-
Uusimmassa Roope-sedässä 12/2003 oli juttua, että ensi vuonna lehti uudistuu, kun pitkäaikainen toimitussihteeri Pekka Tuliara jää eläkkeelle.
Lehteen tulee uusi palsta, Roope-sedän Tietotoimisto, kun Visukintun päiväkirja ja Klubimestarin palsta poistuvat. Iskevät sarjakuvareportaasit, piirtäjäesittelyt ja muut kiinnostavat aiheet valtaavat kokonaisen aukeaman jokaisessa numerossa.
Tutut hahmot löytyvät Roope-sedän sarjakuvasivuilta myös ensi vuonna: Into Ankka, Moby, Taikaviitta, Indiana Hopo ja tietysti kaikki tutummatkin ankkalinnalaiset. Jokainen sarja on tietysti edelleen Suomessa ennen näkemätön.
Myös sisäkansi uudistuu, kun siihen tulee tarinoiden tiedot ja sisällysluettelo. Takakanteen tulee sarjakuvaa, palkintotehtävät siirtyvät sivulle 98. Uutuutena alkaa ilmestyä myös Dekkaripähkinät.
Mitä mieltä ootte uudistuksista? Kuulostaako hyvältä? Tätä pitäisi ehkä kysyä vasta numeron 1/2004 jälkeen kun tietää, mutta mun mielestä vaikuttaa ihan hyvältä. Indiana Hopo ja dekkaripähkinät eivät muhun pure, mutta tämä uusi palsta voi olla parempi kuin vanhat. Myös sisällysluettelo on tarpeellinen.
-
Kuullosti paremmalta kuin nykyään. Tosin Roope-Setä lehti on tällä hetkellä varmaankin ainut Aku Ankka julkaisu jota en osta joten toivottavasti lehti muuttuu niin paljon että minäkin alkaisin sitä ostaa
-
Tilasin piruuttani Roopea tuossa alkuvuonna, mutta en kyllä rehellisesti sanoen jaksanut siitä hirveästi innostua. Olihan siellä välillä ihan asiallisia artikkeleita, mutta kyllä nämä Visukintun päiväkirjat oli vähän turhaa luettavaa näin yli 10-vuotiaan näkökulmasta. Enemmän saisi olla asiaa, eikä mitään roolileikkejä (jutut oli "Roopen" kirjoittamia).
Toinen juttu on sitten tämä tarinoiden taso, johon ei varmasti muutosta ole tulossa. Toiset tykkää italialaisista, toiset ei. Itseäni rasittaa se hullunkurinen ja liioitteleva piirustustyyli jota monet tekijät näyttävät suosivan. Jutut on kyllä välillä todella hauskoja... vaimo itseasiassa pitää enemmän juuri näistä perinteiseen akkariin verrattuna.
Tuliaralle toivotan myös auvoisia eläkepäiviä.
-
Nyt kun Roope-setä ilmestyi vaikuttaa tosi hyvältä. Sisällysluettelo on tarpeellinen. Roope-sedän tietotoimisto on paljon lukija ystävällisempi kuin vanhat Visukintun päiväkirjat ja Klubimestarin palstat.
Aku Ankankin uudistukset vaikuttavat hyviltä! Kannen piirtäjä on hyvä lisä. Hyvää juhlavuotta Akulle!
-
Juuh, hinta uudistuksiakin tuli ;) Irtomyynnistä en tiedä, mutta tilaus korottui jälleen kerran yhdellä eurolla. Kaksi vuotta sitten vuositilaus oli kaiketi vain 30€ Kun nyt se on jo 33€. Minuahan nämä eivät koske, koska ostan Roope-setiä ehkä yhden vuodessa jos kansi on mielenkiintoinen (jonkinlainen erikoisnumero siis, vaikka nykyään tuntuukin että jokaisessa Roope-sedässä on joku "ekstra-hommeli".
-
Aku Ankan uudistuksista vielä.. Tuo Kuukauden klassikko juttu vaikutta tosi hyvältä. Uusimmassa Akussahan se oli Touhon ensiesiintyminen. Se on myös hyvä kun julkkisket toivovat toivesarjojaan.
-
Mutta julkkisten toiveet loppuvat kohta (niitä tulee hkä kaksi tai jotain). Mainitsiko kukaan vielä kuplakisaa tai apinalaatikkoa? Taskareissa on nykyään sellainen hahmon esittelysivu.
-
Kuka muuten kirjotti ne Roopen ja klubimestarin jorinat. Alkoi jo pikkuhiljaa ärsyttää tuo roolijuttu
-
Eikös Pekka Tuliara molemmat palstat kirjoittanut. Tosiaan aika lapsellista, että Roope-setä vastaa..
-
Mun mielestä vanhan visukintun päiväkirja oli ihan kiva ja eihän sitä kukaan kai tosissaan ottanutkaan ;)
Ainakin Tuliara toteutti homman niin hyvin (päiväkirjan) kuin oli mahdollista.
-
Eikös Pekka Tuliara molemmat palstat kirjoittanut. Tosiaan aika lapsellista, että Roope-setä vastaa..
Lapsille Roope-setä varmaan on pääasiassa tarkoitettukin. Silloin kun Roope alkoi minulla tulla 8-vuotiaana olin julmetun innoissani Roopen miljonääriklubista ja Visukintun ja Klubimestarin palstoista. Ja tietysti sitä klubikorttia piti yritti tunkea automaattiin. Jos vaikka olisi saanut rahaa... ;D
-
Harmillista, mun aikana sitä Klubikortti juttua ei ollut. Mutta kun luin vanhoista lehdistä klubikortista olin innoissani. Taisin mäkin olla 8-10. :P Sitten kun se Klubikortti juttu otettiin pois käytöstä lehdessä kirjoitettiin moneen kertaan, että kaikki Roope-sedän lukijat kuuluvat Roppen miljonääriklubiin.
Joo, ennen oli paljon näitä klubi juttuja. Teriksessäkin oli sellainen kerhosivu, että Teräsmies vastasi lukijoiden kysymyksiin tyyliin: "Kuka on pahin vihollisesi Teris?" Mitenköhän käy tän Dragon Ball-kerhon?
-
Ja tietysti sitä klubikorttia piti yritti tunkea automaattiin. Jos vaikka olisi saanut rahaa... ;D
Vieläkö on tallella? Minullapa on! Samassa nipussa lompakossa on tosin myös Megumi Hayashibara Internet Fan Clubin kortti ja muuta ihmeellistä häröä, kuten pääsylippu Kuusysi - Steaua Bucarest, Helsinki, Olympiastadion 19.3.1986 ja muuta vielä omituisempaa tilkettä.
Miljonääriklubin kortissa on tosiaan magneettiraidat. Lupasivat aikanaan että sillä voisi olla jokin tarkoitus, mutta se ei sitten koskaan sen kummemmin avautunut. Olisikohan ollut kunnianhimoisena ajatuksena kytkeä läpyskä jonkin senaikaisen pankkilaitoksen asiakkuuteen. No, niistä pankeista ei taida olla pystyssä enää yksikään vanhalla nimellään.
-
Tottahan toki! Toisella puolella on iloisen nuoren herrasmiehen koulukuva liimattuna (ikä 7 vuotta) ja toiselle puolella horjuvin tikkukirjaimin tekstattu PETRI KANNINEN. Myös diplomi on tallella. "Täten todistetaan, että PETRI KANNINEN [jälleen horjuvaa tikkutekstausta] on Roopen Miljonääriklubin täysivaltainen. No 041794." Ja allekirjoitus Roope Ankka. On kyllä virallisen näköinen paperi. Tiedä häntä, pitäisiköhän tuosta laittaa maininta ansioluetteloon. :D
Taisivat selittää jossain Roopessa, että magneettiraidan näköinen viiru oli siinä vain tekemässä kortista aidon oloista. Tepsi ainakin minuun. :P
-
Taitais jäädä työt vähemmälle jos selittäisit innoissas kuinka Roope Ankka on omakätisesti lahjoittanut sulle kunniadiplomin ja kaikenlisäksi allekirjoittanut sen ;D
-
"Täten todistetaan, että PETRI KANNINEN [jälleen horjuvaa tikkutekstausta] on Roopen Miljonääriklubin täysivaltainen. No 041794." Ja allekirjoitus Roope Ankka.
Höh. Nyt olen kateellinen. Minun kappaleessani ei lue mitään tuollaista. On vain paikka allekirjoitukselle ja jäsennumerolle (kummatkin loistavat poissaolollaan), ja sitten "Tämä kortti on henkilökohtainen. Jos löydät kortin, lähetä se osoitteella Sanomaprint, Roope-Setä, PL 113, 00381 Helsinki. Samalla voit itsekin ilmoittautua Roopen Miljonääriklubin jäseneksi." Kuvapuolella "1988 The Walt Disney Company". Ei tällä Miljonääriklubiin sisälle pääse. Mutta ehkä tämä avaisi ovet Kelmien Kerhoon.
-
Taitais jäädä työt vähemmälle jos selittäisit innoissas kuinka Roope Ankka on omakätisesti lahjoittanut sulle kunniadiplomin ja kaikenlisäksi allekirjoittanut sen ;D
Mutta Roope Ankkahan on maailman rikkain mies ja kehujakaan hän ei ylenpalttisesti jakele, niin täytyyhän tällä diplomilla olla suuri arvo työmarkkinoilla. Vai voisiko tämä olla väärennys? :o Kuka uskaltaisi väärentää Roopen Ankan nimikirjoituksen?! ATP heti selvittämään asiaa!
Jari:
Älä turhaan ole kateellinen. Se oli se diplomi, josta nuo allekirjoitukset ja tekstit löytyvät. Kortti on ihan samanlainen kuin sinulla.
-
täytyyhän tällä diplomilla olla suuri arvo työmarkkinoilla. Vai voisiko tämä olla väärennys? :o Kuka uskaltaisi väärentää Roopen Ankan nimikirjoituksen?! ATP heti selvittämään asiaa!
No ne on niitä Touhon kirjekurssidiplomeita, tietty! Katso tarkkaan pientä pränttiä niin siellä lukee Leväperän Markkinointi-insitituutti.
-
En oikein tykännytkään klubimestari ja visukintun päiväkirja palstoista, sillä niissä vastattiin vähän "he-leijaa" tyylisesti, eli "mitä- :-\väliä-jos-hieman-tulee-vääriä-tietoja"-tyylisesti.
-
Muutama vuosi sitten luin jostain, että Roope-sedän taskulehden merkkipäivän kunniaksi olisi suunnitteilla ensimmäiset 4 (tai 6?) numeroa sisältävä kovakantinen näköispainos (samalla ajatuksella kuin AA:n näköispainokset). Mitä tapahtui kun ei moista julkaisua ole näkynyt?
-
Voisin myydä alkuperäisetkin nummerot jos joku ne tahtoo.
-
Voisin myydä alkuperäisetkin nummerot jos joku ne tahtoo.
Paljonko?
Mulla olis ensimmäistä numeroa vaille täydellinen kokoelma Roope-setiä jonnekin 90-luvun alkuun - ja aika läjä myös sitä uudempiakin. Niin joo ja numero 3/78 on kärsinyt hieman, köh, pintavaurioita.
-
Harmillista, mun aikana sitä Klubikortti juttua ei ollut.
Sama juttu täällä.Kun joskus pienenä(7-8.v) luin sitä Klubimestarin palstaa,ja siinä luki jotain jäsenkortista,niin olin kateudesta vihreä niille,joilla sellainen oli.
-
Noissa Roope-sedän päiväkirjoissahan oli välillä Roopen tekemiä ulkomaanmatkoja, jotka olivat yleensä varsin typeriä.
Vai miltä kuulostaa Roope joka menee Berliiniin hakemaan tiiliä joita arveli Berliinin muurin jättäneen jälkeensä.
Saisihan niitä tiiliä edullisemminkin.
-
Noissa Roope-sedän päiväkirjoissahan oli välillä Roopen tekemiä ulkomaanmatkoja, jotka olivat yleensä varsin typeriä.
Vai miltä kuulostaa Roope joka menee Berliiniin hakemaan tiiliä joita arveli Berliinin muurin jättäneen jälkeensä.
Saisihan niitä tiiliä edullisemminkin.
Ja sen lisäksi siltä kirjoittajalta meni klibimestari ja roope ankka välillä sekaisin.
-
Viimeaikaiseen vanhoja Roopeja muistelevaan keskusteluun.
Minusta tarinat, jossa kirjoittaja esiintyi Roopena, olivat jollain tavalla herttaisia. Ei niitä vakavalla naamalla voinut lukea, mutta tietynlaisella lapsenmielisellä, hyväntahtoisella asenteella kylläkin. Roope Irlannissa. Roope Kirgisiassa. Roope ties-missä. Ne toivat omanmoistaan, lämpöistä leimaa lehteen. Ymmärrän toki, miksi ne lehdestä katosivat, eikä niitä erityinen ikäväkään ole, mutta eihän noita vihalla vaan yksinkertaisesti voi muistella. Eihän? :)
-
Ymmärrän toki, miksi ne lehdestä katosivat, eikä niitä erityinen ikäväkään ole, mutta eihän noita vihalla vaan yksinkertaisesti voi muistella. Eihän? :)
No ei ;)
Ennen Roope setä oli intiimi lehti, jossa ukko itse vastaili postiin ja kertoili hassuja juttuja. Nykyään se on niin kliininen tai virallinen tai tyyliin kalle anka. Kyllä te tiiätte.
-
Miksi roope-sedässä on pelkkiä italialais-piirtäjiä ja miksi niin moni italialainen pääsee piirtäjäksi??? ???
-
Koska Roope-sedän materiaali tulee italialaisesta Topolino-lehdestä (samoin kuin Taskarissa). Erittäin paksuja lehtiä, jotka käsittääkseni ilmestyvät viikottain. Ulkomailla ei tuotettu tarpeeksi materiaalia, joten alkoivat tuottaa omaa. Ja kun omaa aletaan tuottaa, niin aletaan tietenkin etsiä kuvittajia paikallisissa lehdissä... joten kuvittajat ovat italialaisia.
Tuloksena on se, että italialaisten käsitys siitä millainen Aku on, miten Roope käyttäytyy ja ketä Ankkalinnassa asuu eroaa "hivenen" siitä, mitä mieltä muut eurooppalaiset (ja amerikkalaiset) ovat.
Ja ota rennosti niiden kysymysmerkkien ja huutomerkkien kanssa. Ne antaa aika mielenkiintoisen vaikutelman.
-
o.k i take it easy ;D
-
eikö topolinossa oo 200 sivuu/lehti? jostain muistaisin noin lukeneeni..
-
Sellaisen tyhmän kysymyksen* heittäisin tähän väliin, että minkä takia Roope-sedässä sekä Aku Ankan taskukirjoissa julkaistaan lähes pelkästään italialaisten tekemiä tarinoita?
Disneyn hahmoja kun piirrellään muuallakin kuin Italiassa ja Tanskassa (josta siis tulee materiaali Akuun), niin minkä takia esimerkiksi ranskalaisia tarinoita on täällä nähty aika vähän?
* = Tyhmä kysymys siksi, että muistelen tästä olleen jo joskus aiemminkin puhetta.
-
onhan siitä ollut puhetta... nimittäin tässä ketjussa.
-
Voiko Kultaharkosta maksaa 20€ vai onko se jo kiristystä?
-
Paljonko?
Jaa-a, en kai minä niistä hirveitä anoisi. Palataan asiaan kun taas tulevat tuolta kokoelmarytäkästä vastaan.
-
Voiko Kultaharkosta maksaa 20€ vai onko se jo kiristystä?
On jos meinaat tota eki huutaa huuto.neti:ssä.
http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=58054194
Tossa asiallisempihinta ja vissiin laatukin ok.... ;-)
Kannattaa odottaa eikä maksaa mitä vaan.... =)
-
Minähän ton huusin. Ajattelin vaan kysästä ton arvosta. ;D
-
Voiko Kultaharkosta maksaa 20€ vai onko se jo kiristystä?
Se on kyllä liikaa, tuolla Huudossa on pari myynnissä, toisesta pyydetään jopa 24 egee, kandee vaikka divareista kytätä lähtee varmaan halvemalla.
Vähän offtopikkia sitten....
Välillä tuolla Huudossa pyydetään todella älyttömiä hintoja sarjiksista ja kirjoista kandee tosiaan vähän vilkuilla muualle ennen kun heti tarttuu.
-
Joka kuukausi minulle tulee mieleen jotain sekalaista sanomista Roope-sedästä, mutta ikinä en löydä sille omaa ketjua.
Kuuluuko tämän kuun lehdessä olla takakannen sisäosan tyhjä? Yleensä siinä on vähintään mainos. Etukansi on normaali.
Ja onko Eka Vekara muka ammatiltaan Pelle Pelottoman apuri ja hänen kotipaikkansa Ankkalinna? Tietenkin jos se on tulevaisuuden ankkalinna, mutta Pellehän on ankkauniverumia ja Eka hiiriuniversumia.
Roope-setien kannet on taas vaihteeksi käynnyt miellyttävän yksinkertaisemmiksi, varsinkin elokuun lehdessä oli erikoisen vanhanaikainen selkeä kansi.
-
Ja onko Eka Vekara muka ammatiltaan Pelle Pelottoman apuri ja hänen kotipaikkansa Ankkalinna? Tietenkin jos se on tulevaisuuden ankkalinna, mutta Pellehän on ankkauniverumia ja Eka hiiriuniversumia.
Kyllähän tuo on selkeästi kämmi, vahingossa samat tekstit noissa kohdissa kuin viime kuun Pikku Apulainen -keräilykuvassa.
Toiseen ketjuun tästä jo vähän kirjoitinkin, mutta Casty on ehdottomasti yksi tämän hetken parhaista Disney-käsikirjoittajista ja -piirtäjistä. Tämänkin lehden Historiankirjat sekaisin on loistava tarina. Erilainen, todella mielenkiintoinen, hauska ja visuaalisesti upea. Lisäksi on mainittava Polle, jonka kirjoittamisesta tarinaan saa aina plussaa. ::) Casty on kyllä erinomainen manttelinperijä Scarpalle, jonka vaikutus näkyy niin Andrean käsikirjoituksissa kuin piirroksissakin.
Muuten uusimmainen aika peruskauraa, ihan päteviä tarinoita muttei mitään maatamullistavaa.
-
Oli jäänyt tuo pikkuapulainen huomaamatta, mutta silläpä se tosiaan selittyykin.
Casty vaikutta tosiaan lupaavalta. Toivottavasti hän jatkaa Eka Vekaran käyttöä, koska sillä saa tavallaan oikeutettua omituisuuksia.
-
Castyn käsikirjoitukset ovat tähän sakka vakuuttaneet. Nyt tutustun ensikertaa miehen piirrostaiteeseen. Selailu jo aiheutti mukavia väristyksiä.
Ja hei, 70-luvun Cavazzanoko peruskauraa? Tuon tarinan takia ostin lehden!!
-
Ja hei, 70-luvun Cavazzanoko peruskauraa? Tuon tarinan takia ostin lehden!!
Eipä siinä Cavazzano ihmeitä auta, jos käsis on peruskauraa. Taitava piirtäjä toki, joskin miehen Mikki-tarinat miellyttävät enemmän silmääni. Kyllähän Pezzinkin hyvä kirjoittaja on, ei siinä mitään, mutta tämä nyt oli aika tavallinen tarina. Ei missään tapauksessa huono, kyllä sitä ihan ilokseen luki.
-
Olin tänään enemmän kuin ilahtunut, kun Roope-setä-lehdestä löytyi viimein kelvollista luettavaa. Casty on ollut jo parin vuoden ajan lempparikäsikirjoittajiani ja olen riemuissani, että hänen kykyjään viimein huomataan Suomessa, ja ihan artikkelin kanssa. Lehden Casty-tarina oli parhaimpia Mikki-juttuja aikoihin. Tarinan löytää myös Inducksin sadan parhaan tarinan joukosta, joten juttu on arvostettu muuallakin maailmassa. Ottaen vielä huomioon, että sadan parhaan tarinan joukossa on ainoastaan kaksi tämän vuosituhannen tarinaa ja molemmat ovat Castyn käsikirjoittamia (ja piirtämiä). Listat eivät vielä paljoa kerro, mutta sen ne kertovat, että Mikit eivät ole olleet vuosiin niin hyviä kuin Castyn käsissä (Dekkari Mikki-sarja ja Tito Faracin tarinat ovat niitä muita loistavia).
Faraci väistykööt vuosituhannen nerokkaimman Mikki-käsikirjoittajan paikalta. Tulevaisuus saattaapi hyvinkin olla "Castyn aikakautta", kun kerta manttelinperijäkin on. Vähän aikaa tätä piti odottaa, mutta toivottavasti Castya alkaa virrata nyt yhtä vuolaasti kuin pari vuotta sitten. Tänä vuonna heppua ei ole juuri näkynyt, mutta tämänpäiväinen vastaanotto lupaa hyvää niin Mikin maineelle kuin tarinoiden laadullekin. Veikkanpa, että tulevaisuudessa Casty on arvostetuinpia italialaistekijöitä (Italiassa hän on sitä jo nyt).
Ja sitten vielä lehdestä. Toinen iloinen yllätys oli Pezzinin tarina. Pezzin on sentään Martinan ja Scarpan tapaan klassisimmista italiaanokäsikirjoittajista taitavimpia. Tämänkertainen tarina ei ollut järin ihmeellinen, mutta kelvollinen kuitenkin. Castyn ja Pezzinin tarinoiden väliin jäänyttä ATP-tarinaa en vielä jaksanut edes lukea ja uskon, ettei se voi muuta kuin latistaa riemua. Hyvä Roope-setä lehti pitkästä aikaa. Nähtiin niin klassikkoa kuin Castyakin. Tästä on hyvä jatkaa!
-
Lukaisin minäkin nyt tuon sedän. Täysin Mikko M:n kannalla. Casty on uusi Disney-sankarini!
-
Casty on todellakin uusi tähti taivaalla. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1120) Historiankirjat sekaisin -seikkailu oli kuin paluuta menneisiin hyviin aikoihin, mutta silti vaikutelma oli tuore ja uudistunut. Onko sielunvaellus totta? Onko Floyd Gottfredsonin henki asettunut asumaan Castyyn? Ehkä.
-
Okei, saitte minutkin kiinnostumaan, joten uhrasin roponi Roope-setään ottaakseni selvää tästä uudesta starasta, Castysta.
Tuli vähän samankaltaista fiilistä kuin aikoinaan Don Rosan kanssa ensi tuttavuutta tehdessä - hyvin itsevarman ja vakavasti asiaan suhtautuvan tuntuinen, äärimmäisen perinnetietoinen ja epämääräisellä tavalla "postmoderni" Disney-piirtäjä. Paitsi että toisin kuin Rosa, tämä hemmo tosiaan piirtää erinomaisen hyvin. Hahmot ovat ihan Scarpaa, mutta mieleen tulee vahvasti myös Gottfredson - tai ehkä paremminkin Scarpan vanhempi, Gottfredson-vaikutteinen kausi. Parasta oli se, että eräässä kohdin (Mikin ja Ekan istuessa "koulun" penkillä) oli jopa tavoitettu klassinen Mikki-tunnelma, se huumorin ja jännyyden yhdistelmä, jonka jo melkein uskoi ikiajoiksi hävinneen.
En vielä riemusta kilju, mutta hyvin lupaavanoloinen tekijä, ja saa minut, vanhan kyynikkoäijän, seuraamaan aivan uuden tason kiinnostuksella tulevia Roope-lehtiä. Myös uusimman tuplataskarin ostokynnys ylittyi viimeistään nyt.
-
Juu tuo Castyn tarina oli paras Mikki-tarina aikoihin (Jos ei lasketa De Vitan tai Cavazzanon piirtämiä tarinoita). Ja käsikirjoitus oli todella hyvä. De Vitan Mik De Hiir tarinat ovat myös hyviä (Onko niitä julkaistu enää?).
-
De Vitan Mik De Hiir tarinat ovat myös hyviä (Onko niitä julkaistu enää?).
Viimeisin 36-sivuinen seikkailu oli vuoden ensimmäisessä numerossa (341).
Ja mitä Roope-setään yleisesti ottaen tulee, se on tämän hetken paras lehtijulkaisu. Jokaisessa lehdessä on Cavazzanon, Scarpan, De Vitan ja kumppaneiden klassikoiden lisäksi mielenkiintoisia Roope-sedän tietotoimistoja. Ja toivottavasti Castya näkee myös jatkossakin ropsun sivuilla.
-
...oli jopa tavoitettu klassinen Mikki-tunnelma, se huumorin ja jännyyden yhdistelmä, jonka jo melkein uskoi ikiajoiksi hävinneen.
Kuten jo sanoin, perinteitä kunnioittavaa ja uutta luovaa.
Ja kyllä tosiaankin, Roope-Setä on juuri nyt selvä ykköslehti Disney-aviiseista.
-
Koskas tätä Ultraheroes (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2726-2P)-jutskaa oikein saadaan Roope-setään?
Kuvan hirviö (?) näyttää ihan joltain Franquinin piirtämältä hahmolta...
-
Ei ainakaan (tuskin, ehkä, luultavasti) enää tänä vuonna. Sarjahan on alkanut Italiassa vasta keväällä ja ropsussa on tulossa vielä Halloween- ja Mikki ja Minni-erikoisnumerot. Taitaapi mennä ensi vuodelle...
-
Tämä on silkka arvaus, mutta luulisin että pikemmin kuin Roopessa, tulee Ultra omana erikoisjulkaisunaan, kuten Wizardskin, jos tulee - mikäli siis kauppa on Wizardsin kohdalla käynyt.
Timo
-
Uusin Roope tuli tänään. Yllätys yllätys, nimittäin halloween-erikoisnumero. Johtosarjana kaksikon Martina & Cavazzanon 25-sivuinen Suomessa ennen julkaisematon klassikko vuodelta -81. Ai että kun on hienoa piirrosjälkeä (tarinaan en vielä tutustunut, viime kuukaudenkin RS vielä lukematta).
-
Ai että kun on hienoa piirrosjälkeä (tarinaan en vielä tutustunut, viime kuukaudenkin RS vielä lukematta).
Hyvä tarina se oli (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1143), ja oli jännä huomata sen kaunokirjallinen alkuperä.
-
Roope-setä ensi vuonna:
1. 09.01.
2. 06.02. Taikaviitta 40v.
3. 06.03.
4. 03.04.
5. 08.05. Mustakaapu 70 v.
6. 05.06. Aku 75 v. + mahdollisesti DVD kelmutettuna?
7. 03.07. 132-sivuinen lehti.
8. 07.08.
9. 04.09. Elokuvaspesiaali.
10. 02.10. Historia-teemanumero.
11. 06.11. Mestarien -teemanumero.
12. 04.12. Tarraliite.
Minua kiinnostaa tämä: mahdollisesti DVD kelmutettuna?
-
Roope-Setää, tai oikeastaan Mikkiä, on taas kritisoitu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1159).
Tällä kertaa Mikki on myös Miquet, viime vuosisadan vaihteen, Belle Époquen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Belle_%C3%89poque) ajan, etsivä Pariisissa.
Kuinkahan monta historiallista "sivupersoonaa" Mikillä on oikein ollutkaan?
Miquet ja Hopotte kuutamokävelyllä... tunnelmallista!
Hiiren pikkuiset viikset ovat aika söpöt.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/19112008144829-2.jpg)
© DISNEY
-
Sepä oli mainio arvio ja infojuttu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1159)! Hienoa etenkin ne linkit The Timesin vanhoihin artikkeleihin. Topolino säilyi italialaisissa lehtihyllyissä läpi sodan, mutta nimikkosankari loisti poissaolollaan. Lehdessä oli kaikenkarvaista muuta italialaispiirtäjien sarjaa, sotaa ja heroismia - Mikin korvasi "ihmis-mikki" Tuffolino".
Timo
-
Tuffolino! Heh, mainiota.
The Timesin jutut löytyivät ko. lehdestä itsestään, siis valmiina linkkeinä. Jos käyttää Timesin arkistohakua, niin se onkin sitten jo maksullinen. Hakutulos ja pikku pätkä artikkelia tulee näkyviin, mutta jos niitä klikkaa, niin vaaditaan käyttäjätunnus (vähän Britannican tapaan). Harmi, sillä sieltä löytyy valtavasti historiatietoa myös sarjakuvista, Werthamista viiskytäluvulta ja muuta sellaista.
Seuraavaksi Roope taitaa ilmestyä paksuna.
-
Samoin minulle tuli uutena etusivun Roope-Setää käsittelevän jutun tieto, että Bruno (joka nähdään ainakin taskarissa 127) on eri henkilö kuin Kuru. Mistä nämä kaksi erottaa? Ovatko molemmat esiintyneet yhdessä jossain suomeksi julkaistussa tarinassa?
Kyllä Bruno (alk. Bruto) on Kurun poika, mutta ottopoika. Ainakin Inducksin mukaan (http://coa.inducks.org/character.php?c=Bruto).
Bruno ja Kuru ovat esiintyneet yhdessä ainakin tarinassa Plagiaattiplattojen arvoitus (Rokkikukot 2). http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2543-1 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2543-1)
-
Hyvä arvostelu.
Pariisi-seikkailu herätteli kiinnostusta sen verran, että tuon Roopen vois vaikka ostaa.
-
Italian Disney on nyt hyvässä vedossa ja hienoja juttuja tulee ulos koko ajan. Vähäsen ärsyttää tuo Roope-Sedän "pölyisyys" ja iänikuiset Scarpat.
Herran jestas, laittaisivat vaikka tämän Mikin Casablancan lehteen. Musta Pekka natsiunivormussa! Sarjakuva on mustavalkoinen.
-
Saatetaanhan tuo julkaista uudestaankin, lähivuosina ehkä...
-
Äh, miksi en itse tajunnut klikata Inducksia. Mutta jippii! Nyt äkkiä divariin etsimään tätä herkkua. Täytyy tunnustaa, että harvemmin ostelen taskareita (krhöm) tai ainakaan luen kokonaan niitä (vaikka lapset jaksaakin niitä plärätä), jotenkin ne on liian paksuja (jos se nyt on valittamisen aihe) ja tarinat hukkuvat niihin. Roope on sopivan paksuinen.
(PS. Kerran luin jostain pokkarista kivan steampunk-tarinan, joka tapahtui vaihtoehtoisessa höyrymaailmassa tai jotain. Missähän taskarissa se julkaistiin?)
-
Ensimmäisen kerran luen, että Scarpa ärsyttää. Makunsa kullakin! Minusta Scarpaa on julkaistu liian vähän.
Minua puolestaan alkavat tympäistä nuo Mikin esi-isät/sivupersoonat. Se mielestäni kertoo siitä, että Mikille ei osata enää kirjoittaa tarinoita, joten tällä tavalla pitää kikkailla. Sama juttu kuin se, että sivuhahmoja aletaan nostaa otsikoihin (esim. Kaasi). Tuon Miquetin jaksoin lukea läpi vain vaivoin.
-
(PS. Kerran luin jostain pokkarista kivan steampunk-tarinan, joka tapahtui vaihtoehtoisessa höyrymaailmassa tai jotain. Missähän taskarissa se julkaistiin?)
Taskarissa 317 (Terveisiä Ankkalinnasta), tarinan nimi oli Täydellä höyryllä. Minuakin stoori viehätti kovasti.
-
Taskarissa 317 (Terveisiä Ankkalinnasta), tarinan nimi oli Täydellä höyryllä. Minuakin stoori viehätti kovasti.
Tattis! Täytyypä höyryttää se lasten kirjahyllystä esiin.
Minua nämä vaihtoehtomaailmat sekä Mikin ja Akun "sivupersoonat" viehättävät kovastikin jostain syystä. Ne tarjoavat jännittävää varianttia ja vaihtelua niiden tavallisten ehkä jo vähän juonikuvioiltaan kuluneiden juttujen joukkoon. Kaikenlaiset genre- ja kulttuuriviittauksetkin vain rikastuttavat tarinoita, kuten Miquetissa. Eikä se haittaa, että niistä lukijat saavat ehkä vähän kirjasivistyksen kipinää.
Ja mitä Scarpaan tulee, niin monta hienoa klassikkoa on mies tehnyt. Ei siinä mittään.
-
Meille vanhemmille jäärille pitäisi olla joku Klassikko-taskarien sarja, jossa julkaistaisiin vain ennen vuotta 1975 tehtyjä tarinoita. :D
Timo
-
Meille vanhemmille jäärille pitäisi olla joku Klassikko-taskarien sarja, jossa julkaistaisiin vain ennen vuotta 1975 tehtyjä tarinoita. :D
Aviisin nimi voisi olla vaikka se Tuffolino! ;-)
-
Koetin etsiä Tuffolinon kuvaa netistä, onnistumatta. Jos joku löytää, niin tänne.
Samalta näyttää. Pamauksen numerossa 1 on kuva Tuffolinosta s.20.
EDIT. Tässä tätä Tuffolinoa, mukana tulee tekstiä lisätiedoin.
Nippelitietoa halajaville: Mikki ja kaikki muut amerikkalaissarjat katosivat Topolinon numerosta 478 alkaen, helmikuusta 1942.
Tältä näytti sota-ajan Topolinon kansi. Otsikossa on Mikki, mutta muuten ei.
(http://outducks.org/webusers/webusers/2006/12/it_tg_0480a_001.jpg)
Sotilaallista menoa. Mm. Prince Valiant uudelleen piirrettiin nimellä Il principe Ario, piirtäjänään Vito Maffi. Kuvia en ole nähnyt.
21.12.1943 ilmestyi viimeinen sota-ajan Topolino, nro 564. Seuraava tuli vasta 1945.
Timo
-
Vuoden ensimmäinen Roope oli muutenkin aikamoinen floppi. Ei yhtään edes kohtalaisen hyvää tarinaa, mikä ei ole viime vuosina ollut Roope-sedälle lainkaan tyypillistä. Ei lainkaan Mikkiä. Plääh.
Roope-Sedän kaksi viimeistä vuosikertaa (07-08) olivat niin älyttömän hyviä, että pistin lehden tälle vuodelle oikein tilaukseen. Ja sitten heti ekana tämmöinen numero... huokaus.
Roope-Sedästä on tullut vähän niinku hei epävirallinen Mikki Hiiri -lehti, ja tosiaankin toivoisin siimahännän seikkailevan joka numerossa. Castyltakin on vielä monta erinomaista juttua julkaisematta! Perskutarallaa!
-
Täytyy todellakin toivoa, että vuoden ensimmäinen numero oli vain tilapäinen hairahdus, eikä uusi vuosi ole tuonut tullessaan muutosta huonompaan. Kyllä paremmin pitäisi toimituksen pystyä tarinat valitsemaan, kun tarjontaa kuitenkin riittää. Pitääkö viimeinenkin korkealaatuinen Disney-julkaisu upottaa keskinkertaisuuden suohon? Varmaan lapset tykkäävät, kun on pelkkiä ankkatarinoita.
Toivon myös totisesti ja haluan uskoa, että akuankka.fi:n tarina-arvioinneilla ei ole minkäänlaista painoarvoa toimituksen silmissä. Siellähän luonnollisesti käy lähinnä lapsia, ja arvosanat ovat olleet sen mukaiset aina kun olen käynyt vilkaisemassa - Mikki-tarinoilla on surkeat arvosanat, vaikka olisi kyseessä Casty tai Scarpa tai aivan kuka tahansa. Olen nimittäin elänyt siinä uskossa, että nimenomaan Roope ei olisi täysin lapsille suunnattu lehti. Tähänhän olennaisena osana liittyy se, että mukana on Mikki-tarinoita, ja muukin sisältö on laadukasta. Nyt uskoni on vaarassa murtua, etenkin jos sama linja jatkuu.
Muksuille on jo Aku Ankka, toivottavasti Roope pysyy jatkossa korkealaatuisena lehtenä, joka maistuu vähän vanhemmillekin lukijoille.
Täytyy vielä vähän lisää haukkua vuoden ekaa numeroa. Kaksi ensimmäistä tarinaa olivat sellaista roskaa, ettei paremmasta väliä. Yhtä huonoja tarinoita en ole Roopesta lukenut moneen vuoteen. Ei voi käsittää, miksi tällaista julkaistaan mieluummin kuin vaikka Castya tai Faracia. Nostavatkohan nämä ankkatarinoina oikeasti myyntilukuja? Ja vaikka nostaisivatkin, eikö lehden tason säilyttäminen ole kuitenkin tärkeämpää?
Eikös Roope-sedän toimitus saa aika lailla vapaasti koota Topolino-tarinoista lehtensä? Näin ainakin olen ymmärtänyt, ja jos näin on, on toimitus kämmännyt ja pahasti. Onkohan joku muka oikeasti ollut kahta ensimmäistä (ja sitä kolmesivuistakin) tarinaa valitessaan sitä mieltä, että ne ovat hyviä? Vaikea uskoa, jollei asiasta ole päättänyt joku ala-asteikäinen.
Ankportin tarinat -saagan jatkamisen ymmärrän, ja itse asiassa ne ovat usein aika hyviä tarinoita. Harmi vain, että nyt julkaistu Yllättävä ennustus on juoneltaan kenties koko tarinasarjan heikoin. Laatuero lehden muihin tarinoihin on toki huikea, sillä kerronta on hienoa ja piirrokset kauniin tunnelmallisia. Käsikirjoitus on ihan taitavasti tehty, mutta kuten sanottua, juonessa ei riitä potkua. Tämä on sellainen keskitason tarina, joka paremmassa seurassa tuskin yltäisi lehden parhaaksi tarinaksi, mutta toisaalta lukufiiliksen ollessa muiden tarinoiden ansiosta parempi saattaisi silti maistua paremmin kuin nyt.
Ensi kuussa Taikaviitta-spesiaali, toivottavasti tämä ei tarkoita, ettei lehdessä olisi taaskaan Mikkiä. Muuten hajoaa pää. Minua ei edes hirveästi ärsytä se, jos Mikkiä haukutaan tai muut lukijat boikotoivat Mikki-tarinoita. Silloin minua ärsyttää, jos en edes itse voi lukea niitä.
Saattoi tulla jossakin kohtaa aika rankkaa tekstiä, mutta rankka on ketutuskin.
-
Olen nimittäin elänyt siinä uskossa, että nimenomaan Roope ei olisi täysin lapsille suunnattu lehti.
Roope on tosiaankin se lehti, jossa Suomen toimituksella on ymmärtääkseni täysin vapaat kädet aineiston valintaan. Vuoden ensimmäinen numero on yleensä se, johon satsataan tavallista enemmän! Ei voi kuin ihmetellä.
-
Itsekin olen tosiaan miettinyt tilaamista, mutta tämä 1/09 oli sellainen rimanalitius, että jatkan vanhalla linjallani: vain kiinnostavat numerot lehtipisteistä kotiin. Aiemmin näin huonot numerot olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Nyt viime vuosina asia on tosiaan ollut päinvastoin. Toivottavasti tämä vuoden aloitusnumero ei tarkoita samalla uuden, surkean aikakauden alkua.
-
No ei toka eka numero ollut mikään superhyvä, mutta toisaalta ei aina voi hyvää kamaa saadakkaan.
Mitä tohon Mikkiin tulee niin tulee muistaa että lehti on Roope-setä eli keskittyy lähinnä Roopeen ja Akuun.
Noita Mikkejä voisi kyllä julkaista erikseen, nyt tuntuu olevan eräänlainen Mikki-renesanssi menossa. Vaihtoehtojakin olisi.
Esim. Akun taskukirjoissa voisi olla Mikille pyhitettyjä kirjoja kuten oli alkupään kirjoissa, siis taskareita joissa pääasiallinen materiaali oli Mikkiä. Sekä klassikoita ja uutta kamaa varmaan löytyy yltä kyllin. Ohan varmasti sitä materiaali muualla maailmassa paljon, kun monissa maissa se Mikki on se josta digataan.
Toinen vaihtoehto on tietty vanha tuttu, monien varmasti vastustama idea, että Mikille tehtäisiin kokonaan oma sarja, joka voisi ilmestyä vaikka joka toinen kuukausi, tiedän että nyt alkaa purnaus hinnoista jne....mutta mielestäni ihan hyvä ehdotus. Vapaasti Sanoma Oy:n käytössä.
-
No ei toka eka numero ollut mikään superhyvä, mutta toisaalta ei aina voi hyvää kamaa saadakkaan.
Mitä tohon Mikkiin tulee niin tulee muistaa että lehti on Roope-setä eli keskittyy lähinnä Roopeen ja Akuun.
Noita Mikkejä voisi kyllä julkaista erikseen, nyt tuntuu olevan eräänlainen Mikki-renesanssi menossa. Vaihtoehtojakin olisi.
Esim. Akun taskukirjoissa voisi olla Mikille pyhitettyjä kirjoja kuten oli alkupään kirjoissa, siis taskareita joissa pääasiallinen materiaali oli Mikkiä. Sekä klassikoita ja uutta kamaa varmaan löytyy yltä kyllin. Ohan varmasti sitä materiaali muualla maailmassa paljon, kun monissa maissa se Mikki on se josta digataan.
Toinen vaihtoehto on tietty vanha tuttu, monien varmasti vastustama idea, että Mikille tehtäisiin kokonaan oma sarja, joka voisi ilmestyä vaikka joka toinen kuukausi, tiedän että nyt alkaa purnaus hinnoista jne....mutta mielestäni ihan hyvä ehdotus. Vapaasti Sanoma Oy:n käytössä.
Tosiaan, toivoisin ainakin yhtä vähän enemmän Mikki -pitoista julkaisua. Esimerkiksi taskukirjoissa on nykyään 1 Mikki -sarja. Toki kirja on "Aku Ankan taskukirja", niin enemmistö voisi olla Akuja, mutta 1/3 Mikkejä. Eli esim. 9 tarinasta (joita oli viimeisimmässä taskarissa) yhden sijasta kolme olisikin Mikkejä - ei paha määrä kuitenkaan ajatelleen niitä, jotka eivät Mikistä yhtään perusta.
Aku Ankka on ihan hyvä näin - italiassa tehdään mielestäni nykyään parhaimmat Mikki -sarjat. Ankka -lehden Mikit, kuten Noel Van Hornin ovat omalaatuisia, mutteivät kamalan loistavia. Perjaatteessa Aku Ankka Extraankaan Mikit eivät sovi, Gottfredsoniahan kyllä tuli erikoisnumerossa, mutta tämähän ei ole italiastuotantoa (kai?).
Roope-setä ja taskukirja olisi siis avainsanat, joihin Mikkejä voisi lisätä. En lähtisi myymään mitään 6/vuodessa tyyppistä "Mikki Hiiren taskukirja" -sarjaa, vaan mielestäni kävisi oikein hyvin, josta taskareihin ja Roope-setiin lisättäisiin tätä vanhaa kunnon Mikkiä - ja myöskin uutta (esim. Castya). Itse tilasin nyt Roopen vuoden alusta, tosin niin myöhään, että vasta toinen numero tulee meille. Aikaisemmin olin tilannut Ropsua joskus vuonna nakki ja käki, mutta kun tarinat eivät natsanneet siinä vaiheessa niin lopetin. Kun tässä viime vuonna näkyi niin Castya kuin Scarpaakin, tilaaminen jälleen alkoi.
Roope-setä on toki nimellä "Roope-setä", joten kyllä siellä yksi Roope -tarina nyt vähintään pitää olla. Jos se keskimmäinen olisi aina Mikkiä, ensimmäinen Roopea ja viimeinen Akua, Roopea, Pelleä, ankanpoikia, Ankportia ja näitä muita ankka -hahmoja. Ja aina välillä olisi uutta Mikkiä ja välillä vanhaa - vaikka joka toinen numero uutta ja toinen vanhaa.
Itse tosiaan toivoisin vähän enemmän varsinkin italiaismikkejä. Mihin ovat hävinneet "Mustan aaveen arvoituksen" -tapaiset jänniridekkarit, sensuuriin varmaankin, mutta kyllä sitä muutenkin saisi jännittäviä tarinoita aikaiseksi. Lisää Mikkiä taskukirjaan ja Ropsuun!
-
Jos Iineksellä on oma lehti, niin kyllä Mikilläkin kuuluu olla!
-
Onkohan tuo Iines-lehti tarkoitettu enemmän tytöille, koska siinä on kuitenkin enemmän "romanttisia" tarinoita? Minäkin kannatan sitä että Mikillä saisi olla oma julkaisu. Toivottavasti tämä vuoden ensimmäinen Roope-setä, joka oli kyllä aika huono, ei tarkoita samaa koko vuoden osalta. Toimitus saisi valita vähän parempia sarjoja.
-
Joo kyllä mäkin näkisin Mikillä oman lehden, jos kerran Iinekselläkin on ;D
Mut taitaa olla näin lama-aikana kova vaatimus, Sanoma Oykin on menossa irtisanomisten tielle!!! Tosin taitaa olla enempi sanomalehtipuolella tämä vähennys.
Mut takasin asiaan....
Itse kyllä haluaisin enempi kokonaisuuksia Mikin osalta, enkä sitä että sitä ripotellaan yksi osa Taskareihin ja yksi osa Roopeen...Taskarienkin taso heittelee paljon ja kynnys ostaa huono taskari jossa on vain yksi Mikki-sarja ja loput ovat keskinkertaista Akua, ei paljoa innosta.
-
Odotan kuitenkin paljon seuraavalta numerolta. Olisi ihme, jos mukan ei olisi De Vitan Taikaviittaa 70-luvulta, sillä niitä on vielä julkaisematta. Niissä on mielestäni juuri se oikea tunnelma.
-
Uusimman Roope-sedän tietotoimistossa kerrottiin, että helmikuun lehteen olisi tulossa Taikaviitta-tarinat ainakin Massimo De Vitalta ja Giorgio Cavazzanolta.
Inducksin mukaan Cavazzanolta on julkaisematta vain yksi tarina, jossa Taikaviitta on mukana, joten olisiko kyseessä sitten tämä (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2671-1) sarja..?
Jos Massimo De Vitan tarina taas on Guido Martinan kanssa tehty, niin se valikoituisi sitten näitten kolmen (http://coa.inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=&pg2=&bro2=&bro3=&kind=0&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=Taikaviitta&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=Guido+Martina+&writ2=&art=Massimo+De+Vita&art2=&ink=&ink2=&pub1=&pub2=&znfi=on&part=&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=en&vfi=on&sort1=auto) kesken.
Jos taas De Vita on tehnyt tarinansa jonkun muun kuin Martinan kanssa, on suomessa julkaisematta vielä nämä (http://coa.inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=&pg2=&bro2=&bro3=&kind=nk&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=Taikaviitta&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=Guido+Martina+&art=Massimo+De+Vita&art2=&ink=&ink2=&pub1=&pub2=&znfi=on&part=&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=en&vfi=on&sort1=auto) Taikissarjat.
Tosin noista vain 3 mahtuisi Roope-setä-lehteen.
-
Uusimman Roope-sedän tietotoimistossa kerrottiin, että helmikuun lehteen olisi tulossa Taikaviitta-tarinat ainakin Massimo De Vitalta ja Giorgio Cavazzanolta.
Se tarkoittaa sitä että koko vuodesta ei tule huonoa Roope-lehden osalta, vaan melkein heti saadaan nauttia mestareitten tarinoista. Täytyy sitten varmaan ostaa se Teemataskari.
-
Tuo Cavazzano ei juuri innosta, kun se on noin uusi. Mutta jos tosiaan olisi mukana joku noista De Vita/Martina -kaksikon tarinoista, niin ostopäätöstä ei tarvitsisi miettiä.
nimim. Wanha Jäärä
-
Tämmöistä on luvassa tälle vuodelle... (lähde Lehtiapaja (http://www.lehtiapaja.fi/Sanoma/Roope-set%E4/)).
1. 09.01.2009.
2. 06.02. Taikaviitta 40v.
3. 06.03.
4. 03.04.
5. 08.05. Mustakaapu 70 v.
6. 05.06. Aku 75 v. + mahdollisesti DVD kelmutettuna?
7. 03.07. 132-sivuinen lehti.
8. 07.08.
9. 04.09. Elokuvaspesiaali.
10. 02.10. Historia-teemanumero.
11. 06.11. Mestarien -teemanumero.
12. 04.12. Tarraliite.
-
Yli puolet on näköjään jotain spesiaalia. Minua kiinnostaa ehkä eniten tuo DVD-numero. Mitäköhän se sisältää? Onkohan siinä animaatioita vanhimmista pätkistä uusimpiin, kun on 75-vuotis juhla?
-
Tämä litania oli jo pari sivua ja kuukautta sitten tässä ketjussa.
No, keskustellaan sitten siitä, että ko. litania oli jo pari kuukautta sitten tässä ketjussa. ;-)
-
Minua kiinnostaa ehkä eniten tuo DVD-numero. Mitäköhän se sisältää? Onkohan siinä animaatioita vanhimmista pätkistä uusimpiin, kun on 75-vuotis juhla?
Onko kenelläkään tietoa asiasta?
-
Tämmöistä on luvassa tälle vuodelle... (lähde Lehtiapaja (http://www.lehtiapaja.fi/Sanoma/Roope-set%E4/)).
11. 06.11. Mestarien -teemanumero.
Tämä kiinnostaa minua! Jokohan lehden toimituksella olisi rohkeutta nimetä Casty yhdeksi mestariksi..?
-
Jokohan lehden toimituksella olisi rohkeutta nimetä Casty yhdeksi mestariksi..?
Heh! Riippuu vähän mestarin määritelmästä. Kun joku on oikein töppäillyt niin sitähän sanotaan että "mikäs mestari täällä oikein on häärännyt".
Castyn ura on ehkä vielä liian lyhyt, jotta hänet voitaisiin nimetä mestariksi. Mestarit hän kyllä pesee mennen tullen.
Julkaistavaa löytyy vielä (ks. Inducks (http://coa.inducks.org/simp.php?d1=&d2=&d4=&creat=casty&exactpg=&kind=n)). Tämä näyttää erityisen hienolta; sekä kässäri että piirros on Castylta: Topolino e il mondo che verrà. (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2721-3P) Casty on tieteiskirjailija, aivan selvästi!
Roope-Sedän julkaisuohjelma tälle vuodelle tosin taitaa olla ns. lukkoon lyöty, joten siihen tuskin voi enää mitenkään vaikuttaa.
-
Lurkerin kanssa samoilla linjoilla, Casty taitaa olla vielä liian tuore "mestariksi", ja varmaan Sanoma Oy on lyönyt lukkoon tämän vuoden kustannusohjelmansa, ja taitaapi ne suunnitella jo seuraavaa vuotta?
-
Kumma kun vieläkään kaupassa ei ollut lehteä nro 2/09. Tietääkö kukaan, mitä se tarkalleen ottaen sisältää?
-
Sisältää mm. Pezzinin & De Vitan, sekä Sistin & Cavazzanon taikissarjat. Siinä välissä Valerio Heldin Aku-juttu. Ja 40 faktaa Taikaviitasta. Kaksi jälkimmäistä tarinaa olivat varsin kehnoja.
-
Eipä ollut täälläkään vielä kaupoissa, mutta ilmeisesti en ole menettänyt mitään. Ei nimittäin hyvältä kuulosta tuo sisältö. Missä Mikki? Veikö uusi vuosi toimittajien aivot? Ärsyttää aivan tajuttomasti.
EDIT: Ei mitään henkilökohtaista toimitusta vastaan, ihmettelen vain, kuka siellä tarinoista päättää ja millä periaatteella. Oletettavasti Heldin tarina surkeasti käsikirjoitettu ja lyhyt? Eivät piirrostaidot ole niin hyvät, että edes saisi mitään kaksista kuvitettavakseen.
Miksei Mikki-tarinoita julkaista, kun tälläkin foorumilla moni tuntuu kuitenkin italo-Mikistä pitävän? Eivät tuollaiset parikymmensivuiset(?) tusinapiirtäjien tylsät Aku-tarinat jaksa varmaan ketään (sylilapsia lukuunottamatta) viihdyttää, varsinkaan, kun tietää Italiassa tehtävän paljon parempiakin tarinoita. Toki sielläkin on taso heikentynyt, mutta Casty, Faraci ja monet muut pitävät kuitenkin tason varsin korkeana. En usko, että hc-Aku-fani jättäisi lehden ostamatta yhden Mikki-tarinan vuoksi. Tämä on vaan sitä, ettei haluta kaikkia lukijakuntia palvella. Typerää toimintaa.
Ovatko kaikki julkaisut Suomessa oikeasti nykyään suunnattuja yksinomaan leikki-ikäisille? Miksei varttuneempia lukijoita oteta huomioon? Oletan meitä kuitenkin aika paljon olevan. Ei mene enää läpi kaikki roska.
Surullisinta tässä on se, että juuri Roope-Setä on viime vuodet ollut se julkaisu, jonka avatessaan tietää saavansa laatua. En tosiaan ole vuoden toista numeroa vielä lukenut, kun eivät hitto vie saa sitä edes kauppoihin ajoissa, mutta ei todellakaan hyvältä sisältö kuulosta (toki varaus ensimmäisen tarinan suhteen). Viime vuosituhannella Ropsu oli pääosin aikamoista roskaa, sitten vuosi vuodelta taso kohosi, kunnes nyt on lehti ilmeisesti taantunut taas miltei jätepaperin sukulaiseksi. No ehkä 2007 oli se kaikista paras vuosi, mutta kuitenkin...
Vielä on mahdollisuus kääntää kurssi! Jos kuitenkaan Mikki-tarinoita ei ala kuulua, pitää kenties luovuttaa keräämisen suhteen ja ostaa vain satunnaisesti. (Kunpa pystyisinkin tuohon.)
Ensi kuuhun täytyy toivo siirtää. Jos maaliskuussa ei tule Mikkiä, en vastaa teoistani.
Toivottavasti Castyn suosio ei tarkoita, ettei muiden italialaiskirjoittajien Mikki-tarinoita julkaista enää juuri lainkaan, sillä hän ei todellakaan ole ainoa hyvä käsikirjoittaja saapasmaassa.
Haluaisin olla italialainen - parasta ruokaa, parasta futista ja parhaat Disney-sarjakuvataiteilijat ja -julkaisut. Pitää varmaan opetella kieli kunnolla ja muuttaa sinne. Antaisin vaikka toisen jalkani italian kielen osaamisesta ja täydellisestä Topolino-kokoelmasta! No, ainakin muutaman varpaan.
-
Eipä ollut täälläkään vielä kaupoissa, mutta ilmeisesti en ole menettänyt mitään. Ei nimittäin hyvältä kuulosta tuo sisältö. Missä Mikki? Veikö uusi vuosi toimittajien aivot? Ärsyttää aivan tajuttomasti.
Uusin lehti on Taikaviitta-erikoisnumero, joten varmaan siitä syystä ei löydy Mikkiä.
EDIT: Ei mitään henkilökohtaista toimitusta vastaan, ihmettelen vain, kuka siellä tarinoista päättää ja millä periaatteella. Oletettavasti Heldin tarina surkeasti käsikirjoitettu ja lyhyt?
Mielestäni ihan hyvät piirrokset, tarina onkin sitten eri juttu... 23-sivuinen aika järjetön Aku & Touho-sekoilu.
Ensi kuuhun täytyy toivo siirtää. Jos maaliskuussa ei tule Mikkiä, en vastaa teoistani.
Viimeistään toukokuussa, kun luvassa on Mustakaapu-erik. numero.
-
Uusin lehti on Taikaviitta-erikoisnumero, joten varmaan siitä syystä ei löydy Mikkiä.
Tiedän kyllä, mutta ei kai mitään turhanpäiväistä Aku-tarinaa tarvitse Taikaviitta-spessussa olla? Taikis-tarinat käyvät Akusta ja näin ollen kolmas voisi aivan hyvin olla Mikkiä, mutta kun eivät halua Mikkiä lehteen laittaa, niin minkäs sille mahtaa.
Mielestäni ihan hyvät piirrokset, tarina onkin sitten eri juttu... 23-sivuinen aika järjetön Aku & Touho-sekoilu.
Itse en Heldiä koskaan ole juuri arvostanut, enkä usko tämän tarinan muuttavan mitenkään käsitystäni hänestä. On toki huonompiakin piirtäjiä, mutta suurin osa italialaisista on paljon parempia. Toki Held monen muun tapaan on omasta mielestäni parempi Mikki-piirtäjänä.
Viimeistään toukokuussa, kun luvassa on Mustakaapu-erik. numero.
Ei riitä. Mikin pitäisi seikkailla jos ei aivan jokaisessa, niin vähintään 11 lehdessä vuodessa, jotta pysyisin tyytyväisenä. Kaksi Mikitöntä numeroa putkeen on anteeksiantamatonta, ja jos sama linja jatkuu maaliskuussa, on Ropsukin jo menetetty tapaus (Aku Ankka sitä on ollut jo muutaman vuoden).
Sinä päivänä, kun ilmestyy Taskari (Teemanumeroita ei lasketa), jossa ei ole Mikki-tarinaa, muutan maasta. Suomi on Mikki-fanille varmaan ankein paikka maailmassa elää (jos ei lasketa maita, joissa Disney-sarjakuvat eivät ole muutenkaan suosittuja).
Btw, Fauntleroy, mistä kaupungista ja mistä liikkeestä löytyi jo Roope-Setä? Kenties pk-seudulta? Tänne korpeen ei saavu ikinä mikään ajoissa. Teemataskariakin odottelen edelleen, kuten myös Inducksin mukaan jo ilmestynyttä uusinta Aikakonetta.
-
Kieltämättä pettymykseltä vaikuttaa ennakkotietojen mukaan uusin numero. Piti siltä De Vitaltakin ottaa mukaan tuoreempaa Taikaviittaa. Mielestäni hänen Taikaviitoistaan ja muistakin Ankka-tarinoista katosi oikea tatsi 70-luvun kääntyessä 80-luvuksi. En usko minua vaivaavan liiallinen nostalgisuus tässä asiassa. 70-luvun De Vitan Taikaviitat ovat minusta juuri sitä parasta Taikaviittaa! Niin, että ei sitten klassikkoa tässäkään julkaisussa. Saatta jäädä lehti ostamatta.
-
PS Lehden nimi on Roope-Setä eikä Mikki Hiiri, minusta lehti oli nyt ihan hyvä, Taikaviitta-tarinat ovat kyllä onnistuneita. Lisää vaan!
Ne jotka kaipaavat lisää Mikkiä niin laittakaapa emailia Sanoma OY:lle, niin minäkin tein!
Tietysti jossa homma ei tyydytä niin aina voi jättää lehden ostamatta, niin minä teen jos joku lehti ei innosta!
-
Ehkäpä olin liian negativiinen, kun en ole vielä lehteäkään nähnyt. Mutta fakta on kuitenkin se, että kummasti nuo klassikot loppuivat sekä taskarista että Roope-Sedästä vuoden vaihtuessa. Onkohan tämä joku periaatepäätös? Voisin kuvitella, että ne ovat lisänneet lehden suosiota (vaikka ankkiksen nettisivuilla juuri ne tuntuvat saavat huonoimmat pisteet nuorilta lukijoita).
Hyvä puoli on, että rahat säästyvät. Ei tarvinnut ostaa numeroa 1 eikä ehkä tätäkään. Uskon, että kaltaisiani on muitakin, joten ehkä hiipuvat myyntiluvut avaavat silmiä lehden toimituksessa. Jos ei, niin perustettakoon sitten jäärille oma lehti, kuten Timo jossain ehdotti!
-
Toki on myönnettävä että ei nää kaksi lehteä ole ollut mitään klassikkoaineista, toivon toki että paranee.
Toisaalta nyt asiasta kiinnostuneiden kannattaisi laittaa painetta Sanomia kohtaan!
-
Patistuksesi johdosta innostuin pistämään. Pistäkää muutkin!
-
Taas taikavitta extra ??? Välillä vois tulla extra painoksia hahmoist jota ei olla nähty paljon Roopessa,Koska taikavittaa on tullu viimme vuosina paljon, Mutta ei tässä mitään
-
PS Lehden nimi on Roope-Setä eikä Mikki Hiiri
Eikä myöskään Taikaviitta tai Aku Ankka. Eihän sen lehden nimen tarvitse koko sisältöä määrätä. Perinteisesti Mikki on aina ollut mukana lähes kaikissa Disney-julkaisuissa. Nyt Aku Ankka -lehti on riisuttu Mikistä jo käytännössä kokonaan ja Roope-Sedälle näyttää valitettavasti käyvän samoin. Taskareissakin määrä on nykyään 1 tarina/kirja. Suomessa on niin monta Disney-julkaisua, että jossain pitäisi voida julkaista kunnolla Mikkiä sitä kaipaaville. Hiukan kunnioitusta Disney-imperiumin tärkeimmälle hahmolle.
Oma lehti olisi tietenkin oltava, mutta en siihen jaksa uskoa. Ei sitä kuitenkaan niin paljon ostettaisi. Tai en tiedä, jos sisältö pidettäisiin korkeatasoisena. Gottfredsonin klassikoita lyhentämättöminä, Scarpaa, Carpia, Martinaa, Bottaroa, Cavazzanoa, Castya, Faracia, de Vitaa, Mastantuonoa, Murrya, Gonzalesia, Noel Van Hornia, Feriolia jne. Kyllä materiaalia pitäisi riittää kerran kuussa -ilmestymistahdilla aivan mainiosti pitkäksi aikaa.
Jos ei kuitenkaan ole muka riittävästi kysyntää, pitäisi Mikkiä julkaista muissa lehdissä ja kirjoissa. On tragikoomista, että samaan aikaan, kun nimenomaan ankkatarinoiden taso on yleisesti laskenut selvästi enemmän, Mikki-tarinoiden julkaisemista Suomessa on vähennetty koko ajan.
Ne jotka kaipaavat lisää Mikkiä niin laittakaapa emailia Sanoma OY:lle, niin minäkin tein!
Pitää varmaan laittaa, nyt en ehdi. Kyllä minä erinäisiin paikkoihin olen asiasta ennenkin palautetta laittanut.
Tietysti jossa homma ei tyydytä niin aina voi jättää lehden ostamatta, niin minä teen jos joku lehti ei innosta!
Keräilijän luonne ei oikein tähän anna myöten, mutta jos taso tällaisena pysyy, pitää varmaan harkita tarkasti.
Voihan toki olla, että Mikki-sarjoja on Roopeen tulossa paljonkin vielä tämän vuoden aikana (ja taso nousee muutenkin) ja valitukseni ovat ylimitoitettuja. Toivotaan. Luulin, että Roopen myynti- ja tilausluvut ovat kasvaneet viime vuosien korkean tason ansiosta. Toivottavasti edes vähän vähenisivät alkuvuoden numeroiden takia, jotta toimituksessa tajuaisivat jotain. Ei kai Ropsun toimituksessa merkittäviä henkilöstövaihdoksia ole tapahtunut (en nyt ehdi mistään tarkistaa)?
-
Btw, Fauntleroy, mistä kaupungista ja mistä liikkeestä löytyi jo Roope-Setä? Kenties pk-seudulta?
Olen tilaaja. Ja asun 400km pk-seudulta.
-
Olen tilaaja. Ja asun 400km pk-seudulta.
Okei, olisi pitänyt tajuta. Pitäisi ehkä itsekin ruveta tilaajaksi, jos kerran sillä tavalla saa lehden ajoissa. Toisaalta, jos taso pysyy tällaisena, en varmasti tilaa.
-
Okei, olisi pitänyt tajuta. Pitäisi ehkä itsekin ruveta tilaajaksi, jos kerran sillä tavalla saa lehden ajoissa. Toisaalta, jos taso pysyy tällaisena, en varmasti tilaa.
Kyllähän Roope sedän taso on paremmpi kun taskari jossa on vain uusia tarinoita ylimenevillä ilmeillä
-
Luulin, että Roopen myynti- ja tilausluvut ovat kasvaneet viime vuosien korkean tason ansiosta. Toivottavasti edes vähän vähenisivät alkuvuoden numeroiden takia, jotta toimituksessa tajuaisivat jotain.
Vielä pahempi juttu tietty on, jos tämän johdosta levikki kasvaa (vrt. Aku Ankka -lehti). Jos lukijamaussa haetaan sitä matematiikasta tuttua "suurinta yhteistä nimittäjää", sillä karsitaan helposti kaikki mielenkiintoinen ja vähänkin erilainen pois.
-
Niin, kenties yliarvioin taas keskimääräisten suomalaisten kyvyn tunnistaa laatua, ja näitä kahta läpyskää myydäänkin enemmän kuin parin viime vuoden laadukkaita numeroita. Jos näin on, ei hyvä heilu (olettaen, että Ropsun toimituksessa tavoittelevat suurinta mahdollista lukijamäärää).
-
Mitä vattua.. ei aku ankassa ennään oo mikkiä... ? Näin ei saa käydä,Mikki ei ole akun veroinen mutta lehti ilman mikkiä...Ei voi olla totta! En ole lukenu pitkään aikaan lehteä koska luen sitten paljon keralla, Laitetaan ketju mikki takaisin ja heti niin kyllä Ronkainen käy sitten sanomassa suorat sanat toimitukselle! Ei muuta nyt
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
-
..niin kyllä Ronkainen käy sitten sanomassa suorat sanat toimitukselle!
Heh! Ronkainen asialle!!
-
Ostin kuin ostinkin uusimman ropsun. En ole vielä lukenut. Mutta ilahduttavaa oli, että De Vitan tarina vuodelta 1987 oli nimetty kuukauden klassikoksi (eri asia sitten tietysti on, onko se tasoltaan lähellekään klassikkoa...). Eli klassikot jatkuvat.
Sivu säikeestä, mutta kerronpa kuitenkin. Ropsu 1,95€ (100 sivua), Taikisaiheinen teemataskari 5,90€ (320 sivua), uusin satasivuinen 6,50€ (100 sivua). Notta oli hinta-laatu -suhde viimemainitussa sen verran huono, että odotan, kun tulee divarissa vastaan. Varsinkin, kun sitä laatua ei tuntunut löytyvän kuin yhdestä tarinasta. Ja oli siellä uusin Aku Ankan aikakonekin. En katsonut edes hintaa, koska tarinat vaikuttivat melko tylsiltä. No, oli siellä yksi Cavazzanon uudehko Mikki. Mutta on tuossakin julkaisusarjassa jätetty jo toisen kerran peräkkäin todelliset klassikot pois (oli siellä kyllä wanhaa Kay Wrightiä, mutta häntä tuskin kukaan laskee klassiseksi piirtäjäksi).
-
Heh! Ronkainen asialle!!
Heh, tosiaan. ;D
Ei ole vallassani, enkä halua olla päättävässä osassakaan.
Timo
-
Minä haluan! Tulisi viimeinkin mieleisiä julkaisuja >:D. Miksi minua ei kuunnella siellä toimituksessa!!! Ne... possukat! :P
-
Niin mutta jos laitetaisin ketju:Mikki takaisin aku´ankka lehteen ja sinne tulis 500allekirjoitusta tai enemmän kyllähän toimituksen on pakko huomioida tämän muuten tä juttu tuntuu aika diktatoreiten vallalta....
-
Niin mutta jos laitetaisin ketju:Mikki takaisin aku´ankka lehteen ja sinne tulis 500allekirjoitusta tai enemmän kyllähän toimituksen on pakko huomioida tämän muuten tä juttu tuntuu aika diktatoreiten vallalta....
Luuletko tuon oikeasti vaikuttavan?
-
Voisi se vaikuttaakin. Minä en sitä ketjua kuitenkaan välttis allekirjoittaisi, koska olisi monta muuta asiaa ennen tätä, johon haluaisin muutoksen. Ja ehkä moni muukin ajatteleen niin. Silti kannatan periaatteessa ajatusta.
Ja tämähän ei kuulu tähän ketjuun millään tavall.
-
Luuletko tuon oikeasti vaikuttavan?
No mutta tietenkin vaikkutais -.- jos siellä nyt ei oo jotain ihme typpejä päätämässä jotka ei kunntele yhtään kansaa...Ajatelkaa nyt vaikka jos tulis pari tuhata allekirjoitusta..Täältä jo, Sitten aku ankkan netti sivuilta viellä huomatavasti enemmän...
Mutta tähän on se vaihtoehto että suomessa aloitetais Mikki lehti
-
Niin mutta jos laitetaisin ketju:Mikki takaisin aku´ankka lehteen ja sinne tulis 500allekirjoitusta tai enemmän kyllähän toimituksen on pakko huomioida tämän muuten tä juttu tuntuu aika diktatoreiten vallalta....
Miksei samantien Mikille oma lehti? Aku Ankan ongelma on formaatti eli sivumäärät, ja kuten täällä usein on tullu esille, niin moni ei ole valmis maksamaan lisää Aku Ankka lehdestä, minusta parempi idea on edes yrittää saada joku erityinen Mikki-julkaisu, jokoa ihan uusi tai sitten esim. Taskareissa aletaan julkaisemaan vuorovedoin Mikki ja muita....Ja ohan Iinekselläkin oma lehti ja oma pokkarisarja (tosin epämääräinen) mutta enivei!!
-
Miksei samantien Mikille oma lehti? Aku Ankan ongelma on formaatti eli sivumäärät, ja kuten täällä usein on tullu esille, niin moni ei ole valmis maksamaan lisää Aku Ankka lehdestä, minusta parempi idea on edes yrittää saada joku erityinen Mikki-julkaisu, jokoa ihan uusi tai sitten esim. Taskareissa aletaan julkaisemaan vuorovedoin Mikki ja muita....Ja ohan Iinekselläkin oma lehti ja oma pokkarisarja (tosin epämääräinen) mutta enivei!!
Huomaa viestini loppu osa ;)
-
Jos teette adressin Kvaakissa, tuskin saatte mitään aikaiseksi. Tietysti, jos lähetätette viestiä toimitukseen päin, ja tämän adressin samalla, saattaa vaikutusta vähän ollakin. Siltikin vähän epäilen, vaikka kyllähän toimituksen tulisi ottaa maksavien asiakkaiden mielipiteet huomioon. Jos kaikki lähettäisivät sähköpostia suoraan toimitukselle, vaikutusta saattaisi olla enemmänkin...
Mikki-lehdelle tuskin olisi kysyntää, Suomessa ei siimahäntä kuitenkaan niin suuressa suosiossa ole. Tai ehkä tämä on vain Sanoman luoma mielikuva, hehän usein mainitsevat Mikki-tarinoiden olevan epätoivottuja. Näköjään kuitenkin ainakin Kvaakin-väki toivoo vähän hiirtäkin... Gottfredsonia, Gonzalesia, Scarpaa yms. kyllä mielelläni näkisin minäkin, ja miksikäs ei myös tuota Castya...
-
Jos teette adressin Kvaakissa, tuskin saatte mitään aikaiseksi. Tietysti, jos lähetätette viestiä toimitukseen päin, ja tämän adressin samalla, saattaa vaikutusta vähän ollakin. Siltikin vähän epäilen, vaikka kyllähän toimituksen tulisi ottaa maksavien asiakkaiden mielipiteet huomioon. Jos kaikki lähettäisivät sähköpostia suoraan toimitukselle, vaikutusta saattaisi olla enemmänkin...
Mikki-lehdelle tuskin olisi kysyntää, Suomessa ei siimahäntä kuitenkaan niin suuressa suosiossa ole. Tai ehkä tämä on vain Sanoman luoma mielikuva, hehän usein mainitsevat Mikki-tarinoiden olevan epätoivottuja. Näköjään kuitenkin ainakin Kvaakin-väki toivoo vähän hiirtäkin... Gottfredsonia, Gonzalesia, Scarpaa yms. kyllä mielelläni näkisin minäkin, ja miksikäs ei myös tuota Castya...
Kyllä minä uskon että mikki lehti voisi menestyä.. Ainakin ruotsissa menestyy niin että se jatkuu viellä.
-
Riippuu tietysti siitä, millaisia Mikki-tarinoita siinä esiintyisi. Mikinkin suhteen makuja on monia.
Minä kannattaisin edelleen ihan uutta jäärä-julkaisua, jossa on vain vanhempaa matskua, mutta tasaisesti edustettuina sekä ankat että siimahäntä.
Ja edelleenkään nämä jutut eivät liity ropsuun millään tavalla. Valvojat!
-
Riippuu tietysti siitä, millaisia Mikki-tarinoita siinä esiintyisi. Mikinkin suhteen makuja on monia.
Minä kannattaisin edelleen ihan uutta jäärä-julkaisua, jossa on vain vanhempaa matskua, mutta tasaisesti edustettuina sekä ankat että siimahäntä.
Ja edelleenkään nämä jutut eivät liity ropsuun millään tavalla. Valvojat!
Failure lityypä hyvinkin koska minua pelottaa että ne lopetaa mikki tarinat myös Roope lehdessä ja sen jälkeen ollan syvällä suomessa syvemällä kun mualla
-
Taas taikavitta extra ??? Välillä vois tulla extra painoksia hahmoist jota ei olla nähty paljon Roopessa,Koska taikavittaa on tullu viimme vuosina paljon, Mutta ei tässä mitään
Onhan nyt viittasankarimme juhlavuosikin, niin ymmärrettäväähän tuo on. On nimittäin nyt niin ajankohtainen, että hyvä vain, että Taikaviitta-spessu ilmestyikin. ;)
-
ropsu on tosi hyvä lehti
-
joo,siin on hyvii tarinoita ja kansia( niin kuin rs 268) ;D
-
Kyllähän uusi Roope aika surkeaksi osoittautui. Keskimmäinen "pitkä" tarina oli juuri niin surkea kuin pelkäsinkin, ja pitkät Taikaviitatkin pettivät. Ei ollut 80-luvun Pezzinin ja de Vitan tarinassakaan juuri mitään ihmeellistä. Pikkunätti ja juoneltaan kohtalainen tarina, mutta pettymys silti. Mielenkiintoista on myös se, että tarinan 38:sta sivusta Taikaviitta esiintyy seitsemällä, eikä oikein edes tee mitään, mitä Aku ei olisi pystynyt tekemään itsenäänkin.
Lehden parasta antia olivat hieman yllättäenkin kaksi Ennan ja Ferrarisin yksisivuista. Kekseliäitä ja oikeasti hauskoja tarinoita.
EDIT: Aku95, jonkinlainen sisältö viesteissä ei olisi pahitteeksi. Ikä ei ole riittävä selitys noin turhille viesteille, olet nimimerkistäsi päätellen kuitenkin jo yläasteella. En ole moderaattori enkä halua olla ilkeä, mutta hiukan enemmän noihin kirjoitteluihin pitäisi satsata. Kaikilla on mukavampaa, kun viesteissä on jotakin ideaa.
-
Mutta oli tässä 2/09:ssä enemmän yritystä kuin vuoden ykkösnumerossa. Kai nämä tarinat valitaan piirtäjien vanhojen meriittien perusteella. Ihan ok oli se De Vitan tarina, vaikka nyt... ööh... en todellkaan muista, mitä se Taikaviitta siinä tarinassa sai aikaiseksi ;). Cavazzanon Taikis ei oikeastaan hetkauttanut millään tavalla, vaikka olikin periattessa hauskaa, että vaihteeksi 313 oli pääosassa.
