Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia => : Annoira 10.09.2006 klo 17:54:27

: Tekotaiteellisuudesta
: Annoira 10.09.2006 klo 17:54:27: Olen monta kertaa jäänyt ihmettelemään, mikä oikeuttaa leimaamaan jonkin työn tekotaiteelliseksi. Asia nousi taas esille, kun kyseistä adjektiivia käytettiin erään Finnmanga 2:ssa esiintyneen lyhyen sarjakuvan yhteydessä. Kyseisen sarjan aihe oli synkkä, ja käsittely antoi mahdollisuuden lukijan omille tulkinnoille ilman valmiita ja oikeita vastauksia, jonka lisäksi sen visuaalinen ilmaisu oli minusta järkyttävän kaunista. En nähnyt työssä mitään TEKOtaiteellista. Taidehan ei ole velvollinen tarjoamaan kaikkea valmiiksi pureskeltuna ja paketoituina, kuten sarjakuvat usein tuntuvat pyrkimään tekemään. Saako ja voiko sarjakuvailmaisua viedä taiteellisenpaan ja tulkinnanvaraisenpaan suuntaan, ja onko se mahdollista ilman teennäisyyden leimaa?

Mitä on tekotaiteellisuus, missä näet sitä, miten se ilmenee? Oikeuttaako yleensäkin esimerkiksi tekijän nuori ikä kovempaan arvosteluun ja kaiken synkkään/ syvälliseen päin yrityksen leimaamiseen "angstiksi"? Onko itseilmaisun epäkypsyys niin suuri synti, ja jos on, koska ihminen on tarpeeksi kypsä saadakseen ilmaista ajatuksiaan uskottavasti? Nuoren piirtäjän törmääminen jyrkkiin asenteisiin saattaa lannistaa, niin ettemme pääse näkemään, mihin kyseinen henkilö voisi pystyä kymmenen vuoden päästä.

Itse ainakin kaipaisin kovasti uusia näkökulmia ja ajatuksia nykyiseen sarjakuvaan, ja ihmisiä jotka uskaltaisivat tarttua syvällisempiinkin aiheisiin, tai rakennella sarjakuvilleen pohjalle kunnolliset eettiset tai moraalista pohdiskelua aiheuttavat teemat, sen sijaan että saamme seurata loputtomien taikatyttökloonien poika- ja koulumurheita.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Laura Sivonen 10.09.2006 klo 18:15:34: : Annoira 10.09.2006 klo 17:54:27
Mitä on tekotaiteellisuus, missä näet sitä, miten se ilmenee?
Kun symboliikasta ja tulkinnanvaraisuudesta tulee itsetarkoitus. Ideaa on niin paljon, ettei sitä lopulta ole ollenkaan.

"Olen metsässä. Käpy tippuu puusta. Näen edessäni tuntemattoman. Itken. Kunnes kuolen."

Tuo on aika keinotekoinen yritys syvällisyyteen, joka varmaan suurelta osalta yleisöä menee ohi. Tekotaiteellisuus on sitä, kun tekijä pyrkii saavuttamaan eksistentialismin syvät sfäärit, eikä hänellä ole hajuakaan, mitä on tekemässä. Kunhan tekee jotain, mikä kuulostaa/näyttää hienolta.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Curtvile 10.09.2006 klo 19:21:07: joskus termiä tekotaiteellisuus käytetään vain puhtaasti lyömäaseena.
useimmiten silloin kun joku joka myös osaisi ei syystä tai toisesta viitsi nähdä vaivaa tai kun omia puutteita koetetaan paikata "taiteellisuudella".

Ikä ei ole mikään kriteeri, kuten ei myöskään sukupuoli tai etninen ja kulttuurinen ja poliittinen tausta.

Monelle ne tekotaiteelliset ovat ihan aidosti taiteellisia. Samoin monelle ne taiteelliset ovat...
lopetampa kerrankin ajoissa.
: Annoira 10.09.2006 klo 17:54:27
En nähnyt työssä mitään TEKOtaiteellista. Taidehan ei ole velvollinen tarjoamaan kaikkea valmiiksi pureskeltuna ja paketoituina, kuten sarjakuvat usein tuntuvat pyrkimään tekemään. Saako ja voiko sarjakuvailmaisua viedä taiteellisenpaan ja tulkinnanvaraisenpaan suuntaan, ja onko se mahdollista ilman teennäisyyden leimaa?

saa toki. mielellään muistaen että kaikki meistä eivät siihen pyri ja se ei ole se ainoa autuaaksi tekevä asia.
Taidetta pidetään jotenkin muuta inhimillisyyttä ylevämpänä ja hienompana.
Se ei ole.
taide ei ole parempaa ei edes oletusarvoisesti.
kritiikki on usein julmaa ja harvoin objektiivista. usein tarkoitushakuista.
Toivottavasti itse jaksat tehdä sarjakuvia jotka haluaisit lukea, olivat ne muista sitten taidetta, tekotaidetta tai viihdettä.

Älä miellytä muita. Viime kädessä kaikki ovat yksin.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Annoira 10.09.2006 klo 19:52:48: : Curtvile 10.09.2006 klo 19:21:07
...mielellään muistaen että kaikki meistä eivät siihen pyri ja se ei ole se ainoa autuaaksi tekevä asia.
Taidetta pidetään jotenkin muuta inhimillisyyttä ylevämpänä ja hienompana.
Se ei ole.

Ei olekaan. Näkisin sen lähinnä yhtenä mahdollisena lähestymistapana. En mitenkään tarkoita väheksyä viihteellisyyttä, joka sekin on ihmisen henkiselle tasapainolle tarpeellista, sopivissa annoksissa. En kuitenkaan osaa pitää näitä täysin vastakohtina, esim. Sandman, joka on kaupallinen, syvällinen, (teko?)taiteellinen ja viihdyttävä.

Vaikuttaa vain, että tuo taiteen ja tekotaiteen raja on jokaiselle ihmiselle eri kohdassa, minkä kukakin näkee taiteena. Taidehan on aina hieman itsetarkoituksellista. Joten joku voi vain päättää, ettei näe Picasson töissä mitään syvempää sanomaa ja leimata sen tekotaiteelliseksi hömpäksi?
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: ökpö 11.09.2006 klo 00:05:56: Ei tekotaiteellisuutta voida määritellä tekijän intention tai motiivin kautta, koska ei taidettakaan voida sillä tavoin määritellä. Anteeksi kulunutta esimerkkiä, mutta onko esim. Duchampin pisoaari taidetta, kun tekijä itsekään ei pitänyt sitä sellaisena? Tai tekeekö teinin 'miksi olen täällä, ahistaa' -runosta taidetta se, että se on ehkä luotu aivan yhtä syvällisessä emotionaalisessa tilassa kuin vaikka joku klassinen haiku?

Tekotaiteellista on se, minkä tarpeeksi moni ihminen sellaiseksi määrittelee. Ja kuten sellaiset määritelmät aina, myös tämä tyhjentää itse itsensä ja jättää koko 'tekotaiteellisuuden' yksilön itsensä kokemuksen varaan. Eli olen (valitettavasti?) samalla kannalla kuin Annoira ja Curtvile. Ah relativismin ihanuutta, ei tarvitse oikeastaan edes keskustella mistään...
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Veli Loponen 11.09.2006 klo 08:26:02: Luulisin, että tekotaiteellisuus, kuten taiteellisuus yleensä, on katsojan silmässä/päässä. Itse luen tekotaiteellisuudeksi kuitenkin sellaiset, joissa selkeillä kliseillä on yritetty luoda syvällistä/pohdiskelevaa tunnelmaa. Tekotaiteellisuus viittaisi siis lähinnä tekniikkaan, ei niinkään laatuun. Esim. amerikkalaisissa vaihtoehtoelokuvissa tuntuu usein olevan tapana luoda realistinen(?)/syvällinen tunnelma antamalla roolihahmoille keskeneräisiä repliikkejä tyyliin
"Tiedätkö, tulin juuri..."
"Oletko ihan varma--"
"Mutta sinähän..."
"Niin kai sitten..."
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Reima Mäkinen 11.09.2006 klo 10:25:37: Siirsin ketjun tänne sillä en löytänyt kirjoituksista näkökulmaa joka käsittelisi nimen omaan (teko)taiteen tekemistä ja siihen liittyviä käytännön ongelmia. Tämä on siis suurin piirtein viides ketju tällä alueella joka käsittelee tai sivuaa asiaa.

Osa mainituista ketjuista on nimetty luovasti, kuten Omenat ja appelsiinit ja osassa keskustelu vain kiertyy taide/sisältö, yms. aiheeseen (Tyttöjen juttuja) Osa ketjuista on taas moderointu ja/tai nimetty käsittelemään aihetta kuten taiteesta, sarjakuvan kauneudesta tai plagioinnista puhuvat ketjut. Viimeksi aihetta on sivuttu Suomalaisen sarjakuvan kaanon -ketjussa (joka sijaitsee suomalaisten sarjakuvien alueella).

Lue siis arvoisa keskustelija muidenkin mielipiteitä aiheesta. (tässä osiossa on kaikkiaan vain viitisenkymmentä ketjua, joten niiden nimiä silmäilemällä löydät lisää aiheesta.) Lisäkiihottimena mainittakoon, että Koska Kvaak on ollut toiminnassa jo jonkin aikaa, historia antaa joihinkin vuosikertamielipiteisiin jo oman pittoreskin makunsa.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: ökpö 11.09.2006 klo 14:08:50: En huomannut, että noissa Reiman mainitsemissa keskusteluissa olisi puhuttu nimenomaan tekotaiteellisuudesta. Taiteesta kyllä puhuttiin, mutta tekotaiteellisuutta määritellessä ei nähdäkseni tarvitse määritellä, mitä taide tarkoittaa. Kysehän on pyrkimyksestä taiteelliseen ilmaisuun, eikä siitä mikä *on* taiteellista.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: pertti jarla 11.09.2006 klo 14:31:49: "Tekotaiteellisuuden" kokemuksen takana on monia syitä. Sana tuntuisi viittaavan salaliittoon, jossa ahneet apurahataiteilijat tietoisesti höynäyttävät tyhmää kansaa. En usko että mitään sellaista on.
Jotkut taiteilijat eivät osaa välittää subjektiivisia tuntemuksiaan ulkopuolisille. Lopputulos on käsittämätöntä huttua, mutta yritys on vilpitön. About kaikki hakevat esikuvia rakentaessaan omaa tyyliään, jotkut tekevät sen kömpelösti kopioiden. Jos esikuvat ovat korkeakulttuurisia, lopputulos näyttää "tekotaiteelliselta". Kyse on kuitenkin ihan samasta, kuin jos epävarma piirtäjä kopioi kökösti vaikka Jack Kirbyä.
Kannattaa välttää turvautumista liian herkästi t-sanaan. Kannattaa ensin miettiä, onko omassa lukutaidossa puutteita.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: envis 11.09.2006 klo 15:53:18: : pertti jarla 11.09.2006 klo 14:31:49

Jotkut taiteilijat eivät osaa välittää subjektiivisia tuntemuksiaan ulkopuolisille. Lopputulos on käsittämätöntä huttua, mutta yritys on vilpitön.

