noin 25%.
Käytännössä keskivertokuluttaja ostaa sarjakuvia niin harvakseltaan, että on aivan sama maksaako albumista 5,- vai 15,- .
-
Mikäli tuote on muutoin sisällöllisesti kunnossa on hinta ratkaiseva tekijä.
No siis aika harvoin mulla se hinta ollut kysymys. Ja mä sentään elän opiskelijabudjetilla. Jos se on siinä ja mulla on olemassa rahaa siihen, kyllä se todennäköisesti lähtee matkaan, oli se sitten 10 tai 100 euroa. Okei, itsellä ei suhteellisuuden taju ole mikään järin huima, kuten näkyy, mutta jos on _hyvä_ tuote, niin ei sillä hinnalla mulle ole mitään väliä, jos se on sellainen, minkä mä haluan. En ole varmaan kertaakaan tingannut ja todella harvoin on jäänyt ostamatta sen takia, että se ois ollut jotenkin kallis. Kuitenkin se itseltä tuntuu vaan hassulta, miksi se nyt rahasta olisi kiinni, jos se on oikeasti hyvä teos, mitä tulee luettua.
-
Ollaan muuten samaa mieltä, mutta
Kuitenkin se itseltä tuntuu vaan hassulta, miksi se nyt rahasta olisi kiinni, jos se on oikeasti hyvä teos, mitä tulee luettua.
se on aika usein iso jos.
-
se on aika usein iso jos.
Niin no, impulsiiviostoksiin pitää aina varata se, että jos se ei ole visuaalisesti miellyttävä, niin on aika hataralla pohjalla, mitä siitä paljastuu. Sinänsä en voi täysin puolueettomasti kuluttajana sanoa, koska piirtäjänä kiinnostaa toi visuaalinen puoli, minkä avulla täysin luokatonkin pienkustanne tarjoaa mulle jotain hyödyllistä.
-
Liittyen vielä tietokirjoihin. Aika mahtava strategia:Ensin supistetaan, jotta on sitten taas varaa kasvaa.
Tammi haluaa kasvaa ja sen täytyy kasvaa. Nämä kasvuhalut koskevat sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Bonnier tietää, että kirjankustannustoiminta on erittäin pitkän aikavälin liiketoimintaa...
Mutta se on bestsellervetotoista toimintaa paljon enemmän kuin aikaisemmin. Me tarvitsemme bestsellereitä.
Jonas Bonnier SK 1.4.2010
Samassa haastattelussa tuo Jonas muuten kommentoidessaan viime aikojen vaikeuksia toistaa samaa laulua kuin Arktisen B:n ja Teufelin Zumin edustajat täällä.
Vika ei ole ollut toimituksellisissa tuotteissa. Kysymys on kustannuksissa
.
-
Nyt sitten Hansaprint kertoo supistuksista.
Jo viimevuonna yt-euvottelivat (http://www.ts.fi/online/talous/56665.html) ja tänä vuonna lisää porukkaa saa kenkää (http://www.hansaprint.fi/p485-hansaprint_kaynnistaa.html). Jossain printti-Hesarin uutisessa mainittiin pari viikkoa sitten syyksi mm. Nokian manuaalien painatuksen siirtyminen muutama sata kilsaa etelään. Hassua sikäli että se oli tiemmä jo viimesyksyisten neuvottelujen syy.
Ilmeisen iso puulaaki, mitähän sarjakuvia ovat painaneet?
-
Ilmeisen iso puulaaki, mitähän sarjakuvia ovat painaneet?
Ei oo tullut vastaan kuin joku Murre-Aku. En ainakaan muista.
-
Tällä viikolla yrityssaneerauksessa: Painotalo Auranen. Päivän ESS:n uutinen alla. "Velkaa on 2,4 miljoonaa euroa ja tulos tappiolla digi-investointien vuoksi."
-
Minusta on tosi musertavaa lukea tälläisiä ikäviä paino-toimintaan liittyviä uutisia. Kysymyshän on viimevaiheissa ihmisistä ja heidän toimeentulostaan. Mutta ikävä kyllä paino ja offset-alan vaikeudet vaikuttavat meihin kaikkiin sarjakuvien ystäviin pitemmällä aikavälillä ratkaisevasti. Kun pienet ja edullisesti painavat painotalot kaatuvat isojen paino laitosten puristuksessa ja yhä kovenevien markkinoiden johdosta, se merkitsee usein sitä, että suurilla on valtaa nostaa painamiensa jullaisujen hintoja oman päänsä mukaan, kun pienet ovat kuolleet ja kuopattu. Näin vaan käy. Monet pienet paino ja offset-talot voivat tuottaa laadukkaita painotuotteita hyvinkin edullisesti kun taas suuret firmat kaatuvat toivonmukaan ahneuteensa hamassa tulevaisuudessa. Jos minä haluaisin painattaa jotain omakustannetta, suosisin ennenkaikkea pieniä firmoja, koska silloin ainakin tietää mitä saa ja heidän kanssa voi tehdä uskoakseni helpommin yhteistyötä ja jos jotain känää tulee luulen, että pienten yritysten kanssa on helpompi keskustella asioista ja yrittää sopia ne molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla.