-
varsinkin vuoden 2001 roope-sedät on tosi hyviä, ja niissä on kiinnostavia tarinoita.
harmi vaan ,että niissä vanhoissa lehdissä ei kerrota, kuka on piirtänyt siihen kannen.
minusta nämä nykyiset roope-sedät eivät ole niin hyviä kuin ne vanhat.
-
Koninkauluksen valituksiin on vastattu ja uusimmassa ropsussa on kuin onkin Mikkiä. 32 sivua näyttää olevan. Ja tietysti musiikkiaiheinen, sillä tämähän on musiikkinumero.
-
Entä löytyykö klassikkopuolelta mitään?
-
Entä löytyykö klassikkopuolelta mitään?
Ei löydy.
-
Jees, kyllähän tämä vuoden paras numero tähän mennessä oli, syynä huonojen "pitkien" tarinoiden puute. Ei toki lähelläkään viime vuosien huippunumeroita, mutta askel parempaan joka tapauksessa. Etenkin kun ottaa huomioon, etten musiikista sarjakuvien teemana yleensä kauheasti pidä, tämä oli siinä mielessä jopa positiivinen yllätys (mainittakoon OT:na, että Castyn ja M. de Vitan Plagiaattiplattojen arvoitus (Rokkikukot 2) on ehkäpä paras lukemani musiikkitarina). Tosin eipä näistä tämän lehden tarinoista osa liittynyt musiikkiin kuin löyhästi.
Heitetäänpäs nyt ajankuluksi ihan tarinakohtaiset arviot:
Hollantilainen yksirivinen sisällysluettelon alla oli ihan hauska, joskin hiukan kulunut vitsi. Lisäksi siinä oli Polle mukana, mistä nyt vain saa aina plussaa minulta.
Kurppakylän laulujuhlat
Todella hauska tarina, toistaiseksi Ropsu-vuoden paras. Rosvotkin sopivan lapasia tähän riemukastunnelmaiseen tarinaan. Mustan Pekan esitys pudottaa totaalisesti sohvalta. Suomentajakin pannut todella parastaan. Polle tässäkin mukana.
Kuukauden dekkaripähkinä oli tavallisen onneton. Aika harvoin näissä mitään kekseliästä onkaan, liian pienille suunnattuja.
In the Crow's Nest
Ei naurattanut, eli vitsisarjaksi epäonnistunut.
Vastustamaton rytmi
Niin surkea idea, että se aiheuttaa lievää tahatonta komiikkaa.
Musiikkia, maestro
Aivan järkyttävän surkea yksisivuinen. Kuvottavan huono.
Totuuden torvi
Tämänkertaisista yksisivuisista hauskin. Perinan piirrostyyli sopii hyvin vitsisarjoihin, kuten myös Pluton piirtämiseen.
Mariachi-kaksikko
Ei todellakaan sellainen Mikki-tarina, jota toivoin, mutta kohtuullisen hyvä kuitenkin. Sujuva, hauska ja hyvätunnelmainen tarina; lopun tunnelma on erityisen mukava. Pidän myös Ferrarisin piirrostyylistä. Ainoa häiritsevä seikka on Mikin outo tyhmyys.
Lemmenlauluja
Järkyttävää roskaa, josta ei varmasti ole mitään iloa kenellekään.
Konnavaihto
Ihan hauska ja toimiva tarina. Varsin hyvä idea.
Musiikki alkaa hiljaisuudesta
Nojaa...Ihan siedettävä.
Juonellisesti ei mitään mullistavaa, mutta kolme pitkää tarinaa olivat kaikki hauskoja. Pisin huono tarina on kuusisivuinen, joten kökköpitoisuus on vähäisempi kuin vuoden aiemmissa numeroissa. Ei tämä nyt kovin erinomainen kuitenkaan ollut. Ero viime vuosiin on edelleen suuri, mutta ehkä vielä on toivoa...
EDIT: Ai niin, L.Pastrovicchion keräilykuva on todella komea!
-
Toivoa on, että lompakko paksunee, kun ei tarvitse ostaa. Viime vuosina syy, miksi Ropsua olen ostanut, on ollut yli 90 % klassikkotarinat. Nyt ei ole siis juuri mitään syytä rahojaan haaskata. Onnittelen itseäni, että en ole ryhtynyt tilaajaksi.
-
Selailin äsken kaupassa huhtikuun(=uusinta) Roope-setää. Ensimmäinen tarina oli Cavazzanon ankka-tarina, toinen Scarpan klassikko ankka-tarina ja kolmas Castyn piirtämä & käsikirjoittama Mikki-tarina. Yksisivuisia en edes vilkaissut...
Onkohan tämä nyt ostamisen arvoinen jo? ;)
-
Kyllä Scarpa ja Casty lehen tekköö! On ne semmosia.
Timo
-
Abysmaalisessa alhossa koko alkuvuoden lerputtaen laahustanut Roope-Setä "suorastaan räjäyttää lian pois" huhtinumerollaan! Näin.
Ne rivot räpellykset kolmessa edellisessä numerossa repivät rujosti rikki sarjakuvaharrastajan aistinelimien reseptorit. Onneksi ilmestyi tämä elvytysnumero.
-
En tiedä, onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota, mutta itseään Roope-setää näkee nimikkojulkaisunsa kannessa nykyään todella harvoin. Viimekin vuonna 12:sta lehdestä Roope oli mukana vain kolmessa kannessa. Sen sijaan Aku esiintyi peräti seitsemässä.
Tänäkin vuonna on ilmestynyt jo neljä lehteä, joista puolet on nyt ollut Aku-kansia. Lisäksi sain Roope-sedän tietotoimistosta selville, ettei Roopea nähdä seuraavankaan numeron kannessa.
Mietinpähän vaan, että onko tämä tietoinen ratkaisu toimitukselta vai puhdas kämmäys.
Vuosina 2006-2007 Roope esiintyi kuudessa nimikkolehtensä kansikuvassa.
2005 kansia joissa Roope esiintyi oli vain neljä, mutta sekin enemmän kuin viime vuonna.
2004 Roope näkyi viidessä kannessa...
-
Tarinoiden puolesta erinomainen lehti. 3 varsin absurdia ja surrealistakin pitkää tarinaa päteviltä tekijöiltä voisi jäädä monelta irtonumero-ostajalta tajuamatta takakannen amatöörimäisen yksisivuisen takia.
Mutta tuli vähän aprillia, aprillia -fiilis:
"Ei, hyvät lukijat, lehdessänne ei ole mitään vikaa - päinvastoin!"
Päätarinana väripelleily, ja värit ovat ajoittain teknisesti päin helvettiä.
-
En tiedä, onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota, mutta itseään Roope-setää näkee nimikkojulkaisunsa kannessa nykyään todella harvoin.
Vuosina 2006-2007 Roope esiintyi kuudessa nimikkolehtensä kansikuvassa.
2005 kansia joissa Roope esiintyi oli vain neljä, mutta sekin enemmän kuin viime vuonna.
2004 Roope näkyi viidessä kannessa...
Olen huomannut saman. Akua ja Taikaviittaa ym. näkyy olevan pääasiassa noissa kansikuvissa.
Katselin Perunamaasta noita Roope-sedän kansia. Alkuvuosina Roope on mukana melkein joka kannessa. Ja lähinnä yksin..
-
Kyllä Scarpa ja Casty lehen tekköö! On ne semmosia.
Timo
Juuri näin. Nyt on palattu asiaan. Lurker sanoi saman hieman ansiokkaammin :)
-
No kaikke ei voi saada, RS on muuttunut selkeästi sekalehdeksi, eli siellä jokaiselle jotain, toki sekään ei kaikille riitä vaan kitinää piisaa milloin mistäkin, mutta kannet seuraavat lähinnä siis sisällön kehitystä tai taantumista, miten vaan.
-
Olipas mukava, loistokas tämä viime lehti. Kaikki tarinat olivat oikein mainioita. Väriä elämään -tarinan "kerrontatavasta" pidin, Tuutin täydeltä teetä oli loistava klassikko ja Castyn sarja myöskin mainio - vaikka ei lähelläkään Castyn parhaimmistoa. Myös mm. dekkari oli kerrankin hieman kinkkinen. Arvosanat (4-10) (Tekijöistä käytin lyhenteitä, laiskuus iski (toivottavasti ymmärrätte ne):
"Väriä elämään" (P & C McG, GiCa) 8
"Tuutin täydeltä teetä" (FGPa, RoSc) 8+
"Vaitelias kaupunki" (Casty) 8-
Keskiarvo on siis 8.
Nyt kun pääsin vauhtiin (:D) arvostelen nyt aikaisemmatkin pari numeroa:
Nro 3/09
Kelvollinen musiikkinumero. Tarinat eivät olleet järin ihmeellisiä, mutta ihan kelvollisia, muutamaa - kuten ensimmäistä tarinaa oli vaikea tajuta, eikä siinä ollut järjen häivää. Mutta numerot:
"Kurppakylän laulujuhlat" (ViMo, GiCa) 6
"Mariachi-kaksikko" (AlSa, AnFe) 8-
"Lemmenlauluja" (AnPa, MaAm) 6½
"Konnavaihto" (MaGe) 8
Keskiarvo olisi 7.
Ja sitten vielä numero 2/09 - eli Taikaviitan erikoisnumero - jossa ei nähty kamalasti Taikaviittaa, esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa Viitta oli vähän turha mukaanängetty hahmo.
"Suuri limusota" (GiPe, MDVi) 8-
"Kultainen hirvi" (AlMa, VaHe) 7½
"Uskollisen palvelijan uupumus" (AlSi, GiCa) 7+
Keskiarvo vuoden toiselle lehdelle on 7½.
Joop. Ensi viikolla nähdään, jatkuuko Ropsu yhtä hyvänä. Musiikkinumero oli melko "epätasainen" numerot vaihtuivat laidasta laitaan - toivottavasti sen kaltaisia lehtiä ei enää nähdä.
-
... siellä jokaiselle jotain, toki sekään ei kaikille riitä...
Eihän siellä silloin ole jokaiselle jotain ;). Kuten ei muutamaan numeroon ole ollutkaan... Tämä uusin on kyllä paluuta loistavuuteen.
-
No niin, tulihan se paluu huipulle! Erittäin hyvä lehti, ei valittamista. Tätähän tässä on odoteltu koko alkuvuosi. Casty tekee lehdestä kuin lehdestä loistavan ja muutkin tarinat antavat mukavaa taustatukea.
3 varsin absurdia ja surrealistakin pitkää tarinaa päteviltä tekijöiltä voisi jäädä monelta irtonumero-ostajalta tajuamatta takakannen amatöörimäisen yksisivuisen takia.
Mitäs ihmettä? Faccinin yksisivuinenhan oli hauska - kuten Faccinin tarinat aina. Piirtäjänäkin EF on aivan loistava. En ymmärrä, miten joku voi pitää tuota amatöörimäisenä. Eihän se nyt mitenkään pankkia räjäyttänyt, mutta ajaa asiansa huomattavasti paremmin kuin useimmat yksisivuiset.
Olipas mukava, loistokas tämä viime lehti. Kaikki tarinat olivat oikein mainioita. Väriä elämään -tarinan "kerrontatavasta" pidin, Tuutin täydeltä teetä oli loistava klassikko ja Castyn sarja myöskin mainio - vaikka ei lähelläkään Castyn parhaimmistoa. Myös mm. dekkari oli kerrankin hieman kinkkinen. Arvosanat (4-10) (Tekijöistä käytin lyhenteitä, laiskuus iski (toivottavasti ymmärrätte ne):
"Väriä elämään" (P & C McG, GiCa) 8
"Tuutin täydeltä teetä" (FGPa, RoSc) 8+
"Vaitelias kaupunki" (Casty) 8-
Keskiarvo on siis 8.
Eivät nuo ole mielestäni loistokkaiden tarinoiden arvosanoja.
Castyn Vaitelias kaupunki on kyllä omasta mielestäni ilman muuta täyden kympin arvoinen, fantastisen nerokas, upea ja hervottoman hauska tarina. (Heikoimmatkin Castyn tarinoista ovat muuten meikäläisen mielestä vähintään 10-:n arvoisia, jos asia pitää kouluarvosanoin ilmaista. Yleensä mietin näitä asteikolla 1-5, ja Castyn kaikki tarinat ovat päivänselviä viitosia. Siitä voi jokainen päätellä, kuinka paljon Andrea Castellanista pidän.)
Tuutin täydeltä teetä ja Väriä elämään myös mainioita tarinoita, mutta eivät toki lähellekään samaa tasoa. Egmont-Cavazzanon juonessa ei ihan riittänyt puhtia, vaikka idea olikin hyvä. Sille asteikolla 1-5 annan kolmosen ja kaikin puolin oikein mukavalle klassikko-Scarpalle nelosen. Dekkarikin oli tosiaan ehkä hiukan parempi kuin yleensä, ja kuten sanottu, pidin myös Faccinin vitsisarjasta. Kokonaisuus on siis selvästi vuoden paras ja vihdoinkin sitä, mihin on viime vuosina totuttu.
-
Mitäs ihmettä? Faccinin yksisivuinenhan oli hauska - kuten Faccinin tarinat aina. Piirtäjänäkin EF on aivan loistava. En ymmärrä, miten joku voi pitää tuota amatöörimäisenä. Eihän se nyt mitenkään pankkia räjäyttänyt, mutta ajaa asiansa huomattavasti paremmin kuin useimmat yksisivuiset.
Tarina sinänsä ihan hyvä joskin vanha vitsi, mutta päällimmäisenä Roopen profiilin toisto ja käteen ilmestyvä paperilappu inhottaa. Paperi on tarkemmin katsottuna kyllä erilainen kuin Touholle annettu, mutta silti muistuttaa piirtäjän hajamielisyysvirhettä ja sekoittaa ajatukset. En nyt ole ihan varma kun ei ole lehti mukana, mutta muistaakseni Roopen ilmeissäkin oli jotain leväperäistä.
Ei onneksi kuitenkaan käytä viime aikoina yleistä kaavaa, jossa ensin kuvataan jotain epämääräistä selittelyä ja vasta viimeisessä ruudussa otetaan selityksen "yllättävä" kohde esiin.
-
Tarina sinänsä ihan hyvä joskin vanha vitsi, mutta päällimmäisenä Roopen profiilin toisto ja käteen ilmestyvä paperilappu inhottaa. Paperi on tarkemmin katsottuna kyllä erilainen kuin Touholle annettu, mutta silti muistuttaa piirtäjän hajamielisyysvirhettä ja sekoittaa ajatukset. En nyt ole ihan varma kun ei ole lehti mukana, mutta muistaakseni Roopen ilmeissäkin oli jotain leväperäistä.
Itse tykkäsin tosi paljon tuosta profiilin toistosta; Faccinin hauskoja tapojahan tuo on. Paperilapussa ei ole tosiaankaan kyse hajamielisyydestä. Mielestäni se kuvaa vain onnistuneesti sitä, että Touho ei tule ihan sekunnin päästä takaisin, vaan Roope on jo ehtinyt aloittaa työt uudelleen.
Ilmeet, niin Roopen kuin Touhonkin, ovat mahtavia. Hahmojen ilmeikkyys onkin yksi Faccinin parhaista ominaisuuksista piirtäjänä.
No, Faccinin tyyli on ihan omanlaisensa, ja siitä joko pitää tai ei. Itse pidän todella paljon.
-
...Eivät nuo ole mielestäni loistokkaiden tarinoiden arvosanoja.
No arvosteluasteikko heittelee. 8 on hyvä numero. Jos tuota 1-5 asteikkoa käyttää, niin itseasiassa jokainen tarina olisi mielestäni nelosen (4) arvoinen.
-
8 on hyvä numero.
On toki.
Laskin muuten, että kahden edellisen vuoden Roopeista 21 on meikäläisen mielestä samaa huipputasoa kuin tämä uusimmainen. Se on todella hyvä määrä. Kolme numeroa (5/07, 3/08, 10/08) voidaan pistään samaan kategoriaan "hyvä", johon myös viime kuun lehti kuuluu. Jokainen kahden viime vuoden Roope on parempi kuin tämän vuoden kaksi ensimmäistä. Toivotaan, että tämän kuun taso säilyy jatkossakin.
-
Mielestäni se kuvaa vain onnistuneesti sitä, että Touho ei tule ihan sekunnin päästä takaisin, vaan Roope on jo ehtinyt aloittaa työt uudelleen.
No tämä lienee pahin tulkinta virheeni. Muistutti yhtä lyhyttä otosta, kun kamera ei liikkunut.
No, Faccinin tyyli on ihan omanlaisensa, ja siitä joko pitää tai ei. Itse pidän todella paljon.
Lukasin taskareista parit Faccinit ja täytyy myöntää, että olen itsekin ihaillut hänen tyyliään nimeä tuntematta. Tämä jääköön siis yksittäiseksi rikaksi minun osalta ja poistan nimen mustalta listaltani.
-
Täytyy kyllä itsekin vielä kehaista tätä Faccinin yksisivuista. Varsinkin ne ilmeet - niin Roopen kuin Touhon, ovat mahtavat. Muuten tyyli ei ihan kamalasti ole makuuni, mutta ilmeet on kyllä loistavia. Vitsi on perjaatteessa uusi, mutta myös usein nähty ehkä vähän eri muodoissa, vai miten sen nyt sanoisi. Yksisivuisten 1-5 asteikolla tämä olisi kyllä täysi kymp.. viitonen. Muutama muukin hauska loppukannen yksisivuinen on viime Roopeissä nähty. Musiikkinumeron tämä yksisivuinen ei ollut niin mahtava, mutta numeron 2/2009 Taikaviitta-erikoisnumeron Bruno Ennan ja Andrea Ferrariksen yksisivuinen oli nerokas, vaikkei nyt erikoisen hauska ollutkaan. Hyvä oivalsu. :)
Joo, pitemmittä puheitta odottelemaan seuraavaa Roopea.
-
Roope Setä on kyllä loistava lehti, pieksee taskarin 100-0. Klassikoita joka numerossa Scarpalta ja muilta vanhoilta mestareilta. Varsinkin 2008 oli aivan mahdottoman hyvä vuosikerta. Aloitin tilaamaan lehteä viime vuoden toukokuussa. Sitä ennen en ollut kauheena lukenut. Ostin kuitenkin kaikki uudet numerot mitä kaupoista löytyi ja divareista olen hankkinut 80-luvun Roope Setiä.
-
Tietääkö kukaan, missä kuussa ilmestyy se Roope-sedän historiateemanumero?
Enpä katsellut ketjua taaksepäin, ja sieltähän löytyi vuoden lehtien ilmestymispäivämäärät. :-[
Lokakuussa siis..
-
Ah ja voih. Olen tammikuusta asti odottanut tätä toukokuun numeroa, sillä Mustakaapu on ollut suosikkihahmoni jo yli kymmenen vuotta. Tulin juuri Salesta, missä sydämeni särkyi. Julkaistu tarina on toki hyvä, mutta luin sen jo melkein vuosi sitten Lustiges Taschenbuchista. Olin ihan kuvitellut, että tämä tarina olisi tässä välissä jo tullut suomeksi.
Ei sitten ole uutta Kaapu-tarinaa luettavana. Päivä pilalla, mutta lohduttaudun sillä, että saksalaisessa taskarissa tuo kansi on tehty niin, että kellotaulu hohtaa pimeässä. Se näyttää tosi hienolta, kun Mikin ja Hessun silhuetit erottuvat mustina sitä vasten.
-
Jepni, vaikuttaa kyllä hyvältä kun selailin, mutta pitänee eka lukea, Mikkiä ainakin on, se on jees!
-
Tiedä häntä, voiko sanoa lehden olevan Mustakaapu-spesiaali, kun mukana oli vain yksi kaapuilu. Vaan ei se ainakaan minua haittaa. Varsinkaan, kun kaapuilun on kirjoittanut Casty. ja kun vielä pokkarista löytyy Scarpaa, niin hyvä ropsu tämäkin todennäköisesti on. En ole siis vielä lukenut.
-
Tiedä häntä, voiko sanoa lehden olevan Mustakaapu-spesiaali, kun mukana oli vain yksi kaapuilu.
+takakannen yksisivuinen ja aukeamallinen historiikkia. Ehdin jo luulla heidän oppineen tekemään spesiaaleja taikaviitan kanssa, mutta ilmeisesti hiirihahmolla ei kantti kestänyt.
Hansu ja klassikko olivat harvinaisen vanhoja vitsejä (lumelääke laiskuuteen ja sekoava suojelusrobotti), mutta klassiko toki saattoi olla aikanaan tuoreempi. Takasivun tarinakin oli hieman pöljä, mutta niin ne aina.
Hansu-tarina oli jostain syystä normaalia matalampi ja ainakin piirrosten perusteella nimenomaan litistetty. Teksti vaikutti normaalilta, eli tällä kertaa ei ole kuitenkaan painovika.
-
Eipä ollut hurraamista Aku Ankan juhlanumerossakaan (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1250). Onko kaikki hyvät jutut jo julkaistu vai missä vika on?
-
Ihan hyvä numero oli! Kelpoa käyttösarjakuvaa!
-
Ihan hyvä numero oli! Kelpoa käyttösarjakuvaa!
Sinun täytyy olla oikeassa. Lukijat ovat tyytyväisiä. Itse vain en tajua.
Pidän kyllä uusista sarjoista kuten Wizards of Mickey, Tupla-Nolla, Ankportin tarinat, komisario Miquet jne. Castyn tarinat ovat nekin parasta mitä löytyy. Mitään semmoista "juhlittavaa" ei tästä juhlanumerosta löytynyt.
-
Juhlanumeroksi kyllä todellinen floppi. Scarpan tarina oli tietenkin hyvä, kuten hänen itse käsikirjoittamansa aina, vaikkei juoneltaan tietenkään Maestron loistavimpien tasolla. Loppulehti olikin sitten käsikirjoitusten osalta aikamoista roskaa.
Odotukset olivat kyllä ihan kohtalaisen korkealla, mikä on minulle loppujen lopuksi aika harvinainen tilanne Mikittömän julkaisun ollessa kyseessä. Oli huhua DVD:stä ja ties mistä, mutta mitä saatiin: yksi hyvä tarina ja muuten kehnoa kertakäyttökamaa. Mikä ihmeen tavoite Roopen toimituksella on julkaista tänä vuonna huonoimmat, tylsimmät ja ennalta-arvattavimmat italialaiset tarinat, joita löytyy? Paljon parempaa olisi taas kerran varmasti saanut samalla vaivalla, sen tietää ihan inducksiakin tutkailemalla, tarinoita lukematta. Ei tunnu kiinnostavan lehden laatu enää toimitusta viime vuosien malliin. Kiitosta vaan tästäkin pilatusta julkaisusta.
Pari hyvää numeroahan tänäkin vuonna on tullut, 2 edellistä siis. Edellistä tosin ei voi Mustakaapu-erikoisnumeroksi kutsua hyvällä tahdollakaan. Mistä lähtien synttärispesiaaliksi on riittänyt 1 tarina + kansi + turhaakin turhempi "esittely" Roope-sedän tietotoimistossa? Scarpan klassikko yhdistettynä Castyn erinomaiseen Kaapu-tarinaan ja Motturan häikäisevään keräilykuvaan jättivät kuitenkin hyvän fiiliksen toukokuun numerosta. Nyt on se hyvä tunne muisto vain.
Onko kaikki hyvät jutut jo julkaistu vai missä vika on?
Siinä ongelman ydin ei todellakaan ole, pystyisin listaamaan vähintään monta sataa jollen yli tuhatta erittäin mielenkiintoista ja varmasti erinomaista meillä julkaisematonta italialaistarinaa. Ihan inducksin avulla, tarinoita lukematta. Toimitusta ei vain kiinnosta pitää lehden tasoa korkeana, kun täällä on tarpeeksi "Denniksiä", joille kelpaa mikä vain ja joiden mielestä missään ei ole koskaan mitään kritisoitavaa.
Jos itse saa tarinat valita valtavasta määrästä italialaista sarjakuvaa, täytyy pystyä parempaan kuin Ropsun toimitus tänä vuonna.
-
Juhlanumeroksi kyllä todellinen floppi. Scarpan tarina oli tietenkin hyvä, kuten hänen itse käsikirjoittamansa aina, vaikkei juoneltaan tietenkään Maestron loistavimpien tasolla.
Enpä nyt oikein tiedä. Johdanto lupasi jotain parempaa, mutta kun Valto Ankkala marssitettiin kuviin, kyseessä oli aivan selvä hiilipaperikopio Hannu Hanhesta. Mitä tulee jutun huipennukseen; vain taskulehti- ja -kirjatarinoissa muutoin supergeologin tasolla oleva Roope voi olla näin urpahtanut.
Kokkitarinassa oli hetkittäin ideaa, mutta voi hertsikka miten oli venytetty juonipullaa pitkoksi sitkoksi. Kymmenen sivun juttu 27-sivuisena.
Touhosta ei saatu mitään uutta irti, vaikka hahmosta olisi vaikka mihin.
-
...supergeologin tasolla oleva Roope voi olla näin urpahtanut.
Roopelle taisi käydä niin kuin joskus kokeneillekin yritysomistajille käy, uusi ja innokas toimitusjohtaja vie firmaa väärään suunta, koska hänellä on "johdon luottamus".
Tämä ruutu oli aivan ässä...
(http://www.kvaak.fi/images/articles/06062009221742-1.jpg)
Kamera on etäännytetty ikkunan ulkopuolelle ja telkkari on päällä, vaikkei mustasilhuettinen Aku sitä apeine ajatuksineen edes katso. Kuva kertoo.
-
Pikkuisen tulee sellainen tunne, että peruslehteä (siis AA) ja Roope-setää arvostellaan eri standardein. Muuten ei ole selitettävissä se, että Bernadon, Rodriguezia ja muita surkeloita sisältävää peruslehteä kehutaan mutta Scarpaa sisältävää Roopea haukutaan. Pohjanoteerauksen arvosteluiden joukossa on kyllä toistaiseksi tehnyt "S. Santikko", jonka "arvostelu" RS 6/2009:stä oli joko parodia tai sitten jotain todella huolestuttavaa.
Mitä muuta voi todeta arvostelusta jonka mukaan Scarpan piirroksessa on "ärsyttävän paljon vauhtiivaa, tärinää ja hikipisaroita" mutta kaiken objektiivisen arvioinnin alapuolella olevan Stefano Intinin hahmot ovat "hauskan venkuroita". Mikäli Intini olisi vaikuttanut vaikkapa 100 vuotta sitten, epäilisin hänen sairastaneen pitkälle edennyttä kuppaa ja sen aiheuttamaa aivorappeutumaa. Mutta kun kyseessä on nykyisin elävä olento, niin olisikohan grilliä sytytellessä ollut ongelmia ja nestekaasua tullut vedetyksi henkeen.
Kolmas vaihtoehto Intinin hahmojen "venkuroille" voisi olla se, että Intini on kuvitellut Salaisten kansioiden jaksossa "Home" (4. kauden 2. jakso) nähdyn monta sukupolvea sisäsiittoisuutta harjoittaneen perheen hahmojen eli "hauskojen venkuroiden" "hauskan velmujen" ilmeitten olevan nerokas tapa romuttaa joko Ankka-galleria. Siinä hän onnistuu mitä parhaimmiten. Mutta kannattaakohan moista myyräntyötä kovinkaan paljon kehuskella...
-
Pikkuisen tulee sellainen tunne, että peruslehteä (siis AA) ja Roope-setää arvostellaan eri standardein. Muuten ei ole selitettävissä se, että Bernadon, Rodriguezia ja muita surkeloita sisältävää peruslehteä kehutaan mutta Scarpaa sisältävää Roopea haukutaan.
En tiedä, tarkoitatko tällä myös minun arviotani uusimmasta Roopesta, mutta jos olisit hiukan paremmin asioista selvillä, tietäisit, että en todellakaan juuri Aku Ankka -lehteä kehu ja pidän Roope-setää paljon parempana, myös heikoimpina hetkinään. Asia nyt on vain niin, että yksi Scarpan tarina - ei juoneltaan edes Romano-sedän kovinta huipputasoa - ei tee lehden muista tarinoista yhtään sen parempia, vaikka kuinka taitavasti piirretty ja Scarpamaiseen tyyliin upeita käsikirjoituksellisia yksityiskohtia täynnä kiistatta onkin.
Scarpan piirrosten haukkumista en ymmärrä, siinä olen kanssasi samaa mieltä. Jotenkin viestistäsi saa kuitenkin sen kuvan, että pidät yhtä Scarpan piirtämää tarinaa riittävänä syynä kehua lehteä - haukut jopa samassa lehdessä esiintyvän Intinin piirrostyyliä kovin sanoin. Intini on muuten minunkin mielestäni erinomainen taiteilija, jonka piirrostyyli on juurikin hauskaa, toisin kuin sinun provosoivat "teoriasi" tyylin taustoista. Uusimmassa Roopessa ei ole piirrostyylien osalta mitään vikaa, mutta se nyt ei ihan riitä. En toki tiedä, katseletko sinä sarjiksista vain kuvat, mutta minä annan painoarvoa myös käsikirjoitukselle. Sehän se tarinan tärkein osa on.
Itse ainakin arvioin Roope-setiä suhteessa lehden yleiseen/aiempaan tasoon, sillä pidän sen ylivertaisuutta Akkariin nähden niin selvänä. Kyllä tämä uusinkin numero voittaa mennen tullen minkä tahansa tämän vuoden Aku Ankka -lehden, mutta Roope-sedäksi se ei ole mitenkään hyvä. Ota melkein mikä tahansa Ropsu muutaman viime vuoden ajalta (pl. tämän vuoden alku) ja vertaa sitä uusimmaiseen muistaen tämän uuden olevan vieläpä Juhlanumero. Ei taida ollakaan enää kovin helppoa antaa suuria kehuja. Jos on, taidat olla itse vedellyt niitä kaasuja henkeen.
-
Aku kommentoi itse Roope-Sedän levikkiä...
(http://www.kvaak.fi/images/articles/06062009221742-2.jpg)
Stefano Intini © DISNEY
-
Tosiaan, juhlanumeroksi ei kovin kummoinen. Kaikki tarinat liikkuvat keskitasossa ja yhdessäkään ei ollut erityistä juhlan tuntua: tuo olisi voinut olla ihan normaalin Roope-sedän sisältö. Enemmän jäin kyllä odottamaan, vaikka sitten Cavazzanon jotain juhlatarinaa.
Aku Ankka: Sukulaispoika parasta laatua
A: 7½/10
Tarina on melkoista loppuratkaisun "odottelua", mutta jos tämä olisi ollut lyhyempi, olisin varmaan valitellut, että "pidempänä tarinana olisi toiminut paremmin", tai jotain vastaavaa. Valto on uudenlainen hahmo, mutta siinä on ripaus Touhoa (innokkuus, malttamattomuus) ja Roopea (bisnesmies). Suhtkoht kelvollinen klassikko, hyvä perustarina.
Aku Ankka: Keittiöpsykologiaa
A: 7½/10
Ihan mielenkiintoinen ja hauska tarina, vaikka loppuratkaisun saattoikin hieman arvata (että lopussa kokista tuleekin "hyvä" ja kaikki on hyvin). Silti oli ihan mukava seurata Maarian muonan arkea. Intinin piirrokset olivat melko lennokkaita, voisi jo sanoa, että ylilennokkaita. Maittava perustarina.
Aku Ankka: Pientä pintaremonttia
A: 7½/10
Touhon ideat ovat kyllä aina mielenkiintoisia ja loistavia, mutta toteutuksessa käy aina se kömmähdys. Näin jälleen. Tarinassa ei ole Touhon ideaa lukuunottamatta mitään uutta, muutamia ihan hauskoja irtovitsejä, mutta peruskauraa muuten.
Ja mikäli arvosanat perunamaan 1-5 asteikolle kääntää, jokainen on arvosanaltaan 3.
-
Herätelläänpä tätä ketjua henkiin. Tuon surullisenkuuluisan Akun Juhlanumeron jälkeen ehti tulla kaksi hyvää Roopea, kunnes jälleen tuli järkyttävä pettymys.
Heinäkuun 132-sivuinen Roope oli erittäin hyvä kokonaisuus. Pezziniltä ja De Vitalta hyvä Roope-klassikko ja erinomainen Mik de Hiir -tarina. Heikon Taikaviitta-välipalan jälkeen lopuksi sai nauttia vielä mainiosta Ankport-tarinasta, tällä kertaa Valentinin ja Vetron tekemästä. Suurin osa lehdestä oli siis tiukkaa laatua.
Myös elokuun numero miellytti minua kovasti. Suosikkinykypiirtäjäni Paolo Motturan varhaistyö oli todellinen visuaalinen nautinto, ja C. Panaron kirjoittama tarinakin oli mukavan leppoisa ja hyväntuulinen, vaikkei idea niin hirveän omaperäinen kenties ollutkaan. Gazzarrin ja Scarpan Mikki-klassikko oli loistava, Gazzarrin käsikirjoittamaksi yllättävänkin erinomainen. Kokonaisuuden kruunasi yksi viime vuosien ehdottomasti parhaista Taikaviitta-tarinoista, tekijöinä Savini ja A. Pastrovicchio.
Sitten tuli syyskuu ja odotettu Elokuva-teemanumero. Ja hirveä pettymys. Ok, Cavazzanon klassikko on varsin hyvä, luonnollisesti, ja maistuisi varmasti paremminkin muiden hyvien tarinoiden seurassa. Kaikki loput lehden tarinat ovat vain valitettavasti hirveää moskaa. Ironista on, että elokuva-aiheisia tarinoita käsittelevässä Tietotoimistossa Timo Ronkainen aiheellisesti mainitsee kaksi takuuvarmasti loistavaa Cavazzanon piirtämää tarinaa: Alessandro Bariccon ja Tito Faracin La vera storia di Novecenton ja Marconin "sovittaman" La Stradan, joista molempia toivoin ja jälkimmäistä tosissani odottelinkin juuri tähän Roope-setään.
Novecento on sen verran tuore tarina, että se saattaa ilmestyä vielä vaikka Taskareissa, mutta La Strada on jo julkaistu esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, joten se olisi "vapaata riistaa" juuri vaikka Roope-sedän tai jonkun muun itsenäisesti tarinansa valikoivan suomalaisjulkaisun käyttöön. Nyt olisi ollut sopiva teema, mutta sen sijaan julkaistaan sivukaupalla jotain järkyttävää tusinakuraa. Kyllä pistää hatuttamaan. Miksei kahta hiukan vanhempaa tarinaa voinut julkaista samassa lehdessä?
Eikö toimitusta todellakaan kiinnosta enää lehden taso entiseen malliin? Siltä alkaa uhkaavasti vaikuttaa. Tai sitten se kosiskelee pikkulapsia, joten julkaistavien tarinoiden pitää olla riittävän lapsellisia ja yksinkertaisia. Muita selityksiä en keksi tällaisille tarinavalinnoille. Toistan itseäni, mutta Aku Ankka on lastenlehti, eikö edes yhden julkaisun voisi säilyttää myös vanhempia lukijoita kiinnostavana ja tasokkaana? Onko varttuneempia italialaisen laatusarjakuvan ystäviä Suomessa todella niin vähän, ettei se kannata lainkaan?
Täytyy todella toivoa, että molemmat mainitut Mikki-herkut aika pian suomeksi saadaan. Tämän kuun Roopesta se ei tosin tee yhtään sen parempaa. Lehden taso on tänä vuonna heitellyt paljon viime vuosia enemmän. Ainakin pari vuotta Ropsu oli taistelussa parhaan suomalaisen Disney-julkaisun tittelistä Aku Ankan Taskukirjaa vastaan niskan päällä, mutta tänä vuonna tilanne ei ole ollut lainkaan selvä. Valitettavasti tämä ei tarkoita sitä, että Taskarien taso olisi noussut, vaan että Roope ei ole enää se tasaisen huippulaatuinen lehti kuin viime vuodet. Sääli.
-
Aku kommentoi itse Roope-Sedän levikkiä...
Vaihtakaapa vielä levikki sanan kohdalle taso.
Tämän vuoden puolella on peräti ollut yksi hyvä lehti!
Viime vuosina ei ole ollut normaalisti senkään vertaa.
Elokuvateemainen numero nimittäin oli mielestäni typerästä teemasta (miksi edes teemoja tarvitsee?) huolimatta mainio numero.
-
(...) Elokuva-teemanumero. Ja hirveä pettymys. Ok, Cavazzanon klassikko on varsin hyvä, luonnollisesti, ja maistuisi varmasti paremminkin muiden hyvien tarinoiden seurassa. Kaikki loput lehden tarinat ovat vain valitettavasti hirveää moskaa. Ironista on, että elokuva-aiheisia tarinoita käsittelevässä Tietotoimistossa Timo Ronkainen aiheellisesti mainitsee kaksi takuuvarmasti loistavaa Cavazzanon piirtämää tarinaa: Alessandro Bariccon ja Tito Faracin La vera storia di Novecenton ja Marconin "sovittaman" La Stradan, joista molempia toivoin ja jälkimmäistä tosissani odottelinkin juuri tähän Roope-setään. (...)
Motturasta se on tullut minunkin suosikkini, kiitos vain vinkistä, Koninkaulus.
Mutta joo, Timon hienot jutut ovat ällistyttävässä ristiriidassa lehden sisällön kanssa! Näytän kohta lehden tilaukselle "la stradaa"...
-
Luulen, että ongelma piilee Aku Ankan viralisilla sivuilla. Siellä pöläjävät ja ÄÄNESTÄVÄT lähinnä keskenkasvuiset. Näin saavat kunnon teilauksen juuri vanhemmat tarinat ja etenkin Mikki-jutut. Ei siinä mitään, kyllähän lapsille sopivaa sarjakuvaa pitää julkaista. Olen kuitenkin Koninkauluksen kanssa samaa mieltä, että Ropsu voisi olla suunnattu enempi aikuisille. Veikkaan kuitenkin, että tilaajista 80% on alle 12-vuotiaita.
-
Motturasta se on tullut minunkin suosikkini, kiitos vain vinkistä, Koninkaulus.
Eipä kestä!
Niin, sitähän minäkin joskus pelkäsin täälläkin, että Roope-sedän toimitus oikeasti antaa painoarvoa AA:n nettisivujen arvioinneille. Niin karmealta kuin se kuulostaakin, saattaa se tosiaan pitää paikkansa. Siellä todellakin käyvät äänestelemässä lähes pelkästään pikkumuksut, joilla ei yksinkertaisesti ole kykyä ja ymmärrystä arvioida tarinoita samoin kuin aikuisilla, tasokkuuden ja taiteellisten ansioiden suhteen. Pieniin lapsiin vetoaa lähinnä huumori, ja valitettavasti vieläpä yksinkertainen, lapsellinen ja aikuiseen makuun hyvinkin huono sellainen. Onhan se päivänselvää, ettei joku 10-vuotias varmastikaan saisi esimerkiksi La Stradasta irti läheskään samaa kuin me varttuneemmat sarjakuvanystävät hyvin todennäköisesti saisimme. Mielestäni ei ole reilua tehdä tarinavalintoja pelkästään enemmistön mukaan. Kokeneita lukijoita pitäisi kuunnella, jolleivät sitten todella halua tehdä Roopestakin silkkaa lastenlehteä jälleen.
Näistä nykyisistä lapsista osa hylkää sarjakuvaharrastuksen jossain vaiheessa ja osalla se säilyy aikuisikään saakka. Sitten nämä katselevat 20- tai 30-vuotiaina vanhoja Roope-setä-lehtiään ja ihmettelevät, miten ovat voineet näin lapsellisista tarinoista pitää. Jos tarinat olisivat laadukkaampia, nykylapsista iso osa saisi kyllä myöhemmin niistä enemmän irti. Saman ilmiön itsekin on havainnut vanhojen Taskarien kohdalla. Vaikka nyt lukuisat tarinat ovatkin lapsuusaikaan verrattuna paljon maukkaampia, kyllä minä vanhoja, edelleen laadukkaita Taskukirjoja pienenäkin luin. Eikö suurin osa lapsista lukisi Roope-setää, jos sen sisältö olisi enemmän myös aikuisille sopivaa? Osa tarinoistahan on sellaisia, joiden luulisi kelpaavan hyvin molemmille, esimerkkinä uusimman numeron Cavazzano-klassikko. Laskisivatko hiukan enemmän nuorille ja aikuisille suunnatut tarinat (esim. La Strada) muuten lapsillekin hyvin sopivassa lehdessä levikkiä? En jaksa uskoa, että niin paljon, etteikö sen voisi kestää korkean tason takia.
Toki minäkin ymmärrän sen, että lapsille pitää tarjota sarjakuvaa, mutta sitä on jo tarjolla paljon, niin paljon, ettei lapsilla ole siihen kaikkeen edes varaa. Roope-sedästä oli muodostunut ennen tätä vuotta eräänlainen viimeinen toivo siitä, että kokeneetkin italialaisen sarjakuvan ystävät otettaisiin vielä huomioon. Suuri osa Roopen lukijakunnasta on varmastikin lapsia, mutta kyllähän vanhemmat lukijat varmasti ostaisivat/tilaisivat Roopea edes jonkin verran enemmän, jos taso nousisi. Laatu oli hyvää viime vuosina, myikö lehti muka merkittävästi huonommin kuin nyt? Viime vuosina Roopea lukiessa on monesti tuntunut siltä, että tässä on ihan oikeasti haluttu palvella myös vanhempia lukijoita. Tänä vuonna noita hetkiä on ollut selvästi vähemmän.
-
Koninkaulus puhuu asiaa! Täyttä asiaa! Olisi aika lanseerata jäärätaskari. Onhan se nyt väärin, että hyvää sarjakuvaa on julkaistu pilvin pimein, mutta niitä saadaan suomeksi niiiiiin hitaasti. Ja samalla pitää ostaa kylkiäisinä tarinoita, joita ei voi kertakaikkiaan sietää.
-
Koninkaulus puhuu asiaa! Täyttä asiaa! Olisi aika lanseerata jäärätaskari.
Komppaan tätä nimeä myöten ! 8]
-
Varsin poikkeava palkintotehtävä heti vuoden alkuun: käsikirjoitus Mikin dekkaripähkinään, eli niihin yksisivuisiin jotka vastaa mm. Seiskassa olevaa Rikospähkinää. Voittavan eli parhaan käsikirjoituksen tai idean piirtää Miguel ja se julkaistaan syyskuussa.
Eikö nuo ole kuitenkin niin kaavamaisia, että käsikirjoituksen tai idean voi tehdä melkeinpä vaan arpomalla satunnaisia paikkoja, esineitä ja hahmoja? Ja arpomalla tulisi sen verran erikoinen yhdistelmä, että sillä jopa voittaisi paremmin kuin loogisesti mietityllä.
-
Jaaha, kai se on aika Koninkauluksen tulla hiukan herättelemään muutamia ketjuja. ::)
Viimeksi tuli Roope-sedän osalta käytyä läpi syyskuun surullinen elokuvanumero, ja valitettavasti ei ole hirveän paljon tämä lehti tuonut riemullisia hetkiä tuon jälkeenkään. Käydään nyt hiukan läpi kuitenkin, mitä on Ropsun sivuilla puolessa vuodessa tapahtunut.
Lokakuun numero sisältää ok-tason sarjakuvaa, mutta ei mitään mahtavaa kuitenkaan. Suurin mielenkiinto kohdistui toki neljäosaisen Mikki-aikakonetarinan avausosuuteen. Tarina jatkui siis luonnollisesti jo marraskuun lehdessä, joka niin ikään oli täynnä aivan pätevää sarjakuvaa. Tässä kohtaa on kuitenkin huomioitava jälleen Roope-sedän aiempi taso sekä se tosiasia, että toinen näistä lehdistä oli historia-aiheinen ja toinen Mestareille omistettu. Siihen nähden kumpainenkin oli jälleen selvä pettymys. Päästäänköhän Suomessa muuten koskaan eroon siitä ajattelutavasta, että Scarpa-Cavazzano-De Vita on jokin itseoikeutettu italialaisen Disney-sarjakuvan kärkikolmikko? Alkaa jo pikkuhiljaa puuduttaa.
Joulukuun lehti sai jo hieman paremmalle tuulelle. Olen heikkona joulu- ja talvitarinoihin, ja Hansu&Uusi vuosi -yhdistelmä toimi myös. Mukana oli myös kolmas osa Mikin ja Hessun mainiosta seikkailusta. Tammikuu toi mukanaan kaksi muutosta: hollantilaisstripit korvattiin Pikku-Akulla ja tekstatut tarinoiden nimet tyylikkäämmillä, ilmeisesti alkuperäisiä jäljittelevillä otsikoilla. Molemmat uudistukset ovat itselleni mieleen, mutta itse vuoden ensimmäinen lehti oli sitä jo varsin tuttua keskitasoa. Säiliön salaisuudet -tarinasarjasta pidin lähinnä siksi, että Silvio Camboni on omaperäisimpiä ja taitavimpia nykypiirtäjiä, vaikkeivät hänen parhaat ominaisuutensa säiliössä oikein pääseetkään esille.
Tammikuussa päättyi myös tuo usealla tavalla historiallinen jatkosarja, joka sittenkin jäi hieman vaisuksi. Hyvä tarina hyvillä piirroksilla, mutta neljästä numerosta muut Mikki-tarinat pois blokkavalta järkäleeltä pitäisi saada enemmän. Enkä muutenkaan hirveästi pidä tästä, että näitä pitkiä tarinoita on alettu Suomessakin julkaista osissa. Sanoin jo aiemminkin, että Italiassa tilanne on erilainen Topolinon ilmestyessä joka viikko. Onhan meilläkin Akkarissa julkaistu jatkosarjoja maailman sivu, mutta Taskareissa ja Roope-sedässä en tästä käytännöstä oikein pidä. Kuukausi on yksinkertaisesti liian pitkä aika odottaa seuraavaa osaa. Tämä ei päde toki tällaisten nyt Taskareissa menossa olevan "Roope-sedän miljoonat" -kokonaisuuden tyylisten huomattavasti löyhempien tarinajatkumoiden kohdalla.
Kuinka ollakaan, tämän jälkeen emme olekaan saaneet Mikki-tarinoita Ropsusta lukea. Muutoin helmi- ja maaliskuun numerot ovat olleet varsin kelvollista luettavaa, ajoittain erinomaistakin (mm. Faccini), mutta minulle nautinnolliseen sarjakuvahetkeen tarvitaan nykyjulkaisujen osalta lähes aina myös annos Mikkiä. Eivätkä nämä nyt niin huikeaa settiä olleet muutenkaan. Toisiko huhtikuu hieman lohtua? Kohta en osaa enää edes pettyä, jos jälleen mennään kiville.
Edelliset seitsemän Roope-setää: yksi (toki pitkä) Mikki-tarina, eikä yhtäkään tarinaa, josta voisi sanoa, että "Jes! Huikeaa!" Meikäläiselle ainakin huonoin Ropsu-vaihe piiiitkiin aikoihin menossa. Kai tästäkin mielipiteestä saa joltain nenilleen, mutta antaa tulla. :P
-
No et multa saa Koninkaulus nenilles! Olet itse asiassa asian ytimessä, kyllä nää parit viimeiset RS:t ovat olleet jotenkin minustakin valjuja, Castya nyt kyllä sais tulla iso annos piristämään asiaa tai jotain Mikkiä.
-
Noniin, Huhtikuun Roope-sedässä on Castyn kirjoittama Mikki-tarina ja De Vitan 1981 kuvittama Ankka-tarina. Homma alkaa taas olla niinkuin pitää. Tosin tarinat on lukematta, mutta ei kai sieltä mitään hirvityksen kauhistusta voi näillä eväillä vastaan tulla.
-
Noniin, Huhtikuun Roope-sedässä on Castyn kirjoittama Mikki-tarina ja De Vitan 1981 kuvittama Ankka-tarina. Homma alkaa taas olla niinkuin pitää. Tosin tarinat on lukematta, mutta ei kai sieltä mitään hirvityksen kauhistusta voi näillä eväillä vastaan tulla.
Ei tullut kauhistusta, Castyn tarina oli tuttuun tapaan loistava. De Vitan klassikkokin oli ihan mukava, mutta tarina oli loppujen lopuksi kuitenkin aika hölmö. De Vita on/oli kyllä käsikirjoittajana varsin epätasainen, ja tämä ei ollut Massimon parhaita käsiksiä.
Macchetton ja Intinin "arvontatarinat" sekä Gervasion Suuri salisota olivat oikein toimivaa lyhyttä luettavaa. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli siis ilman muuta toistaiseksi tämän vuoden paras Roope, mistä suurin syy kuuluu toki Castylle.
-
Castyn Mikki vs. Mustakaapu -tarinoissa näyttää olevan myös ihan aitoa jatkumoa, mikä on mukavaa. Tulee sellainen, öh, jatkuvuuden tunne.
Roope-Setä on kyllä ollut niin alaismaissa, että oli ilo saada näppeihinsä kelvollinen numero. No, ei tehdä tästä numeroa, katotaan seuraava aviisi...
-
Mitähän tarinoita mahtaa olla uusimmassa Roopessa (nro 5/2010). Kaupassa lehdykkä oli vaihteeksi kelmutettu, joten selaamaan en päässyt. Lähinnä kiinnostaa klassikon tejät, jos tässä klassikkoa edes on.
-
Nämä olivat päätarinat
-Mineraaliveden mysteeri (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1350-A) Klassikko 1981
-Han Zuu ja syömisen jalo taito (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2743-2)
-Mikki Hiiri Poseidonin arvoitus (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2384-1&search=)
Tietotoimistossa 40 asiaa Roope-sedästä.
Timo
-
Kiitos Timo. Pitääpä kaapata kauppareissulta mukaan. Mukavaa, etä on Pezzinin kirjoitama Mikki-tarina.
-
Erittäin laadukas Roope-setä, jo toinen peräkkäin. Nyt alkaa taas vaikuttaa ihan hyvältä, toivottavasti vain taso säilyy jatkossakin. Uusimmaisen todellisena herkkupalana on mahtavan Giorgio Pezzinin ja kaimansa Cavazzanon erinomainen Mikki-seikkailu Poseidonin arvoitus. Cavazzanolta on mukana myös 80-luvun ankkatarina, käsikirjoittajana kolmas kaima Ferrari. Varsin mainio tarina tämäkin. Gagnorin ja Mazzarellon "Han Suu" -tarina on hauskaa luettavaa sekin.
Yksisivuisistakin löytyy hyviä juttuja, joista erikseen on tietenkin mainittava Paolo Motturan piirtämä englanninkielinen. Ensimmäinen ruutu muistuttaa taas, kuka onkaan Disney-piirtäjien ykkönen. Katsokaapa muuten tuota ruutua ja sivulla 83 yläkulmassa olevaan Cavazzanon ruutua, hieman yhtäläisyyksiä löytyy. ;D GC:nkin varjokuva on mahtava, mutta kyllä Mottura vie tässäkin niukan voiton.
Mainio lehti!
-
Jalkapallonumero ei noussut ehkä aivan sille tasolle, jolla muutama edellinen Ropsu on ollut. Päällimmäisenä syynä tähän on tietenkin se, että koko lehti on pelkkää ankkaa kannesta kanteen. Ei se toki lehdestä automaattisesti huonoa tee, mutta tietyllä tavalla köyhemmän tällaiselle Mikki-fanaatikolle.
Italia ja jalkapallo on tietysti aina jumalainen yhdistelmä (vaikka vähän tässä äskeinen tasuri harmittaakin, heh heh), ja osuuhan Enrico Faccini jälleen kerran maaliin ratkiriemukkaalla hupailullaan. Ei aivan miehen parhaita tarinoita, mutta aivan tarpeeksi hulvaton joka tapauksessa. Lehden avaava urheilutarina sekä Taikis-klassikko ovat myös aivan pätevää sarjakuvaa kumpainenkin. Ihan kiva läpyskä, Faccini tietysti huippuna.
Alessandro Perinan kansikuva on erittäin hieno!
-
Oletteko huomanneet, että Roope-sedässä on ruvettu tuunaamaan alkuruuduissa olevat tarinoiden nimet typografisesti tyylikkäiksi, siis sillain niinku käsin piirrettyinä, sarjakuvataidetta tukevasti. Loistojuttu!
En sitä edes tajunnut, ennen kuin luin tuon Poseidonin arvoituksen ja tajusin että eka ruutu näyttääkin tosi hyvältä. Kiitos, toimitus.
-
Uusimman lehden klassikkotarinassa oli silmiinpistävää taas kerran pikselöityminen. Nuo skannaushommat annetaan näemmä joillekin itseoppineille harjoittelijoille. Harmi. Sen jälkeen kun ne kerran on digitaaliseksi saatu, niitä tuskin skannataan enää koskaan uudestaan, vaikka jälki olisi kuinka kehnoa tahansa. Meni siis tästäkin Roope-Sedästä maku.
-
Oletteko huomanneet, että Roope-sedässä on ruvettu tuunaamaan alkuruuduissa olevat tarinoiden nimet typografisesti tyylikkäiksi, siis sillain niinku käsin piirrettyinä, sarjakuvataidetta tukevasti. Loistojuttu!
Huomattu on. Italialaisten alkuperäissarjojen nimet ovat kyllä edelleen tyylikkäämpiä, kun niitä ei ole kyhätty fonteista. Tehdäänkö typografioita enää lainkaan käsin?
Uusimman lehden klassikkotarinassa oli silmiinpistävää taas kerran pikselöityminen. Meni siis tästäkin Roope-Sedästä maku.
Sama juttu. Kyseistä tarinaa oli ikävä katsoa, kun muiden tarinoiden viivat ovat skarppeja.
-
Roope-setä on suosikki Ankka -julkaisuni.
Ropsun taso on hieman laskussa ollut, mutta kyllä se silti on ikuinen suosikkini.
Yleensä kaikki tarinat ovat vähintään keskitasoa, toisin kuin Aku Ankassa, joka on nykyisin pudonnut melko alas. Taskarit taas ovat mielestäni pysyneet suunnileen reilassa, mutta ei sekään Ropsuja voita.
Viime Roope-sedästä voisin sanoa, että ei ollut ihan minun makuuni. Jalkapallo -aiheisia julkaisuja on paljon, ja minusta kaksi sellaista tarinaa olisi ainakin riittänyt...
Tavisurheilua oli melko laimea tarina, ja Peninkulmapieksut taas aika normaalia menoa. Reilu peli oli ehdottomasti paras tarina, Enrico Faccini on aivan mahtava käsikirjoittaja ja piirtäjä.
Lyhyttarinat olivat kaikki ihan hauskoja, vaikka ei se julkaisua paljoa paranna.
Mikä pahinta, ei yhtään Mikkiä ankkain vastapainoksi... :-\ Tänä vuonna hiiriä on nähty hyvin vähän muutenkin.
Palkintotehtävä oli minulle aika kinkkinen, kun en jalkapallosta paljon tiedä. Minua kun ei urheilut oikein kiinnosta. :)
Odotellaanpa seuraavaa numeroa sitten.
-
132 sivua Heinäkuun herkkua luettu, fiilikset hyvät. Lehden taso on kauttaaltaan korkea ja huippuhetkiä riittää. Scarpan Hesperidien siemenet on synkeine loppuineen oikein mielenkiintoinen ja taidokas tarina, ei petä odotuksia. Cavazzanon piirtämät ankkatarinat ovat pätevää sarjakuvaa, etenkin P.T. -tarina todella mainio, mutta kovimmat huippuhetket löytyvät jälleen hiiriosastolta.
Macchetto ja De Vita näyttävät hupailussaan jälleen, miksi italialaiset ovat myös lyhyttarinoiden tekijöinä aivan ylivoimaisia. Vitsikkäässä murrossa yksinkertaisesti kaikki toimii alusta loppuun ja tyylilajina on lyhykäisiin juttuihin erinomaisesti sopiva riemastuttavan merkityksetön feelgood-hassuttelu. Indiana Hopo -tarina on puolestaan sekin todella toimiva ja mielenkiintoinen, loistavaa työtä Indyn mestareilta Sardalta ja De Vitalta.
Erinomainen lehti, ei kai muuta tarvitse sanoa.
-
Tämä oli vuoden parasta Roope-setää, mutta tällä hetkellä jakaisin sen tittelin myös huhtikuun numeron kanssa.
Elikkäs, Scarpan klassikko oli oikein mukavaa luettavaa.
Cavazzanon piirtämät kaksi tarinaakin olivat vallan eniromaiset. Olipa mukava nähdä P.T. kun en muista ollenkaan viime tarinaa missä hän olisi ollut. Akun tyyneysopetus -hommeli oli naurettavan hauskaa luettavaa.
Mutta Koninkauluksen kanssa olen samaa mieltä, Mikki -sarjat veivät voiton.
Vitsikäs murto oli oikeasti kyllä niin hyvä sarja, että minö nauroin ääneen.
Indiana Hoponkin uusi seikkailu oli hyvin mukava tarina Kiinan syövereissä.
Kolme suurta piirtäjää olivatkin jälleen numerossa koossa, eikä muita. Scarpa, Cavazzano ja De Vita olivat jälleen puikoissa kaikissa tarinoissa käden jäljillään. Mikäs siinä, parhaimpiahan he ovatkin.
-
Minä en kauheasti pitänyt kummastakaan Cavazzanon Ankka-tarinasta. Lieneeköhän se PT-tarina tehty tilaustyönä koulujen biologian tunteja varten? Minua ankan anatomia ei niin hirveästi kiinnostanut. Eikä Cavazzano enää tuossa vaiheessa ollut Ankka-piirtäjänä parhaimmillaan.
Mutta ei missään tapauksessa huonoja olleet mitkään tarinat. Keskiverron yläpuolella mentiin roimasti. Loistokkuus kuitenkin puuttui.
-
Kolme suurta piirtäjää olivatkin jälleen numerossa koossa, eikä muita. Scarpa, Cavazzano ja De Vita olivat jälleen puikoissa kaikissa tarinoissa käden jäljillään. Mikäs siinä, parhaimpiahan he ovatkin.
Tähän täytyy ottaa sen verran kantaa, että itseäni ärsyttää tämä näiden kolmen piirtäjän nostaminen erityisasemaan joksikin italialaisen Disney-sarjakuvan pyhäksi kolminaisuudeksi. Mielipiteensä saa ilmaista jokainen ja se on suotavaakin, mutta etenkin Roope-sedän ja muiden suomalaisjulkaisujen toimitusten osalta saman mantran toisto alkaa puuduttaa.
Joka halvatun vuosi suunnilleen Ropsussa tulee "Mestareiden erikoisnumero" ja joka kerta siellä ovat nämä kolme piirtäjää niitä mestareita. Tokihan he ovat äärettömän taitavia piirtäjiä ja kaikki mahdolliset mestari- ja legenda-nimityksensä ansainneet, mutta vastaavia tapauksia on muitakin! Etenkin Giovan Battista Carpin järjetön aliarvostus Suomessa on jotain täysin käsittämätöntä, Italiassahan miestä pidetään syystäkin Scarpan veroisena legendana. Vanhoista mestareista myös riemastuttavan vinksahtaneiden tarinoiden kuningas Luciano Bottaro on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Guido Scala, Luciano Gatto, Giulio Chierchini ja monet muut klassiset piirtäjät ovat myös kovin unohdettuja mestareita.
Ja entäs tuoreemmat piirtäjät sitten? Paolo Mottura on edelleen mielestäni kautta aikain lahjakkain Disney-piirtäjä, mutta suuri yleisö ei ole (ainakaan vielä) täysin ottanut häntä omakseen. Tässä olisikin juuri toimittajien mahdollisuus, Motturan esilletuonti tämän päivän mestarina vaikka juuri jossain erikoisnumerossa saisi varmasti monet huomaamaan hänet aivan uudella tavalla. Casty on todella suosittu jo nyt, mutta ehkä ura on kestänyt liian vähän aikaa, jotta hänet nostettaisiin "perinteisten mestarien" rinnalle. Onhan näitä muitakin: Corrado Mastantuono on mielestäni parin viime vuosikymmenen merkittävimpiä piirtäjiä, ja Enrico Faccini ja Francesco Guerrini ovat myös tämän hetken mestareita. Ketään näistä ei kuitenkaan ole nostettu esille esimerkiksi ankkajulkaisujen esipuheissa, "tietotoimistoissa" tai sen sellaisissa juuri ollenkaan, mikä ainakin itseäni harmittaa.
Entäpä sitten käsikirjoittajat, nuo tarinoiden kannalta vähintään yhtä tärkeät miehet ja naiset (lähinnä miehet)? Casty ja Tito Faraci ovat alkaneet saada ilahduttavaa huomiota, ja täytyy toivoa tämän kehityksen jatkuvan. Vanhat mestarit kuten Guido Martina ja Giorgio Pezzin kun ovat yleensä jääneet lähinnä sivulauseessa mainittavien kuriositeettien asemaan. "Mestareiden erikoisnumeroissa" ja muissa vastaavissa on hehkutettu vain piirtäjiä eikä ole mainittu halaistua sanaa käsikirjoittajista, vaikka tarinoiden takaa olisi löytynyt aivan yhtä kovan luokan legendoja.
Tuoretta Taskaria olen tuossa aloitellut ja siinähän sitten olikin Castysta juttua löpinäsivulla. Mieltä lämmitti paitsi epäsuora lupaus julkaista miehen täällä Pohjolassa näkemättömiä tarinoita suurissa määrin (toivottavasti kaikki saadaan jossain vaiheessa...), myös ihan periaatteen osalta käsikirjoittajan framille nostaminen. Casty on todellakin lyömässä itseään isosti läpi myös täällä, mitä voidaan pitää hieman yllättävänä ja ennen kaikkea erittäin tervetulleena muutoksena Suomen perinteisesti Mikki-ennakkoluuloiseen Disney-fanikulttuuriin. Toki nimenomaan italialaisen sarjakuvan ystävät ovat isollakin joukolla laadun tunnistaneet ennenkin, mutta tämä on silti jotain uutta.
Joka tapauksessa tällaista "hehkutusta" muihin tekijöihin kuin näihin alussa mainittuihin kolmeen kohdistuen olisi mukava saada lisää, se voisi ainakin aavistuksen muovata myös monen lukijan Disney-maailman jäsentelyä. Karu totuushan on, että ihminen on usein jossakin määrin vietävissä mitä tulee auktoriteetteihin. Kun Roope-sedän toimitus sanoo vähintään kerran vuodessa ja muut komppaavat vieressä, että Scarpa, Cavazzano ja De Vita nuorempi ovat ylitse muiden, se vaikuttaa helposti ainakin hiukan kokemattomampien ja nuorempien lukijoiden ajatuksiin. Nämä syvään juurtuneet käsitykset muuttuvat tai vähintään kyseenalaistuvat hitaasti, jos koskaan.
Missään nimessä tarkoitukseni ei ole kyseenalaistaa lukijoiden älykkyyttä, on vain tullut pohdittua tätäkin asiaa myös psykologiselta kannalta. Olen varma, että jos Disney-harrastajat löytäisivätkin vasta nyt sarjakuvat ja heidän käskettäisiin etsiä kolme mieleisintä piirtäjää siitä valtavasta italialaisten joukosta ilman mitään taustatietoja tai tietoa muiden mielipiteistä, tämän nyt vallalla olevan suosikkikolmikon osuus olisi huomattavasti pienempi. Ei järisyttävän paljon, mutta sen verran, että voitaisiin havaita mainitsemieni seikkojen merkitys piirtäjien suosiossa. (Olisikin muuten jännä koe, lainataanko Pelle Pelottomalta jonkinlainen versio UHKA-pillereistä ja kokeillaan vapaaehtoisilla? ;D)
Haluan vielä korostaa, että tämän pohdiskelun "kärki" ei ole missään nimessä suunnattu lainaamaani nimimerkki OP:tä kohtaan, vaan haluan nostaa esille lähinnä juuri sarjakuvajulkaisujen toimittajien itseääntoistavat jutut ja samojen nimien pyörittelyn niin taustajutuissa, esipuheissa, takakansissa kuin itse tarinavalinnoissakin. Toki heilläkin on oikeus omaan mielipiteeseensä Disney-tekijöiden paremmuudesta, mutta olen aina ollut vaihtelua kaipaava myös sarjakuvien suhteen, ja mielestäni ei todellakaan kovin tasapuolisesti tai ansioidensa mukaisesti ole kaikkia suuria mestareita kohdeltu. Jos ja kun seuraavankin kerran Roope-sedän mestareille omistetussa numerossa esiintyy tämä sama kolmikko, ei se ainakaan mitään hurraa-huutoja aiheuta. Tarinat voivat olla oikeinkin erinomaisia, mutta pieneltä ärsytykseltä ei voi nykyään tällaisissa tapauksissa välttyä.
Esipuheiden yhdentekevyydestä ja samojen asioiden toistosta saisi muuten vaikka oman aiheensa. Ostaako keskiverto ankkakuluttaja vain yhden satunnaisen julkaisun aina joskus muutaman vuoden välein ja silloinkin hyvin erilaisia, vai ketä oikein palvelee se, että saamme lukea kolmattakymmennettä kertaa samat litaniat siitä, kuinka Giorgio Cavazzano aloitti uransa serkkunsa Luciano Capitanion tussaajana kunnes pääsi suuren Romano Scarpan apulaiseksi ja muuta vastaavaa?
Joo, ei varmasti ole aikaa joka julkaisuun kirjoittaa uutta ja mullistavaa esipuhetta tai muuta jutunpätkää, mutta silloin voisi mielestäni miettiä, kannattaako kaikkiin itsestäänselvyyksiin tuhlata paperia. Asioista vähemmän perillä olevat junnuthan roikkuvat päivänsä netissä, laitettakoon kymmeneen kertaan julkaistut tekstit jollekin sivustolle näytille niin ei tarvitse joka kirjaseen niitä samoja kopioida. Esipuheiden perusteella suunnilleen joka albumi, kirja tai mikälie on suunnattu ensisijaisesti niille, joilla ei ole entuudestaan mitään tietoa koko aihepiiristä (esim. italialainen sarjakuva). Olisiko liikaa vaadittu, että välillä kaivettaisiin jotain vähemmän tunnettua tietoa, tilastoja, nostettaisiin esille yksityiskohtia tai enemmän havaintoja kirjan/julkaisun tarinoista, tai esiteltäisiin niitä hieman "tuntemattomampia" tekijöitä silloin kun heitä on mukaan eksynyt sen sijaan, että kerrotaan kuinka Romano Scarpa on legenda ja Giorgio Cavazzano on vaikuttanut kokonaiseen sukupolveen italialaisia piirtäjiä (ärsyttävän yleistävä ilmaus muuten).
Jottei taas pelkäksi valitukseksi menisi, kehutaan hiukan aiheesta. Ankkojen maailmanhistoria -sarjan esipuheet ovat olleet erinomaisia, asiantuntijoiden kirjoittamia ja hyvin kattavia ja mielenkiintoisia. Myös monen Teemataskarin asiantuntijaesipuheet ovat erinomaista luettavaa, yleisesti ottaen esipuheet tuntuvatkin olevan parhaimmillaan, kun ne keskittyvät johonkin teemaan, mielellään myös hieman Disney-maailman ulkopuolisestikin tarkastellen. Toki ihan sarjakuvaan keskittyneistäkin löytyy kelpo luettavaa, esimerkiksi Taskarin parhaiden alustukset ovat olleet verrattain hyvin tehtyjä. Roope-sedän tietotoimiston taso vaihtelee suuresti, välillä on sitä samaa jonninjoutavuutta tuttuine juttuineen ja kliseineen, mutta toki esimerkiksi monet haastattelut ovat mainiota ja kiintoisaa matskua.
Mutta mutta, tämä loppuosa on toki varsin subjektiivinen näkemys taasen, Ronkainen ja muut kirjoitelkoot esipuheita ja muita juttuja miten haluavat. Ennen kuin kukaan ehtii minua siitä muistuttamaan, totean itse: eihän niitä pakko ole lukea. ::)
Nyt alkaa mennä jo sen verran ohi aiheen, että pitää lopetella ennen kuin karkaa täysin käsistä. Tiivistyksenä siis: kaipaisin hiukan vaihtelua ja tuoreutta Roope-sedän ja muiden julkaisujen tapaan käsitellä ankka- ja hiirimaailmaa ja -tekijöitä. Castyn suosio ja Faracin nerokkuuden huomaaminen lopultakin antavat toivoa. Eihän tällainen tekijöitä näin vahvasti ja laajalti painottava julkaisu- ja informointipolitiikka ole muutenkaan Suomessa vielä niin vanha asia, etteikö sen voisi uskoa elävän vasta murrosikää ja muovautuvan yhä monipuolisemmaksi ja toimivammaksi.
-
Koninkaulus, miksi sinä et kirjoittaisi näitä juttuja tekijöistä, taustoista ja tilastoista esim. tänne kvaakin? Tai yrittäisit kaupata niitä Sanomalle. Ainakin tulee tehdyksi, jos itse pistää toimeksi. Toisaalta tätä taustatietoa on runsaasti saatavilla juurikin Ronkaisen tehtailemasta Ankkalinnan Pamauksesta.
Jotenkin ymmärrän toimitusta. Tähän tuttuun kolmen koplaan on helppo tukeutua, kun puhutaan mestareista. Laajempi skaala minuakin ilahduttaisi, mutta kuinkahan monelta suu loksahtaisi auki, jos seuraavassa mestarien koosteessa olisi esim. puolet Faccinin tehtailemia sarjakuvia? Näkyisi varmasti myynnissä. Siis ymmärrän toimitusta, mutta en minäkään tätä politiikkaa jaksa hyväksyä.
Hyvä ratkaisu jakaa mainetta muillekin mestareille oli Ankantekijät -sarja. Siinä oli rohkeita valintoja. Ihmeellisintä sarjassa oli, että näistä kolmesta kuninkaasta De Vita ei ole edes saanut omaa kirjaansa. Nyt näyttää siltä, että koko kirjasarja on kuopattu, vaikka tekijöitä olisi vielä vaikka kuinka jäljellä. Sääli.
-
Koninkaulus, miksi sinä et kirjoittaisi näitä juttuja tekijöistä, taustoista ja tilastoista esim. tänne kvaakin? Tai yrittäisit kaupata niitä Sanomalle. Ainakin tulee tehdyksi, jos itse pistää toimeksi. Toisaalta tätä taustatietoa on runsaasti saatavilla juurikin Ronkaisen tehtailemasta Ankkalinnan Pamauksesta.
Jotenkin ymmärrän toimitusta. Tähän tuttuun kolmen koplaan on helppo tukeutua, kun puhutaan mestareista. Laajempi skaala minuakin ilahduttaisi, mutta kuinkahan monelta suu loksahtaisi auki, jos seuraavassa mestarien koosteessa olisi esim. puolet Faccinin tehtailemia sarjakuvia? Näkyisi varmasti myynnissä. Siis ymmärrän toimitusta, mutta en minäkään tätä politiikkaa jaksa hyväksyä.
Hyvä ratkaisu jakaa mainetta muillekin mestareille oli Ankantekijät -sarja. Siinä oli rohkeita valintoja. Ihmeellisintä sarjassa oli, että näistä kolmesta kuninkaasta De Vita ei ole edes saanut omaa kirjaansa. Nyt näyttää siltä, että koko kirjasarja on kuopattu, vaikka tekijöitä olisi vielä vaikka kuinka jäljellä. Sääli.
Itse olen suoraan sanottuna sen verran mukavuudenhaluinen sarjakuvaharrastukseni suhteen, että tyydyn ainakin tässä vaiheessa mieluummin lukijan, keräilijän ja palstoillahuutelijan helppoon osaan. Tottahan se on, että valitus on sinänsä turhaa touhua ja tietoa löytyy ja pitääkin löytyä enemmän muista lähteistä kuin joistain jo periaatteessakin varsin yhdentekevistä kirjojen esipuheista. On vain jotenkin turha fiilis lukea samoja juttuja, jopa täysin kopioitua tekstiä usean eri julkaisun esipuheissa. Tietyssä mielessä se hieman nakertaa uskottavuutta, kun huomaa, että tuohon ja tuohon julkaisuun ei ole jaksettu edes kirjoittaa uutta esipuhetta vaan on laitettu sama lähes identtisenä kiertoon. Vähän kuin mainostekstiä, tai STT:n uutissähkeitä lukisi, sama tulee vastaan uudelleen ja uudelleen. Ei tämä nyt niin maatakaatava asia todellakaan kuitenkaan ole, esipuheet ovat loppujen lopuksi aika pieni kuriositeetti sarjakuvaharrastajalle. Ehkä se kertoo siitä, kuinka paljon pidän sarjakuvasta itsestään, että pitää takertua sivuseikkoihin löytääkseen jotain "valittamista". No, tämä menee kyllä ohi aiheen taas, olen sanottavani asian suhteen tältä erää sanonut. Yhtäkään kirjaa en huonon tai vanhaa toistavan esipuheen takia tuomitse. ;D
Kyllä minäkin ymmärrän ilman muuta tähän tuttuun kolmikkoon turvautumisen enkä olekaan heitä heivaamassa minnekään. Mahdottomuuksia ja tietoista myynnin selvää heikentämistä on naiivia vaatia, eikä se olisi edes tarpeen. Kaipaisin vain todellakin hieman vaihtelua ja kierrätystä, ei missään nimessä puolta lehteä Faccinia. ;D Toki se tason puolesta kelpaisi...Mutta välillä esimerkiksi kolmikko Scarpa-Bottaro-Carpi, tai Scarpa-Carpi-De Vita, tai jonkun tuoreemman tekijän (esim. Mottura, Guerrini) voisi esitellä nykypäivän mestarina muiden ollessa "vanhoja tuttuja". Jotain tällaista. Tai sitten voisi todellakin käsikirjoittajan välillä mainita mestarina...Vaihtelu virkistäisi! No, ehkäpä edes Casty nousee jonain päivänä toimituksenkin mielestä tuohon kategoriaan.
Ankantekijöitä ei käsittääkseni ole kuopattu, Heymans-veljesten kirjan pitäisi kai elokuussa ilmestyä. Tämä sarja on ollut aika vaihteleva tasoltaan, enkä kaikkia osia ole missään nimessä edes viitsinyt ostaa. Heymansit eivät esimerkiksi kiinnosta pätkääkään, tyypillistä hollantilaista höpöhöpöä. Scarpan ja Cavazzanon opukset olivat erinomaisia, Marco Rota on italialaisista saanut myös omansa. Itse pidän kyllä Rotasta tietyllä tavalla, mutta pidän häntä silti selvästi yliarvostetuimpana italialaistekijänä, jonka suuri suosio perustuu siihen, että Egmontille piirtäessään hän on puljun heikon tason johdosta sen ehdottomia kärkinimiä. Mutta huutava vääryyshän on, että kaiken maailman Jippesit ja muut tusinahollantilaiset saavat kirjansa, mutta Carpista, De Vitasta, Bottarosta ja muista italialaislegendoista ei puhettakaan. Tästä varmaan moni on taas eri mieltä, mutta sehän onkin kaiken keskustelun pohja.