Vilpittömyys on hyvästä. Mutta olen törmännyt sellaisiinkin tapauksiin, joiden mielestä heidän taidettaan ei ymmäretä sen takia, että muut ihmiset ovat niin typeriä. Se, että muut eivät löydä heidän tekemästään taiteesta heidän subjektiivisia tuntemuksiaan (ja sitä mitä he haluavat sanoa), johtuu vain siitä, että tyhmät mullit eivät ymmärrä nerojen kieltä. Ja he ovat vilpittömästi sitä mieltä.

Tyyliin "hänen nimensä soljuu kuin aamu-usva veden äärellä, se koskettaa minua kuin huoran henkäys päin merimiehen kasvoja, ja minä tunnen rakkauden tähdet sielussani. Kuolen." Laura Sivonen pääsi myös tosi lähelle hienossa esimerkissään. ;D

Ja sitten kun joku kommentoi, että onkohan tämä nyt niin sujuvaa tekstiä kuitenkaan, niin saa kuulla, että neroja ei ole koskaan ymmärretty omana aikanaan. Että jokainen voi mennä juomaan kaljaa kotiinsa ja antaa älykkäitten ja viisaitten ihmisten olla rauhassa, sillä vain nerot ymmärtävät maailmaa ja kauneutta; he kuulevat jumalten lyyran soinnit. Siis ihan sellaista romanttista taiteilijahuttua. Ja ovat vielä tosissaan.

Uskon kuitenkin, että nämä tyypit ovat marginaaliosastoa taidetta tekevien joukossa. Ainakin toivon sitä. Vilpittömästi. ;)
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: pertti jarla 11.09.2006 klo 16:07:08: : envis 11.09.2006 klo 15:53:18
Ja sitten kun joku kommentoi, että onkohan tämä nyt niin sujuvaa tekstiä kuitenkaan, niin saa kuulla, että neroja ei ole koskaan ymmärretty omana aikanaan.

Tuo on muuten kiinnostava myytti. Jokaista taiteilijaa, joka on tehnyt aikaansa nähden liian vaikeaa tavaraa, on useita jotka ovat saaneet eläessään tunnustusta. Taidemaailmassa on kuitenkin kova hinku haistaa uudet kyvyt. Lisäksi tulee mieleen mitä sanoi Carl Sagan:
"But the fact that some geniuses were laughed at does not imply that all who are laughed at are geniuses. They laughed at Columbus, they laughed at Fulton, they laughed at the Wright brothers. But they also laughed at Bozo the Clown."
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: OlliH 11.09.2006 klo 16:26:24: Oltaisiinko liian kaukana totuudesta jos vaihdettaisiin sana tekotaiteellinen sanaan huono? Jos sarjakuva yrittää olla viihteellinen mutta epäonnistuu, ei sekään ole tekoviihteellinen vaan huono.

Yksi syy miksi inhoan tekotaiteellinen-sanaa on se, että valtaosa hemmoista jotka sanaa ovat käyttäneet eivät ole osoittaneet juurikaan kiinnostusta taiteelliseen ylipäätään. Eli heidän näkökulmasta kuvittelisi että on aika sama onko teos aito- vai tekotaiteellinen.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: keijoahlqvist 11.09.2006 klo 16:31:52: Tekotaiteellisuus on todellinen ilmiö.

Laura totesi jo sattuvasti:
Kun symboliikasta ja tulkinnanvaraisuudesta tulee itsetarkoitus. Ideaa on niin paljon, ettei sitä lopulta ole ollenkaan.
Siis kun osaaminen loppuu kesken.

Täydennän: kun vilpittömyys ei riitä - kun karun tosiolevan esittäminen tuntuu rahvaanomaiselta - ja pätemistarkoituksellisista syistä kun halutaan vaikuttaa ihmisiin joiden tiedetään tykkäävän taiteellisuudesta, ilman todellista ymmärrystä ja rakkautta taidetta kohtaan. Juu, sitä suurin piirtein.

Oikein altis ja herkkä ihminen saattaa saada jotain vibroja tekotaiteellisestakin teoksesta mutta yleensä tekotaiteelisuus synnyttää tekopitämistä.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Veli Loponen 11.09.2006 klo 16:33:48: : OlliH 11.09.2006 klo 16:26:24
Oltaisiinko liian kaukana totuudesta jos vaihdettaisiin sana tekotaiteellinen sanaan huono? Jos sarjakuva yrittää olla viihteellinen mutta epäonnistuu, ei sekään ole tekoviihteellinen vaan huono.
Ei toimisi ainakaan minulla. Ai miksikö? Koska usein taide voi minun mielestäni olla huonoa (en ehkä kuulu kohdeyleisöön tai jotain). Pikemminkin tekotaiteellisuus viittaa siihen, että termiä käyttävällä on tietty mielikuva siitä, mitä oikea taide on ja sitten jakaa sen perusteella osan taiteesta (tai taiteeksi tarkoitetusta) tekotaiteeksi.
Mieleen vilahti semmoinenkin jännä ajatus, että esim. sarjakuvapiireissä (vastaa myös elokuvapiirejä ja varmaan musiikkipiirejäkin) tietyn tyyppisten sarjakuvien lukijoilla taidesarjakuva on sanana jo kirosana/haukkumasana (esim. liian taiteellista makuuni). Miten sitten tekotaiteellinen sarjakuva pitäisi ymmärtää tällaisen (esim. minä) suusta? Onko se huonompaa kuin oikea taide vai parempaa, koska se ei kuitenkaan täysin taidetta ole?
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: envis 11.09.2006 klo 16:37:48: : OlliH 11.09.2006 klo 16:26:24
Oltaisiinko liian kaukana totuudesta jos vaihdettaisiin sana tekotaiteellinen sanaan huono? Jos sarjakuva yrittää olla viihteellinen mutta epäonnistuu, ei sekään ole tekoviihteellinen vaan huono.

Mutta joskus näkee tarkoituksellisesti tekotaiteellisesti tehtyä taidetta, jolla esimerkiksi kommentoidaan taidetta ja sen sisältöä yleensä. Sellainen taideteos voi olla kovinkin hyvä (mutta erittäin tekotaiteellinen ainakin ensisilmäykseltä). Itse siis jättäisin ne yhtäläisyysmerkit pois tekotaiteellisen ja huonon välistä.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: OlliH 11.09.2006 klo 17:09:14: : Veli Loponen 11.09.2006 klo 16:33:48
Pikemminkin tekotaiteellisuus viittaa siihen, että termiä käyttävällä on tietty mielikuva siitä, mitä oikea taide on ja sitten jakaa sen perusteella osan taiteesta (tai taiteeksi tarkoitetusta) tekotaiteeksi.

Oikeastaan tämä on provosoivan ehdotukseni pohja, eli kuten jälkimmäisessä kappaleessani mainitsin, termiä käyttävät yleensä ihmiset jotka eivät taiteesta yleisesti (ehkä muutamaa kanonisoitua tapausta lukuunottamatta) välitä. Ne, jotka ensimmäisen kerran pitivät Munchin Huutoa rumana, mutta alkavat myöntää että se on taidetta kun se alkaa näkyä mainoksissakin. Pahoittelen stereotypisointia paitsi niiltä jotka tuntevat piston sydämessään. Mainittakoon nyt vielä, että en koe itseäni mitenkään suureksi taidesarjakuvan tuntijaksi tai edes välttämättä ystäväksi, ja että koin äsken pienen piston sydämessäni. Mutta vain pienen.

: envis 11.09.2006 klo 16:37:48
Mutta joskus näkee tarkoituksellisesti tekotaiteellisesti tehtyä taidetta, jolla esimerkiksi kommentoidaan taidetta ja sen sisältöä yleensä. Sellainen taideteos voi olla kovinkin hyvä (mutta erittäin tekotaiteellinen ainakin ensisilmäykseltä).

Tarkoitatko parodiaa taiteesta? Ei kai sellaista nyt tekotaiteelliseksi voi mitenkään laskea, eikä ehkä edes taiteelliseksi (jos nyt lähdetään kapeasta taiteen määritelmästä). Paitsi jos se on huonoa jolloin, noh, se on huonoa. MOT tai jotain. No, olipas heikkoa perustelua, mutta ehkä osaan perustella paremmin jos antaisit esimerkin.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Laura Sivonen 11.09.2006 klo 17:19:38: Keijo, mai mään. Osuit naulan kantaan.

Jag tycker, att taide on sitä, mikä tulee luonnostaan. Tekotaide sitä, mikä pitää vääntämällä vääntää yrittäen todistella muille omaa "osaamistaan".
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: ökpö 11.09.2006 klo 17:59:31: : Laura Sivonen 11.09.2006 klo 17:19:38
Keijo, mai mään. Osuit naulan kantaan.

Jag tycker, att taide on sitä, mikä tulee luonnostaan. Tekotaide sitä, mikä pitää vääntämällä vääntää yrittäen todistella muille omaa "osaamistaan".

Tossa määritelmässä on vain se ongelma, ettet voi lopputuotteesta tietää mikä on tehty 'luonnostaan' ja mikä vääntämällä väännetty. Tiedän kirjoja, joita on pakerrettu kymmenen vuotta, ja lopputuote on upea ja vaivattomasti luettavissa. Ja vastakkaisia esimerkkejä myös.

