Olen monta kertaa jäänyt ihmettelemään, mikä oikeuttaa leimaamaan jonkin työn tekotaiteelliseksi. Asia nousi taas esille, kun kyseistä adjektiivia käytettiin erään Finnmanga 2:ssa esiintyneen lyhyen sarjakuvan yhteydessä. Kyseisen sarjan aihe oli synkkä, ja käsittely antoi mahdollisuuden lukijan omille tulkinnoille ilman valmiita ja oikeita vastauksia, jonka lisäksi sen visuaalinen ilmaisu oli minusta järkyttävän kaunista. En nähnyt työssä mitään TEKOtaiteellista. Taidehan ei ole velvollinen tarjoamaan kaikkea valmiiksi pureskeltuna ja paketoituina, kuten sarjakuvat usein tuntuvat pyrkimään tekemään. Saako ja voiko sarjakuvailmaisua viedä taiteellisenpaan ja tulkinnanvaraisenpaan suuntaan, ja onko se mahdollista ilman teennäisyyden leimaa?
Mitä on tekotaiteellisuus, missä näet sitä, miten se ilmenee? Oikeuttaako yleensäkin esimerkiksi tekijän nuori ikä kovempaan arvosteluun ja kaiken synkkään/ syvälliseen päin yrityksen leimaamiseen "angstiksi"? Onko itseilmaisun epäkypsyys niin suuri synti, ja jos on, koska ihminen on tarpeeksi kypsä saadakseen ilmaista ajatuksiaan uskottavasti? Nuoren piirtäjän törmääminen jyrkkiin asenteisiin saattaa lannistaa, niin ettemme pääse näkemään, mihin kyseinen henkilö voisi pystyä kymmenen vuoden päästä.
Itse ainakin kaipaisin kovasti uusia näkökulmia ja ajatuksia nykyiseen sarjakuvaan, ja ihmisiä jotka uskaltaisivat tarttua syvällisempiinkin aiheisiin, tai rakennella sarjakuvilleen pohjalle kunnolliset eettiset tai moraalista pohdiskelua aiheuttavat teemat, sen sijaan että saamme seurata loputtomien taikatyttökloonien poika- ja koulumurheita.