-
....että tyydyn ainakin tässä vaiheessa mieluummin lukijan, keräilijän ja palstoillahuutelijan helppoon osaan.
Kunnioitan kantaasi, vaikka täytyy sanoa että tuo edellinen pitkä viestisi kelpaisi lievästi editoituna (parin kuvan kera) suoraan Kvaakin etusivulle, vaikka kolumniksi!
Nämä kommenttisi ovat kyllä osa asennemuutosta; vaikkapa Casty ja Mottura ovat saaneet Kvaakissa ihan selvästi kohtuullista huomiota, kun olet huomannut nostaa heidät Disney-vyörystä vähän enemmän framille.
Suomalaiset sarjakuvankuluttajat ovat makutottumuksiltaan äärikonservatiiveja (heh!). Hyvä, että joku vähän herättelee huomaamaan uusia tekijöitä...
-
Tähän täytyy ottaa sen verran kantaa, että itseäni ärsyttää tämä näiden kolmen piirtäjän nostaminen erityisasemaan joksikin italialaisen Disney-sarjakuvan pyhäksi kolminaisuudeksi. Mielipiteensä saa ilmaista jokainen ja se on suotavaakin, mutta etenkin Roope-sedän ja muiden suomalaisjulkaisujen toimitusten osalta saman mantran toisto alkaa puuduttaa.
Preach on, brother!
Tuossa on samaa kuin siinä aikaisemmassa yleisessä "sinulla ei pidä oleman muita ankantekijöitä kuin Barks"-asenteessa, onhan Barks hyvä mutta kun niitä muitakin ja niistä muistakin olisi kiva lukea...
Jotkut pitävät kanonisoinnista, tiedä sitten milloin se johtuu laiskuudesta, uutuudenpelosta tai jostain sisäisestä järjestyksen kaipuusta että asioiden pitää olla tietyllä tavalla ja hierarkkisesti aseteltuna, itse olen mokomaan touhuun suhtautunut kriittisesti vaikka joitain ajoittaisia sisäisiä hierarkioita tunnustankin...mutta aina on ihan tervettä tökkiä niitä kaanoneita, laskea sormensa joka erälle ja kysyä "miksi tämä on näin".
Tuo käsikirjoittajien sivuuttaminen on tosiaan hieman merkillistä, kun ainakin minulle sen jälkeen kun asioita olen alkanut seuraamaan Guido Martinan nimi on kovempi vetonaula kuin vaikkapa Scarpan...oma ongelmansa tuossa on tietty se, että kirjoittajista ei aina välttämättä tiedä kuinka suuri roolinsa oikeasti onkaan ja kuinka paljon piirtäjä laittaa omiaan, piirtäjien asema on selkeämpi.
Tuosta suhteesta kiinnostaisi toki lukea enemmänkin, en tiedä onko esimes Ankkalinnan Pamauksessa tai Sarjainfossa ollut aiheesta (en ole joka numeroa lukenut, mea culpa). Italojen ohella tämä on kiinnostava kysymys muuallakin, esim. Gottfredsonin, Taliaferron ja Gonzalezin tuntevat kaikki mutta mikä niiden Bill Walshin, Merrill de Marisin ja muiden vaikutus siellä oli? Auteur-teoriaa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12743.0.html) kehiin.
Esipuheet ovat sellainen ekstra, tavallisissa opuksissa se on aina kivaa kun sellainen on ja se tarjoaa jopa uutta näkemystä mutta eipä se nyt niin haittaakaan vaikka se puuttuisikin tai toistaisi samaa...mutta kokoelmissa jos pyritään jonkinlaiseen prestigeen niin minusta esipuhe tai esittely kuuluu asiaan ja sen on oltava myös hyvä, puute tai toisto antaa halvan vaikutelman (pätee myös muihin taidemuotoihin, esim. levyissä nopea tapa erotella halpiskokoelmat ajatuksella tehdyistä on vilkaista millainen se oheisläpyskä on...)
Nimistä voi sitten keskustella että ketä voisi harkita sopiviksi uusiksi ja vanhoiksi mestareiksi mutta sne jätän tällä kertaa (sivuhuomautuksella että kyllä minä myös niistä Jippesistä ja Heymanseista pidän, vaikka rivihollantilaiset eivät niin iske).
-
Tähän täytyy ottaa sen verran kantaa, että itseäni ärsyttää tämä näiden kolmen piirtäjän nostaminen erityisasemaan joksikin italialaisen Disney-sarjakuvan pyhäksi kolminaisuudeksi. Mielipiteensä saa ilmaista jokainen ja se on suotavaakin, mutta etenkin Roope-sedän ja muiden suomalaisjulkaisujen toimitusten osalta saman mantran toisto alkaa puuduttaa.
Enhän minäkään suinkaan sillä, että olisi hyvä, että kyseiset kolme herraa nostetaan aina esille. Vaikka he kuuluvatkin parhaimpiin (huomatkaa lopun painotus), niin en minäkään suinkaan välittäisi siitä, että niitä tuputetaan Ropsuissa joka rakoon.
Ei se minua suuremmin kyllä haittaakaan, mutta kyllä se aina välillä toki ottaa päähän, kun ei muuta näekään kuin näitä kolmea herrasta.
Mielellänihän minä ottaisin useammin vastaan numeron, missä olisi kirjavampi kaarti, kuin ainainen Scarpa-Cavazzano-De Vita. Sinähän mainitsitkin tuossa herroja, jotka jäävät varjoon, ja heitä ja muutamaa muuta minäkin oikein mieluusti ottaisin välistä tämän kolmikon tilalle.
Joten odotellaanpa ensi lehteen muiden(kin?) tekijöiden sarjoja.
EDIT: Jos jollekin jäi epäselväksi (lähinnä kai itselleni), niin minua siis ei hirveästi haittaa, että herrat nostetaan pinnalle suuriksi herroiksi, mutta ei niitä silti jaksa joka numerossa katsella. Mieluusti siis enemmän muita teijöitä, vaikka kolmikko hyvä onkin.
-
Huh, olipas tänne kertynyt paljon tekstiä muutaman päivän aikana. Koninkaulus kirjoitti kiitettävän pitkän palautteen, onneksi laitoit kappaleiden väliin ylimääräisen rivinvaihdon, niin jaksoin lukea. ;)
Carpin ja Bottaron (etenkin näiden kahden herran!) vähemmälle huomiolle jääminen on kieltämättä iso puute ja harmin aihe täälläkin. Meikäläinen kirjoittaa ylipäätänsä sitä mitä tilataan, kirjojen sisältöjä en voi päättää, enkä ole sarjoja valitsemassa, ja luulenpa että ankkain kirjatoimituksenkin puolella talousosaston taskulaskimella on moneen asiaan sanansa sanottavana. Jos Ropsuun on valittu Scarpaa, Cavazzanoa ja De Vitaa, on hankala kirjoittaa muista tekijöistä. (Muita piirtäjiähän on esitelty [tosin pintapuolisesti] niiden keräilykuvien yhteydessä.)
esim. Gottfredsonin, Taliaferron ja Gonzalezin tuntevat kaikki mutta mikä niiden Bill Walshin, Merrill de Marisin ja muiden vaikutus siellä oli? Auteur-teoriaa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12743.0.html) kehiin.
Pamauksen numerossa 13 on pitkät artikkelit Gottfredsonista ja Iwerksistä.
Tuotakin mainitsemaasi asiaa on Gottfredson-artikkelissa käsitelty, mutta koska kys. numero on loppuunmyyty, niin lainaan ko. kohdan tähän:
Käsikirjoitusapua Floyd sai 1932 kun Ted Osborne saapui studioille. Alun perin Osborne oli palkattu kirjoittamaan Mikki Hiiren radioshowta, josta ei tullut kovinkaan suosittua. Sopimuskautta oli radioshown lakkauttamisen jälkeen jäljellä ja Floyd sai Osbornen avukseen. Floyd jatkoi tarinoiden keksimistä vielä vuoteen 1943 saakka. Useimmat Floydin saamat käsikirjoittajat olivat erinomaisia keksimään vitsejä ja nokkelaa dialogia, mutta juonien ja tarinajatkumojen kehittelyssä heikkoja. Työjärjestys oli siten jokseenkin sellainen, että Floydin kirjoitettua ensin uuteen tarinaan synopsiksen istui hän yhdessä kirjoittajan kanssa miettimään tarinan yksityiskohtia ja tapahtumia. Löyhän juonirungon pohjalta tarinaa kehiteltiin viikko kerrallaan. Kirjoittaja naputteli koneella tekstimuotoisen käsikirjoituksen, jota Floyd vielä editoi ja aloitti sitten luonnostelun. Floydin osuus käsikirjoittamiseen oli siis varsin suuri.
Walt oli ilmeisen tyytyväinen Osbornen työhön sarjakuvaosastolla, koska siirsi tämän elokuvien käsikirjoituspuolelle ja antoi tilalle Merril deMarisin 1934. Muutaman kuukauden päästä Walt vaihtoi Osbornen takaisin sarjakuvaosastolle huomattuaan deMarisin ansiot käsikirjoittajana. Tämän jälkeen hän vaihtoi heidät vielä 1938. Walt ei ilmeisesti kertaakaan tullut ajatelleeksi, että käsikirjoitusten laatu voisi olla Floydin ansiota
(Lähteinä Gottfredsonin eri haastattelut).
Timo
-
Elokuun Ropsu oli oikein viihdyttävä paketti, tämän vuoden paremmasta päästä.
Pumpattavat talot oli maanmainio sarja, vieläpä Giovan Battista Carpin itsensä piirtämä. Idea oli varsin hauska, joskaan ei mikään paras.
Mikki -tarina Punaisen helmen arvoitus oli oikein erinomainen, lehden parasta antia. Ferraris piirtää oikein mallikkaasti, ja tässäpä oli myös vilahdus Gottfredsonin Mikin ja Mustakaavun ensitaistoon.
Myös viimeinen pitkä tarina Satelliittipommi oli varsin maittava kokonaisuus tähän suuhun, Cavazzanon piirroksiin ei kyllästy ja P.T. oli jälleen mukava nähdä.
Nauroin kyllä taas palkintotehtävän helppoudelle.
Ensi kuussa ratkea sitten dekkaripähkinä -kisankin tulokset, ja se jonkun pähkinä pääseekin lehteen muiden purtavaksi.
-
Lehti oli tosiaankin mainio. Pezzin-Carpi on sellainen kaksikko, että erinomainen tarina on oikeastaan selviö, ja sellainen Pumpattavat talot todellakin oli. Nautittava juoni ja upeat piirrokset. Samaa voi sanoa Savinin ja Ferrarisin Mikki-tarinasta, jossa ei hyvistä oivalluksista ollut pulaa. Chendin ja Cavazzanon 80-luvun tarina oli perusjuttu näiltä tekijöiltä, jotka toki paljon upeampaakin sarjakuvaa ovat saaneet aikaiseksi. Tässä seurassa se jäi vähän muiden varjoon, mutta oli oikein hyvää kasari-Ankkaa joka tapauksessa. Ja P.T. on symppis.
Oikein mukavaa luettavaa siis koko lehti, vitsisarjoja myöten. Hienoa.
-
Jaahas, Syyskuun numero oli puoliksi mahtava, puoliksi aivan totaalisen epäonnistunut.
Kansi muistutti mitä ilmeisimmin numeron 11/08 samantapaista.
Mestarietsivät hovimestareina oli hyvin ankea aloitus. Tarinassa ei ollut taas järkeä.
Scarpan piirtämä Kekseliäs kolikkokeikka oli se numeron pelastus. Hieno idea tällä sarjalla oli, ja toteutus mitä parhaimmasta päästä.
Rankku Kanuuna -tarinaa en meinannut kestääkään. Kanuunan tempaukset eivät jaksa kiinnostaa. Ne ovat aina vain huonompia...
Mustan Pekan ja Mustakaavun yhteinen seikkailu, joka oli myös Sisun ja Kaasinkin oikeastaan, oli parempi kuin aluksi kuvittelin. Juonenkäänteet olivat arvattavissa, mutta silti pidin jutusta paljonkin.
Dekkaripähkinän voittaja oli keksinyt ihan hyvän jutun. Onnea vaan sinne sitten.
-
Minusta läpyskä oli vallan mainio, myös tuo OP:n moittima aloitustarina. Eniten Ropsussa vihaan dekkareita. Nuorempana ne tuntuivat mukavilta, mutta nykyään... Plääh! Valitettavasti tämä "palkintotehtävädekkarikaan" ei tehnyt poikkeusta.
Lisäksi minua riepoo se, että nykyään palkintotehtävien oikeita vastauksia ei enää kerrota! Vain voittajalista joka lehdessä... Myönnän, ehkä outo murisemisen aihe.
-
Tervehdys! Nyt kun kaikki Roope-Setä lehdet on saatu haalittua kasaan niin aloin huvikseen keräilemään niistä erilaisia versioita ja niitähän tuntuu olevan melkoisen paljon.Kansikuvissa paljon eri variaatioita, onko tullut tilaajille vai onko ostettu irtonumeroina.Tosi hauskoja löytöjäkin esimerkiksi numero 244, jossa Roopen kruunun timantit ovat joko punaiset tai siniset, tarkistakaahan omanne;) Mitähän "järkeä" tässä on-siis tässä keräilyssä ja näissä erilaisissa painoksissa?Vastatkaahan paremmin tietäjät?
-
Sama järki kuin kaikessa muussakin keräilyssä.
-
Sama järki kuin kaikessa muussakin keräilyssä.
eli ei mitään järkee ;D ts. se mikä huvittaa, sitä pitää tehä.
Jossain meinasin sanoa että Aku Ankat ovat kuin perunat, ne ovat arvokkaita, kun niitä on vähän. Ja tämä lainaus on Aku Ankasta. ;)
Timo
-
Itelläni on N:o 1/99 jossa on ROOPE-SETÄ teksti hieman hienosteltu ja myös kuvassa olevan leijonan hampaat ja silmät. Onhan ne hienompia ja kai niitä on kivempi löytää ja keräillä kun tavallisia. Ja kun joskus tuulee erikoisnumeroita esim. N:o 324 9/06 joka on ''Konnien erikoisnumero'' ja N:o 326 10/06 joka on ''Sankarien erikoisnumero''. Näitä erikois- ja juhlanumeroitahan on vaikka kuinka monta.
-
Dekkarinumero oli oikein hyvää luettavaa, ei täydellinen kokonaisuus, mutta mukava paketti kuitenkin. Lehden helmi on tietysti Dalmasson ja Scarpan Mikki-klassikko vuodelta 1967, joka huokuu hyvää tunnelmaa ja on riemastuttavan energinen juttu. Vitalianon ja Lorenzo Pastrovicchion Pekka&Kaapu -tarina toimii myös erinomaisesti ja lehden avaava Salvagnini-hassuttelukin kohtalaisesti. Rankku-tarinoista yksisivuinen peittoaa kuusisivuisen, englanninkielinen dekkaripähkinä on varsin kelvollinen ja Soffrittin strippi on hauska.
Dekkaripähkinäkilpailun voittanut käsikirjoitus on kyllä surullisen huono. Ihan fiksulta tytöltä vaikutti muuten, mutta onhan tämä täysin epäonnistunut tarina. Huonoja ja lapsellisen helppoja (lapsillehan nämä on tarkoitettu) dekkaripähkinöitä on "oikeiltakin" käsikirjoittajilta nähty, mutta kyllähän tämä on valitettavasti pohjanoteeraus. Pähkinän ratkaisu kerrotaan roiston nimessä...Rakenteeltaan tarina on ihan oikean sarjakuvan oloinen, mutta kyllä huomaa liian selvästi, että kirjoittaja on "joku teini". Sääli, ettei ollut kilpailuun tullut ilmeisesti hyviä ehdotuksia. Muistan, kun Aku Ankassa oli takavuosina vastaava käsikirjoituskilpailu, jonka voitti ihan oikeasti onnistunut tarina: http://coa.inducks.org/story.php?c=D%2FD+2003-037.
-
Lokakuun numerosta...
...peltipöksyjen numerolle huono ajankohta. Vasta saatu uunista ulos AMH 3, joka pohjautui Keskiaikaan. Tietotoimisto oli piloilla. Tarinoista puolet olivat mieleen, puolet eivät niinkään. Kansi oli erinomaisen mukava ja lisäsi ostohalujani, muistuu mieleen se erinomainen Aku Ankka -lehdessä nähty ankkaelma surullisen hahmon ritarista...
No niin mutta itse lehteen:
Mikki vei taas voiton, kuten Ropsuissa tuppailee käymään. Suomen uusin Mik De Hiir seikkailee -tarinasarjan osa Kuningas Arthurin luola oli vauhdikas ja loistava juoneltaankin. De Vitan piirroksia ei koskaan ole voinut kuin ihailla. Loppu oli sykäyttävä, "Aikamme tulee vielä!"
Mutta myös ankkaisa Ankka, joka halusi kuninkaaksi oli täydellinen veto. Paitsi että tekijä oli tehnyt hauskan tarinan, hän oli aivan omaa tyylikästä luokkaansa piirrostensakin suhteen. En ainakaan muista paljon nähneeni Marco Forcellonin nimeä aiemmin... Lopussa jopa tirskahdin.
Sitten kahteen Ottavio Panaron pirtämään tekeleeseen... Panaron tyyli ei ole mitään loistokasta, muttei honoakaan. Juonet olivat niin Ritari Priitta ja kolmen koetuksen tornissa kuin myös Ritarit kuriireinassa melko huonon sorttiset.
Keskivertoa vuoden numeroihin nähden, ei vielä huonoimmasta päästä.
Mitäköhän marraskuu tuo tullessaan?
-
Lyhyt arvostelu Roope-sedästä 10/10:
Kannesta; en hyppinyt ilosta saatuani tietää ritariteemasta, mutta kansi lupasi heti hyvää. Oikeasta yläkulmasta löytyi vielä iloinen tarjousyllätys! Jipii!
Ritariteemasta vielä sen verran, että aihe on mielestäni täysin loppuunkäsitelty, eikä se ansaitsisi kokonaisia teemanumeroita, mutta lehti olikin aika iloinen yllätys, kuten tulette tekstistäni ehkä huomaamaan...
Toisella sivulla oli Donald Soffritin kirjoittama ja piirtämä Pikku-Aku ja kaverit -strippi, joista yksikään ei ole ollut mieleeni. Aiemmin paikalla julkaistut hollantilaisstripit olivat laadukkaampia.
Johtosarjana toimi Roberto Gagnorin ja Ottavio Panaron käsialaa oleva Ritaritar Priitta ja kolmen koetuksen torni. Tarina toimi hyvin ja aloitti lehden mukavasti. Yleensä en perusta Panaron piirroksista, mutta nyt niihin oltiin saatu puhtia.
Seuraavat kolme sivua muodostivat englanninkielinen sarja, tietotoimisto sekä dekkari. Kaikki olivat normilaatua; englanninkielinen tarina tavanomaista tusinaa englanniksi, tietotoimisto mukava tiedonmurunen ja dekkari pöhkö ja turha "pähkinä".
Marco Forcelloni oli tehnyt mahtavan tarinan Ankka, joka halusi kuninkaaksi. Hienon sarjan jälkeen Ilaria Isaia ja Davide Baldoni toivat esiin tavanomaisen yksisivuisen Uusi maa.
Suosikkini Mik de Hiir palasi Giorgio Pezzinin ja Massimo De Vitan mahtipläjäyksessä Kuningas Arthurin luola. Tarina sivusi ritariteemaa vain Arthurillaan, mutta onneksi se oltiin valittu mukaan. De Hiir on aina tervetullut vieras Roope-setään!
Ottavio Panaro toimii piirtäjänä jo toisessa tarinassa lehden aikana. Tällä kertaa kyseessä on Massimiliano Valentinin sarja Ritarit kuriireina. Tjaa, mistä lie johtuu, mutta mielestäni Panaro palaa tässä tarinassa "tusinatyyliinsä". Käsikirjoitus on silti hauska.
Palkintotehtävän ratkaisuosio ilostutti sillä, että oikea vastaus oltiin saatu mukaan! Sen puuttumisestahan narisin viime kuussa.
Takasivulla Giuseppe Sansone kertoo vielä Ritari Hansun maistiaisesta. Useasti kerrottu vitsi ei hymyilytä, mutta ei itketäkään.
Läpyskän välistä löytyy vielä perinteisesti Giorgio Cavazzanon keräilykuva. Kuvat ovat aina hyviä, ja niiden takaa löytyvät artikkelit kiintoisia.
Yhteenveto: Tavanomaisesta teemastaan huolimatta mahtava lehti! Yksikään tarina ei alita rimaa, vaikka aina niitä keskivertopaukkujakin löytyy. Hienoa!
P.S. Varastin tekijöiden lihavointityylin (tietääkseni) OP:ltä. Toivottavasti saan anteeksi!
-
Lyhyt arvostelu Roope-sedästä 10/10:
P.S. Varastin tekijöiden lihavointityylin (tietääkseni) OP:ltä. Toivottavasti saan anteeksi!
Eihän tuo mitään.
Muistelisin kyllä, että Koninkaulus sitä ensimmäisenä käytti.
-
De Hiir on aina tervetullut vieras Roope-setään!
No niin on. De Hiir ja De Vita! Jälkimmäinenkin pisti parastaan, hienoa se hortoilu siellä sumuisella nummella.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=10330.0;attach=17880)
Lihavointia ja kursivointia tekijänimien kohdalla on suorastaan suotava käyttää. Näin tehdään myös etusivun arvosteluissa.
-
Ropsun keräilykuvia on tänä vuonna tulossa enää kaksi, vaikka 20 vuotta taskarihistoriaa on vielä läpikäymättä. Tuntuu vähän, että mitä järkeä?
-
Ropsun keräilykuvia on tänä vuonna tulossa enää kaksi, vaikka 20 vuotta taskarihistoriaa on vielä läpikäymättä. Tuntuu vähän, että mitä järkeä?
Eivätkös kuvat liity Taskarin parhaisiin tarinoihin? Ainakin omasta mielestäni Taskarin parhaat tarinat löytyvätkin näistä vanhimmista julkaisuista.
-
Silti jää semmoinen kuva, ettei 20 vuoden aikana olisi ilmestynyt kuin muutama kunnon tarina.
-
Eivätkös kuvat liity Taskarin parhaisiin tarinoihin? Ainakin omasta mielestäni Taskarin parhaat tarinat löytyvätkin näistä vanhimmista julkaisuista.
Eivät voi liittyä Taskarin "parhaisiin" tarinoihin, tosin en todellakaan tiedä, millä perusteella kuvien aiheina olevat tarinat on valittu. Jos tässä olisi toimituksen näkemys Taskarihistorian laadukkaimmista tarinoista, selittäisi se toki, miksi siellä toimituksessa ollaan välillä aivan kuutamolla sen suhteen, mikä on luettavaa ja mikä ei. Silti, en jaksa uskoa. Jotain "klassikkotarinoita" tässä on haettu, muistaakseni sellaisesta mainittiinkin vuoden ekassa numerossa. Oli miten oli, valinnathan ovat pääosin totaalisen tylsiä. On siellä joukossa laatuakin, mutta suuri osa esille nostetuista tarinoista on ns. tusinakamaa. Sinänsä hyviä tarinoita, mutta eivät mitään Taskarihistorian suuria klassikoita, poislukien tietysti Kalin kynsi ja Ruotsalaiset tulitikut. Silti mitään oikeasti yllättäviä tai erilaisia tarinoita ei ole haettu, vaan sitä tuttua Scarpa-Cavazzano-De Vita-Martina-Cimino -massaa. Iso ongelmahan tässä on lisäksi juuri tuo vinksahtanut aikajana, kaksi numeroa ja kaksi vuosikymmentä jäljellä, häpeällistä. Ja eiköhän sieltäkin jotain Cavazzanoa kaiveta.
Tällä kaikella ei ole toki juurikaan merkitystä, sillä tarinoista ei mitään uutta tai erikoista kuitenkaan kerrota ja Cavazzano nyt on keräilykuvien (aivan kuten kansikuvienkin) piirtäjänä suoraan sanottuna surkea. Niin erikoiselta kuin se tuntuukin, Giorgio taitaa olla kansi- ja keräilykuvien piirtäjänä jopa kehnoin italialainen Disney-taiteilija. Hän ei saa kuviinsa yleensä mitään tunnetta, hauskuutta tai muutakaan fiilistä, ne ovat vain puolivillaista poseerausta, joissa samat hölmöt ilmeet toistuvat joka kerta. Sanalla sanoen ne ovat tylsiä. Tykkään Cavazzanosta edelleen kyllä kovasti tarinoiden piirtäjänä, mutta miehen tekemät kannet tai keräilykuvat eivät vain uppoa. Tietyssä mielentilassa jotkut näyttävät ihan hyviltä ja herättävät jonkinlaista fiilistä, useimmat ovat kuitenkin aivan yhdentekeviä, mikä ei kuitenkaan italialaisissa kansi- ja keräilykuvissa ole mikään normi. No, ei ole valtava heikkous muuten niin hienolla piirtäjällä.
Lokakuun numeron pelastus ja huippuhetki on Pezzinin ja De Vitan odotetun laadukas Mik de Hiir -tarina. Marco Forcelloni ei ole tarinoita tehnyt enää vuosiin, tässä lehdessä oleva mainio 15-sivuinenkin on vuosikymmenen takaa. Forcelloni on niitä piirtäjiä, joiden Disney-tuotanto on niukka mutta laadukas. Uran tähtihetki on ehdottomasti Francesco Artibanin kirjoittama upea Lentävät ratsumiehet: http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2197-5P.
Ottavio Panarolta on uusimmassa lehdessä tosiaankin kaksi tarinaa, keskitasoisia hassutteluja molemmat. Panaron piirroksissa näiden tarinoiden välillä ei kyllä mitään merkittävää eroa mielestäni ole ja väittäisinkin, että mahdollinen eroavaisuus syntyy kyllä lukijan silmissä/mielessä tässä tapauksessa...
Tietotoimisto oli sitten vaihteeksi uuden kirjan mainostusta. "Jes."
-
Eivät voi liittyä Taskarin "parhaisiin" tarinoihin, tosin en todellakaan tiedä, millä perusteella kuvien aiheina olevat tarinat on valittu.
Siteeraan vuoden ensimmäisen keräilykuvan takaa löytyvän artikkelin ensimmäistä kappaletta (RS 1/10);
"Vuoden 2010 keräilykuvien sarjassa saadaan ihailla Giorgio Cavazzanon taidonnäytteitä. Aku Ankan taskukirjan 40-vuotisjuhlan kunniaksi jokainen keräilykuva liittyy johonkin klassiseen Taskukirjassa julkaistuun sarjaan."
-
Kivaa tavaraa tulossa.
Tarinat puhuvat aina teemojen puolesta, mutta kyllä näin vaikuttaa erityisen hyvätä tuleva vuosi Roope-sedässäkin.
Seitsemää merta sekä aaveita ja kummituksia odottelen innolla. Ja tietysti myös Krahukoplan ja Akkarin synttäreitä luonnollisesti.
-
Kivaa tavaraa tulossa.
Tarinat puhuvat aina teemojen puolesta, mutta kyllä näin vaikuttaa erityisen hyvätä tuleva vuosi Roope-sedässäkin.
Minä en puhuisi kivasta tai erityisen hyvästä, vaan äärimmäisen ennalta-arvattavasta ja samojen teemojen pyörittämisestä. Eiväthän nämä teemat nyt kuitenkaan mikään maailmanloppu ole, Ropsu on kuitenkin tarinoidensa ansiosta pysynyt viime vuosien laskumylläköissä asialehtenä. Silti toivoisin toimitukselta hieman mielikuvituksellisuutta; ainakin minä ikuisena valittajana olen hieman kyllästynyt tähän ikuiseen teemaoravanpyörään.
-
Minä en puhuisi kivasta tai erityisen hyvästä, vaan äärimmäisen ennalta-arvattavasta ja samojen teemojen pyörittämisestä. Eiväthän nämä teemat nyt kuitenkaan mikään maailmanloppu ole, Ropsu on kuitenkin tarinoidensa ansiosta pysynyt viime vuosien laskumylläköissä asialehtenä. Silti toivoisin toimitukselta hieman mielikuvituksellisuutta; ainakin minä ikuisena valittajana olen hieman kyllästynyt tähän ikuiseen teemaoravanpyörään.
Onhan tuokin totta.
Sanoisin asia kuitenkin vain sen pohjalta, että teemat ovat ropsuissa pyörineet, ja näyttäisivät pyörivän vielä pitkään. Olisi toki kivaa, jos ei olisi teemoja vaan kaikenlaista mutta hömppää, mutta kun teemoja on, enkä pidä niitäkään nyt erityisen huonoina, niin olkoon niin - minä tyydyn tähän, Roope-setä on todella hyvä julkaisu.
-
...vaan äärimmäisen ennalta-arvattavasta ja samojen teemojen pyörittämisestä.
Tuskin Ankka-maailmassa suuria mullistuksia on ikinä luvassakaan. Samoja teemoja pienillä eri variansseilla pyöritetään ad infinitum. Ja koska Suomessa keskitytään erityisesti ankkoihin ja Mikki jää vähemmälle huomiolle, kuten ilmeisesti Italiassakin nykyään, variaatiovaraa on entistä vähemmän.
Ja jos jotain uudistusta tulee, kuvainraastajia vastaan hyökätään heti ja vaaditaan kaikki ennalleen. Mitään ei saa muuttaa, vaaditaan. Toistan, mitään ei saa muuttaa.
-
Roope-setä on ilmestynyt ajallaan ja perinteisesti heitän siitä lyhyehkön arvion;
Teemana on tällä kertaa "Hämärän rajamailla". Korviini epäilyttävältä kalskahtanut teema oli kuitenkin oikein sopiva; kuukauden Ropsu on mielestäni vuoden paras! Corrado Mastantuonon taitelema kansi ei ehkä kuvasta parhaalla mahdollisella tavalla teemaa.
Johtosarjana toimii Giorgio Pezzinin ja Corrado Mastantuonon Tyhjää täynnä. Vaikka tarina on erittäin mielikuvituksellinen, en löydä siitä mitään moitittavaa. Lyhyesti sanottuna: mahtavaa! (Toisaalta loppu on hieman lässähtävä, mutta ei onneksi vähennä yhtään tarinan pisteytystä.)
Romano Scarpa liittyy mukaan tarinallaan Karmiva kalaretki. Valitettavasti maestro ei tunnu olevan parhaimmassa terässään, vaan onnistuu nostamaan teoksensa lehden huonoimmaksi anniksi. Voin sanoa suoraan, että näen harvoin Scarpalta näin laaduttomia tekeleitä. Vaikka tarina on Scarpa-asteikolla valitettavan huono, ei se varsinaisella tarina-asteikolla vajoa pohjalukemiin. Lehti pysyy laadukkaana.
Tietotoimistolla on käsiteltävänään hieman yllättävä aihe: Corrado Mastantuono. Toimitus kyselee lukijoiden halua Palle Pulpun seikkailuihin. Itse voisin vastata uteluun myöntävästi; Palle on hieno hahmo.
Lehden päättää Carlo Panaron ja Lara Molinarin sarja Totuus vai tehtävä?, jota toimitus mainostaa alkukommentissaan ehkä turhan räikeästi. Ei tarina nyt niin järkyttävä ole, kuin annetaan ymmärtää, mutta mainio silti.
Näiden lisäksi läpyskästä löytyvät perinteisesti Pikku-Aku -strippi, dekkari sekä englanninkielinen sivu höysteenään kaksi yksisivuista, joista toinen takakannessa.
On vielä pakko puuttua Cavazzanon keräilykuvaan; viime kuussahan täällä valiteltiin sitä, että kuviin on valittu tarinoita vain vanhimmista Taskareista. Nyt kuvan aihe löytyy kuitenkin paljon tuoreemmasta opuksesta...
-
Teemana on tällä kertaa "Hämärän rajamailla". Korviini epäilyttävältä kalskahtanut teema oli kuitenkin oikein sopiva; kuukauden Ropsu on mielestäni vuoden paras!
Hämärän rajamailla oli suosittu televisiosarja, jossa esitettiin kauhu-, trilleri-, scifi- ja fantasiatarinoita. Lopussa oli usein jokin yllätyskäänne (kuten vanhan ajan kauhusarjakuvissa).
Alkuperäinen nimi oli Twilight Zone.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Twilight_Zone
Eli siitä se Ropsun teema on keksitty.
-
Nyt kuvan aihe löytyy kuitenkin paljon tuoreemmasta opuksesta...
Arvelinkin että näin kävisi: 70- ja 80-luvuilla junnaamisen jälkeen on vuorossa hätäinen pintaraapaisu, jolla yritetään peitellä alkuvuoden lapsukset.
-
kuukauden Ropsu on mielestäni vuoden paras!
En ihan allekirjoittaisi. Aloitustarina oli oikeinkin mukava, mutta umpikulunut lopetus laski roimasti pisteitä. Scarpan 70-luvun Mikkiä kyllä katselen oikein mielelläni. Muuta Ropsusta ei oikein mieleen jäänytkään.
Nyt kuvan aihe löytyy kuitenkin paljon tuoreemmasta opuksesta...
Mutta vanhasta, 1960-luvun tarinasta.
Kumma, että Mastantuonon esittelyssä ei puhuttu mitään siitä, että mies piirtää nykyään myös willeriä. Luulisi miehen Disney-kuvituksen fanittajia tämä nkiinnostavan, varsinkin, kun miehen Texit on suomeksi julkaistu.
-
Kuukauden Ropsu luettu, ja tykkäsin kovasti.
Hämärän rajamailla oli minun makuiseni teema, kansikin oli sille oikein loistelias (mutta sehän on synkkä!) ja tarinat hyviä.
Tyhjää täynnä oli paitsi mielenkiintoinen, myös hyvin toteutettu tarina - lukuun ottamatta loppua, joka ihan ärsyttämällä ärsytti minua. (Seuraava teksti vähän aiheesta poiketen:
Sarja myös herätti minussa aimo lauman kysymyksiä liittyen olemattomuuten ja tyhjyyteen. Mitä se on? Millaista se on? Yksinkertaisesti voisi vastata, ettei se ole mitään tai minkäänlaitsa, mutta se onkin jo järjen tuolla puolen. Millainen on "eiminkäänlainen"?)
Sitten Scarpan hienon hienoon sarjaan nimeltänsä Karmiva kalaretki. Idea oli hyvä, eikä loppukaan ollut mikään huono.
Lopuksi sitten Totuus vai tehtävä?, joka myös oli oikein omalaatuinen tarina, joka itsessään sisälsi neljä tarinaa yhden sisällä. Hieno juttu alusta loppuun, Molinarin piirrokset olivat tyylikkäät.
Todellakin makuiseni Roope-setä! Vuoden parhaimmistoa (pistän vuoden lopulla ropsut parhausjärjestykseen)!
-
...olemattomuuten ja tyhjyyteen. Mitä se on? Millaista se on? Yksinkertaisesti voisi vastata, ettei se ole mitään tai minkäänlaitsa, mutta se onkin jo järjen tuolla puolen. Millainen on "eiminkäänlainen"?)
"Bubbles of nothing" (http://www.springerlink.com/content/k8tl27078q375847/) on ihan oikea tieteellinen termi.
Kuplauniversumiteoriakin on olemassa. En ymmärrä hölökäsen pölähtävää...
http://en.wikipedia.org/wiki/Bubble_universe_theory
-
Kuinka tuota voisi ymmärtääkään?
On se niin jännä...
Huh, voisin antaa koulun filosofian tunnin aiheeksi ihmetellä samaista asiaa.
-
Ykkköstarina oli kieltämättä erittäin mielenkiintoisesta aiheesta, mutta käsikirjoittaja ajoi itsensä siinä määrin nurkkaan, että tuo lopetus oli ainoa mahdollinen enää siinä tilanteessa. Olisi se voinut toisinkin tehdä. Ehkä Pelle olisi keksinyt jotain, tai Taavi Ankka itävaltalaisena fyysikkona, tai vaikka joku tyyppi rullatuolissa ;) ennen kuin tilanne pääsee noin pahaksi.
Kohtaus, jossa Aku kurkistaa tyhjyyteen, toi mieleen tämän kuuluisan kuvan tuntemattomalta keskiaikaiselta kuvittajalta, jossa paimen katsoo tähtien ja (silloisen) tunnetun maailmankaikkeuden tuolle puolen.
Tietysti tuli mieleen myös Valerian-seikkailu Suuren tyhjyyden reunalla.
Scarpan tarina oli vähän samantapainen, lopetuksensa takia. Totuus vai tehtävä, neljä yksinkertaista ja pöhköä juttua yhdessä ei tee kokonaisuudesta hyvää.
Timo
-
kuuluisan kuvan tuntemattomalta keskiaikaiselta kuvittajalta, jossa paimen katsoo tähtien ja (silloisen) tunnetun maailmankaikkeuden tuolle puolen.
Sivumennen sanoen, kuva on 19. vuosisadalta. Tunnetaan nimellä "Flammarion woodcut".
-
Sivumennen sanoen, kuva on 19. vuosisadalta. Tunnetaan nimellä "Flammarion woodcut".
Kuva julkaistiin Flammarionin astronomia-kirjassa meteorologie populaire 1888, mutta se on luultavammin alkuaan keskiajalta. Tosin alkuperää ei sen tarkemmin tunneta. Alkuperäisessä kuvatekstissä sanotaan keskiaikaisen paimenen löytäneen paikan jossa maa ja taivas yhtyvät.
Timo
-
Tyhjää täynnä oli todellakin aiheensa puolesta jännä, mutta aivan kuten Timo sanoi, Pezzin ajoi itsensä vähän harmillisesti umpikujaan ja lopusta tuli väkisin tönkkö. Tietotoimistossa esiteltyä Mastantuonoa tuo varhaistyö nyt ei oikein parhaalla mahdollisella tavalla edustanut, laadukkaasta jäljestä huolimatta oma tyyli ei ollut vielä tuolloin hioutunut huippuunsa. Noh, samapa tuo. Vähän myös ärsyttää, että kysyttiin Palle Pulppu -tarinoihin kiinnostusta lukijoilta, kyllä sellaisen laatutavaran pitäisi ilman ihmettelyjä ansaita paikkansa lehdessä jatkossakin.
Scarpan klassikko (vaikka tuota termiä ei lehdessä jostakin syystä käytettykään) oli läpyskän parasta antia. Huippuviihdyttävää kamaa niin tarinan kuin piirrostenkin osalta. Loppu on sellainen kuin tällaisella tarinalla voi olettaakin olevan, ei yllätä muttei ärsytäkään. Kivaa luettavaa, ja Scarpan Koninkaulus on aina yhtä uljas näky.
Carlo Panaron neljän pienen kertomuksen kokonaisuudessa parasta oli osat yhteen sitova kehystarina, ihan vain yllättävän asetelmansa ja välittömän tunnelmansa ansiosta. Muusta materiaalista kunniamaininnan ansaitsee takakannen Enrico Faccinin yksisivuinen. Tykkään älyttömästi miehen tyylistä.
Tuo keräilykuvasarja on ihan läppä. Tosin harvemminhan nuo keräilykuvat muutoinkaan mitenkään kiinnostavia ovat, tai edes hienoja. Paolo Motturan taideteos viime vuoden toukokuulta on jäänyt mieleen, se on todella upea.
-
Hmm. Eikö ketään jäänyt hämmentämään, miksi tyhjyyden hallussapidon piti mukamas vapauttaa veroista? Minulla se tökki pahasti, ja tuo oli tyypillisesti sellainen kohta jossa todennäköisesti jäi sanaleikki kääntämättä. Loppu onneksi pelasti tilanteen niin että voitiin vedota unen logiikkaan.
-
Minäkin ihmettelin tätä kovasti. Piti vähän palata takaisinpäin, jos olisi auennut mutta ei auennut. Jotain varmaankin jäi kääntämättä tai selittämättä.
-
Kyllä, ihmetystähän tuo herätti. Tuli myös heti mieleen, että italiaksi tässä on nyt ollut joku pointti, mutta kääntäjä ei ole ollut kartalla. Muussa tapauksessa tuollainen loppuratkaisu on tietysti entistäkin välttämättömämpi. Veikkaan kyllä ensimmäistä.
-
Hmm. Eikö ketään jäänyt hämmentämään, miksi tyhjyyden hallussapidon piti mukamas vapauttaa veroista?
No kyllähän se jäi. Olihan Roopella ja muilla paljon muuta omaisuutta sen lisäksi että ei ollut mitään.
Tyhjeneekö tyhjä, jos siitä pumppaa säiliöön? Vai lisääntyykö se? Tyhjää tyhjästä. Paljon melua tyhjästä, heh heh. Minne jäi horror vacui? Onko tyhjiö enemmän kuin tämä ei-mitään?
Timo
-
Eikö ketään jäänyt hämmentämään, miksi tyhjyyden hallussapidon piti mukamas vapauttaa veroista?
Olisikohan kyseessä jonkinlainen italialainen sanaleikki tai vanha sananlasku? Ei kyllä itsellenikään auennut.
-
Voi hyvinkin olla joku vanha sanonta jonka kaikki italialaiset totta kai tajuavat, tyyliin "kenellä on ei mitään, siltä ei voi ottaa pois" tms.
-
Toimiihan se englanninkielessäkin oikein:
"Scrooge has nothing" = "Roopella on ei-mitään"
Suomeksi kun pitäisi sanoa "Roopella ei ole mitään", vaikka tarinassa hänellä nimenomaan on jotain, mikä ei ole mitään. Ja kun ei ole mitään (on ei-mitään), ei ole mitään verotettavaa.
-
Toimiihan se englanninkielessäkin oikein:
"Scrooge has nothing" = "Roopella on ei-mitään"
Suomeksi kun pitäisi sanoa "Roopella ei ole mitään", vaikka tarinassa hänellä nimenomaan on jotain, mikä ei ole mitään. Ja kun ei ole mitään (on ei-mitään), ei ole mitään verotettavaa.
Paitsi rahasäiliöllinen kahisevaa ja yritysryppäitä, jotka tahkoo lisää rahaa. Pytyllinen ei mitään ei riitä. Sitä paitsi siinähän on se säiliö jossa on ei-mitään sisällä. Se ei ole ei-mitään, koska siinä on se säiliö. :D
Timo
-
Hmm. Eikö ketään jäänyt hämmentämään, miksi tyhjyyden hallussapidon piti mukamas vapauttaa veroista?
Toki ihmetytti, eipä tullut mainittua asiasta.
Onhan Roopella rahaa mistä verottaa, juttu siis on outo kuin mikä.
-
Toimiihan se englanninkielessäkin oikein:
"Scrooge has nothing" = "Roopella on ei-mitään"
Joo, noin se varmasti on ollut.
Hieno sattuma muuten, taustalla täällä soi Radiopuhelimien uusin jossa lauletaan jotakuinkin että: "Joka ei pelkää mitään, pelkää ei-mitään."
Kääntäjän olisi pitänyt ymmärtää laittaa jokin nokkela verbaalikieputus samalla tavalla.
-
Joulukuun Roope-setä ei ollut kovin jouluuinen mistään kohtaa.
Kansikaan ei ollut, mitä nyt punainen väri siihen suuntaan viittaakin.
Taikis-tarina Maankuulu mainoskasvo jatkaa ainaisia, hölmöhköjä ja käytettyjä juoni-ideoita siitä kuinka Roope/Kroisos yrittää hyöyä mainosalalla sankarin pärstäkuvalla.
Työtä antaumuksella -sarja Neiti Näpsästä oli muuten hyvää laatua, mutta se oli hyvin omituinen. Alessandro Gottardon piirrokset ovat kuin tälle nakutettu.
Ankportin tarinoista en ole koskaan sen suuremmin pitänyt, ovathan ne toki hyviä ja väliin myös mukavaa vaihtelua. 15. osa Unohtumaton uudenvuodenaatto oli kyllä mukavaa luettavaa.
Ikimuistoinen muistopäivä taas oli mainio tarina. Piirrokset ovat omalaatuiset tekijältä Paolo Ongaro. Voi Hannu mitä teet! ;D
Hyvä Roope-setä. Takasivun vitsi oli naurettava, ja postimerkit ovat kivoja myös, kaikilla vamasti sama virhepainos mukana, huomaattekos..? ;)
Kilpailu on tällä kertaa hauska sekin, yhtä merkkiä en vain löydä etsimälläkään!
-
Lyhyt arvio Roope-sedästä 12/10:
Joulukuun numeron olettaisi olevan jouluinen, mutta ei! Kannen punainen väri vahvisti oletusta, mutta ei! Oli ihan hyvä päätös vetää joulutarinat joulukuun Taskarista ja siirtää ne Teemanumeroihin, mutta muissa julkaisuissa pitäisin jouluseikkailut mielelläni tallessa.
Valentina Camerinin ja Carlo Limidon Maankuulua mainoskasvoa tähditti Taikaviitta, joka antoi odottaa tarinasta parempaa. Tekele oli kuitenkin aika köyhä.
Paola Mulazzi ja Alessandro Gottardo ovat tehneet Neiti Näpsän nimitarinan Työtä antaumuksella. Juoni oli mukava ja yleensä pidän Gottardon piirroksista, mutta nyt ne tuntuivat jotenkin sekavilta. Tuntui siltä, ettei kuvia jaksaisi edes katsoa!
Pitkästä aikaa näemme Ankportin tarinoita niiden 15. osan myötä. Unohtumattoman uudenvuodenaaton tekijöinä toimivat Alberto Savini ja Marco Palazzi. Olen pitänyt suuresta osasta Ankportin tarinoista, varsinkin Savinin kirjoittamista tai Palazzin piirtämistä, mutta tämä ei oikein iskenyt. Erehdyin aluksi kauhistumaan siitä, että tarina oltaisiin julkaistu jo aiemminkin, mutta onneksi olin väärässä. (Roope-sedässä on pari vuotta aiemmin julkaistu toinenkin Ankportin tarina, jonka aiheena oli uudenvuodenaatto) Tietotoimistossa kerrataankin sopivasti Ankportin tarinoiden historiaa.
Lopuksi nähdään kuukauden klassikoksi nimetty Fabio Michelinin ja Paolo Ongaron Ikimuistoinen muistopäivä. Tarina ei ole kuitenkaan niin hyvä, että minä nimeäisin sen suorastaan klassikoksi. Michelini on onnistunut kasaamaan ihan hyvän juonen, mutta minulle ennestään tuntematon Ongaro pilaa tarinan totaalisesti järkyttävillä piirroksillaan. Jos tarinan olisi piirtänyt joku taitavampi, voisi sitä ehkä harkita kutsuttavan kuukauden klassikoksi.
Takakannen tarina lievensi Ongaron piirrosten tuottamaa pahaa makua. Kiitos, Alberto Savini ja Corrado Mastantuono!
Viimeistä Cavazzanon keräilykuvaa koristaa jälleen uudessa Taskarissa julkaistu vanha tarina.
Lopuksi vielä yksi napina: ennen Ropsussa muisteltiin aina vuoden viimeisessä numerossa kulunutta vuotta ja paljastettiin kaikenlaista tulevasta. Se oli mukava lisä vuoden loppuun. Miksi tällainen toiminta ollaan lopetettu?
-
Ennen kansikuvaäänestyskin julistettiin vuoden viimeisessä numerossa. Ei sitä tosin viime vuonnakaan tullut. Miksi perinteistä, jopa hyvistä sellaisista pitää luopua?
-
Ennen kansikuvaäänestyskin julistettiin vuoden viimeisessä numerossa. Ei sitä tosin viime vuonnakaan tullut. Miksi perinteistä, jopa hyvistä sellaisista pitää luopua?
Onko toimituksen resursseja supistettu? Ei kun siis työtä tehostettu, kuten nykyään sanotaan.
-
Ennen kansikuvaäänestyskin julistettiin vuoden viimeisessä numerossa.
Parisen vuotta sitten vuoden viimeisessä numerossa pidettiin perinteisesti kansikuvaäänestys. Samoin perinteisesti lupailtiin, että kaksi parasta kantta julkaistaisiin perinteisesti maaliskuun numerossa. Eipä näkynyt julistetta. Äänestystulokset sentään julkistettiin huhtikuussa. Seuraavassa viimeisessä numerossa ei taidettu mainita enää mitään mistään äänestyksistä.
-
Vuoden viimeinen numero oli lähinnä vitsi. Okei, on siinä yksi hyvä tarina, Ankport tietenkin. Tosin taas on tarinasarjasta jätetty yksi välistä, jo toinen Ankport-tarina, jota ei ainakaan järjestyksessä Suomessa julkaista. Pelleilyä.
Mitään muuta kunnollista ei lehdestä meinaa löytyäkään. Taikaviitta-tarina on aivan naurettavan epälooginen ja typerä. Neiti Näpsä -kahdeksansivuinen on kovin keskinkertainen vitsi. Savinin ja Mastantuonon yksisivuinen takakannessa on sentään hyvä.
Klassikkotarinan kirjoittanut Fabio Michelini on kyllä tekijämiehiä, mutta tässä nimenomaisessa tarinassa ei ole kyllä suoraan sanottuna mitään järkeä. Ongaro on piirtänyt paremminkin. Tässäkin näkee esim. taustoista ja joistain yksittäisistä kuvista/esineistä, että mies ei ollut mikään toivoton tapaus todellakaan, mutta ankoissa on vähän kummallisuuksia. Kuten todettua, olen nähnyt häneltä parempaakin.
Sen lisäksi, että sisältö ei ole kovin kaksista tasoltaan, lehdessä on aivan selkeitä puutteita. Ei Mikkiä, ei joulutarinoita (yksisivuisia lukuunottamatta)!! Esimerkiksi vuosien 2007 ja 2008 joulukuun numeroihin verrattuna lehti on surkea, viimevuotinenkin pesee tämän 100-0. Eiväthän ne tietenkään toimituksessa suunnittele tekevänsä jonkun tietyn kuukauden lehdestä erinomaista, mutta kyllä tämä oli tietynlainen fiasko. Niinhän se menee monissakin asioissa, että huonoimpaan ei ole kiva lopettaa, ja tämän vuoden Roope-setien osalta kävi juuri näin.
Annetaan vielä pari erityispalkintoa...
Tälle numerolle: Kaikkien aikojen typerin tarra-arkki, onneksi olkoon!
Koko vuodelle: Kaikkien aikojen surkein, huonoin ja turhin keräilykuvasarja, hieno suoritus! Siis oikeasti, mikä tässä oli ideana? Vanhoja tarinoita samoilta tekijöiltä, suurin osa jotain Ciminon tusinapullaa ja muuta ei-niin-omaperäistä kamaa. Hieno kaava: Cavazzanolta tylsä ja yllätyksetön kuva, kuvan takana kerrataan tarinan juoni alusta loppuun, muistetaan mainita, että tarinan on tussannut Jumala Cavazzano itse henkilökohtaisesti ja that's it. Kulkee otsikolla "Aku Ankan Taskukirja 40 vuotta", mitä hittoa? Aiheesta olisi oikeasti voinut saada kohtalaisen mielenkiintoisenkin keräilykuvasarjan aikaan, tämä on säälittävää kuraa.
Tekisi mieli sanoa, että tästä ei voi ensi vuonna kuin parantaa, mutta voihan se lehti kurjemmaksikin muuttua. Ei yllättäisi.
-
Ankportista saisi hyvän, oman pokkarinsa, jossa osat voisivat olla ilmestymisjärjestyksessä.
Ensi vuodeksi ei Roopessa tainnut olla luvassa mitään erikoista, jotain Karhukopla-spesiaalia ja noita riivatun tarroja (?!?) ja semmoista.
-
Oli kyllä vastenmielinen Taikaviitta-juttu. Vanhassa taskarissa oli sama lähtöidea käytetty paljon järkevämmin.
Siinä Pennonen rahasti Taikaviitta-videopelillä, koska salainen sankari ei voisi haasta häntä oikeuteen riisumatta naamiotaan. Se ratkaistiin kuitenkin mies miestä vastaan taistelulla eikä Taikaviitta alistunut nössöilemään. Nyt "uudessa versiossa" yhden kyseenalaisen bisnesmiehen sijaan kimpussa olikin jo kaikki amerikkalaisen lööppipressin tapaan. Ainoa puolustusyritys oli käyttää samanlaista vastamainosta ja lopulta maineenpalautuksen sijaan romutettiin se niin ettei sen hyväksikäytöstä ollut enää hyötyä.
-
Ankportista saisi hyvän, oman pokkarinsa, jossa osat voisivat olla ilmestymisjärjestyksessä.
Ensi vuodeksi ei Roopessa tainnut olla luvassa mitään erikoista, jotain Karhukopla-spesiaalia ja noita riivatun tarroja (?!?) ja semmoista.
Ankport-pokkari olisi kyllä hyvä. Toisaalta ei minulla ole mitään sitäkään vastaan, että näitä Ropsussa julkaistaan, kunhan eivät jättäisi tarinoita välistä...
Karhukopla-spesiaalille keskaria. Kuulostaa lähinnä kettuilulta. Muutama vuosi sitten sellainen juuri oli, onneksi oli silloin kuitenkin Castyn Mikkiä mukana. Samanlaista lehden pelastusta lienee nykyään turha odottaa.
Kai Taikaviittakin saa ensi vuonna oman teemanumeronsa? Ja Cavazzano? Mulla olisi tällainen hyvä idea Roope-sedän toimitukselle: tehkää Mestarien erikoisnumero! Mestareiksi voisi valita vaikka Giorgio Cavazzanon, Massimo De Vitan ja Giorgio Cavazz...eikun Romano Scarpan. Kyllä lähtee!
-
... hyvä idea Roope-sedän toimitukselle: tehkää Mestarien erikoisnumero! Mestareiksi voisi valita vaikka Giorgio Cavazzanon, Massimo De Vitan ja Giorgio Cavazz...eikun Romano Scarpan. Kyllä lähtee!
Sarkasmia tihkuva toiveesi voi hyvinkin toteutua. Italialaisten ankkapiirtäjien erikoisnumero on luvassa ensi vuoden lopuksi. Keitähän mahtaa olla mukana?
SanomaMagazinesin sivulla on ensi vuosi (http://www.sanomamagazines.fi/mediaopas/kohderyhmat-ja-lehdet/lehdet/roope-seta.html). Eka numero ei jostain syystä näy, mikä lie bugi.
2 04.02.2011 03.01.2011 10.01.2011
3 04.03.2011 31.01.2011 07.02.2011 Kitupiikin kieltotarrat
4 08.04.2011 07.03.2011 14.03.2011
5 06.05.2011 31.03.2011 07.04.2011 Karhukopla-spesiaali
6 03.06.2011 02.05.2011 09.05.2011
7 08.07.2011 06.06.2011 13.06.2011 132-sivuinen kesän sarjislukupaketti
8 05.08.2011 04.07.2011 11.07.2011
9 02.09.2011 01.08.2011 08.08.2011
10 07.10.2011 05.09.2011 12.09.2011 Aaveita ja kummituksia -teema
11 04.11.2011 03.10.2011 10.10.2011
12 02.12.2011 31.10.2011 07.11.2011 Aku Ankka 60v. Suomessa ja italialaisia ankkapiirtäjiä
-
Tosin taas on tarinasarjasta jätetty yksi välistä, jo toinen Ankport-tarina, jota ei ainakaan järjestyksessä Suomessa julkaista. Pelleilyä.
Ehkä tarinajärjestystä on muutettu, koska uudenvuoden tarina on haluttu vuoden viimeiseen numeroon.
-
Ehkä tarinajärjestystä on muutettu, koska uudenvuoden tarina on haluttu vuoden viimeiseen numeroon.
Aika typerää silti. Mutta mikäpä minä olen puhumaan, en ole lukenut uusia Ankport-tarinoita enää vuosiin.
-
Onko niissä edes mitään jatkumoa joka vaatisi niin tarkan järjestyksen? Hyvin on toiminut vaikkei edellisestä mitään muistikuvaa lukiessa ole ollutkaan.
-
Onko niissä edes mitään jatkumoa joka vaatisi niin tarkan järjestyksen? Hyvin on toiminut vaikkei edellisestä mitään muistikuvaa lukiessa ole ollutkaan.
Jokunen vuosi sitten tapahtui samanlainen tilanne, toinen tarina julkaistiin epähuomiossa ennen aiempaa tarinaa. Aiemmin Ropsussa julkaistussa tarinassa von Kvak oli jäänyt liemeen muistaakseni Tulimaahan. Seuraavaksi julkaistussa tarinassa von Kvak olikin jälleen Ankportissa. Näiden väliin olisi todellisesti pitänyt sijoittaa tarina, jonka aikana von Kvak palaa Ankportiin Tulimaasta.
-
Jos Roope-Sedän toimitus kerran saa itse päättää julkaistavat tarinat, niin miksiköhän Castyn Suomessa julkaisemattomia tarinoita julkaistaan niin hitaasti?
Erityisesti odotan tämän tarinan julkaisemista:
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2721-3P
Myös tätä Tito Faracin tarinan julkaisemista olen odottanut:
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2737-1P
En ymmärrä, mikä estää noiden julkaisemisen. Paitsi jos niitä säästetään erityistarkoitusta varten.
-
Jos Roope-Sedän toimitus kerran saa itse päättää julkaistavat tarinat, niin miksiköhän Castyn Suomessa julkaisemattomia tarinoita julkaistaan niin hitaasti?
Erityisesti odotan tämän tarinan julkaisemista:
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2721-3P
Myös tätä Tito Faracin tarinan julkaisemista olen odottanut:
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2737-1P
En ymmärrä, mikä estää noiden julkaisemisen. Paitsi jos niitä säästetään erityistarkoitusta varten.
Jos jokin tarina julkaistaan Roope-sedässä, sitä ei voida julkaista monessa muussa maassa ollenkaan. Monissa maissa ei ole Roope-sedän kaltaista julkaisua. Taskarin kaltaisia julkaisuja taas on ja niiden sisältö on (melkein) samanlaista. Jos Castyt säästetään siis Taskareihin, useammat ihmiset pääsevät nauttimaan niistä.
-
Arvostelu Roope-sedästä 1/11:
Uusi vuosi toi Ropsuun mukanaan pienen ulkoasumuutoksen selkämykseen (eri kuva Roopesta) sekä peräti 30 sentin hinnankorotuksen.
Lehden teemana ovat tällä kertaa meriaiheiset tarinat.
Vuosi alkaa vahvasti; aloitustarinana on Giorgio Bordinin Pakkasta pakoon. Bordini on selvä mestari, joka on jäänyt ali-arvostettuna muiden maestrojen jalkoihin. Hänen piirroksiaan on nautinto katsoa ja juonetkin ovat hänen omissa käsikirjoituksissan yleensä varsin osuvia. Bordinia olisi mukava nähdä enemmänkin. Pakkasta pakoon on mainio esimerkki herran taidoista. Tarinassa esiintyvät Riitta Hanhi ja Kuuno Kaakkuri lupaavat yleensä hyvää tarinalle, niin tässäkin.
Akun & Touhon tähdittämä Merimelonit on Rodolfo Ciminon ja Marco Melonin väsäämä. Lyhkäinen hupailu ei oikein ota tuulta alleen ja tarinan viimeiset ruudut onnistuvat lopulta vesittämään aivan kaiken. Akun, Touhon ja tuomarin puheenvuorot ovat uskomattomia. En ikinä olisi uskonut törmääväni Ankka-julkaisussa näin ontuvaan loppukeskusteluun. Juttu on kuitenkin luettava eikä niin huono, että se saisi aikaan liian suuria tunteita.
Enrico Faccinin yksisivuinen on juoneltaan yllättävän huono. Faccini alittaa itsenä totaalisesti. Piirrokset pursuavat onneksi faccinimaista hauskuutta.
Mikkikin pääsee mukaan joukkoon Carlo Panaron ja Valerio Heldin sarjassa Lentävä kaljuuna. Lupaavasti alkava tarina lässähtää kasaan vähitellen lopun lähestyessä. Juoneen paremmin panostamalla ja sivumäärää kasvattamalla oltaisiin saatu aikaan hyvää sarjakuvaa.
Lehden päättää Giorgio Figusin ja Bruno Sardan käsikirjoittama ja Salvatore Deianan piirtämä Roope-seikkailu Saari, jolla ei ollut rahaa. Alku ei lupaa hyvää; tarina tuo mieleen monta muuta samankaltaista Roope-tarinaa. Vähitellen se alkaa kuitenkin erottua joukosta ja oikeasti viihdyttää. Deianan piirrokset ovat loistavia, ja tarina kiitää paremmuusjärjestyksessä jopa maestro Bordinin aloituksen ohi.
Takakannen vitsinä on Bruno Sardan ja Alessandro Gottardon Aarrekartta, joka on oikein oivaltava. Hyvä lopetus lehdelle!
"Toimituksen sivulla" eli sivulla 2 jatketaan samalla mallilla kuin viime vuonna; toimituksen tervehdys, sisällys sekä Donald Soffrittin Pikku-Aku -strippi. In English, dekkari ja Roope-sedän tietotoimisto ovat myös edelleen mukana. Uutena keräilykuvasarjana alkaa Marco Rotan käsialaa oleva potrettisarja. Kuvat on julkaistu vuosina 1995-96 italialaisen Zio Paperonen takakansina. Potretissa (ainakin ensimmäisessä) siis komeilevat jonkin hahmon kasvot Rotan upeasti maalaamana. Ja ah ja voi, kuvan toiselta puolelta löytyy jälleen raivostuttavaa juonikertausta tarinasta, jossa kyseinen heppuli esiintyy!
Viime vuonna nurisimme kansi- ja tarinaäänestysten puuttumisesta. No, ne löytyvät tästä lehdestä! Kansi on varmasti helppo valita, mutta tarinaa en uskalla tässä vaiheessa alkaa miettimään. Oikea valinta vaatii syventymistä jokaiseen viime vuoden lehteen.
Yhteenveto:
Lehti on aikamoista vuoristorataa. Kansihinta raivostuttaa, mutta Bordinin aloitustarina rauhoittaa. Rotan keräilykuva tyynnyttää lisää, juonikertauksen myötä raivo palaa. Puolivälin lupaavat, mutta epäonnistuvat seikkailut ovat yhtä myllerrystä. Lopussa mieli lepää ja rauha koittaa. Aivan loppujen lopuksi siis lehti sai minut hyvälle tuulelle, mutta pisteitä luonnollisesti vähentävät nämä ontuvat tarinat, joita on mahdoton kitkeä pois.
-
Ennen olen ostanut Ropsut lehtipisteistä, mutta nyt tulee puolen vuoden ropsut kun tehtiin uusi Aku Ankka-tilaus. Eivät lähetä ennen kuin on maksettu lasku, joten tammikuun numero tulloo myöhässä. Harmi. No, kaipa sitä jaksaa odottaa...
Hinta nousi vasta viime vuonna Ropsuissa, ja taas nostetaan, vieläpä enemmän. Pöh ja pah.
-
Minulta Ropsut jäänevät tänä vuonna väliin... Taskareihin, Taskarin sankareihin ja kovakantisiin kuluu rahaa, eikä tämä Roope-setä-konsepti muutenkaan ole koskaan suuremmin innostanut. Lisäksi toimituksen hölpötykset ovat viime aikoina alkaneet ärsyttää minua tavattomasti. :-\
-
Vuosi alkaa vahvasti; aloitustarinana on Giorgio Bordinin Pakkasta pakoon. Bordini on selvä mestari, joka on jäänyt ali-arvostettuna muiden maestrojen jalkoihin. Hänen piirroksiaan on nautinto katsoa ja juonetkin ovat hänen omissa käsikirjoituksissan yleensä varsin osuvia. Bordinia olisi mukava nähdä enemmänkin. Pakkasta pakoon on mainio esimerkki herran taidoista. Tarinassa esiintyvät Riitta Hanhi ja Kuuno Kaakkuri lupaavat yleensä hyvää tarinalle, niin tässäkin.
Minusta tämä oli kehnoin ns. klassikko, mitä olen koskaan lukenut. Juttu oli aivan keskeneräinen, kliseinen ja hölmö. Bordini osaa toki piirtää, mutta se ei nyt riittänyt. Yleensä hänen itsensä kirjoittamat tarinat ovat olleet mainioita, joten petyin pahasti odotuksissani.
-
Vuosi alkaa vahvasti; aloitustarinana on Giorgio Bordinin Pakkasta pakoon. Bordini on selvä mestari, joka on jäänyt ali-arvostettuna muiden maestrojen jalkoihin. Hänen piirroksiaan on nautinto katsoa ja juonetkin ovat hänen omissa käsikirjoituksissan yleensä varsin osuvia. Bordinia olisi mukava nähdä enemmänkin. Pakkasta pakoon on mainio esimerkki herran taidoista.
Ensin luulin, että tämä on ironiaa, mutta eipä vissiin. Tämä tarinahan oli ihan hirvittävää sontaa suomeksi sanottuna, ei tolkun hiventä. Jannen kuvaus "keskeneräinen, kliseinen ja hölmö" niputtaa tarinan aika osuvasti. Saattoi hyvinkin olla kehnoin klassikkona julkaistu tarina Roope-sedässä, tosin olihan siellä taannoin jotain Daniel Brancaa...En kyllä ole koskaan pitänyt Bordinia kovin kaksisena kirjoittajana, siinä mielessä lainauksen viimeinen lause pitää paikkansa. Piirtäjänä hyvä? Jos tykkää kömpelöstä, epävarmasta, yksityiskohtien suhteen köyhästä Scarpan kopioinnista niin ehkä sitten. No, makuja on monia enkä nyt ketään Bordinista pitävää vääräuskoiseksi tuomitse. Itse en nopealla miettimisellä keksi enemmän kuin ihan pari tarinaa tehneistä italialaispiirtäjistä Bordinia vastenmielisempiä kuin Luciano Capitanion ja Giancarlo Gattin. Perego on toki myös huono, mutta kulttisankarina hänellä on jonkinlainen paikka minunkin sydämessäni. Monesti puhutaan Cavazzano-klooneista, mutta minulle ylivoimaisesti pahin toisen piirtäjän matkija tulee aina olemaan Giorgio Bordini.
Se siitä tarinasta. Tosin eipä näissä muissakaan ole paljon kehumista. Ciminon tarina oli hölmö ja tylsä, samoin Panaron Mikki. Sardan ja Figusin Roope-juttu oli tarinana ihan onnistunut, mutta toisaalta koko idea ärsytti ja loppu kruunasi kaiken. Ei Roope tuossa hirveästi mun mielestäni hyvää saanut aikaan. Faccinin ja Sardan yksisivuiset olivat lehden parhaat tarinat. Keräilykuvasarjassa on viime vuoteen verrattuna sentään piirtäjä, jolta tuollaiset potretit, kannet ja muut hyvin onnistuvat. Rotalta tällaisia katsoo mielellään.
Oli tässä sentään Mikkiä, periaatteen vuoksi se on aina mainiota. Lehden taso ei kuitenkaan ollut kaksinen, parempaa on pakko olla luvassa.
-
Ohhoh! Onpas Giorgio Bordini saanut risuja! Tunnen velvollisuudekseni puolustaa vanhaa mestaria.
Esimerkiksi Roope-sedän taskulehti (nyk. Roope-setä) sai aikoinaan mahtavan aloituksen sen kaikkien aikojen ensimmäisen numeron ensimmäisenä tarinana julkaistun Bordinin Rahaa kuin roskaa (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++906-B) -tarinan myötä. Käsikirjoitus ei tosin ole Bordinin käsialaa. Moni varmasti ihastui tähän tarinaan, sen myötä koko lehteen ja näin Ropsu porskuttaa vielä tänäkin päivänä! (On niitä muitakin syitä Ropsun menestykselle, mutta kun nyt tässä puolustellaan...)
Ja katsokaapa tätä listaa (http://coa.inducks.org/creator.php?c=GBo&c1=date). Hienoa työtä, täytyy sanoa.
-
Bordini on siis aloittanut Scarpan tusaajana. Ilmankos. Mutta en tosiaankaan vähättele Bordinin piirtäjän taitoja, vaikka jotenkin häneltäkin ryhti hukkui 80-luvulle tultaessa. Silti yksi niistä kuvittajista, joiden tyyliin poikasena ihastuin.
Saattaa olla, että liioittelin Bordinin kirjoittajan taitoja. Inducks paljastaa, että ei niitä loppujen lopuksi ole edes kovin monta suomeksi julkaistu. Mutta en ole häneltä näin huonoa tarinaa aiemmin lukenut.
-
Arvostelu Roope-sedästä 2/11;
Kannen mukaan "säväyttäviä sarjakuvia" sisältävä lehti alkaa Gabriella Damianovichin käsikirjoittamalla ja Giorgio Cavazzanon piirtämällä tarinalla Lumelomat. Kyseessä on jälleen sarjakuva, jossa Roope keksii liikeidean ja jota Kroisos sitten vesittää parhaansa mukaan. Usein tämän juonen sisältävät sarjat ovatkin ihan kelpo tuotoksia, mutta monesti toistuva juoni voi alkaa myös hieman kyllästyttämään ja antaa lukijalle aiheen melko turhan miinuspisteen suomiselle. Niin käy valitettavasti tässäkin tarinassa. Se ei saa niin hyvin siipiä alleen, että onnistuisi vielä pelastamaan itsensä miinuksilta. Cavazzanon piirrokset ovat sentään hyviä, sillä tarina on 80-luvulta.
Kuukauden klassikko on vielä vanhempi, vuodelta 1966. Rodolfo Ciminon ja Romano Scarpan Kohti korkeuksia antaa odottaa paljon, mutta odotus jatkuu aina tarinan loppuun asti. Sarja ei ole huono, mutta ehdottomasti pienoinen pettymys tekijöidensä, alkuperävuotensa ja klassikon aseman huomioiden.
McMyntin klaanin salaisuus on Indiana Hopon ja Mikin tähdittämä seikkailu, jonka tekijämiehiä ovat käsikirjoittajakaksikko Giorgio Figus ja Bruno Sarda sekä piirtäjä Marco Palazzi. Tarina sisältää perinteisen Indiana Hopo -asetelman; Indiana ja Mikki etsivät aarretta antaen samalla aihetta hupailulle. Sarja yltää keskivertotasolle. Vitsikkyys suo pluspisteitä.
Kyläjuhlien kuningas on Bruno Concinan ja Luciano Milanon teos, joka päättää lehden. Tämä on laadultaan "hyvän tuulen tarina", eli keskivertoa, joka saa kuitenkin jostain kumman syystä hyvälle tuulelle. Loppukohtauksiin olisi voinut panostaa enemmän, jolloin tarinasta oltaisiin saatu vielä enemmän irti.
Näiden lisäksi lehti sisältää Donald Soffrittin Pikku-Aku-stripin, englanninkielisen pläjäyksen, tietotoimiston, Marco Rotan keräilykuvan, dekkaripähkinän sekä takasivun yksisivuisen.
Niin, kansi lupasi "säväyttäviä sarjakuvia", mutta eivätpä ne nyt niin erikoisia olleet, että sanoisin niitä säväyttäviksi. Keskivertotason valtaama numero.
-
Eihän tämä vuoden toinenkaan numero mitään mullistavaa tarjonnut. Damianovichin ja Cavazzanon johtosarja lienee lehden parasta antia. Ihan periaatteesta tämäntyylinen tarina Cavazzanon 80-luvun piirroksilla on aina houkutteleva ajatus, eikä tätä mitenkään ole kämmätty. Loppu on ihan hyvä.
Ciminon tarina on vaisuhko, ja kuten varmasti ennenkin olen sanonut, vuoden 1966 Scarpa-piirrostyö ei nosta tarinan tasoa niin kuin tekisi hieman varhaisempi. Kyllä tätäkin tarinaa silti lukee, ja ovathan piirroksetkin komeita. Indy&Mikki-seikkailun olin lukenut aiemminkin, sillä hyllystä löytyy ruotsalainen taskari, jossa tuo on julkaistu. Ihan kelpo settiä, ei kuitenkaan mitenkään huikea tarina. Viimeinen pitkä on tosiaan tämmöinen feelgood-juttu, jonka loppu on kyllä vähän vaisu.
Rotan potretit ovat hienoja, siitä ei pääse mihinkään.
-
RS 2/11
Arvosteluasteikko 5-10, 7½ "keskiverto", ja siitä sitten alas- ja ylöspäin, ilman neljäsosia, mutta puolikkaat mukana.
Roope-setä: Lumelomat (K: Gabriella Damianovich, P: Giorgio Cavazzano)
A: 7
Tarinan idea perustuu hyvin nykyaikaan ja sen hyväksi käyttöön, mutta hyvän pohjustuksen jälkeen sarja jää vähän latteaksi. Siinä on myös joitakin epäkohtia, kuten se, että tuskin virtuaalikuvia noin moni ihminen oikeasti haluaisi mennä katsomaan. Kroisos tuo hyvän mausteen juoneen, mutta valitettavasti sekin (eli käytännössä loppuratkaisu; Roope vie voiton) jää vähän ennalta-arvattavaksi. Tarina ei ole kehno, mutta ei missään nimessä oman kategoriansa (eli näiden bisnes -tarinoiden) kärkipäätä. Tämä bisnesidea on ehkä tarpeeksi hauska ja älyvapaa, mutta se ei jotenkin tempaise mukaansa. Tarina on luettava, mutta hieman pitkästyttävähkö.
Aku Ankka: Kohti korkeuksia (K: Rodolfo Cimino, P: Romano Scarpa)
A: 6½
Tunnetulta tekijäduolta aikamoinen show-tarina, jossa mennään paikasta toiseen ilman päätä ja häntää. Itselläni jäi oikeastaan hieman epäselväksi nuo Akun motiivit ryntäillä työpaikasta toiseen. Okei, lähtökaava on hyvin tuttu, eli ennustaja kertoo jotain ja siitä se lähtee. Heti ennustajan sanoista voi kuitenkin päätellä, että luvassa ei voi olla järin mielenkiintoista tarinaa. Lyhyesti sanottuna tämä vain sanoo, että kaikki alkaa sujumaan, mutta petolintua pitää varoa. Sitten lähteekin semmoinen hulabaloo, että oksat pois. Aku hortoilee vuoroin golf-klubilla ja lentäjänopissa, kunnes päätyy jopa kajakilla merelle. Tarinan lopusta heijastui aivan liian räväkästi esiin se, että petolintu piti saada tarinaan jotenkin mukaan. Kokonaisuutena jäi aika sekava ja vaisuhko kuva mestaritekijöiden tarinasta.
Indiana Hopo: McMyntin klaanin salaisuus (K: Giorgio Figus & Bruno Sarda, P: Marco Palazzi)
A: 7½
Tarinassa huvitti se, miten siihen oltiin saatu todellapaljon skotlantilaisia viittauksia (kuten Loch Nessin hirviö, säkkipillit, kiltit, klaanit, linnat, sumu), mutta tarinana ei mikään räjähtävä vaan aika perussettiä. Salakäytäviä, aarre ja juoniva roisto, teemoiltaan liian tuttua kauraa viedäkseen tarinan massasta poikkeavaksi. Luettava ja paikoin ihan hauskahko mutta juonellisesti liian keskiverto juttu.