Mm. tätä tarkoitin sillä aiemmalla argumentillani, että tekotaiteellisuutta kuten taiteellisuuttakaan ei voi tekijän tarkoitusperien tai tavoitteiden kautta määritellä.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: hannu lipponen 11.09.2006 klo 18:01:56: Ehkä tekotaiteellisuus on sitä, että ei ole mitään sanottavaa, mutta halutaan sanoa se taiteellisesti.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Laura Sivonen 11.09.2006 klo 18:17:06: : ökpö 11.09.2006 klo 17:59:31
Tossa määritelmässä on vain se ongelma, ettet voi lopputuotteesta tietää mikä on tehty 'luonnostaan' ja mikä vääntämällä väännetty.
Pitäisikö? Jakaisin "taiteen" ja "tekotaiteen" sillä perustein, mikä minusta vaikuttaa teennäiseltä ja mikä aidolta. Eihän sen ole pakko niin olla. Vai vaatiiko joku tarkkaa kastijakoa näiden kahden välillä (kun osa ei edes usko tekotaiteen olemassaoloon)?

Tekotaiteellisuus on kikkailua ja tekemällä tehdyn oloista muka-syvällisyyksillä briljeerausta, joka usein - ei aina - näkyy lopputuloksesta. Taide taas on oman mielikuvituksen toteutusta niissä rajoissa, jotka omat taidot ja kyvyt asettavat.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Jyrki Vainio 11.09.2006 klo 18:40:46: Ehkä ne yhtäläisyysmerkit voidaan laittaa niin, että tekotaiteelisuus = huonoa taidetta. Mutta onko kaikki huono taide tekotaiteellista? Ei minusta. Huono voi olla niin MONELLA tavalla! ;) (Laskekaa vaikka, kuinka monessa kvaakin ketjussa innokkaasti keskustellaan siitä, mikä on HUONOIN elokuva, HUONOIN manga, HUONOIN sejase ja kuinka paljon harvemmin uskalletaan nimetä jotain, mikä olisi oikeasti HYVÄÄ!)

Meillä oli aikanaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kahvilassa kirja, johon kaikki saivat kirjata mietteitään kuvin ja piirroksin. Vähän niin kuin sarjakuvatapaamisissa, mutta vähemmän alkoholia ja enemmän kofeiinia.
Kuten voitte arvata, pohjoisen kaamos tuotti paikoin aika angstista matskua. Itse muistan raapustaneeni sinne kerran luennolla syntyneen "runon", joka meni jotenkin niin, että "Voi ketun ketun kettu, voi hatun hatun hattu, voi ketun hattu, voi ketun hattu". (Myöhemmin joku toinen luovasti ahdistunut sielu intoutui laatimaan samalle sivulle tälle tekstille sävelmää).
Yleisesti ottaen kirjasta oli helppo erottaa toisistaan tyttöjen poikien tuotokset. Tytöt piirsivät naivistisia eläinhahmoja ja kirjoittivat runoja, pojat piirsivät yrmyjä barbaareja ja robotteja. Niin - ja pottunokkia.
Kun nämä maailmat kohtasivat, oli tulos yleensä kyyninen ja ironinen: poikien piirrokset tekivät pilkkaa tyttöjen teosten herkkyydestä.
Kerran toin erään ystäväni tiedekunnan ulkopuolelta katsomaan tätä kirjaa. Hän sanoi tästä yhdistelmästä, ja etenkin poikien piirrosten kommenteista jotain, joka on pysynyt mielessäni: "Tässä nähdään, kuinka paljon helpompaa on olla kyyninen, repiä jotain alas ja olla sarkastinen, kuin oikeasti uskaltaa laittaa itseään likoon ja tehdä jotain tosissaan herkkää".

Niin että kyllä minäkin peräänkuuluttaisin sitä tekemisen vilpittömyyttä. Mutta kuten joku jo sanoikin, se ei kyllä välttämättä näy työstä ulospäin. Monet kököt supersankarisarjakuvatkin on voitu tehdä ihan tosissaan, tekijä omasta mielestään omia rajojaan ylittäen ja itsensä täysillä likoon laittaen. Mitä siitä sitten voi sanoa, pitäisikö kommentoijan tietää myös jotain tekijän motiiveista? Saako sen antaa vaikuttaa mielipiteeseen teoksesta?

Comics Journalissa oli joskus paljon väittelyä aiheesta "art vs. craft", eli siis suoraan sanottuna ns. taiteellisuuden merkitys versus perinteinen piirrostaito. Tuskin kovinkaan yllättäen lehti ei antanut tekniselle piirrostaidolle juuri minkäänlaista itseisarvoa, vaan heille tämä rajoja rikkova taiteellisuus, mitä se sitten lienekään, oli kaikki kaikessa. Eli kokeileva pitää olla, näyttää se sitten kuinka rupuiselta tahansa.
Ei myöskään liene suuri yllätys, että minä olen aika lailla eri mieltä. Minä en yksinkertaisesti pysty vastaamaan henkilökohtaisen innostuneesti kuvataideteokseen, jos ei tekijä osoita minulle myös jonkinlaista piirrostaitoa. Eihän se yksinään riitä, ei tietenkään, mutta on sillä silti myös joku merkitys, minusta. Sori vaan, mutta niin se nyt vain on.

Comics Journalissa etenkin päätoimittaja Groth on toistuvasti sanonut, että hänelle pelkkä vilpittömyys ei yksin riitä. Että vaikka supersankarisarjakuva olisi kuinka tosissaan tehty, niin roskaa se on silti. Että markkinat ovat täynnä "vilpittömästi tehtyä roskaa".
En oikein tiedä, miten suhtautua tuohon lausuntoon.
Minua itseäni on aina ihmetetyttänyt, kuinka tärkeää taiteellisuutta edustavalle yleisölle on muodollinen kokeilu. Pitää aina etsiä jotain, mikä on uutta, erilaista, erikoista. Kuin narkkikset, pitää aina saada isompi ja isompi latinki, uusi entistä kovempi tälli. (Ikään kuin alan kovimmilta harrastajilta ovat makuhermot palaneet niin paljon tavallista ihmistä enemmän karrelle, että vaaditaan virikkeitä ihan eri tason intensiteetillä).
Mutta kun usein muodollinen kokeilu tarkoittaa sitä, että siihen ei sisälly mitään muuta pointtia kuin se kokeilu. Se voi olla erilaista, mutta ei lopultakaan sano mitään.
Kun sen sijaan jos ajatellaan taidetta viestinnän muotona, jos taiteilijalla on oikeasti jotain SANOTTAVAA, joku pointti jonka haluaa yleisölleen välittää, niin karu totuus on, että sellaiseen tarkoitukseen vakiintuneet esitystavat, perinteinen ilmaisu, on kaikkein tehokkainta. Koska siihen on totuttu, sitä ymmärretään parhaiten, ja viesti menee parhaiten läpi. Huomio kiinnittyy siihen, mitä halutaan sanoa, eikä muodollisiin kikkailuihin.

Miksi kokeilevuus ja uuden hakeminen saa aina niin paljon huomiota, silloinkin kun se tapahtuu vain pelkän itsensä vuoksi, eikä sisällä mitään pointtia muodollisen kikkailun lisäksi?
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: JJ Naas 11.09.2006 klo 19:44:54: Jyrki: (myönnän osuuteni ironisen ja sarkastisen materiaalin tuottamiseen kyseiseen Lapin yliopiston kahvilakirjaan. ;) )

Eikös kokeilemiseen liity se näkökulma, että kokeillaan eri asioita ja sitten kun on tarpeeksi kokeiltu niin muodostetaan johtopäätöksiä kokeiluista ja päädytään toimenpiteeseen x, joka esim. tässä tapauksessa voisi olla joko:

A: Kokeillaan aikanssa ja unohdetaan koko juttu kun ei enää nappaa.

B: Poimitaan kokeilun tuloksena syntyneistä havainnoista ja käytännöistä parhaat ja jatkojalostetaan niitä.

A:n harjoittaminen on ikäänkuin turistina olemista sarjakuvan kentällä. B:n harjoittaminen yhdessä teknisen taidon kehittämisen kanssa puolestaan on se voima, joka tuottaa niitä uusia juttuja, jotka oikeasti ovat merkityksellisiä vielä vuosienkin päästä.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: ökpö 12.09.2006 klo 10:17:29: : Laura Sivonen 11.09.2006 klo 18:17:06
Tekotaiteellisuus on kikkailua ja tekemällä tehdyn oloista muka-syvällisyyksillä briljeerausta, joka usein - ei aina - näkyy lopputuloksesta. Taide taas on oman mielikuvituksen toteutusta niissä rajoissa, jotka omat taidot ja kyvyt asettavat.

Niin, eli kyse on siitä miltä taiteen kuluttajasta vaikuttaa, eikä siitä miten taide on tehty. Aiempi kirjoituksesi kun antoi kuvan, että kyse on mielestäsi nimenomaan tekoprosessista, ja että tekotavalla olisi väistämätön yhteys lopputuotteen antamaan vaikutelmaan.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Doc Lomapäivä 12.09.2006 klo 11:24:10: Nakataan oma lusikka soppaan. Tämän voisi lisätä aiemmin esitettyihin tekotaiteellisuuden määritelmiin.

Tekotaiteellisuutta syntyy kun tekijän ulkoiset motiivit menevät teoksen edelle. Kuten: olisinpa taiteilija, pidettäisiinpä minua älykkäänä, saisinpa ilmaista viinaa.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Mikko A 12.09.2006 klo 11:31:16: minusta tekotaileellisuus menisi että esim:

- Katja tukijainen joka duunailee tuollaista taiteellista tyttösarjista ja vetää pensselillä kaunoa ja rikkoo perinteisen sarjakuvarakenteen ihan vaan tekstin ja kuvan mössöksi => rehellistä "taidetta".

- Se tyttö joka lukaisee tuon ja tuntee sisimmässään että nyt onkin tehtävä itse jotain tuollaista. Ei ole ideaa, ei ole osaamista, ei ole kerrottavaa, mutta horjuvalla pensselillä sudittuna pari kliseistä läppää ja olevinaan siitä tuli jo rajoja rikkovaa taidetta, vaikka kyse vain pahimman luokan tekotaiteellisesta lammastelusta. Jos joku todellinen taitelijan liekki palaa sydämmessä, sitä varmasti jatketaan ja tehdään, mutta tuntuu että sellaiset kerta kokeilut ja ohimenevät muiden imitointikaudet ei ainakaan henk. koht. lasketa "oikeaksi taiteeksi". Vähän tököllä esimerkillä: vaikka joku kerran ihan omakätisesti vaihtaisi auton renkaan kunnolla ja saisi homman toimimaan, ei se kuitenkaan tee siitä mekaanikkoa, puhumattakaan jostain joka omakätisesti ideoisi ko. menopelit.

