Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Vitna 27.09.2005 klo 21:37:13
-
Okei, tää on joko kummastuttanut muitakin ihmisiä tai sitten ei ole, mut haluaisin todella kuulla (lukea tässä tapauksessa) järkevän vastauksen tai edes olettamuksen, et miks niin moni hyvä ulkomainen sarjakuva suomeen tuotaessa täytyy kääntää suomen kielelle???
Aku Ankkaa ei lasketa sitä lukee kaikenikäiset.
Mut esim *Tarkastaja Ankardon tutkimuksia, strangers in paradise, Bone ja Jere* miks tällasii omalla äidinkielellään parhaiten toimivia hyviä sarjakuvia pitää kääntää suomeksi, kun omalla äidinkielelläme on kumma tapa muuttaa aluksi katu-uskottava teksti hieman korniksi. Ranskasta Englanniksi tää viel onnistuu kun se kieli nyt ei vaan ikinä petä suodatuskyvyssään, mut ei suomen kieles.
Lisäksi lukijakunta koostunee lähinnä näistä jo runsaasti kielikylvyistä nauttineista varhaisteineistä jotka myös pystyy suodattamaan jo hieman kypsempää materiaalia.
Ja toinen kysymys, mikä se julma Liken idea oli kustantaa suomeen muutama albumi joitakin äärimmäisen mielenkiintoisia ranskalaisia sarjiksia ja lopettaa sitten kesken kaiken? Tommonen pitäis kieltää lailla.
Huom! Jos jollakulla on täysin erillainen mielipide, niin oon toki kiinnostunu senkin lukee mahollisten vastauksien lisäks, mut mihinkään sanasotaan en lähe, ne vaan johtaa harkitsemattomiin tekoihin...
Ylläpito: Muutin otsikon vähän kuvaavammaksi. -Veli
-
Niin, pitäiskö venäläisiä klassikoita lukea venäjäksi, Shakespearea englanniksi ja Peppi Pitkätossua ruotsiksi? Luulen, että hyvän kääntäjän käsissä lähes teksti kuin teksti istuu hyvin myös suomen kielelle, josta kyllä löytyvät tarvittavat ilmaisut. Totta tietty on, että slangisanoja ja jotain tiettyä puhetyyliä (sosiaalinen luokka, murre jne.) on vähän huono mennä kääntämään, mutta toisaalta saavutettava hyöty vienee voiton. En usko, että suomalaisen (aikuis)väestön kielitaito kuitenkaan on niin hyvä, että kaikki menisi vierailla kielillä perille.
En myöskään näe mitään syytä sille, miksi suomalaiset kustantamot kustantaisivat alkukielisiä versioita, niitä kun on saatavilla niiltä alkuperäisiltäkin kustantajilta.
-
Okei, tää on joko kummastuttanut muitakin ihmisiä tai sitten ei ole, mut haluaisin todella kuulla (lukea tässä tapauksessa) järkevän vastauksen tai edes olettamuksen, et miks niin moni hyvä ulkomainen sarjakuva suomeen tuotaessa täytyy kääntää suomen kielelle???
Äh...Ehkä sen takia että Suomessa suurimman lukijakunnan saa suomenkielisillä teoksilla? Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Miulla ainakin on aika lailla erilainen mielipide sarjakuvien kääntämisestä. Niitä voi ja pitääkin kääntää, että ne saadaan esille myös suomalaiselle yleisölle. Eivät kaikki osaa englantia tai ranskaa tai mitä vaan. Toki teos saattaa menettää kääntäessä jotain, mutta ammattimaisesti tehty käännös voi joskus olla kielellisesti jopa monimuotoisempi kuin alkuperäinen.
Aku Ankkaa ei lasketa sitä lukee kaikenikäiset.
Miksi sen "kaikenikäisyys" tekee siitä erikoistapauksen mielestäsi?