-
Samaten on nyt Hansaprintillä 170 työpaikkaa uhattuna, Vantaanlaitos lakkautusuhan alla, kertovat liittoalan uutiset. Aurasesta kerrotaan, ettei ongelmien takana ole painotöiden puute vaan kehnot katteet. Se puolestaan johtuu kovasta hintakilpailusta. Töitä otetaan liian halvalla. Joissakin painoissa tehdään jopa työvoiman poispotkimisten takia ylitöitä. Hmm...
Painokoneista on ylikapasiteettia koko Euroopassa ja kaikki kilpailevat hinnoilla.
Timo
-
Radiossa oli just jotain YT-neuvotteluista...
Oliko WSOY:n kuvankäsittelijät?
-
Höm... YLE kertoo näin:
Sanoma-konserniin kuuluva kirjakustantamo WSOY aloittaa koko henkilöstöään koskevat yt-neuvottelut maanantaina 10. toukokuuta. Yhtiö aikoo vähentää 20 - 30 henkilöä kaikkiaan 150 työntekijän henkilöstöstään. Yt-neuvottelut päättyvät viimeistään 21. kesäkuuta.
Lisäksi WSOY siirtää liiketoimintakauppana kuva- ja sivunvalmistuksensa Aste Kirjat Oy:lle kesäkuun alusta alkaen. Sen myötä 11 WSOY:n työntekijää siirtyy Aste Kirjojen palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä.
WSOY:n toimitusjohtajan Anna Baijarsin mukaan muun muassa taloudellinen taantuma, digitalisoituminen ja ihmisten lukutottumusten muuttuminen ovat vaikuttaneet kustantamon toimintaan. Yt-neuvotteluilla WSOY pyrkii vastaamaan kirja-alan murrokseen.
Timo
-
Tällä viikolla yrityssaneerauksessa: Painotalo Auranen. Päivän ESS:n uutinen alla. "Velkaa on 2,4 miljoonaa euroa ja tulos tappiolla digi-investointien vuoksi."
Yrityssaneerauskaan ei pelastanut forssalaista Painotalo Aurasta. (http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Painotalo+Auranen+ajautui+konkurssiin/1135259082854/?cmp=tm_etu_uusimmat_uutiset) Lopputili liki 50 työntekijälle.
Timo
-
Huomasinpa tuossa että WSOY(kin) on siirtänyt sarjakuviensa painatuksen Latviaan. Lieneekö kirjojenkin, en tiedä.
Sikäli jännää että WSOY:llahan on oma painotalo Suomessa. Ilmeisesti painatus Latviassa tulee jopa halvemmaksi kuin omassa talossa.
-
Aurasen kohtalo surettaa, siinä pilattiin hyvä talo ihmeellisellä sähläilyllä.
Netti on vaikuttanut yrityslehtiin, pienemmät firmat eivät enää vaivaudu painattamaan sisäisiä julkaisujaan - ainakaan Suomessa.
Toinen asia on painotekniikan muutos, tuntuu siltä että kotimaiset painotalot uskovat vain digiin ja ajavat vanhat koneensa loppuun.
-
Terveisiä Finnwatchilta (http://yle.fi/uutiset/finnwatch_suomeen_kirjoja_valmistavan_kiinalaistehtaan_euron_tuntipalkalla_ei_ela/7677301)
ankarasti YLEä typistäen:
Kansalaisjärjestö Finnwatchin mukaan Suomen markkinoille kirjoja valmistavan kiinalaisyrityksen tehtaalla maksetaan työntekijöille noin euron tuntipalkkaa. Finnwatchin tänään tiistaina julkaistun raportin mukaan työntekijät tekevät lisäksi jopa 80 tuntia ylitöitä kuukausittain.
....
Finnwatch tutki työoloja Suomeen kirjoja tuovan Hung Hing -konsernin tehtaassa Kiinassa Guangdongin maakunnassa. Konsernin valmistamia kirjoja markkinoivat Suomessa ainakin Bonnier Kirjat Suomi, Egmont Kustannus, Karisto ja Kustannus-Mäkelä.
...
Parhaiten yritysvastuuvertailusta selviytyivät Egmont-konserni ja Bonnier-konserniin kuuluvat Tammi ja WSOY.
hip hip. ja aika väsynyt huraa.
-
Niin, mutta onhan se palkitsevaa hengen ja sielun tasolla, kun saa ahertaa sivistyksen perustuskivijalan kirjallisuuden linnakkeessa.
Levittää maailmalle tietoa, ymmärrystä ja iloista sanomaa.
Euron tuntipalkalla...
[sic]
;D
-
Ja jatkoa (http://yle.fi/uutiset/kirjakustantamot_yllattyivat_finnwatchin_syytoksista__emme_halua_missaan_tapauksessa_tukea_taman_tyyppista_toimintaa/7677520). "Ei me voitu kuvitellakaan..."