Se on sitä perus taidekoulu osastoa, missä 100 tyyppiä näkee jostain idean käyttää LP levyä tai roskiin heitettyä tietokoneen näppäimistöä tarve-esineiden valmistuksessa ja kuvittelee että nyt ollaan jotain vallankumouksellista taidetta kun seurataan muiden ideoita ja oma luovuus on ihan vaan verrattavissa tavalliseen teolliseen prosessiin (=> kuten perus sarjakuvan piirtäminen "muiden säännöillä", pelkkänä duunina).

Ei minua sinänsä kiinnosta onko sarjakuva taidetta, viihdettä, roskaa vai politiikkaa tms. Jopa tekotaiteellinen voi joskus olla ihan ok.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Curtvile 12.09.2006 klo 11:46:24: Aioin laittaa pitkällisen ja ikäväsävyisen vuodatuksen, mutta Doc ehti viedä jalat suustani.
Mikko A:n diagnoosia en voi allekirjoittaa.
Itse en ole sitä tehnyt, mutta ollut usein läsnä kun K.Tukiainen lytätään tekotaiteelliseksi ja... niin ehkä joku lapsikin lukee tätä.

Taiteilun paloa ei voi määrittää. silloin mennään siihen korniin osastoon jossa Gary Groth ja muut joilta ei voi kauhalla vaatia hymyilevät tietäväisinä.
Runotytöt itkee nurkassa ja insinöörit naputtaa laskennallista mallia tietokoneeseen.

Tekotaiteellisen ja taiteellisen raja on piirretty veteen.
Ja houtskajaskarilta tuulee muutama sata metriä sekunnissa.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Noe Trauman 12.09.2006 klo 13:23:52: : Laura Sivonen 11.09.2006 klo 17:19:38
Jag tycker, att taide on sitä, mikä tulee luonnostaan. Tekotaide sitä, mikä pitää vääntämällä vääntää yrittäen todistella muille omaa "osaamistaan".
Muutama juttu kun tuli mieleen:
"Taiteilun palo" ja sen luonnollisuus kuulostaa hassuilta, kun kysymys on usein pelkästä työskentelystä. Ongelmana ovat (ainakin itselläni) valmiit kuvat ja ilmaisut/ajatukset joita viihteen kautta tunkee jatkuvasti koppaan. Ts. jos haluaa sanoa jotain uutta töillään pitää kehittää oma kieli ja se vasta pakolla vääntämistä vaatiikin. Plus tietysti käden laiskuus, eli piirrustellessa huvikseen tulee vahvistaneeksi omia maneerejaan. Kumpaankin auttaa mahdollisimman outojen juttujen kokeilu, mikä tekotaiteellisuudeksi helposti tuomitaan.
Toiseksi, klassinen esimerkki Kaj Stenvallin ankkatauluista. Pari ensimmäistä olivat ehkä taidetta, kunnes muuten varsin pätevä maalari juuttui ansaitsemaan liukuhihnahommilla: sisustustaulu=tekotaidetta.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: OlliH 12.09.2006 klo 13:39:04: Tässä kai on aika pitkälti esitetty, että teoksen ulkopuoliset tekijät erottavat taiteellisuuden ja tekotaiteellisuuden. Tästä voi kai olla samaa mieltä, mutta sitten on pari aiheellista kysymystä:

: Jyrki Vainio 11.09.2006 klo 18:40:46
Mitä siitä sitten voi sanoa, pitäisikö kommentoijan tietää myös jotain tekijän motiiveista? Saako sen antaa vaikuttaa mielipiteeseen teoksesta?

Ensimmäiseen vastaisin että ei, teoksen pitää kantaa omilla jaloillaan. Jälkimmäiseen vastaisin "riippuu": jos jollekin ulkoteokselliset lisäävät tai vähentävät arviota niin luonnollisesti se vaikuttaa hänen mielipiteeseensä, ei kai siinä muutakaan voi. Mutta mikäli hän kirjoittaa siitä arvion tai ehkä jopa jos puhuu asiasta muiden kanssa on syytä painottaa jos nämä asiat vaikuttavat hänen mielipiteeseensä. "Kai mä diggailen siitä osittain niin paljon kun tuntee kaverin ja on nähnyt sitä tekemisprosessia", "en mä pysty tykkäämään sen jutuista kun on kuullut millainen sika se tyyppi on siviilissä" ja "no sehän on nyt vaan joku angstinen teini" ovat ihan ymmärrettäviä kommentteja mutta ei noilta pohjilta saisi teoksia arvioida.

Kaj Stenvallia olen pitänyt aina vain huonona (= ärsyttävänä, latteana) taitelijana. Onko liukuhihnatyöskentely sitten tekotaiteellista. Ei kai automaattisesti, mutta jos tekijä itse ei ole innostunut asiasta muuten kuin rahan tekemisen näkökulmasta niin sitten kai. Enpä tiedä Stenvallin ajatuskulkuja, joten en mene häntäkään tuomitsemaan.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: pertti jarla 12.09.2006 klo 15:13:57: : Laura Sivonen 11.09.2006 klo 17:19:38
Jag tycker, att taide on sitä, mikä tulee luonnostaan. Tekotaide sitä, mikä pitää vääntämällä vääntää yrittäen todistella muille omaa "osaamistaan".

Nii, tuntuu siltä että jos ihmiset toteuttaisivat rohkeammin omia pakkomielteitään, eivätkä yrittäisi päteä jossain skenessä, nähtäisiin vähemmän väkinäistä tavaraa. Ne omat pakkomielteet voi olla vaikka kakalla maalaamista, Bamse-nalleja tai Kapteeni Amerikkoja.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Chemo 12.09.2006 klo 19:57:51: : Doc Lomapäivä 12.09.2006 klo 11:24:10
Tekotaiteellisuutta syntyy kun tekijän ulkoiset motiivit menevät teoksen edelle.

Jep: ja nimenomaan se, että halutaan tulla noteeratuksi "taiteellisina", sellaisilla tekeleen tunnusmerkeillä joita yleisö on tottunut pitämään "taiteellisuudelle" ominaisina, ja annetaan tämän sitten sanella teoksen muotoa ja sisältöä.

Ulkoisia motiivejahan on paljonkin: tilaajien speksaamia räätälitöitä, jotka voivat omissa kehyksissään olla vaikka kuinka merkittäviä taiteellisesti.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Reima Mäkinen 12.09.2006 klo 20:46:53: Eiköhän se taiteellisen ja tekotaiteellisen raja häippäissyt tuossa jo parikyt vuotta sitten. Samoin kävi jossain määrin myös taiteen ja viihteenkin erottelun mielekkyydelle (tai politiikan ja talouden). Kyllähän asioista keskustella voi, mutta ei tämä tästä kummene. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Puheilla ratkeaa ainoastaan se kuka kenenkin kanssa leikkii.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: keijoahlqvist 12.09.2006 klo 21:34:55: : Reima Mäkinen 12.09.2006 klo 20:46:53
Eiköhän se taiteellisen ja tekotaiteellisen raja häippäissyt tuossa jo parikyt vuotta sitten. Samoin kävi jossain määrin myös taiteen ja viihteenkin erottelun mielekkyydelle (tai politiikan ja talouden). Kyllähän asioista keskustella voi, mutta ei tämä tästä kummene. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Puheilla ratkeaa ainoastaan se kuka kenenkin kanssa leikkii.
Asiat ovat olemassa siellä jossakin vaikka niistä ei puhuisi.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: pertti jarla 12.09.2006 klo 21:56:05: : keijoahlqvist 12.09.2006 klo 21:34:55
Asiat ovat olemassa siellä jossakin vaikka niistä ei puhuisi.

Niin. En millään pysty uskomaan, ettei elokuvien "Stalker" ja "Pekka ja Pätkä puistotäteinä" välillä olisi minkäänlaista taide/viihderajaa. Vaikkei sitä kukaan osaisikaan määritellä.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Curtvile 12.09.2006 klo 22:19:55: : keijoahlqvist 12.09.2006 klo 21:34:55
Asiat ovat olemassa siellä jossakin vaikka niistä ei puhuisi.
: pertti jarla 12.09.2006 klo 21:56:05
Niin. En millään pysty uskomaan, ettei elokuvien "Stalker" ja "Pekka ja Pätkä puistotäteinä" välillä olisi minkäänlaista taide/viihderajaa. Vaikkei sitä kukaan osaisikaan määritellä.

Olisko ollut Shaw kun sanoi että jos yli 10 % väestöstä pitää jostain se on tuhottava koska se on selvästi roskaa ja turmiollista. Eikä ainakaan taidetta.

Täten Stalker ja Pekka ja pätkä puistotäteinä ovat molemmat taidetta, koska niistä pitävien määrä ei ole 5% väestöstä.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Doc Lomapäivä 13.09.2006 klo 11:21:03: : Chemo 12.09.2006 klo 19:57:51
Ulkoisia motiivejahan on paljonkin: tilaajien speksaamia räätälitöitä, jotka voivat omissa kehyksissään olla vaikka kuinka merkittäviä taiteellisesti.

Näin on ja P. Hanhiniemi veti tähän rajan viisaasti. On eri asia tehdä taidetta elannoksi kuin rahasta. Elannoksi tekeminen antaa elannon ja sen tarpeen ylittävä osa on rahasta tekemistä.

Elanto tai raha motiivina ei kuitenkaan tarkoita suoraan tekotaiteellisuutta, tuskin kukaan alkaisi nykyaikana syyttää Da Vinciä tai Michelangeloa tekotaiteellisuudesta vain sen vuoksi että he pyysivät duuneistaan reilun korvauksen.

Taiteelle ja tekotaiteelle tuskin löytyy ainoatakaan vedenpitävää selitystä, taiteen kokeminen kun on subjektiivista.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Chemo 13.09.2006 klo 12:26:21: : Doc Lomapäivä 13.09.2006 klo 11:21:03
Taiteelle ja tekotaiteelle tuskin löytyy ainoatakaan vedenpitävää selitystä

..mutta ainahan voi koettaa :D

Tekonenä on tehty näyttämään nenältä, mutta se ei ole nenä.

Tekotaiteellinen tekele on tehty näyttämään taiteelliselta, mutta siinä ei ole takana samaa oivallusta kuin siinä taiteessa, josta sen muoto on matkittu.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Reima Mäkinen 13.09.2006 klo 14:34:48: : keijoahlqvist 12.09.2006 klo 21:34:55
Asiat ovat olemassa siellä jossakin vaikka niistä ei puhuisi.
Noinkohan. Nehän ovat olemassa juuri silloin kun ei puhuta.