Roope-setä: Kyläjuhlien kuningas (K: Bruno Concina, P: Luciano Milano)
A: 7½
Idea vuosittain pidettävistä kyläjuhlista on mainio, mutta tarina olisi voinut olla moniulotteisempi ja pidempi. Nyt se lähinnä pureutuu vain Roopen ongelmaan, joka ei kovin kummoinen ole, kyläjuhlista olisi saatu enemmän irti. Lopun käänne (Kroisos olikin Roopen puolella) oli piristävä, mutta sen tarkoitus jäi vähän epäselväksi. Joka tapauksessa hyvinkin keskiverto tarina, jossa olisi kyllä ollut aineksia parempaankin.
Kokonaisuus
Ka: 7,125 (kehno)
Hieman alakuloinen lehti, jossa yksikään tarina ei erotu kovinkaan edukseen, mutta toisaalta niissä oli myös aineksia parempaan. Tasonnostoa kaivattaisiin, mutta ihan luettava nivaska tämäkin oli.
-
Vuoden kaksi ensimmäistä Roope-setää nyt sitten samaan syssyyn:
Meriteema vaikutti lupaavalta, eikä lehti mikään pettymys ollutkaan. Pakkasta pakoon Giorgio Bordinilta oli muuten hyvä johtosarja, mutta loppu kyllä takkuili.
Merimelonit ja Lentävä kaljuuna eivät kyllä ilahduttaneet yhtään, mutta ei niitä surkeiksikaan voi sanoa.
Saari jolla €i ollut rahaa olui oikein hieno tarina, pidin siitä kovasti juoneltaan ja Deianan piirroksetkin olivat upeat.
Unohdin äänestää viime vuoden parhaita, mikä harmittaa sillä tehtävä olisi ollut todella helppo...
Helmikuun Lumelomat oli hupaisa sarja, joka taas kerran kertoo Roopen uusista liike-ideoista. Cavazzanon kuvitukset olivat vanhaa, hienoa tyyliä.
Kohti korkeuksia maittoi paljon, olihan tämä yhdistelmä Cimino+Scarpa. Loppuratkaisu toi mieleen pari muuta tarinaa mukanaan...
McMyntin klaanin salaisuus ja Kyläjuhlien kuningas eivät olleet kummoisia.
Marco Rotan taiteelliset keräilykuvat ovat kyllä upeita, odotan innolla lisää!
-
Ja on se kumma,kun tätä viimeisintä läpyskää ei löydy yhdestäkään paikkakunnan kaupasta tai kioskista...
-
Arvostelu Roope-sedästä 3/11 (nro 379):
Andrea Frecceron kannen perusteella ehdin jo säikähtää koko lehden pullistelevan pöhköistä avaruustarinoista. Totuus olikin toisenlainen.
Tosin ensimmäinen tarina on avaruusseikkailu. Gian Giacomo Dalmasson ja Guido Scalan Öljyä tähtien takaa on tyypillinen Roopen liikematka avaruuteen. Kirves ei osu täysin kiveen, sillä tarina on moitteettomasti luettavissa. Scalan piirrokset eivät sisällä liikaa häiritsevää räikeyttä.
Taistelu taikaliemestä on Carlo Panaron ja Pier Dario Pennatin näkemys Roope-Milla-Taavi -ketjusta. Juoni on nokkela, mutta siitä ei ammenneta tarpeeksi. Sarjasta saisi irti vaikka kuinka paljon lystiä huumoria, mutta sitä on esillä valitettavan vähän. Loppukin tulee nurkan takaa turhan nopeasti.
Seuraavaksi luvassa on klassikko, nimittäin Guido Martinan ja Giovan Battista Carpin Oma tupa, oma lupa. Tekijämiehet antavat aihetta todellisen herkun odotukselle ja pläjäys alkaakin sujuvasti ja humoristisesti. Loppua kohden herkullisuuden tuntuma pakenee tasaisesti ja lopputuloksena on Martinan ja Carpin yleistä laatua ajatellen pettymys.
Caterina Mognato ja Vitale Mangiatordi ovat luoneet lehden toisen avaruusseikkailun. Tai no, ei Marsin kullassa nyt ihan niin paljon viihdytä Maan ulkopuolella... Tarinalla on nokkela juoni, vaikkakin se on aika ennalta-arvattava.
Sarjakuvapuolelta mukana on vielä tavanomaisten Donald Soffritin Pikku-Akun, In English -sivusen ja dekkarin lisäksi kaksi yksisivuista; Stefano Ambrosion ja Giorgio Cavazzanon Viikon luontoääni ja Enrico Faccinin Touho vaatii tasa-arvoa.
Roope-sedän tietotoimistossa esitellään mestareita. Älkää säikähtäkö, esiteltävät mestarit eivät ole Romano Scarpa, Giorgio Cavazzano ja Massimo De Vita!
Ja vielä; liitteitä ovat kitupiikin kieltotarrat ja Marco Rotan keräilypotretti, joka sisältää pienen juonipaljastuksen liittyen ensi viikon Aku Ankkaan...
Yhteenveto: Ei huonommasta päästä oleva lehti. Yllätyspaukut eivät kanna tarpeeksi kauas, mutta eivät jätä aivan viihtymyksen lähtöruutuunkaan.
Jupina: Miksi tarraliitteitä ängetään joka paikkaan? Juu, varmaan perheen pienimmät pitävät niistä, siinä syy. Miksi minä en pitänyt niistä nassikkanakaan? Onneksi Roope-sedän tapauksessa ne eivät nosta lehden hintaa.
-
Maaliskuun Roope-setä oli ihan mukava pakkaus:
Frecceron piirtämä kansi oli upeasti taiteiltu, täytyy heti aluksi mainita. Jotenkin sävähdyttävää.
Öljyä tähtien takaa oli mukava avaruusseikkailu, normaali tarina Dalmassolta. Scalan piirrostyylistä en ole koskaan kovin pitänyt, mutta meneehän sekin.
Taistelu taikaliemestä ei ollut oikeastaan kummoinen tarina, mutta ei sitä huonoksikaan voi sanoa. Onhan se hieman erilainen, Taavi sotkee Millaan juonia. Yllätyin kovasti piirtäjän ollessa Pier Dario Pennati, sillä luulin aloitusruutua katsellessani että kyseessä olisi Cavazzano!
Mikin ja Hessun seikkailu Oma tupa, oma lupa oli hyvää luettavaa, Guido Martina taitaa käsikirjoitukset. Carpin piirrokset hivelevät silmää.
Roope-setä ja Marsin kulta oli outo sarja. Se vain tökki kummasti koko ajan. Mikä lie ollutkaan käsikirjoittajan idea... Ainakin Mangiatordin piirrokset ovat kunnolliset, mikä pelastaa tilanteen.
Yksisivuisetkin olivat tällä kertaa hauskoja, tarrat aika turhia kapistuksia, mutta ei nuo nyt paljon tilaa lehden välissä vie...
Mitäköhän huhtikuun numero tuonee tullessaan, se selviää sitten. Toivottavasti jotain nannaa. :)
-
Yllätyin kovasti piirtäjän ollessa Pier Dario Pennati, sillä luulin aloitusruutua katsellessani että kyseessä olisi Cavazzano!
Cavazzanolla ja Pennatilla (kuten monella muullakin) on hyvin samanlaiset piirrostyylit. Pennatin tunnistaa kuitenkin lähinnä vähän Cavazzanoa jäykemmistä ankoista sekä pupilleista, jotka ovat Pennatilla soikiot, kun taas Cavazzanolla (nykyisin) perinteistä PAC-man-tyyliä.
En jaksanut lukea tämän kuukauden Ropsua, sen verran tylsää kamaa oli... mutta kerrankin väliaukeamassa huomioitiin myös käsikirjoittajat eikä vain lueteltu piirtäjien ansiotekoja!
-
Vanhimmat tarinat tuntuivat viihdyttävimmiltä kuin uudet. Lukemisesta on nyt pari tuntia enkä enää edes muista, mitä niissä tapahtui. Scalan piirtämä tarina jäi jotakuinkin muistiin.
Nostan kyllä hattua, että toimitus on ottanut näitä muitakin 'mestareita' käsittelyyn Scarpan, Cavazzanon ja De Vitan rinnalle. Vielä Bottaron ja Chierchinin Mikkiä, niin meikäpoika olisi tyytyväinen.
-
Nostan kyllä hattua, että toimitus on ottanut näitä muitakin 'mestareita' käsittelyyn Scarpan, Cavazzanon ja De Vitan rinnalle.
Tämä olikin maaliskuun lehden suurin ansio. Valitettavasti kumpikaan vanhoista tarinoista ei ollut mikään mestariteos. Martinan Mikki-sarja oli lehden pitkistä tarinoista paras — se alkoi lupaavasti, mutta lässähti lopussa varsin kliseiseksi ja yllätyksettömäksi perustarinaksi. Carpin piirrokset olivat tietenkin upeaa katsottavaa.
Kokonaisuutena lehti ei ollut lähelläkään Ropsun huipputasoa, mutta kuten todettua, vanhojen mestarien huomiointi ja tarinoista etenkin Martinan ja Carpin Mikki lämmittivät mieltä. Lehden paras tarina oli kuitenkin Enrico Faccinin yksisivuinen vitsisarja takakannessa. Kukaan Disney-sarjakuvan historiassa ei ole piirtänyt huumoria yhtä hyvin kuin Faccini. Lisäksi Faccinin yksisivuiset naurattavat usein jo ennen sitä viimeisen ruudun vitsiä, mikä on varsin poikkeuksellista. Tässäkin esimerkiksi Akun käytös on hulvatonta.
-
Valitettavasti kumpikaan vanhoista tarinoista ei ollut mikään mestariteos.
Koska nyt oli tekijät kovaa luokkaa mutta tarinat silti vain ok tasoa, niin heräsi mielenkiinto tietää, kuinka tarinoiden valintaprosessi etenee. Valintaako tarinat tekijöiden mukaan, suositusten pohjalta vai lukeeko toimituskata ison kasan ehdokkaita, joista parhaat valitaan?
-
Arvostelu Roope-setä -lehdestä 4/11:
Kansi ilahduttaa, sillä sen tekijämies on Enrico Faccini, jolta en muistakaan aiemmin nähneeni kansitaidetta.
Ilmeisesti toimitus on tehnyt perinteen siitä, että joka lehden yläosassa täytyy lukea jokin ylistävä kommentti. Tällä kertaa kommentti on "Tasan 100 sivua!", joka tuntuu typerältä, mutta saa selityksen heti seuraavalla sivulla. Ropsu on kokenut uudistuksen; lehti "painetaan nyt paremmalle paperille, josta värit loistavat kirkkaampana". Uusi paperi saa myös lehden näyttämään ohuemmalta. Vertaillessani uutukaista aiempiin numeroihin, päädyin tulokseen, jonka mukaan paperi on todellakin laadukkaampaa ja värit todellakin loistavat kirkkaampana. Myös Ropsun tavanomaisesta hajusta on päästy/jouduttu eroon. Tämä nostalginen (ja outo?) haju oli huumaavan hurmaava yhtä lehteä lukiessa, mutta useamman lehden ollessa samassa paikassa hajusta tulee hirveä. Uusi haju erottuu vasta kunnolla lehteä nuuhkiessa ja mieleen tulee Mini-Taskarin haju.
Sitten nokat kohti tarinoita. Bensiinibakteerit on Giorgio Pezzinin ja Giovan Battista Carpin tekemä Kuukauden klassikko vuodelta 1988. Tarinasta löytyy pieniä aiheita moitteille, mutta pääasiassa siitä jää hyvä maku. Carpin piirrokset vaikuttavat jo hieman väsähtäneiltä, mutta ei voi mitään, sarja vain on mainio!
Naamiaishuveja on Enrico Faccinin käsialaa sekä juoneltaan että piirroksiltaan. On Faccinilta parempaakin nähty, muttei tätäkään voi huonoksi sanoa.
Uusille urille on hieman vanhempi tarina Nino Russolta ja Stefano Intiniltä. Intinin tyyli eroaa paljon nykyisestä. Juonessa ei ole mitään moitittavaa, mutta piirrokset jättävät jälkeensä oudon tunteen. Pitäisikö tätä nyt kehua vai haukkua? Koska en keksi pahaa sanottavaa, päätän tilanteen Intinin eduksi.
Bruno Concina ja Alberto Lavoradori harrastavat Vaihtokauppoja. Tämän juoni jää hieman alemmalle tasolle, eivätkä piirroksetkaan loista. En ole ikinä pitänytkään Lavoradorin tyylistä.
Takasivun yksisivuinen on Silvia Gianattin ja Carlo Limidon keskivertotasoinen Faksi.
Lehdessä julistetaan kansi- ja tarinaäänestysten parhaat. Lisäksi mukana on dekkaria, tietotoimistoa, Donald Soffrittin Pikku-Akua sekä Marco Rotan kaunista kädenjälkeä keräilykuvan merkeissä.
Yhteenveto: Ei missään tapauksessa huono lehti, mutta ei kyllä erityisen loistavakaan. Päätyy taatulle keskivertotasolle, mutta sen asteikolla kohoaa korkeuksiin.
EDIT: Tärkeä lisäkommentti lisätty.
-
Jos mukana olisi tullut juliste, saattaisin ostaakin tuon, mutta näköjään ei...
-
Carpin piirrokset vaikuttavat jo hieman väsähtäneiltä, mutta ei voi mitään, sarja vain on mainio!
Minun mielestäni Carpi on niitä harvoja piirtäjiä, jotka ovat parantuneet vanhetessaan kuin viini. En vielä tätä tarinaa ole lukenut, mutta kyllä kuvituspuoli selaillessa enemmän kuin miellytti silmää.
Muutenkin tästä opuksesta tuli hyvälle tuulelle, sillä pokkarin lopussa oli listattu viime vuoden parhaat tarinat ja kärjessä roikkui Pezzinin ja Carpin klassikko. Erittäin hienoa, että nuorempikin lukijakunta ymmärtää hyvän päälle. Näitä äänestyksiä ei varmasi pelkästään hauskuuden takia järjestetä. Uskoisin, että toimituskunta ottaa sieltä osviittaa valitessaan seuraavia tarinoita. Todennäköisesti Ropsun klassikot saavat siis jatkoa ja ennen kaikkea aiemmin mestariosastolla turhan varjossa seisoskellut Carpi saa ansaitsemaansa huomiota.
-
Minun mielestäni Carpi on niitä harvoja piirtäjiä, jotka ovat parantuneet vanhetessaan kuin viini. En vielä tätä tarinaa ole lukenut, mutta kyllä kuvituspuoli selaillessa enemmän kuin miellytti silmää.
Ilmaisin itseäni ilmeisesti hieman huonosti; Carpin piirrokset miellyttivät toki minuakin, mutta verratessa näitä kuvia varhaisempiin kuvituksiin, päätyy pitämään varhempia parempina. Tässä vertailussa ei tosin kannata ottaa kohteeksi liian varhaisen vaiheen töitä, jolloin Carpi vasta etsi mestarillisuuttaan.
-
Giovan Battista Carpihan (http://lambiek.net/artists/c/carpi-gb.htm) on - oli - Italian Disney-piirtäjien oppi-isä ihan kirjaimellisesti. Hän oli ykkösopettaja Disney-accademiassa, jossa opetetaan sarjakuvapiirtäjille ns. Disney-tyyliä (tarkoittaa italialaista Disney-tyyliä). Aika moni tuon koulun käynyt piirtää kuin Carpi tai Cavazzano (joka myös on opettanut tuolla)- Oudosti ne oppilaat aina piirtää aika pitkään niin kuin opettajat opettaa, vasta myöhemmin tapahtuu se oman tyylin löytäminen. Tämä pätee joka paikassa kaikkiin. :)
Timo
-
Minun mielestäni Carpi on niitä harvoja piirtäjiä, jotka ovat parantuneet vanhetessaan kuin viini. En vielä tätä tarinaa ole lukenut, mutta kyllä kuvituspuoli selaillessa enemmän kuin miellytti silmää.
Täsmälleen näin. Toki jälki oli loistavaa aina sen jälkeen, kun oma tyyli löytyi, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että huippunsa Carpi saavutti vasta 1980-luvulla. Ankat etelän tuulissa, Messer Papero, Sota ja rauha, Masalian tiikeri, Kaarle Suuren aarre...nämä ovat niitä Carpin ankkatarinoita, jotka nousevat ensimmäisinä mieleen puhuttaessa graafisesti Disney-sarjakuvan historian merkkiteoksista. Tämän lehden tarina on juuri niin kaunis kuin sopi tuon aikakauden Carpilta odottaakin. Mikin kanssa Carpi oli kenties parhaimmillaan jo aiemmin, mutta ankkapiirtäjänä paransi aina vain.
Muutenkin tästä opuksesta tuli hyvälle tuulelle, sillä pokkarin lopussa oli listattu viime vuoden parhaat tarinat ja kärjessä roikkui Pezzinin ja Carpin klassikko. Erittäin hienoa, että nuorempikin lukijakunta ymmärtää hyvän päälle. Näitä äänestyksiä ei varmasi pelkästään hauskuuden takia järjestetä. Uskoisin, että toimituskunta ottaa sieltä osviittaa valitessaan seuraavia tarinoita. Todennäköisesti Ropsun klassikot saavat siis jatkoa ja ennen kaikkea aiemmin mestariosastolla turhan varjossa seisoskellut Carpi saa ansaitsemaansa huomiota.
Tämä oli kyllä erittäin positiivinen yllätys, Carpi ykkösenä ja Mikki-tarina toisella sijalla. Hienoa, Roopen lukijat.
Lehdessä oli toki yksi merkittävä ikävä puolikin, Mikki-tarinaa ei ollut tällä kertaa mukana. Tarinat olivat hyviä oikeastaan kaikki, mutta hiukan karvas maku tästä silti jäi. Erinomaista numeroa ei ole tänä vuonna vielä nähty, eikä viime vuoden lopullakaan sen puoleen. Olisi jo aika...
Paperi on ilman muuta laadukkaampaa kuin ennen. Ei tämä ihan Topolino-tasoa ole, mutta parempaa ehdottomasti kuin entinen, paksumpi paperi.
-
Olin ihan unohtanut kommentoida uusinta Roope-setää!
Bensiinibakteerit oli tosiaan miellyttävä sarja niin Pezzinin käsikirjoitukselta kuin myös Carpin piirroksilta. Lisää tällaista, kiitos!
Naamiaishuveja oli hupaisa Faccinin tarina. Miten herran piirrokset vielä voivatkin lisätä hienoutta tarinaan!
Uusille urille ei ollut erityisen hyvä tarina, sillä se muistutti liikaa tarinaa Vaihtelu virkistää (Kts. taskari 300 tai Taskarin parhaat 4), vaikka tässä Mummo ja Roope itse osiaan vaihtoivatkin.
Vaihtokauppoja oli miellyttävää luettavaa sekin. Concinan juoni oli ihan kiva ja Lavoradorin piirrokset myös. Loppu kylläkin oli ihan mahdoton.
Yksisivuinen sarja Faksi olisi muuten ollut hyvä, mutta idea olisi kaivannut hiomista. Tuo ei naurattanut edes Touhon mittapuulla.
-
Arvostelu Roope-setä-lehdestä 5/11:
Ropsu juhlii 60-vuotiasta Karhukoplaa kannesta kanteen. Juhlahuuma alkaa Giorgio Cavazzanon kannella.
Heti lehden aukaistessa koen huumaavan näyn; väritys on erittäin kaunista varsinkin vanhempiin Ropsuihin verrattuna. Viime lehdessä toitotettu uudistus tuottaa siis tulosta.
Kakkukahnaus on Gian Giacomo Dalmasson ja Massimo De Vitan hieno tarina. Loistavaa luettavaa, tosin juonta olisi pystynyt varmasti venyttämään tätäkin paremmaksi. Silti, hienoa!
Paukut jatkuvat Alberto Savinin ja Marco Gervasion Raha kiertää -tarinan myötä. Sekin on hienoa jälkeä. En voi moittia.
Vanhaan malliin on Kuukauden klassikko Rodolfo Ciminolta ja Romano Scarpalta. Sarja antaa enemmän odotuksen aihetta, muttei siltikään petä. Hienous jatkuu edelleen.
Karhukopla ehtii vielä olla Kaidalla tiellä Giorgio Bordinin samannimisessä jutussa. Bordinilta odotin enemmän, mutta valitettavasti joudun toteamaan tarinan yltävän vain huonompien näkemieni herran teosten joukkoon. Uskomattoman hieno putki hajoaa siis viimeisen tarinan ansiosta.
Tietotoimisto jankkaa (harmi kyllä) jälleen kerran Karhukoplan tutut vaiheet. Myös Rotan keräilykuva, englanninkielinen sarjis sekä Carlo Panaron ja Lucio Leonin takasivun tarina pursuavat konnista. Koplasta päästään irti vain Pikku-Akun ja dekkarin ajaksi.
Yhteenveto: Ehdottomasti vuoden paras lehti (tähän mennessä)! Vain Bordinin tarina on heikohko tuotos. Yllättävää, että tällainen mahtava tilanne sattuu synttärinumeron kohdalle. Ei voi melkein kuin kehua.
-
Heh heh, kermakoristeltu kakku otetaan (taas) höyryävänä kuumasta uunista. Kääntäjä yrittää vähän korjailla "tortullaan".
Aika erikoiset ja kovat lait Ankkalinnassa. Liikennerajoitusten takia vääränä päivänä autoillut Aku viedään suoraa päätä vankilaan isojen konnien keskelle ilman mitään oikeuskäsittelyä (kääntäjä tekee parhaansa puhumalla putkasta). Liikennerikkomuksesta kymppitonnin takuusumma?
Timo
-
Vanhaan malliin on Kuukauden klassikko Rodolfo Ciminolta ja Romano Scarpalta.
Eipäs olekaan Scarpan jälkeä. Tarinan on piirtänyt Giorgio Cavazzano.
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++740-B
-
Uusimmassa oikeastaan kaikki tarinat 'klassikkoja', kun uusinkin on vuodelta 1998. En ole vielä lukenut mutta selailun perusteella kuvitus vakuuttaa. Ainoastaan Bordinin kuvitus 1980-luvun loppupuolelta on jo melko ryhditöntä.
-
Epäilin Karhukopla-numeron olevan täysi pettymys, mutta toisin kävi. Opushan oli kaikenkaikkiaan ihan mukava paketti.
Kakkukahnaus oli hyvin mukavahenkinen paukku Gian Giacomo Dalmassolta. De Vita loistaa piirroksillaan täysillä mukana.
Raha kiertää oli juoneltaan varsin mainio paukku Alberto Savinin käsikirjoituksella, mutten pitänyt Marco Gervasion piirroksista. Ne näyttivät... Öhh... Tyylittömiltä(?).
Vanhaan malliin-tarina oli muuten erinoaminesti tehty niin käsikirjoitukseltaan (Cimino) kuin myös piirroksiltaan (Cavazzano), mutta en pitänyt lainkaan siitä vähästä Ankkalinnan/Roope Ankan historiasta, joka tuossa esitettiin.
Kaidalla tiellä oli oikein mukavaa viihdettä. Giorgio Bordini on onnistunut luomaan hyvän perusjuonen ja kuvittamaankin sen itse. Hyvä lopetus kirjalle!
Jälleen kerran myös Rotan taideteos oli todella hieno. Tietotoimisto oli taasen jälleen sekin tylsää luettavaa. Palkintotehtävästä plussaa, vihdoinkin jotain missä on enemmän haastetta. Kaikki vastaukset löytyivät kyllä muistaakseni Tietotoimistoa lukiessa, mutta silti mukavaa vaihtelua tällaiset visat ovat. Vaikeampia vain saisi alkaa tulemaan.
-
Kaidalla tiellä oli oikein mukavaa viihdettä. Giorgio Bordini on onnistunut luomaan hyvän perusjuonen ja kuvittamaankin sen itse. Hyvä lopetus kirjalle!
Selvä parannus Bordinin edelliseen tarinaan. Nyt tätä luki ihan mielellään.
-
Toukokuun lehti oli ehdottomasti surkein numero moneen vuoteen. Jokainen tarina oli käsikirjoitukseltaan aivan onneton. Dalmasson tarina oli ainoa etukäteen jollain tasolla kiinnostava, mutta sehän oli ihan typerä. Loppulehti oli kuolettavan tylsää Bordinin vetäessä todelliset pohjat viimeisessä tarinassa. Ei näin. Surullista, että Karhukoplalle pitää kokonainen numero omistaa, kun esimerkiksi Mikillekään sitä ei ole koskaan tehty. Toki Karhukopla-teemalla olisi voinut hyviäkin tarinoita ilmestyä, mutta tämä oli nyt kyllä todellinen floppi. Varmaan tästä KK-fanit saivat jotain irti, mutta minulle keskinkertainen/tylsä koplailu on silkkaa murhaa.
Rotan potretin ohella lehden parasta antia oli tällä kertaa Cavazzanon kansikuva. Kerrankin mieheltä vähän onnistuneempi kansi. Kertoo tietysti surullisen paljon tästä lehdestä, että tuo on kohokohta.
Palkintotehtävästä plussaa, vihdoinkin jotain missä on enemmän haastetta. Kaikki vastaukset löytyivät kyllä muistaakseni Tietotoimistoa lukiessa, mutta silti mukavaa vaihtelua tällaiset visat ovat. Vaikeampia vain saisi alkaa tulemaan.
Vaikeampia ei ole tulossa. Palkintotehtävät on suunnattu max. 10-vuotiaille. Jos olet tuota vanhempi, olet kasvanut niistä ohi. En myöskään kutsuisi haastavaksi tehtävää, jonka jokaisen vastauksen voi lukea aivan suoraan lehdestä...
Epäilin Karhukopla-numeron olevan täysi pettymys, mutta toisin kävi. Opushan oli kaikenkaikkiaan ihan mukava paketti.
...
Hyvä lopetus kirjalle!
Roope-setä on lehti. ;)
-
Koninkaulus on paras roastmaster mitä Disney-tuotantoon tulee!
-
Koninkaulus on paras roastmaster mitä Disney-tuotantoon tulee!
Kiitos, otan tämän vain ja ainoastaan kohteliaisuutena! :laugh:
-
Vaikeampia ei ole tulossa. Palkintotehtävät on suunnattu max. 10-vuotiaille. Jos olet tuota vanhempi, olet kasvanut niistä ohi. En myöskään kutsuisi haastavaksi tehtävää, jonka jokaisen vastauksen voi lukea aivan suoraan lehdestä...
---
Roope-setä on lehti. ;)
Kjäh, kyllähän minä toki tiedän, että tehtävät eivät ole kuin pikkulapsille tarkoitettuja kilpoja, mutta tykkään silti vastailla niihin (siis olen kyllä reilustikin yli 10-vuotias :P). Aina voi vaikeampiakin toivoa. Turhaankin.
Ja juu, lehtihän se on, mutta minulla on tapana kuvata niitäkin eri nimillä, vaikkeivät ne niitä olekaan (opus, kirja, etc....).
Aina löydätkin jotain huomauttamisen arvoista ties mistä (ei pahalla)!
-
Arvostelu Roope-setä-lehdestä 6/11:
Kultaista kesää toivotteleepi Andrea Frecceron kannella ja Donald Soffrittin Pikku-Akulla käyntiin lähtevä lehti. Vaikka Ropsun uudistettu väritys on jo moneen kertaan toistettu asia, minun täytyy vielä mainita siitä; värit ovat upeita!
Varsinainen ensimmäinen tarina on Bruno Concinan ja Andrea Ferrarisin Äverikköjen eräretki. Pidän Ferrarisin piirroksista, eikä juonessakaan ole moittimista. Ei tätä mestariteokseksi voi kutsua, mutta hyvän mielen tästä sain.
Giorgio Pelizzari ja Michela Frare lähettävät Akun Unelmien lomalle viiden sivun hupailussa. Sarjaa täytyy kehua onnistuneeksi, sillä sekä idea että toteutus ovat loistavaa työtä.
Kuukauden klassikko on Guido Martinan ja Romano Scarpan aivonystyröistä poimittu Paljastavat jäljet. Tietotoimisto paljastaa, että tarinassa tärkeässä roolissa oleva Pluto on Ropsun sivuilla yllättävän harvinainen vieras. Enpä ole aiemmin tällaiseen kiinnittänyt huomiota, mutta näin asia ilmeisesti on. Eka Vekaran harvinaisuuteen kiinnitin huomiota jo viitisen vuotta sitten, tosin silloinkin asiasta kertoi Ropsu. Takaisin tarinaan; hyvää, tosin ei mestarillista, jälkeä. Toki Scarpan piirrostyötä voisi aina kutsua mestarilliseksi, mutta itse tarina ei yllä kärkikastiin.
Taikaviitta toimii Vakituisena avustajana johtosarjankin väsänneen Bruno Concinan ja tämän lehden ensikertalaisen Marco Melonin sarjassa, joka toimii samalla Concinan kaavalla kuin edeltäjänsä. Tasoa ei voi kehua mestarilliseksi, mutta hyvälle tuulelle tarina saa.
Enrico Faccini takaa jälleen tyytyväisyyttä takakannen yksisivuisensa kautta.
Lisäksi mukana ovat dekkari, englanninkielinen yksisivuinen, jo mainittu Tietotoimisto sekä Marco Rotan keräilykuva, joka ei tällä kertaa perustukaan Barksin tarinaan.
Yhteenveto: Lehti, jota ei voi sanoa mestarilliseksi eikä huonoksi, mutta hyvälle tuulelle se johdattaa. Ehkä sitä voisi siis kutsua jopa hyväksi? Mutta ei siis mestarilliseksi (kuinka monta kertaa sana esiintyy arvostelussani?).
-
Kesäkuun Roope-setä toivottelee kultaista kesää. Tämä ei sitä tuonut. Suoraansanoen ropsu oli mielestäni tällä kertaa aika heikko:
Äverikköjen eräretken juoni vaikutti aluksi ihan hyvältä, mutta huononi loppua kohden, kunnes päättyi viimeisten kahden sivun ollessa toivottomia. Andrea Ferrariksen piirrokset näyttivät oudon mitättömiltä tavalliseen tyylikkyyteensä nähden.
Unelmien loman ideaa en vain pitänyt hauskana. Se oli niin... Omituinen? Ehkä, en oikein osaa sanoa. Eipä kuvituksessakaan ollut ihmeellisyyksiä.
Paljastavat jäljet oli lehden paras tarina. Kuukauden klassikon ideana toimi mukava Mikki-dekkari, jonka arvoitus ratkesi minusta aika hömelösti, vaikka olihan tuo ihan yllättävä. Guido Martina siis pelasti lehden tällä tarinalla. En kuitenkaan kehuisikaan liikaa. Romano Scarpahan piirroksista vastasi, minkä takia pidin tästä vielä enemmän.
Vakituinen avustaja taas oli tylsä tarina. Voisi sanoa samansuuntaista kuin Unelmien lomasta, vaikka tarina erilainen olikin. Melonin piiroksetkin olivat tönköt.
Toivottavasti heinäkuun numero on parempi.
-
Toivottavasti heinäkuun numero on parempi.
Heinäkuun numero onkin 132-sivuinen paketti, joihin on yleensä saatu tavallista pidempiä (ja laadukkaita) tarinoita. Olisikin mukava saada kesähelteellä luettavaksi jokin oikein pitkä klassikkotarina.
-
höh! :-\ meiän ilmaset roope-sedät on tainnu loppua, ku ei oo näkyny. keväällä postin mukana alko tulleen joka kuukausi roope-lehti ja ihmeteltiin, että mistä niitä oikein tullee kun kukaan ei tiedä mitään eikä laskujakaan tullu perässä. olivat vissiin jotain ilmaisjakeluja, joilla yritetään koukuttaa ihmisiä.
-
Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Täytyy kyllä arvostaa Roope-sedän toimituksen kykyä löytää italialaisista tarinoista ne kaikkein huonoimmat ja koostaa kokonaisuuksia, joiden surkeuden pitäisi tarinoiden alkuperämaan huomioiden olla sula mahdottomuus. Ihan vinkkinä: jos käsikirjoittajan kohdalla lukee Bruno Concina, tarina kannattaisi ainakin selata läpi ennen suomennos- ja julkaisupäätöstä. Kerran kymmenestä saattaa natsata ja juttu olla jotain muuta kuin lukijan älyä aliarvioivaa roskaa.
Kesäkuun lehden ainoa valopilkku oli tietenkin Martinan ja Scarpan Mikki-tarina. Toki vanha kunnon Guidokin oli tarinan syntyaikoihin sen verran jäässä, että jutun loppuratkaisu on suoraan sanoen luokaton.
Ei tunnu tämä entinen huippulehti pääsevän syvästä aallonpohjastaan ylös, ei sitten millään.
EDIT: Kun tämän lehden taannoin ostin, kaupasta mukaan tarttuivat samalla niin Teemataskari, Jumbo kuin Iines-pokkarikin. Tämä oli näistä julkaisuista heikoin. Teemataskari oli tietysti aivan oma lukunsa ja Jumbosta jäänyt hyvä maku on lähinnä Gottfredsonin ansiota, mutta kun Iines-pokkari vie Ropsua tasossa ihan 100-0, eivät asiat ole aivan mallillaan. Siinäkin on Scarpaa, muuten, ja myös Cavazzanoa. Ja yksinkertaisesti enemmän tarinoita, joissa on edes jotain.
-
Arvostelu Roope-setä-lehdestä 7/11:
Heinäkuun 132-sivuisen paketin iskulause on Leppeää lomalukemista. Heti alkuun kansi sai minut kaikkea muuta kuin leppeäksi. Ensivilkaisulla kuvittelin sen olevan ylistetyn maestro Andrea Frecceron käsialaa, mutta toimituksellinen nurkka (palkintotehtävän alapuolella) kertoo viivojen olevan Stefano Intinin kynästä lähtöisin.
Guido Martinan ja Giovan Battista Carpin Machu Picchun aarre on Kuukauden klassikko vuodelta 1977. Tämän lisäksi aiempien Martinan 70-luvun lopulla väkertämien tarinoiden perusteella uskallan väittää, että kyseinen ajanjakso on ollut tälle ihan jotain muuta kuin kultakausi. Useimmat Martinan pettymykset ja jopa herran huonoimmat teokset ajoittuvat näille vuosille. Machu Picchun aarretta ei voi sanoa täysin huonoksi, mutta pettymys se on sekä Martinan että Carpin asteikolla. Carpin piirroksissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta joskus huono(hko) juoni laskee myös piirtäjän pisteitä.
Vartiotarha on lyhyt (umpitylsä) seikkailu Fabio Micheliniltä ja Pier Dario Pennatilta. Ehkä tuo yksi, jo suluissa mainittu, adjektiivi riittää kuvaamaan tarinaa.
Romano Scarpan sarjaa Kaukana kavala maailma voisi ehkä myös kutsua Kuukauden klassikoksi. Tosin tämäkin sarja tuottaa kavalan pettymyksen. Scarpan piirroksiin joutuu erittäin harvoin, miltei koskaan, pettymään, mutta käsikirjoitus voi hyvinkin ontua. Tässä tapauksessa juoni ei oikein iske ja pieni ennalta-arvattavuudenkin varjo laskeutuu tarinan ylle.
Kansi ei ilmeisesti sitten ollutkaan Andrea Frecceron jälkeä, mutta lohdutukseksi lehteen on upotettu peräti kaksi ylistetyn maestron taiteilemaa tarinaa! (Umph! Minun on pakko tunkea tähän välikommentti. Olen jo useaan otteeseen maininnut nykyisestä Freccero-politiikasta, mutta en ole kertonut sen harjoittamisen aiheuttamista sivuvaikutuksista. Olen erikoinen persoona (?) ja tämä Frecceron änkeäminen joka paikkaan on saanut minut peräti vihaamaan kaikkia (liioittelua?) tämän töitä. Aivan, vaikka miehen piirroksissa ei sinällään ole mitään vihattavaa tai yleensäkään moitittavaa. Olen saanut vakavan yliannostuksen.)
Ensimmäinen näistä Frecceron sarjoista on Tito Faracin kirjoittama, erikoislaatuinen Uudessa ulottuvuudessa. Tarinassa on jotain lupaavaa ja sellaista, mikä saa pitämään siitä, mutta lopputulos on silti keskivertotuotos. Frecceron piirroksissa ei tosiaan ole moitittavaa. Hieman ne poikkeavat nykyisestä tyylistä, sillä tarina on vanhempi tuotos, mutta sehän ei ole mikään synti.
Fausto Vitalianon kirjoittama Vaihtoehtovirtaa on niin ikään sarja, jossa on sitä jotain, mutta jossa ei olekaan lopulta oikein mitään. Vitaliano onnistuu luomaan illuusion, jonka ansiosta tarina on pidettävä. Frecceron piirrokset eivät saa moitteita.
Tässä lehdessä mainitsemisen arvoinen on Roope-sedän tietotoimisto, joka on kesäterässä. Kesä kaikilla -nimellä otsikoitu palsta pääsee ehdottomasti ehdolle Kaikkien aikojen huonoin R-S:n tietotsto -kilpaan.
Marco Rotan keräilypotretti on ehkä vuoden onnistunein (tähän mennessä). Hienoa jälkeä!
Ai niin, löytyihän täältä vielä yksi petturi. Nimittäin Enrico Faccini, jonka takakannella lymyilevä yksisivuinen on harvinaisen surkea.
Yhteenveto: Annan tälle murska-arviostani huolimatta keskivertoa paremman lehden arvosanan. Loppujen lopuksi lehdestä löytyy vain yksi täysin epäonnistunut tekele, joka on pitkä sarjakuva; Vartiotarha, joka sekin on tosin lyhyt. Pettymys ei aina tarkoita surkeaa.
-
Carpin piirrostyyli Machu Picchun aarteessa oli mielestäni kivan velmua, paljon hauskoja yksityiskohtia ja varsinkin ne isot ruudut (kuten se täyttäkin täydempi bussi) olivat suorastaan hersyviä. Leppoisa kuvakerronta toi jotenkin mieleen lastenkirjan kuvituksen. Hempeilyä onneksi pehmensi ankkojen keskinäinen kinastelu!
Scarpan tarinasta Kaukana kavala maailma en löydä siitäkään moitteen sanaa. Scarpa tosin piirsi tässä vaiheessa Mikin profiilin niin, että pupilli on kuin iso papu joka pullahtaa ulos silmästä. Persoonallista kyllä. Siveltimenjälki on juuri sopivan hillittyä, ei ehkä niin hermostuttavan liioiteltua kuin joskus.
Muut olivat vähän hömppää. Uudessa ulottuvuudessa oli jotenkin ihan ällistyttävän lyhyt, vaikka juuri tällaisesta aiheesta saisi eeppista sekoilua aikaan.
-
Voi voi, kesän Ropsut eivät ole kovin hyviä nyt kyllä olleet. Juttua tämän kuun lehdestä:
Machu Picchun aarre oli aika karmivaa luettavaa Martinan tasoon nähden. Onneksi Carpi osasi tuolloinkin piirtää.
Vartiotarha oli kyllä täysi pikkufiasko.
Eipä Scarpakaan tarjonnut järin hyvää tasoa Kaukana kavala maailma -tarinassaan. Pienoinen pettymys.
Noh, seuraava tarina oli muuten aikalailla kiitettävä, mutta siitä olisi saatu mitä mestarillisin, ellei tarina olisi loppunut äärettömän tukalasti. Kyseessä oli Uudessa ulottuvuudessa.
Vaihtoehtovirtaa -tarinasta voin sanoa tykänneeni. Lueskellessani tämän Roope-sedän yöllä kun en saanut unta, tämä tarina antoi hyvän mielen kolmen ensimmäisen tarinan pettymysten jälkeen.
Pieniä huomattavaksi pantavia asioita:
-"ROOPE-SETÄ" -teksti kannessa on kamalasti väritetty, samoin sen alla oleva räjähdyskupla, jossa lukee "132 sivua!". Tämä on tietenkin vain makuasia.
-Kerrankin tajusin Dekkaripähkinän ratkaisun. Ne ovat lähes aina totaalisen tyhmiä.
-Takakannen strippi sai minut nauramaan. Se oli nimittäin niin tyhmänhauska.
Nyt toivotaan sitten parempaa tasoa elokuulta...
-
Eipä Scarpakaan tarjonnut järin hyvää tasoa Kaukana kavala maailma -tarinassaan. Pienoinen pettymys.
Pahinta oli karmaiseva virhe mittasuhteissa. Se kala on "halkaisijaltaan kahdeksan metriä"? Ja kuitenkin se päällä ratsastava tyyppi on yhtä pitkä kuin kalan halkaisija. Kahdeksan metriä? Vaikka se kahdeksan metriä olisi kehä, olisi silloin halkaisija noin 2,5 metriä. Jokin ei nyt täsmää.
-
Kaksi vuotta ja kolme kuukautta kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ai niin, löytyihän täältä vielä yksi petturi. Nimittäin Enrico Faccini, jonka takakannella lymyilevä yksisivuinen on harvinaisen surkea.
Pahoittelen, mutta mielipiteesi on väärä. Tuo yksisivuinen on sanalla sanoen nerokas. Ei vitsisarjan aina tarvitse olla niin mahdottoman yllättävä ollakseen erinomainen.
Martina&Carpi oli myös mainiota kamaa, Scarpa oli loistava, Faracin tarina oli hieno eikä Vitalianonkaan sarjassa mitään suurta vikaa ollut. Kelpo lehti tällä kertaa, vaikka tietyt puutteet taas jäivätkin kaivelemaan.
-
Arvelin aloittaa Roope-setä lehden tilauksen heti kun muutan omilleni eli aika pian. Tykkään Roope-setä lehdestä enemmän kuin Aku Ankan taskukirjoista.
-
Tuliko kaikille tilaajille elokuun Ropsu eilen? Meille jäi tulematta, piti ostaa kaupasta. Onneksi oli kansihinta -50%, eli maksoi alle kaks egee. Dalmasson ja DeVitan & Martinan ja Carpin klassikkoankat näyttävät kivoilta, sen sijaan tämänkuinen pidempi Mikki näyttää lievältä pettymykseltä ainakin kuvituksen osalta. Käsikirjoittaja myös jokin tuntematon suuruus. Palkintotehtävässä kaikki sitten äänestämään Mikkiä tammikuun kanteen!
Kaikki arviot toistaiseksi siis silmäilyyn perustuvia, en ole vielä yhtään tarinaa lukenut.
-
Tuliko kaikille tilaajille elokuun Ropsu eilen? Meille jäi tulematta, piti ostaa kaupasta. Onneksi oli kansihinta -50%, eli maksoi alle kaks egee.
---
Palkintotehtävässä kaikki sitten äänestämään Mikkiä tammikuun kanteen!
Meillä loppui tilaus, eikä ole muistettu laittaa uutta menemään, minäkin siis ostin kaupasta.
Kansiäänestyksestä, ensi vuonnahan Roope täyttää 65 vuotta, joten kansi numero kolme voisi olla paikallaan, sillä se on ainut, jossa Roope esiintyy. Mikki on toinen vaihtoehtoni, olisihan pallokorvaa kiva nähdä kannessakin useammin. Ykksökuvan hylkäsin heti, kakkonen sopisi sikäli tammikuun lehteen, koska silloin on talvi, mutta Roope ja Mikki taistelevat nyt alitajunnassani jonkin aikaa.
Lehti näyttää itsessään erittäin hyvältä, lukenut en tosin ole minäkään sitä vielä.
-
No tulipahan mieleen, ankanpojat täyttävät ensi vuonna myös 75 vuotta. En taida silti äänestää ykköskantta, vaan pähkäilen edelleen kolmosen ja nelosen väliltä...
Lheti tulikin nyt luettua.
Tiedettä vai taikauskoa? oli vähän mitäänsanomaton, mutta hyvin toteutettu tarina.
Auringon temppelin aarre ei ole parhaita Mikin ja Hessun seikkailuja menneisyydessä. Eihän tässä mennä minkkeään aikakoneella, vaan taian avulla, vieläpä vahingossa. Juoni ei ole kovin kummoinen, muuten mukavaa luettavaa.
Energiakriisi on opuksen kantava voima - tarina ei kärsi mistään puutteista, on yksinkertainen ja hauska. Eikä ennalta-arvattava, vaikka loppuratkaisuun ehkä viitataankin kohdassa, jossa Roope ei muistanut omistavansa Ilta-Pulua. Tykkään!
Hyvä ropsu, muttei yllä kuitenkaan ihmeelliseen suoritukseen. Antoi hyvän maun suuhun kesä- ja heinäkuun osittain epäonnistuneiden lehtien suhteen, joten syyskuun numeroa innolla odottaen vain!
-
Minusta uusin oli hieno kokoelma huipputekijöiltä: de Vitaa varhaiskaudelta, Martina+Carpi ja Mikki-tarinan Uggetti muistuttaa jotakuta klassikkopiirtäjää ellei sitten itseään. Yleensä mitäänsanomattomat yksisivuisetkin olivat ihan hyviä.
-
...Mikki-tarinan Uggetti muistuttaa jotakuta klassikkopiirtäjää ellei sitten itseään.
Uggetti on ollut todella pitkään ns. alalla.
http://lambiek.net/artists/u/uggetti_maria-luisa.htm
Piirtää jotenkin vähän vinommin ja rennommin kuin perus-Disney-artisti. Persoonallisesti siis. Mikä voi tietenkin joidenkin mielestä olla sama kuin "väärin".
-
Arvostelu Roope-setä-lehdestä 8/11:
Syytän jokseenkin erikoista kansikuvaa siitä, etten ollut löytää uutta lehteä kioskin hyllystä. Ilmoitus 50 prosentin alennuksesta lämmitti saitaa ostajaa. Kansikuva on Andrea Frecceron jumalaista kädenjälkeä ja ostajan allergia puhkeaa.
Johtosarja on kuukauden klassikko vuodelta 1973. Tiedettä vai taikauskoa? -tarinan on kirjoittanut Gian Giacomo Dalmasso ja piirtänyt Massimo De Vita. Molemmat tuntuvat olevan hyvässä terässä. Turhan lyhyeksi tarina tuntuu kuitenkin jäävän. Tällä olisi voinut olla aineksia enempäänkin. Taavi Ankan, joka kuuluu suosikkihahmoini, esiintyminen lämmittää mieltä.
Lehden muukin anti vaikuttaa lupaavalta. Toinen tarina on Massimo Zammattaron ja usein parjaamani Maria Luisa Uggettin väsäämä Auringon temppelin aarre. Zammattaron nimi vaikutti tuntemattomalta ja näin aikalailla onkin. Inducksin mukaan herran tililtä löytyy vain neljä tarinaa. Uggetti sen sijaan, kuten mainitsinkin, on turhankin tuttu. En ole pitänyt tämän tyylistä, mutta tämän sarjan kuvitus tekee poikkeuksen. Hienoa ja tarinan tunnelmaan sopivaa jälkeä.
Jos minä saisin valita, nimittäisin Guido Martinan ja Giovan Battista Carpin Energiakriisin johtosarjan sijaan kuukauden klassikoksi. Tarina on täydellistä jälkeä sekä juonellisesti että taiteellisesti. Martina osaa kehittää hienosti Roopen ja Akun välille hauskoja tilanteita. Roopen kierous on onnistunutta.
Yksisivuisista: Giuseppe Sansonen Karhukopla-hupailu Uusi harrastus on köyhä, samoin takakannesta löytyvä Carlo Panaron ja Paolo De Lorenzin Kuumia tunteita?, pääosassa Riitta.
Lisäksi lehden uumeista löytyvät muun muassa köyhän miehen English Edition, pitkästä aikaa kiinnostava tietotoimisto sekä yllätyksellisesti kaksisivuinen dekkaripähkinä, joka on silti uskomattoman hömelö.
Palkintotehtävästä löytyy jotain erikoista. Lukijat saavat kunnian valita tammikuun Ropsun kannen. Täytyy valitettavasti todeta, ettei yksikään Giorgio Cavazzanon teoksista ole mielestäni hyvä. Silti valintani oli helppo. Suosikkini on kansi numero 4. Se on vaihtoehdoista hienoin ja tunnelmallisin.
Yhteenveto: Hyvä lehti! Ehdottomasti vuoden parhaimmistoa! Klassikot tekevät lehden.
-
Klassikot tekevät lehden.
Todellakin. Nyt täytyy kiittää ja kumartaa lehden toimituksen suuntaan. On monta syytä olla iloissaan. Ensinnäkin se, että oli peräti kaksi ns. klassikkoa mukana. Tämä on balsamia sille, että taskukirjoista nämä ovat käytännössä kokonaan tippuneet pois. Toinen syy on se, että Carpi on nyt ilmeisesti nostettu Suomessakin mestariksi Cavazzanon, De Vitan ja Scarpan rinnalle sillä sen verran taajaan miehen juttuja on nyt nähty. Kolmas ilon aihe on se, että toimituksessa on joko luettu kvaakia tai otettu onkeen sinne sataneista palautteista. Tarkoittaa sitä, että jatkossakin varmaan klassikkoiloittelu jatkuu.
Ainahan voi parantaa. Vielä kun saataisiin ainakin Gatton ja Bottaron vanhempaa tuotantoa, niin riemuni lisääntyisi. Ja vanhempia Mikki-juttuja muiltakin kuin Scarpalta toivon.
-
Kaksi vuotta ja neljä kuukautta kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässähän alkaa kuukausi loppua, enkä ole sanonut tuoreista julkaisuista vielä mitään. Koitetaanpas nyt saada jotain ilmoille ennen syyskuuta.
Foorumin vakiokasvot varmasti tietävät, kuinka suuresti vanhoja mestareita arvostan, mutta pakko sanoa, että liika on liikaa. Elokuun Ropsu oli häiritsevän täynnä vanhoja tarinoita, kun Mikki-tarinakin oli yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Ei siinä mitään, jos tarinat olisivat olleet huikeita klassikoita, mutta siitä ei ollut toivoakaan. Dalmasson Roope oli hölmö, Zammattaron Mikki hyvin keskinkertainen ja viimeksimainitun tarinan piirrokset toki aivan järkyttävät. Uggetti ei kyllä ketään klassikkotekijää muistuta, jälki on mielikuvituksetonta ja kankeaa kuin mikä. Muistuttaa itseään ja jonkin verran toista b-luokan piirtäjää Sandro Dossia.
Martinan ja Carpin Aku-tarina oli tämän lehden selvästi paras, mutta eipä sitäkään voi miksikään mestariteokseksi kutsua. Parasta tässä on tuo Jannen mainitsema Carpin arvostuksen lisääntyminen, mutta tätä lehteä sekään ei pelasta. Jonkun kehumat yksisivuiset olivat nekin huonompia kuin yleensä, eli eipä tästä jäänyt GBC:n piirrosten lisäksi oikein mitään käteen. Tietotoimistostakin sai vähän tyhmästi minusta sellaisen käsityksen, että Taavi olisi jotenkin huomattavasti yleisempi/merkittävämpi hahmo ollut vanhoissa Akkareissa kuin italialaistarinoissa vaikkapa läpi koko Taskarien historian.
Minne ovat lehdestä häipyneet hyvien tekijöiden uudet Mikki-tarinat? Tänä vuonna ei lehdessä ole nähty vielä ainuttakaan tuoretta/tuoreehkoa laatu-Mikkiä. Viime vuonna nuo kriteerit täyttäviä juttuja nähtiin sentään aina välillä ja jopa surullisenkuuluisana vuonna 2009 muutama. Huippuvuosina 2007 ja 2008 lehdessä ilmestyi noin kymmenen (10!) erinomaista tuoretta Mikki-tarinaa kumpaisenakin vuonna. Ja siihen päälle vielä varsin mukava määrä klassikoita sekä Tito Faracin Kaasi&Murske -tarinat, niin johan oli Mikki-maailman ystävällä onnenpäivät. Samoin ankkatarinoiden osalta taso oli keskimäärin todella paljon korkeampi kuin nykyään.
Klassikot ja "klassikot" lisääntyvät, mutta lehti vain huononee.
-
Syyskuun Roope-Sedän kansi on identtinen asetelmaltaan tulevaan lokakuun Saksan taskariin, tsekatkaapa:
http://www.lehtipiste.fi/fi/aikakauslehdet/102605/Roope-Set%c3%a4/
http://www.lustige-taschenbuecher.de/ltb-katalog-420.html
Pii on vaihtunut Pennoseksi. Kuukauden tarinat näyttävät kivoilta, on Ankporttia, DeVitan Mikkiä ja Salvagninin&Cavazzanon johtosarja Pennosineen. Ainoa kysymysmerkki on lehden päättävä Karhukopla-sarja, joka ei tekijöiden puolesta ole klassikkoainesta (Secchi& Urbano). Pohdiskelen miettimääni Ropsu-Taskari julkaisupolitiikkaa lisää taskari-ketjussa myöhemmin.
-
Kun nyt lyhyen tilausjaksoni ensimmäinen Roope-setä ilmestyi, niin täytyy kai se sanoa tämän ja irtonumerona ostamani edellisen lehden kokemuksella että mieluummin jatkan tämän kuin Aku Ankan tilaamista. Ensi vuonna palaan AA:ssa satunnaiseen irtonumeroiden ostamiseen ellei taso parane roimasti. Sen verta parempi lehti tämä Roope-setä on.
Kuukauden tarinat näyttävät kivoilta, on Ankporttia, DeVitan Mikkiä ja Salvagninin&Cavazzanon johtosarja Pennosineen. Ainoa kysymysmerkki on lehden päättävä Karhukopla-sarja, joka ei tekijöiden puolesta ole klassikkoainesta (Secchi& Urbano).
Ei se Karhukopla-tarina aivan klassikko ole, mutta varsin toimiva silti. Yllätyin ihan siitä että Ankport-tarina oli lehden heikoin. Aikanaan kun tilauksen lopetin, jäin juuri noita eniten kaipaamaan. Mitä tulee tuohon vuoden 1979 klassikkoon, sille jopa voi tuon nimikkeen oikeastikin antaa. Hyvin kasassa pysynyt paketti, johon oli saatu mukaan jopa pienoinen yllätys ilman että se tuntui päälleliimatulta. Plussaa myös muutamasta varsin onnistuneesta juonen ulkopuolisesta lisävitsistä.
En minä tavallisesti jaksa näin tarkkaan ankkajulkaisuja ruotia, vaikka muiden kirjoittamia onkin ollut mukava lukea. Mutta niin mieluisasti nämä Roope-sedät Aku Ankkoihin verrattuina ovat toimineet, että tässähän vallan intoutuu. Pitänee hankkia aiemmin tänä vuonna ilmestyneetkin, tietenkin Kvaakin arvovaltaisen raadin sanomisten perusteella.
-
Arvostelu Roope-setä-lehdestä 9/11:
Uusi Ropsu alkaa lupaavasti, sillä kansikuva on maestro Andrea Frecceron jumalaista kädenjälkeä. (Olkaa onnellisia, sillä en enää tässä vaiheessa lähde kertaamaan sitä, kuinka vihaan Frecceron (ja Cavazzanon) yksipuolista kierrättämistä kansissa.)
Ja kas, kukas onkaan piirtänyt johtosarjan! Minulla ei ole asian suhteen valittamista, mutten voinut vastustaa kiusausta äskeisen huomautukseni jälkeen. Rudy Salvagninin sarjan Kokkisodassa on siis piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tarina on saanut itselleen peräti Kuukauden klassikon leiman. Tosin minä en sitä klassikoksi leimaisi. Sarjassa ei ole mitään erityisen hyvää ja sitä varjostaa pienoinen ennalta-arvattavuuden viitta.
Ankportin tarinat palaavat Ropsuun ryminällä. Käsikirjoittajana on Alberto Savini ja piirtäjänä Stefano Turconi. Valitettavasti Flunssan viemää -nimeä kantava tarina päätyy sarjan huonompien tuotosten joukkoon. Kun muistelee muitakin viimeisimpiä Ankport-tarinoita, voi taas hyvällä syyllä huokaista, että jokin on pitkien tarinasarjojen tekemisessä pielessä. Ihan liian moni sarja kääntyy huikean alun jälkeen usein pysähtymättömään laskukierteeseen. Näin on käymässä myös Ankportille. Esitän kuuluisan kysymyksen: Missä vika?
Stefano Ambrosion ja Massimo De Vitan Avartava luonto tuuppaa estradille Mikin. Tästä tarinasta löytyykin sitä jotakin. Sekä käsikirjoitus että De Vitan loistokkaat piirrokset viihdyttävät. Tosin näistä aineksista olisi voinut ehkä sittenkin väsätä jotain tätäkin hohdokkaampaa. Silti sarja lunastaa, ylivoimaisesti ja helposti, lehden parhaan tittelin.
Paluu lähelle pohjamutia tapahtuu Riccardo Secchin ja Emilio Urbanon Karhukopla-sarjan Toivottomia toiveita myötä. Tämä tarina onnistuu vain ärsyttämään. Suurin syyllinen tähän on Urbano, joka ei hallitse Karhukoplan piirtämistä. Selvä, tunnustan. Urbano ei tunnu hallitsevan minkään piirtämistä.
Muusta lehden annista maininnan ansaitsevat Enrico Faccinin yksisivuinen sekä Marco Rotan keräilykuva. On erittäin surullista, että sain parhaan tunnelman siitä, kun luin toimituksen väsäämää, mielestäni äärimmäisen turhaa, juoniselostusta Barks-klassikosta Mystery of the Swamp.
Yhteenveto: Olen masentunut. Tähänkö on tultu? No, ehkä näinä aikoina jotain on sekin, että yksi tarinoista ei ole huono. Ja se, että kokee eniten lukemalla silkkaa höpinää.
-
Oma mielipiteeni Roope-sedästä on se, että numero on pitkästä aikaa hyvä. Jokainen tarina on edes jotenkin keskinkertaista parempi. Vaikkei mikään mestaritasoa olekaan.
Kokkisodassa oli viihdyttävä, mutta säröilevä kokonaisuus. Loppujen lopuksi sai hyvälle tuulelle. Cavazzanon vanhempaa piirrostyyliä on vaihteeksi ilo seurata.
Flunssan viemää oli hauska tarina, mutta olemukseltaan kökkö. Ankportin tarinat eivät ole ikinä olleet suosikkejani, ne ovat jotenkin... ei-minunlaisiani. Ööh.
Avartava luonto oli sekin varsin piristävä erilaisuudessaan. De Vitan piirrokset elävöittivät hieman tarinaa, joka tuntui kyllä olevan aika rönsyilevä.
Toivottomia toiveita oli todella hienoa Karhukopla-laatua kun vertaa kolmikon seikkailuihin yleensä. Tarina oli koottu hyvin ja se piti otteessaan.
Tästä on hyvä jatkaa lokakuuhun. Aaveita ja kummituksiahan sitä olisi sitten tiedossa (eikö?).
-
Voisiko joku kertoa että onko yhtään Mik de hiir seikkailua uusimmassa Roope-setä lehdessä? (roope-setä 9/2011)
luin akuankka.fi kautta että kyseisessä lehdessä on ainakinyksi Massimo De Vita piirtämä seikkailu.
-
Tuossa ylempänä kahdessa viestissä arvostellaan ko. lehden tarinat. Ei siis ole Mik de Hiirtä.
-
Kaksi vuotta ja viisi kuukautta kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tämän kuun Ropsu oli ihan mainio tasoltaan. Kelvollinen klassikko, kelvollinen Ankport-tarina, hyvä Mikki-juttu ja ainoastaan yksi floppi (Secchin ja Urbanon Karhukopla, totta kai). Facciniltakin mukana tyylikäs yksisivuinen.
Yleisarvosana tyydyttävä. Ei erinomainen lehti, muttei myöskään viime aikojen heikoimpia.
-
Aarteenetsijät kuulostaa hyvältä, mutta käytetyltä.
Taikaviittaa, aha.
Kirjallisuusparodiat voisi olla tosi hyvä, kunhan eivät taas möhli.
Itämeri? Miksi joku junttimainen Itämeri? Parempiakin kohteita olisi tarjolla. Korhonen ja Cavazzano onneksi tekijöitä, tarina on aika varmasti siis luettava.
-
Itämeri? Miksi joku junttimainen Itämeri? Parempiakin kohteita olisi tarjolla.
Itämeri vasta onkin hieno ja tärkeä aihe! Tiesittekö, että se on yksi maailman likaisimmista meristä, ellei jopa likaisin? Kari ja Giorgio ansaitsevat tästä erityiskiitokset.
Muut aiheet vaikuttavatkin sitten siltä samalta vanhalta kierrätykseltä.
-
Tälläistä pientä pilkun viilausta, mutta uusimmassa lehdessä, ensimmäisessä tarinassa oli matemaattinen laskuvirhe 8]
-
Tälläistä pientä pilkun viilausta, mutta uusimmassa lehdessä, ensimmäisessä tarinassa oli matemaattinen laskuvirhe 8]
Ja se oli mikä...?
-
Ja se oli mikä...?
Sivu 4, ruutu 3. Oikea vastaus on 729 € eikä 629 €.
Hyppäsin tarinan yli, kun ruvettiin puhumaan vallan ja mahdin proteiineista, joita kulta ja raha sisältävät. Cimino-kellot kilisivät ja tarkistus ekalta sivulta vahvisti asian.
-
Laskuvirhe ei himmennä kahden ekan tarinan loistoa: Cimino & Cavazzano ja Casty & De Vita.
-
Laskuvirhe ei himmennä kahden ekan tarinan loistoa: Cimino & Cavazzano ja Casty & De Vita.
Nyyh, unohdin ostaa ropsun! Kansi on kuvottavan hieno ja tarinatkin kuulostavat todella hyviltä. Pitää käydä huomenna kaupassa.
-
Olipas taas Roope-setä 10/11 harhaanjohtava.
Katsoin kansikuvaa ja ilahduin, kun näin Mustakaapun ja Mikin kuvassa. Olen aina pitänyt Mustakaapu-tarinoista. Voi sitä pettymyksen määrää, kun ei koko lehdestä löytynyt yhtään Mustakaapua. >:(
Onneksi Gavazzano pelasti päiväni. Tollasesta piirrosjäljestä tykkään, vaikka se olikin vuodelta 1972. Miksi ei piirretä Aku Ankkaa enää tolla tyylillä. Noi liian paksuviivainen ja hutaisten tehty piirrostyyli on ihan kamalaa katsottavaa.
Kai mä olen vaan niin pirun vanhanaikainen sit...joutuisin lukittavaksi museoon.
-
Laskuvirhe ei himmennä kahden ekan tarinan loistoa: Cimino & Cavazzano ja Casty & De Vita.
Pahus, selasin tuota mutta Casty jäi hoksaamatta. Myös hinnan puolittuminen lisää ostopakkoa.
-
Olipas taas Roope-setä 10/11 harhaanjohtava.
Katsoin kansikuvaa ja ilahduin, kun näin Mustakaapun ja Mikin kuvassa. Voi sitä pettymyksen määrää, kun ei koko lehdestä löytynyt yhtään Mustakaapua. >:(
Ainakaan inducks ei lehdessä käytettyä kantta löydä, joten kyseessä lienee suomalaisen toimituksen tätä numeroa varten tilaama kuva.
Voihan olla, ettei Mikin ja Akun taustalla oleva hahmo ole Mustakaapu ollenkaan, vaan ihan kaavun näköiseksi piirretty tavallinen lakana-aave. Haalea värityskin hieman viittaisi siihen suuntaan(?).Pahus, selasin tuota mutta Casty jäi hoksaamatta.
Kyseessä on Massimo De Vitan, Castyn idean pohjalta kirjoittama tarina, mutta varsin mainio juttu kuitenkin.
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2590-1
-
Arvostelussa Roope-setä-lehti 10/11;
Lokakuun Ropsun kauhuteema lienee jo perinne. Perinnettä ovat pitäneet yllä aiemmilta vuosilta tutut loistavat kokonaisuudet. Valitettavasti nyt mennään sillä kaavalla, millä nykyisin on totuttu menemään. Vedetään riman alta ja pahasti.
Andrea Frecceron kansi. Ei, tällä kertaa se ei ole niin huono juttu! Tämä kansi on lehden ydin. Se on parasta tässä lehdessä. Minulle se antoi ensiksi luvan olettaa tulossa olevan jotain nykyisin liian harvinaista. Kun selailun myötä löysin Castyn nimen tekijöiden joukosta, olin innoissani. Kohtalon oikusta kansi ei liity mitenkään lehden sisältöön. Pettymys on valtaisa.
Aloitustarina, Lohikäärmesammal, jatkaa toista perinnettä. Se on kuukauden klassikko vuodelta 1972. Tekijämiehinä ovat tutut legendat Rodolfo Cimino ja Giorgio Cavazzano. Jos kyseessä olisi täysin tavallinen Ropsu, voisin kehua sarjaa moitteettomaksi, mutta koska kyseessä on perinnepaketti, jonka kunniakasta olemassaoloa tulisi jatkaa täysillä, päädyn moittimaan. Tarina on hyvä, tekijöidensä taattua laatua, mutta se on työnnetty täysin väärään väliin. Lohikäärmesammal ei kuulu juuri tähän numeroon. Juonessa minua pistää silmään yksi asia; miksi Tupu, Hupu ja Lupu hyväksyvät Roopen toiminnan? Lohikäärme/hirviö jää vangiksi! Ei Sudenpentujen kuulu katsella otuksen tuskaa hymyillen, kuten viimeisessä ruudussa tapahtuu. Miinus Ciminolle.
Pelko pois! on Castyn ideasta syntynyt, Massimo De Vitan väsäämä tarina, jolta odotin paljon. Erityisesti kannen ja Castyn nimen nähtyäni. Tämäkin tarina on hyvä. Valitettavasti joudun toteamaan samat asiat kuin edellisenkin sarjan kohdalla. Tämä tarina ei tunnu olevan kotonaan. Tästäkin jutusta löydän yhden pistävän seikan; sivu 67. Katsokaa tarkkaan. Tarinan hissi on täysin epärealistinen. Missä tuollainen kulkuyhteys hissistä rakennukseen on mahdollinen? Edes De Vitan taiteelliset vapaudet eivät anna tätä seikkaa anteeksi. Miinus De Vitalle.
Stefano Ambrosion ja Andrea Maccarinin Taavi Ankka ei usko aaveisiin jatkaa edelleen hyvien tarinoiden linjaa. Erityisesti Taavin esiintymisestä täytyy antaa erityismaininta. Mistä oikein johtuu, ettei tämäkään sarja kaikesta hyvästä huolimatta tunnu kuuluvan tähän lehteen? Ei perinnettä tällä tavalla jatketa.
Bruno Sardan ja Sergio Cabellan Milla-hupailu (?) Osaava opettaja onkin sitten täystyrmäys perinteille. Tätä sarjaa en voi myöskään kutsua hyväksi. Annan tässä vaiheessa ison miinuksen tarinoiden valitsijoille.
Takakannen yksisivuinen vaikuttaa mauttomalta vitsiltä. Ihan kuin joku haluaisi piruilla lukijoille. Nino Russon ja Alessandro Barbuccin yksisivuinen on surkeaa moskaa sekä (olemattomalta) juoneltaan että piirroksiltaan.
Seuraavaksi jakelen ison plussan. Marco Rotan kuukauden keräilypotretti on tuttuun tapaan hieno ja loistelias, mutta nyt myös sen takaa löytyvän artikkelin kirjoittaja on kunnostautunut. Jutussa ei kerrata yksityiskohtaisesti potrettiin liittyvän tarinan juonta, vaan sarjan synnystä kerrotaan mukavalla tavalla. Hyvä!
Lopuksi luovutan vielä yhden miinuksen. Tietotoimisto pettää nykyisin lähes aina. Niin nytkin. Se on ottanut esille jälleen ihan liian tutun asian ja jauhaa siitä vain pinnallisesti. Buu!
Yhteenveto: Tarinat ovat hyviä, erittäin hyviä suhteutettuna Ropsun nykyiseen yleistasoon. Pahaksi onneksi näillä tarinoilla ei vain Ropsun kauhuteeman loistavaa perinnettä jatketa sille kuuluvalla tavalla. Lehti on periaatteissaan epäonnistunut. Jos taas kysellään lukunautinnosta ja suosituksista, voin sanoa nauttineeni ja suosittelevani lehteä. Ainoa asia, mikä meni vikaan, oli teema.
-
Kohtalon oikusta kansi ei liity mitenkään lehden sisältöön.
– –
Tarinan hissi on täysin epärealistinen. Missä tuollainen kulkuyhteys hissistä rakennukseen on mahdollinen?
– –
Bruno Sardan ja Sergio Cabellan Milla-hupailu (?) Osaava opettaja onkin sitten täystyrmäys perinteille. Tätä sarjaa en voi myöskään kutsua hyväksi.
Kannen aave näyttää liiaksi Mustakaavulta. Aaveena se liittyy hyvinkin lehden sisältöön ja varsinkin Castyn ideoimaan tarinaan.
Hissirakenteen tarkoitus on korostaa tohtorin huimapäisyyttä. Ei kai kukaan muuten menisi pilvenpiirtäjän katolla olevaan toimistoonsa kaiteetonta kapeaa kaistaletta pitkin?
Minä pidin Milla-tarinasta. Hieno tarina opettamisesta, luottamuksesta, kunnioittamisesta ja työpaikkakiusaamisesta. Sopisi vaikkapa opettajankoulutukseen pikku keskustelutehtäväksi. Millan menetelmissä on toisaalta hyvää ja toisaalta vältettävää. Itse en koskaan taikoisi oppilaalleni aasinkorvia.
-
No niin, kansi antoi minullekin erilaisen kuvan koko lehdestä. Ei Mustakaapua, nyyh taas!
Mikään tarinoista ei oikein sopinut tähän lehteen:
Lohikäärmesammal oli todella hieno kokonaisuus, muttei siinä ollut mitään "hurjan hirveää". Lohikäärme ei kuulu kauhujuttuihin. Muutenhan tämä tarina oli ehdottomasti lehden paras!
Pelko pois! oli tyhmä. Casty olisi varmasti saanut ideastaan itse paljon paremman käsikirjoituksen. Piirrokset erinomaiset, mutta juoni niin tönkkö, ettei mitään rajaa. Voi De Vita minkä teit! Eikä muuten ollut tässäkään mitään hirveää, aaveetkin olivat epäaaveita.
Taavi Ankka ei usko aaveisiin oli tarinoista se, joka parhaiten lehteen sopi. Juoni nyt ei maailmaa mullistanut, mutta kyllä tämän luki. Kamalat piirrokset. Eikä ollut hirveää.
Osaava opettaja jatkaa melko laimeiden Milla -tarinoiden perinteitä. Mitään järin uutta ei tarjota. Kurjaa.
Siis sanalla sanoen kurja lehti. Ensimmäinen tarinakin laimenee tällaisten joukossa.
-
Tulevassa lehdessä on Francesco Guerrinin tarina, ilmoittelee Aku Ankka Facebook-sivuillaan... ;D
-
Hitto, taas jäi mehevä pala internet-keskustelujen hienouksia saksien alle. Jäätävä juhlinta, kenties ironinen v*ttuilu ja sen mahdollinen väärinymmärtäminen...tässähän alkoi olla suuren urheilujuhlan tuntua. ;D
No mut ei mitään. Pipo syvemmälle päähän ja ironiatutkan ruuveja kireämmälle. Anteeksi häiriö ja jatketaan asiasta.
Eli juhlinta uusiksi, mutta otetaan sekin vähän hillitymmin, ettei näytä niin törkeältä...
GUERRINI!!!!!!!!!!! Kaksi ja puoli vuotta ilman miehen tarinoita, ja nyt on tulossa helpotusta! Aivan mahtavaa. Kerrankin pääsee kunnolla kiittelemään Roope-sedän toimitusta! :P :P :P
-
Jatketaan nyt tuosta sen verran, että missään tapauksessa kyse ei ollut trollauksesta, vaan lähinnä maalasin kauhukuvia siitä, että jos tuo kauan odotettu tarina osoittautuukin pettymykseksi. Ettei muistella pahalla...
Maaliskuun Roope-setä on viimeisin mitä tähän talouteen on tullut. Jos sitä lopettaisi Akkarin kokonaan ja keskittyisi tähän julkaisuun, mistä on kyllä viime vuosina parempia kokemuksia.
-
Poistui samalla tuo minunkin viestini joten kysytään uudestaan. Onko tämä Guerrini se piirtäjä, jonka ankat on kummallisen leveäharteisia tai vahvasti olkatopattuja? Taitaa olla (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2295-5). En voi sanoa pitäväni mutta ei ole mikään inhokkikaan.
On muuten ihan reilusti valinnanvaraa julkaisemattomissa, 46 kpl (http://coa.inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=2&pg2=&bro2=&bro3=&kind=n&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=francesco+guerrini&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=&art2=&ink=&ink2=&pub1=&pub2=&znfi=on&part=&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=en&vfi=on&sort1=auto).
-
Jatketaan nyt tuosta sen verran, että missään tapauksessa kyse ei ollut trollauksesta, vaan lähinnä maalasin kauhukuvia siitä, että jos tuo kauan odotettu tarina osoittautuukin pettymykseksi. Ettei muistella pahalla...
Joo, mun mokani. Välillä viestien sävyä on vähän vaikea tulkita, ja nyt meni pieleen. Pahoittelen asiatonta vastaustani, toivottavasti et pahastunut turhasta tylytyksestäni. (Kuvasin mielestäni trollit aika hyvin, mutta kohdistin tällä kertaa väärin. ;D)
Niin...pettymyksen mahdollisuus on toki joidenkin kohdalla varmasti olemassa tämänkin tarinan suhteen. Minun kohdallani ei. Francesco Guerrini on mestaripiirtäjä eikä muuksi muutu, ja minulle riittää vain se, että pääsen miehen upeaa taidetta ihailemaan. Käsikirjoituksella ei tässä tilanteessa ole lainkaan merkitystä.
Lisäksi Guerrini on niitä (aika harvassa olevia) piirtäjiä, jotka onnistuvat piirroksillaan nostamaan tarinan kuin tarinan tunnelman niin huikeisiin sfääreihin, että käsikirjoituskin tuntuu paria pykälää paremmalta. Tarina on yksinkertaisesti aina meikäläisen mielestä vähintään "hyvä", jos Guerrini on sen kuvittanut, käsiksestä viis. Se on aika paljon se, kun yleisesti ottaen rummutan juuri käsikirjoittajien roolin korostamisen puolesta.