Mut esim *Tarkastaja Ankardon tutkimuksia, strangers in paradise, Bone ja Jere* miks tällasii omalla äidinkielellään parhaiten toimivia hyviä sarjakuvia pitää kääntää suomeksi, kun omalla äidinkielelläme on kumma tapa muuttaa aluksi katu-uskottava teksti hieman korniksi. Ranskasta Englanniksi tää viel onnistuu kun se kieli nyt ei vaan ikinä petä suodatuskyvyssään, mut ei suomen kieles.
Se, että teksti kuulostaa suomeksi kornilta, on useimmiten seuraus siitä että tekstiä on käsitellyt alunperin (silloin kun sitä ei vielä ole käännetty) eri tasolla: Koska kaiken joutuu kääntämään päässään, merkityksiä tulkitsee aivan eri tavalla ja lisää tai poistaa joitain jotka äidinkielenä ilmaistuna tulevat esiin. Käännös voi siis, parhaimmillaan, paljastaa (tai jopa luoda) yksityiskohtia joita alkuperäisessä ei ole huomannut aiemmin. Ei englanti ole mikään autuaaksitekevä kieli, kyllä teksti voi silläkin ilmaistuna olla erittäin kornia, vaikkei sitä itse panisikaan aina merkille.
Käytännössä lukija menettää aina jotain lukiessaan ei-äidinkielistä tekstiä, koska osa prosessoinnista menee tekstin ymmärtämiseen formaalilla tasolla (=tekstiä lukiessa), jolloin pienet nyanssit jäävät helposti huomaamatta kun keskittyminen kohdistuu, kielitaidosta riippuen, pelkästään tekstin sanoihin.
Lisäksi lukijakunta koostunee lähinnä näistä jo runsaasti kielikylvyistä nauttineista varhaisteineistä jotka myös pystyy suodattamaan jo hieman kypsempää materiaalia.
Ja lukijakunnan siis myös pitäisi jäädä tuohon ryhmään? Koska näinhän helposti käy jos materiaalia EI käännetä.
-
Tähän voisi argumentoida todella monella tapaa. No en itse ollenkaan ymmärrä kuinka sarjakuvien kääntämisen voi nähdä niiden pilaamisena.... Päinvastoin. Miten moni suomalainen voi sanoa hallitsevansa ranskan kielen tarpeeksi hyvin lukeakseen Ankardoa? Ei varmasti moni, joten ei kai niiden lukemista voi rajata ranskankielentaitoisiin ja sanoa että muut eivät ole tarpeeksi sivistyneitä albumeita lukemaan. Sehän olisi syrjintää! Ja samoin tein voisin kysyä että miksi englanniksi kääntäminen pilaa sarjakuvaa jotenkin vähemmän kuin sama suomeksi? Meillähän on tässä erittäin monipuolinen kieli, jonka käyttö on sitten kääntäjästä kiinni. Ja oikeasti huonoon käännökseen en ole sarjakuvassa törmännyt ainakaan vielä.
Sarjakuvien kielen vaihtaminen vain osaltaan edesauttaisi suomen kielen aseman heikentämistä. Sanoisiko joku hullu sitten ettei kirjojakaan saa suomentaa?
Sinä voit ostaa sarjakuvasi ulkomailta ja vaikka säästää siten vähän rahaakin, mutta ei käännössarjakuvaa siksi pidä kokonaan lopettaa.
Edit. jätetään teksti tällaisenään vaikka tuohon eteen ehdittiin kirjoittaa samalla asialla
-
Suomen kieli kuulostaa kornilta sen mielestä, joka ei osaa vierasta kieltä tarpeeksi tunnistaakseen sen korniuden.
-
En tuota aloitusta allekirjoita, mutta onhan se nähty että englanniksi saatavilla olleen käännös ei mene Suomessa kaupaksi. Sandman ja Preacher jäivät kesken, koska potentiaalinen ostajakunta oli sen jo hankkinut.