Kun/jos ei puhuttaisi (tai olisi puhuttu) niin riivatun paljon, niin asia saattaisi olla toinen. Kirjoittajat ovat yhtä lailla syypäitä. :-)
Sanallistaminen on nostanut taiteen (ja tekotaiteen) sosiaaliseksi ja sosiologiseksi ongelmaksi jossa itse teosten merkitys on samalla muuttunut herttaisen yhdentekeväksi. Eikä paluuta menneeseen ole.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: MJ 13.05.2007 klo 15:17:38: Tekotaiteellisuutta käsitteenä ei näemmä voi missään piirissä sulkea yhden selityksen piiriin. Tästä ainakin huomaa, että jokaisella on oma käsityksensä, siitä mikä on taidetta.

Tekotaiteen nimi kertoo jo siitä jotain, mutta tekotaiteen määritys riippuu täysin siitä, kuka taidetta tulkitsee.
Tässä asiassa täytyykin olla hienovarainen, koska sen minkä toinen tulkitsee syvälliseksi pohdiskeluksi ja itse-tutkimiseksi, joku toinen voi tulkita tekotaiteellisuudeksi

Tekotaiteen määrittämiseen vaikuttaa sen ajan taiteelliset virtaukset.
Nuorilla näyttäisi ainakin menevän näin, että jos vaikka tuollainen angstaamisen luominen ja runojen kirjoittelu on yleistynyt toisten nuorten keskuudessa, itsekkin alkaa tekemään tällaista saadakseen taiteelleensa hyväksyttävyyttä.

Oma mielipiteeni teko-taiteesta tuleekin tässä, kun taide pistetään siihen muotoon, jossa sitä on sillä hetkellä yleisimmin.
Kenties taiteilija ei ole osannut vielä ilmaista itseään, joten se on tekotaidetta
Ensimmäisessä vietsissä puhuttiin Finnmangassa olleen sarjakuvan tekotaiteellisuudesta.
En ole ikäväkseni päässyt kyseistä teosta lukemaan, joten en arvioi sitä mitenkään.

Tekotaiteeksi lasken sarjakuvan, johon on ujutettu väkisin pari syvällistä itse-murhasta ja ikuisesta rakkaudesta kertovaa interenetistä löytyvällä haiku-koneella luotua haikua, sekä vähän itsemurhia, ranteen viiltelyä, ym angstaa. Se kertoo siitä, että tätä taidetta luodessa on oltu jonkin muun taiteen vaikutuksen alaisena(esim: angstaus musiikin) sekä oltu masentuneita koska ei ole parempaakaan tekemistä
Angstaus on kovassa muodissa nääs. Ja sekin voi olla teko-angstausta.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: pertti jarla 13.05.2007 klo 15:57:06: Aunt Sunna kuvaili tuossa mielestäin hyvin yhden tekotaiteellisuuden muodon. On ehdottomasti olemassa aidosti ahdistuneita ihmisiä, jotka haluavat avautua angsteistaan. Osa heistä tekee sen taiteen kautta. Ei siinä ole sinänsä mitään feikkiä, vaikkei se kaikkia miellyttäisikään. Mutta jos näiden tekeleiden ulkoista tyyliä aletaan jäljittelemään ilman sisäsyntyistä pakkoa ----> tekotaiteellista shittiä. Ne katsojat, jotka eivät alunperinkään ole samalla aaltopituudella angstisen taiteen kanssa, kuvittelevat kaiken olevan yhtä teennäistä, ja ovat väärässä.

On harmi, että jotkut pahastuvat kun puhutaan tekotaiteellisuudesta. Ei feikkiyden tunnistaminen tarkoita sitä, etteikö "aitoa asiaa" olisi olemassa.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Lättä 13.05.2007 klo 18:47:14: Olen luultavasti kaikkien mielestä väärässä, mutta tämä niin sanottu tekotaiteellisuus voi olla viihdyttävämpää kuin "oikea" taide. Inhottaa, että jos sanoo, että "tuo työ on huono", sen tekijä tulee puhumaan juuri kaikesta kärsimyksestään ja angstista sun muusta. Se kuitenkin luokitellaan taiteeksi. Tässä tasa-arvoisuuteen pyrkivässä maailmassa pitäisi hylätä sana "taide", jotta kukaan ei voisi luokittaa itseään muita ylemmäksi sanomalla olevansa taiteilija wannabe'tten joukossa. (Äst, en osannut kirjoittaa tuota...)
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Lemoncurry 07.06.2007 klo 02:39:27: tähän siis ollaan tultu kun *taide*-sana on kulutettu puhki!
itse olen sitä mieltä että kun tässä maailmassa nykyään kaikki on taidetta niin ihan turhaan sitä mitään enää kutsuu tekotaiteelliseksikkaan.

teko-taiteellisuus on sitä että kun ihminen luo jotain, mikä ei tule rehellisesti luonnostaan sen sisältä.
jos minä pirteä ihminen alan nyt jotai hirveää angsti-runoa tekemään rakkauden kurjuudesta niin huijjaisin vain itseäni ja olisin hirveän teko-taiteellinen.taiteessahan ilmaistaan itseään ja heijjastetaan omia asenteita. niin.
se on minun käsitykseni.
vain itse voi todella tietää tekeekö *tekotaidetta*
ja jos joku muu tulee väittämään että asia on niin, niin silloin voi olla kyse vain siitä että ollaan kateellisia jostain apurahoista tai näyttelyistä... tai sitten se tyyppi vain tuntee sinut paremmin kuin sinä itse.

olen tietenkin väärässä.... niin nuori kun olen ja kaikkea.... :P
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: dErasmus 15.06.2007 klo 17:48:41: No mulla hieman aggressiivinen tapa nähdä "kunnon taide": se on itsekeskeistä toimintaa, johon muilla ihmisillä ei ole yksilöön mitään sanomista ja tämän takia dissaankin sanaa "taide" vähän liian usein. Siksi sana "taitelija" tarkoittaakin mun sanastossani "egomaanista egoistiä".
Tekotaide on sitten vähän sekä että: tekotaiteellisuus mun mielestä on potentiaali sanoa jotain katsojalle ja halu olla sitä, että ei ole sitä itsekeskeisyyttä täynnä, muttei vain jostain syystä' onnistu tässä.
Itseasiassa mun mielestä se Mauran ja Heidi Seppäsen juttu Finnmanga kakosessa oli aika sitä itseään: ei annettu mitään ärsykettä, että asiaa voidaan miettiä. Kuvat olivat liian irrelevantteja itse tarinaan ja se kaikin puolin vain oli liian yleismalkainen ja mahtipontinen olemaan jotain niin vakavaa kuin se halusi olla.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Kivik 15.06.2007 klo 18:43:54: Tekotaide on jotain sellaista, joka on selkeästi tehty ja suunnattu taideyhteisölle ja "taidetta tuntevalle" yleisölle tarkoituksena todistaa tekijänsä suurta, syvää ja mahtavaa taiteen- ja kulttuurintuntemusta tai kuviakumartelematonta visionäärisyyttä ("taiteen kauhukakara"). Kriitikot, taideyhteisö ja "taidetta tunteva" yleisö saattavat ylistää tällaista "taidetta" koska he saavat sen merkityksiä auki purkaessaan tilaisuuden osoittaa omaa yltiömäistä ja suorastaan kauhukakaramaista taiteen- ja kulttuurintuntemustaan. Tekotaide on pateettista poseerausta. Usein tekotaiteen sanotaan olevan "avant gardea" tai "rikkovan perinteisen muotokielen" kun ei keksitä mitään järjellistä mitä siitä voisi sanoa tai ei kehdata haukkua tekijää ilmaisten cocktail-viinojen menettämisen pelossa.

Tekotaide on pienen, pohjimmiltaan lahjattoman, itse itsensä eliitiksi julistaneen porukan m???urbointia. Hajutonta, mautonta, ravinteetonta, latteaksi kaulittua tislattua paskaa.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: pertti jarla 15.06.2007 klo 19:28:30: Minulle on tullut mielikuva, että nykytaiteen pitäisi olla vapaa dogmeista, nousta kliseiden yläpuolelle ja olla täynnä kuvia rikkovia kauhukakaroita. Jos nykytaiteessa ei ole sääntöjä eikä kliseitä, kuinka on mahdollista että useimmat nykytaiteen tuotokset voi kuka tahansa tunnistaa nykytaiteeksi? Miksi niin monet taiteilijat pukeutuvat samalla tavalla? Miksi tv:n nykytaidetta käsittelevissä ohjelmissa soitetaan aina nykivää hanurimusiikkia, miksei koskaan Batia ja Ryydiä tai Gwen Stefania? Taitaa olla niin, että urautuminen ja kliseisyys uhkaa niitäkin jotka pyrkivät siitä eroon.

Tämän hetken taide ei noin ylipäänsä ole ollenkaan vähempiarvoista kuin minkään muun aikakauden taide. Mutta 90% siitä, kuten kaikesta muustakin, on paskaa.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: VesaK 20.06.2007 klo 16:26:37: Silti jotenkin ketuttaa että tämmöistä tuontitavara-tikku-ukkoilua kutsutaan sarjakuvaksi: www.city.fi/191

Vaikka noiden pilakuvitusten ideat ovat kyllä näppäriä tekorankisteluja.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: pertti jarla 20.06.2007 klo 17:06:37: Tuollainen tekorankistelu alkaa olla tavattoman kliseistä ja itseään toistavaa. Älä iskä laita minua vammaista lasta kaappiin ja sodomisoi! Hohhohhoijaa.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: sebastian 21.06.2007 klo 00:29:10: : pertti jarla 15.06.2007 klo 19:28:30
Miksi tv:n nykytaidetta käsittelevissä ohjelmissa soitetaan aina nykivää hanurimusiikkia

Nykytaiteen pitää sattua.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Tuuk42 21.06.2007 klo 09:55:18: : pertti jarla 20.06.2007 klo 17:06:37
Tuollainen tekorankistelu alkaa olla tavattoman kliseistä ja itseään toistavaa. Älä iskä laita minua vammaista lasta kaappiin ja sodomisoi! Hohhohhoijaa.