Muita samaan pystyviä piirtäjiä (samassa mittakaavassa) ei juuri ole — Paolo Mottura on ainoa, joka tulee äkkiseltään mieleen. Scarpa, Carpi ja kumppanitkin saivat joskus niin totaalisen susia tarinoita piirrettäväkseen, että edes he eivät pystyneet niitä "hyviksi" kohottamaan, jolleivät olleet aivan terävimmässä vedossaan piirtäjinä. Sitten on tietenkin piirtäjiä, jotka tietynlaiset tai tiettyjen hahmojen tähdittämät tarinat hallitsevat lyömättömällä tavalla. En esimerkiksi usko, että löytäisin Giorgio Cavazzanolta Mikki-tarinaa, jonka en voisi sanoa olevan vähintään hyvä. Enrico Faccini onnistuu puolestaan tekemään keskinkertaisestakin huumoritarinasta hauskan.
Mutta Mottura ja Guerrini ovat ne yleismestarit, joiden piirrosjälki on ollut koko uran ajan niin jumalaista, että tarinat ovat yksinkertaisesti muuttuneet hyviksi heidän käsissään. Siis jos niiden on tarvinnut muuttua — kiitettävän paljonhan kumpainenkin herra on saanut kuvitettavakseen todella erinomaisia käsikirjoituksia.
-
On muuten ihan reilusti valinnanvaraa julkaisemattomissa, 46 kpl (http://coa.inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=2&pg2=&bro2=&bro3=&kind=n&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=francesco+guerrini&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=&art2=&ink=&ink2=&pub1=&pub2=&znfi=on&part=&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=en&vfi=on&sort1=auto).
No niin juuri. Valtava määrä miehen suht rauhallisen tahdin huomioiden. Yksi asia minua on tässä ihmetyttänyt (no monta, mutta käsitellään yhtä nyt). Nimittäin se, että kun italialaisista Aku-tarinoista (siis sellaisista, joissa Aku ihan omana itsenään on päähenkilö) on ollut viime vuosina hiukan pulaa (esim. Taskareissa hyvin usein ainoat Aku-tarinat ovat Egmontin tuotantoa), miksi ei julkaista Guerrinin Paperinoa? Kuten tuostakin listasta nähdään, mies on viime vuosina tehnyt aika monta tarinaa, joissa Aku on pääosassa.
On kiva, että eri hahmojen "omia" tarinoita julkaistaan, mutta kyllä minä mieluummin lukisin välillä mestaripiirtäjän Aku-tarinan kuin kehnojen tuhertajien taikaviittakarhukoplamillamagiakorri-settiä kuukaudesta toiseen. Tai lukisin mieluummin italialaista Akua kuin Egmontin yritelmiä. Aku-tarinoita ei ihan älyttömästi Topolinossa tällä hetkellä ilmesty. Siitä, mitä julkaistaan, pitäisi poimia kermat ja kirsikat tänne, ja Guerrinin tarinat ovat ehdottomasti niitä tähtihetkiä. (Toki kaikki muutkin Francescon tarinat kiinnostavat yhtä paljon, Aku oli nyt vain esimerkki.) Edelleenkin on vaikea tajuta, kuinka unessa esimerkiksi Taskaritarinoiden valitsijat voivat olla. Syyttävä sormi osoittaa tällä kertaa Saksaan/Tanskaan/sinne, missä ikinä nämä valinnat tehdäänkään. Ei sillä, että uskoisin suomalaisten selviävän tehtävästä sen paremmin...
Mutta ei murehdita tätä nyt liikaa. Mahtavuutta on tulossa! Kuka tietää, ehkä tästä alkaa oikea Guerrini-putki...
-
En ihan samanlaiseen hehkutukseen lähde mutta kyllä, Guerrinin piirrosjälkeä katselee muutenkin ilokseen ja onnistuu myös parantamaan tarinaa kuin tarinaa. Ja noiden mainittujen ohella myös esim. Flemming Andersen onnistui aikoinaan tässä, keskinkertaisistakin tarinoista tuli paljon vetävämpiä Andersenin piirtäessä (nykytilanteesta en sano mitään).
Eli jos ei ole saanut vakavaa aivovauriota, katkonut käsiään tms niin odotettavissa on aina vähintään lukemisen arvoinen sarja.
-
On niitä parempiakin ankkapiirtäjiä kuin Guerrini. Itse oon aina pitänyt herran piirroksia sekundana. En ole yhttään harmittanut, vaikka ei Roope-setä lehdessä olekkaan ilmestynyt hänän töitään. Enemmän saisi olla Lara Molinarin kätten jälkeä.
-
Kun tuota Kahkosen listaa katsoo, niin melkoisen suuri osa tarinoista on varsin lyhyitä alle tai vain hieman yli 10-sivun luokkaa.
Minäkin kuulun heihin jotka ovat ehtineet jo tässä menneinä vuosina kaipailemaan Francesco Guerrinin piirtämiä tarinoita, joten toivoisin, että toimitus on valinnut lehteen taiteilijalta vaikkapa johtosarjan, eikä lyhyttä täytetarinaa...
-
Eipä ollut mitään hurjan hirveää lokakuun Ropsussa. Pari hyvää tarinaa kuitenkin löytyi. Castyn ideoima, De Vitan käsikirjoittama ja piirtämä Mikki-tarina oli lehden paras, vaikkei kieltämättä aivan Castyn perustasolle yltänytkään. Hyvä idea ja toimiva tarina joka tapauksessa, De Vitan upeilla piirroksilla höystettynä.
Lehden toinen kelpo tarina oli Ciminon ja Cavazzanon klassikko. Se oli kuitenkin varsin kaksijakoinen: alkupuolisko oli erinomaisen hauska ja kiinnostava, mutta loppupuolella tarina muuttui suorastaan tylsäksi. Ihan mukava maku sarjasta jäi kuitenkin.
Muutoin ei lehdestä juuri hyvää sanottavaa ole. Mukavaa, että Taavi oli päähenkilönä yhdessä lyhyessä tarinassa, mutta valitettavasti se oli kovin ennalta-arvattava.
Guerrini-kuume nousee...:P
-
Ensivilkaisulta uusin lehti on kauttaaltaan erittäin laadukas :P Tälläistä lisää kiitos
-
Ensivilkaisulta uusin lehti on kauttaaltaan erittäin laadukas :P Tälläistä lisää kiitos
Marraskuun lehti on napakymppi. Yksikään tarinoista ei pettänyt. Tarjolla on siis jo aiemmin mainostetun Guerrinin kuvittama Horacen kirjoittama putkimieshassuttelu, sekä vanhaa (maestron kultakautta mielestäni) että uutta (Vitalianon tahdittamaa) Cavazzanoa ja sokerina pohjalla aivan loistavan oivaltava, uskomattoman upeasti kuvitettu Martinan ja Carpin yhteistyönä laatima klassinen Mikki&Hessu hupailu. Tällaisen Hessun minä muistan lapsuudestani. Sanattomaksi vetää, lehti on pakko lukea yhdellä istumalla, mutta se on pelkkää nautintoa. Kevyesti vuoden (ehkä jopa kahden viime vuoden) paras lehti. Guerrinin kuvitus ei omasta mielestäni kyllä ole kaiken hehkutuksen (kaikella kunnioituksella, Koninkaulus) veroista, mutta ehkä en vain vielä ymmärrä miehen neroutta. Kestihän minulla aikansa löytää myös Mottura, mutta se johtuu vain siitä että en lukenut oikeita tarinoita.
Edit: Unohtui mainita, että Cavazzanon kansikin on hieno. Kaikin puolin onnistunut numero! 10- :)
-
Annkkalinakkeessa vihjataan että lehti muuttuu, ainakin koko muuttuisi?
http://ankkalinnake.blogspot.com/2011/11/roope-seta-lehti-muuttuu.html?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+Ankkalinnake+%28Ankkalinnake%29
Toivottavasti Mikkiä tulee lisää.
-
Tuo muutos on tervetullut. Mielestäni paras koko näille on aikoinaan Aikakoneessa ollut formaatti. Saatanpa jopa harkita tilaamista, jos tarinoiden taso on sitä, mitä nyt.
-
Arvostelussa Roope-setä-lehti 11/11:
Tämän lehden suhteen minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Täysin tavallinen Ropsuhan kyseessä on, mitä nyt Koninkaulus sai ehkä minuakin hieman innostumaan Francesco Guerrinin taiteilemasta tarinasta, mitä voineekin jo kutsua positiivisessa mielessä erikoiseksi herkuksi.
Kansi, Giorgio Cavazzano
Tästä en löydä paljoa sanottavaa. Hieno toteutus.
Satama sumussa, Michele Gazzarri - Giorgio Cavazzano
En kutsuisi tätä sarjaa klassikoksi. Juonessa ei ole mitään erityistä, ei hyvässä tahi pahassa mielessä. Silmään kuitenkin pisti yleinen piirre Disney-sarjakuvissakin: tarinan sankarit saapuvat juuri parahiksi kuulemaan, kuinka konnat kertaavat toisilleen ovelan suunnitelmansa. Tämä on ollut minusta aina pöhköä! Mutta klisee on juurtunut niin sarjakuviin kuin vaikkapa elokuviin ja tv-sarjoihinkin, joten turha siitä on enempää napista. Cavazzanon piirrokset ilahduttavat.
Kirjanoppinut putkimies, Horace - Francesco Guerrini
Koninkauluksen Guerrinista käyttämät ylistyssanat eivät ole tosiaankaan olleet turhia; taiteilija saa keskinkertaisestakin juonesta kaiken irti ja pelastaa paljon. Vaikka en ole aiemmin tunnustautunut herran faniksi, voin viimeistään nyt todeta toivovani tältä enemmän tavaraa suomalaisjulkaisuihin.
Emämunaus, Carlo Panaro - Michela Frare
Nimensä mukainen.
Löytökartan tapaus, Guido Martina - Giovan Battista Carpi
Aijai, toimitus on onnistunut löytämään kahden legendan kaapeista luurangon! Sarja ei vaikuta yhtään tekijöidensä käsialalta. Sekä juoni että piirrokset floppaavat pahasti. Onneksi toimitus ei ole sentään nimennyt tätä sarjaa klassikoksi.
Uutta musiikkia, Fausto Vitaliano - Giorgio Cavazzano
Yleensä niin taitavalta Vitalianolta on ilmestynyt viime aikoina useampikin tämän tavalliseen suoritustasoon nähden suoraan sanoen surkea sarja. Tästä kyhäelmästä ei löydy Vitalianon ominaista huumoria ja lupaavasta juonesta huolimatta lopputulos on onneton. Cavazzanon piirroksia en voi moittia.
Patonkipako, Carlo Panaro - Lucio Leoni
Ei ihan huono yksisivuinen. Leoni on hyvässä vedossa.
Lehden muu sisältö
Muusta sisällöstä maininnan arvoinen on vain Marco Rotan potretti. Toimituksen onnekas välähdys on jatkunut tämänkin potretin kohdalla, eikä sen takana selosteta kuvaan liittyvän tarinan juonta yksityiskohtaisesti, vaan kerrotaan sen mielenkiintoisista taustoista. Näin sen olla pitää!
Jaa, ehkä kuitenkin vielä mainitsen Donald Soffrittin, joka on perinteisessä stripissään tuonut matkapuhelimen Pikku-Akun maailmaan.
Yhteenveto: Lehden onnistujat ovat kaikki piirtäjiä. Juonelliselta sisällöltään lehti on onneton.
Annkkalinakkeessa vihjataan että lehti muuttuu, ainakin koko muuttuisi?
Tätä kuumaa perunaa minun on pakko kommentoida. Tämä uutispaukku tuli niin puun takaa, etten itse asiassa osaa kommentoida sitä. Jos koko muuttuisi nelirivisen suuntaan, näkisin mahdollisena julkaista Almanacco Topolinon sarjoja, mikä olisi mainio asia. Toivon, että Ropsu pysyisi edelleen etäämmällä Egmontista.
-
Annkkalinakkeessa vihjataan että lehti muuttuu, ainakin koko muuttuisi?
Jos koko muuttuisi nelirivisen suuntaan, näkisin mahdollisena julkaista Almanacco Topolinon sarjoja, mikä olisi mainio asia. Toivon, että Ropsu pysyisi edelleen etäämmällä Egmontista.
Egmontit saavat luvan pitää ihan omissa julkaisuissaan. Niitä ei tarvitse Roope-setään sotkea. Sen puoleen noita vanhoja Almanacco Topolinon sarjoja joo minäkin kaipaisin, mutta jos lehti on muuttamassa kokoaan, niin ehkä myös sivumäärä lisääntyy vaikka 164:ään niin kuin Topolinossa. Sittenhän lehdessä voisi julkaista hieman pidempiä sarjoja kuten vaikka X Mickey (http://coa.inducks.org/simp.php?d1=&d2=&d4=I-XM&creat=&exactpg=&kind=0)-saagaa, Mickey Mouse Mystery Magazinen (http://coa.inducks.org/simp.php?d1=&d2=&d4=I+MM&creat=&exactpg=&kind=0) tarinoita tai ihan menneinä vuosina meilläkin nähtyä Taikaviitta 2000 (http://coa.inducks.org/simp.php?d1=&d2=&d4=I+PKNA&creat=&exactpg=&kind=0) saagaa ja sen jatko-osia. Silti tilaa jäisi vielä niin kutsutuille normitarinoillekin yllin kyllin.
-
Ropsua en ole ehtinyt vielä lukemaan. Herkkupalalta näyttää.
Jotenkin vieroksun ajatusta siitä, että ropsun koko suurenisi. Se on nyt mukavan kokoinen. Tietysti nelirivisten tarinoiden julkaisumahdollisuus olisi jees, mutta silti. Kummastuttaa. Menee hyllyn järjestyskin vähän uuteen uskoon (eihän se toki haittaa)
-
Annkkalinakkeessa vihjataan että lehti muuttuu, ainakin koko muuttuisi?
http://ankkalinnake.blogspot.com/2011/11/roope-seta-lehti-muuttuu.html?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+Ankkalinnake+%28Ankkalinnake%29
Toivottavasti Mikkiä tulee lisää.
Mistähän tämä tieto on peräisin? Muutos tulee varmaankin sitten jo vuodenvaihteessa. Kyllähän nuo edellä mainitut italialaisjulkaisut antavat tälle uudistukselle loistavat mahdollisuudet menestyä ja onnistua, mutta jotenkin tässä hiipii sellainen selittämätön pelko takaraivoon, että tämä tullaan mokaamaan ja pahasti. Ehkä se johtuu Sanoman track recordista.
Ensinnäkin, koon kasvattamisen myötä hinta nousee ja roima hinnankorotus karkottaa potentiaalisia ostajia. Toiseksi, lehden ulkoasu ja koon kasvu vaikeuttavat lehden löytämistä lehtipisteestä, kun eivät mahdu enää "taskaritelineeseen". Kolmanneksi, kun myynti ja levikki pienenee, alkaa lehden taso laskea nopeasti kun kustannuksia karsitaan ottamalla halvempaa hollantilaista "Roope-sarjista" lehden täytteeksi, koska "ne myyvät Aku Ankkaa ja Ekstraakin". Montako muuta normaalilehden kokoista julkaisua meillä on vuosien varrella yrittänyt menestyä? Monta...
Pyydän anteeksi skeptisyyttäni, mutta en voi sille mitään, että kauhuskenaariot hiipivät mieleen. Tämä johtuu osittain myös Ropsun/Taskarin toimitusten harrastamasta tiedottamattomuuspolitiikasta. Ankkalinnakkeen mukaan muutos tulee jo lähiaikoina. Saamme kuulla siitä ensi kertaa harrastajan blogin kautta.
Oi Pyhä Sanoma, anna minun olla väärässä.
-
EIIIIIIHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!
Voihan tyrskynmyrsky ja puusta pudonnut eknoplasma plöntti (Sori jäi Tintti moodi päälle).
Siis ei Roope-setä lehteä saa muuttaa. Paksummaksi voi tehdä, jos ei hinta nouse 10 % enempää, mutta ei sit yhtään pituus ja leveys suunnassa. Mitä ne siellä sanomalla taas oikein touhuaa...poltteleeko ne siellä ruohoa vai nuoleskelee LSD-postimerkkejä.
Roope-setä oli se viimeinen taskukirja, josta en ole vielä luopunut, kun siinä on ollut laadukkaampaa aineistoa kuin Aku Ankan taskukirjassa.
Voi perseensuti sanon minä...myis nyt noi Disney oikeudet Bonnierille. Tiedä vielä mitä keksivät. Tekevät Aku Ankka-lehdestä vessapaperiversion.
Voi itku pakko mennä syömään suklaata tähän masennukseen!!!
-
Ei kyllä kuulosta hyvältä minunkaan korviini. Itse olen aina pitänyt Roope-sedän kätevästä koosta, eikä sivumääräkään loppujen lopuksi mikään ongelma ole ollut, vaikka joskus 100 sivua per kuukausi onkin melko vähäiseltä tuntunut. Silti olen ajatellut aina, että laatu korvaa Roope-sedän tapauksessa määrän, ja sitä se onkin pääasiassa tehnyt. (Nimimerkillä vieläkin osa uusimmasta triplasta lukematta sarjisähkyn takia).
Mutta saas nyt sitten nähdä. Voihan tämä hyväkin muutos olla, vaikka jo nyt olen varma ainakin siitä, että lehden muuttuneen pinta-alan tulen vain pitkin hampain hyväksymään. Ja edelleen olen sitä mieltä, että noita Almanacco Topolinonkin tarinoita voisi julkaista ihan Aku Ankassa tai Ekstrassa. Oikeastaan niiden julkaiseminen Roope-sedässä olisi myös pettymys, kun Akkarin pelastajiksi niitä olen jo tovin odotellut. ;D
-
Roope-Setä-lehti periaatteessa kadotti oman markkinalokeronsa jo silloin, kun taskukirjoja alkoi ilmestyä joka kuukausi. Nyt kun tupla-taskarikaan ei enää riitä, vaan sen pitää olla tripla, niin satasivuinen Roope-Setä on ollut kieltämättä hieman "vieläkö sekin ilmestyy"-julkaisu.
Paitsi, jos nyt osoittautuu että Roope-Sedässä ilmestyy parempia juttuja kuin taskukirjassa.
-
Uutta profiilia selvästi haetaan, mutta Ropsu käy kaupaksi sen verran hyvin, että ihmettelen vähän miksi pitää korjata sitä mikä ei ole rikki.
Sehän tässä pelottaa, että uudistus ei menekään putkeen. "If it ain't broken, don't fix it."
-
Uutta profiilia selvästi haetaan, mutta Ropsu käy kaupaksi sen verran hyvin, että ihmettelen vähän miksi pitää korjata sitä mikä ei ole rikki.
Halutaan erottautua Taskukirjasta entistä enemmän. Siinä syy.
-
Nyt kun tupla-taskarikaan ei enää riitä, vaan sen pitää olla tripla, niin satasivuinen Roope-Setä on ollut kieltämättä hieman "vieläkö sekin ilmestyy"-julkaisu.
En ihan usko tuota. Levikki on 77000 kappaletta (http://www.aikakauslehdet.fi/Etusivu/Media--Mainonta/Mediakortti/Mediakortit/?vuosi=1&id=74&lang=fin&type=) 2010? Sitä paitsi levikki on vain noussut (pdf) (http://www.levikintarkastus.fi/levikintarkastus/tilastot/Trenditilasto.pdf) joka vuosi 2000-luvulla. 59000 oli vuonna 2000, 79000 vuonna 2009. Vain viime vuonna levikki laski hieman niin kuin kaikilla muillakin.
-
Ei tässä nyt kannata kenenkään panikoida, en usko muutoksen olevan kovin suuri, kokoa onkin syytä muuttaa ja sitä kannata.
Jannen mainitsema Aikakone-koko olisi ihan jees.
Jos sisältöä sorkitaan niin toivon että Kääk13:n mainitsemia juttuja nähtäisiin, mutta veikkaan että tuskin mitään radikaalia muutosta sisältöön tulee.
Hintahan nouse aina joka vuosi, vaikka sarjikset eivät mitenkään muuttuisi.
-
Marraskuun lehti oli todella kova, kun vertaa vuoden keskivertoon tasoon.
Satama sumussa viihdytti ja loppu sisälsi virkistävän erilaisen takaa-ajon.
Kirjanoppinut putkimies oli varsinainen jymypaukku. Juonessa ei ollut mitään uutta, mutta Guerrinin kauan kaivatut piirrokset tekivät siitä eläväisemmän ja hauskemman.
Löytökartan tapaus sisälsi aika hömelöhkön juonen. Se ei ollut yhtään niin "todentuntuinen" kuin tarinoiden pitäisi olla.
Uutta musiikkia nauratti. Mahtava kokonaisuus.
Vuoden paras lehti. Tuskin joulukuun numero tästä ohi menee, vaikka toivoa aina voikin.
-
Luen nyt just Roopeja 80-luvun lopulta, aina jokaisessa on ainakin yksi minkä piirrosjälki on aika heikkoa jopa vähän Peregomaista. Olisi mielenkiintoista saada tietää piirtäjien nimet.
Minua ne ei haittaa,päinvastoin ne tuovat jotenkin nostalgista tunnetta.
-
Luen nyt just Roopeja 80-luvun lopulta,[...]Olisi mielenkiintoista saada tietää piirtäjien nimet.
Täältä vaan hakemaan (http://coa.inducks.org/publication.php?c=fi/RS).
Timo
-
Nuo uunituoreet italialaissarjat kiinnostavat kyllä paljon enemmän kuin klassikot!! Hyvä on. Roope-Setä saa vielä armon ja lehden tilaus jatkuu.
Mikä tarkalleen ottaen on uuden lehden koko? Tex Willerin mitoissako ollaan?
Edit: Sanomien linkk (http://www.sanomamagazines.fi/mediaopas/kohderyhmat-ja-lehdet/lehdet/roope-seta.html)i löytyi.
-
Mikä tarkalleen ottaen on uuden lehden koko? Tex Willerin mitoissako ollaan?
Wikipedia väittää Topolinon kooksi 12,5 cm × 18 cm (http://it.wikipedia.org/wiki/Topolino_(libretto)). Roopella on nyt 13x18,5 cm tämän mukaan (http://www.aikakauslehdet.fi/Etusivu/Media--Mainonta/Mediakortti/Mediakortit/?id=74&lang=fin&vuosi=2011). Tosin antamassasi linkissä lukee 125x188mm ja mittaamalla saa saman. Öh?
-
Tämäkin tietoisku jättää vielä paljon arvailujen varaan. Jännittää, varsinkin kun muistelee hieman Sanoman aiempia seikkailuja. En enää todellakaan syytä itseäni siitä, että kaikenlaista uutta saa nykyisin odotella enemmän pelolla kuin ilolla.
-
Olin kyllä oikein tyytyväinen, kun Egmontilla Texin koko kasvoi.
-
Wikipedia väittää Topolinon kooksi 12,5 cm × 18 cm (http://it.wikipedia.org/wiki/Topolino_(libretto)). Roopella on nyt 13x18,5 cm tämän mukaan (http://www.aikakauslehdet.fi/Etusivu/Media--Mainonta/Mediakortti/Mediakortit/?id=74&lang=fin&vuosi=2011). Tosin antamassasi linkissä lukee 125x188mm ja mittaamalla saa saman. Öh?
Wikipedian tiedot ei taida pitää paikkaansa, ellei Topolinon koko ole viime kesästä muuttunut. Vertasin italiasta ostettua viime kesän numeroa uusimpaan Ropsuun ja korkeus on ehkä just ton 0.5cm matalampi, mutta leveyssuunnassa on ainakin 1cm leveämpi.
Eli eipä tuohon kyllä nelirivistä sarjaa mahdu, jos tuohon suuntaan muuttuu.
-
Toppoliino on vähän isompi, juuri sellasen Texin kokoinen.
Turha tässä vielä kenenkään on mennä paniikkiin, ei tuo uutinen lupaa sisällön heikkenemistä.
-
Wikipedian tiedot ei taida pitää paikkaansa, ellei Topolinon koko ole viime kesästä muuttunut.
Lähteenä on "Topolino Story 1949 (http://coa.inducks.org/issue.php?c=it/CTS+++1)", sivu 180. Mitä lie siellä lukee, varmaan vuoden 1949 sivukoko.
Texin sivukoko on ihan ok mutta paras kohennus siinä tuli sivujen käänneltävyyteen. Paperista taas tuli huokoisempaa ja musteesta suttaavampaa. Plussan puolelle silti meni se uudistus.
-
Niin tarkoitin juuri noita vanhoja(?) Topolinojen kokoa. En sitten tiedä onko muuttunut radikaalisti nykypäivänä?
-
Koninkauluksen kommentit Guerrinin paluusta suomalaiseen julkaisuun ovat jääneet kokonaan saamatta. Oliko paluu sittenkin pettymys, vai...? ;)
-
Vertasin italiasta ostettua viime kesän numeroa uusimpaan Ropsuun ja korkeus on ehkä just ton 0.5cm matalampi, mutta leveyssuunnassa on ainakin 1cm leveämpi.
Muutos on siis lähinnä kosmeettinen. Ropsu-toimituksen työtä säästyy, mutta muuta hyötyä tuosta ei olekaan. Haittana on se, että nyt lehti on pikkuisen erikokoinen kuin vanhemmat, mikä tietää monille hankaluuksia lehden varastoinnin kanssa.
-
Koninkauluksen kommentit Guerrinin paluusta suomalaiseen julkaisuun ovat jääneet kokonaan saamatta. Oliko paluu sittenkin pettymys, vai...? ;)
Eihän toki! Ajattelin, että kommentoin suurta läjää julkaisuja kerralla tässä loppukuusta, kun saan koko kertyneen pinon luettua. Jouluinen teemataskari on nyt menossa (nam), ja jotain Jumboa sun muuta tuossa on vielä. Ja sitten voi rauhassa syventyä Gottfredsoniin...
Mutta kun nyt asia on otettu esille, kommentoidaanpa sitten. Guerrinin taidetta oli todella mahtavaa päästä ihailemaan pitkästä aikaa. Huikean tunnelman nuo piirrokset jälleen pystyivät tarinaan rakentamaan, tätä on odotettu. Jumalaista jälkeä. Horacen käsikirjoitus tuossa tarinassa oli minusta myös oikein mainio (ja Guerrinin ansiosta se tuntui tietysti vielä astetta paremmalta). Fantastista!
Kaikki muutkin lehden pitkät tarinat olivat erinomaisen hyviä juttuja loistavilta tekijöiltä. Yksikään ei kaksikon Horace-Guerrini sfääreihin aivan yltänyt, mutta ei kovin kauaksi jääty. Todella hyvä Roope kauttaaltaan — pitkästä aikaa!
-
Nythän tuossa joulukuun numerossakin sanottiin, että koko suurenee ensi numerossa ja se mahdollistaa sarjakuvien käytön monipuolisemmin.
-
Hämmästyin kun uusimmassa numerossa ei ollut käytännössä mitään jouluun viittaavaa. Hämmästyin sitäkin, että petyin siitä. Vaikken jouluista teemataskaria lokakuussa haluakaan ostaa, olisi tässä Roopessa voinut olla enemmän joulua. Oli vuoden huonoin numero ja siihen rakennettu "teema" oli iha turha. Vai Aku Ankkassakin julkaistuja tekijöitä? Eipä se miltään tunnu jos suurin osa tekijöistä on tutumpia Roope-sedästä. Olisi jätetty tuo teema mainitsematta niin ei olisi tullut petetty olo muuten kuin joulun puuttumisen vuoksi.
Mutta onneksi muut vuoden lehdet ovat olleet hyviä. Tai no, pari on lukematta eli ainakin suurin osa on ollut hyviä.
-
Hämmästyin kun uusimmassa numerossa ei ollut käytännössä mitään jouluun viittaavaa. Hämmästyin sitäkin, että petyin siitä. Vaikken jouluista teemataskaria lokakuussa haluakaan ostaa, olisi tässä Roopessa voinut olla enemmän joulua. Oli vuoden huonoin numero ja siihen rakennettu "teema" oli iha turha. Vai Aku Ankkassakin julkaistuja tekijöitä? Eipä se miltään tunnu jos suurin osa tekijöistä on tutumpia Roope-sedästä. Olisi jätetty tuo teema mainitsematta niin ei olisi tullut petetty olo muuten kuin joulun puuttumisen vuoksi.
Mutta onneksi muut vuoden lehdet ovat olleet hyviä. Tai no, pari on lukematta eli ainakin suurin osa on ollut hyviä.
Ei tuo joulukuun numero mielestäni ollut todellakaan huono, vaikka joulusarjoja siinä ei pikku-Akun ja dekkaripähkinän lisäksi ollutkaan. No, keräilykuvajutussa oli vuorossa Joulu Karhuvuorella vielä noiden lisäksi. Mutta itse tarinat: Martinan ja Scarpan sekä Gazzarrin ja Rotan klassikko vuodelta 1972 olivat RAUTAA. Scarpan ankat ovat makuuni ja varhais-Rotan Mikki ja Hessu näyttävät upeilta. Harmi, että herra keskittyi jossain vaiheessa uraansa vain Ankkoihin, olisi ollut mielenkiintoista nähdä miehen tyylin kehittyminen nykyiseen nimenomaan hiirien osalta. Marconin & Cavazzanon tarina oli kohtalainen, ja jos tykkään Scarpan ankoista, samaa voi sanoa oppipojan hiiristä! Lisäksi lehdessä oli Ferrariksen yksisivuinen sekä saman herran kuvittama hieman pidempi monivalintatarina, joista en ole koskaan jaksanut innostua. Mutta kyllä nuo kaksi 70-luvun tarinaa olivat huippua! Toivottavasti niitä nähdään myös uudistuvassa koossa, samoin kuin X-Mickeytä, uudempia salapoliisi-Mikkejä jne..
-
Tavallisesti nuo 70-luvun tarinat ovatkin olleet Roope-setien parhaita, mutta nyt eivät iskeneet. Tai piirroksethan olivat hienoja ja Rotan tarina rullasi mukavasti, idea ei vain innostanut. Muista en tykännyt yhtään.
X-mickey on minunkin toiveissa. Toivottavasti saadaan lehteen. Uudistusta odotan kiinnostuneena.
-
varhais-Rotan Mikki ja Hessu näyttävät upeilta. Harmi, että herra keskittyi jossain vaiheessa uraansa vain Ankkoihin, olisi ollut mielenkiintoista nähdä miehen tyylin kehittyminen nykyiseen nimenomaan hiirien osalta.
En tiedä, mitä tarkalleen tarkoitat "keskittymisellä vain Ankkoihin" ja mistä uran vaiheesta oikeastaan puhut, mutta onhan Rota muutaman Mikki-tarinan tehnyt Egmont-vuosinaankin. Keskittynyt ankkoihin tietysti, mutta näistä (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+95138) tarinoista (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2004-066) näkee kuitenkin hyvin, miltä miehen nykytyyli näyttää hiiriuniversumin osalta. Aivan mielettömän hyvältä siis. (Kumpikin on muuten käsikirjoituksenkin osalta täyttä timanttia.)
Toivottavasti Rota tekee vielä lisääkin Mikkiä; sitä odotellessa suomalaisten pitäisi jo vihdoinkin tajuta julkaista tämä tarina (http://coa.inducks.org/story.php?c=D%2FD+2004-040). Ja jotta näkisimme nimenomaan Milanon maestron Mikki-tyylin kehittymistä, jossakin Topolino-tarinoille sopivassa julkaisussa olisi ehdottomasti syytä julkaista tämä 80-luvun futistarina (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1585-BP), joka on todennäköisesti melkoinen helmi.
Joulukuun Roopea en ole vielä ehtinyt lukea, mutta näyttää kyllä huikean hyvältä.
-
En tiedä, mitä tarkalleen tarkoitat "keskittymisellä vain Ankkoihin" ja mistä uran vaiheesta oikeastaan puhut, mutta onhan Rota muutaman Mikki-tarinan tehnyt Egmont-vuosinaankin. Keskittynyt ankkoihin tietysti, mutta näistä (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+95138) tarinoista (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2004-066) näkee kuitenkin hyvin, miltä miehen nykytyyli näyttää hiiriuniversumin osalta. Aivan mielettömän hyvältä siis.
Mulla on Rotan myöhäishiiret menneet totaalisen ohi, mut mulla olikin ~15v paussi Ankoista. Onneksi löysin uudelleen. Näyttävät hyviltä nuo näytteesi. Mä en oo Rotalta lukenut yhtään uudempaa hiiri-tarinaa. Milloin on julkaistu viimeisin?
-
Mulla on Rotan myöhäishiiret menneet totaalisen ohi, mut mulla olikin ~15v paussi Ankoista. Onneksi löysin uudelleen. Näyttävät hyviltä nuo näytteesi. Mä en oo Rotalta lukenut yhtään uudempaa hiiri-tarinaa. Milloin on julkaistu viimeisin?
Kyllä valitettavasti tuosta viestistäni taitavat kaikki vähänkään tuoreet Rota-Mikit löytyä, eli eihän niitä paljon ole. Miehen Egmontin-ajalta siis kolme hiiritarinaa, joista kaksi on julkaistu Aku Ankassa ja kolmas (Musta Pekka päähenkilönä, Mikin osuus epäselvä) toivottavasti on joskus tulossa. Kannattaa ilman muuta yrittää haalia nuo tarinat jostain (kuten Inducksista näkyy, vanhempi noista julkaistiin myös Jumbo 16:ssa pari vuotta sitten), ovat mahtavuutta niin käsikirjoituksellisesti kuin piirroksiltaan. Aarresaaristo ehkä vielä aavistuksen Operaatio Ahmattiakin parempi, pitääkin lukea ensiksimainittu tässä joku päivä uudelleen. Vaikka diggailen myöskin noita Rotan varhaistöitä, mitä tässä Roope-sedässäkin oleva tarina edustaa, parhaimmillaan Marco on minusta ollut vasta myöhemmin, ja tämä tekee myös noista parista Mikki-jutusta todellista herkkua.
-
Joulukuun numero oli pettymys.
Nibelungien mailla toisti vain ikivanhaa unta vai totta? -teemaa, joten tarina ei miellyttänyt.
Sako sadan vuoden takaa oli kirjan ainoa valopilkku. Hauska juoni ja onnistunut toteutus.
Sähköisiä valintoja -tarinan tapaiset voisi jättää julkaisematta, en tykkää valita tarinan kuljua (varsinkaan, kun vain yksi tie vie lopujen lopuksi tarinan loppuun!).
Mikki Hiiri suorassa lähetyksessä oli ihan kiva, mutta jotain oleellista juonesta puuttui. Cavazzanon pirroksetkin olivat mielestäni tönköt.
Jännityksellä tammikuun suurempaa numeroa odottaen.
-
Joulukuun numero oli pettymys.
Nibelungien mailla toisti vain ikivanhaa unta vai totta? -teemaa, joten tarina ei ...
Makuja on monia. Mielestäni Martina ylitti itseään hulvattomuudessa, haukineen, jättiläisineen ja lohikäärmeineen... :-D Scarpa tuki tarinaa hienoilla ankoillaan, vaikka paras veto herralla olikin mielestäni 60-luvulla...
-
Arvostelussa Roope-setä -lehti 12/11;
Ropsu juhlistaa Aku Ankka -lehden 60-vuotista taivalta tarinoilla, joiden piirtäjät ovat tuttuja myös Akkarin sivuilta. Idea kuulostaa hyvältä, mutta toteutus äityy yllätyksettömäksi ja tylsäksi. Kommentoin lyhyesti jokaista sarjaa.
Nibelungein mailla, Guido Martina - Romano Scarpa
Turhan tuttu juoniasetelma. Martina ei onnistu upottamaan tarinaan mitään erityistä. Scarpan loistavia piirroksia on ilo katsella.
Sakko sadan vuoden takaa, Michele Gazzarri - Marco Rota
Vaikka muistelen lukeneeni samaa ideaa toistavia tarinoita, vaikuttaa juoni mukavan omaperäiseltä ja tuoreelta. Silti jää tunne, että juonesta olisi voinut ammentaa enemmänkin ja saada aikaan hyvän pidemmän sarjan. Rotan piirrokset ovat taidokkaita, vaikka tämä ei olekaan vielä Egmontille taiteilemiensa tarinoiden tasolla.
Sähköisiä valintoja, Stefano Ambrosio - Andrea Ferraris
Yksi Ropsun jouluperinteistä tekee pikku tauon jälkeen paluun tämän monivalintatarinan myötä. Näissä makupaloissa piilee jotain erityistä, koska poikkeuksetta pidän niistä. Valitettava asia on niiden lyhyys. Olisiko joskus mahdollista tehdä oikein pitkä monivalintaseikkailu, jossa riittäisi pureksittavaa? Tämäkin monivalintasarja on taattua laatua sekä juonellisesti että taiteellisesti.
Mikki Hiiri suorassa lähetyksessä, Massimo Marconi - Giorgio Cavazzano
Tarinan alku lupailee jotain erityistä, jollaisten sarjojen piirtämiseen maestro Cavazzano tuntuu erikoistuneen. Näitä erityisiä sarjoja tuntuu nykyisin olevan paljon liikkeellä ja ne ovat sen takia menettäneet hohtoaan. Tämän tarinan kohdalla menetyksien takapiruna häärää kuitenkin itse käsikirjoittaja Marconi, joka ei vain saa kasaan hyvää tarinaa. Liian keinotekoiselta tuntuvalla sarjalla on heti alusta saakka nähtävissä sortumisvaara ja floppihan siitä kehkeytyy.
Lehden muu sisältö
Kari Korhosen käsikirjoittama jouluinen dekkaripähkinä oli mukava yllätys, vaikka Kari ei tällä kertaa ihan nappiin osunutkaan. Tietotoimisto taas taaplaa tutulla floppaavalla tyylillään. Lehden jouluista antia edustavat Donald Soffrittin surkea Pikku-Aku-kyhäelmä, Marco Rotan taidokas keräilypotretti sekä takakannen yksisivuinen, tekijöinään Rudy Salvagnini ja Andrea Ferraris.
Yhteenveto: Vaikuttaa siltä, että Ropsu tuhoaa itseään ihan tahallisesti. Lämpöisät jouluperinteet on heitetty menemään (lukuun ottamatta paluun tehnyttä monivalinta-perinnettä), eikä lehden sisältämillä tarinoillakaan oikein voi kehuskella. Pahalta näyttää. Toivottavasti tuleva kasvupyrähdys tuo mukanaan myös laatua.
-
Mun mielestä viimeaikaiset ropsut ovat olleet suorastaan mahtavia. En ole jouluun numeroa vielä hankkinut, mutta tekijälistasta päättelen, että ei se pettymykseksi osoitu. Toista oli 90-luvulla. Koko vuosikymmeneltä löytyy vain muutama lukukelpoinen lipare.
-
Mun mielestä viimeaikaiset ropsut ovat olleet suorastaan mahtavia. En ole jouluun numeroa vielä hankkinut, mutta tekijälistasta päättelen, että ei se pettymykseksi osoitu. Toista oli 90-luvulla. Koko vuosikymmeneltä löytyy vain muutama lukukelpoinen lipare.
90-luvulla taso oli todellakin pääosin luokkaa "ne jämät, joita ei ole Taskareihin kelpuutettu", mutta en minä tämän menneen vuoden Roope-sedän tasostakaan kovin innoissani ole ollut. Aika heikkoa, vaisua ja kaikin puolin keskinkertaista menoa suurimmaksi osaksi. Olen vanhojen mestareiden ystävä, mutta ns. klassikoita on nyt ollut lehdessä ihan liikaa viime aikoina. Yksi per lehti olisi riittävä, niin voitaisiin pitää niidenkin taso hiukan korkeammalla. Paljon on ollut Scarpaa ja Cavazzanoa ja kumppaneita sellaisilta aikakausilta, jotka eivät ole heidän parhaitaan, ja ennen kaikkea käsikirjoitukset ovat olleet usein kovin mitäänsanomattomia, vaikka olisivatkin kovilta tekijöiltä.
En tiedä, mikä siinä sitten on, että esim. Scarpan kohdalla ei voida mennä sinne 60-luvulle asti todellisten Suomessa julkaisematta jääneiden helmien perässä. Ja niin paljon kuin vanhoja tarinoita julkaistaankin, Luciano Bottarolta ei vain saada yhtikäs mitään suomeksi. Ylipäänsä nämä "klassikot" ovat järjestään 70- ja 80-lukujen tarinoita, vaikka vanhempaakin matskua olisi julkaisematta vaikka millä mitalla.
1970-luku on italialaisen Disney-sarjakuvan huonoin aikakausi, ja tuolta vuosikymmeneltä julkaistiin tänä vuonna Ropsussa pikaisella laskutoimituksella 11 tarinaa. Suurin osa on ihan kelpo luettavaa, mutta mitään mestariteoksia niistä ei löydy. Eikä se yllätä. 70-luku oli vähän sellainen siirtymävaihe, jolloin kukaan tekijöistä ei ollut parhaimmillaan. Martina oli taantunut pääosin sille "ihan kelpo" -tasolle, ja muutenkin hyvistä käsikirjoittajista oli pulaa enemmän kuin ennen. Scarpakaan ei ollut entisensä, ei kirjoittajana eikä piirtäjänä. Bottaron suuruuden päivät olivat myös jo takanapäin. Piirrospuolella Carpi kehittyi edelleen (saavuttaen huippunsa 80-luvulla); samoin Cavazzano ja De Vita nousivat parhaimmilleen vasta myöhemmin. Sama pätee käsikirjoittajista Pezziniin ja Ciminoon, todelliset huippuvuodet olivat kaukana edessäpäin. Eli osa vanhoista mestareista oli hiipumaan päin, mutta kukaan ei ollut vielä täysin valmis ottamaan heidän paikkaansa "ykköskentässä".
Toki 70-luvullakin mestarillisia tarinoita tehtiin, mutta keskimäärin taso oli vähän alamaissa. Parhaista tarinoista aika suuri osa on julkaistu Taskareissa — ei tunnu oikein riittävän huipputarinoita enää Roopeen. Tai sitten niitä ei osata löytää. Oli miten oli, 70-luvun osuus nykyisestä Roope-sedästä on kohtuuttoman suuri. Olikohan peräti yksi tarina 60-luvulta tänä vuonna, ja se oli joku surkea Ciminon lyhäri. 50-luvusta ei toki puhettakaan. 80-luvun sarjoja nähtiin jonkin verran ja ne olivatkin keskimäärin pirteimpiä "klassikoista". Niistäkin kuitenkin valitettavan moni oli aivan vuosikymmenen alusta, jolloin 70-luvun ankeat haamut eivät vielä täysin olleet Topolinon yltä kaikonneet (lue: ei se Martina yhtään tasaisemmaksi ainakaan muuttunut...). Ja sitten oli kahteen kertaan Giorgio Bordinia, mikä alkoi lähennellä jo huonoa huumoria. (Seuraavaksi Luciano Capitanio -erikoisnumero?)
80- ja 90-luvuiltakin voitaisiin julkaista vaikka mitä hyvää, mutta kun ei. Samoin uudempien tarinoiden valikoinnissa on viime aikoina epäonnistuttu turhan usein. Kyllä siellä on niin paljon parempaakin tarjolla, sen huomaa ihan Inducks-scouttaamallakin hyvin helposti.
Joulukuun lehtikään ei ollut ihan niin huikea kuin ensiselailu antoi odottaa. Ihan kelvollisia olivat kaikki pitkät tarinat, mutta niin Martinan (ehkä? Inducks ei ole kirjoittajasta varma) ja Scarpan Roope-sarja kuin Gazzarrin ja Rotan Hessu-hupailukin jäivät kuitenkin vähän vaisuiksi. Valitse juoni -tarinoista pidän, mutta tämänkertainen ei ollut toteutukseltaan parhaasta päästä. Parhaaksi tarinaksi osoittautui Marconin ja Cavazzanon Mikki-juttu, mikä ei toki yllättänyt. Mutta vaikka Marconi on nero mieheksi ja Cavazzanon kasari-Mikki on upea näky, tämäkään ei nouse suurten klassikoiden joukkoon. Suurin ongelma lehdessä oli ilman muuta joulutarinoiden ja -tunnelman puute. Ei tämä niin pahasti flopannut kuin kahden edellisen joulukuun Ropsut, mutta vuosien 2007 ja 2008 järjettömän hyviin vuoden viimeisiin numeroihin on valovuosien matka.
Silti tämä lehti saa ihan suht puhtaat paperit, kun verrataan vuoden kokonaistasoon. Paras kokonaisuus oli varmastikin marraskuun numero, vaikka sitä tuoreeltaan tulikin Guerrini-höyryissä hiukan ehkä ylikehuttuakin. Tuo Horacen ja Guerrinin tarina saa omissa papereissani Roope-setä -lehden vuoden tarinan tittelin. Eikä se tule pelkästään Guerrinin piirroksiin kohdistuneen pitkän odotuksen vuoksi, vaan tuo oli aidosti todella erinomainen tarina.
-
Olen samaan mieltä, että vähän kauempaa pitäisi kaivella niitä unhoittuneita mestariteoksia ja vähän useammalta tekijältä. Onneksi Ropsutoimitus on sentään löytänyt Carpin kolmen muumiomestarin, Scarpa, Cavazzano ja De Vita, rinnalle. Heidän parhaat tarinat on auttamattomasti jo julkaistu mutta Carpilla on varmaan vielä vaikka mitä varastossa. Puhumattakaan Bottarosta, Chierchinistä ja Gattosta...
Carpin löytämisen vuoksi näen valoisana Ropsun tulevaisuuden. Toimitus selvästi on paneutunut asiaan, vaikkakin vielä aika kankeasti.
Onko tammikuun Roope-Sedästä näköhavaintoa? Miltä tuntuu/näyttää?
-
Olen samaan mieltä, että vähän kauempaa pitäisi kaivella niitä unhoittuneita mestariteoksia ja vähän useammalta tekijältä. Onneksi Ropsutoimitus on sentään löytänyt Carpin kolmen muumiomestarin, Scarpa, Cavazzano ja De Vita, rinnalle. Heidän parhaat tarinat on auttamattomasti jo julkaistu mutta Carpilla on varmaan vielä vaikka mitä varastossa. Puhumattakaan Bottarosta, Chierchinistä ja Gattosta...
Carpin löytämisen vuoksi näen valoisana Ropsun tulevaisuuden. Toimitus selvästi on paneutunut asiaan, vaikkakin vielä aika kankeasti.
Onko tammikuun Roope-Sedästä näköhavaintoa? Miltä tuntuu/näyttää?
Kaupassa oli lehtihyllyssä. Pikaisen hypistelyn ja selailun perusteella uusi koko näyttää ja tuntuu hyvältä. Myös logo on uudistunut, samoin hinta (4.20). Tuosta ekasta numerosta saa tosin -50%. Tarinoista pistivät silmään ainoastaan vanhempi Massimo DeVitan Roope-tarina sekä, yllätys yllätys, Jannen toivoman Chierchinin pitkä Mikki-seikkailu, joka toi mieleen klassikko-romaani-sovitukset. Tarinan nimi ei kiireessä jäänyt mieleen. Toivottavasti tämä tulee päivän postin mukana kotiin, muuten on pakko käydä ostamassa viikonloppulukemiseksi.
-
... Ropsutoimitus on sentään löytänyt Carpin kolmen muumiomestarin, Scarpa, Cavazzano ja De Vita, rinnalle.
MUUMIOMESTARIT! Heh. Tämä sana täytyy ottaa käyttöön.
-
"Uudistunut" Roope tuli tänään. Täällä lietsotut pelot osoittautuivat turhiksi, ainoa muutos oli se että koko on suurempi, about 1,5 cm suuntaansa.
Sivumäärä pysyi samana ja se oli kyllä mulle pettymys, olisi voinut sarjakuvan määrää lisätä reippaasti. Toki hinta olisi noussut mutta ei se olisi meikää haitannut.
-
Sivumäärä pysyi samana ja se oli kyllä mulle pettymys, olisi voinut sarjakuvan määrää lisätä reippaasti. Toki hinta olisi noussut mutta ei se olisi meikää haitannut.
Nousihan hinta nytkin, vaikka sivumäärä ei kasvanutkaan.
-
Sanotaanko näin, että uudistunut Roope-setä oli ihan OK. Pelot suuremmista muutoksista osoittautuivat turhiksi, eikä kokoelmalle tarvinnut hyllystäkään uutta paikkaa keksiä, kun uusi koko oli vielä ihan siedettävä. Toisaalta ainakaan tämän numeron perusteella en löytänyt vielä kunnollista syytä pinta-alan muutokseen, mutta toivottavasti asiaan tulee pikimmiten muutos. Muussa tapauksessa olisi saanut kyllä pysyä ennallaan. Noh, katsotaan, katsotaan... En lähde vielä tuomitsemaan.
-
"Uudistunut" Roope tuli tänään. Täällä lietsotut pelot osoittautuivat turhiksi, ainoa muutos oli se että koko on suurempi, about 1,5 cm suuntaansa.
Korkeus on nyt tosiaankin täsmälleen sama kuin Tex Willereissä, Ropsu on vain pari senttiä kapeampi. Nopeasti plärättynä lehti näytti ihan hyvältä myös sisältönsä puolesta.
-
Jannen toivoman Chierchinin pitkä Mikki-seikkailu, joka toi mieleen klassikko-romaani-sovitukset.
Kappas :).
-
Mä en kyllä nyt oikein tykkää tästä koon muutoksesta ja hinnan noususta. Tässä maistuu nyt rahastuksen maku.
En usko, että toi koon lisääminen kovinkaan paljon lisää valmistuskustannuksia. Saavathan vain hyvän syyn nostaa hintaa. Olisivat mieluimmin paksuntaneet kirjaa.
Ei näytä hyvältä hyllyssä nyt normaalit Roope-sedät ja sitten nää ylisyötetyt Roopet yhdessä.
Nurinaa!!! Marinaaa!!! Murinaaa!!! Taidan olla ainainen vastarannakiiski, mutta ylpeä sellainen!
Mikäs taskukirja toi enää on...ei mahdu ainakaan meikäläisen takin taskuun. Hehtaari-Roopeksi mä tätä haukun! Seuraavaksi varmaan Aku Ankan taskukirja muuttuu tuplakokoiseksi. No onneksi en enää kerää sitä.
Olihan aika järkytys käydä postiluukulla hakee tänään toi Roope. Voi kun sais elää vielä ihanaa 70-90-lukua. Silloin kaikki oli paremmin. PYHÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!! SNIIFFFF....SNIIIFFFF!!!
-
Olenkos erottavinani selkämyskuvan alkamisen tuoreimman Roope-sedän selustasta..?
-
Olenkos erottavinani selkämyskuvan alkamisen tuoreimman Roope-sedän selustasta..?
Et ole ainut!
Nelirivisiä tarinoita ei tullut, vaikka se nyt olisi ollut mahdollista. Hinnan nousu ei haittaa, rahat kyllä riittävät.
Sisältö vaikuttaa hyvältä.
-
Tarinoista pistivät silmään ainoastaan vanhempi Massimo DeVitan Roope-tarina sekä, yllätys yllätys, Jannen toivoman Chierchinin pitkä Mikki-seikkailu, joka toi mieleen klassikko-romaani-sovitukset. Tarinan nimi ei kiireessä jäänyt mieleen. Toivottavasti tämä tulee päivän postin mukana kotiin, muuten on pakko käydä ostamassa viikonloppulukemiseksi.
Olihan tuolla myös yksi Paolo Motturan tarina, sekä uusi palsta Päivän Pamaus, jonka perusteella harvinaisempia mestaripiirtäjiä on lupa odottaa myös jatkossa kuukausittain. Nyt siis esittelyssä oli Chierchini. Keräilykuvat ovat häipyneet. Uusi koko vastaa Italian Paperino Mese-lehteä Topolinon sijaan, onko siitä kenelläkään havaintoa?
-
Uusi koko vastaa Italian Paperino Mese-lehteä Topolinon sijaan, onko siitä kenelläkään havaintoa?
coa.inducks.org/publication.php?c=it/PM (http://coa.inducks.org/publication.php?c=it/PM)
Ilmeisesti Paperino Mese ja Paperino, joka ainakin minulle on tutuhko julkaisu juuri Ropsun (vuosien takaisten) esittelyjen ansiosta, ovat yksi ja sama julkaisu.
-
Et ole ainut!
Nelirivisiä tarinoita ei tullut, vaikka se nyt olisi ollut mahdollista. Hinnan nousu ei haittaa, rahat kyllä riittävät.
Sisältö vaikuttaa hyvältä.
Eiihhhhhh!!!
Inhoon näitä palapeliselkämyksiä. Nää näyttää niin tyhmiltä sillisalaateilta kirjahyllyssä.
Nyt alkaa kyllä olla harkinnassa Roope-sedän tilauksen lopetus.
-
Eiihhhhhh!!!
Inhoon näitä palapeliselkämyksiä. Nää näyttää niin tyhmiltä sillisalaateilta kirjahyllyssä.
Nyt alkaa kyllä olla harkinnassa Roope-sedän tilauksen lopetus.
Okei, lopetat tilauksen koska Roope-setä -lehti ei näytä enää hyvältä hyllyssä? Pitäisikö itsekin aloittaa tämmöinen koristelu? Eiku jäh, ei tää uusi Roope-setä ollutkaan hyvä sarjakuvalehti siihen hommaan :(
Hei haloo! Tarinoiden takiahan näitä tilataan. Hommaa taulu tilalle jos et kestä sillisalaattia huoneessasi. Itse pidän uudistusta vähintään mukavana. En näe siinä oikeastaan mitään haittaa, tosin vielä ei näkynyt uusimmassa lehdessä mitään plussaominaisuuttakaan.
-
Hei haloo! Tarinoiden takiahan näitä tilataan. Hommaa taulu tilalle jos et kestä sillisalaattia huoneessasi. Itse pidän uudistusta vähintään mukavana. En näe siinä oikeastaan mitään haittaa, tosin vielä ei näkynyt uusimmassa lehdessä mitään plussaominaisuuttakaan.
Tarinoiden takia, toki. Mutta pitäähän ne julkaisut jonnekin säilöäkin. Taskarini aikoinaan jouduin sullomaan kaappiin, jottei niitä tarvitsisi vahingossakaan katsoa. Ei ne sisustuselementteinä mitään järin nokkelia ole, vaikka muistan kyllä kuinka hauska oli aikoinaan kerätä "kylkikuva" valmiiksi. Lisäähän tuo varmaan hieman irtonumeroiden myyntiä (kun on sen yhden lehden ostanut, pitää ostaa loputkin että saa kuvan valmiiksi), mutta ei ne hyllyssä välttämättä hyvältä näytä. Ymmärrän siis täysin Darth Mikan kannan. Saahan noita lehtiä kirjastoistakin, ei tarvitse niitä omaan kirjahyllyyn tunkea ja rahaakin säästyy.
-
Eiihhhhhh!!!
Inhoon näitä palapeliselkämyksiä. Nää näyttää niin tyhmiltä sillisalaateilta kirjahyllyssä.
Nyt alkaa kyllä olla harkinnassa Roope-sedän tilauksen lopetus.
Eikös tämän uudistuksen yksi syy ollut myös että erotutaan enemmän taskareista... :)
-
Eikös tämän uudistuksen yksi syy ollut myös että erotutaan enemmän taskareista... :)
Hyvä pointti... ;D
Luvattiinko lehdessä mitään muuta mullistavaa uudelle vuodelle? Itse kun otin ja menin lopettamaan tilauksen ja tyydyn jatkossa vain irtonumeroihin...
-
tosin vielä ei näkynyt uusimmassa lehdessä mitään plussaominaisuuttakaan.
Eikä varmaan tule näkymäänkään.Automalleissakin tämmöiset "faceliftit" enteilevät mallin lopetusta.Minitaskarihan jo lopetti tarinansa ja eiköhän niitä muitakin sarjakuvalehtikuolemia tämän vuoden aikana nähdä.Mitenkään tätä foorumia sen enempää mittarina käyttäen voi vain todeta yhä useamman lopettaneen perus Akun tai Ropsun tilauksen.
-
Okei, lopetat tilauksen koska Roope-setä -lehti ei näytä enää hyvältä hyllyssä? Pitäisikö itsekin aloittaa tämmöinen koristelu? Eiku jäh, ei tää uusi Roope-setä ollutkaan hyvä sarjakuvalehti siihen hommaan :(
Hei haloo! Tarinoiden takiahan näitä tilataan. Hommaa taulu tilalle jos et kestä sillisalaattia huoneessasi. Itse pidän uudistusta vähintään mukavana. En näe siinä oikeastaan mitään haittaa, tosin vielä ei näkynyt uusimmassa lehdessä mitään plussaominaisuuttakaan.
Siis ulkoasu, koko, tarinat, sivumäärä ja hinta on koko paketti. Kaikki on tärkeitä. Mutta liian paljon muutkosia on nyt tullut. Olisivat jättäneet muutokset tohon kirja koon kasvattamiseen, eikä ruvennut enää noihin selkämyksiin työntää jotain kuvia, jotka näyttää ihan kaameilta.
Yksi syy, että lopetin Aku Ankan taskukirjojen ostamisen oli, että selkämys muuttui. Se on musta tyhmintä mitä Sanomat voi taskukirjoille tehdä. Okei olen ehkä vanhakantainen sarjakuvanlukija, ainainen valittaja, mutta toi närästää meikäläistä nyt todella paljon. Luulin, että Roope-setä on niin ohut, ettei ikinä siihen tule noita keräilykuvia...luulin näköjään väärin.
Ihmettelen miksi näitä muutoksia tehdään...alkaako Roope-setä lehdellä menemään huonosti. En usko, että tämmöisillä muutoksilla saadaan myyntiä kasvatettua...lähtee loputkin tilaajat veke, kun lehti alkaa näyttämään tivolisirkukselta.
Tarinoita paremmiksi...julkaistaan semmoisia tarinoita joita asiakkaat oikeesti haluavat lukevat ja joista ne pitävät...vai eikö niitä ole tarjolla. Onko tarinoiden laatu menossa surkeaksi, kun alkaa vanhat mestari kuolla saappaat jalassa.
Kun katselen myös tätä etukantta, niin Roope on isolla ja setä pistetty tohon ylösalaisin pienellä...tarkoittaako tämä sitä, että kohta myös Roope-setä lehden nimikin vaihtuu vain Roopeksi...Voihan rapistuneen kuusen neulaset takapyllyssä, mitä huttua!
-
Pakko on todeta, että toi vinkuminen jostain lehden selkämyksestä on jo hakemalla haettua purnausta, sillä ei ole mitään väliä Roopen kaltaisessa lehdessä.
Todella naurettavaa pelleilyä!
Ja ei tossa ole muuta varsinaista muutosta kuin tuo koko, joten turha on itkeä turhasta.
Jos se selkämys niin vaivaa niin vetäkää vaikka se teipillä piiloon tai suitaiskaa tussilla.
-
Minusta tuo kokomuutos oli jopa ihan hyväkin. Kun tuota opusta selailin, niin se vain vaikutti (näin aluksi) paljon paremmalta.
Suomalaiset on kaavoihin kangistuneita jääräpääpökkelöitä, että pienikin muutos aiheuttaa närää. 25 % ihmisistä on joka asiassa vastahankaan 8]
-
Pakko on todeta, että toi vinkuminen jostain lehden selkämyksestä on jo hakemalla haettua purnausta, sillä ei ole mitään väliä Roopen kaltaisessa lehdessä.
Todella naurettavaa pelleilyä!
Ja ei tossa ole muuta varsinaista muutosta kuin tuo koko, joten turha on itkeä turhasta.
Jos se selkämys niin vaivaa niin vetäkää vaikka se teipillä piiloon tai suitaiskaa tussilla.
Ei ole hakemalla haettua purnausta. Ne selkämykset on vain aivan hirveitä.
Et sinäkään varmaan ostais autoa, jossa olis vaaleanpunainen takaspoileri tai jotain muuta kamalaa. Sanon vaan, että en pidä tästä hommasta...kai nyt mielipiteensä saa sanoa.
Kyllä olen hieman valittaja luonne ja olen kaavoihin kangistunut...niin me kaikki keski-ikäiset äijänköriläät ollaan. Ei sille voi mitään. On täällä purnattu paljon tyhjänpäiväisemmistäkin asioista, joten jokainen tavallaan.
Ja on parempi, että asioista antaa kritiikkiä, muutenhan Sanomat tekee vieläkin älyttömämpiä juttuja. Odotan vain kauhulla mitä ne seuraavaksi keksii!
-
Vuoden ensimmäinen Roope-setä tarjosi uudistuksensa lisäksi myös ihan maittavan paketin sarjakuvaa
Tammikuun numero, eli vuoden 2012 ensimmäinen Roope-setä koki siis ensimmäisenä Roope -lehtenä uudistuksen, joista tässä numerossa näkyi päälliimäisenä lehden koon lisääminen hieman isommaksi. Uudistuksena tämä on ihan mieluinen. En näe siinä mitään haittaa, ja nyt tarinapuolella saadaan julkaistuksi myös hyvin 4-rivisiä sarjoja. Muita uudistuksia ovat mm. Päivän pamaus -artikkelipalsta, jossa kerrotaan uutisia ja piirtäjäesittelyitä koko vuoden ajan. Muita näkyviä muutoksia ovat kannen logon fontin muutos sekä ilmeisesti alkava selkämyskuva - josta ei tällähetkellä erota kuin sen, että taitaa alareunaan syntyä kirjaimista 2012.
Normaalin kolmikuvaisen hölmön Pikku-Aku -vitsin jälkeen vuoden ensimmäisenä pitkänä tarinana nähdään Maria & Romano Peiranon käsikirjoittama sekä Massimo De Vitan piirtämä Superkuhmu. Ensimmäisen kerran vuonna 1982 julkaistu sarja. Eli klassikolla lähdetään tänä vuonna liikkelle.
Tarina on mukavan leppoisa ja vaikka juonikuvio ja varsinkin ratkaisu on jokseenkin tuttu, niin se menettelee kyllä. Turvallinen valinta toimitukselta ensimmäiseksi sarjaksi. Plussaa täytyy antaa erityisen hyvistä suomennoksista, jotka ovat oikeasti saatu hyvään muotoon niin, että ne naurattavat. Tarinahan on juoneltaa oikealla mittakaavalla niin ylituttu, että huh.. Vaikkakin Akun puutarhuripuoli tekeekin tarinaan mukavan uuden vivahteen. Isoin plussa muutamalle hauskalle kohdalle, muuten aika "luettava, muttei kahdesti" -tyylinen sarja.
Klassikkorumbalta näyttää tämä, seuraavana vuorossa sitten oikealla nimikkeellä "Kuukauden klassikko", Dalmasson ja Chierchinin yhteistyönä syntynyt Kadonneiden korujen arvoitus. Sarjan päähenkilö on Mikki, jonka voi vaikka päätelläkin sarjan nimen perusteella. Tarina on dekkariksi köyhä, mutta muuten ihan luettava. En tiedä mitä tässä sitten haettiin, koska varsinainen dekkari tämä ei tunnu olevan, mutta ei oikein seikkailukaan. Varsinkin lopun hypnoosi-käänne on jotenkin naurettava, vaikkakin toki pakollinen jotta juttu ratkeaa. Tarina olisi kaivannut lisää pituutta ja muutaman juonenkäänteen ja paneutumista hahmoihin, jotta siihen olisi päässyt kunnolla sisään. Nyt kokonaisuus tuntuu vähän riipaistulta. Mutta ei huono, eikä ainakaan mikään puuduttavan tylsä juttu. Ihan mielenkiintoinen luettava kylläkin, mutta lisäähän tämä kyllä kaipaisi.
Pikku-Aku tarinan idea on selkeästi omaperäisin ja paras koko lehdessä. Jos kaksi ensimmäistä sarjaa olivat perus "Roope vs. Kroisos" ja perus "Mikki etsii syyllistä", niin tässä Ekku ja kivi -tarinassa (Macchetto & Perissinotto) on oikeasti jotain uutta saatu aikaan. Mutta vain huonolla toteutuksella. Ajatus puiden tarinoista on mainio ja vaikka tässä nyt perjaatteessa mikään puu ei oikeasti tarinaa kertonutkaan, oli se silti ihan veikeä idea. Pitempänä ja ehkä jonain muuna kuin Pikku-Aku -sarjana tästä olisi voinut kehitellä helposti jonkun unohtumattoman tarinan, jossa oikeasti lukija pääsee ymmärtämään puun historiaa. Jonkun muun käsissä tästä ideasta voisi saada ihan dramaattisenkin tarinan. Mutta nyt tämä on tämmöinen lasten juttu, löysä juttu joka ei oikein kiinnosta. Tarina on hyväntuulinen, mutta jo heti aluksi oli liian varmaa kenen talon Ekku rakensi. Että eipä siitäkään saatu yllättävää käännettä aikaiseksi. Idea on tässä tarinassa mainio, mutta muu soopa on selkeästi huonompaa kuin pari aikaisempaa sarjaa.
Viimeiseksi on jätetty lehden kehnoin sarja, jossa serkukset Aku, Touho ja Hannu sähläävät kameroiden kanssa - Roopen kustannuksella. Yhteispeliä on Marconin ja Motturan tuotos. Puhdas täytesarja, joka ei ole erityisen kehnokaan, mutta ei sisällä yhtään mitään, mikä erottaisi tämän mistään tarinasta. Todella mielikuvitukseton. Yleensä Touho -jutuissa huumori on ihan hyvää, mutta tässä ei sitäkään tuntunut oikein olevan. Ja miten Roope mahtui ilmanvaihtokanavasta? Varsinkin, kun piirretty kanavan ulostuloaukko on todella pieni. Noh, ei tainnut olla tarinan pääpointti.. Mikä lienee se pääpointti sitten ollutkaan...
Kokonaisuutena hyvin perus aloitus vuodelle. Kaksi vanhempaa (ja pidempää) sarjaa ja kaksi lyhyttä uudempaa. Kyllähän nuo pidemmät sarjat veivät voiton, mutta pakko se on myöntää, ettei kumpikaan niistä mitään erityisiä riemunkiljahduksia myöskään aiheuttaneet. Jokin vähän enemmän talvi-teemainen tarina olisi ollut kiva nähdä, nyt kun tuntuu että tänne Suomeenkin on sitä lunta vihdoin saatu. :)
-
Ropsun kansilogo oli myös muuttunut. ROOPE on isolla ja setä on laduttu sivuttain pystyyn, kuin huutomerkiksi. Ihan hyvä ja näkyvä logo.
-
Arvostelussa Roope-setä 1/12
Uudistuksen tuulien hyvät ja huonot puolet:
+ Suurempi koko hyvä ratkaisu kaikin puolin
+ Roope-sedän tietotoimiston korvannut Päivän pamaus erittäin lupaava palsta
+ Selkämyskuva(t)
+/- Keräilykuvan puuttuminen (vuosien perinne katkeaa, mutta viime vuonna vallinnut artikkelilinja...)
- Hinnan ankara nousu
- Logo aiempaa huonompi
- Pikku Aku -stripin, In English -sarjan ja dekkarin jatkopesti ilman muutoksia
Superkuhmu, Maria & Romano Peirano - Massimo De Vita
Tutun juonikuvion läpikäyvä sarja ei anna lukijalle oikein mitään uutta, mutta on silti viihdyttävä. Tarinasta löytyy hauskojakin hetkiä, jotka nykyisin tuntuvat olevan kiven alla. Mikä tärkeintä, lukeminen toi hyvän mielen.
Kadonneiden korujen arvoitus, Gian Giacomo Dalmasso - Giulio Chierchini
Erittäin lupaavan alun ja nykyisin poikkeuksellisen pitkän voittoputken sisältävä sarja rysähtää loppusuoralla pahasti alas. Vihje, jonka perusteella rikos tulee ratkaistuksi on aivan liian kliseinen ja yllätyksetön. Lisäksi loppu tulee vastaan turhan nopeasti, aineksia olisi ollut kasassa pidemmällekin tarinalle.
Ekku ja kivi, Augusto Macchetto - Giada Perissinotto
Aluksi pahasti hömpältä vaikuttava sarja osoittautuu lukiessa yllättävän sujuvaksi ja viihdyttäväksi. Tarina vaikuttaa tavallista lapsekkaammalta, johtuneeko loppujen lopuksi päähenkilöiden nuoresta iästä, mikä ei kuitenkaan (tässä tapauksessa) vähennä sen loistokkuutta.
Yhteispeliä, Massimo Marconi - Paolo Mottura
Lupaava sarja heilahtelee alusta loppuun. Matkalta löytyy runsaanlaisesti sekä hyviä että huonoja hetkiä. Loppuvaikutelma on hyvä, mutta kokonaisuutta ei ailahtelevaisuuden vuoksi voi onnistuneeksi kutsua. Tämän lisäksi loistavista aineksista ei saada läheskään kaikkea irti.
Oikea lähestymistapa, Carlo Panaro - Michela Frare
Arvostelen vielä tämän yksisivuisen erikseen. Yksisivuisista on vaikea sanoa paljoa. Tätä ei voi sanoa hauskaksi, mutta ei myöskään huonoksi, millaisia useimmat yksisivuiset nykyisin ovat.
Yhteenveto: Erittäin lupaava aloitus, mutta valitettavasti näin käy lähes aina. Lopulta odotuksia ja lupauksia ei lunasteta. Lehti antoi erittäin varovaisen vaikutelman. Aivan kuin ei oltaisi uskallettu ottaa hyvää starttia, vaan edetään hissukseen.
-
Uuden Roope-sedän koko oli hyvä. Sitä oli mukavampi pitää käsissä ja myös ruutujen katselu tuntui paremmalta. En vastusta uudistusta, siitäkään huolimatta ettei uusi koko sovellu hyllyyni.
Mitä tulee tammikuun numeron varsinaiseen sisältöön, hieman oli varovainen aloitus vuodelle minunkin mielestäni. Eniten jäin kaipaamaan niitä vinkattuja uusia tarinasarjoja tai muutoin jotain nelirivistä tarinaa. Kun kerran uudistetaan, olisi ollut mukavaa havainnollistaa uudistukset lukijoille heti ensimmäiseen uuden ilmeen saaneeseen numeroon.
Mutta kyllä Roope-setä edelleen Aku Ankan voittaa ja uudistus enteilee, että etumatka vain kasvaa.
-
Minä, joka olen patavanhoillisuuden perikuva, tykkään varauksettomasti lehden uudistuksesta.
Ainut mikä numerossa 1/2012 kunnolla ärsytti oli Chierchinin Mikki-tarinan kammottava väritys. Värit olivat osuneet sinne, tänne ja suunnilleen, yleensä ääriviivojen päälle. Taisi olla 70-luvun alkuperäinen väritys siinä vielä.
-
Maaliskuun lehdessä olisi luvassa sitä kaivattua nelirivistä sarjakuvaa :P
-
Maaliskuun lehdessä olisi luvassa sitä kaivattua nelirivistä sarjakuvaa :P
Selasin moneen kertaan ja ihmettelin missä mukamas. Mutta nyt kuulemma vaihtuikin alkamaan vasta helmikuu. :-[
4-rivinen oli kuitenkin nyt, kuten ennenkin, dekkaritarina. Yllättäen hiiren tilalla olikin Aku ja Roope. En vielä tarkemmin lukenut, muttta vaikuttaisi olevan kohtalaisesti piristetty versio vanhasta jo liian yksioikoisesta formaatista.
-
Numerossa 2/2012 60-sivuinen Scarpan Mikki-tarina 1970-luvulta!!! Olen entistä vankkumattomammin Roope-uudistuksen kannalla. Isompi koko ja entistä enemmän klassikkoja sopii minulle. Taidanpa ruveta tilaajaksi.
-
Näyttää siltä, että Ropsun kulta-ajat ovat palanneet! Disneyn ykköslehti nyt Suomessa.
Onkohan tuo Mikin paluu lehteen Kvaakin ansiota, edes vähän...
-
Toinenkin tarina oli mukavan pituinen ja kohtalaisen omaperäinen. Mukavin luettava vähään aikaan, unohtui jopa että on noinkin ohut lehti mitä luki eikä taskukirja.
*Tuo dekkari oli kuitenki ensivaikutelmasta huolimatta pettymys. Lähinnä venytetty ja lisätty toistavia kysymyksiä.
-
Näyttää siltä, että Ropsun kulta-ajat ovat palanneet! Disneyn ykköslehti nyt Suomessa.
Lähellä sitä ainakin ollaan, sillä uusin numero oli tosiaan maittava pala.
-
Tuo 60-sivuinen Mikki-tarina oli mukava yllätys, vaikka tarinassa hieman löysää olikin. Kyllä tämänkaltaiset teot saa jatkossa lehden kioskilta ostamaan vaikka tilaus helmikuun numeron myötä loppuikin.
Tuo pitkä tarina on muuten julkaistu Saksassa Lustiges Taschenbuchin numerossa 147 (http://coa.inducks.org/issue.php?c=de/LTB+147#e). En ole täysin perillä noista vastaavuuksista muiden maiden julkaisuihin, mutta Inducks kyllä kertoo ettei koko muuta taskukirjaa ole Suomessa julkaistu. Mukana on muutama lukemisen arvoisen oloinen tarina, joten toivotaan että näitä suomeksi aiemmin julkaisematta jääneitä ilmestyisi vaikkapa juuri Roope-sedässä vastakin.
-
Osaako joku kertoa Roope-sedän päätoimittajat ja toimikaudet? Vai pitääkö alkaa tutkiskelemaan vanhoja julkaisuja vain... :)
-
Tänään minua odotti mukava kirjeyllätys! Voitin viime joulukuun palkintotehtävästä läjän ankkakirjoja! Toivottavasti lähettävät hyviä.
-
Roope-setä lehdessä 3/2012 on tarjolla TODELLISTA HERKKUA. Lehden aloittaa Pezzinin ja DeVitan vanhempi Roope-tarina, menoa jatkaa Martinan ja varhais-Cavazzannon Mikki&Hessu juttu ja sokerina pohjalla: Carlo Chendin ja Luciano Bottaron Roope-tarina, joka on nyt sitten ensimmäinen pidempi 4-sivuinen tarina Ropsussa. Taso on ollut tämän vuoden alusta todella hyvä.
-
Jaaha. Tuosta numerosta olikin hyvä aloittaa lehden tilaus. :)
-
Vieläkö joku tohtii sanoa, että lehti meni huonompaan suuntaan kun se isoni? :D
-
Vieläkö joku tohtii sanoa, että lehti meni huonompaan suuntaan kun se isoni? :D
No joo vaikka en uudesta koosta tykkääkään, niin sisältö on ollut huomattavasti parempaa kuin viime vuosina. Pitkin hampain sanon, että tää uusi ROOPE-setä on ihan hyvä...täytyy vaan alkaa tottumaan tuohon uuteen kokoluokkaan.
Toivoisin kyllä sit vielä, että kestotilaajille jouluna ilmestyis joku extra-numero, niin sitten olisin täysin tyytyväinen.
Kyllä tää on kiusallista muuttaa mieltä...sielusta oikein ottaa ja pahasti.
-
Saas nähdä mitä tuosta selkämyskuvasta muodostuu. Tässä kuitenkin on niin paljon kapeampi ala vuodessa käytettävissä kuin taskareissa. Väritkin vaihtelee, joten tuskin kovin tyylikästä tulee.