Mutta eihän sitä ole nähty. Saahan toki Hämähäkkimiestäkin englanniksi ja kaupaksi menee. Nuo esimerkkitapaukset ovat sitten hieman marginaalimpaa materiaalia, jonka suurin osa kohdeyleisöstä on jo hankkinut englanninkielisenä, kun suomalainen käännös ilmestyi. Mitään yleistystä siitäkään ei kuitenkaan mielestäni voi tehdä.
Ranskasta englanniksi käännetään melko vähän sarjakuvia. Ankardoa en muista englanniksi nähneeni.
Ainakin pari albumia on käännetty tämän (http://www.thrillingdetective.com/canardo.html) mukaan.
-
Jos sarjakuvia ei käännettäisi suomeksi, niin lukijan pitäisi kyllä hallita aika monta kieltä. Siis liian monta. (Japani, Espanja, Saksa, Italia, Ranska... kyllähän näitä riittää).
Ja kuten edellä todettiin: Pitäisikö sitten kirjojen, elokuvien, näytelmien kääntäminen lopettaa?
;)
"Katsokaa, ajan ilman päätä." "Kaustinen". "Turvelontorvelo". "Minuun osui, mutta pystyn silti ratsastamaan". "Tismalleen". "Hitto, sakuja". "Pää kiinni, Averell".
-
Jos sarjakuvia ei käännettäisi suomeksi, niin lukijan pitäisi kyllä hallita aika monta kieltä. Siis liian monta. (Japani, Espanja, Saksa, Italia, Ranska... kyllähän näitä riittää).
Missasit aloituksesta yhden oleellisen kohdan:
Ranskasta Englanniksi tää viel onnistuu kun se kieli nyt ei vaan ikinä petä suodatuskyvyssään, mut ei suomen kieles.
Ja tietenkin voisi tässä pohtia vielä Keijon kommenttia asiaan:
Suomen kieli kuulostaa kornilta sen mielestä, joka ei osaa vierasta kieltä tarpeeksi tunnistaakseen sen korniuden.
Olen itse päätynyt samaan lopputulokseen kuin Keijo. Moni kavereistani kun on musikaalisia ja tykkäävät tehdä omia lauluja ja yllättäen tosi moni tekee laulunsa englanniksi. Yleisö on melko poikkeuksetta suomalainen, mutta sepä ei haittaakaan, kun englanniksi laulut kuulostavat paremmilta.
Paitsi, että aina tämä ei tarkoita sitä, että englanninkieltä suosiva ei osaisi sitä tarpeeksi. Kyllä kavereistani moni tajuaa, että yhtä korneja ja pateettisia ne laulut ovat englanniksi kuin suomeksi, mutta kuulostaapa uskottavammalta.
-
Eikös Hurriganesilla ollut vähän huono kielipää? En oo ikinä niitten sanoituksia lueskellut tarkemmin, eikä ne lauluissa tuu kovin selvästi ilmi, mutta oon kuullu, että niissäkin olis vähän parantamisen varaa.
-
Suomen kieli kuulostaa kornilta sen mielestä, joka ei osaa vierasta kieltä tarpeeksi tunnistaakseen sen korniuden.
Asiahan on juuri näin. Toi Loposen lauluesimerkki oli hyvä mun mielestä. Vieras kieli kuulostaa ja näyttää rennolta viileine heittomerkkeineen ja lausumisineen.
"You talkin' to me?"
"Puhuxä mulle?"
Onhan toi vähän korni.
::)
-
Niin, se piti vielä kirjoittamani, että ei se englannin (tai yleensä vieraan kielen) ihannointi ole välttämättä kiinni kielitaidottomuudesta. Sitä viehätystä ja "katu-uskottavuutta" kun tulee tietenkin myös siitä, että ei ole vielä tottunut siihen.
Suomea tulee joka lävestä ja se on niin arkipäiväistä kuin olla ja voi. Englanti tai jos onni käy, niin joku muu kieli, taas on harvinaisempaa ja kuulostaa heti paljon hienommalta, vaikka sanois mitä. Just toi Haddokkin esimerkki on hyvä tästä.