Vaikka onpahan mm. Yleisön juoksemaan kesken keikan kiljuen karkuun shokkirokillaan saanut tervaskanto Alice Cooper jo vuosia hokenut, ettei nyky-yleisöä pysty järkyttämään tekemättä jotain laitonta lavalla. Nykyisin on kovin vaikea enää shokeerata ihmisiä samalla tavalla, ja siksi monet jutut tuntuvat silkalta tekorankistelulta. Jopa ne kaikki groteskeimmat jutut, koska ihmiset tietävät ettei se ole totta. Ja toisaalta, kyllähän sitä aika tavalla on turruttu todellisillekin tapahtumille, kun harva se päivä lööpit hehkuttavat
kuinka monta ja kuinka nuorta ihmistä milloinkin ja missä on nyt kuollut.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Reima Mäkinen 21.06.2007 klo 10:35:43: : pertti jarla 15.06.2007 klo 19:28:30
Jos nykytaiteessa ei ole sääntöjä eikä kliseitä, kuinka on mahdollista että useimmat nykytaiteen tuotokset voi kuka tahansa tunnistaa nykytaiteeksi?
Eikös nykytaide ole käsitteenä jo historiaa? Nykytaide on jotakin mitä tehtiin joskus 10-30 vuotta sitten? :) Jos tarkoitat tämän ajan taidetta niin sen useimmat (eli kuka tahansa) tunnistavat lähinnä siitä että se on esillä sitä varten varatussa tilassa.
Itse asiassa tästä pääsisinkin omaan taiteen määrittelyyni. Taide on sellaista joka on laputettu eli josta kerrotaan jollain tavalla yleisölle (minulle) että kyseessä on teos eikä sattumalta vastaan tuleva juttu. (Rajojen olemassaolo on ihan kätevää ettei tarvitse vahingossa joutua taiteen vaikutuspiiriin vaivautumaan.)
Toisaalta lienee turvallista suhtautua esimerkiksi kaikkeen seinälle ripustettuun taiteena. Lattialle sijoitettu taide henkii jo enemmän anarkistisesta otteesta :)

Vesan linkkiä kommentoisin sen verran että nykyään voidaan jo helposti kutsua mitä tahansa kuvaa tai tekstin ja kuvan yhdistelmää sarjakuvaksi. Puhekuplasta on tullut merkki joka tajutaan ja jota käytetään yleisesti myös sarjakuvan ulkopuolella jne. Yleistä kielenkäyttöä kun seuraa, niin mikä tahansa voi myös olla sarjakuvamaista - riippumatta siitä onko siinä ruutuja, tekstiä, kuvaa, hahmoja tms.

Nyt pitäisikin pikaisesti lanseerata termit epäsarjakuva ja tekosarjakuva. Niillä voisi sitten jokainen asiantuntija kertoa että jokin menee hänen mielestään kyseisessä tuotoksessa väärin. :) Pelkästään koulutuksen lisääntyminen huuttaa jo jonkinlaista selkeää sanallista kastijärjestelmää tällekin alalle.
Pahin mahdollinen haukkumanimi olisi tietenkin tekosarjakuvataiteilija. Sillä nimellä voisi kutsua kaikkia epäsarjakuvantekijöitä :)
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Ossi Hiekkala 21.06.2007 klo 10:44:52: : pertti jarla 20.06.2007 klo 17:06:37
Tuollainen tekorankistelu alkaa olla tavattoman kliseistä ja itseään toistavaa. Älä iskä laita minua vammaista lasta kaappiin ja sodomisoi! Hohhohhoijaa.

Sille, joka pitää noita räpistyksiä jotenkin erityisen rankkoina ja mullistavina, pitäisi vilauttaa vaikkapa Eläkeläinen muistelee. Aika väsynyttä tavaraa nuo Cityn tikku-ukot oikeasti. Toisaalta on mukavaa, jos joku saa tuollaisestakin sydämentykytystä.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Jukka 21.06.2007 klo 10:56:22: Noita Dagssonin tikku-ukkoja oon lukenut albumillisen englanniksi ja naurattivat ainakin silloin kovasti, mutta taisinkin olla humalassa.
Ei noissa mun mielestä oo tarkotuskaan se että ne olisivat mahdollisimman rankkoja. Alpparissa oli vähän pliisumpiakin joukossa, jotka toimivat jopa paremmin.
Ehkä tässä on kyse makuasioista mutta tuntuu että tuon tyylilajin huumoria pitää aina kutsua tekorankisteluksi, jos jossain on tehnyt rankempaa matskua.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: sebastian 21.06.2007 klo 11:56:59: Vanhojen tabujen rikkominen ei enää toimi, kun taas taide joka kritisoisi esim. feminismiä, luonnonsuojelua ja nykyvasemmistolaisuutta saisi kyllä kriitikot ja kanssataiteilijat raivon partaalle.

Pitää siis valita kohteensa ajan hengen mukaan.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: pertti jarla 21.06.2007 klo 12:20:05: : sebastian 21.06.2007 klo 11:56:59
Vanhojen tabujen rikkominen ei enää toimi, kun taas taide joka kritisoisi esim. feminismiä, luonnonsuojelua ja nykyvasemmistolaisuutta saisi kyllä kriitikot ja kanssataiteilijat raivon partaalle.

Pitää siis valita kohteensa ajan hengen mukaan.

Minust olennaista on se, mitä itse pitää tyhmänä ja kritisoitavana, ei se minkä kritisoiminen loukkaisi ja järkyttäisi eniten. Suosittelen harjoitusta, jonka Beyond the Fringe-koomikkoryhmän jäsenet tekivät joskus 60-luvun alussa: kirjoittivat ylös kaiken mitä inhosivat, ja sitten alkoivat tekemään siitä huumoria.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: keijoahlqvist 21.06.2007 klo 13:08:58: Taiteen avulla ihminen sovittuu todellisuuteen.

Ei taiteen homma ole kritisoida tätä tai tuota. Jos se kritisoi, se on keskeneräistä taidetta, jättää ymmärtämättä yhteyksiä, koska todellisuudessa kaikki on vaikuttaa kaikkeen, kaikki johtuu jostain. Taide on kokonaisvaltaisen ymmärtämisen yrittämistä vaikka rajaisikin aiheensa.

Jos tekee taidetta muiden oletetun reagoinnin mukaan, on auttamatta pihalla taiteesta. Tai tekotaiteellinen, joka yrittää miellyttää markkinoita.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: sebastian 21.06.2007 klo 15:49:18: Taiteen homma on ihan mitä yksittäinen taiteilija haluaa. Jos joku haluaa vain shokeraata ja kritisoida (ei hirveän epätavallista), siitä vain. Ei se tee teoksesta huonompaa tai parempaa verrattuna teoksiin, joita tehdään ihan vain luomisen ilosta tai jostain ihan muusta syystä.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Merrot 02.08.2007 klo 16:55:22: Ovatko kai stenvallin ankkamaalaukset taidetta vai tekotaidetta?
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Merrot 03.08.2007 klo 12:03:02: : Fiilis-mato 02.08.2007 klo 18:19:15
Ei, ne ovat toritaidetta, eli maalaustaiteen juustohampurilaisia. Tosin kyllä, satun kaikesta huolimatta pitämään parista yksittäisestä ankkataulusta.

Hmm hieno käsite, laitan tuon korvan taakse.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Lemoncurry 03.08.2007 klo 12:12:53: minusta ne lähentelee pop-taidetta
Taidetta johon kaikilla on varaa!!! JEEE!!! :D
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Lättä 03.08.2007 klo 13:11:19: Ei kyllä Hesen hamppareihin ei ole kellään varaa.
Tekotaide voi olla miellyttävää, kun ei taiteilija yritä olla jotain suurta.
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Lemoncurry 03.08.2007 klo 14:40:55: minusta stenvallilla on aikas hyvin kuiten jalat maassa. mie tykkään sen töistä. :-*
: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Merrot 04.08.2007 klo 13:23:13: : Lemoncurry 03.08.2007 klo 14:40:55
minusta stenvallilla on aikas hyvin kuiten jalat maassa. mie tykkään sen töistä. :-*

Luulenpa muuten että aika montaa suomalaista kuvataiteilijaa kismittää kaverin taloudellinen menestys. Mutta se on ihan totta että hän tekee rehellisestä toritaidetta eikä kaiketi yritäkään muuta väittää.

Joten "tekotaiteellista" on siis kai stenvallin kohdalla harhanuoli.
: taidetta sarjakuvista
: jankuta 11.09.2007 klo 21:03:42: Nii et voiks sarjakuvista tehdä vähän nini ku taiteellisempia tai no onhan sarjakuvat oma taiteenlaji mutta rupeis tekee jollain grafiittikynällä ja käyttäis eri taktiikoita
: Vs: taidetta sarjakuvista
: Piber 11.09.2007 klo 21:41:31: : vit...! 11.09.2007 klo 21:03:42
Nii et voiks sarjakuvista tehdä vähän nini ku taiteellisempia tai no onhan sarjakuvat oma taiteenlaji mutta rupeis tekee jollain grafiittikynällä ja käyttäis eri taktiikoita
Niin no kuka estää. Onhan niitäkin olemassa ja oikeastaan massatuotannossakin on hyvin eri tekniikoilla toteutettuja sarjakuvia.
Ainoa asia on että tälläiset yleensä leimataan tekotaiteeksi.
Mutta mikä onkaan taiiteellinen, minusta sarjakuvat ovat hyvinkin taiteellisija jo nyt.
Sarjakuva ei siis rajoita minkään välineen tai tyylin käyttöä.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Lemoncurry 30.09.2007 klo 00:05:32: vaikka tekniikka olisi jotenkin "posh" niin se ei tee sarjakuvasta tekotaiteellista. vaikka maalais joka ruudun öljyllä puulevyille. niiden sisältö vaikuttaa siihen ja uskooko tekijä itse siihen mitä on tekemässä.... eli onko teos vain "ontto omena"
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Jöpykkä 30.09.2007 klo 04:38:59: Jokainen määrittelee itse sen mistä pitää tahi ei. Lähinnä se kertoo enemmän määrittelijästä kuin taiteesta jos puhuu tekotaiteesta. Saatanan tekoihmiset.

nim. Doctor Pepper
: Vs: Re: Tekotaiteellisuudesta
: Lurker 25.08.2010 klo 15:48:02: : keijoahlqvist 21.06.2007 klo 13:08:58
Jos tekee taidetta muiden oletetun reagoinnin mukaan, on auttamatta pihalla taiteesta. Tai tekotaiteellinen, joka yrittää miellyttää markkinoita.