-
Saas nähdä mitä tuosta selkämyskuvasta muodostuu. Tässä kuitenkin on niin paljon kapeampi ala vuodessa käytettävissä kuin taskareissa. Väritkin vaihtelee, joten tuskin kovin tyylikästä tulee.
Totta. Pisti jo kahden numeron jälkeen silmään tuo. Idea tuntuisi jääneen hieman puolitiehen.
Uusin numero pitää ehdottomasti ostaa kioskilta. Tai oikeastaan olisin jo ostanut, mutta kaksi jonoa yhdellä kioskilla ja yhden työntekijän hoidettavana vaikutti liian hitaalta jotta olisin viitsinyt jäädä odottamaan.
Viikonloppuna marketissa tulin kuulleeksi äidin ja pojan välisen keskustelun sarjakuvahyllyllä. Poika pyysi äitiään ostamaan jonkin ankkajulkaisun, tarkoittaen ilmeisesti taskaria. Äiti ehdotti sen sijaan Roope-setää, luultavasti hinnan vuoksi. Muuten olisikin kai mennyt läpi, mutta erehtyi sanomaan lehden sisältävän vanhempia tarinoita. Pojan reaktio tähän oli yksiselitteinen "Hyi!". Taisi jäädä Roope hyllyyn... Toivottavasti lehti kuitenkin laajemmassa mitassa menestyy paremmin kun on oikein uudistettukin.
-
Minkän takia Bottaron tarina Nissijärven hirviö tuntuu niin pahuksen tutulta? En ole ainut, joka tätä ihmettele. Inducksista en löytänyt vastausta arvoitukseen.
-
Minkän takia Bottaron tarina Nissijärven hirviö tuntuu niin pahuksen tutulta? En ole ainut, joka tätä ihmettele. Inducksista en löytänyt vastausta arvoitukseen.
Sama juttu. Olin varma että on uusinta. Koodista voi päätellä että alkuperäisjulkaisu on Super Almanacco Paperino nro 58. Sieltä löytyy tieto, että on uusintaversio tästä jutusta. (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+S+69133) Aku Ankka 1980-12.
Timo
-
Arvoitus selvisi, kiitos. On siis sama kirjoittajakin jutuilla.
-
Koodista voi päätellä että alkuperäisjulkaisu on Super Almanacco Paperino nro 58. Sieltä löytyy tieto, että on uusintaversio tästä jutusta. (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+S+69133)
Siis luonnollisesti juurikin toisin päin. Chendin ja Bottaron tarina on ihan alkuperäistuotantoa. Julkaistu alun perin vuonna 1971 (kuten lehdessä lukeekin) Almanacco Topolinossa nro 176 (kuten Inducks kertookin ;)). Tuolla lehdestä löytyvällä koodilla ei siis tässä ole oikeastaan mitään virkaa. Tanskalaisten uusintaversio tusinapiirtäjällä on sitten 70-luvun lopusta. Hehän tekivät italialaissarjoista jonkin verrankin niitä puolivillaisia uusintojaan, joita on Suomessa enemmänkin nähty. Italialaiset eivät käsittääkseni samaan ole alentuneet.
Alkuvuoden Ropsu-taso on ollut minulle pieni pettymys. Vanhojen tarinoiden osuus vain jatkaa kasvamistaan, ja edelleenkään "vanhoilta mestareilta" ei ole kaivettu niitä todellisia kultakauden helmiä. Tarinat ovat pääosin hyviä, mutta niitä täysosumia ei vain saada. Mikki-tarinoista Martinan käsikirjoittamat olivat oikein hyviä, mutteivät mestariteoksia (piirtäjinä siis Scarpa ja Cavazzano). Scarpan tarina oli pituudeltaan mukava, mutta eihän Martinalla 70-luvun lopussa enää riittänyt kovin tuoreita juoni-ideoita Mikki-dekkareihin.
Ankkapuolelta oli erittäin mukavaa saada Bottaroa ja Chendiä lehteen, mutta viimeksimainitun käsikirjoitus ei ollut sieltä nerokkaimmasta päästä. De Vitan Roope-tarinoista Pezzinin käsikirjoittama nyt maaliskuussa oli parempi, vaikkei mikään supertarina sekään. Tammikuussa saatiin ihailla Motturan varhaistyötä, joka oli upea näky, eikä Marconin käsikirjoituskaan ko. tarinaan ollut kehno. Augusto Macchetton ja Giada Perissinotton Pikku-Aku-tarina, tammikuun lehdessä tuokin, oli erinomainen. Olenkin kaivannut lisää italialaista Pikku-Akua Suomeen muutenkin kuin joulutaskareissa. Tarinassa oli hyvä juoni, mukavat piirrokset ja ennen kaikkea (Pikku-Akun seikkailuille tyypillisesti) erinomainen tunnelma. Ankkatarinoista alkuvuoden paras.
Taso ei siis ole ollut huono, muttei mahtavakaan. Todellisia supertarinoita on nähty aika vähän, mutta toisaalta hyviä juttuja paljon. Huonoista lehdistä ei toki maaliskuuhun mennessä ole ollut tietoakaan; kaikissa numeroissa on ollut paljon positiivista. Ei tämä "uusi Roope-setä" kuitenkaan vaikuta sen kummemmalta kuin entinenkään, ja tuoreiden tarinoiden vähyys huolettaa hieman. Uusi koko ei sinänsä hetkauta suuntaan tai toiseen, mutta ihan mukava on toki tämä mahdollisuus nelirivisten sarjojen julkaisuun. Kunhan vain tulisi sitten jotain todella timanttista jossakin vaiheessa.
Ykköstoive: uusia, laadukkaita Mikki-tarinoita. Niitä on Italiassa tehty niin paljon, ettei ole mitään syytä laittaa joka lehteen vanhaa Mikki-stooria. Uutta Mikkiä tämä lehti tällä hetkellä eniten huutaa. (Ja lisää Guerriniä...;D)
-
Siis luonnollisesti juurikin toisin päin. Chendin ja Bottaron tarina on ihan alkuperäistuotantoa. Julkaistu alun perin vuonna 1971
No niin tietystikin. Mää taas vähän hourin, ajatukset aivopoimuilee.
Timo
-
Toi selkämysten muodostama kuva ei muuten tuu toimimaan. Kuvien paikat heittelehtii liikaa jota voisivat muodostaa selkeän kuvan. Lisäksi läpyskät pitäis pusertaa hyllyyn aika tiukkaan että kuva muodostuis.
-
Luin pitkästä aikaa Ankport-tarinan uusimmasta Roope-sedästä ja tykkäsin todella. Tähän asti olen suhtautunut epäluuloisesti koko tarinasarjaan, mutta tuntuu näissä jotain ideaa sittenkin olevan. Osa viehätyksestä on toki piirtäjän ansiota: Silvio Camboni on nero.
Ropsun kansitaide sen sijaan tuntuu muuttuvan numero numerolta tylsempään suuntaan.
-
Toi selkämysten muodostama kuva ei muuten tuu toimimaan. Kuvien paikat heittelehtii liikaa jota voisivat muodostaa selkeän kuvan. Lisäksi läpyskät pitäis pusertaa hyllyyn aika tiukkaan että kuva muodostuis.
Itse huomannut saman jutun. Musta koko selkämys-kuva-systeemi on ihan perseestä. Sama juttu Aku Ankan taskukirjojen kohdalla. En vain ole koskaan tykännyt tosta.
Toivottavasti ensi vuonna ei tule tommosia selkämyskuvia enää Roope-setään. Keskittyvät vaan saamaan hyviä sarjakuvia Roope-setään, niin kaikki on iloisia ja lopettavat kaiken turhanpäiväisen kikkailun.
-
Toukokuun Roope-Sedässä oli harvinaisen kehno ja ennalta-arvattava aloitustarina. Ei naurattanut eikä edes hymyilyttänyt. Onneksi kauan kaivattu Bottaron Mikki pelasti lehden. Ankport ja Scarpa olivat ok.
-
Uusimmassa Roopessa oli nyt todellinen Marco Rotan klassikko "Pendelöijien parhaimmistoa" (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+AT++245-A&search=)! Tarina alkuaan vuodelta 1977. Sääli, että tämmöinen herkkupala on jäänyt suomentamatta. Ehkä se olisi mennyt aiheeltaan (pendelöinti (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pendel%C3%B6inti)) aivan ohi aikanaan, ilmiö taitaa paremmin olla vasta nykyään meilläkin näkyvissä. Huikea vauhti ja loistava ajoitus - hauska, hyvin rakennettu tarina tuo mieleen muutamien Barksin juttujen lisäksi parit vanhat Aku-piirretyt. Pientä yhteiskunnallista satiiriakin on mukana.
Timo
-
Uusimmassa Roopessa oli nyt todellinen Marco Rotan klassikko "Pendelöijien parhaimmistoa" (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+AT++245-A&search=)! Tarina alkuaan vuodelta 1977. Sääli, että tämmöinen herkkupala on jäänyt suomentamatta.
Timo
Tykkäsin myös, todella sujuvaa settiä, niin tarinan kuin taiteenkin puolesta. Hyvä että suomennettiin nyt. Toivottavasti vastaavaa 4-rivistä on varastossa lisääkin...!
-
Uusimmassa Roopessa oli nyt todellinen Marco Rotan klassikko "Pendelöijien parhaimmistoa" (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+AT++245-A&search=)!
Oli aivan Barksin tasoa, niin tekstin kuin piirroksenkin puolesta. Heti avaussivusta näkyi että nyt on ihan oikea klassikko tyrkyllä. Ropsu on huikeassa nousussa. (Että sitä X-Mickeytäkin saatiin suomeksi.) Ylivoimaisesti Suomen paras Disney-julkaisu, vaikka taso välillä hiukan heitteleekin. Saisi ilmestyä joka viikko ja se AA-lehti kerran kuussa.
Vielä vähän lisää siimahäntää niin minä olen tyytyväinen.
-
Kerrataanpa, mitä maaliskuun jälkeen Roopessa on tapahtunut.
Huhtikuun numero oli vaisu. Augusto Macchetton ja nerokkaan Gigi Pirasin Indy-tarina oli toki varsin mainio, mutta muuten lehti petti. Pikku-Aku (Arrighini&Vetro) oli edellistä hahmon seikkailua vaisumpi eli vain kelvollinen. Paljon parempaa Pikku-Akuakin olisi ihan sen tutun Inducks-scouttauksenkin perusteella tarjolla. "Klassikot" olivat kuitenkin jälleen ne todelliset flopit. Bordinin kutsuminen mestariksi on melkoinen vitsi ja miehen tarina odotetun järkyttävä, mutta myös Gazzarrin ja De Vitan Roope-sarja oli hyvin puuduttavaa luettavaa.
Toukokuun johtosarja oli täyttä roskaa, kuten yllä on todettukin. Martinan ja Bottaron Mikki oli sen sijaan loistava haku! Kerrankin klassikko, jonka nähdessään on aidosti innostunut, ja kyllähän se hieno tarina olikin. Figusin ja Cambonin Ankport oli myös erinomainen, Scarpan piirtämä Roope vaisuhko.
X-Mickey! Kesäkuussa tämä kauan odotettu tarinasarja sitten lopultakin Suomessa debytoi Bruno Ennan ja Alessandro Perinan avausosan myötä.. Olen pari näitä juttuja lukenut ruotsiksi tahi norjaksi, mutta kyllähän tätä saagan ensimmäisestä osaa suomeksi on kaivattu, jotta pääsisi kunnolla ainakin alusta mukaan X-Mickeyn maailmaan. Saa nähdä, kuinka paljon ja kuinka valikoiden tätä tullaan jatkossa julkaisemaan. Kaikkea ei ainakaan, se lienee valitettava tosiasia. Itse tarinahan oli todella hyvä ja kiehtova, laadukasta ammattimiesten työtä. Odotan tason vain paranevan jatkossa, kun homma pääsee kunnolla vauhtiin. Heshukka on outo valinta otsikoksi, miksi ei X-Mickey tai X-Mikki?
Kesäkuun lehden muut tarinat jäivät toki automaattisesti tuon varjoon, mutta olivat ne kyllä melkoista roskaakin. Järkyttäviä suorastaan nuo kaikki lehden Viitta-jutut. Ei sitten noiden tilalle löytynyt klassikkoa, kun yleensä vanhoja tarinoita on ollut liikaakin...huoh. Ja se nyt ei voi olla liikaa pyydetty, että samoja tarinoita ei julkaistaisi kuukauden sisään eri suomennoksella sekä Taskarissa että Roope-sedässä. Vastaavia kämmäyksiä on Suomessa nyt sattunut viime vuosina aivan liian usein. Tehkää taustatyönne ja kommunikoikaa, ettette munaa itseänne ja julkaisujanne!
Heinäkuu! Oi suloinen heinäkuu! No, johtosarja oli heikko esitys Povolerilta ja Gottardolta, ja tästä numerosta puuttuivat tuoreet tarinat taas tyystin. Giampiero Ubeziota oli kuitenkin upea nähdä, mielestäni todella aliarvostettu Mikki-piirtäjä. Myös miehen käsikirjoitus toimi varsin mallikkaasti. Hieno taiteilija!
Mutta se pääasia, se suloisuus...te tiedätte, mihin tämä johtaa. Marco Rota, tuo jumalainen piirtäjämestari, todellinen legenda, Milanon maestro. Mies, jonka jokainen ruutu on kaunis kuin taidemaalaus. Mies, joka on myös erinomainen käsikirjoittaja, mutta jonka tuotannossa ei kuitenkaan liikaa ole ollut sinne aivan Disney-tarinoiden terävimpään eliittiin kuuluvia mestariteoksia. Niitä, joissa piirrosten lisäksi myös käsikirjoitus osuu täydellisesti nappiin. Paperino pendolare, "Pendelöijien parhaimmistoa", on juuri sellainen tarina. Arvasin sen. Olen useamman kerran katsonut Inducksista tarinan avaussivua, nimeä ja jopa käyttäjien antamaa arvosanaa, ja arvasin tarinan olevan loistava. Se on vielä parempi. Kaikki toimii kuin unelma: idea on loistava, juonenkäänteet nerokkaita, vauhdikas ja eloisa tunnelma vertaansa vailla, huumori hulvatonta, Aku pääroolissa todella valloittava. Piirrokset huikeat, tietenkin. Marco Rotan aivan parhaita tarinoita ehdottomasti, ellei paras. Yllä tätä on verrattu Barksin sarjoihin...No, tiedän, etten ole kova barksisti, mutta minusta tämä on parempi kuin yksikään Barksin tarina.
"Nyt oli hyvä klassikko", voisi sanoa.
-
Paperino pendolare, "Pendelöijien parhaimmistoa", on juuri sellainen tarina. Arvasin sen. Olen useamman kerran katsonut Inducksista tarinan avaussivua, nimeä ja jopa käyttäjien antamaa arvosanaa, ja arvasin tarinan olevan loistava. Se on vielä parempi. Kaikki toimii kuin unelma: idea on loistava, juonenkäänteet nerokkaita, vauhdikas ja eloisa tunnelma vertaansa vailla, huumori hulvatonta, Aku pääroolissa todella valloittava. Piirrokset huikeat, tietenkin. Marco Rotan aivan parhaita tarinoita ehdottomasti, ellei paras.
Samaa mieltä. Inducksissa tarina on muuten noussut sadan parhaan joukkoon, tätä kirjoittaessa sija 92. Suomen lisäksi pendelöinti on julkaistu tänä vuonna Brasiliassa ja Italiassa eli pelkästään suomalaisten tykkäämisen varassa nousu ei ole ollut. Korkeat pisteet heitin kyllä tuolle.
Mukavaa pitkästä aikaa lukea Koninkauluksen analyyseja.
-
Heshukka on outo valinta otsikoksi, miksi ei X-Mickey tai X-Mikki?
Varmaan siksi että edes muutama vannoutunut hiirenvihaajakin saataisiin innostumaan. Mielestäni ihan toimiva ratkaisu.
-
Tuo Roope-sedän esittelyteksti ainakin on hieman tulkinnanvarainen, vaikka missään kohti ei kyllä suoraan sanota tarinasarjan nimeksi Heshukkaa.
Roope-setä on pistänyt nyt kahdessa perättäisessä lehdessä kaksi erittäin hyvää tarinaa lukijoille. Melkein jo jännittää onnistuuko elokuun lehti yltämään samalle tasolle.
-
Lehden sisällysluettelossa Heshukka on merkitty päähenkilöksi. Tätä tarkoitin, vaikka varsinaisesti otsikosta ei tosiaan ollutkaan kysymys. Lisäksi "Päivän Pamauksen" esittelytekstissä Heshukka on nostettu melko lailla keskiöön, mihin haplo edellä taisi viitatakin. Käsittääkseni Heshukka ei tätä vähäisemmässä roolissa ole monissa muissakaan X-Mickey-tarinoissa, ja jos olisikin, olisiko päähenkilö silloin joku muu? Menisi aika sekavaksi. Siksi X-Mickeyä tai X-Mikkiä olisi ollut paljon kätevämpi käyttää minusta tässä ja kaikissa tulevissa tarinoissa. Väkisin haettu päähenkilö tämä Heshukka.
Tolen tarjoama syy olisi surullinen, mutta Suomessa valitettavan todennäköinen. Mikin roolia julkaistavissa tarinoissahan on ennenkin pyritty vähättelemään milloin Akun, milloin Hessun noustessa rinnalle tai ohi. En kyllä ymmärrä tuota. Jos joku innostuu tarinan muka-päähenkilöstä eikä itse tarinasta, ollaan aika heikossa jamassa. Mutta kai tuollaisiakin tapauksia sitten löytyy. Välillä unohdan, että on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät automaattisesti lue jokaista tilaamansa/hankkimansa sarjakuvajulkaisun tarinaa ja päätä sen jälkeen, ovatko ne hyviä vai eivät.
-
Nyt tuli ensimmäinen huono numero (9/2012) näissä suuren koon ropsuissa. Tarinat olivat ennalta-arvattavia ja innottomia. Edes suursuosikkini Scarpan kuvitustaide ei pelastanut viimeistä tarinaa latteudelta; jo ensimmäisten ruutujen naamanilmeistä pystyi päättelemään pääpiirteittäin tarinan kulun.
-
Minulle Ubezio pelasti tämän täydeltä flopilta. Se oli myös ainoa tarina, jossa oli vähän yritystä. Mutta, sanoitkin sen jo: kaikki ennalta-arvattavia ja innottomia.
-
Uusimmassa Ropsussa on Vitaliano & Ferraris kaksikon sujuvan näköinen Ankkatarina, Heshukkaa, Faccinin yksisivuinen ja sokerina pohjalla Pier Lorenzo De Vitan kuvittama Aku ja Roope -hassuttelu. Onpas mukava nähdä grandmaster DeVitan persoonallista kuvitusta pitkästä aikaa. Vielä kun ehtis lukemaan tarinat, mutta ensiselailu antoi kyllä kansitekstille vastinetta, "Nappisijoitus!".
-
Minuun tuo Korhosen tarina kyllä upposi. Ei se nyt mikään maailman erikoisin juttu tietenkään ollut, mutta silti ihan mukavasti etenevä, eivätkä Suomi-viittauksetkaan nyt niin päälleliimatuilta tuntuneet kuin yleensä (ihan turhaa lukijoiden kosiskelua moinen kyllä). Mutta eipä minulla mitään kummoisia odotuksia tietysti ollutkaan, nimenomaan kun sitä läpinäkyvää kosiskelua lähinnä olisin odotellut, että sikäli...
Hieno juttu, jos Korhonen tosiaan aikoo kokeilla enemmänkin siipiään pidempien taskariseikkailujen tekijänä. Kaavamaiset 10-sivuiset Akkarissa ovatkin alkaneet jo kauan sitten ainakin allekirjoittaneelle maistua hieman puulta, eikä niissä ole enää ollut sellaista samanlaista - miten sen nyt sanoisin - no, näkökulmien tuoreutta, kuin aiemmin. Tässä Ropsu-jutussa sellaista löytyikin jo vähän enemmän.
-
Sijoittavathan italialaiset kirjoittajat Ankka-pesueen useasti Italiaan, niin miksi sitten suomalainen kirjoittaja ei voi kirjoittaa Suomeen sijoittuvaa tarinaa? Odotin vähän, että Korhonen olisi pistänyt Cavazanon piirtämään Ankat Helsingin keskustaan... :) Hyvä oli Korhosen kirjoittama stoori, mutta muuten oli lehdykkä aika vaisu. Muutenkin on loppuvuotta kohti hurraa-huudot ainakin meidän talossa vaienneet lehden kolahdettua postilaatikkoon. Niinkauan, kun lehdessä on esim. pikku-Akua, joka on minusta täysin pelkästään lapsille suunnattua pilipalia, niin parantamisen varaa julkaisusta löytyy.
-
Roope tulee eläkeikään.
Kitupiikki Roope 65 vuotta
Yksi Aku Ankka -lehden rakastetuimpia hahmoja on Roope-setä, jonka ensiesiintymisestä tulee nyt joulukuussa kuluneeksi peräti 65 vuotta. Visukintun ensiesiintyminen Carl Barksin Joulu Karhuvuorella -tarinassa ilmestyi Yhdysvalloissa jo vuonna 1947. Maailmankuulu saituri on siis ylittänyt Suomen alimman virallisen eläkeiän.
Alku-Roopen esikuva oli Charles Dickensin joulutarinasta tuttu kiukkuinen saituri Ebenezer Scrooge, jolle oli tunnusomaista raskaasti kävelykeppiin nojaava asento.
Carl Barksin luoman Roope Ankan pitikin alunperin olla vain Joulu Karhuvuorella -tarinaa varten luotu kertakäyttöhahmo. Kitupiikki oli kuitenkin niin suosittu, että hän vakiinnutti nopeasti paikkansa Ankkalinnan vakiokaartissa. Ebenezer antoi inspiraation myös Roopen englanninkieliseen nimeen Scrooge McDuck.
Vaikka Roope on muiden nykypäivän senioreiden tapaan muuttunut vuosien varrella, on hän edelleen varsin vetreässä vedossa. Ankka ei haikaile eläkkeen perään, vaan jatkaa sinnikkäästi kasvavan kolikkovarastonsa kerryttämistä. Aku Ankka -lehtiä selaileva löytääkin Roopen seikkailujen lomasta varmasti myös liudan ikivihreitä säästövinkkejä.
-
No niin, loppuvuosi käsittelyyn Roope-sedän osalta.
Elokuun lehti oli hyvä. Pezziniltä kaksi mainiota tarinaa, Cavazzanon piirtämä Mikki-sarja ja Carpin taiteilema Roope-juttu. Kumpikin maistui oikein hyvin, vaikkeivät huippuklassikoiksi missään nimessä nousseetkaan. Lisäksi Macchetton ja Intinin Riitta-lyhäri oli varsin mukava, ja lopullisesti pankin räjäytti takakannen Enrico Faccinin vitsisarja. Malliesimerkki niin täydellisestä yksisivuisesta kuin Faccinin neroudestakin. Taisin kaksi kertaa tämän kuluneen vuoden aikana nauraa ääneen ihan kunnolla ja pitkään lukiessani Disney-sarjakuvia. Ensimmäinen tällainen tapaus oli kesäkuun Taskarin futisaiheinen tarina ja kaksikon Panaro-Perina hillitön näkemys Giovincosta, Chiellinistä ja kumppaneista. Toinen ratkinaurattaja oli tämä Faccinin Pientä huvia.
Syyskuun Roope ei tosiaankaan ollut hirveän onnistunut. Yhdyn Jannen näkemykseen tarinoiden ennalta-arvattavuudesta, mutta toisaalta myös Kahkosen huomioon siitä, että Giampiero Ubezio (tarkkana siellä toimituksessa) oli lehden positiivisin asia. Kovin aliarvostettu piirtäjä oman huippukautensa osalta edelleen. Ja tuo Mario Voltan tarinakin oli lehden selvästi paras.
Edelleenkin Heshukan nosto X-Mickeyn Suomen-julkaisujen päähenkilöksi on väsynyt ratkaisu. Mikki on noiden tarinoiden päähenkilö ja sillä selvä. Tämä Ambrosion ja Turconin tarina oli lokakuun lehden selkeästi parasta antia. Chendin ja "grandmaster" De Vitan tarina oli vähän kajahtanut, sen sijaan Faccinin yksisivuinen juuri ennen sitä toimi jälleen loistavasti.
Marraskuun Ropsu oli keskinkertainen. Ankport-valintatarinasta tykkäsin, kun taas "klassikot" osoittautuivat jälleen pettymyksiksi muutamista hauskoista kohtauksista huolimatta. Mikin puuttuminen sekä marras- että joulukuun Roopesta häiritsi.
Korhosen tarina ei kyllä toiminut lainkaan. Tavallaan mukava idea, mutta missään vaiheessa tarina ei vain lähtenyt käyntiin eikä mitään mielenkiintoista lopultakaan tapahtunut. Sinälläänhän aina tykkään siitä, että ei koohoteta sinne tänne raketit jalkojen paikalla, mutta kyllä tämä oli ihan rehellisen tylsä viritys. Toki Korhosen tyylistä en ole koskaan pitänyt enkä häntä kaksiseksi käsikirjoittajaksi mieltänyt, joten ei minulla näiden pidempien tarinoidenkaan (tämän ja tulevan Taskari-stoorin) suhteen mitään kummempia odotuksia ole ollut. Toki Taskareiden Egmont-matsku on ollut sen verran epävireistä viime vuodet, että kyllä sinne yksi Korhos-Karikin yrittämään mahtuu. Ropsuihin olisi parempaakin tarjolla, kun italialaistarinoihin keskitytään.
Michelinin ja Cavazzanon sarjakuva-aiheinen klassikkotarina oli ihan hauska. Toki Akun suhtautuminen poikien sarjakuviin ja poikien haluttomuus taistella vastaan oli aika karmeaa nähtävää, mutta loppu oli tietenkin odotettu...
Niinkauan, kun lehdessä on esim. pikku-Akua, joka on minusta täysin pelkästään lapsille suunnattua pilipalia, niin parantamisen varaa julkaisusta löytyy.
Minä olen tästä vähän eri mieltä. Toki nuo ovat varmasti enemmän lapsille suunnattuja tarinoita, mutta silti ne ovat minusta monesti onnistuneita niin huumorin, rennonletkeän tunnelman kuin usein juonenkin osalta. Olen ottanut ilolla vastaan Pikku-Aku-tarinoiden lisääntyneen määrän (ennenhän näitä nähtiin Suomessa vain jouluisissa Teemataskareissa). Taso tietenkin vaihtelee, mutta pääosin nämä ovat vähintäänkin kelvollista sarjakuvaa. Tämänkertainen Macchetton ja Dalenan tarina ei ollut juoneltaan ihan terävimmästä päästä ja meni vähän toistohuumorinkin puolelle, mutta oli kuitenkin ihan luettava. Paljon lapsellisempina pidän Korhosen Pikku-Akuja ja oikeastaan 90 prosenttia Aku Ankka -lehdestä muutenkin.
Italiassa on taidettu tehdä viime vuosina muutamiakin pidempiä Pikku-Aku-jatkiksia. Näitä toivoisin Suomeenkin jonkin julkaisun kautta, voisivat olla ihan maukasta matskua.
Kaiken kaikkiaan "Sedän" päättyneen vuoden taso ei ollut ihan toivotunlainen. Liian vähän uutta Mikkiä, liian vähän hyviä tuoreita tarinoita yleisemminkin, Mikin rooli muutenkin liian pieni, liikaa "klassikoita", liian vähän oikeasti tekijöidensä kultakauden klassikoita. Huonomminkin on tässä välillä saattanut mennä, mutta kyllä niistä muutaman vuoden takaisista huippuajoista ollaan kaukana.
Onneksi niitä helmiäkin mahtui tähän Ropsu-vuoteen. Taidanpa tekaista niistäkin jonkinmoisen top-listan, kunhan ehdin.
-
Yhdyn Jannen näkemykseen tarinoiden ennalta-arvattavuudesta, mutta toisaalta myös Kahkosen huomioon siitä, että Giampiero Ubezio (tarkkana siellä toimituksessa) oli lehden positiivisin asia. Kovin aliarvostettu piirtäjä oman huippukautensa osalta edelleen. Ja tuo Mario Voltan tarinakin oli lehden selvästi paras.
Itse olen tästä ehdottomasti päinvastaista mieltä. Ubezion tyyli on melkeinpä kamalinta, mitä olen näissä nähnyt. ( Ehkä vain pari muuta on Stefano Intinin johdolla ollut kamalampia. ) Jotenkin Ubezio saa ilmeistä ja elehtimisestä ärsyttävän näköistä. Tässä hän tosin ei ollut ihan pahimmillaan...
Voltan käsikirjoitus taas oli jahkailun maailmanennätys. Koko juttu olisi hyvin voitu tiivistää kymmeneen sivuun, mutta nyt siihen oli käytetty melkein 50! Ja mysteerin kehittely oli onnetonta, kaikki spoilattiin hyvissä ajoin.
Mielestäni vuoden ehdoton pohjanoteeraus.
-
Koninkaulus esittää:
Roope-sedän vuoden 2012 parhaat tarinat
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
10. Roope-setä: Maanalainen lämmitys (Zio Paperone e il riscaldamento sotterraneo, 1978 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1201-A))
Käsikirjoitus: Giorgio Pezzin
Piirrokset: Giovan Battista Carpi
RS 8/2012
9. Mikki Hiiri: Vieraita valovuosien takaa (ja lähempääkin) (Topolino e gli incontri falsificati (dal solito tipo), 1978 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+AT++262-A))
Käsikirjoitus: Giorgio Pezzin
Piirrokset: Giorgio Cavazzano
RS 8/2012
8. X-Mickey: Kilpailu (La contesa, 2002 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+XM++++2-1))
Käsikirjoitus: Stefano Ambrosio
Piirrokset: Stefano Turconi
RS 10/2012
7. Aku ja Touho: Jymy-yllätys (La revisione, 2000 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2321-01))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Enrico Faccini
RS 10/2012
6. Mikki Hiiri ja outo auto-onnettomuus (Topolino e i segreti di casadiavolo, 1979 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1225-AP))
Käsikirjoitus: Guido Martina
Piirrokset: Romano Scarpa
Tussaus: Sandro Del Conte
RS 2/2012
5. Ankportin tarinoita: Seitsemän simpukan salaisuus (La locanda delle sette conchiglie, 2003 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2485-6))
Käsikirjoitus: Giorgio Figus
Piirrokset: Silvio Camboni
RS 5/2012
4. Mikki Hiiri: Kadonneen junan arvoitus (Topolino e il mistero del treno scomparso, 1967 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++631-A))
Käsikirjoitus: Guido Martina
Piirrokset: Luciano Bottaro
RS 5/2012
3. X-Mickey: Peilin takana (Nello specchio, 2002 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+XM++++1-1))
Käsikirjoitus: Bruno Enna
Piirrokset: Alessandro Perina
RS 6/2012
2. Roope-setä: Pientä huvia (Basta poco, 2006 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2660-02))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Enrico Faccini
RS 8/2012
1. Aku Ankka: Pendelöijien parhaimmistoa (Paperino pendolare, 1977 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+AT++245-A))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Marco Rota
RS 7/2012
-
Pendelöijien parhaimmistoa, X-Mickey ja muutamat muut helmet saivat jatkamaan Roope-Sedän tilausta. (Akkaria ei ole tilattu enää vuosiin.)
-
Vuoden ekassa Ropsussa on mukana Carlo Panaron ja Roberto Vianin hieno Mikki ja Eka Vekara-tarina. Vian on kyllä nero, taide on upeaa. Ekassakaan tarinassa, joka on Ciminon ja Cavazzanon klassikko vuodelta 1970, ei ole valittamista, sujuva tarina vanhaan malliin, ja itse tykkään tuosta varhais-Cavazzanon tyylistä ainakin yhtä paljon kuin nykyisestä. Tosin mielestäni Cavazzanon Mikit on nykyään hienompia kuin Ankat. Muukin sisältö lehdessä näyttää mukiinmenevältä, ihan hyvä vuoden aloitus!
-
Uusimmasta luennassa vasta ensimmäinen tarina. Mutta Cimino & Cavazzano ennen jälkimmäisen herran täydellistä vaipumista persoonattoman perusmassan tasolle takaa aina premium-tuloksen.
-
... kun lehdessä on esim. pikku-Akua, joka on minusta täysin pelkästään lapsille suunnattua pilipalia, niin parantamisen varaa julkaisusta löytyy.
110 % Sonderleistung-kiteytys eli Janne kuvasi totuuden Pikku-Akusta & kumpp. pilkulleen oikein. Matti Klingeä lainaten Pikku-Aku edustaa infantilismia pahimmillaan.
-
Uusimmasta luennassa vasta ensimmäinen tarina. Mutta Cimino & Cavazzano ennen jälkimmäisen herran täydellistä vaipumista persoonattoman perusmassan tasolle takaa aina premium-tuloksen.
Jälkimmäinen ja ensimmäinen väärin päin?
-
Nope. Nyky-Cavazzanoa ei edes tunnista Cavazzanoksi. Silloin kun Cavalla oli vielä oma persoonallinen tyylinsä, hänet tunnisti vaikkapa sivuhahmon juoksutavasta, Kroisoksen silmälaseista tms. pienistäkin asioista. Tyyli oli selkeästi muista eroava, kuten vaikkapa Sergio Asteritilla (Mikki-piirtäjien eliittiä). Nykyisin Cavaa ei tunnista Cavaksi. Hän on antautunut miljoonan kärpäsen filosofialle.
-
Nope. Nyky-Cavazzanoa ei edes tunnista Cavazzanoksi. Silloin kun Cavalla oli vielä oma persoonallinen tyylinsä, hänet tunnisti vaikkapa sivuhahmon juoksutavasta, Kroisoksen silmälaseista tms. pienistäkin asioista. Tyyli oli selkeästi muista eroava, kuten vaikkapa Sergio Asteritilla (Mikki-piirtäjien eliittiä). Nykyisin Cavaa ei tunnista Cavaksi. Hän on antautunut miljoonan kärpäsen filosofialle.
Jokasanatosi. Mutta joku kerta tässä aivan vasta yllätyin, kuinka hyvää Cavazzano oli. Ja tarina oli aika uusi.
-
Loputkin tarinat luettu. Tuo Vianin Mikki oli aika ontto, mutta ok hassuttelu jumalaisella taiteella. Sen sijaan seuraava Aku&Touho-tarina edusti just sitä roskaa, mitä ei toivoisi näkevänsä. Alustavalla selailulla se näytti ok:lta mutta luettaessa ennalta-arvattavuus ja itsensä toisto oli se mikä tarinasta jäi keskinkertaisen kuvituksen lisäksi mieleen. Viimeinen taikistarina taas oli piristävän lämminhenkinen ja hienosti piirretty, en muista tätä Danilo Barozzia, ei vissiin kovin usein näy Ropsussa/taskareissa?
-
400. Roope-setä jäi ostamatta, kun ei näyttänyt sisältävän yhtään mitään edes etäisesti kiinnostavaa. Melkoinen juhlanumero! Kyllähän Meijän Oma Suami Stara Korhosen Kari tekee lehdestä kuin lehdestä spesiaalin, eiksje... -.-
Tammikuun numeron klassikkotarina oli sentään erinomainen.
-
400. Roope-setä jäi ostamatta, kun ei näyttänyt sisältävän yhtään mitään edes etäisesti kiinnostavaa. Melkoinen juhlanumero! Kyllähän Meijän Oma Suami Stara Korhosen Kari tekee lehdestä kuin lehdestä spesiaalin, eiksje... -.-
Tammikuun numeron klassikkotarina oli sentään erinomainen.
Hyvä muisti minulla. Tämähän se tarina oli, edellisestä lehdestä. Korhoselta ihan ok tarina ja hienoa taidetta Cavazzanolta.
Mutta joku kerta tässä aivan vasta yllätyin, kuinka hyvää Cavazzano oli. Ja tarina oli aika uusi.
-
Olen huomannut, että Roope-setä lehti on hyvin aliarvostettu monissa antikvariaateissa. Jotkut eivät pidä edes valikoimissaan, tai ainakaan hyvitä niistä juurikaan. Lisäksi ohutkantisuus saa aikaan sen, että lehtien kunto on useimmiten melko kehno.
-
Roope-setien huono asema antikvariaateissa johtuu ainakin yhden myyjän mukaan ihan vain siitä etteivät ne mene kaupaksi. Ja siltä tuo ainakin kyseisessä liikkeessä näyttää. Samat lehdet paikalla aina vaan, joten miksipä hankkimaan uusiakaan.
Onkohan lehden vuoden takainen uusiminen vaikuttanut käytettyjen lehtien myyntiin positiivisesti? Minä ainakin voisin pari puuttuvaa viime vuoden numeroa joskus hankkia.
-
Ainakin numerot alle sadan ovat kiven alla...
-
Ne joissa on joku tarra tai muuta sälää ei löydä mistään. Mullakin muutama kappale jäänyt välistä pois, kun odotan, että saan taskukirjan täydellisenä.
-
Tammikuun Roope-setä ei aiheuttanut suuria riemunkiljahduksia, mutta oli lehdessä onneksi positiivistakin. Olen kaivannut tuoreita Mikki-tarinoita lehteen (viime vuonnahan ainoat sellaiset olivat X-Mickeyä), ja nyt 2000-luvun Mikkiä nähtiin heti vuoden ensimmäisessä lehdessä. Tarina ei toki ollut mikään suuronnistuminen Carlo Panarolta, aika perinteisiä latuja kuljettiin. Ihan viihdyttävä tapaus joka tapauksessa, ja erittäin nautittava jo pelkästään Roberto Vianin upean taiteen ansiosta.
Lehden positiivinen yllätys oli Riccardo Seregnin ja Danilo Barozzin Karhukopla-tarina. Sinä, joka tämän tarinan tekijätiedot olet lehteen kirjoittanut, huomannet muuten vastaisuudessa, että italian kielessä nimessä Riccardo on kaksi c-kirjainta. Näitä nimikämmejä sattuu muutenkin kaikissa suomalaisissa julkaisuissa aivan liikaa...Mutta tosiaan, se tarina. Viihdyttävä käsikirjoitus, kerrassaan erinomainen loppukohtaus ja tarinan tunnelmaan sopivat piirrokset. Miqz, kyllä Barozzia on kohtalaisen säännöllisesti mielestäni nähty suomalaisissa julkaisuissa, viimeksi joulukuun Taskarissa. Tuo kyseinen tarina on Barozzin tuorein Italiassa julkaistu, vuodelta 2009, joten uudempia miehen piirtämiä sarjoja emme näillä näkymin tule ainakaan kovin pian Suomessa näkemään. Suomessa julkaisemattomia tarinoita löytyy toki paljon.
Panaron ja Soldatin Aku ja Touho -sekoilu oli heikko, mutta kaksi kolmesta "tuoreesta" pitkästä tarinasta oli kuitenkin mukavaa luettavaa. Toki nämäkään nyt eivät olleet missään tapauksessa parasta mahdollista uutta italialaista Disney-sarjakuvaa, eivät lähelläkään, mutta hyvä näinkin. Ei muuta kuin vielä parempia tarinoita seuraavilla kerroilla. Viime vuosina on ajoittain tuntunut, että lehdessä ei ole muuta kuin "klassikoita", joten etenkin siinä mielessä tämä tammikuun numero tuntui tasapainoiselta.
Valitettavasti se ainoa klassikko oli kyllä tällä kertaa kehno. Cavazzanon piirroksissa ei ole sinällään mitään vikaa, vaikka hän ei 70-luvun alussa ollutkaan vielä oikeastaan edes lähestymässä huipputasoaan. Vaikka oma tyyli oli kaiken aikaa kehittymässä, melko vahvoilla Scarpa-vaikutteilla mentiin vielä vuonna 1970, ja kukaan ei voi Scarpaa scarpailussa voittaa. Cavazzanon aika tuli myöhemmin. Kuten todettua, piirroksiin tarina ei kuitenkaan missään tapauksessa kaadu, vaan tämä on yksinkertaisesti Rodolfo Ciminolta hyvin vaisu esitys. Yksittäisiä irtovitsejä lukuun ottamatta tarina ei vain missään vaiheessa ole kovin kiinnostava. Jutussa on myös muutamia hassuja epäloogisuuksia, ja loppu on todella mitäänsanomaton. Ideahan on sinällään ihan ok, mutta vastaavia Roope vs. Riitta&Kuuno -vääntöjä on tehty sata parempaakin.
-
Kyllä se sarjojen toivominenkin kannattaa. Viime syksynä toivoin tuota uusimman Roope-sedän johtosarjana ollutta Cavazzanon P.T. tarinaa ja näyttivät tarttuneen ehdotukseeni :-)
-
Kyllä se sarjojen toivominenkin kannattaa. Viime syksynä toivoin tuota uusimman Roope-sedän johtosarjana ollutta Cavazzanon P.T. tarinaa ja näyttivät tarttuneen ehdotukseeni :-)
Näyttäisi siltä. ^-^
Ei ole tultua ihan vielä luettua juuri tullutta Roope-setää. Odotan kuitenkin hyviä tarinoita. ;D Toivotaan, ettei mitään "lössähtäneitä pannukakkuja" tule (niinkuin vuoden ekassa Akkarissa).
Edit. Hyvät tarinat olivat (onneksi).
-
Edit. Hyvät tarinat olivat (onneksi).
En ole Silvio Cambonin Mikkien suurin fani, mutta Francisco Artibanin Heshukka-tarina on kyllä todella tunnelmallinen ja kiehtova. Muuten nuo Cambonin piirrokset tuohon istuvatkin (esim. sivu 65 on upea), mutta Mikki ei vaan mielestäni näytä hyvältä. Camboni piirtää jotenkin hassusti Mikin siten että se meinaa joka kuvassa hukkua kauluksiinsa. Puuttuukohan siltä kaula? :) P.T.:n ensiesiintymisestä myös pointsit kotiin. Viimeinen Milla-Roope on yhdentekeväisyyden huipentuma.
-
Voi plääh. Roope-Sedän numero 3/2013 vaikutti selailun perusteella niin tylsältä, että ei tee mieli lukea ainuttakaan tarinaa. Vajaa 1,5 vuotta se hyvä kausi sitten kesti. Koskahan viimeksi on ollut esim. Carpin piirtämä tarina mukana? Taisi parina vuotena peräkkäin hänen tarinansa olla ihan kärjessä vuoden parasta valittaessa, mutta näköjään tästä ei ole osattu johtopäätöksiä vetää. Jos seuraava numero jatkaa samaa linjaa, niin tilaus loppuu.
-
Voi plääh. Roope-Sedän numero 3/2013 vaikutti selailun perusteella niin tylsältä, että ei tee mieli lukea ainuttakaan tarinaa.
Sellainen leppoisa, totutun outo ja ihan ok, vaikka vähän vaisu tarina Ciminolta. Cambonin piirtämä Pekka-tarina oli aika peruskauraa, Egypti-juttu peruskuraa ja viimeinen huonoa hyppelyä ja ideasta olisi saanut enemmänkin irti.
-
Ah, en huomannutkaan, että olisi Ciminon tarina lehdykässä. No, se tulee ainakin luettua.
-
Toinen täyskökkö numero (4/2013) putkeen. Ns. klassikot on sysätty sivuun. Ei tarvinnut yhtään miettiä, peruin tilauksen.
-
Minäkin olen ollut vähän pettynyt Roopen tasoon nyt viime aikoina. :( Ainoastaan Mikki-stoori jaksoi kiinnostaa tässä tuoreimmassa läpyskässä, mutta eipä siinäkään mitään maailman omaperäisimpiä polkuja tallattu. Sääli, sillä Roope-setä on nykyään ainoa Disney-julkaisu, jota aktiivisesti jaksan seurata. Formaattia pidän henkilökohtaisesti raskaan paksuja taskareita parempana (sarjisähky tulee). Jokunen päivä sitten luin Roope-setiä muutaman vuoden takaa, ja ne olivat loistavia (esim. 10/11).
-
Toinen täyskökkö numero (4/2013) putkeen. Ns. klassikot on sysätty sivuun. Ei tarvinnut yhtään miettiä, peruin tilauksen.
Myös kokouudistuksen myötä saatu mahdollisuus julkaista nelirivistä sarjakuvaa on tyystin unohdettu alkuinnostuksen jälkeen.
-
Kaipa keskenkasvuiset ovat Aku Ankan nettisivuilla rutisseet jotakin. Kun nyt tässäkin on tehty suunnanmuutos kohti vanhoja huonoja aikoja, olen taas entistä vahvemin ns. jäärätaskarin kannalla.
-
Toukokuun taskarissa oli Poppin ensiesiintyminen takuuvarmasti Scarpan piirtämänä. Huhhuh, melkoinen ADHD. Aika tärkeä tarina, jossa paljon hulvattomia yksityiskohtia. Kokonaisuus ei kuitenkaan vakuuttanut. Muut tarinat olivatkin taas alle riman.
-
Toukokuun taskarissa oli Poppin ensiesiintyminen takuuvarmasti Scarpan piirtämänä. Huhhuh, melkoinen ADHD. Aika tärkeä tarina, jossa paljon hulvattomia yksityiskohtia. Kokonaisuus ei kuitenkaan vakuuttanut. Muut tarinat olivatkin taas alle riman.
Tuosta tarinasta tuli (hiukan vain) mieleen se, kun Poppix ilmestyy gallialaiskylään.
-
Roope-lehti on toisaan lievässä alamäessä, Mikkiä saisi olla lisää.
-
Erikoispaksu numero, ja kovin vaatimattomalta sekä yksipuoliselta tarjonta taas pikaisella selauksella näyttää. :( Pöh, tähänkö nyt tosiaan ollaan tultu - juuri kun itse päätin vaihtaa Aku Ankan tilauksen Roopeen?
Noh, ainahan on toivoa siitä, että ensivaikutelma pettää. Katsotaan... Mikin puuttuminen taas kerran on kuitenkin jo yksi iso miinus itsessään.
-
Kiistatta pettymys taas kerran! Usko alkaa hipumaan näihin Sanoman sarjakuviin.
-
Mullekin tuli vielä kesäkuun Ropsu, vaikka ei enää pitänyt. Perhana, varmaan tulee pian myös lasku.
-
Tämän päivän piti tulla. Roope-Setä -lehden tilaus pannaan nyt poikki. Kestotilaus on, joten lehti tulee vuoden loppuun.
Ei siinä mitään, etten itse enää pidä lehdestä, mutta kun eivät pidä teini-ikäiset lapsetkaan... Roope-Setä on se ankkaperheen lehti, jota olisi pitänyt kehittää ns. "aikuiseen makuun" - ja näin näytti hetken jo tapahtuvankin.
Vaan nyt suunta on tässäkin se, että kuten Akkaria, niin tätäkin lehteä toimitetaan entistä "lapsellisempaan makuun". Viimeinen pisara, joka taittoi neulansilmässä kamelin selän, on se, että Mikki-seikkailut on jätetty pois. Hyvä on. Minäkin jään pois. Au revoir!
-
Hävettää taas olla erimieltä, mutta kerrankin oli vedetty teema tosissaan. Roopea oli luvatusti joka sarjassa, lukuunottamatta pikku-Akua vaikka siihenkin olisi saattanut Roopellinen jakso löytyä? En ole taaskaan täysin lukenut, mutta kyllä ne tarinat aivan kelvollisilta vaikuttivat.
Mikin perään en ole ikinä ollut. Vanhoista taskareista luen Mikki tarinat lähinnä Hessun takia, mutta nykyään Hessukaan ei ole tarpeeksi hyvä hahmo. Ennen hän saattoi syödä pakonomaisesti kirjoja ja oppia kaiken syömänsä tekstin, nykyään hän tahtoo olla yksiselitteisesti hajamielinen, lapsenmielinen soheltaja.
-
^Omia mielipiteitä ei pidä hävetä, on hyvä että jotain miellyttää nykylinja. Ja mitä tohon sisältöön tulee niin lehtihän on "omistettu" ankkahahmoille, ei Mikille.
Edelleenkin haaveilen utopistisesti omasta suomenkielisestä Mikki-lehdestä tai teemataskareista joita ilmestyy Saksassa.
Hessusta olet oikeassa, hänestä on tehty täysin lapsellinen hahmo nykyään.
-
Pari päivää sitten luin uusimman Roope-Sedän. Nyt en enää muista, millaisia tarinoita siinä edes oli. Ei ainakaan mitään klassikoita, vaikka Massimo De Vitan tarina vuodelta 1967 oli sellaiseksi nimetty.
-
Itse muistan, että siinä oli kaksi Ciminoa. Toisen tunnistin Ciminoksi yllättävän myöhään. Vasta, kun Roopen traktori sukelsi rahasäiliössä.
-
Uusin Roope oli parempi kuin edellinen joka siis oli alle arvostelun, mukana yksi Taikaviitta+Parta-Jussi juttu nimeltään Uhka Ulkoavaruudesta.
Lisäksi yksi Heshukka tarina, joss Mikki mukana, nimeltään Unhorottien Hyökkäys. Kolmas oli perussettiä oleva Roope-seikkailu Viesti Vuorissa.
-
Uusin Roope oli parempi kuin edellinen joka siis oli alle arvostelun, mukana yksi Taikaviitta+Parta-Jussi juttu nimeltään Uhka Ulkoavaruudesta.
Lisäksi yksi Heshukka tarina, joss Mikki mukana, nimeltään Unhorottien Hyökkäys. Kolmas oli perussettiä oleva Roope-seikkailu Viesti Vuorissa.
Ja Roope-Setä tarinahan oli Romano Scarpan käsialaa. Hyvä lehti vaihteeksi.
-
Jäänyt joitain lehtiä kokonaan tai puolittain lukematta tänä keväänä. Muut ovat ihan menneet, mutta tuo P.T:n (se avaruusolio kolikkoaluksella) ensimmäinen tarina tuli vähän turhan myöhään ja oli hieman vaikeaa luettavaa kun hahmo oli jo tuttu entuudestaan mm. taskarista.
"Taikakynttilällä" luettavat Roopen päiväkirjat puolestaan olivat ärstyttävän turha uusi kehys kertoa Roopen menneisyydestä. Sinänsä nämä tarinat joissa nykyajassa kerrotaan tarinaa ja pidetään kahvitaukoja ovat aina olleet jotenkin kiinnostavia (ovat kuin uni unessa), mutta nyt oli vähän teennäinen piilomustekeksintö vain tätä varten. Muutenkin näitä tarinasarjoja on nykyään näkynyt turhan paljon. En ole tilastoja pitänyt, mutta sokkona tuntuisi kuin jokainen tekijä haluaisi oman sarjansa, tavallaan omaperäisenä irtiottona muusta ankkamaailmasta. Kun eivät kaikkia sarjismaailman sääntöjä saa itse kirjoittaa, eikä liikaa uusia hahmojakaan tuoda. Tässäkin on otettu yksi uusi robottiapulainen mokaan omaperäisenä vakiohahmona.
-
Voi haukotus taas tätä uusintakin numeroa. Lupaavasti alkaneen, mutta lopussa pahasti lässähtäneen johtosarjan luin ja siihen loppui kiinnostus tältä erää. Pelkkää mitäänsanomatonta tusinatavaraa toisensa perään näyttäisi tämäkin numero noin ensisilmäyksellä sisältävän - missä klassikot, missä kunnon Mikki-seikkailut? :-\
Heinäkuun numerosta en ole maininnut mitään, koska itse en kamalasti välittänyt siitäkään. Parempaa keskitasoa toki, muttei todellakaan mitään sellaista hyvän italosarjakuvan ilotulitusta, joka vielä pari vuotta sitten oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tänä vuonna ei ole tainnut tulla vielä yhtään oikeasti hyvää Roope-setää. >:(
-
Indiana-Hopo >:( heinäkuun piristys haihtui sen sileän tien....
Ristus mitä p***aa :(
Sanoma tekee huonoa tulosta, en yhtään ihmettele.
-
X-Mikki on ainoa syy, miksen ole jo toivottanut koko lehteä hornan tuuttiin. Hinta ei kerta kaikkiaan vastaa laatua.
-
Mikä siinä Indiana Hopossa oli niin huonoa?
Paitsi nimiväännös De Leonista De Tigroniksi.
-
Luinpa tuossa aikani kuluksi tämän topicin vanhoja viestejä ja alkoi ihan masentaa, kun muistin, miten hyvä lehti Roope-setäkin vielä ihan vähän aikaa sitten oli. Laadukas ja hyvä Disney-sarjakuva on vissiin nykyään ihan liikaa pyydetty, kun tämäkin "oljenkorsi" ollaan nyt hyvää vauhtia menettämässä. Noh, onneksi vanhoja hyviä numeroita ei voi kukaan, edes Akkarin keskustelupalstoilla mielipiteitään laukovat keskenkasvuiset kakarat, pois viedä.
Olisipa kiva lukea nimimerkki Koninkauluksen asiantuntevia arvioita näistä viimeisimmistä läpysköistä. Jos nyt tällaista toivetta saa esittää... ;)
-
Luinpa tuossa aikani kuluksi tämän topicin vanhoja viestejä ja alkoi ihan masentaa, kun muistin, miten hyvä lehti Roope-setäkin vielä ihan vähän aikaa sitten oli. Laadukas ja hyvä Disney-sarjakuva on vissiin nykyään ihan liikaa pyydetty, kun tämäkin "oljenkorsi" ollaan nyt hyvää vauhtia menettämässä. Noh, onneksi vanhoja hyviä numeroita ei voi kukaan, edes Akkarin keskustelupalstoilla mielipiteitään laukovat keskenkasvuiset kakarat, pois viedä.
Niin ne kultaiset ajat.....Yksi syy surkeuteen on mielestäni se, että vanhojen mestareiden poistuttua ei ole tullut kovinkaan montaa hyvää pirtäjää tilalle, toki vielä on julkaisemattomia sarjiksia vanhoilta staroilta.
Toinen syy lienee nykyisen Ankka-toimituksen omituisen välipitämätön asenne AA- ja Roope-lehtiä kohtaan.
PS Välttelen Akkarin-keskustelupalstaa, se on aivan hirveä nykyään ja ei sisällä mitään olelliista infoa mm tulevista sarjoista tai uusista tuulista maailmalla jne....Kakaroiten temmellyskenttä.
PS2 Kyllä taidan kohta lopettaa Roope-lehden tilauksen, taso laskee kuin Suomen hallituksen kannatus.
-
PS2 Kyllä taidan kohta lopettaa Roope-lehden tilauksen, taso laskee kuin Suomen hallituksen kannatus.
Lopetin Roope-Sedän.
Viimeinen numero tulee marraskuussa.
Murphyn lain mukaan taso lähtee varmaankin heti joulusta huimaan nousuun. Uusin numero 10/13 olikin jo aika hyvä, se Mikki-Mies-tarina ja Heshukka...
-
Lopetin Roope-Sedän.
Viimeinen numero tulee marraskuussa.
Murphyn lain mukaan taso lähtee varmaankin heti joulusta huimaan nousuun. Uusin numero 10/13 olikin jo aika hyvä, se Mikki-Mies-tarina ja Heshukka...
Niihän se tuppaa menemään :) Noi kaksi tarinaa olivat kyllä hyviä, oikein ihmettelin että mitäs nyt on tapahtunut Roope-lehdelle, mutta vielä muutama numero tsekataan ja sitten lopullinen päätös.
-
Selailin kaupassa Roopea, ja varsin kummalta näytti Cavazzanon Mikki-mies -tarina. Siihen oli värit lätkäisty suoraan lyikkäriluonnosten päälle. Eli tussaus on jäänyt välistä. Onko tälle jokin selitys?
-
Selailin kaupassa Roopea, ja varsin kummalta näytti Cavazzanon Mikki-mies -tarina. Siihen oli värit lätkäisty suoraan lyikkäriluonnosten päälle. Eli tussaus on jäänyt välistä. Onko tälle jokin selitys?
Selitys voi olla se kuuluisa (ooh!) taiteellinen vaikutelma... ja olihan siinä tussillakin luonnosten päälle piirretty. Rennon letkeä tyyli. Kiva varjostus oli tehty, ja vieläpä Mikin päähän, joka on ikonisesti yleensä aina tasamusta.
-
Joo, pitkästä aikaa tosiaan ihan hyvä numero. Erityisen iso peukku peräti kahdelle hiiriuniversumiin sijoittuneelle tarinalle, mikä onkin nykyään alkanut tuntua aina vain harvinaisemmalta näyltä suomalaisissa Disney-julkaisuissa. Siitäkin huolimatta, että ihan objektiivisestikin katsottuna olivat jälleen sitä koko numeron parasta antia.
Toivotaan toivotaan, että taso pysyisi vähintäänkin yhtä hyvänä myös seuraavassa numerossa. Vähän kyllä pelottaa, mutta ainakin odotukset lähtivät pienoiseen nousuun.
-
Mikki-miehessä oli haluttu varmaan sen taiteellisen vaikutelman lisäksi tehdä jotain vähän erikoisempaa, koskapa se oli tehty juhlistamaan Topolinon numeroa 3000. Kiva viiva ja väritys, mutta tarina oli aika hömelö. En jaksa enää näitä metatarinoita, joissa etsitään myyttistä ykkösnumeroa.
Heshukassa on hyvä fiilis, mutta tarina loppui nopeasti kuin seinään.
Timo
-
Valoisaa: joitakin vuosia sitten valitin siitä, kuinka Ropsussa pyörivät samat teemat vuodesta toiseen. Akun juhlanumero on ensi vuonna tietysti pakollinen ja potkupallon MM-kisat ja joulu odotettavissa olleita teemoja, mutta lopuista kolmesta näkee jo pyrkimystä saada aikaan viimein jotain erilaistakin. Ei minulla sinänsä ole mitään Taikaviitta ja Kolme mestaria (supertripla Scarpa - Cavazzano - De Vita) -tyylisiäkään numeroita vastaan, mutta rajansa kaikella. Niitä nähtiin aiempina vuosina niin paljon, että tuli ähky.
-
Mitähän, ja kenen tekemiä, tariinoita uusimmassa Roope-Sedässä on? En muistanutkaan, kuinka ärsyttävää on, kun lehti toisinaan on pussitettu.
-
AA-sivuilla on yleensä tietoa sisällöstä:
http://www.akuankka.fi/lehtiarkisto/roope_seta/2013/11
Ei noi tietenkään aina päivittele noita, mutta tämän vuoden aikana on toiminut hyvin.
-
Kiitoksia. Joskus tuolta olenkin yrittänyt urkkia tiatoo, mutta kun aina ovat olleet niin peevelisti myöhässä. Hyvä, kun siihen on tullut muutos.
Mutta eipä Ropsun sisältö vakuuta tekijöiden perusteella.
-
Juh, enpä voi ainakaan itse suositella. Tätäkään numeroa.
-
Kyllähän Gatto nyt edes jollain tasolla tämän lehden pelastaa :-P
-
Nykypäivän Gatto on minusta ihan ynnämuut. Onko kyseessä kenties Gatton vanhempi tarina?
EDIT. Jaa, induckshan tämän jo kertoo. Tarina on vuodelta 1982. Ja Mikkiä! Ehkä sittenkin...
-
Uusin Roope-lehti ei paljoa tarjonnut, toki Taikaviitta-tarina piristi, mutta muuten väsynyttä kamaa mm. Heshukkaa ja Indiana-Hopoa, kaippa tällä nyt yritetään kalastaa kakaroita lukijoiksi?
-
Toisin päin. Taikaviitta oli väsynyt. Taidan olla kakara.
-
väsynyttä kamaa mm. Heshukkaa ja Indiana-Hopoa
Mikä mahtaa olla vikana näissä hahmoissa? Heshukan takia olisin saattanut ostaakin tämän lehden, jos hinta olisi vähän kohtuullisempi.
-
Maaliskuun numeron ensimmäisen sarjan toinen kirjoittaja näyttää olevan joku Paolo Mazzolini - Inducksin mukaan hänen ainoa juttunsa ja vuodelta 2001. Lieneekö sama mies, joka tunnetaan/tunnettiin nimellä Gazebo ja hitistä 'I Like Chopin' ? Tietääkseni mies on kuitenkin sanoittanut kymmeniä kappaleita, joten en ihmettelisi, jos hän olisi keksinyt tarinaidean, jonka Disneyn vakikirjoittaja Sergio Tulipano olisi muokannut valmiiksi jutuksi.
Eli olisiko kyseessä tämä tyyppi?
Varoitus! YouTube-linkin takana on italodiskoa !
http://www.youtube.com/watch?v=grGjD1rTNyg
-
Muistelisin että Topolinossa on ollut kyllä näitä muun alan julkkiksia jotka ovat vierailleet yksittäisiä tarinoita ideoimassa (niinhän on myös kotoisassa Akkarissamme tehty), eli voi ollakin sama mies.
-
Uusimmassa Ropsussa oli muuten sekä Luciano Bottaron että Castyn tarinat. En vielä lukenut mutta näytti hyvältä.
-
Molemmat olivat hyviä tarinoita. Pitkästä aikaa investoin lehteen, eikä yhtään kaduta :)
-
Uusimmassa Ropsussa oli muuten sekä Luciano Bottaron että Castyn tarinat. En vielä lukenut mutta näytti hyvältä.
Eikä pelkästään näyttänyt, vaan oli sitä myös. Merkille pantavaa oli myös Ankportin tarinoiden päättyminen yhdentoista vuoden rupeaman jälkeen. Melko vaisu esitys lopuksi. Toimitus lupaili ensi vuodelle uutta pitkäaikaista sarjaa.
[häpeilemätön mainos] Lisää asiaa Ropsusta myöhemmin tässä kuussa Ankkalinnakkeen arvostelussa. [/häpeilemätön mainos]
-
Uusin Roope oli edellä olevien hehkutusten arvoinen, Casty ja Bottaro helminä.
-
Ropsu jatkaa tiukalla linjalla: Kesäkuun Akun 132-sivuisessa juhlanumerossa on lähes 50-sivuinen Guido Martinan ja Romano Scarpan klassikko vuodelta 1954, joka ensisilmäyksen perusteella näyttää hulvattomalta! Lisäksi läsyssä on normaalimpaa sisältöä, mutta myös Pezzin&Scarpa&DelConte -kolmikon tuoreempi tarina.
Edit: jälkimmäinen olikin Pezzinin kirjoittama. Tuo Aku 3D oli kyllä uskomatonta revittelyä! Ainoa miinus tulee hieman rasteroituneesta viivasta ja ajoittain sekoilevista väreistä.
-
Kiitoksia tiedosta. Kaupassa hypistelin, mutta kun oli pussitettu, niin jäi ostamati. Pitää korjata huomenna moinen virhe.
-
Taitaa mennä omalle ostoslistalle myös.
Kun ei tuolta varsinaiselta taskaripuolelta oikein nyt nappaa.
-
Hyvä läpyskä taas, toinen jo peräkkäin! Toivottavasti linja pitää jatkossakin!
-
Ropsu jatkaa tiukalla linjalla: Kesäkuun Akun 132-sivuisessa juhlanumerossa on lähes 50-sivuinen Guido Martinan ja Romano Scarpan klassikko vuodelta 1954, joka ensisilmäyksen perusteella näyttää hulvattomalta! Lisäksi läsyssä on normaalimpaa sisältöä, mutta myös Pezzin&Scarpa&DelConte -kolmikon tuoreempi tarina.
3D oli kyllä melko erikoinen, suorastaan surrealistinen lukukokemus. Oli hauska nähdä, että Scarpa oli Scarpa jo ihan ensimmäisessä tarinassaan, vaikka pikkuisen haki muotoa vielä jotkut jutut. Ja tarina oli yllättävän ajankohtainen ollakseen yli puoli vuosisataa vanha.
Tuosta toisesta Scarpan tarinasta ei sen sijaan jäänyt oikeen mitään mieleen. Mahtoi olla mestarin ihan viimeisiä töitä ja enemmän siitä tuli mieleen Del Conten tyyli kuin Scarpan.
-
Nyt jysähti varmaan kovin Roope-Setä moneen vuoteen. Numeron 8/2014 avaa Ciminon & Scarpan nelirivinen Roope-seikkailu, jonka jälkeen Enrico Faccinin Aku, Mikki & Hessu -seikkailu. Kuukauden käsikirjoittaja on muuten Faccini, joten kaikki lyhärit (2 extra lyhäriä takakannen ja in englishin lisäksi) pikku-Akua ja Dekkaripähkinää lukuunottamatta ovat Faccinin käsialaa. Lehden päättää Vianin jumalaisesti taiteilema Heshukka-tarina joka on Gianfranco Cordoran käsikirjoittama. Myös kansi on Faccinin käsialaa. Nyt toimitus voisi jatkaa tällä linjalla!
http://www.lehtipiste.fi/fi/aikakauslehdet/102605/Roope-Setä/
-
Pitääkö nro 9 sisällään mitään kiintoisaa? Taas pussitettu >:(
-
Pitääkö nro 9 sisällään mitään kiintoisaa? Taas pussitettu >:(
Varmaan Scarpan Poppi -tarina voisi ennakkoon eniten kiinnostaa, nimeltään "Mallikissat". 22 sivuinen, ei sinällään kuitenkaan erityisen muistettava tarina. Viehättävästi vanhentunut sarja kylläkin.
Aloitustarinana oli Dick Kinneyn kirjoittama ja Marco Rotan piirtämä nelirivinen Roope -tarina. Rota piirtää perinteisellä italotyylillä tässä. Lievästi outo tarina.
Paras sarja oli kuitenkin sisäsivuilla, Riccardo Pescen ja Stefano Intinin Aku -tarina: "Jauhopeukalo keskellä kämmentä". Oikein mukavan kahjo yllättäjä! Tykkäsin tästä eniten.
-
http://www.akuankka.fi/lehtiarkisto/roope_seta/2014/09
Tuolta löytyy sarjat ja tekijät, ite en oo kerennyt lukemaan joten en osaa sanoa onko hyviä sarjoja.
-
Kiitoksia tiedoista!
-
En nyt tähän hätään löytänyt sopivampaa ketjua, joten kirjoitan asianomaisen lehden omaan ketjuun.
Tein pienen laskelman Roope-setä-lehden vuosikerran 2013 perusteella. En ole lehden tilaaja vaan olen ostanut ne kioskeilta ja kaupoista. Kansihintojen mukaan vuosikerta 2013 maksoi minulle tällä tyylillä 44,40 €. Lisäksi kahden "kaksi lehteä yhden hinnalla" -pussituksen myötä sain kahdesta lehdestä kaksi kappaletta, joista toiset olisin voinut myydä.
Roope-setä-lehden kestotilaus maksoi vuonna 2013 45,90 €. Tietämykseni mukaan kestotilauksen täytyisi olla halvin tapa hankkia lehti ja ainakin ehdottomasti halvempi tapa kuin ostaa lehdet kaupasta. Tässä tapauksessa on kuitenkin ollut edullisempaa kestotilauksen sijaan ostaa lehdet kaupoista. Etua kestotilaukseen nähden on 1,5 € ja kaksi ylimääräistä lehteä, joiden mahdollisilla myyntituloilla etua voi vielä kasvattaa.
Onko tässä tilanteessa toimittu oikein? Saako kestotilaus olla hintavampi vaihtoehto?
-
Onko tässä tilanteessa toimittu oikein? Saako kestotilaus olla hintavampi vaihtoehto?
Tietääkseni ei mikään laki kiellä tuota, mutta onhan siinä kus- köh eiku huijauksen makua.
Jotkut naistenlehdet tekevät samalla tavalla. Liekö niin että on laskelmoitu etteivät ne naiset ja lapset osaa laskea.
-
Tietääkseni ei mikään laki kiellä tuota, mutta onhan siinä kus- köh eiku huijauksen makua.
Miksi on huijauksen makua? Siksikö, että yleensä kotiin tilaaminen on halvempaa?
Kestotilauksen halvempi hinta perustunee siihen, että on yritykselle järkevämpi myydä pitkäkestoisia tilauksia. Varma tulo on parempi kuin epävarma tulo. Mutta jos tilauskanta on vankalla pohjalla niin järkevämpihän sitä on irtonumeroiden hintaa pudottaa jotta saadaan maksimoitua irtonumeroiden ostajat (joista saattaa jatkossa tulla kestotilaajia).
Ja kyllä itse ainakin olen valmis maksamaan vähän enemmän siitä, ettei tarvitse aina kauppaan asti raahautua lehteä ostamaan. Ainakin viikottain julkaistavan lehden osalta - kuukausittain julkaistava on siinä rajalla.
-
Kansihintojen mukaan vuosikerta 2013 maksoi minulle tällä tyylillä 44,40 €. -- Roope-setä-lehden kestotilaus maksoi vuonna 2013 45,90 €. Tietämykseni mukaan kestotilauksen täytyisi olla halvin tapa hankkia lehti--
Mi-mi-mitä ihmettä! Taas on mennyt maailma väärinpäin. "Tilaajabonus" on juurikin se, että saa lehden halvemmalla kuin kipsalta ostettuna.
Laaja tilaajakanta on lehden menestyksen ja levikin kannalta muutenkin olennainen asia; kestotilaajat ovat lehdelle kuin lehdelle kullanarvoisia.
-
Miksi on huijauksen makua? Siksikö, että yleensä kotiin tilaaminen on halvempaa?
No juuri siksi, ja useimmat olettavat asian näin olevan.
Mutta toki korkeampaa hintaa voidaan perustella kotiinkannettavuudella, ja uskoakseni se onkin ihan pätevä näkökohta ainakin joillain paikkakunnilla.
-
Jos kestotilaajien hinta per lehti alkaa olla kalliimpi kuin kaupasta ostettuna niin tilaajamäärät tulevat alas niin että rytisee...
-
Roope-setä-lehti uudistuu ensi vuonna. (http://ankkalinnake.blogspot.fi/2014/10/roope-seta-lehti-uudistuu.html) Lehden ilmestymistiheys harvenee kymmeneen per vuosi. Vuotuisista numeroista neljä on "platinanumeroita", jotka ovat entistä paksumpia ja keskittyvät yhteen italialaiseen ankkapiirtäjään. Ensi vuoden platinanumerot on omistettu Romano Scarpalle, Giorgio Cavazzanolle, Silvia Zichelle ja Luciano Bottarolle.
-
Roope-setä-lehti uudistuu ensi vuonna. (http://ankkalinnake.blogspot.fi/2014/10/roope-seta-lehti-uudistuu.html) Lehden ilmestymistiheys harvenee kymmeneen per vuosi. Vuotuisista numeroista neljä on "platinanumeroita", jotka ovat entistä paksumpia ja keskittyvät yhteen italialaiseen ankkapiirtäjään. Ensi vuoden platinanumerot on omistettu Romano Scarpalle, Giorgio Cavazzanolle, Silvia Zichelle ja Luciano Bottarolle.
Jaahas!
Näinhän se alasajo alkaa, että numeroita vähennetään ja sitten keskellä vuotta loppuu kokonaan. Sääli! Aina välillä Roope-sedässä on ihan hyviäkin tarinoita.
-
Mutta ilmeisten valintojen lisäksi Ziche ja Bottaro! Jee!
-
Minä tervehdin ilolla noita platinanumeroita. Vähän balsamia sille haavalle, minkä Ankantekijöiden lakkauttaminen sai aikaan.
-
Ihan hyvä noi platinat, mutta pikkasen nyt mietityttää että mitä hittoa on tekeillä? Ekana Nalle Puh lehti lakkautetaan, samoin satunnaiset albumit lakkautettiin, Roope-lehden ilm.kerrat vähenee..... mitä seuraavaksi?
-
Ihan hyvä noi platinat, mutta pikkasen nyt mietityttää että mitä hittoa on tekeillä? Ekana Nalle Puh lehti lakkautetaan, samoin satunnaiset albumit lakkautettiin, Roope-lehden ilm.kerrat vähenee..... mitä seuraavaksi?
Kyllä uusiakin Disney-lehtiä tuodaan markkinoille (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5403.msg434139.html#msg434139), ne eivät vaan ehkä ole sitä, mitä sinä kaipaat. ;D
Timo
-
Roope-Setä näyttää satsaavan laatuun, hyvä niin. Muutos on oikean suuntainen. Disney-bulkkia on jo liikaakin markkinoilla.
-
Kyllä uusiakin Disney-lehtiä tuodaan markkinoille (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5403.msg434139.html#msg434139), ne eivät vaan ehkä ole sitä, mitä sinä kaipaat. ;D
Timo
No ei todellakaan ole :laugh: No pääasia että Roope-lehti säilyy ja toivottavasti olisi mm Castyllekin oma platinanumero.
-
Ja Carpille ja De Vitalle ja.... ja...
Hieno juttu, että ainakin Bottaro saa omansa. Se ei tosiaan ollut itsestän selvä juttu, mutta todellakin ansaittu kunnia.
-
Paksut numerot ovat tervetulleita. :-) Mutta mitkähän kuukaudet mahtaa joutua vasaran alle? Kesän aika kuitenkin?
-
Sen verran vielä että hyvää on myös että on noita tuoreimpia kuten Bottaro mukana. Toivon että julkaistava materiaali olisi mahdollisimman paljon sellaista jota EI ole julkaistu aiemmin Suomessa.
Roopesta tulee se paljon toivottu "aikuisempaan" makuun tehty lehti jota moni, myös allekirjoittanut on toivonut, hömpän voi jättää AA-lehteen.
-
hömpän voi jättää AA-lehteen.
Höpsistä. Hömpän voi jättää siihen Extraan. Sehän vasta susituote onkin :-D
-
Höpsistä. Hömpän voi jättää siihen Extraan. Sehän vasta susituote onkin :-D
Teemanumerot ovat kaukana tuosta luokituksesta. Parhaimmillaan ne ovat olleet oikeita kulttuuritekoja, muistetaan esimerkiksi Gottfredsonin Mikki muukalaislegioonassa.
-
4 numeroa 16:sta ei tee Extrasta hyvää/järjevää julkaisua. Nekin voitaisiin julkaista AA:n B-numeroina tai vaikka Roope-sedässä.
-
Viimeinen "vanha" Roope-lehti oli ihan okei, Mikkiäkin oli.
Ensi vuosi sitten aloitetaan Platinanumerolla eli 132 sivua Scarpaa. Platinan hinta on 5,50€ eli nousee.
Vanhan 100 sivuisen hinta oli 4,60€!
-
Viimeinen "vanha" Roope-lehti oli ihan okei, Mikkiäkin oli.
Juu, yli puolet lehden sarjakuvasivusta menee Mikki-sarjoihin, mikä nykyisin on harvinaista ja ansaitsee hatunnoston. Toinen sarjoista on Enrico Faccinin käsialaa ja Nino Russon ja Silvio Camboninkin tarina näytti silmäilyssä mielenkiintoiselta.
Roope-setä ja tämän kuun Taskari myöhemmin ruodittavana Ankkalinnakkeessa.
-
Ensimmäinen Roope-setä platina Scarpan kipparoimana saapui postilootaan.