-
Nykyisillä bändeillä on jo enemmän kielitaitoa ja ääntämyskin kohdallaan.
Kröhm, ääntämyksestä olisin eri vähän eri mieltä. Aika harva natiivi britti tai jenkki erehtyisi luulemaan suomalaisia orkestereja syntyperäisiksi englanninlaulajiksi, kyllä tuo suomalainen aksentti sieltä kaikista kuuluu läpi. Ei tosin enää niin pahasti kuin Remun parhaina päivinä (vai oliko sillä sellaisia?), mutta kuitenkin. Kielitaito kieltämättä on parantunut noista "Lets kou hulluiks tonait" -ajoista.
Rmäki
-
Olen minäkin periaatteessa sitä mieltä että alkukielinen on parempi. Kaunokirjallisuuden ja runouden kohdalla ero on paljon suurempi käännettäessä. Mutta samoin kirjallisuudessa, niin sarjakuvassakin, palvellaan käännöstyöllä ihmisiä, jotka eivät osaa alkukieltä. Mutta suomennos/ kustannustoimnta on tietysti bisnestä myös. Sarjakuvissa monesti käännökset ovat halvempia kuin alkuperäiset ( jos puhutaan jostain jenkkitradeista), vaikkakin usein aika paljon rumempia objekteja.
Käännöspolitiikka on myös toimitustyötä, jossa suuresta valikoimasta koitetaan nostaa esiin kiinnostavimmat ja parhaimmat tuotteet - tämän ei voi kyllä sanoa täysin, jos ollenkaan, toteutuvan sarjakuvan kohdalla - no, saatiinhan Persepolis suomeksi ja Morrisonin X-Menit ja V for Vendetta. Suomennokset ovat osansa suomalaista sarjakuvakulttuuria, ja ne tavoittavat helpommin lukijat kuin ulkolaiset sarjikset, jotka pitää hakea muutamasta pääkaupunkiseudun (tai Turun) erikoisliikkeestä tai vartavasten tilata ulkomailta.
Siitä englannin ihannoinnista - englanti on laajamuotoinen kieli, siinä missä suomikin - kumpaakin vaan käytetään yhä yksinkertaisemmassa ja köyhemmässä muodossaan. Pari päivää takaperin kun kuuntelin autossa äänikirjaa Juhani Ahon Rautaiestä, niin tunsin suunnatonta mielihyvää siitä, että kirjan kieli oli niin rikasta ja ilmeikästä. Sitä olisi mahdotonta kääntää englanniksi, ihan samoin kuin jotain Shakespeareja suomeksi, tai rytmillisesti orientoitunutta kieltä, kuten Ginsbergillä, Eliottillla tai vaikka Palahniukilla.
Mutta meni vähän ohi teidän rokkibändivertauksista - samaa mieltä olen, että englannin ihannointi tuolla tasolla on jonkun tv / elokuva / rokkitodellisuuden ihailua, jolla ei ole kielen ymmärtämisen kanssa mitään tekemistä.
-
Kröhm, ääntämyksestä olisin eri vähän eri mieltä. Aika harva natiivi britti tai jenkki erehtyisi luulemaan suomalaisia orkestereja syntyperäisiksi englanninlaulajiksi, kyllä tuo suomalainen aksentti sieltä kaikista kuuluu läpi. Ei tosin enää niin pahasti kuin Remun parhaina päivinä (vai oliko sillä sellaisia?), mutta kuitenkin. Kielitaito kieltämättä on parantunut noista "Lets kou hulluiks tonait" -ajoista.
Rmäki
Samatenhan natiivit kuulevat selkeät erot siinä tuleeko laulaja Walesista, Skotlannista, Lontoosta vai San Franciscosta - ja onko laulaja työväen luokasta vai eliittisnobi... ja arvottavat sitä kautta kuulemaansa. On toota että varmasti ulkomaalaisuus kuuluu, mutta onhan se taso todella paljon parantunut Hurriganesista ja vastaavista... Aksenttihan on ihan positiivista jos se on hieno, kuten Björkillä tai belgilaisen dEUSin Tom Barmanilla.