Tämä on aika hieno kiteytys. Jos tekee työtään rehellisesti ja omista lähtökohdistaan muiden käsityksistä välittämättä, niin silloin usein paradoksaalisesti moititaan "tekotaiteelliseksi" vaikka juuri niin pitäisi aina tehdä. Mainokset ja tilaustyöt ovat sitten juttu erikseen.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: tolppis 26.08.2010 klo 15:34:22: Minähän en mistään mitään tiedä mutta (nyt sanon sitten ruman sanan) kaverini (joka lukee hyvin vähän sarjakuvia, taisin joskus lainata sille V for Vendettan ja taisi jopa tykätä siitä) sanoo usein kun olen ostanut jotain sarjiksia: "Ostitko taas jotakin taidepaskasarjakuvaa?". Mielestäni aika kiintoisa termi :laugh:
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Timo Ronkainen 26.08.2010 klo 16:07:32: : tolppis 26.08.2010 klo 15:34:22
"Ostitko taas jotakin taidepaskasarjakuvaa?". Mielestäni aika kiintoisa termi :laugh:

Tekotaidepaskasarjakuva olis vielä hienompi. :D

Timo
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Divine 26.08.2010 klo 21:42:54: Asiaa jollakin tasolla sivuten, aikanaan eräs opiskelukaverini ilmoitti elokuvien katsomisestaan, ettei katso mitään 'ranskapaskaa' tai 'japanipaskaa' jne. Hänelle kelpasi vain englanniksi tai suomeksi puhutut elokuvat. En ole aivan varma, trollasiko hän tuolla mielipiteellään, mutta ideana oli ilmeisesti tuoda esiin mielipide, että esim. ranskalaiset elokuvat ovat tekotaiteellista paskaa. Ja tähän riitti lähinnä elokuvassa puhuttu kieli. Samantyyppisiä mielipiteitä olen joskus kuullut mustavalkoisista elokuvista, niitä ei katsota, koska ne ovat mustavalkoisia. Tosin tähän ei taida niinkään liittyä epäilys mv-rainojen tekotaiteellisuudesta.

Toisen opiskelukaverini kaverin poikaystävä ilmoitti kumppanilleen Corto Malteseista, että näitä lukevat vain henkevät tyypit. Tyttöparka lainasi niitä sitten kirjastosta kasapäin, ja opiskelukaverini epäili, ettei tämä ymmärtänyt niistä juurikaan mitään. Onneksi pystyin siinä vaiheessa toteamaan, että Cortoja löytyy minunkin henkevästä hyllystäni. Tuossa siis Corto Maltesella jotenkin oli 'riittävän taiteellinen' status, jotta niitä lukeva sai tietyissä piireissä itselleen siitä osansa. Tulee tuosta aina mieleen Lauzierin Onnen sirpaleiden se jakso, missä suuri taiteilija piti huolta toimittajien tullessa, että oikeanlaisia kirjoja oli 'sattumanvaraisesti' hujan hajan huoneistossa... Niin, olikos se rikkomistaide tekotaidetta, häh?
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: VesaK 01.09.2010 klo 15:10:17: : Divine 26.08.2010 klo 21:42:54
Tuossa siis Corto Maltesella jotenkin oli 'riittävän taiteellinen' status, jotta niitä lukeva sai tietyissä piireissä itselleen siitä osansa.

Aina voi paiskata sillä argumentilla että Corto oli Paavo-Paavi Haavikon suosikkisarjakuva.
: Suomalaisen sarjakuvan tekotaiteellisuus
: Kyty 23.03.2014 klo 19:38:30: Jotta kansalaiset arvostaisivat taidetta, ei riitä että taide arvostelee keskivertokansalaisen omaa makua (avantgarde). Kansalaisen tulisi nähdä taiteesta itsensä ja oman maailmansa. Muuten taide etääntyy omalle kiertoradalleen, edistyksellisiin hipsteripiireihin.

Salla Brunou kirjoitti Sarjainfossa Reetta Laitisen ja Jussi Pakkasen 144 kertaa -albumista (lyhennettynä): "Tunnelmaltaan painostava kertomus liikkuu tutussa maastossa: nuorten aikuisten epävarmoissa parisuhdetunnelmissa. 144 kertaa lähestyy uhkaavasti suomalaisen sarjakuvakentän kuolemansyntiä, tekotaiteellisuutta. Säätö ei kerro mitään uutta kenellekään. Kerronnassa panostetaan eniten pitkiin katseisiin ja paljonpuhuviksi tarkoitettuihin hiljaisuuksiin, joten oikein mitään ei tapahdu. Kokonaisuus on melko yhdentekevä. Laimea."

: JJalonen
Minussa asuu kyllä pieni K. Leppänen, täytyy tunnustaa. Kemin kisan taso on ihan kriittisinkin perustein laskenut huolestuttavan alhaiseksi noista 1980-luvun koitoksista. En ole alpparia vielä nähnyt, mutta nuo palkitut nettisarjakuvat olivat aika luokatonta tyhjäpäisyyttä. Hyvä dialogi, loistava kuvataide ja innostavat tarinat ovat olleet todella harvinaista herkkua viime vuosien kisa-albumeissa. Tikku-ukko -sarjakuvat ovat pahimman luokan lukijankusettamista.

: Dennis
Mutta asialle ei voi mitään ja hyvin piirretty perinteinen suomalainen sarjakuva on painumassa unholaan ja taidesarjakuva on vallassa. Nyt tarvittaisiin "vastarintaliikettä" ummettuneen suomalaisen sarjakuvakentän pelikentille.

Kari T. Leppänen on arvioinut Puupäähatun saajia. Lihavoidut ovat saaneet palkinnon vahvoista taiteellisista ansioista.

1972 Toto Fogelberg-Kaila
1973 Veikko Savolainen
1975 Asmo Alho
1978 Tarmo Koivisto
1979 Veli-Pekka Alare
1980 Tove Jansson ja Lars Jansson
1981 Mauri Kunnas
1982 Erkki Tanttu
1983 Jorma "Jope" Pitkänen
1984 Kari Suomalainen
1988 Usko Laukkanen
1989 Timo Mäkelä
1990 Touko Laaksonen alias Tom of Finland
1991 Kivi Larmola
1992 Jyrki "Jykä" Paavola ja Risto "Rike" Nurisalo
1993 Riitta Uusitalo
1994 Pauli Kallio
1995 Pentti Otsamo
1996 Egon Meuronen ja Olavi Vikainen
1997 Matti Hagelberg
1998 Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi
1999 Kati Kovács
2000 Jussi "Juba" Tuomola
2001 Jukka Tilsa
2002 Petri Hiltunen
2003 Katja Tukiainen
2004 Timo Aarniala
2005 Jii Roikonen
2006 Ilkka Heilä
2007 Marko Turunen
2008 Juho Juntunen
2009 Ville Ranta
2010 Tiina Pystynen
2011 Tommi Musturi
2012 Kaisa Leka
2013 Heikki Paakkanen
2014 Terhi Ekebom

Kun KTL kyseenalaisti muutamien tekijöiden piirroksen tason, Leppäsen väitettiin Kvaakissa olevan täysin sivuraiteella. Kuitenkin esimerkiksi terävänä kriitikkona tunnettu Markku Soikkeli on todennut "Piirrosjälkensä ja huumorinsa puolesta Viivin ja Wagnerin ei pitäisi kelvata kuin paikallislehden nuorisosivulle." Frank viettelysten vaunussa -albumi on "sekopäistä tajunnanvirtaa." Ei sisältöä, piirros huolimatonta. (Toni Jerrman, Tähtivaeltaja) Minerva-albumit voivat toimia lastensarjakuvana.

Katja Tukiaisen Rusina-albumista Soikkeli totesi blogissaan: "Alppari raskaus- ja kantoajan onnelasta on lähinnä ärsyttävää luettavaa. Ensin duunataan lapsi ja sitten kehuskellaan alpparin verran miten tyylikästä on lennellä kaiken maailman sarjisfestareille luomukakaran kanssa. Välillä joogataan. Sillä kukapa ei rakastaisi terveitä globaaliäitejä, jotka ovat yhtä kotonaan Intiassa kuin Helsingin Bulevardilla."

Sama juttu kun Leppänen uskaltautui arvostelemaan Ville Rannan sarjakuvia. Mutta Kvaakissakin on esitetty seuraavaa Sade-albumista: "Mainekkaan tekijän ylipitkä, laahaava, umpitylsä teos jolla ei ole edes tahatonta huumoriarvoa. Koettaa kovasti maalailla ihmissuhdekuvausta, syviä tuntoja ja ympäristön merkitystä."

Kaltio-lehden arvostelusta (http://www.kaltio.fi/uusin/liukkonen413) Kyllä eikä ei -albumista: "en vain voi mitään niille raivon ja uupumuksen tunteille, joita joudun aina käymään läpi kun erehdyn lukemaan jotain Rannan hengentuotosta." "Ensinnäkin Rannan aiheet ovat mielestäni olleet aina umpitylsiä... Rannan työt latistuvat graafisin vedoin esitetyiksi mielipiteiksi ja siinä se. ... nyt olisi aika tehdä parempaa sarjakuvaa. Jossain haastattelussa Ranta sanoi myyntilukujaan 'ihan paskoiksi'. Eihän se ole mikään ihme, kun oikein yrittämällä yritetään olla oikein väsyttäviä. Toisaalta myyntiluvut tuskin nousisivat, vaikka aiheet jännittävämpiä olisivatkin, kun sarjakuvan tila nyt on mikä on, mutta eihän sellainen pahitteeksikaan olisi."

Petri Hiltusen myöhempi tuotanto ei ole oikein lunastanut lupauksia. 90-luvulla useat scifi- ja fantasiatarinat olivat kiintoisia ja hyvin piirrettyjä. Sen sijaan intiaanialbumeissa oli omat ongelmansa, joita KTL on hyvin eritellyt. Väinämöisen paluu oli hyvä strippisarjakuva, nykyisin sen paikalla on ainakin Tuuli Hypénin Nanna. Mielestäni Hiltunen on palkintonsa ansainnut.

Tommi Musturista ja Toivon kirjasta erään Kvaakin käyttäjän arvio: "...sarjakuva oli vähän liian 'taiteellista' kamaa minulle. Jätti kylmäksi."

Matti Hagelbergista ja Tiina Pystysestä Leppänen on kirjoittanut myös hyvin. Kaisa Leka on palkittu aktiivisuudesta, ei siitä että hän on piirtänyt yksinkertaisia tikkuhahmoja ja tekstittänyt tarinat englanniksi.