Mukana oli seuraavat
Roope-setä: Karnevaalihuumaa
Roope-setä: Etelänmeren turjake
Kuru Korppi: Ässien Ässä
Roope-setä: Musiikin mahti
sekä 9 sivua Scarpa tietoutta. Mutta Mikkiä ei oltu saatu mukaan ängettyä. Pöh
-
Mutta Mikkiä ei oltu saatu mukaan ängettyä. Pöh
Kyllähän siellä "Mikki" kertaalleen vilahti. Mutta toisaalta, Kurun lukeman kirjan kannessakin oli taidettu Mikki vaihtaa jostain syystä Akuksi. Vai onko Kuru muka joskus seikkaillut Akun kanssa?
EDIT: tai ehkä Kuru sitten alunperinkin (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++445-A#scans) luki Akua...
-
Onhan se hienoa, että tällainen kooste Scarpalta saatiin aikaiseksi. Mutta väkisinkin tulee mieleen, että on pitänyt oikein kaapia sieltä tynnyrin pohjalta. Etenkin Musiikin mahti oli tökerösti kirjoitettu, varsinkin tarinan loppupuoli. Ei tällaisia tarinoita pelasta maailman paraskaan kuvitus.
Mutta julkaisisivat nyt edes ne Scarpan erityispitkät Mikki-jutut 80-luvulta. Niitä ei ole tainnut tulla kuin yksi tai kaksi suomeksi, vaikka tehtyinä niitä on useita.
-
Lehden ensimmäinen tarina upposi ainakin meikäläiseen. Etelämeren turjake ansaitsi uusintajulkaisun, ja uusi väritys miellytti.
Ässien ässä oli kyllä heittämällä kehnoin tarina, minkä muistan Scarpalta lukeneeni, mutta ei kai sitä nerokaan voi joka kerta onnistua. Musiikin mahti taisi olla jonkun muun kirjoittama, ei kovin kummoinen valinta sekään.
Piirrosjälki oli tottakai priimaa läpi lehden ja riittää jo yksistään syyksi tämän hankkimiseen.
-
Topolinon kansi helmikuussa.
Topolino dedica una copertina a Charlie Hebdo (http://www.lospaziobianco.it/139871-topolino-dedica-copertina-charlie-hebdo)
-
Uudistettu Roope-lehti ei mitään riemua aiheuttanut, odotin että Mikkiä olisi ollut, mutta ei taaskaan ollut!
Ei lehti mitään kuraakaan ollut, on edelleen paras Sanomien sarjakuvalehti tällä hetkellä, lehti jota voi lukea ilman suurta turhautumista.
-
Hessu journalistina. No, kannanotto sekin.
-
Hessu journalistina. No, kannanotto sekin.
Hessu-sarja olikin nyt sitten lehden ainoa valopilkku.
Aloitustarina kuumaa jäätä on tarinaltaan moneen kertaan varioitu höpellys ja piirrosjälki semmoista haparointia, minkä luuli jääneen 70-luvun alkupuolelle. Uhhyh.
Timo
-
Tuli pitkästä aikaa ostettua lähikaupasta Roope-setä, koska se oli Scarpa-numero (1/2015) ja koska hinta oli puolitettu 2,75 euroon (uusi hinta muuten oli jopa painettu lehden kanteen ihan alun perin, joten olikohan se lehden toinen painos?). Tuli myös luettua lehti kokonaan, mitä ei ollut tapahtunut todella moneen vuoteen.
Lehti oli näemmä kaikkien aikojen ensimmäinen ns. platinanumero. Minusta se oli selkeästi kaksijakoinen: kaksi ekaa tarinaa Karnevaalihuumaa ja Etelämeren turjake, toimivat, niissä oli ajattomuutta, anarkistista vauhdikkuutta ja hauskoja vitsejä Roopen rahasäiliössä. Jälkimmäinen stoori oli ennestään tuttu tarina taskukirjoista.
Kaksi viimeistä kertomusta, Musiikin mahti ja Ässien ässä, olivat heikkoja tai jopa surkeita. Minusta taidekin oli astetta heikompaa, eli siinä mielipiteeni eroaa äskeisestä Keuhkon näkemyksestä. Olisi mielenkiintoista kuulla millä perusteella ne oli valittu, sillä ne eivät tehneet kunniaa Scarpalle. Esim. musiikkitarinassa oli paha kusu, kun Roope ei älynnyt äänittää säveltä, joka aukaisi hänen rahasäiliönsä oven, mutta Karhukopla kekkasi tehdä sen heti. Ässien ässä oli pelkkää aivotonta kohellusta. No, Inducksin mukaan seikkailut olivat sentään ennen julkaisemattomia suomeksi, ja esiintyi niissä vaatimattomissa sivurooleissa myös Scarpan luomia hahmoja, mutta luulisi, että parempiakin samanpituisia juttuja olisi löytynyt.
Scarpa-aiheisiin artikkeleihin en ollut ihan tyytyväinen. Ne olivat lyhyttä silppua, jossa kieltämättä kuitenkin oli elämän makua ja tehtiin juhlakalua läheiseksi lukijalle onnistuneesti. Scarpan myönteisen Mikki-käsityksen perustelut olivat kiinnostavat. Tekstiä olisi silti saanut olla artikkeleissa enemmän, ja vastaavasti niiden otsikot ja oheiskuvat olisivat saaneet olla huomattavasti pienemmällä.
Jos Scarpan syntymävuosi kerrotaan jutuissa jopa kaksi kertaa, olisi nyt hänen kuolinvuotensakin pitänyt kertoa. Ristiriitaisesti yhdessä kohdassa sanottiin Scarpan kirjoittaneen noin kolmasosan piirtämistään tarinoista, mutta toisessa kohdassa määrä olikin noin puolet. Ja sarjakuvantekijän työskentelytavat ja -tekniikat olisivat kiinnostaneet enemmän kuin jokin myyttinen Venetsian inspiraatio. Scarpan mainittuun suureen suosioon Yhdysvalloissa olisi voinut tarttua (esim. siten, että paljonko häntä on julkaistu siellä, milloin ja missä lehdissä); ainakin minulle asia on vieras.
Kirjoittajien nimet olisi saanut lukea kaikissa artikkeleissa, ja aiemmin julkaistussa artikkelissa sen alkuperäinen julkaisupaikka eli Aku Ankan numero. Sisällysluettelossa oli seikkailujen järjestyksessä virhe ja muutenkin vajaasti kirjoitetut artikkeleiden nimet. Olivatko tuollakin sivulla oheiskuvat ja jättiotsikot muka niin tärkeät, että piti lyhentää artikkeleiden nimet sisällykseen?
Kaikkiaan ihan hyvä lehti silti. Olen takavuosina pettynyt Roopen ja Akun sisältöön niin monesti, että en ole viitsinyt edes vilkaista niitä. Semmoinen fiilis on tullut, että kovasti yritetään miettiä muita uudistuksia, mutta itse julkaistavien tarinoiden ja taiteen sisältöön ei niinkään panosteta. Suuresta seikkailumäärästä pitäisi valita suomeksi vain parhaimmat. Vuoden kakkosnumero on jälleen varsin huono, ja ostamatta jää vuorenvarmasti, vaikka saisin puoleen hintaan.
-
Yleisestikin ottaen italo-Disneyn taso oli jo vuoden
1970 tienoilla enää varjo entisestään. Scarpan tuotannossa
pudotus on sitäkin tuntuvampaa, kun Cavazzano jätti
tussaajan pestin. Ja hänen kulta-ajan tuotantonsa on
suurimmaksi osaksi jo suomennettukin.
-
Silloin on tietysti paha valita laadukkaampia juttuja suomennettavaksi, jos niitä ei ole edes italiaksi.
Saatat, J Lehto, olla oikeassa Scarpan taiteesta, mutta kuitenkin minusta heikon Ässien ässä -tarinan oli tussannut (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi%2FRS2015-01) Cavazzano.
Roope-sedän Scarpa-numeron kaksi jälkimmäistä tarinaa on 60- ja 70-luvuilta, kun kaksi ensimmäistä ovat 50-luvulta. Jos se Venetsia vaikka saastui, ja tarinat ja taide huononivat siksi. :)
En ymmärrä väitettä Venetsiasta taiteen inspiraationa. Luuleeko joku, että siellä on lämmintä ja gondoleita aina? Paikassa haisee keväällä ja on koleaa talvella ihan kuin monessa muussa paikassa Euroopassa. Ja miten historiallinen Venetsia muka näkyy Scarpan taiteessa, joka yleensä sijoittuu nykyaikaan?
-
Todennäköisesti ainakin minä herkistyisin helpommin piirtämään Venetsian keskustassa kuin Karkkilan keskustassa :). On se vaan nätti kaupunki.
Minä en myöskään voi millään allekirjoittaa väitettä, että italo-Disneyn taso oli 70-luvulla vain varjo entisestään. Olkoonkin, että Cavazzano oli paljon parempi tussaamaan Scarpan tarinoita kuin esim. Sandro Zemolin. Mutta 70-luvulla Scarpa oli edelleen pitelemätön, minkä lisäksi Cavazzano alkoi tehdä omia tarinoitaan ja oli mielestäni pahaimmillaan silloin. Massimo de Vita pääsi myös uransa huipulle 1970-luvulla. Ja väittäisin myös, että Carpi oli parhaimmillaan juuri 1970-80 -luvuilla. Totta on, että huonojakin tarinoita mahtui mukaan, mutta mielestäni käsikirjoittajatkin olivat ylisesti ottaen vireessä. Etenkin Guido Martinan Ankka-tarinat ovat tuolta ajalta miellyttävämpiä lukea kuin esim. 1950-60 -lukujen kusipääankat (anteeksi ruma kielenkäyttöni). Myös Pezzin tuli 70-luvulla vahvasti mukaan, ja hänen tarinoistaan olen tykännyt aina. En nyt ulkoa muista, paljonko Scarpa kirjoitti tarinoitaan 1970-luvulla, mutta varmasti jonkin verran. Ja hänellä on on aina ollut siihenkin juttuun juuri oikea ote.
-
Poikkeuksia toki on, mutta 70-luvun alku on mielestäni
silti vedenjakaja, jonka jälkeen tarinat alkoivat toistaa
kaavamaisesti tiettyjä perusmalleja (tyyliin, Roope lähtee
noutamaan jotain mytologista esinettä, hanke menee metsään,
Roope saa jonkin moraalisen opetuksen ja Aku tekee hyviä
räiskäleitä). Sitten vielä mentiin täysillä Tähtien Sodan matkaan
ja alettiin tehtailla aivan infantiileja megaeepoksia.
Ei enää keksitty sellaisia nerokkuuksia kuin villakaivos tai
merenalaiset mansikat. Ei ollut satiirisia yhteyksiä tosielämään,
veroilmoituksia, kutsuntoja, oppivelvollisuuksia. Ja mikä masentavinta,
hillittön sadomasokismi siivottiin pois.
-
J Lehdolla on erittäin hyvä pointti. Italo-Disneyn 1950- ja 1960-lukuihin on aina kohdistunut syvä kunnioitukseni, mutta olen nähnyt myös seuraavissa kolmessa vuosikymmenessä ja uuden vuosituhannen puolellakin paljonkin hyvää (toki yhä vähenevissä määrin kohti nykypäivää tultaessa joitain nousukohtia lukuun ottamatta). Tämä sai ajattelemaan kyllä uudella tavalla.
-
Saattaa olla, että en ole tuossa asiassa nähnyt metsää puilta. Toki olen minäkin huomannut, että tietty anarkistisuus loistaa 70-luvun tuotannossa poissaolollaan. Tämä ei välttämättä ole ihan aina huono asia...
-
.... Semmoinen fiilis on tullut, että kovasti yritetään miettiä muita uudistuksia, mutta itse julkaistavien tarinoiden ja taiteen sisältöön ei niinkään panosteta. Suuresta seikkailumäärästä pitäisi valita suomeksi vain parhaimmat. Vuoden kakkosnumero on jälleen varsin huono, ja ostamatta jää vuorenvarmasti, vaikka saisin puoleen hintaan.
Ei ole oikein napannut nämä kaksi ekaa numeroa, vähän kuin olisi hampurilainen ilman pihviä.
Ihan okei kamaa, mutta ei mitään ihmeellistä. Eikä tälläkään kertaa ollut ollut odotukset kovin korkealla, jonkinlaista rohkeutta perään näihin sarjisvalintoihin.
-
Roope-setä 3/15 nähty tänään marketin taskarihyllyssä. Mukana Heshukkaa, mikä yllätti, koska oletin sarjan siirtyneen kokonaan Supertaskareihin. Mitenköhän tämä sarja nyt tullaan jakamaan kahden eri julkaisun kesken?
Toinen yllätys oli, että aiemmin tämän numeron teemaksi ilmoitettu Neiti Näpsä ei taida olla mukana yhdessäkään tarinassa? Jutut vaikuttivat sen luokan bulkilta, että en jaksanut ostaa.
-
Toinen yllätys oli, että aiemmin tämän numeron teemaksi ilmoitettu Neiti Näpsä ei taida olla mukana yhdessäkään tarinassa?
Helmikuista Karhukopla-teemaakaan ei tuotu mitenkään esille. Kopla esiintyi Roope-johtosarjassa ja omassa nelisivuisessa jutussaan. Näpsästä ei tosiaan saa tälle kuulle teemaa nimeksikään, hahmo ei vilahtanutkaan lehden sivuilla. Taitavat teemat rajoittua noihin platinanumeroihin, joissa kussakin valokeilaan otetaan yksittäinen piirtäjä. Erikoista toki ilmoittaa muihinkin numeroihin omat teemansa, jos niistä ei ole aikomustakaan välittää mitenkään.
-
Mukana Heshukkaa, mikä yllätti, koska oletin sarjan siirtyneen kokonaan Supertaskareihin. Mitenköhän tämä sarja nyt tullaan jakamaan kahden eri julkaisun kesken?
Roope-setä-lehdessä julkaistaan näitä pitkiä 45 sivuisia Heshukka-tarinoita mitkä ovat ilmeisesti olleet Italiassa ilmestyneen X-mickey-lehden johtosarjoja ja kai niitä juttuja mitkä edes joiltain osin vievät tarinasarjaan juonta eteenpäin.
Ainakin nyt näissä kahdessa ensimmäisessä SuperTaskarissa on ollut sitten näitä irrallisemman tuntuisia lyhyempiä 12-14 sivuisia hupailuja ja 4 sivuisia "Heshukan kysymysnurkka" juttuja. Ilmeisesti täytetarinoita siis.
-
Jee, se olikin taas Platinan aika Giorgio Cavazzanon kipparoimana. Mielenkiintoinen paketti. Mukana kaksi Ankka-tarinaa ja Kaksi Mikki-tarinaa. Toinen Mikeistä on Castyn käsialaa. 50-sivuinen Nefaustuksen saari. Kokonaisuudessaan kattava paketti uutta ja vanhaa Cavazzanoa :-D
-
Vuoden paras Roope tähän mennessä, hyvää matskua paljon.
-
Tässä Roopessa oli joskus haikailemani Salvador Dalí -tarina. Hienoa. Kunhan nyt pian sen tässä kohta luen, niin kassotaan sitten, oliko hieno oikeasti ;D
Timo
-
Oli kyllä melkoinen yllätys löytää perjantaina kaupan hyllyltä kirkkaan oransilla kannella varustettu Roope-setä, jonka kannessa on Mikin, Akun ja Hessun varhaisversiot ja alla teksti "Surrealistinen matka kohtaloon". Erottui tarjonnasta, lievästi sanottuna.
Dali-tarina oli taiteen ja värityksen puolesta aivan uskomattoman hieno. Tarina hukkasi osan potentiaalistaan ja oli turhan lyhyt, mutta todella mielenkiintoinen juttu kuitenkin.
Castyn kirjoittama Mikki-juttu Nefaustuksen saari olikin sitten ihastuttavassa vanhanaikasuudessaan täyden kympin kamaa. Cavazzanokin oli intoutunut pistämään parastaan erityisesti ilmeiden osalta, esim. Mikin ilme sivun 28 keskipaneelissa tai sivun 30 viimeinen kuva. Lisäksi mukana olivat vanhoista suosikeista oven sisään ampuminen konepistoolilla ja itsemurhavitsi. Tällaisia tarinoita kun saisi lukea useammin.
Kolmoisvuoren salaisuus oli vähän väärässä paikassa, koska nyt lehdessä matkataan salaiselle saarelle kahdessa jutussa peräkkäin. Turhan jumittava juttu olisi ollut ok jossain toisessa numerossa, nyt se jäi täysin Castyn jalkoihin. Painojälki ei ollut parasta.
Roopen nuoruudenseikkailu Nappikauppaa oli hauska loppukevennys, vaikka perustuikin westernkomedioissa moneen kertaan nähdyille jutuille.
Kokonaisuutena todella hyvä numero. Erityinen kiitos vielä Roope-sedän historian varmaan hienoimmasta kannesta.
-
Lehti antoi todella odottaa enemmän, mutta lähes kaikki jutut jäivät puolitiehen.
Salvador Dalí -tarina oli toki visuaalisesti kaunis, mutta moni mahdollisuus tosiaan jätettiin käyttämättä. Casty oli OK, mutta ei ihan parhaimmillaan, wanhan ajan sense of wonder jäi laimeaksi.
Timo
-
Oli kyllä melkoinen yllätys löytää perjantaina kaupan hyllyltä kirkkaan oransilla kannella varustettu Roope-setä, jonka kannessa on Mikin, Akun ja Hessun varhaisversiot ja alla teksti "Surrealistinen matka kohtaloon". Erottui tarjonnasta, lievästi sanottuna.
Oli siis todella tarkoitettu räikeän oranssiksi, eikä ollut vain meidän yksittäinen virhepainos. Tuo oranssi oli nimittäin niin räikeä, että meidän keittiönpöydällä jossa tuore posti yleensä on, tämä kansi kirjaimelisesti häikäisi auringonvalossa. Toiveikkaana oletin että noin ruma väri täyty olla jossain suunnittelu ohjelmassa käytetty väliaikainen väri jollekin metallipantonelle tjsp. jota ei voi realistisesti tietokoneella näyttää.
En ole muistanut tätä kaupan lehti hyllystä etsiä, mutta ilmeisesti on valitettavasti hyväksyttävä suunnittelijan arviointi virhe kannen ulkonäöstä. Kamalin näkemäni painotuotteen kansi ikinä.
Nettiversiona väritys on vielä ihan siedettävä oranssi, ei loista läheskää yhtä häiritsevästi:
https://www.sanomakauppa.fi/is-bin/intershop.static/WFS/SMF-Kauppa-Site/SMF/fi_FI/medium/magazine/RS00_2015_04.jpg
-
Uusin Roope on platinalehti. Esittelyssä Silvia Ziche, yksi harvoista naispuolisista akkari-piirtäjistä.
Mukana on pitkä tarina: Kahden valtakunnan kronikat, jossa mukana mm Mikki ja Musta Pekka.
-
Saako Ziche kaikki sekoilutarinat? Olipa taas kohellusta.
-
Ziche-platinanumeroa ei voinut kuin ylistää. Toivotaan samaa syyskuussa Bottarolta.
http://ankkalinnake.blogspot.fi/2015/07/arvostelu-roope-seta-430.html (http://ankkalinnake.blogspot.fi/2015/07/arvostelu-roope-seta-430.html)
-
En tykännyt Ziche-platinasta oikeastaan yhtään, vuoden ylivoimaisesti huonoin numero. Rokkikukkoilua-tarinan ensimmäinen käänne oli yllättävä ja kaikki käänteet sen jälkeen taas meni juuri niin kuin ne yleensä tällaisissa menee. Zichen liiotellut ilmeet olivat välillä suorastaan painajaismaisia.
Kahden järven valtakunnan kronikat, lähes 60-sivuinen Mikki-tarina, oli taiteen puolesta ihan jees mutta voi että, kuinka ennalta-arvattava tämäkin juttu oli. Olisi voinut tiivistää kolmannekseen kestostaan.
Hansu merirosvona oli jo lähtökohtaisesti huono idea ja vähemmän yllättäen vitsit olivat juuri sitä, mitä ne Hansu-tarinoissa aina on. "Kammoan vain yhtä asiaa - tyhjää ruokakomeroa." Hansu voisi oikeastaan jo kadota kokonaan kaikista Disney-julkaisuista.
Tässä Disney-sarjisten paralympialaisissa voittajaksi nousee siis Hessun "päivä tavaratalossa" -tyylinen tarina, joka ei sentään kuvittele itsestään liikoja ja ymmärtää loppua ajoissa (8 sivua). Huumori on välillä mukavan absurdia: "Löytyisikö kuminen kovakuoriainen, joka sanoo "kiitos", kun mä rapsutan sen niskaa?"
Seuraavaksi sitten taas lukukelpoinen numero?
-
Tässä kuussa Ropsussa (http://ankkalinnake.blogspot.fi/2015/08/arvostelu-roope-seta-431.html) pari aarretta 1970-luvulta, tekijöinä Rodolfo Cimino ja Romano Scarpa sekä Jerry Siegel ja Massimo De Vita. Paketin täydentää Hessu reportterina -sarjan kolmas osa.
-
Numero 8:ssa on taasen klassikkotavaraa:
Pezzin - Cavazzano: Roope-setä, Uhka avaruudesta, -70-luvun rakettitarina 36 s.
Cimino - Carpi: Roope-setä, hernetölkkihämäys, -4-rivinen, v.-62 vanhaa Carpia 20 s.
Macchetto - De Vita: Superhessu, Kaaos-turisti, 10 s.
Macchetto - Palazzi: Heshukka, katoavien tavaroiden arvoitus, 25 s.
-
Numero 8:ssa on taasen klassikkotavaraa:
Pezzin - Cavazzano: Roope-setä, Uhka avaruudesta, -70-luvun rakettitarina 36 s.
[...]
Uhka avaruudesta yltää kärkisijoille jopa koko vuoden kohokohtia mietittäessä Disney-julkaisuissa ylipäätään. Muutenkin lehti oli sisällöltään mainio. (http://ankkalinnake.blogspot.fi/2015/09/arvostelu-roope-seta-432.html) Ensi kuun Luciano Bottaro -platinanumeroa odotellessa.
-
Jes. Tänään tuli Bottaro-numero! Hyvältä näyttää.
Ajatella että melkein ehdin haastatella miestä, oli jo muutamia kysymyksiä valmiina ja sitten tuli, ennen kuin ehdin ottaa yhteyttä, tieto maestron kuolemasta. :(
Timo
-
Jes. Tänään tuli Bottaro-numero! Hyvältä näyttää.
Ylistävä arvio Ankkalinnakkeessa. Täydellinen numero!
http://ankkalinnake.blogspot.fi/2015/10/arvostelu-roope-seta-433.html (http://ankkalinnake.blogspot.fi/2015/10/arvostelu-roope-seta-433.html)
-
Minä kyllä jossain määrin petyin
Roope-Sedän Bottaro-numeroon. Liikaa painoittui
myöhäistuotantoon. En tiedä millä perusteella
valintoja tehtiin, mutta onhan edelleenkin pitkiä
tarinoita suomentamatta Bottaron parhaalta kaudelta
(1954-1960)
-
Ei kait 70-lukua voi vielä väittää myöhäistuotannoksi? Tai voihan sitä väittää, mutta... :P
-
Ei kait 70-lukua voi vielä väittää myöhäistuotannoksi? Tai voihan sitä väittää, mutta... :P
No joo, ei tietenkään voi, onhan kuitenkin kyse yli puoli
vuosisataa kestäneestä urasta.
Olisi pitänyt kirjoittaa että olisin toivonut julkaistavan
sarjoja "kultakaudelta", joka oli suhteellisen lyhyt mutta
sitäkin antoisampi.
-
Naah. Kyllä kokonaisuus on ihan hyvä. Alkuvuosinaan Bottaro tukeutui liikaa mallikuviin ja vasta 60-luvun alussa oma tyyli pääsi irti.
Timo
-
Minullakin tuli ostettua Bottaro-numero, koska hinta oli edukas (2,75 €). Oikein hyvä se oli viimeisen Hessu-jutun taidetta lukuunottamatta. Etenkin Mikki-tarina oli yllättävän mainio. Kaikissa jutuissa oli säkenöiviä yllätyksiä ja hauskaa kieltä. Olin myyty jo taskulehden ensimmäisessä puhekuplassa, jossa Aku siteeraa "Ankfutsea" veljenpojille. Kannattaa hankkia!
-
Ankkalinnakkeesta kopsattua faktaa!: Roope-sedän historiallinen vuosi päättyy historiallisissa merkeissä, kun sekä sen että Aku Ankan taskukirjan 434. numero ilmestyy samassa kuussa. Ropsu oli numeroinnissa pitkään Taskaria edellä, mutta kymmeneen numeroon supistuneen vuosikerran myötä Taskari saavutti sen. Neljä näistä tämän vuoden numeroista oli Platinanumeroita, jotka onnistuivat ensimmäisenä vuotenaan antamaan hyvän vaikutelman.
-
Ostinpa minäkin ohimennen tuon muutaman kuukauden takaisen Bottaro-platinanumeron paitsi maestron maineen, myös edullisen hinnan houkuttelemana.
Aivan kärkipäätä Rapallon suuren pojan tuotannosta tähän Ropsuun valikoituneet tarinat eivät kuitenkaan edusta. Vanhimman Aku-jutun kynänjäljessä näkyy tuo Timon mainitsema mallikuvien käyttö. Toisaalta erityisesti karhukonnat olivat tekohetkellä vielä hyvin uusia hahmoja, joten ei-barksilaista viitekehystä lienee ollut heikosti saatavilla. Yllätyinkin siitä, että kopla on otettu mukaan italaliaistuotantoon näin varhain.
1970-luvun tarinoissa Bottaron viiva on jo varmaa ja tunnistettavaa, mutta varsinkin Mikki-tarinan käsikirjoitus löysä eivätkä enimmäkseen arkiset miljööt anna oikein tilaa tunnusomaiselle outoudelle, Zantaf-jutun aaveita ehkä lukuunottamatta. Juonista Bottaro ei numeron vanhoissa tarinoissa itse vastaakaan, mutta kaikissa toiminta etenee yhtäältä tahmeasti ja toisaalta poukkoillen. Ilman Bottaron nimen tuomaa arvovaltaa näitä ei kyllä olisi kannattanut julkaista kuriositeetteinakaan.
Tuoreimmassa jutussa vanhuuden vaivat (?) ovat vieneet parhaan terän kuvituksesta, mutta tässä on sentään sitä Bottaron tuotoksien viehätyksen ytimeen kuuluvaa absurdiutta, vaikka draaman kaari jää aika loivaksi. Artikkelisivujen annista mieleen jäi tieto siitä, ettei Saturnuksen Rebo alkuaan olekaan Carlo Chendin ja Bottaron luomus.
-
Tämänkin kuun Roope-setä tuli jo torstaina!
Saiko kukaan muu?
Corrado Mastantuono Platina-Roope ei sisällä ainuttakaan Roope-tarinaa tai ylipäänsä tarinaa missä Roope-setä olisi mukana. Toimitus perustelee asiaa sillä, että Mastantuonon parhaissa tarinoissa pääosassa on yleensä Mikki Hiiri, Palle Pulppu tai Taikaviitta.
Näitä tarinoita tuoreimpaan numeroon on valittukin ja yksi on vuoden takaisen Scarpa-numeron tapaan suomessa jo julkaistu.
Ja kas sisältö löytyykin jo Inducksista: Roope-PLATINA (https://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/RS2016-01)
Olenkin ihmetellyt pitkään mikä estää julkaisemsta Taikaviitta2000 universumin pääjuonta vain sivuavia lyhyitä 10-sivuisia tarinoita vaikkapa juuri Roope-sedässä. Ei näemmä mikään... :)
Ai niin! Huhtikuun Platina on omistettu Giovan Battista Carpille
-
Mastantuono-spessun pääsarjat olivat oikein mainioita. Huomisen etsijöistä oli jäänyt tekijänimet pois, kässärin väsäsi Francesco Artibani. Sarjakuvassa mainittu päivämäärä 31.12.1932 on siitä merkityksellinen, että silloin ilmestyi ensimmäinen Topolino.
Timo
-
Onko tuossa Huomisen etsijöiden loppupuolella nähtävässä vuosiluvussa 1962 jokin merkitys mustakaavun kannalta? Vai onko se vain muuten vain siinä lehdessä
-
Huomisen etsijöiden logiikka ei oikein kestä tarkastelua. Päivä, johon Mikki matkaa "nykyhetkestä" on 26.12.1932. Sivulla 64 Mikki sanoo, että hän palasi ajassa taaksepäin 80 vuotta. Tarinan "nykyhetki" on siis vuodessa 2012. Kuitenkin sivulla 74 Mikki toivoo heräävänsä (toki vitsillä) vuodessa 2016, eli siis kauempana tulevaisuudessa kuin tarinan nykyhetki on. Mikki heräisi ns. omassa tulevaisuudessaan, neljä vuotta katoaisi johonkin. Tämän olettaisin suometajan virheeksi, tarinan "nykyhetki" on haluttu jostain syystä siirtää, no, lukijan nykyhetkeen. (terveisiä kaikille, jotka lukevat tätä ketjua joskus vuosien päästä viestin kirjoittamisesta...).
Mustakaapu päätyy vuoteen 1962, eli 50 vuoden päähän tarinan nykyhetkestä. Mustakaavun pitäisi siis vuonna 2012 olla jo tutiseva vanha pappa. Toki voi sanoa etttä Disney-hahmot eivät vanhene, mutta kun samassa tarinassa vuoden 1932 pikkutyttö on vuonna 2012 kurttuinen vanha mummo...
Kaikkea sitä tuleekin mietittyä. ;D Hieno tarina kuitenkin, tekee yksinään tästä numerosta ostamisen arvoisen. TK2000 oli myös ihan ok kuriositeetti, vaikka siinä ei kummoista juonta ollutkaan. Paluu alkulähteille ja Palle Pulppu menivätkin sitten rosvosektorille.
-
Eiköhän se 1962 myöskin ole joku "oikea" ja sopiva päivämäärä. :D
-
Ääh. Voisiko olla niinkin yksinkertainen juttu että viittaa taiteilijan omaan syntymävuoteen?
-
Ai niin! Huhtikuun Platina on omistettu Giovan Battista Carpille
No, hyvä, että tästä ei unohdettu kuten tehtiin Ankantekijöissä.
-
Ajattelin, että oliskohan sillä vuodella 1962 ollut viittaus johonkin italialaiseen toiseem "ensiesiintymiseen"? No ei ollu, kun tutkin. Mutta Mustakaapu tuli 50-luvun jälkeen esiin Italiassa vuonna 1960 (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++247-CP) kunnolla. En tiedä onko asialla sen enempää siihen liittyen.
Timo
-
Olenkin ihmetellyt pitkään mikä estää julkaisemsta Taikaviitta2000 universumin pääjuonta vain sivuavia lyhyitä 10-sivuisia tarinoita vaikkapa juuri Roope-sedässä. Ei näemmä mikään... :)
Onneksi satuin vilkaisemaan tätä aihetta, muuten olisi jäänyt tämä tyystin välistä. :D Nykyisin en osta enää juuri lainkaan akkarijulkaisuja. Kaikki Taikaviitta 2000-materiaalia sisältävät asiat sen sijaan ovat pakkohankintoja, joten niinpä hommasin ensimmäisen Platina-Roopeni. Eipä sillä, Mastatuono lukeutuu kyllä muutenkin lempipiirtäjiini, eikä kässäripuolellakaan heikoksi jää.
Itse kyseinen Taikaviitta-sarja "87-B" on tosiaan peräisin Taikaviitta 2000-lehden suomessa julkaisemattomasta vuoden 1998 spesiaalinumerosta Zero Barra Uno. Spesiaalinumeroissa oli tosiaankin yhden pitkän tarinan sijaan useimmiten muutama lyhyempi, perusjuoneen enemmän tai vähemmän liittyvä tarina. Useimmiten myös varsinaisissa numeroissa oli pitkän tarinan jälkeen lyhyempi täytetarina, mutta juoneltaan nämä olivat sivuhahmoihin keskittyviä spin off -tyylisiä juttuja, joissa oli myös otettu toisinaan mielenkiintoisia taiteellisia vapauksia verrattaen perusankan visuaaliseen tyyliin.
Sanottakoon vielä, että Platinassa julkaistu 87-B sijoittuu ajallisesti Taikaviitta 2000:nnen ensimmäisen osan lähimaastoon, kuten muutkin Spesiaali 1998:n tarinat.
-
Huomisen etsijöiden logiikka ei oikein kestä tarkastelua. Päivä, johon Mikki matkaa "nykyhetkestä" on 26.12.1932. Sivulla 64 Mikki sanoo, että hän palasi ajassa taaksepäin 80 vuotta. Tarinan "nykyhetki" on siis vuodessa 2012. Kuitenkin sivulla 74 Mikki toivoo heräävänsä (toki vitsillä) vuodessa 2016,
Toimittaja-kääntäjät ovat tosiaan lonkalta vaihtaneet tuon vuosiluvun tarinan suomalaisen version julkaisemisvuoteen. Sehän on toki alkuaan julkaistu Italiassa 2012 Topolinon täyttäessä 80 vuotta. Piirtäjän syntymäpäivä on tosiaankin 20.12.1962. Mutta käsikirjoittajan 1968.
Timo
-
Miksi taas Scarpa? ???
Vastahan edellisestä Scarpa-numerosta on vuosi
-
Sepä. Oisivat lätkäissyt Scarpan platinan vaikka Massimo De Vitalle. Pitkälle sitäkin venytetään.
-
Sepä. Oisivat lätkäissyt Scarpan platinan vaikka Massimo De Vitalle. Pitkälle sitäkin venytetään.
Tai jos minulta kysyttäisiin, sille vanhemmalle De Vitalle.
Vaan taitaa venyä vieläkin pitemmälle.
-
Hassua! En edes odottanut lehteä täksi perjantaiksi joten en ollenkaan osannut ihmetellä asiaa ;D
Maanantaille on muutakin odoteltavaa joten siitä on tulossa tämän myötä vielä enemmän odottamisen arvoinen päivä. :)
Huomasin muuten mielenkiintoisen (tai kenestä tämä nyt on mielenkiintoinen) asian kevään lehtien ilmestymispäivissä.
Maalis- ja huhtikuun lehtien ilmestymisväli on alle kuukauden kun taas huhtikuun ja kesäkuun lehtien ilmestymisväli on peräti puolitoista kuukautta.
Ja parahin ylläpito, poistakaa nyt ihmeessä tuo alempi viestini. Pahoittelut möhläyksestäni. :-[
OK. /Lurker
-
Lähikaupan lehtipisteessä Roope-setä kuitenkin oli.
Timo
-
Oli kyllä hyvä Massimo de Vitan piirtämä ja Guido Martinan kirjoittama tarina
(varsinkin kattilassa henkiin heräävä kukko päästi meikäläisestä parhaan röhönaurun pitkään aikaan)
-
Huhtikuun Roope-setä saapui aamunratoksi. Itsensä Giovan Battista Carpin platina. Vain Taikaviitta tarina julkaistaan uusintana. Sisältönä seuraavaa timanttia;
Roope-setä - Kultanokka (1965) (Gian Giacomo Dalmasso)
Mikki Hiiri - Ajatusten voima (1957) (Guido Martina)
Ankallisooppera esittää: Pikku perhonen (1981) (Guido Martina)
Taikaviitta - Kiero kilpailija (1985) (Bruno Concina)
Mikki Hiiri - Noidan oppipojan paluu (1992) ( Luca Boschi)
Heinäkuussa herkuteltaisiin sitten Castyllä.
-
Näyttää hyvältä, pitää ostaa kun tulee naaman eteen!
PS Kujikselle tulee posti kiitettävän aikaisin, mulle tulee nykyään lähempänä klo 16!
-
PS Kujikselle tulee posti kiitettävän aikaisin, mulle tulee nykyään lähempänä klo 16 nykyään!
Kyllä se Kusti polkee (autolla) aina tasaisesti ennen aamu seitsemää :-)
-
Noissa vaihtoehdoissa ei ollut muuta järkevää valintaa kuin Massimo de Vita. Olisi siltäkin kiva saada se ensimmäinen, ennen kuin tuo kakkoskierros alkaa kunnolla.
Nuorisolle on ilmeisesti enemmän mieleen Enrico Faccini äänestystilanteesta päätellen.
-
Siitä onkin hetki kun on tullut nuorisoksi nimitettyä :) (eli arvoin Faccinin ja Intinin välillä ja päädyin Facciniin. Toisaalta de Vita on kyllä sellainen tekijä että oletan oman platinansa saavan ennemmin tain myöhemmin).
-
Laitoin oman: Casty II.
-
Intinille meni ääni ilman sen kummempaa miettimistä, mutta Faccinikin kelpaisi erittäin hyvin. Huonoja vaihtoehtojahan tässä ei ollutkaan.
-
Intiniä ensin tuumasin, mutta meni silti ääni vielä tässä vaiheessa old schoolin edustajalle Marco Rotalle.
Timo
-
Intiniä ensin tuumasin, mutta meni silti ääni vielä tässä vaiheessa old schoolin edustajalle Marco Rotalle.
Timo
Rota rotaatioon.
-
Tuoreimman Roope-sedän johtosarjan takana näyttäisi olevan ainakin minulle uutukainen nimi Sio.
Minä pistin merkille tarinaa lukiessani, että nyt esitetään tuttuja elementtejä poikkeuksellisen hauskalla tavalla.
Tarina on täynnä hersyvää huumoria ja tilannekomiikkaa. Mm. ankanpoikien yhdennäköisyydellä jaksettiin leikitellä koko tarinan ajan. Vitsien lisäksi Kulta-Into Pii tekee harvinaisen esiintymisen italialaisissa sarjakuvissa minkä toimituskin kertoo Päivän Pamauksen sivulla. Lisäksi mieltäni lämmitti suora viittaus Roope Ankan elämä ja teot sarjan "Uniajan Urho" tarinaan sivulla yhdeksän. Toivottavasti tällaisia tulee lisää ja vielä vähän isommassa mittakaavassa ;D
Tarkistin Inducksista minkälaisia tarinoita Sio on tämän lisäksi kynäillyt ja vaikka ovatkin melko lyhyitä niin kaikilla löytämälläni viidellä (https://coa.inducks.org/simp.php?creat0=Sio&special=creat0%2C&kind=n) tarinalla on huippuluokan piirtäjät mistä voinee päätellä, että kaveria ei kuitenkaan pidetä ihan turhana tarinanikkarina.
Sio on jo saanut myös oman teema-albuminsa (https://coa.inducks.org/issue.php?c=it/PD+++63) Italiassa.
-
Platinan aika ja Mestari Casty on asialle. Roope-setä sisältää tällä kertaa vain kaksi tarinaa joista toinen on 90 sivua pitkä.
Sisältö;
Eka Vekara - Planeetta ahmatti (2010)
Mikki Hiiri - Vuosisatojen vuorovesi (2011)
Mielenkiintoisia tarinoita.
Seuraavassa platinassa juhlistetaankin jo ennakkoon Romano Scarpaa jonka syntymästä tulee 90 vuotta.
-
Itse olen Castyn tuotannossa pitänyt aina enemmän arkisempiin ympyröihin sijoittuvista tarinoista kuin näistä utopistisemmista jutuista, joista tämä platinalehti käytännössä koostui. Varmaan sen vuoksi en nauttinut tästä tarinaduosta ihan niin paljon kuin olisin halunnut, vaikka molemmissa hyviä ideoita riittikin.
Vuorovesiseikkailu oli jännä ja kunnianhimoinen tekele, mutta jäi kyllä omissa kirjoissani kaikin puolin täydellisen Vaarallinen viriste -tarinan varjoon.
Miehen piirrosjälkeä on kyllä pakko kehua, se on alati loistavaa.
-
Aika erikoinen veto tuo kahden pitkän tarinan formaatti. Platinoiden ajatus oli kai esitellä taiteilijan tuotantoa monipuolisesti, tai näin muistan jossain numerossa sanotun? Eka Vekara ei kauniisti sanottuna kuulu suosikkeihini, joten olen nyt jo ennakkoon vähän pettynyt hartaasti odottamaani Casty-numeroon.
Itse olen Castyn tuotannossa pitänyt aina enemmän arkisempiin ympyröihin sijoittuvista tarinoista kuin näistä utopistisemmista jutuista
Samaa mieltä.
-
Yhdyn edellisiin kirjoittajiin! Suuri pettymys oli tämä suuresti odottamani Casty-numero.
Vekara on turhaakin turhempi hahmo, ja tarina oli lapsellinen ja tyhjänpäiväinen. Haiskahti Castyn välityöltä.
Mikki-tarina paikkasi vähän. Lienee ollut niin, että tällä Roope-numerolla koettiin taas kerran miellyttää kakaroita >:(
-
On kyllä silti mainittava että onhan Eka ollut tärkeässä roolissa lukuisissa huipputarinoissa, joista osa on myös Castyn tekemiä. Tämä parjattu Planeetta-ahmattikin oli aivan mukavaa luettavaa kieltämättä vähän kökköä loppuratkaisua lukuun ottamatta.
-
Casty on loppujen lopuks aika my ass. Lupausta
lupauksen perään mutta diili jää tekemättä,
-
Joo mutta aatelkaa. Ei akua tai roopea lehdessä. Eikä uusintoja. Ei tartte niistä rutista :-P
-
Joo mutta aatelkaa. Ei akua tai roopea lehdessä. Eikä uusintoja. Ei tartte niistä rutista :-P
Heh, vuosia on rutistu, että lisää pitkiä tarinoita ja Castya...
Voi teitä Roope-Setä-lehden toimittajat, jos tätä luette - tyytymätöntä lukijaa ei ole helppo tehdä tyytyväiseksi.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=538.0;attach=33484)
-
Minun mielestäni Casty-Platina oli toimitukselta rohkea veto tällaisena.
Jo toinen Roope-setä-lehti ilman nimikkosankaria tänä vuonna, mutta vieläpä ilman yhtään muutakaan ankkaa. Pidin itsestäänselvyytenä, että tämä (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+3062-2) tarina olisi ollut mukana, mutta olen erittäin tyytyväinen näihin kahteen tarinaan mitkä lehteen oli valittu. Pitkien tarinoiden ystävänä erityisesti "Vuosisatojen vuoroveteen (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2918-2P)". Tällaisia ei Roope-sedässä kovin usein pääse näkemään ja juuri siksi tarina sopii loistavasti Platinaan. Esittelihän tarina Castyn luoman Uma-hahmonkin joten mielestäni lähestulkoon pakkovalinta lehteen.
Aika erikoinen veto tuo kahden pitkän tarinan formaatti. Platinoiden ajatus oli kai esitellä taiteilijan tuotantoa monipuolisesti
Tämän takia onkin loistavaa, että samalta tekijältä voidaan julkaista uusiakin PlatinaRoopeja. Mahdollisessa seuraavassa Casty-spesiaalissa voisi olla sitten niitä arkisempia tarinoita ja myös pari sellaista mitkä mies on vain käsikirjoittanut:
Topolino e qualcosa nel buio (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+3146-2) 33s.
Topolino e i casi dell'ispettore Bonton (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+3075-1) 38s.
opolino e il rapinatore mansuefante (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2643-6) 20s.
Zio Paperone e i prodigi della 3D-PI (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+3062-2) 33s.
Ja kyllähän sieltä tuo yksi Roope tarinakin voisi löytyä. Onhan kyse kuitenkin hahmon omasta lehdestä. ;D
-
Yön yli nukuttuani....En muuta mielipidettäni.
Meikäläisellä oli liian suuret odotukset, tämän piti olla vuoden 2016 SE (säännöllisesti ilmestyvä) julkaisu meikäläiselle, oma virhe tietty, ei pidä odottaa liikoja.
Plussaa siitä ettei Akua tai Roopea ollut mukana.
-
Se ensimmäinen Eka Vekara -juttu oli aika plörö hupailu, suorastaan oudon lepsu ja infantiili tarina Castylle. Mutta pitemmässä jutussa oli viehkoja aiheita ja ideoita (jos ei nyt mitään kauhean uusia), mutta miellyttävää luettavaa oli. Pidin melkoisesti. Oli hyvä.
Timo
-
Joo mutta aatelkaa. Ei akua tai roopea lehdessä. Eikä uusintoja. Ei tartte niistä rutista :-P
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mitä sinä tältä foorumilta odotat, kun sen kerran kun jotain keskustelua syntyy niin heti pitää olla huomauttamassa jostain "rutinasta".
Hyvä juttu että Castylle tehtiin tällainen lehti, sehän on toki selvää.
-
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mitä sinä tältä foorumilta odotat, kun sen kerran kun jotain keskustelua syntyy niin heti pitää olla huomauttamassa jostain "rutinasta".
Hyvä juttu että Castylle tehtiin tällainen lehti, sehän on toki selvää.
Tällä foorumilla ei 99% porukasta kelpaa mikään. Se vähä mitä kelpaa niin silloinkin ollaan aineissa (luultavasti). Mutta aikuisia ihmisiä on vaikea miellyttää, ja jos sanotaan vastaan niin suututaan. Kyllä minä NIIIIIIIIN mieleni pahoitin. Provosoinko tarpeeksi?
-
Tällä foorumilla ei 99% porukasta kelpaa mikään. Se vähä mitä kelpaa niin silloinkin ollaan aineissa (luultavasti). Mutta aikuisia ihmisiä on vaikea miellyttää, ja jos sanotaan vastaan niin suututaan. Kyllä minä NIIIIIIIIN mieleni pahoitin. Provosoinko tarpeeksi?
Otan osaa. Toivottavasti olet saanut täältä edes jotain mieluisia kokemuksia.
-
Mun mielestä nämä Platina Roopet on ollut ihan positiivisia tapauksia.
Eka Vekaraa harvemmin piirretään, joten tykkäsin tosta "Planeetta ahmatti" tarinasta. Mutta ehkä kuiteskin meni liikaa Science-Fiction osastoon tämä Roope-setä.
Mutta 28.10 tulee seuraava Platina ja se onkin sitten Romano Scarpaa...jeeeeeeee!!!
Luulisin, että se kelpaa suurimmalle osasta tilaajia ja irtonumeron ostajia.
-
Tietystikään mikään ei kelpaa aivan kaikille, jokaisella hehkutetulla tekijällä on myös vähemmän innostuneet lukijansa. Se että 99% kaikesta saa osakseen myös kielteisempää kritiikkiä ei kuitenkaan tarkoita että kenellekään ei kelpaa 99% mistään...
(Itsehän lasken Castyn toki tämän hetken italotekijöiden kärkikymmenikköön, mutten edes mitalisijoille, joten en nyt niin ymmärrä sitä hehkutuksen määrää. En näköjään ole ainoa.)
-
Casty on taas itselle numero uno. Erityisesti miellyttää hänen tapansa käydä läpi erilaisia tuttuja (ja vähemmän tuttuja) fantasia- ja scifi-aiheita ja luoda niistä Mikki-seikkailu. Hän on uutta luovalla tavalla nostalginen ja tuo aikamoisen rahtusen kulta-ajan tarinoiden tai'asta nykyaikaan.
Uuden polven Mikkimestari: Casty!
(http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1366)
(http://www.kvaak.fi/images/articles/24012010085257-0.jpg)
-
Hän on uutta luovalla tavalla nostalginen ja tuo aikamoisen rahtusen kulta-ajan tarinoiden tai'asta nykyaikaan.
Castyn tarinoiden mielenkiintoisin piirre on mielestäni se, että Casty osaa inhimillistää hahmoja silloinkin kun tekee scifiä tai Gottfredson-henkistä pulppia. Arkisempiin ympyröihin sijoittuvissa tarinoissa tuo piirre on tietysti selkeämmin esillä.
Rosa tulee varmasti aina ja ikuisesti olemaan kultakauden jälkeisistä tekijöistä se Disney-hahmojen rakastetuin inhimillistäjä, itselleni se siirappi ja melodraama vaan ei suurilta osin toimi. Casty on hienovaraisempi - myös huumorin osalta.
-
Castyn platinanumero on nyt luettu. Itse tarinat olivat taattua laatua, vaikka mielestäni sinänsä arvokkaat sanomat luonnonsuojelun ja ajattelun vapauden tärkeydestä esitetään pikkuisen turhan alleviivaten.
Kiintoisia ovat myös artikkelisivut. Vaikka Casty haastattelussaan aidon auteurin tavoin toteaa nauttivansa eniten saadessaan sekä käsikirjoittaa että kuvittaa tarinansa, ovat hänen vahvuutensa mielestäni selkeästi juonenkehittelyssä. Castyn piirrosjälki on vähän jähmeää, siitä puuttuu Gottfredsonin ja parhaiden italialaiskuvittajien eloisuus.
Castyn erikseen kiittämät Cavazzano ja De Vita kuuluvat jo seniorikaartiin, enkä tiedä, kuinka kauan heidän kuvituksistaan uusissa tarinoissa vielä saadaan nauttia. Esimerkiksi Lorenzo Pastrovicchio ja Paolo Mottura ovat kuitenkin sellaisia eturivin tekijämiehiä, jotka saavat Castyn juonet elämään komeasti paperilla.
Seuraavan platinan omistaminen Scarpalle on tietysti italialaisen Disney-tuotannon suurimman nimen merkkivuosi huomioiden perusteltua, mutta soisin myös jäljeltään kenties jäykempiä tai kömpelömpiä, mutta mittavan uran tehneitä muita legendoja muistettavan. Oman numeronsa ansaitsisivat jo luvatun Marco Rotan ja suhteelllisen varmasti tulevaisuudessa huomioitavan Massimo De Vitan lisäksi esimerkiksi vuosikymmeniä puurtaneet Pier Lorenzo De Vita, Sergio Asteriti ja Luciano Gatto.
EDIT: Jatkoa: Erityisesti Gatton ja Giulio Chierchinin kuvituksille pitäisi omistaa platinat siksikin, että miehet ovat aikojen saatossa ansioituneet aika tasaisesti sekä ankka- että hiirisarjojen parissa, joten molempien ystäville riittäisi materiaalia.
Giuseppe Peregoa en rohkene ehdottaa tähän sarjaan.
-
Gatto ainakin olisi kiinnostava valinta, en myöhemmistä sarjoistaan niin innostu mutta onhan vanhemmissa ansiokasta materiaalia, varmaan myös julkaisemattomissa.
-
Giuseppe Peregoa en rohkene ehdottaa tähän sarjaan.
Nyt kun se sanottiin ääneen...
On pidettävä mielessä että Peregolla (ja käaikirjoittajalla) on joitain
lähes klassisia pitkiä tarinoita esim Aku Ankan Mallikoulu
(taskukirja 13) tai Aku ja kaksi pistoolia (24), muitakin varmaan
löytyy, joiden luulisin vetoavan ainakin nostalgian ja campin nälkään.
-
On pidettävä mielessä että Peregolla (ja käaikirjoittajalla) on joitain
lähes klassisia pitkiä tarinoita esim Aku Ankan Mallikoulu
(taskukirja 13) tai Aku ja kaksi pistoolia (24), muitakin varmaan
löytyy, joiden luulisin vetoavan ainakin nostalgian ja campin nälkään.
"Aku Ankan mallikoulu" on taskarissa 22, anteeksi nillitys. Peregon muussa kuin esinäytöstuotannossa on tietysti paljon todennäköisesti ihanan kajahtanutta tavaraa 1950-1960 -luvuilta, mutta aika vahvaa vatsaa saattaa sata sivua sellaista edellyttää vanhoihin taskukirjoihin aiemmin tutustumattomalta, oletettavasti nuorelta lukijalta. Inducksin mukaan Perego on piirtänyt uusia tarinoita vielä niinkin myöhään kuin 1982. Toisaalta hän oli silloin nuorempi kuin Cavazzano ja Massimo De Vita nyt.
Gatto ja Perego olisivat tietysti kädenojennus julkaisun varhaisvuosiin ja etenkin niiden kansitaiteeseen.
-
Gatton ja Chierchi olisivat oikein hyviä siinä mielessä, että ovat harvoja yhä elossa olevia Topolinon 1950-luvun alun taiteilijoita.
Timo
-
Casty-platina nyt luettu ja heitän oman kaksisenttiseni keskustelukaivoon.
Pieni pohjustus. Kun Castya alettiin muutama vuosi sitten hehkuttaa niin maan ihmeellisenä tekijänä, suorastaan nerona, niin minä en ollut vakuuttunut. Minusta tarinat olivat jotenkin nössöjä ja särmättömiä. Toki joitakin nokkelia oivalluksia verrattuna tyypillisiin totaalisen leipiintyneisiin italokirjoittajiin, joita taskarit ja Roopet ovat pullollaan, mutta eivät täältäkin aiemmin lukemani glorian arvoisia.
Nyt kun olen lukenut useamman Castyn itse piirtämän tarinan, ovat ne sisällöllisesti heti pätevämpiä ja olenkin sitä mieltä, että Casty on ehdottomasti parhaimmillaan silloin, kun mies myös piirtää kirjoittamansa tarinat. Siitäkin huolimatta, että muut taitelijiat saattaisivatkin sitten olla teknisesti taitavampia.
Onha se nyt selvää, että taskareiden ja ropsujen bulkkimössöön verrattuna Casty painii omassa sarjassaan.
Planeettojen ahmatti on jäntevä ja tiivis kokonaisuus, joka ei lepsuile ja rönsyile kerronnassaan. Ehkä Casty syyllistyy moukaroimaan sanomaansa lukijoidensa tajuntaan, mutta joskus tärkeää asiaa saa alleviivata - ei voi aina olettaa, että lukija on vastaanottavainen hienovaraisemmalle lähestymistavalle. Eka Vekarasta viis, hän on oikeastaan sivustakatsoja ja tekee tällä kertaa harvinaisia mokiakin (otus on ärsyttävimmillään silloin, kun prassailee varsinaisena besserwisserinä, jolla on aina vastaus ja ratkaisu kaikkeen). Täytyy olla kuitenkin aikamoinen mörökölli, jos väittää, että ei edes suupieli nykinyt, kun hymynaamainen planeetta-ahmatti ilmestyy maapallolaisten näkökenttiin (sivut 25-26). Itse ainakin repesin ja hekottelin pitkän tovin. Lapsellista? Toki, mutta pieni lapsellisuus ei ole pahitteeksi kenellekään.
Vuosisatojen vuorovesi onkin jo aika eeppinen. Casty viljelee aikamatkustus-ja sci-fi dogmeja hallitusti niihin kompastumatta eikä viisaasti luo uusia sääntöjä. Vanhoissakin on tarpeeksi liikkumavaraa, että tällainenkin juttu on aina mahdollinen. Välillä mietin, että onkohan tarinassa jo liikaakin elementtejä, mutta koska se on jaettu neljään osaan, niin tasapainottaa se materiaaliähkyä. Loppujen lopuksi jutun langat pysyvät ihan hyvin kasasa. Pirtsakoiden tyttöhahmojen ystävänä vähän harmittaa, kun Uman osuus jää aika pieneksi ja saamattomaksi. Mikkikin on oikeastaan pelkkä katsoja, mutta toisin kuin Eka Vekara edellisessä, tämä rooli on pallokorvalle tarkkaan harkittu ja aika fiksusti samaistaa lukijan Mikin pöksyihin. Lopussa miellytti viittaukset Mikin (ja Hessun) aikamatkustusseikkailuihin ja Hessun kirjallisiin keskiviikkoihin, ne kuuluvat Castynkin Mikki-universumiin. Pidin myös piirrosjäljestä. Se on isoa ja selkeää eikä sorru turhaan kikkailuun. Tarina kuten "Mikki Hiiri ja huomisen maailma" on ehkä paremmin piirretty, mutta tämä on visuaalisesti kivempi.
Itse toivoisin jatkossa kovasti Massimo De Vita -platinaa. Hän tuntuu ihmeen aliarvostetulta Cavazzanon ja kumppaneiden rinnalla, vaikka onkin kuvituksellisesti vastuussa joistakin 80-luvun lopun ja 90-luvun alun parhammista Mikki ja Hessu -tarinoista, puhumattakaan Indiana Hopon paremmista seikkailuista. Miehen piirrosjälki on kerrassaan taiturimaista mutta niin luontevaa ja rehellistä.
- Jukka
-
Uusimmassa Roope-sedässä on aivan hulvattoman hauska johtosarja. Kyseessä on Gian Giacomo Dalmasson kirjoittama ja Luciano Bottaron taiteilema Uraanijahti vuodelta 1967. En kyllä muista pitkään aikaan lukeneeni yhtä hauskaa ja hulvatonta tarinaa mistään suomalaisesta disney-julkaisusta. Bottaron taidekin parhaimmillaan ja ankkojen ilmeet kuvasta toiseen aivan uskomattoman ilmeikkäitä ja hauskoja. Varsinkin kun Roope ja Aku ovat napit vastakkain. En myöskään muista pitkään aikaan lukeneeni tällaista kuittailua Akun älykkyydestä. Aku todistaa myös olevansa putkiaivoinen "mies" joka koko tarinan läpi ajattelee vain yhtä asiaa:
Pihviä, jonka ostaa voittorahoilla
Uusin Ropsu lehtipisteen sivuilla: http://www.lehtipiste.fi/fi/aikakauslehdet/Sarjakuvat+ja+lastenlehdet/102605/Roope-Set%c3%a4/
Uraanijahti Inducksissa: https://coa.inducks.org/story.php?c=I+AT++124-A
Koko uusimman Ropsun sisältö inducksissa: https://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/RS2016-08
-
Scarpaa pukkas postilootaan sisältäen 3 tarinaa ja Ravut punaviinissä-klassikko avaa platinan. Onneksi mukaan on saatu mahdutettua myös Mikki-tarina.
Inducksista löytyy jo kaikki tarvittavat tiedot
https://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/RS2016-09
VUoden ensimmäinen Platina onkin sitten omistettu Marco Rotalle.
-
Onhan tämä uusi Scarpa-platina erittäin hyvä lehti, mutta mielestäni viime vuoden vastaava numppa oli jopa pikkuisen parempi.
Vanha tuttu Ravut punaviinissä on piirretty hienosti ja siinä on vauhtia ja jännittävä tunnelma, mutta se ei ole suosikkejani. Dekkarit pitäisi rakentaa siten, että niissä ei ole epäloogisuuksia, mutta tämä juttu on täynnä niitä. (Esimerkkejä: Miksi Teodor-setä ylipäätään kiinnostui salaperäisestä kalkanialaisesta miehestä? Eivätkö poliisit muka ottaneet laskuvarjoa huostaansa taksikuskilta? Miten filmikela olikin Teodor-sedällä, vaikka poliisit ottivat sen pois? Miten Aku voi saada tutkivan journalismin palkinnon tapauksesta, jota ei edes julkistettu? Jne.)
Ennen suomentamattomat seikkailut ilahduttivat. Pakkaspavut oli hauska juttu. Etenkin Hannun onnen käyttö hyväksi bisnekseen hymyilytti. Pennosen ja Roopen kilpailua on aina kiva nähdä.
Mikki asemapäällikkönä oli sellainen, jossa odotti koko ajan tapahtuvaksi jotakin, mitä ei sitten lainkaan tapahtunutkaan. Hyvä kuitenkin, että välillä tehdään tämmöinenkin tarina, ja tässä oli kivoja käänteitä.
Toimituksellisilla sivuilla on taas kovin lyhyesti ja pinnallisesti asiaa mielenkiintoisista henkilöistä. Eikös monien Roope-sedän lukijoiden pitäisi olla hieman varttuneempia henkilöitä, jotka jaksavat lukea pidempiäkin haastatuksia ja analyysejä?
-
Onhan se "Ravut punaviinissä" Scarpan uran esittelyn kannalta ihan perusteltu valinta tähän platinanumeroon, mutta en silti oikein lämpeä näille uusintajulkaisuille, kun suomentamatontakin materiaalia vielä löytyisi, myös pitkiä tarinoita.
Jos Scarpalle vielä lisää platinatilaa annetaan, soisi keskityttävän esimerkiksi vähemmän nähtyihin hahmoihin, kuten Lumikkiin. Ja sille merihevostarinallekin (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++317-A) platina-Roope olisi luonteva foorumi.
-
Minäkään en aina ymmärrä miksi uusintoja julkaistaan Suomessa niin paljon. Kyllä esimerkiksi vanhoja taskareita saa jokainen varsin helposti käsiinsä, ja niitä myös hankitaan ahkerasti. Sinulla Darzee oli hyviä julkaisuehdotuksia.
Ravut punaviinissä on toki tärkeä seikkailu. Lisäksi Inducksin mukaan se julkaistiin nyt ensimmäistä kertaa kokonaan. Juonen aukot vain häiritsevät minua paljon. Tarinan iso ja alkeellinen ongelma, jota en vielä maininnut, on mielestäni siinä, että viranomaiset ja muutkaan eivät tiedä kaapatun kalkanialaisen henkilöllisyyttä. Lopussa kyllä Ankkalinnan poliisin paljastetaan tienneen hänestä ja teeskennelleen, että ei tiedä, mutta mikseivät Kalkanian viranomaiset ja lentoyhtiö tiedä sitä? Miksei Kalkanian keittotaitokerho kerro kaapatusta toveristaan? Ja miten Roope kuitenkin tietää miehen henkilöllisyyden?
Näin poliittista kertomusta ei varmaan tehtäisi tänä päivänä. Roopen veli Teodor on kiinnostava hahmo. Tarinan Ankkalinna on melkoinen metropoli, sillä Tietosanomat-lehdellä on yli neljä miljoonaa lukijaa ja se on vain yksi kaupungin suurista sanomalehdistä.
Tarinan esittelyyn kaipasin eniten tietoa siitä miten monisivuinen Ravu punaviinissä –jutun ensimmäinen versio oli. Oudosti Cavazzano ei kerro haastattelussaan juuri mitään Ravuista punaviinissä, vaan enemmän vain kehuu Mikki-tarinoita.
-
Scarpan "jännitystarinoiden" logiikka on yleensä
aika epäuskottavaa ja sisältää ammottavia aukkoja.
Mutta juuri niiden epämääräisyys saa aikaa sen että
ne kestävät useamman lukukerran. Hämäryys on kiehtovaa
ja pehmentää muistikuvia, kun taas liian raudanluja
tapahtumaketju painuu paremmin mieleen ja haittaa
uudelleen eläytymistä.
Tunnelma ratkaisee.
-
Scarpan "jännitystarinoiden" logiikka on yleensä
aika epäuskottavaa ja sisältää ammottavia aukkoja.
Mutta juuri niiden epämääräisyys saa aikaa sen että
ne kestävät useamman lukukerran.
Olen pitkälti samaa mieltä. Erityisesti vähän vanhemmissa tarinoissa juoni poukkoilee eikä hahmojen toiminta ole kauhean järkevää. Esimerkiksi niinikään Scarpan varhaistuotantoa edustavassa "Mustan aaveen arvoituksessa" keksii tylsäksi heittäytyessään aika nopeasti paljon omaksuttua tehokkaampia tapoja, joilla Mustakaapu voisi kostaa Mikille. Kummallisuuksien ohella pidän kyllä tärkeänä osana näiden tarinoiden tenhoa sitä, että ne on luettu oikeassa, vaikutuksille alttiissa iässä.
Sampsan kehujen (kiitos niistä) rohkaisemana palaan vielä näihin Scarpan tarinoihin, joissa on vähemmän nähtyjä hahmoja. Varhaista, Osvaldo Pavesen kirjoittamaa Lumikkia on juuri nähty (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++334-A) Jumbossa, ja vastaavia juttuja riittäisi vielä alun toistakymmentä. Tarinahan ei kylmästi tarkasteltuna ole mestariteos, mutta ihan luettava tunnelmapala kyllä. Ja ehkä Scarpan itse käsikirjoittamissa Lumikeissa juonikin juoksee vähän jouhevammin. Näin on ainakin tuossa aikanaan suhteellisen tuoreeltaan Roope-sedässä julkaistussa "Kuningas Puukkelin kristallissa" (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1571-A), jolle on olemassa aika suora jatkokin (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1622-A), Inducksin mukaan Scarpan viimeinen Lumikki-tarina.
-
Mitähän uusin Roope-setä pitää sisällään? Taas näitä pussitettuja, joten ei pääse selaamaan.
-
Mitähän uusin Roope-setä pitää sisällään? Taas näitä pussitettuja, joten ei pääse selaamaan.
Ankkalinnakkeessa on arvio:
http://ankkalinnake.blogspot.fi/2016/12/arvostelu-roope-seta-444.html?m=1
-
Kiitoksia!
-
Ankkalinnakkeessa on arvio:
http://ankkalinnake.blogspot.fi/2016/12/arvostelu-roope-seta-444.html?m=1
Täytyy sormet tukevasti ristissä toivoa, ettei tuo Ankkalinnakkeen kriitikko pääsisi ikinä päättämään yhdenkään Ankka-julkaisun sisällöstä. Esimerkiksi Enrico Faccinin Touho-tarina saa kuulemma hymyn kriitikon huulille. Olisiko kyseessä mielipuolinen hymy, sillä ainakin minussa ko. tarina sai aikaan oksetusta. Tuota tarinaa voi kuvata ilmaisulla VMP.
Seuraavaksi "kriitikko" kehuu älyvapaan taidevipellyksen, joka kuuluu luokkaan EVVK. Absurdin "arvostelun" kruunaa kuolaava ylistys "X-Mickeystä". VMVP.
-
Aivan näin jyrkästi ei ehkä kannata kritisoida Kvaakissakin aikanaan aktiivisesti keskustelleen Henri Häkkilän arvostelua, vaikka itse tarinoiden tasosta eri mieltä olisikin.
-
Täytyy sormet tukevasti ristissä toivoa, ettei tuo Ankkalinnakkeen kriitikko pääsisi ikinä päättämään yhdenkään Ankka-julkaisun sisällöstä. Esimerkiksi Enrico Faccinin Touho-tarina saa kuulemma hymyn kriitikon huulille. Okisiko kyseessä mielipuolinen hymy, sillä ainakin minussa ko. tarina sai aikaan oksetusta. Tuota tarinaa voi kuvata ilmaisulla VMP.
Seuraavaksi "kriitikko" kehuu älyvapaan taidevipellyksen, joka kuuluu luokkaan EVVK. Absurdin "arvostelun" kruunaa kuolaava ylistys "X-Mickeystä". VMVP.
Olisikohan sinulle liian vaikeaa arvostella kritiikkiä, jos satut olemaan siitä eri mieltä, ei kriitikkoa?
-
Nyt kun nämä itsestäänselvimmät nimet alkavat olla läpikäytynä, niin voisi alkaa haaveilla vaikkapa Paolo Mottura -platinasta.
-
Nyt kun nämä itsestäänselvimmät nimet alkavat olla läpikäytynä, niin voisi alkaa haaveilla vaikkapa Paolo Mottura -platinasta.
Kannatan edellistä, tai siis tätä, puhujaa. Motturan taide on ihan omalla tasollaan.
-
No tuleehan se nuorempi De Vita vihdoinkin. Mutta kuten Timo Ronkainen aiemmin huomautti, Giulio Chierchini ja Luciano Gatto olisi kiva huomioida herrojen vielä eläessä.
Kannatan edellistä, tai siis tätä, puhujaa. Motturan taide on ihan omalla tasollaan.
Mikä jottei Motturaakin.
-
Kannatan edellistä, tai siis tätä, puhujaa. Motturan taide on ihan omalla tasollaan.
Kertokaa kun Mottura tulee niin ostan sen,ennen en. x)
Q=<>
-
Olisikohan sinulle liian vaikeaa arvostella kritiikkiä, jos satut olemaan siitä eri mieltä, ei kriitikkoa?
Kritiikki ei synny tyhjästä, sen kirjoittaa kriitikko. Ja kriitikon mieltymykset sanelevat kritiikin. Jos ko. kriitikon mieltymykset sanelisivat Ankka-julkaisujen sisällön, olisi tuloksena minun kannalta katastrofi. Katastrofi, jonka toteutumista en halua. Siksi vastustan sitä tälläkin keinolla.
-
Voinemme lohduttautua muistuttamalla mieliimme, ettei
kriitikoille yleensä patsaita pystytetä. Kriitikoiden kriitikoiden
ikuistaminen lienee myöskin aika epätavallista.
-
Marco Rotan platina iskeytyi postilootaan. Voi tätä ilon ja onnen päivää. Vanhempaa Rotaa ankkoja ja hiiriä. Pari uutta, pari uusintaa.
Sisältö:
Aku Ankka - Viikinkien vastustaja. Käsikirjoitus. Gaudenzia Capelli (1975)( uusinta)
Mikki Hiiri - Apinoiden planeetta. Käsikirj. Osvaldo Pavese (1975)
Aku Ankka - Gorilla jahdissa. Käsikirj. Elisa Penna (1975)
Aku Ankka - Saraseenien yö. (1983) ( uusinta)
-
Massimo Da Vitan tuoreen platinanumeron tarinat ovat tiukasti tarkastellen pikkuisen keskinkertaisia, mutta kyllä silti syömmessä läikkyy, kun näitä saa lukea. Kukaan ei niin vetoavasti tulkitse Roopen yrmyilyjä kuin Da Vita.
Toimitussivut olivat mielenkiintoisia, vaikka maestron haastattelu onkin vanha. En ollut aikaisemmin tiennyt hänen varjelevan yksityisyyttään näin tiukasti ja kieltäytyvän haastatteluista. Tilanteen ollessa tällainen jäi tarkempaa selitystä vaille muun muassa se, miksi Da Vita kyllästyi ankkatarinoihin.
Seuraavaa, Enrico Faccinille omistettua platinanumeroa odotellessa voikin taas uudistaa toiveensa vielä huomiota vaille jääneiden vanhojen tekijöiden muistamisesta. Aiemmin mainittujen Giulio Chierchinin ja Luciano Gatton rinnalle voisi nostaa esimerkiksi jo 2001 edesmenneen Guido Scalan. Luciano Bottaron apulaisena aloittanut Scala ei oikein koskaan tehnyt pesäeroa oppi-isäänsä. Tyyli ja teemat ovat samankaltaisia, molemmilla herroilla on esimerkiksi paljon menneisiin vuosisatoihin sijoittuvia juttuja (Scalahan muistetaan mm. Guido Martinan käsikirjoittaman Ankat villissä lännessä (https://coa.inducks.org/subseries.php?c=Once+West) -tarinakokonaisuuden kuvittajana). Terävin absurdius jää kuitenkin puuttumaan ja hahmot ovat Bottaron jälkeä jähmeämpiä.
Mittava ura voisi silti olla platinan arvoinen. Asia tuli mieleen, kun uusimmassa taskarissa on Scalan tarina, jossa esiintyy Siipi-Veikko (https://coa.inducks.org/character.php?c=Acciuga), yksi harvoista hänen luomistaan hahmoista, ellei peräti ainoa.
-
Uusin platinanumero (Enrico Faccini) on ilmeisesti muoviin kääritty. Jos joku on saanut tämän jo käsiinsä niin onko tässä aiemmin julkaistua tavaraa minkä verran?
-
Olisin varmasti taas kertonut sisällön aamusta, mutta lehti on käsieni ulottumattomissa seuraavat 2 viikkoa :'(
-
Ei yhtään. Lehti sisältää tarinat Qui, Quo, Qua e il rock rimbombéros (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1772-B)
La ricezione (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2258-03)
Utilità a tutti i costi (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2259-02)
La poltrona (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2261-02)
Paperino e il genio pignolo (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2270-4)
Topolino e il regalo indovinato (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2480-3)
Paperino, Paperoga e gli ultimi bubalù (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2788-2)
Topolino e il mistero di Borgospettro (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+3022-)
ja di paperi e di geni (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2797-3)
sekä tällaisen kuvituksen https://coa.inducks.org/story.php?c=IC+TL+2952F plus esittelyn ja haastattelun, tottakai.
-
Kiitos tiedoista. Pari edellistä platinaa jäi hankkimatta mutta tämän voisi vaikka ostaakin.
-
Olipa mainio lehdykkä jälleen. Yhtään oikeasti huonoa tarinaa ei löytynyt(paitsi ehkä se eka, mutta kyse on taiteilijan ensimmäisestä sarjakuvasta niin tottahan se tähän lehteen kuuluu.) Lehden päättävä Mikki oli suosikkini. ;D
Tuli tässä mieleen kun ensi vuonna juhlitaan Mikin 90v. pirskeitä, eikä marraskuussa ilmesty (ei ainakaan pariin viime vuoteen ole ilmestynyt) Roopea niin voisiko lokakuun platinanumero olla ikään kuin Mikin juhlanumero? Samoin nyt kun on näitä uusintakierroksia ollut näissä platinanumeroiden tekijöissä, viime vuonna Scarpa ja tänä vuonna Cavazzano niin ehkäpä ensi vuonna uusintansa saisi sitten Casty. Casty sopisi Mikin juhlalehteen ja lokakuun lopun Roope-setä on niin lähellä marraskuuta, että jos Mikille jotain juhlallisuuksia Roope-sedässä aiotaan järjestää niin siihen numeroon ne tulisi sijoittaa. Voihan toki olla, että platinanumeroiden ilmestymiskuukausia vaihdetaan kuten taannoin tehtiin Aku Ankka Ekstra -lehtien teemanumeroidenkin kanssa.
Voisi tekijä toki joku muukin olla, mutta kun italialaisia suuria Mikki taiteilijoita miettii niin Castyn lisäksi ensimmäisenä tulee mieleen lähinnä Romano Scarpa tai Massimo De Vita, mutta heille en ehkä soisi uusintakierrosta näin pian. Etenkään Scarpalle kun tälle jo kaksi Platinaa on omistettu.
Noin yleisesti taas toivoisin omia platinoitansa sellaisille vanhoille mestareille kuin Giulio Chierchini ja Luciano Gatto. Heiltä saattaisi saada vielä tuoreen haastattelunkin irti. Myös Pier Lorenzo De Vita ja miksei Guido Scalakin (ei suurin suosikkini) omat platinansa ansaitsisivat. Vaan haluaisiko kukaan nähdä platinaa Giuseppe Perego teemalla? ::)
Nuoremmista tekijöistä saisi taas pidemmän listan:
Paolo Mottura, Andrea Freccero, Marco Gervasio, Francesco D'Ippolito, Stefano Intini, Lorenzo Pastrovicchio, Fabio Celoni, Lucio Leoni, Lara Molinari, Silvio Camboni, Stefano Turconi ja Roberto Vian, muiden muassa. Kahden viimeisen kohdalla voisi jatkaa Hessu reportterina ja Heshukka tarinasajoja. Toki Heshukkaa ovat muutkin tehneet, mutta Vian on Heshukan kanssa eniten elementissään. Flemming Andersseninkin olisi jo korkea aika saada oma kokoelmansa, vaikka kaveri ei italialainen olekaan.
Myös käsikirjoittajia saisi pikku hiljaa nostaa jalustalle. Guido Martina, Tito Faraci, Rodolfo Gimino, Giorgio Pezzin ja Bruno Sarda nyt ainakin ansaitsisivat omat Platinansa.