Kustannus Mäkelän Vartiainen uskoo, että kyse on yksittäistapauksesta.
Kuvitteleeko nää tosiaan että Kiinassa kaikki on halvempaa, koska siellä nyt vaan kaikki sattuu olevan halvempaa, vai onko tämä sittenkin vain kömpelö yritys pestä kädet?
-
Egmont tiedottaa (pdf): (http://www.egmontkustannus.fi/Upload/Egmontkustannus.fi/uutisjutut/Tiedote%202014-12-10.pdf)
"Egmont Kustannuksen kirjoja ei tuoteta Finnwatchin raportin kohteena olleessa Hung
Hingin Heshanissa sijaitsevassa laitoksessa, vaikka tällaisen käsityksen on saanut
uutisoinnista. Egmont Kustannuksen Hung Hing -konsernissa valmistetut kirjat on
tuotettu Hung Hingin Shenzhenin laitoksessa, jonka viimeisin auditointiraportti
osoittaa, että laitoksessa noudatetaan ICTI seal A -sertifikaatin mukaisia työaikoja, ja
että työntekijöiden bruttoansiot, ylityöt mukaan lukien, ylittävät Finnwatchin
määrittelemän elämiseen riittävää palkan."
-
Itse vedin joskus rajan siihen että en tykkää orjuudessa täällä Euroopan puolella, ihan sama mitä Aasiassa säätävät. Ajattelen edelleen samaan tapaan, sillä muuten kaali posahtaa.
Siispä: tervetuloa korporaatiovetoinen sananvapaus ja kiinalaiset painotuotteet.
Paitsi että nyt mieli muuttui ja mitta tuli täyteen. Peking on tällä välin levittänyt käsitystään ihmisoikeuksista Hongkongiin, missä vankilatuomioita ropisee oikein urakalla jos avaa suunsa väärässä paikassa, kokoontuu keskustelemaan kavereiden kanssa vääristä asioista tai laatii väräänlaisen kirjoituksen. Ihmisoikeuskysymykset Kiinassa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeudet_Kiinassa) eivät muutenkaan ole viidessätoista vuodessa kehittyneet ainakaan parempaan suuntaan.
Päätin alkaa kokeilla omassa elämässä mahdollisimman kovaa kiinaboikottia, siis kaikissa tuotteissa. Eihän se mitään auta, mutta saanpahan ainakin paremman käsityksen siitä miten riippuvaisia olemme koronan kotimaasta.
Painattaako Marvel kaiken nykyään Kiinassa? Aika moni ulkomainen kustantamo tuota näyttää kuitenkin suosivan. Ja jos tilaa netistä niin saa olla varma että pahan mielen sarjakuvaahan sieltä tulee. Nyt jos jaksaisi, niin pitäisi reklamoida kustantamoihin.
Kvaakin arvosteluissa voisi muuten huomioida tämän asian ja kertoa painopaikan/maan. Kustantaja yms. tietojahan on helppo kuuklailla mutta painopaikka ilmoitetaan yleensä vain itse teoksessa. Vai lieneekö se esillä jossain (kansallis)kirjaston tietokannassa?
Kertokaapa onko teillä mieli muuttunut tai muut isommat murheet ajaneet tämmöisen pikkuasian ohi?
Tällä välin, kun ketju on horrostanut, on toki myös alalla tapahtunut kaiken laista. Varmaan vielä muutama kotimainen paino ehtinyt mennä konkkaan, mutta Otava sentään on investoinut ja rakentanut kilpailukyisen (ainakin itse kustantamilleen kirjoille) painon. Toisaalta pienkustantamisessa niin sarjakuvan kuin kirjojen puolella Baltia, Puola, Unkari ja mitä näitä on, on vakiintunut täkäläisten kirjojen tekijäksi. Tietyllä tapaa kyllä olen myös tässä suhteessa muuttanut mieltäni siitä kun ketjun aloitin. Sentään jos EU:ssa tehdään, niin on se minusta tuhannesti parempi kuin Kiina. Niin juu, ja digipainosta on myös nyt tullut lähes standardi (mikä periaatteessa luo kyllä tasa-arvoa alalle, jos vain paino saa kustannusrakenteen investointeineen kuntoon).
-
Kvaakin arvosteluissa voisi muuten huomioida tämän asian ja kertoa painopaikan/maan.
En ole painotuotteita arvostellut enää vuosiin, mutta tämä oli vakiintunut tapa silloin joskus.
-
Kvaakin arvosteluissa voisi muuten huomioida tämän asian ja kertoa painopaikan/maan. Kustantaja yms. tietojahan on helppo kuuklailla mutta painopaikka ilmoitetaan yleensä vain itse teoksessa. Vai lieneekö se esillä jossain (kansallis)kirjaston tietokannassa?
Hyvä huomio! Koetan kaivaa tämän tiedon omiin arvosteluihini, joista se puuttuu aivan systemaattisesti. En nimittäin tullut ajatelleeksi, että olisi kiinnostava tai olennainen tieto mutta Reimalla on tässä kyllä oikein hyvä näkökulma asiaan.