Ilkka Heilän B. Virtanen on minusta ihan ok.

Kaikki nämä tekijät ovat saaneet myös hyviä lehtikritiikkejä. Mutta vaihtoehtosarjakuvastakin olisi hyvä olla vaihtoehtoisia tulkintoja. Voi olla perää siinä Leppäsen huomiossa, että palkintoa ei tarvitsisi jakaa joka vuosi. Jotkut palkinnot jaetaan silloin kun on siihen nähdään aihetta.

Entä nykyiset hyvät sarjakuvat?

* Miha Rinne: Lopunperä (http://www.lopunpera.fi/). Ilmeikkäästi piirretty lasten fantasiasarjakuva.

* Samson: Musta hevonen (http://mustaheppa.sarjakuvablogit.com/). Mukavasti pelkistettyjä huumoristrippejä. Itse pidän erinomaisena, ideat ovat joka tapauksessa parempia kuin Helsingin Sanomien sarjakuvapalstalla, jota esimerkiksi KTL on oikeutetusti arvostellut.

* Jouko Nuora: Kultainen nuoruus. Tätä kehuu niin Tähtivaeltaja kuin Kari Leppänen.

* Jeskanen: Perkele; Santala. Rehevää, mustanpuhuvaa kuvitusta, historiallisia tarinoita.

* Kun Leppänen kehui Hannu Lukkarisen ammattitaitoa, Kvaakissa nostettiin heti esille hänen varhaisemman albuminsa hiomattomuus. Kuitenkin Nicholas Grisefothin seikkailut -sarjan uusin osa on saanut hyviä arvosteluja.
: Vs: Suomalaisen sarjakuvan tekotaiteellisuus
: Lurker 23.03.2014 klo 19:53:59: : Kyty 23.03.2014 klo 19:38:30
Kvaakissa nostettiin heti esille hänen varhaisemman albuminsa hiomattomuus. Kuitenkin Nicholas Grisefothin seikkailut -sarjan uusin osa on saanut hyviä arvosteluja.

Todettakoon tähän, että Kvaakissa jokainen vastaa omista mielipiteistään, yleistä tai virallista Kvaakin mielipidettä ei ole. Tämä siis vain tarkennukseksi.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Secos-Bill 23.03.2014 klo 20:37:25: Eikös Leppänen nimenomaan kehunut juuri sitä varhaisempaa Lukkarisen albumia ?

Enkä muutenkaan ymmärtänyt tätä vuodatusta, mutta ei enempää Leppäsestä täällä.

Jotta kansalaiset arvostaisivat taidetta, ei riitä että taide arvostelee keskivertokansalaisen omaa makua
Tarkoittaako tämä lause ihan oikeasti jotain ??? En nimittäin osaa edes arvailla.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Petteri Oja 23.03.2014 klo 21:41:52: Ilmeisesti Kyty yritti pitkällä sepustuksellaan ihan tosissaan perustella mielipiteitä makuasioista oikeiksi tai vääriksi. Todisteina muiden kvaakkilaisten kirjoituksia ja Kaltio-lehden huumoriarviokin mennyt täydestä. Hämmentävä viesti.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Kyty 23.03.2014 klo 22:08:08: Minulla ei ole paljonkaan huumorintajua, sen ovat muutkin sanoneet. Näkökohta oli tosiaankin, että
- voi olla olemassa kahdenlaisia, toisistaan jyrkästi poikkeavia mielipiteitä, jotka eivät ole oikeita tai vääriä vaan yksinkertaisesti erilaisia
- esimerkiksi Kvaakissa ei ole tunnuttu ymmärretyn tätä, vaan oletetaan vain yhdenlainen mielipide ainoaksi oikeaksi
- jos joku ajattelee, että makuasiat voidaan todistaa oikeiksi tai vääriksi, sekin on oikeutettu mielipide, jolla on omanlaisensa perusteet.

Tekotaiteesta olen samaa mieltä kuin käydessäni vuosituhannen vaihteessa viimeisen kerran Kiasmassa. Siellä oli esillä tavattoman iso punainen ruuvi. Tää pääkaupunki -sarjakuvassa päähenkilö eritteli: "Ööh... helvetin iso punainen ruuvi." (tms.) Onko se ironiaa vai postmodernismia? Ovatko ne jotain syötävää? Ja kun taiteellisen toiminta mielletään puuhasteluksi eikä pyrkimykseksi hyvään ja taitavaan, tukemista on vaikea perustella veronmaksajille. Ja niin edelleen.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Petteri Oja 23.03.2014 klo 22:20:04: : Kyty 23.03.2014 klo 22:08:08
- voi olla olemassa kahdenlaisia, toisistaan jyrkästi poikkeavia mielipiteitä, jotka eivät ole oikeita tai vääriä vaan yksinkertaisesti erilaisia
- esimerkiksi Kvaakissa ei ole tunnuttu ymmärretyn tätä, vaan oletetaan vain yhdenlainen mielipide ainoaksi oikeaksi

Oletko sinä sisäistänyt tämän?

Itsekin tulee usein ajateltua kvaakkilaisia jonain yhtenäisenä ryhmänä, mutta todellisuudessahan tänne kirjoittaviin pätevät ihan samat faktat kuin ihmisiin yleensäkin. Joku ymmärtää enemmän, joku vähemmän.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Lurker 23.03.2014 klo 22:29:33: : Kyty 23.03.2014 klo 22:08:08
- esimerkiksi Kvaakissa ei ole tunnuttu ymmärretyn tätä, vaan oletetaan vain yhdenlainen mielipide ainoaksi oikeaksi

?!?

Kvaakin mielipideilmasto ei todellakaan ole yhtenäinen. Ainahan täällä mielipiteet ottavat yhteen, melkeinpä asiasta kuin asiasta.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: tertsi 23.03.2014 klo 22:31:38: Joku ymmärtää mielestään kaiken.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Kyty 23.03.2014 klo 22:34:55: Cowboy Henk ja lahjahevoset, Onko tämä muka hauskaa?, Yli 10000 koiran koiranäyttely, En vaan osaa!, Eläkeläinen muistelee ja Vacuum Horror ovat hyviä sarjakuvia.

Mutta joskus on hyvä puolustaa sitä puolta, joka on juuri nyt vähemmistössä, epäsuosittu ja jonka perusteita ei ymmärretä.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Petteri Oja 23.03.2014 klo 22:57:41: : Kyty 23.03.2014 klo 22:34:55
Mutta joskus on hyvä puolustaa sitä puolta, joka on juuri nyt vähemmistössä, epäsuosittu ja jonka perusteita ei ymmärretä.

Sitä puolta on aina hyvä puolustaa. Joskaan en ole ihan varma, mikä se Kvaakissa oikein lienee... Kuten Lurker sanoi, täällähän tapellaan jatkuvasti ja "Leppäsen linjalla" on kyllä aika monta äänekästä kannattajaa.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: JJalonen 23.03.2014 klo 23:04:59: : Lurker 23.03.2014 klo 22:29:33
?!?
Kvaakin mielipideilmasto ei todellakaan ole yhtenäinen. Ainahan täällä mielipiteet ottavat yhteen, melkeinpä asiasta kuin asiasta.
: Petteri Oja 23.03.2014 klo 22:57:41
Sitä puolta on aina hyvä puolustaa. Joskaan en ole ihan varma, mikä se Kvaakissa oikein lienee... Kuten Lurker sanoi, täällähän tapellaan jatkuvasti ja "Leppäsen linjalla" on kyllä aika monta äänekästä kannattajaa.

On tosiaan aika hulvatonta, kuinka Kvaak.fi tuntuu saavan leiman otsaansa suomalaisen sarjakuvaskenen molemmilta laidoilta.

Taidesarjakuvan tekijät kun pääsääntöisesti tuntuvat välttelevän Kvaakkia, kun täällä riehuvat supersankari/bande dessinée -friikit elitistisine väärin piirretty/lukematta paskaa -mielipiteineen.

KT Leppänen tuntuu sitten taas kirjoituksissaan suurelta osin niputtavan Kvaak.fi:n Suomen Sarjakuvaseuran "taidehörhöjen" megafonifoorumiksi.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Jari Lehtinen 24.03.2014 klo 05:14:38: Oma tulkintani on, että "tekotaiteellinen" on synonyymi sille, että yritetään jotakin, mihin rahkeet ei oikeastaan riitä. Lukija voi sitten valita, haluaako parkua liiasta yrittämisestä vai yrityksen puutteesta.

Sellaisia tarinoita, jotka eivät vedä ja joissa ei ole sisältöä, ei maailmassa ole ihan vähän. Se ei ole suomalaiskansallinen erityispiirre.

Mikään ei määrää, että sarjakuvan pitäisi välttämättä kertoa jonkin jutun. Impressionistisessa sarjakuvassa vain on se vaikeus, että pitäisi piirtää aika helkatin hyvin, jotta jokainen piirros kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa. Käytännön tavoitteeksi riittäisi, että piirros kertoisi edes saman kuin sata sanaa. Ainakin Timo Mäkelä (Rooma) on päässyt toisinaan tähän.
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Lurker 24.03.2014 klo 07:19:35: Kvaak?
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6908.0;attach=27958)
Kuva Copyright © P. Jarla
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Reijo Valta 24.03.2014 klo 07:43:14: : Petteri Oja 23.03.2014 klo 21:41:52
Kaltio-lehden huumoriarviokin mennyt täydestä.

Se on ollut yllättävän vaikea. Pariin muuhunkin väärinymmärrykseen olen törmännyt.

Oulun kirjailijaseuran lehdessä Stiiknafuuliassa tekijät selittävät (http://issuu.com/stiiknafuulia/docs/stiiknafuulia10-11).
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: Timo Ronkainen 24.03.2014 klo 09:24:36: : Lurker 24.03.2014 klo 07:19:35
Kvaak?
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6908.0;attach=27958)
Kuva Copyright © P. Jarla

Juntunen ilmestyy Kvaakin kahvilatapaamiseen? ;D

Timo
: Vs: Tekotaiteellisuudesta
: tmielone 24.03.2014 klo 09:47:51: Minä olen taas aina mieltänyt kvaakin väen tämän taivasköörin tyyliseksi ;D

(http://hs12.snstatic.fi/webkuva/sarjis/560/1349781080977?ts=625)

Tuo Kaltio-lehden performanssi oli mennyt kokonaan ohi, joten kiitokset Reijolle linkistä! On se tiukkaa olla kirjailija Suomessa.