-
En ole seurannut Kvaakiisa vähään aikaan keskusteluja ja en tiedä onko aiheesta keskusteltu jo jossain muualla, mutta kysynpä ollaanko Roope-setä -lehteä lopettamassa? Yritin tehdä kyseisestä lehdestä tilauksen, mutta sitä ei pysty tilaamaan mistään, ei edes Sanoman omilta sivuilta.
Jos lehti lopetetaan, ikävä kyllä tulee. Olen tykännyt lukea sitä jopa enemmän kuin taskareita.
-
En ole seurannut Kvaakiisa vähään aikaan keskusteluja ja en tiedä onko aiheesta keskusteltu jo jossain muualla, mutta kysynpä ollaanko Roope-setä -lehteä lopettamassa? Yritin tehdä kyseisestä lehdestä tilauksen, mutta sitä ei pysty tilaamaan mistään, ei edes Sanoman omilta sivuilta.
Jos lehti lopetetaan, ikävä kyllä tulee. Olen tykännyt lukea sitä jopa enemmän kuin taskareita.
Roope-sedän viimeinen numero ilmestyy 1.12.2017. Lehteä ei voi enää tilata.
https://tilaa.sanoma.fi/roope-seta?login=false (https://tilaa.sanoma.fi/roope-seta?login=false)
-
Roope-sedän viimeinen numero ilmestyy 1.12.2017. Lehteä ei voi enää tilata.
https://tilaa.sanoma.fi/roope-seta?login=false (https://tilaa.sanoma.fi/roope-seta?login=false)
Juuri pari viikkoa sitten vielä soitettiin ja tarjottiin jatkoa. No, näin se maailma muuttuu nopeasti. Alkuun tarjous oli 29€/vuosi, joka oli niin halpa, että suostuin. Sitten kaveri soitti perään että tuli väärä hinta, oikea on tyyliin 54€. Sanoin että no sitten se on liian kallis ja peruin. Tänään tuli kuitenkin se lahjalehti, minkä lupasi kaupanpäällisiksi ;D
-
TÄÄÄÄHHHHHHH!!!
Ei voi olla totta! Eihän tää vaan ole mikään myöhästynyt aprillipila.
Ainoa taskukirja missä vielä on välillä sarjakuvia, missä ankat näyttää ankoilta.
Nyt kyllä suoraan sanottuna #¤%£$€€...SENSUROITU...SENSUROITU...SENSUROITU.
Olen nyt kyllä tosi pettynyt. Lehtipisteistä häviää kaikki sarjakuvat...eiiihhhhh!!!
-
Taso vaihteli, mutta olihan Ropsu se paras ja parhaiten toimitettu suomalainen Disney-lehti. Toi hyvin italo-Disneyn tekijöitä esille.
Kuinkahan monta vuotta kuluu ennen kuin Lataamon lukukerrat ja tilaajamäärät ylittävät suomalaisten Disney-lehtien levikin - tuskin kovin monta.
-
Taso vaihteli, mutta olihan Ropsu se paras ja parhaiten toimitettu suomalainen Disney-lehti. Toi hyvin italo-Disneyn tekijöitä esille.
Kuinkahan monta vuotta kuluu ennen kuin Lataamon lukukerrat ja tilaajamäärät ylittävät suomalaisten Disney-lehtien levikin - tuskin kovin monta.
Kauheesti yrittävät mulle Lataamoa myydä. Mut minähän en sitä tilaa, enkä katso. Kyllä sarjakuva pitää olla oikeeta paperia, väriä, tuoksua ja kosketuspintaa.
Sit joskus kun kaikki tehdään digitaalisesti, kaikki sarjakuvat tulee vain bitteinä. Sit tulee jokin luonnonkatasrofi ja kaikki tieto menetetään.
Jää aukko historiaan, mistä ei löydä yhtään sarjakuvaa tai kirjoitettua tekstiä. Sinne katoaa sivistys ja historia...voi voi. Toivottavasti ehdin alta pois ennen sitä.
-
Olisin kyllä toivonut Platina-Roopeille pidempää ikää, nämä kyllä pyyhkivät lattiaa noilla "perinteisillä" numeroilla loppua kohden.
-
Tässäpä ihmettä kerrassaan. Alkaa jo Disney-lehdetkin tippumaan.
EDIT: Roope-setä -hahmon juhlavuonna!
Timo
-
EDIT: Roope-setä -hahmon juhlavuonna!
Timo
Onhan se hyvä tapa juhlia. Kukaan ei varmasti osannut arvata. 😃
Joulukuu on muutenkin Roope-sedän hahmon juhlakuukausi. Toivottavasti viimeinen numero on sitten erikoispaksu juhlanumero ja komea lopetus pitkäikäiselle lehtisarjalle.
Todella sääli. Ensi vuonna lehti olisi täyttänyt 40 vuotta. Erityisesti Platina-numeroita jään todella kaipaamaan. Toivottavasti keksivät jonkun vaihtoehtoisen konseptin niille. Ne ovat olleet laadukkainta luettavaa aikoihin.
-
Tietääkö joku, mitä formaattia Ropsun "korvaava" DuckTales on? Onkohan se pokkarikokoa?
-
Aki hyyppä kirjoittaa Ankan sivuilla:
"Roope-setä-lehdestä tuttuja suosikkisarjoja, kuten Heshukka ja Hessu reportterina, voi lukea myös upouudesta DuckTales-lehdestä."
Ellei noita paineta isommassa koossa, niin sivukoon olettaisi olevan saman kuin Roopen. En tiä kyl oikeesti.
Timo
-
Paska homma tuo Roope-sedän lopettaminen. Monen vuoden tauon jälkeen löysin lehden uudestaan. Ostin uusien lehtien irtonumeroita ja vanhempia Ropsuja olen poiminut ahkerasti kirppareilta, joissa hinnat ovat olleet kukkaroystävällisiä (parhaimmaan 0,35 - 0,65 euroa kappaleelta).
Ja tilalle Ankronikkaa. Lehden nimen mukaisesti johtosarjoina ilmeisesti amerikkalaista nykykökköilyä? Ei niinkään innosta.
- Jukka
-
Sama homma, viime vuosina olin taas olminut suhdetta lehteen, platinat olivat tietysti huippuja mutta muissakin oli ansionsa...
Ja kun Ducktales-tarinat olivat silloin aikoinaan kökömmästä päästä ankkasarjoja niin en ole nyt taas ollenkaan innoissani siitä puolesta, vai onko niissä joku erityisraju parannus tapahtunut...
-
Jotenkin ei yllättänyt, nykyään kun haetaan sitä "tehostusta" kaikkialla, levikki oli laskussa.
-
No voihan %?€$#¤*@&£!!
Olisipa nimi edes suomalaisittain Ankronikka eikä Duck v***n Tales. Sylettää tämmönen globalisaatio että enkkua tungetaan joka tuutista. Kun tuolle sarjalle olisi olemassa suomenkielinenkin käännösnimi!
Tuossa uudessa Duc...ANKRONIKASSA on kyllä parasta olla hyvät suomenkieliset ääninäyttelijät ja vähintään yhtä hyvä kääntäjä ja dubbauksenohjaaja. Eli älkää pliis ottako mallia uudesta muumidubista.
Dubbia haluan siksi että en jaksa uuden sarjan veljenpoikien 20-vuotiaan ADHD-potilaan ääniä ja dubbauksella sitä on mahdollista viedä meille suomalaisille tutumpaan suuntaan.
-
Ihan DuckTales-lehdestä tässä siis puhuttiin. Englannin kielisellä nimellä halutaan ehkäpä erottautua vanhoista Ankronikka albumeista ja korostaa sitä, että tässä tuodaan nyt jotain uuden uutukaista saatavillemme.
Roope-setä on ollut sellainen lehti, mikä jäi taannoin niin pahasti taskarin varjoon, että sen julkaiseminen lopetettiin muissa maissa vuosituhannen vaihteessa. Suomi on ollut siitä asti poikkeus näihin päiviin asti. Lehteä on uudistettu siitä lähtien, välillä hyvään ja välillä vähän vähemmän hyvään suuntaan.
Uusi suurempi koko ja sen mukana tullut korkeampi hinta aiheuttivat aikanaan närää, mutta pian kaikki unohtivat ne ja uutukainen Roope-setä sai kosolti kiitosta. Nyt sillä oli suurempi mahdollisuus erottua taskareista ja nousta niiden rinnalle tuoden vihdoin jotain uutta mukanaan. Sisällöltään Roope on silti ollut taskarin kanssa melko samaa kastia. Joo, pienempi sivumäärä mahdollisti sisällyttää lehteen ainoastaan murto-osan niistä tarinamääristä mihin taskarissa oltiin jo vuosia totuttu. Välillä lehti oli täynnä huonoja tarinoita, välillä taas todella hyviä. Hyvistä tarinoista koostetut lehdet jäivät helpommin mieleen kokonaisuutena, kuin paksut ja laadulliselta sisällöltään ailahtelevat taskarit lisäksi kiinnostavat artikkelit olivat parhaimmillaan oikein nautittavaa luettavaa.
Vuoden 2015 mukana tuomat Platinanumerot olivat mitä mainioin piristysruiske jälleen hieman kulahtaneelta tuntuvalle lehdelle. Valitettavasti julkaisutahdin tipahdettua kahdestatoista kymmeneen, neljä piirtäjäteemaista Platinanumeroa vuodessa vei ehkä sittenkin liian suuren siivun Roope-sedän vuosikerrasta. Rivilukija saattoi hyvinkin ajatella lehden ilmestyvän enää kuusi kertaa vuodessa kun oudot ja tylsästi yhteen (mahdollisesti jopa vieraaseen) piirtäjään keskittyvät platinat tuntuivat kuin omalta julkaisultaan. Eihän se ollut enää se tuttu ja turvallinen, monipuolinen Roope-setä-lehti.
Ehkä Platinanumerot olivat lopulta viimeinen isku pitkäikäiselle lehdelle jonka 40 vuotista taivalta olisimme päässeet ensi vuonna juhlistamaan ellei lehdelle olisi käynyt niin kuin sille nyt kävi.
Ehkä Roope-setä-lehden tekohengittäminen on hyvä lopettaa ja antaa tilaa uusille julkaisuille, mitkä eivät ole sidoksissa yhteen hahmoon. Viime vuosina tuntui välillä siltä, että Roope-setä on omassa lehdessään jäänyt toissijaiseksi, kaikenmaailman tarinasarjojen kiilatessa edelle. Jokaisessa perusnumerossa ilmestyvät tarinasarjat alkoivat olla rasite lehdelle.
Uuden julkaisun myötä on lupa valita tarinoita vapaammin kun lehden teema ei pyöri enää vain yhden hahmon ympärillä. Toki DuckTales antaa odottaa Ankronikka aiheisia tarinoita, mutta kuten vanhassa ja myös uudessa TV-sarjassakin, tarinat eivät ole riippuvaisia vain yhdestä hahmosta. Siten toimituksella on jatkossa mahdollisuus julkaista vapaammin tarinoita, kuin mitä sillä oli Roope-setää tehdessä. Erityisesti Platinanumerot kärsivät välillä siitä, että Roope olisi pitänyt väkisin olla niissä mukana.
Toivottavasti myös Platinat löytävät tulevaisuudessa uuden elämän jossain muodossa. Disneysarjakuvan valikoima kaipaa tekijäkohtaisia kokoelmia, sillä moni mestari on vielä kokonaan vailla omaa teema-alppariaan Suomessa.
Ikävä uutinenhan tämä on kaikille Roope-sedän pitkä-aikaisille ja miksei uusillekin ystäville, mutta loppujen lopuksi luulenpa tämän olevan ennemminkin palvelus kuin pelkkä suuri menetys.
Nyt meille tarjotaan uutta alustaa, monipuolisemmalla sisällöllä mikä tulee ennakkotietojen mukaan olemaan sekoitus jotain ihan uutta ja jonkin verran tuttuja ja turvallista. Miksei sellaiselle voisi ainakin antaa mahdollisuutta?
-
Onhan se outoa, että näinkin pitkäikäinen julkaisu lopetetaan, mutta minkäs sille voi jos ei kauppa käy.
Mietin, että olisiko jostain ylemmältä taholta tullut viestiä, että DuckTales-niminen lehti olisi mainosmielessä saatava kauppojen hyllyille? Ja nyt tehtiin sitten tällainen ratkaisu.
Itsellä näköjään jatkuisi Roope-sedän tarjousjakso vielä ensi keväälle. Eli pari numeroa jää saamatta. Hyvitetäänköhän se rahana vai tuleeko jossain vaiheessa syksyä soittoa, että haluatko Ducktalesin. Jos sitä edes toimitetaan kotiin.
-
En usko, että tota Ducktalesia tehdään yhtään kauemmin, kuin jenkeissä se TV-sarja kestää. Sit Sanomilla taas mietintönä, että jatkaako tolla nimellä Ducktales-sarjakuvaa vai mitä tehdään. Tuleeko Roope-setä sit taas takaisin...ei varmaan.
Köyhäksi menee lehtipisteiden hyllyt...nyyyh!
-
Wikipedia tietää kertoa, samoin kuin Sanomien oma levikki-info, että levikki on laskenut rajusti:
"...Vuonna 2012 lehden levikki oli 73 094 (LT 2012[1]). Vuonna 2016 levikki on tippunut 42587:ään...."
Eli hieman yli 30 000 kpl laski tuolla aikavälillä, sitä en tiedä mikä on ollut levikki vuoden 2017 alkupuolella. Lasku on todella hurja.
Ja kannattaa muistaa että Nalle Puh-lehti sai kirveestä kun sen levikki oli n 30 000 kpl, muissa sarjakuvakustantamoissa kustaisiin hunajaa noista levikkiluvuista, mutta Sanomissa ei.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Roope-set%C3%A4
https://media.sanoma.fi/printti/roope-set%C3%A4
PS Jos DT ei jatku kauaa niin oliskohan toivoa saada vihdoin Mikille oma lehti!?
-
PS Jos DT ei jatku kauaa niin oliskohan toivoa saada vihdoin Mikille oma lehti!?
Joo Gottfredsonit alusta lähtien kronololgisessa järjestyksessä väritettynä + Paul Murrya + niitä uusimpia retro-Mikkejä.
Ostan ilomielin!
-
Joo Gottfredsonit alusta lähtien kronololgisessa järjestyksessä väritettynä + Paul Murrya + niitä uusimpia retro-Mikkejä.
Ostan ilomielin!
Yleisön maun huomioiden...
...Mikki-lehdellä ei ole lumipallon mahdollisuutta helvetissä Suomemme lehtihyllyissä.
-
Eiköhän levikin laskullakin ole ollut osuutta asiaan, vaikka Hyyppä jättää sen suoraan mainitsematta, kenties viran puolesta.
En usko, että tota Ducktalesia tehdään yhtään kauemmin, kuin jenkeissä se TV-sarja kestää.
Hyvä arvaus. Alkuperäisen Ankronikan aikoihin Suomessa tuutattiin lehtiä ulos animaation jo päätyttyä Amerikassa mutta edelleen jatkuessa täkäläisessä televisiossa. Nyt en usko näin käyvän. Ennen nettiä ja suoratoistopalveluja viiveet eivät haitanneet eikä Amerikan esitysajoista niin moni ollut perilläkään. Mutta turha se on ryhtyä luddiitiksi, täytyy vain toivoa uuden lehden jatkuvan mahdollisimman pitkään ja italialaissarjojen olevan näkyvässä asemassa. Ehkä Ankronikan jälkeen elvytetään Tikun ja Takun pelastuspartio ja lehti saa jatkua sennimisenä...
Paska homma tuo Roope-sedän lopettaminen. Monen vuoden tauon jälkeen löysin lehden uudestaan. Ostin uusien lehtien irtonumeroita ja vanhempia Ropsuja olen poiminut ahkerasti kirppareilta, joissa hinnat ovat olleet kukkaroystävällisiä (parhaimmaan 0,35 - 0,65 euroa kappaleelta).
Näinpä. Roope-sedän 2000-luvun kasvojenkohotus toi minutkin takaisin lukijaksi, mutta nousevan nuorison muuttuneiden preferenssien edessä olimme ilmeisesti liian vähälukuisia.
-
Eiköhän levikin laskullakin ole ollut osuutta asiaan, vaikka Hyyppä jättää sen suoraan mainitsematta, kenties viran puolesta.
Joo, myynti on se mikä ratkaisee. Eikä Roope-sedän levikin laskun syynä välttämättä edes ole yksipuolisena pidetty sisältö, vaan ehkä ennemmin painomedian yleinen murros, jota vastaan on vaikea tehdä mitään edes monipuolisuudella ja laadulla.
Pikkuisen tämä oli lähitulevaisuudessa odotettavissa, koska julkaisun hinta nousi ja ilmestymistahti harveni. Lehteä olisi kuitenkin voinut vielä hyvin jatkaa, ja olisin uskonut sen jatkuvan useita vuosia. Kuten Dennis sanoi, kuka tahansa muu suomalainen kustantaja olisi ollut levikistä onnessaan näinä aikoina. Sanoma lopetti Nalle Puh -lehdenkin suhteellisen korkeissa lukemissa.
Näinpä. Roope-sedän 2000-luvun kasvojenkohotus toi minutkin takaisin lukijaksi, mutta nousevan nuorison muuttuneiden preferenssien edessä olimme ilmeisesti liian vähälukuisia.
Roope-setä oli loppuaikoinaan myös aikuisille tarkoitettu Disney-julkaisu mukavine sarjavalintoineen sekä hyvine, joskin lyhyine palstoineen ja artikkeleineen. Minulla tuli muutamia platinanumeroita ostettua. DuckTales-tv-sarjasta ja -lehdestä minulla on valitettavasti käsitys, että ne ovat lapsille suunnattuja. Enkä pidä niiden piirrostyylistä.
Platinanumerot olivat loistava idea, mutta niitä ei olisi voinut jatkaa enää kauan ilman että kunnianosoitus olisi kokenut inflaation. Jotakin uutta olisi pitänyt keksiä taas.
-
Juu, kato käy. Ensin Jumbot, sitten ropsut. Taskareissakin taitaa tulla kohta enää triploja (joissa on keskimäärin 1-3 hyvää tarinaa), koska ohkaisemmat ei myy yhtä hyvin.
-
Tulipa postissakin ihan asiaa koskeva kirjekin. Ehkä kertoo kaiken, että uutta lehteä mainistetaan surkeimpien hahmojen gallerian Heshukalla. Kas kun ei Mowgli. Ja se vadelman Ankronikka yhtä hirveää kuraa.
-
Hyyppä puhuu sontaa esimerkiksi platinojen uudesta kierroksesta. Onhan useita piirtäjiä, joista ei ole yhtään platinaa (Gatto, Asteriti, Chierchini jne.).
Ja muutenkin Hyypän puheet ovat ympäripyöreitä. Ja mikä vika Roopen rahojen suojeluun keskittyvässä lehdessä muka edes olisi? Sata kertaa mieluummin Roopea ja Kroisosta kuin "uusia" hahmoja.
-
Juu, kato käy. Ensin Jumbot, sitten ropsut. Taskareissakin taitaa tulla kohta enää triploja (joissa on keskimäärin 1-3 hyvää tarinaa), koska ohkaisemmat ei myy yhtä hyvin.
Jos triplasta tulee uusi normaali, ei sekään enää myy yhtä hyvin. Seuraavaksi ne pitää pakata entistä useammin muoveihin ja myydä jonkin kylkiäisen kanssa. Tai ehkä lisätä niihin jokin QR-koodi tai vastaava, joka mahdollistaa uusia toimintoja jossain pelissä. Tai jotain. Mutta jos julkaisu saadaan sillä pidettyä myynnissä, hyvä niin. Ei pidä antautua liialliselle luddiittisuudelle.
Kuinka muuten Topolinon levikki on kehittynyt Italiassa viime aikoina? Eiköhän se printtimedian aseman horjuminen sielläkin jollain tapaa näy.
-
Postissa tulleessa kirjeessä sanotaan näin:"Ankkalinnan hurjin lehti sisältää tv:stä tutun animaatiosarjan pohjalta tehtyjen seikkailusarjojen lisäksi huikean kattauksen uusia, ennen julkaisemattomia sarjakuvatarinoita. ... Heshukka ja Hessu reportterina jatkavat..."
1. Mitä nämä uudet ovat? Uusia hahmoja?
2. Päätarinana aina Paskronikkaa?
3. Kuka aivoton haluaa Roope-sedän kengänkiillottajaksikaan kelpaamattomia Heshukkia ja Hessuja reporttereina...
-
Kuinka muuten Topolinon levikki on kehittynyt Italiassa viime aikoina? Eiköhän se printtimedian aseman horjuminen sielläkin jollain tapaa näy.
Onko Italia yhteiskuntana yhtä fetiššihenkinen kaikesta digihömpästä?
-
1. Mitä nämä uudet ovat? Uusia hahmoja?
2. Päätarinana aina Paskronikkaa?
3. Kuka aivoton haluaa Roope-sedän kengänkiillottajaksikaan kelpaamattomia Heshukkia ja Hessuja reporttereina...
Vaikka vain makuasioista kannattaa kiistellä, niin ei kuitenkaan ole syytä näin kovasti suuttua, vaikka Ropsun loppuminen harmillinen juttu onkin. Itse pidän Hessu-ja Heshukka-jutuista, vaikka niidenkin taso vaihtelee. Sillä, mikä on "päätarina", ei liene suurtakaan merkitystä. Tarinan taso ei riipu siitä, onko se johtosarja vai lehdessä viimeisenä. Toki olisi hauskaa, että myös italialaisia ankkajuttuja nähtäisiin Ankronikan ohella.
-
Hyyppä puhuu sontaa esimerkiksi platinojen uudesta kierroksesta. Onhan useita piirtäjiä, joista ei ole yhtään platinaa (Gatto, Asteriti, Chierchini jne.).
Tosiaan vähän pintaraapaisuksi tämä homma jäi. Jonkun Sergio Asteritin taidetta en kyllä välittäisi enää missään nähdä (enkä usko olevani ainoa tätä mieltä), mutta esim. Paolo Mottura olisi ilman muuta pitänyt huomioida tässä sarjassa.
-
Sillä, mikä on "päätarina", ei liene suurtakaan merkitystä. Tarinan taso ei riipu siitä, onko se johtosarja vai lehdessä viimeisenä.
Toki noin. Mutta jos lehdestä vaikkapa puolet uppoaa A-kronikkaan ja Heshukka tms. vie osansa, niin eipä jää paljoa käteen.
-
Oliko nyt niin, että Roope-setä lopetettiin juurikin tuon DuckTalesin takia...ei ollut toimituksessa väkeä molempien toimittamiseen. Muuten olisivat Roopea vielä julkaisseet, kun ei sen levikki vielä ole ihan pohjalukemiin laskenut.
DuckTales ei kuiteskaan kestä yhtään sen enempää kuin itse piirretty.
Eikö tuo DuckTales pitäisi tulla ihan Suomen TV:stä ensin ja sitten vasta tätä sarjakuvaa. Ei kaikilla ole massia ostaa Disneyn-kanavaa ja lehteä yhtä aikaa.
Tää tuntuu kyllä niin huonolta hommalta, että ihmettelen kuinka tässä lopulta käy.
Kysyn myös, että eikö Italiassa enää kukaan piirrä siihen vanhaan tyyliin noita Ankka-sarjakuvia. Nykyiset sarjakuvat piirretään minusta liian paksulla siveltimellä, värit on outoja ja ankat näyttävät hassuilta. Esim. Aku Ankan taskukirjat 1-100 ja Roope-sedät 1978-1990 ovat vielä niitä hienosti piirrettyjä. Miksi kukaan ei enää piirrä vanhalla tyylillä. Jos palattaisiin vanhaan tyyliin, niin olisko enemmän lukijoita.
Nykyset näyttää hätäisten tehdyltä. Tarinatkin on aika huonoja. Tää nykyinen kulutusyhteiskunta taitaa mennä liian lujaa, että piirtäjätkin pystyisi syventymään sarjakuviin kunnolla ja tekemään mestariluomuksia, niin kuin ennen vanhaan.
Tai sit 70-80-luvulla sattui vain Topilinossa olemaan iso liuta todella hyviä piirtäjä-mestareita...nykyaikana on tullut sitten pelkkää sekundaa...napanöhtää.
-
Minulle tuli tuo Sanomien kirje postissa ja just äsken lopetin Roope-setäni. Elikkä vika numero tulee, mutta ei enää mitään ***sensuroitu*** DuckTales lehteä.
Olen tätä aikoinani sieltä 1978 vuodesta ostanut eka kaupasta, saanut joitakin numeroita lahjana ja viimeisen yli 10 vuotta tilannut. Kyllä harmittaa Roopen loppuminen. En kyllä ymmärrä Sanomien touhua. Mitähän Markku Kivekäs tähän sanoisi???
Lopetetaan hyvä lehti ja tilalle tuodaan jotain ***sensuroitu***.
-
-- Mitähän Markku Kivekäs tähän sanoisi???
Lopetetaan hyvä lehti ja tilalle tuodaan jotain ***sensuroitu***.
No, eihän tässä vielä ole edes nähty vilaukseltakaan sitä uutta lehteä. Haukutaan vasta sitten. Tai... kehutaan.
-
Eikö tuo DuckTales pitäisi tulla ihan Suomen TV:stä ensin ja sitten vasta tätä sarjakuvaa.
Uskaltaisin veikata, että vuoden alusta alkaa joku Sanoman omistama kanava (Nelonen, Jim, Hero, Liv) näyttämään uutta DuckTalesia. Samaan aikaan tulee sitten tuo lehti.
Joku taskulaskin-tyyppi vissiin on siellä talouspuolella sitten sanonut, että enempiä lehtiä "ei ole varaa" ylläpitää, joten raakataan toi Roope.
Timo
-
Iltalehdessä juttua Roopen lopettamisesta ja sitaatteja täältä:
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710192200471377_u0.shtml
-
Iltalehdessä juttua Roopen lopettamisesta ja sitaatteja täältä:
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710192200471377_u0.shtml
Joo huomasin...olivat ilman lupaa ottanut munkin viestejä...prkl!
-
Julkiselle foorumille kirjoitetut tekstit jne :)
Nykyitalialaisissa taitaa olla monella vaikuttajana moderni Cavazzano niin sieltä tulee nykytyyliä, eivät ole Gatto, Asteriti tai Chierchini jättäneet ollenkaan niin vahvaa seuraajajoukkoa (jotain Bordinia nyt ei kai kaipaa muut kuin piintyneimmät nostalgikot ja jotenkin vaikea uskoa että Chierchinikään menisi ollenkaan niin hyvin läpi nykyään...)
-
Uskaltaisin veikata, että vuoden alusta alkaa joku Sanoman omistama kanava (Nelonen, Jim, Hero, Liv) näyttämään uutta DuckTalesia. Samaan aikaan tulee sitten tuo lehti.
Joku taskulaskin-tyyppi vissiin on siellä talouspuolella sitten sanonut, että enempiä lehtiä "ei ole varaa" ylläpitää, joten raakataan toi Roope.
Hyyppä kertoi kanavaksi jo Nelosen tuossa haastattelussaan.
Joo. Kun kvartaali sanoo jotakin, niin ei ole väliä, vaikka lehdellä olisi pitkä historia, vaikka se olisi vielä kannattava ja vaikka moni varttuneempi Disney-lukija jäisi kodittomaksi. Alas vaan kaikki vanha.
Nykyitalialaisissa taitaa olla monella vaikuttajana moderni Cavazzano niin sieltä tulee nykytyyliä
Marco Rotahan on kommentoinut nykytyyliä liialliseksi tyylittelyksi, joka johtuu Cavazzanon vaikutuksesta, ja hän kehottaa piirtäjiä mieluummin aloittamaan vanhoista mestareista (lähde: Roope-setä 1/17). Itsekin vierastan nykyisiä yleisiä vänkyrähahmoja.
Kysyn myös, että eikö Italiassa enää kukaan piirrä siihen vanhaan tyyliin noita Ankka-sarjakuvia. Nykyiset sarjakuvat piirretään minusta liian paksulla siveltimellä, värit on outoja ja ankat näyttävät hassuilta. Esim. Aku Ankan taskukirjat 1-100 ja Roope-sedät 1978-1990 ovat vielä niitä hienosti piirrettyjä. Miksi kukaan ei enää piirrä vanhalla tyylillä. Jos palattaisiin vanhaan tyyliin, niin olisko enemmän lukijoita.
Nykyset näyttää hätäisten tehdyltä. Tarinatkin on aika huonoja. Tää nykyinen kulutusyhteiskunta taitaa mennä liian lujaa, että piirtäjätkin pystyisi syventymään sarjakuviin kunnolla ja tekemään mestariluomuksia, niin kuin ennen vanhaan.
Tai sit 70-80-luvulla sattui vain Topilinossa olemaan iso liuta todella hyviä piirtäjä-mestareita...nykyaikana on tullut sitten pelkkää sekundaa...napanöhtää.
Aivan samaa mieltä piirroksista. Taskarien ja Roopejen käsikirjoitukset taas ovat liian usein vasemmalla kädellä sutaistuja tyyliin ”Mikki ja Hessu kiskaistaan hetkeksi jollekin vieraalle planeetalle säntäilemään”, ja tarinassa ei ole kunnon aihetta, imua eikä pointtia. Tämäkin on ihan fakta eikä vain mitään nostalgikon marinaa. Barks taas osasi luoda seikkailua jopa arkiseen ympäristöön sekä kuvata hahmojen luonteita.
-
"Uudesta nimestä huolimatta kyseessä ovat käytännössä 1980-luvulla tehdyn Ankronikka-sarjan uudet tuotantokaudet. "
Höpölöö. Aika täysi reboottaus on tää uusi.
Timo
-
Uskooko Hyyppä oikeasti, että ihmiset luulivat Ropsun sisältävän vain Roope-tarinoita? Onko edes olemassa sellaisia potentiaalisia ostajia, jotka eivät tienneet lehden sisältöä? Lehden, jonka vilkaiseminen onnistuu liki joka putiikissa.
-
Uskooko Hyyppä oikeasti, että ihmiset luulivat Ropsun sisältävän vain Roope-tarinoita? Onko edes olemassa sellaisia potentiaalisia ostajia, jotka eivät tienneet lehden sisältöä? Lehden, jonka vilkaiseminen onnistuu liki joka putiikissa.
Kuhan keksivät tekosyitä Roopen lopetukselle...luulevat että me Roope-sedän lukijat ollaan tyhmiä.
-
ankat näyttävät hassuilta
Onko tuo nyt sitten huono asia? (sori, en voinut vastustaa :P)
Voihan se olla, että Ducktales ei ole niin kehno, kuin nyt yleisesti pelätään. Hyvä puoli voi olla myös se, että ehkä nyt taskareihin riittää hiukan enemmän niitä hyviä tarinoita...
-
Itseäni tuo Heshukka ei innosta yhtään, se oli Roope-lehden huonointa antia.
Pitää antaa mahdollisuus tuolla Ducktales-lehdelle, jospa se yllättää iloisesti.
-
Uskooko Hyyppä oikeasti, että ihmiset luulivat Ropsun sisältävän vain Roope-tarinoita?
Lukijatutkimukset:
"lukijatutkimukset ovat osoittaneet lehteä pidetyn yksipuolisena julkaisuna, joka keskittyisi vain Roopen raha-asioihin ja taisteluihin Karhukoplaa ja Milla Magiaa vastaan."
Timo
-
Iltalehden jutun kommenteissa joku piti Roope-setää kalliina, eikä sen takia ostanut lehteä kuin tarjouksesta esimerkiksi aiemmin ilmestyneen numeron kanssa.
Pitää kyllä minunkin kohdallani paikkaansa. Vaikka kokonaisuudessaan pidin lehdestä, niin jäihän se usein ostamatta jos numerossa oli yksi varmasti kiinnostava tarina ja vieressä samalla hinnalla kiinnostavan mangasarjan uusin pokkari.
Myös Sanoman omat Disney-julkaisut kilpailivat Roope-sedän kanssa lompakon kolikoista. Esimerkiksi Taskarin talvijännäri ja muut vastaavat oli hinnaltaan kilpailukykyisiä Roope-sedän kanssa. Tuskin tarinatkaan Roope-sedän perusnumeron ja tuollaisen välillä ovat hirveästi laadullisesti olleet eri luokkaa.
-
Lukijatutkimukset:
"lukijatutkimukset ovat osoittaneet lehteä pidetyn yksipuolisena julkaisuna, joka keskittyisi vain Roopen raha-asioihin ja taisteluihin Karhukoplaa ja Milla Magiaa vastaan."
Samaan aikaan Mikki kärsii näin hiljalleen harmaantuvan lukijan näkökulmasta vaikeasti ymmärrettävästä suosion puutteesta nuoremman väen parissa. Mutta nyt ei sitten Roopekaan kelpaisi. Taikaviittaako kaivattiin? Onhan sekin ollut Ropsun sivuilla vähän päästä.
Iltalehden jutun kommenteissa joku piti Roope-setää kalliina, eikä sen takia ostanut lehteä kuin tarjouksesta esimerkiksi aiemmin ilmestyneen numeron kanssa.
No joo, onhan se totta, että Ropsu saattoi jäädä hyllyyn helpommin kuin taskari, jos ei löytynyt edes yhtä selkeästi lupaavaa tarinaa. Niin se ihmismieli toimii, vaikkei talouteni ehkä olisi Ropsuun romuttunut.
-
Tässä maailmassa on tullut havaittua että ihmisillä noin yleensä on taipumus tehdä kaikenlaisia olettamuksia ja pitää niistä kiinni vaivautumatta ottaa selvää niiden todenperäisyydestä (ja joskus myös vaikka vastakkaisia todisteita olisi näkyvilläkin).
Tuo oletus Ropsun sisällöstä kuulostaa hyvinkin realistiselta (ja hyvin usein lehden ensimmäinen päätarina valikoitui tuon teeman perusteella, eli nopea vilkaisu vain tukisi tuota)
Samoin paikkansa kyllä pitää että 80-luvun puolivälistä eteenpäin lehden taso ei ollut mitenkään kovin ansiokas, enemmän lehdessä oli just niitä taskarien jämiä, 90-luvun vaihtuessa oli vähän skarppausta (ja sama tapahtui samaan aikaan myös Aku Ankassa ja taskareissa) mutta silti pitkälle 90-luvulle merkittävä osa sisällöstä oli tasoa "taskarien jämät" ja se oli noista kolmesta julkaisusta se heikoin.
Tuo mielikuva Ropsun heikommasta laadusta on siis luotu minunikäisilleni ihmisille, jotka viime vuosina olisivat olleet potentiaalinen kohderyhmä tilaamaan tai ostamaan lehteä omille lapsilleen (ja itsekään en juuri Ropsuun ollut useampaan vuoteen kiinnittänyt huomiota mutta Kvaakin keskustelupalstalla tuotiin esiin että se onkin viime vuosina ollut erinomainen julkaisu)
-
--
Tuo mielikuva Ropsun heikommasta laadusta on siis luotu minunikäisilleni ihmisille, jotka viime vuosina olisivat olleet potentiaalinen kohderyhmä tilaamaan tai ostamaan lehteä omille lapsilleen (ja itsekään en juuri Ropsuun ollut useampaan vuoteen kiinnittänyt huomiota mutta Kvaakin keskustelupalstalla tuotiin esiin että se onkin viime vuosina ollut erinomainen julkaisu)
Yllättävästi moni täällä Kvaakin keskustelupalstalla ehdotettu asia näytti viipeellä vaikuttavan Ropsun sisältöön, mahtoiko toimitus lukea näitä meidän juttuja.
Ja mahtoiko lehti itse asiassa kaatua tasokkuuteensa - kiinnostiko keskivertolukijaa taiteilijaesittelyt, Castyn Mikki Hiiret, fantastiset historiaseikkailut Mik de Hiiret, X-Mickeyt (Heshukat) ja muutenkin vähän varttuneemmalle lukijalle toimitetut tarinat? Laatu ja Mikki Hiiri -tarinat vähensivätkin levikkiä vaikka nostivatkin tasoa?
Oliko Ropsu liian elitistinen?
(http://www.kvaak.fi/images/articles/19112008144829-2.jpg)
-
Ihan mahdollista, tunnen kuitenkin ihmisiä jotka jostain periaatteesta eivät Mikki-tarinoita lue ja joita ei mikään kehu Castyn tai Faracin tai muiden taidoista auta...ja satunnaisemmalle lukijalle taitaa yhä olla Barks ja Rosa ne ainoat tunnetut ja merkitykselliset tekijät.
Sekalaisten erikoistaskarien ja taskarisarjojen runsaus varmaan oli se niitti, että kaupassa ostava käsi päätyi kuitenkin ostamaan useimmiten jonkun muun kuin Ropsun...
-
Uskooko Hyyppä oikeasti, että ihmiset luulivat Ropsun sisältävän vain Roope-tarinoita? Onko edes olemassa sellaisia potentiaalisia ostajia, jotka eivät tienneet lehden sisältöä? Lehden, jonka vilkaiseminen onnistuu liki joka putiikissa.
Joo, tuo on kyllä aivan höpöhöpö-väite.
-
Oliko Ropsu liian elitistinen?
Tämä selitys tuli ensi itsellenikin mieleen, mutta jos kuitenkin koettiin lehden keskittyvän liikaa Roopeen, niin luulisi muiden hahmojen esiintymisen sitten miellyttäneen. Aika kummalliselta kyllä tuntuu, ettei (muovittamatonta) lehteä edes sekunnin verran vilkaisisi läpi, jolloin sisällöstä jo saa jonkinmoisen kokonaiskuvan.
Pahimpina taskarihäntäaikoina päätöstä antaa Ropsulle kirvestä ei olisi näin kitkerästi harmitellut, mutta silloin vielä kauppa kävi vähän kakkoslaadullakin. Eikä silloin toisaalta olisi osannut ennustaa, että tulevaisuudessa sarjakuvalehtien asema ylipäänsä horjuisi niin paljon.
-
Joo, tuo on kyllä aivan höpöhöpö-väite.
Piti oikein tarkistaa omasta kokoelmasta, vaikka lopputulos onkin jokaiselle täällä jo etukäteen selvä. Viimeisestä kymmenestä numerosta Roope esiintyy vain kuuden kannessa, näistä yksin ainoastaan yhdessä ja silloinkin viikinkiajan sotisovassa - ei siis ole edes nykyajan Roope.
Lisäksi Mustakaapu on yksin yhdessä kannessa, samaten Aku ja jopa Hessu, muut ovat ryhmäkansia. Äkkiseltään selaillen Roope ei esiinny kolmasosassa kansista, joten höpöhöpöä hyvinkin.
( Huomasin samalla, että n:o 448:n selkämyksessä lukee 458... :o )
-
Olen tilannut Roope-setää numerosta 1/2008 tähän saakka. Lisäksi olen ostanut kirppiksiltä ja vaihtanut divareista aikaisempia numeroja. Kokoelmasta puuttuu 33kpl+vajaa kymmenen paksumpaa erikoisnumeroa/tilaajalahjaa.
Kuitenkin olen lukenut Roope-setää aktiivisesti viimeksi 90-luvulla ja sen jälkeen erittäin satunnaisesti. Viimeksi 2002 olen tainnut lukea ja sen jälkeen vain säilönyt hyllyyn.
Monta vuotta olen miettinyt tilauksen lopetusta mutta eipä ole tullut lopetettua. Nyt ei tarvitse sitä enää miettiä. En tiedä yhtään minkä tasoinen Roope-setä on ollut mutta eiköhän se selviä sitten joskus kun löytyy aikaa noiden lukemiseen. Toisaalta harmittaa että lehti loppuu mutta toisaalta taas ei harmita yhtään. Duck tales nyt sitten tulee tilalle postilaatikkoon kun tilausjakso olisi jatkunut kesäkuuhun asti. Ehkä tämän suhteen pitää tehdä tarkistus ja oikeasti lukea pari numeroa ennen kuin niitäkin on hyllyssä vuosien lukemattomat pinot.
Suurin syy miksi olen itse tilauksen lopettamista miettinyt on ollut kova hinta. Joskus alkuvuodesta meinasin postin vaurioittaman tilalle ostaa uuden kaupasta ja vasta silloin kiinnitin huomiota järjettömän kalliiseen irtonumerohintaan ja jätin ostamatta. Olisin kyllä saanut uuden tilalle ilmaiseksikin mutta kun etsiskelystä huolimatta en silloin nettisivuilta löytänyt mihin olisin viestin saanut lähettää ja se sitten jäi. Luulisin että suurin syy myynnin laskuun on tuo hinta. Kun vertaa Taskaria ja Roope-setää kaupan hyllyssä niin varmaan aika moni ottaa sen taskarin kun on enemmän sivuja samaan hintaan. Vai onko taskari jopa halvempikin? Myös se saattaa osaltaan vaikuttaa että Roope-sedällähän ei käytännössä ole mitään jälleenmyynti-/vaihtoarvoa jos edes huolitaan mihinkään.
Saa nähdä kun tästä muutama vuosi mennään eteenpäin mitä Disney-lehtiä on enää fyysisenä kauppojen hyllyissä jäljellä.
Onko Jumbon loppuminen muuten jossain uutisessa varmistettu?
-
Ei ole virallisesti vahvistettu, mutta ei ole ilmestynyt ja nyt Jumbot ovat alennusmyynnissä Aku Ankka-verkkokaupassa.
Jos kerran Roope-lehti ei kannattanut tai miellyttänyt toimitusta, niin ei ole toivoa mistään Mikki-lehdestäkään, Mikki on vieläkin vieraampi junioreille kuin Roope joka taitaa olla liian vanhentunut ja "uruantunut" hahmo junnuille.
-
Piti oikein tarkistaa omasta kokoelmasta, vaikka lopputulos onkin jokaiselle täällä jo etukäteen selvä. Viimeisestä kymmenestä numerosta Roope esiintyy vain kuuden kannessa, näistä yksin ainoastaan yhdessä ja silloinkin viikinkiajan sotisovassa - ei siis ole edes nykyajan Roope.
Lisäksi Mustakaapu on yksin yhdessä kannessa, samaten Aku ja jopa Hessu, muut ovat ryhmäkansia. Äkkiseltään selaillen Roope ei esiinny kolmasosassa kansista, joten höpöhöpöä hyvinkin.
( Huomasin samalla, että n:o 448:n selkämyksessä lukee 458... :o )
Oletat nyt että ihmiset tekevät esim. ostopäätöksiä tosiasioihin eikä mielikuviin nojaten :) Idealismi on tietysti ihailtava piirre mutta...
-
Vielä kerran:
Lukijatutkimukset:
"lukijatutkimukset ovat osoittaneet lehteä pidetyn yksipuolisena julkaisuna, joka keskittyisi vain Roopen raha-asioihin ja taisteluihin Karhukoplaa ja Milla Magiaa vastaan."
Timo
-
Sanoisin, että ”kaikki” tietävät, että Roope-setä-lehti luonnollisesti keskittyy Roopen elämään, mutta samalla he tietävät, että lehdessä on muutakin kuin Roopen elämää ja esiintyy muitakin Disney-hahmoja.
Onko edes olemassa sellaisia potentiaalisia ostajia, jotka eivät tienneet lehden sisältöä? Lehden, jonka vilkaiseminen onnistuu liki joka putiikissa.
Aika kummalliselta kyllä tuntuu, ettei (muovittamatonta) lehteä edes sekunnin verran vilkaisisi läpi, jolloin sisällöstä jo saa jonkinmoisen kokonaiskuvan.
Joskus lehden uudet numerot olivat pussien sisällä, jolloin sen selailu kaupassa ei onnistunut. Pussit on mainittu myös tässä ketjussa vuosia sitten.
Iltalehden jutun kommenteissa joku piti Roope-setää kalliina, eikä sen takia ostanut lehteä kuin tarjouksesta esimerkiksi aiemmin ilmestyneen numeron kanssa.
Korkeampi hinta vaikutti varmasti.
Myös Sanoman omat Disney-julkaisut kilpailivat Roope-sedän kanssa lompakon kolikoista. Esimerkiksi Taskarin talvijännäri ja muut vastaavat oli hinnaltaan kilpailukykyisiä Roope-sedän kanssa. Tuskin tarinatkaan Roope-sedän perusnumeron ja tuollaisen välillä ovat hirveästi laadullisesti olleet eri luokkaa.
Tämä. En ymmärrä, miksi taskukirjoja täytyy julkaista yhtä aikaa niin helskutin järjetön määrä. Seikkailujen laatu laskee, julkaisut syövät toisiaan ja söivät myös Roopea. En ole pitänyt taskareiden laatua korkeana enää vuosikymmeniin, eivätkä ne kiinnosta minua. Roope-setä-lehtikin oli takavuosina usein huono, mutta se erottui taskareista juuri Roopeen keskittymisellä.
On itse asiassa aika vaikea löytää haplon mainitsemia Iltalehden uutisten kommentteja, koska ne on piilotettu Facebookiin. Täällä (https://www.facebook.com/Iltalehti.fi/posts/10155854266372430) on Roope-uutisen kommentit. Ja täällä (http://halnoir.blogspot.fi/2017/10/roope-seta-1978-2017.html) on lisää nettikommentteja Roopen loppumisesta. Tuolla tulee esiin, että viime aikojen koko oli jollekulle liian iso. Koon suurentamisen syynä oli ilmeisesti mahdollisuus julkaista nelirivisiä tarinoita (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,538.msg360303.html#msg360303).
-
-- Tuolla tulee esiin, että viime aikojen koko oli jollekulle liian iso. Koon suurentamisen syynä oli ilmeisesti mahdollisuus julkaista nelirivisiä tarinoita (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,538.msg360303.html#msg360303).
Voi hyvänen aika sentään.
"En minäkään pitänyt siitä kun muuttivat kokoa jo siksikään, että aikaisemmin lehden lukeminen ja sivujen kääntely onnistui yhdellä kädellä, mutta uuden koon ja kovemman kansipaperin vuoksi se ei enää ollutkaan niin helppoa."
-
Kyllä tuossa kritiikissä on sikäli järkeä, että lehti oli periaatteessa taskulehti. Yleisemmin varmaan toki uusi isompi koko häiritsee muiden ropsujen rinnalla kuin käsissä pidettävänä.
-
Minä repesin tuhon Halnoir-blogin kommenttiin jossa valitettiin tuosta ettei yhdellä kädellä voi enää lukea :laugh:
Voi hyvää päivää näitä nykyajan ihmisiä ;D
-
Minä repesin tuhon Halnoir-blogin kommenttiin jossa valitettiin tuosta ettei yhdellä kädellä voi enää lukea :laugh:
Voi hyvää päivää näitä nykyajan ihmisiä ;D
Jos sarjakuvaa lukee yhdellä kädellä, niin kuinka onnistuu sivujen kääntö? En mä vaan osaa.
Tietysti semmoiselle ihmiselle, jolla on toinen käsi amputoitu, niin semmoinen yhdellä kädellä toimiva lukutaskukirja olisi mainio.
Mut jos ei jaksa kahdellä kädellä lukea sarjakuvaa...laiskuuden maksimointia.
Hmmmm. Eikös noilla jollain jotain välinettä soittavilla ihmisillä ole jokin tekninen väline, jolla ne voi kääntää nuottivihkoa. Muistaakseni jokin leffakin on tehtynä pianistin sivunkääntäjästä...
http://www.imdb.com/title/tt0487503/?ref_=fn_al_tt_1 (http://www.imdb.com/title/tt0487503/?ref_=fn_al_tt_1)
Palkkaa tommoisen sivunkääntäjän, niin ei tarvii käyttää yhtään kättä. Kääntää sivuja ja pitää sarjakuvaa, että voi lukea...kyllä toimii!
-
Nyt kun Ropsun loppumisen aiheuttamat tunnekuohut alkavat laantua, voitaneen lausua sananen uusimmasta (https://inducks.org/issue.php?c=fi/RS2017-09#i) platinanumerosta, joka samalla jää ainakin toistaiseksi viimeiseksi laatuaan. Cavazzanolle tämä siis on omistettu, mikä miehen massiivinen ura ja tasavuosisynttärit huomioiden on varmaan perusteltua. Giulio Chierchinin tai Luciano Gatton omaa platinaa olisin tämän sarjan loppusoitoksi kaivannut, mutta hyvä näinkin.
Lehden avaava Mikki-tarina pyrkii luotaamaan päähenkilöiden vuorovaikutusta ja erityisesti Mikin ja Mustan Pekan välistä suhdetta tavanomaista syvemmältä. Tavoitteessa onnistutaan ihan kohtuullisesti tekemättä Pekasta lämminhenkistä pikkukonnaa italialaistuotannossa vähitellen yleistyneen tulkinnan mukaisesti. Kääntäjälle kunniamaininta kekseliäistä henkilön- ja paikannimistä.
Kun kyseessä on nimenomaan kuvittajamestarille omistettu erikoisnumero, nostan "Nobelia Mummon tapaan" tämän platinan parhaaksi tarinaksi. Juoni on köykäinen, mutta piirroselokuvan maailmasta ammentava runonkuvitusjakso, jossa välimerkit tanssivat, on hengähdyttävän hieno ja vie ajatukset jonnekin Hassunkurisiin sinfonioihin. Sinänsä itsestään liikkuva kynä tai sivellin toki on tuttu animaatiomotiivi.
Platinan päättävä Mikki on samalla teoksen vanhin tarina ja julkaistu alkukielellä jo vuonna 1991. Tuolloin Cavazzanon tyyli oli ehkä parhaimmillaan. Ilmeikkäät hahmot ovat erittäin selkeästi hänen kynästään ja taustat tunnelmallisia, kuten toimitussivuilla muistetaan aiheellisesti hehkuttaa. Muotokieli ei vielä ole yhtä pelkistetyn poukkoilevaa kuin uusimmassa tuotannossa, mikä oikeastaan on hyvä. Juonellisesti tarina valitettavasti lässähtää pahan kerran loppuaan kohden. Alkupuolen huolella pedattu jännitys olisi ansainnut purkautua vähän toisenlaiseen loppuratkaisuun.
-
Mielestäni miinusta, että ei ole yhtään tarinaa 70-luvulta, jolloin Cavazzanon hamoissa todella oli ytyä.
-
Mielestäni miinusta, että ei ole yhtään tarinaa 70-luvulta, jolloin Cavazzanon hamoissa todella oli ytyä.
Enemmän läpileikkausmainen ote pitkään uraan olisi tietenkin ollut yksi tapa rakentaa tämä viimeinen platina. Toisaalta johan vuodesta 1991 on likemmäs kolmekymmentä vuotta, ja vuosituhannen vaihteestakin melkein parikymmentä. Tuntuu vain siltä, että nuo vuodet ovat lyhyempiä kuin aika, jota ei itse ole elänyt.
-
Edellisessä Cavazzano-platinassa 90-luku oli myös jäänyt pois, joten sen nostaminen esiin tässä oli sen puoleen aiheellista, mutta eipä kyllä siinäkään 70-lukua ollut, yksi tarina 60-luvulta ja toinen 80-luvulta (parin uudemman lisäksi)
-
Lehden muistoksi voisi nämäkin jo arkistoida Lataamoon elämän helpotukseksi
-
Onkohan tämä viimeinen Roope-setä lainkaan Lehtipiste-levityksessä? Oulussa useammassa paikassa kävin ja kysyinkin, mutta ei ollut tullut myyntiin.
-
Hämmentävää, tosiaan.
Lehtipisteen nettisivuiltakaan ei tuoreinta Ropsua löydy... ???
https://www.lehtipiste.fi/catalogsearch/result/?q=roope-set%C3%A4
Lehti sisältää historiikin Roope-sedän neljästä vuosikymmenestä ja seuraavanlaiset tarinat:
1. https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2715-1
2. https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2982-3P (osa 7)
3. https://inducks.org/story.php?c=I+TL+1209-A
Näiden lisäksi perus, in english, dekkaripähkinä ja takasivun yksisivuinen.
-
Sinne meni meikäläisen viimeinen taskukirja vai oliko se nyt sitten taskulehti.
Viimeinen taskuun menevä kirja tai lehti se nyt ainakin oli...Aku Ankan taskukirjaa en ole aikoihin enää lukenut...taso laski siinä niin paljon.
Roope-setä lehteä olisin tilannut edelleenkin, mutta enää ei voi. Roope-setä oli vain niin hyvä lehti...sopiva ottaa matkalle mukaan...ei vienyt tilaa.
Jokin aikakausi on päättynyt minun elämässäni...joskus sitä toivoisi, että pääsisi aloittamaan alusta...takaisin 70-luvulle. Tää nykymaailma menee liian lujaa. Lapsuus oli paljon mutkattomampaa...pahoin pelkään, että mun aikana myös muut Aku Ankat loppuvat ns. käsikosketeltavana versiona.
Digilehtiä en rupee lukemaan...ainoastaan kerran vuodessa osallistun pitkin hampain tuohon Aku Ankka lehden joulukalenteri arvontaan ja etsin vastauksen lataamon sivuilta luukun kysymyksiin. Muuten saa pitää koko digi-hössötys tunkkinsa.
Kiitos Roope-sedän toimituskunnalle näistä melkein 40 vuodesta, joita Roope-setä lehden kanssa sain viettää. Monia hienoja tarinoita tuli luettua ja aikaa vietettyä Ankkalinnan maailmassa. Murheissani tammikuussa huomaan, ettei postiluukusta kopsahdakaan tuttua Roopea...pakko syödä vähän suklaata tähän epätoivoon. Hyvästi Roope-setä lehti ja kiitos!
-
Hämmentävää, tosiaan.
Lehtipisteen nettisivuiltakaan ei tuoreinta Ropsua löydy... ???
https://www.lehtipiste.fi/catalogsearch/result/?q=roope-set%C3%A4
Lehti sisältää historiikin Roope-sedän neljästä vuosikymmenestä ja seuraavanlaiset tarinat:
1. https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2715-1
2. https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2982-3P (osa 7)
3. https://inducks.org/story.php?c=I+TL+1209-A
Näiden lisäksi perus, in english, dekkaripähkinä ja takasivun yksisivuinen.
Kyseessä on tämä numero 454 lisänä edellinen platina kaupan päälle:
https://inducks.org/issue.php?c=fi/RS2017-10
Myynnissä ainakin prismassa muuten loppumassa kovaa vauhtia, ainesta keräilyklassikoksi.
-
Myynnissä ainakin prismassa muuten loppumassa kovaa vauhtia, ainesta keräilyklassikoksi.
Ainakin Skanssin Cittarissa (Citymarketissa) oli tuota ihan mukavasti saatavilla (toki sijainti ns. keskellä ei mitään auttaa).
-
Ei herättänyt intohimoja viimeinen numero. Ei juhlallisuutta, vaikka Roope 70, ei lisäsivuja, ei juhlajuttua, eikä mitään kummempaa loppurutistusta. Norminumero.
Timo
-
Melko hyvin tätä vikaa Roopea (454) löytyy isoista marketeista. Pussissa sen kanssa tosiaan on numero 451, ei 453.
Aika tylsä numero jo mitään sanomattomasta kannesta lähtien. Huonoa kuvitusta, joka tappaa lukuinnostuksen alkuunsa, esiintyy paljon. Lehden viimeinen seikkailu eli Carpin juttu on nätin piirroksen takia todennäköisesti ainoa, jonka jaksan lukea sitten kun lehdelle löytyy aikaa. Jäähyväisartikkelien olisi pitänyt olla juhlavammat ja perusteellisemmat. Yksisivuiset jutut eivät ole kummoisia; jonkin niistä olisi voinut mainiosti poistaa ja panna tilalle mieluummin tekstiä.
Numero 451 on todella heikko numero. De Vitan piirtämä seikkailu on minun makuuni ainoa lukemisen arvoinen juttu, mutta en kyllä pidä niin suorasta Barks-kopioinnista kuin mitä tarinassa on. (LISÄYS: Tarina siis kopioi Barksin Ovela Roope-setä -seikkailua.)
-
Tiedä sitten oliko Roopea paikallisessa S-marketissa kun sitä ei kovin näkyvillä ollut toisinkuin taskarit jne ovat.
-
Täydennän edellisen viestin lyhyttä arvosteluani, että Mikin lyhyiden dekkaripähkinöiden piirrospuoli (Miguelin toimesta) on minusta perinteisen ja kivan näköistä kummassakin mainitsemassani lehdessä. Heshukka-seikkailusta numerossa 451 en kauheasti välitä, koska sen maailma on niin erilainen, mutta seikkailu on sinänsä ihan taitavasti tehty.
-
Ei herättänyt intohimoja viimeinen numero. Ei juhlallisuutta, vaikka Roope 70, ei lisäsivuja, ei juhlajuttua, eikä mitään kummempaa loppurutistusta. Norminumero.
Toisaalta hienoa, että tuli päätökseen Carpin tarinan voimin. Carpi on mielestäni jäänyt aivan liian vähälle huomiolle näissä Suomen Disney-julkaisuissa ja erityisesti tänä vuonna, kun hänen syntymästään tuli kuluneeksi 90 vuotta.
-
Roope-Setä -lehden suurimmaksi numeroksi jäi näköjään 458. Onnistuivat nimittäin tekemään viimeisen vuoden kunniaksi lehden historian ensimmäisen numerointivirheen. Numeron 4/17 selkämyksessä lukee 458 eikä 448. Melkein tuli täydellinen kirjahylly... ;D
-
Roope-Setä -lehden suurimmaksi numeroksi jäi näköjään 458. Onnistuivat nimittäin tekemään viimeisen vuoden kunniaksi lehden historian ensimmäisen numerointivirheen. Numeron 4/17 selkämyksessä lukee 458 eikä 448. Melkein tuli täydellinen kirjahylly... ;D
Vastaava numerointivirhe oli kyllä 3-5 vuotta sitten myös.
-
Vastaava numerointivirhe oli kyllä 3-5 vuotta sitten myös.
Kappas. Jäi huomaamatta, kun nuo isommat lehdet ovat kokonsa vuoksi omassa hyllyssä. Saivat siis tehtyä virheen molempiin hyllyihin.
-
Toisaalta hienoa, että tuli päätökseen Carpin tarinan voimin. Carpi on mielestäni jäänyt aivan liian vähälle huomiolle näissä Suomen Disney-julkaisuissa ja erityisesti tänä vuonna, kun hänen syntymästään tuli kuluneeksi 90 vuotta.
Minustakin Carpi on italopiirtäjissä ihan terävintä kärkeä, jopa parempi kuin monien hehkuttama Cavazzano. No saihan Carpi kuitenkin oman platinansa viime vuonna. Hänen juhlavuotensa on erinomainen huomio; se olisi ollut hyvä edes mainita tämän vuoden Ropsuissa.
Ihan putkeen ei tämä lopetusvuosi saatikka viimeinen numero mennyt. En tajua, miksi niin monia juttuja kaavitaan julkaistavaksi tynnyrin pohjalta eikä kuorita kermaa päältä?
EDIT: Joo, toki mukavaa, että vihoviimeisenä päätöstarinana on yhtä mestaria eli Carpia. Hänen takiaan tämä lehti kannattaa lukea/hankkia.
-
EDIT: Joo, toki mukavaa, että vihoviimeisenä päätöstarinana on yhtä mestaria eli Carpia. Hänen takiaan tämä lehti kannattaa lukea/hankkia.
Ja käsikirjoittajana itseoikeutetusti Guido Martina. Silti hiukan kummastutti, että lehden viimeinen numero lopetettiin tarinaan, jossa nimihenkilö toimii noinkin räikeästi lakia vastaan.
-
Melko hyvin tätä vikaa Roopea (454) löytyy isoista marketeista.
Kun tarpeeksi isoon kauppaan (Prismaan) pääsi, niin johan lehtivalikoimista löytyi. Skannasin viimeisen kannen etusivun pikku-uutiseen (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2487).
-
Kun tarpeeksi isoon kauppaan (Prismaan) pääsi, niin johan lehtivalikoimista löytyi. Skannasin viimeisen kannen etusivun pikku-uutiseen (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2487).
Helppo on Ronkaisen palstan kanssa olla samaa mieltä, erinäisiä puuhalehtiä on paljon ja kun ne ovat isoja kooltaan verrattuna Roope-setään niin ne vie päähuomion.
-
Helppo on Ronkaisen palstan kanssa olla samaa mieltä, erinäisiä puuhalehtiä on paljon ja kun ne ovat isoja kooltaan verrattuna Roope-setään niin ne vie päähuomion.
Kyllä. Myös Roope-sedän hinta, tässä viimeisimmässä 6,20 euroa, vaikuttaa. Sivuja siinä on 100. Vieressä Aku Ankan taskarin hinta on vain 5,90 euroa ja siinä on sivuja 256!
Silti hiukan kummastutti, että lehden viimeinen numero lopetettiin tarinaan, jossa nimihenkilö toimii noinkin räikeästi lakia vastaan.
Luin tämän nyt. Totta: Roope ja Aku juonittelevat suorastaan rikollisesti; Akun ideasta, jonka Roope hyväksyy innokkaana. Laittomuus taitaa olla heillä näin räikeänä tekona harvinaista – tosin mieleeni tulee mm. vielä pahempi Taikaviitta-tarina, jossa Aku lavasti viattoman Hannun varkaaksi. Tämän Carpin tarinan alussa on vähän liikaa puhuvia päitä, mutta Akun huvittava kapulakielinen puhetapa pelastaa ja pitää mielenkiinnon yllä.
En muuten ihan hiffaa näitä enkunkielisiä yksisivuisia italosarjoja. Ilmeisesti Roope-sedän toimitus taikka ulkoistettu kääntäjä kääntää ne varta vasten italiasta englanniksi? Minusta olisi järkevää esittää englannin kielen opetuksessa alkuperäisiä englanninkielisiä sarjoja kääntämättöminä. Niinhän toki onkin tehty Ropsussa ainakin Barksin ja Taliaferron kohdalla, ja voisi käyttää myös esim. Stroblin kohdalla. Italiankielisiä sarjoja puolestaan voisi käyttää italian opetuksessa italiaksi.
-
Luin tämän nyt. Totta: Roope ja Aku juonittelevat suorastaan rikollisesti; Akun ideasta, jonka Roope hyväksyy innokkaana.
Guido Martinan kirjoittamissa jutuissa Roope on usein aikamoinen ketkula. Kuten siis tässäkin. Ilman muuta lehden paras sarjakuva. Ankanpojat toimivat moraalin ja järjen äänenä ja antavat nuorille lukijoille ajattelemisen aihetta - ja samaistumispintaa aikuisten typeryyksiä katsellessa. ;D
Carlo Panaron löperösti kirjoittama tarina Ajan pyörteissä lainaa pääideansa häpeämättömästi Don Rosalta. (Of Ducks And Dimes And Destinies). Suorastaan vaan vähän varioi.
Timo
-
Ankanpojat toimivat moraalin ja järjen äänenä ja antavat nuorille lukijoille ajattelemisen aihetta - ja samaistumispintaa aikuisten typeryyksiä katsellessa. ;D
Osuvasti sanottu - juuri näin!
Kun tarpeeksi isoon kauppaan (Prismaan) pääsi, niin johan lehtivalikoimista löytyi. Skannasin viimeisen kannen etusivun pikku-uutiseen (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2487).
Reijo: näköjään myös bloggasit (http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2017/12/lajinsa-viimeinen.html) viimeisestä numerosta.
Tajusitteko muuten tuon Martinan ja Carpin seikkailun nimen ”Cumulus cumitus”? Näyttää latinalta, mutta on suomenkielinen vitsi.
Tuo on yhtä kuin ”Pilvi kumitus” eli ”Pyyhintäpilvi” (”kumittaa” = pyyhkiä). Se viittaa tarinassa olevaan pilveen, joka poistaa väriä.
Aika itsetarkoituksellista kikkailua. Italiaksi seikkailun alkuperäinen nimi on simppelisti vain jotain sellaista kuin ”Roope-setä ja valkaisupilvi”. Tavalliset sanat eivät kelpaa lehden toimitukselle, en pidä. :(
(”Cumulus”-sanasta tulee heti mieleen pilvi, mutta oikeasti latinaksi ”cumulus” ei ole pilvi, vaan kasa tai kumpu (cumuluspilvihän on kumpupilvi). ”Cumitus”-sanaa ei löydy lainkaan massiivisesta latinan sanakirjasta, mutta Google-kääntäjän mukaan se on latinaksi ”koska jokainen”, eli se ei merkitse mitään järkevää latinaksi tässä yhteydessä.)
-
Öhöhö. Bigus Dickus... mmmuabuhaha. ;D
Eli vähän sama. Miksiköhän tuota tekolatinaa piti käyttää.
Timo
-
No äidyin nyt sitten kirjoittamaan Pamauksen blogiin sekä viimeisestä Roopesta että viimeisimmästä taskarista. (http://ankkalinnanpamaus.blogspot.fi/2017/12/viimeinen-roope-seta-lehti-ja-uusin.html)
Timo
-
Selvisipä miksi Roopea ei ole näkynyt paikallisessa S-marketissa, lehtipiste sanoo että myydään vain K-supermarketissa jonne on sitten ~30 minsan kävely, taskareita (normaaleja ja erikois) löytyy kyllä pilvin pimein. Kait tuolle on jokin järkevä syy.
-
Kappas. Jäi huomaamatta, kun nuo isommat lehdet ovat kokonsa vuoksi omassa hyllyssä. Saivat siis tehtyä virheen molempiin hyllyihin.
Tsekkaappa numeroiden 323 ja 324 selkämykset.
-
No äidyin nyt sitten kirjoittamaan Pamauksen blogiin sekä viimeisestä Roopesta että viimeisimmästä taskarista. (http://ankkalinnanpamaus.blogspot.fi/2017/12/viimeinen-roope-seta-lehti-ja-uusin.html)
Kiva. Kiintoisaa tuo Barks-hahmo ekassa stoorissa! Mutta en silti viitsi lukea noin heikkoa seikkailua.
Selvisipä miksi Roopea ei ole näkynyt paikallisessa S-marketissa, lehtipiste sanoo että myydään vain K-supermarketissa jonne on sitten ~30 minsan kävely, taskareita (normaaleja ja erikois) löytyy kyllä pilvin pimein. Kait tuolle on jokin järkevä syy.
Syy lienee se, mikä on jo sanottu eli painosmäärän pieneneminen.
Miksiköhän tuota tekolatinaa piti käyttää.
Joo, kummallinen vitsi oli! Missäköhän itsekritiikki on ollut? Keskittyisipä toimitus samalla innolla seikkailujen valitsemiseen kuin sanojen vääntämiseen.
Guido Martinan kirjoittamissa jutuissa Roope on usein aikamoinen ketkula. Kuten siis tässäkin. Ilman muuta lehden paras sarjakuva. Ankanpojat toimivat moraalin ja järjen äänenä ja antavat nuorille lukijoille ajattelemisen aihetta - ja samaistumispintaa aikuisten typeryyksiä katsellessa. ;D
Voisi sanoa, että Roope ja Aku toimivat tässä tarinassa jopa luonteidensa vastaisesti, mutta tätä aikuisten moraalittomuutta alleviivataan lukijoille, kuten esimerkiksi tällä sivulla (tosin tekstissä voi olla mukana suomalaisen toimituksen värikynää). Ja saahan se paha toki palkkansa lopussa. Hauska tarina tämä hienon taiteen lisäksi.
-
Olisikin jännä nähdä mitä noissa laatikkoteksteissä on ihan alkuaan lukenut. On tuo silti ihan hauska tuo "oikeamieliset....".
Kyllähän noista vanhoista taskarijutuista löytää paljonkin esimerkkejä, joissa Aku ja Roope toimivat tuolla tavalla "luonteidensa vastaisesti". Pitäisi ihan lukea läpi ja katsoa, kuinka moni tuollainen on Martinan käsikirjoituskynästä. Muistissa kyllä hämärästi pyörii useampiakin.
Timo
-
Selvisipä miksi Roopea ei ole näkynyt paikallisessa S-marketissa, lehtipiste sanoo että myydään vain K-supermarketissa jonne on sitten ~30 minsan kävely, taskareita (normaaleja ja erikois) löytyy kyllä pilvin pimein. Kait tuolle on jokin järkevä syy.
Eipä näy enää esimerkiksi pks prismassa vikaa roopea hyllyissä, harmi niille jotka jäi ilman, etenkin platinakaksikko taitaa jäädä klassikoksi.
-
Eipä näy enää esimerkiksi pks prismassa vikaa roopea hyllyissä, harmi niille jotka jäi ilman, etenkin platinakaksikko taitaa jäädä klassikoksi.
Jos se prisma on ns. lähikauppa on voinut loppua mutta jossain kauempana olevassa voi olla.
-
Vikaa roopea on tullut pks myyntiin toisellakin mainitulla tuplalla mutta platinan kanssa ei taida enää olla saatavissa, kuitenkin täydennetty tarjontaa.
Jos se prisma on ns. lähikauppa on voinut loppua mutta jossain kauempana olevassa voi olla.
-
Lainaan viestin DuckTales-lehden ketjusta tähän ketjuun:
Aiheeseen liittyen: Tehtiinkö Ropsun tilaajien joukossa kertaakaan kunnollista lukijakysely ja kysytty, että mikä mahdollisesti vikana? Etenkin kysely lehden tilauksen lopettaneille olisi voinut antaa osviittaa, miten kehittää lehteä.
En tiedä, onko mitään kyselyitä ollut. Kun Roope-setä lopetettiin, päätoimittajahan väitti, että suuren yleisö mielikuva lehdestä oli yksipuolinen ja vanhanaikainen. En allekirjoita noita.
Mielestäni sarjojen laatu oli liian epätasainen. Toki niin se oli jo 80-luvullakin, mutta silloin lukijat eivät olleet yhtä kriittisiä. Kymmenistä tuhansista täällä julkaisemattomista sivuista pitäisi poimia suomeksi vain parhaat tarinat, olivat ne sitten uusia tai vanhoja. Itse kaipasin lehteen pidempiä tekstiartikkeleita. Loppuaikoina lehden hinta nousi, mikä myös saattoi laskea levikkiä edelleen.
-
^Päätoimittaja väitti mitä väitti. Olet oikeassa, että taso vaihteli, varsinkin loppuvaiheissa.
-
Kun Roope-setä lopetettiin, päätoimittajahan väitti, että suuren yleisö mielikuva lehdestä oli yksipuolinen ja vanhanaikainen.
Kyllä kai noille väitteille on väkisinkin olemassa jotain pohjaa. Lukijatutkimusta tai tavallista laajemmalta yleisöltä saatua palautetta, joita on tullut eri kanavista. Kvaakin yleisö on varmasti noihin verrattuna hyvin pieni.
Mutta kutkuttais kyllä tehdä se jäärä-Taskari.
Timo
-
Ropsun levikin trendi oli laskeva.
Olisiko sen voinut saada nousuun paremmin valituilla tarinoilla? Vaikea sanoa.
Tähtikulttuuri on toiminut hyvin Akkarissa, ilman Don Rosaa, ja ikuisesti pyöriviä Barksia, sekin olisi voinut jo kärsiä saman kohtalon...
Loistavia italotekijöitä oli Roope-Sedässäkin, mutta fanikulttuuria ei heidän ympärilleen syntynyt.
(https://pbs.twimg.com/media/Dwpx5nzUwAAdJtv.jpg)
-
Mutta kutkuttais kyllä tehdä se jäärä-Taskari.
Mitäs tämä tarkoittikaan? Ennen 80-lukua tehtyjä italoseikkailuja, vai? Saiko olla klassikoiden uusintoja?
-
Ennen 80-lukua (tai jopa ennen 70-lukua) tehtyjä italosarjoja, ennen suomentamattomia. Mitä oudompi, sitä parempi. Hurjuutta, kökköyttä, surrealismia, ankkalinnanalaisten tylyjä tempauksia jne (tämähän on aikuisille). Joka toinen aukema mustavalkoisena ja Esi- ynnä välinäytökset!! Vaan mistä löytyy uusi Giuseppe Perego?
Timo
-
"Aku Ankan mallikoulu" on taskarissa 22, anteeksi nillitys.
Qui è possibile leggere la storia completta in italiano!
Paperino e la scuola modello
https://pdfslide.net/documents/paperino-e-la-scuola-modello.html?page=1
-
Tuleeko näitä enää tuonne digipalvelun puolelle? Vanhin saatavilla oleva Roope-Setä näyttäisi olevan numero 1/2000.
-
Ainakin ne tulivat aika hidasta tahtia, on tuo 2000-vuosikerta jo pitemmällä kuin mitä viimeksi vilkaisin (mutta kun itse varsinaisesti odottaisin niitä 80-luvun Ropsuja niin en ole kauhean usein vilkaissut).
-
Ainakin ne tulivat aika hidasta tahtia, on tuo 2000-vuosikerta jo pitemmällä kuin mitä viimeksi vilkaisin (mutta kun itse varsinaisesti odottaisin niitä 80-luvun Ropsuja niin en ole kauhean usein vilkaissut).
Saman aikakauden lehtiä haluaisin itsekin päästä lukemaan.
Roope-setä-lehdet surffaavat digiaalloille Aku Ankan mobiilisovelluksiin! Ensimmäiset Roopet ovat jo luettavissa, ja uusi lehti lisätään jatkossa joka perjantai!
Aika on rahaa! Ei kun lukemaan!
Tässä vaiheessahan pitäisi olla jo yli parinkymmenen vuoden lehdet palvelussa. Eipä ole.
-
Joo, siellä taitaa olla nyt parisensataa numeroa, ja jos tuo ilmoitettu aikataulu olisi pitänyt niin pitäisi olla ~250, eli on ainakin aikataulusta jäljessä. Mutta toivottavasti jatkuu (pitäisikin taas ottaa digipalvelu pariksi kuukaudeksi, on noissa tuolla olevissakin joitain numeroita joita ei ole tullut luettua, ja sama Akkareissa...)
-
Sattuneesta syystä tuli seurattua tätä Roope-asiaa tarkemmin kun oli digipalvelu melko pitkään käytössä, tuo numero 1/2000 tuli noin vuosi (!) sitten ja sen jälkeen tyssäsi kokonaan. Selvästi homma jätettiin tarkoituksella tuohon, syytä voi sitten arvailla.
-
En tiedä onko tämä viesti oikea paikka mun kysymykselle mutta kokeillaan.
Mulla on hukassa Roope-setä lehden tarina jossa Aku saa pestin Roopelta junaan. Muistan vain että tarina on ilestyi vuosien 2002-2012 välillä. Yritin etsiä tätä tarinaa Aku Ankka digin kautta mutta en ole vielä onnistunut löytämään. Mahtaako kuka tietää kyseisen numeron?
-
En tiedä onko tämä viesti oikea paikka mun kysymykselle mutta kokeillaan.
Mulla on hukassa Roope-setä lehden tarina jossa Aku saa pestin Roopelta junaan. Muistan vain että tarina on ilestyi vuosien 2002-2012 välillä. Yritin etsiä tätä tarinaa Aku Ankka digin kautta mutta en ole vielä onnistunut löytämään. Mahtaako kuka tietää kyseisen numeron?
Olisiko Roope-setä 2/2004 (nro. 294)?