-
haluaisin todella kuulla järkevän vastauksen tai edes olettamuksen, et miks niin moni hyvä ulkomainen sarjakuva suomeen tuotaessa täytyy kääntää suomen kielelle???
Kävisikö tämä tarpeeksi järkevästä syystä: alkukielellä Ghost Worldin oli lukenut Suomessa ehkä pari sataa sarjisfriikkiä, suomennoksen jälkeen melkein tuhannen uuden lukijan elämä oli rikastunut yhden loistosarjakuvan lukemisen verran...
Samantyyppiset suhdeluvut pätevät varmaankin myös esim Palestiinan ja Seitsemännen taivaan kohdalla. Ranskalaisilla kuten Persepoliilla ja Pikku vampyyrillä lisäys lienee moninkertaisesti suurempi.
-
Kääntäminen myös demokratisoi sarjakuvien lukemista. Sen sijaan että sarjikset olisivat vain niiden ihmisten luettavana jotka ulkomaan kieltä taitavat, on jokaisella lukutaitoisella mahdollisuus päästä tarinoihin käsiksi. Tilanne on sikäli hieman sama kuin aikanaan Raamatun kääntämisellä suomen kielelle (vaikka tämä analogia hieman ontuva onkin).
-
Hurriganes oli tosiaan ihan oma lukunsa, bändin tekstit muuttuivat hölönpölöstä kevyeksi lukioenkuksi kun Ile Kallio tuli mukaan, ja notkahdus tapahtui taas kun Ile sai kenkää. Ensimmäinen levytys Ilen jälkeen: Shorai Shorai (Shorai = It's All Right).
Tietääkseni "Shorai, Shorai" oli Ile Kallion toisella ja tunnetuimmalla Hurriganes-kaudella kitaristin viimeinen komea taidonnäyte lennokkaine sooloineen. Kappaleen krediititkin mainitaan Tsugu Way -kotisivuilla: Pembroke - Aaltonen - Häkkinen - Kallio (tosin lyriikkateksti on aika epäilyttävästi kirjattu "ganster suite" -termeineen tms. ikään kuin kielivirheiden kirjo olisi alkuperäistäkin isompi)
Levykeskiössä lukee tekijöinä vain H. Aaltonen – Hurriganes.
Paljonkohan Richard Stanley tekikään niitä Roadrunner-tekstejä? Ainakin Mister X:n, johon tekemänsä demolaulun hän päätyi myös levyttämään.
Pembroke oli tosiaan remmissä sanoittajana, biisintekijänä ja keyboardistina Kallion viimeisellä, ennen Shorai-singleä julkaistulla albumilla Hanger. ...jonka kansikuvassa on muuten lentokonehangaari (hangar) eikä suinkaan vaatepuuta (hanger) – lukihäiriö on ollut siis jokseenkin kattavaa. Tulee pakostakin mieleen Hanoi Rocksin Marqueella tallennettu livetupla, joka ehdittiin ensin julkaista rupriikilla "All those waisted years," mikä kuitattiin Soundi-arviossa hilariöösisti "kaikki nuo huikatut vuodet"
Jaa että miksikö sarjakuvia käännetään suomeksi? Siksi, että joku/jotkut niitä haluavat kernaasti lukea suomeksi. Siksi, että muulla kielellä ne ovat jo olemassa. Siksi, että aina jää tulkinnan, selityksen ja ilmaisullisen retoriikan varaa. Siksi, että niiden kääntäminen ei tunnu vastenmieliseltä tai tuomittavalta toiminnalta.
Raamattu-vertaus ei muuten ole ollenkaan ontuva – onhan siitä ja sen "oikeista" käännöksistä ja tulkinnoistakin taitettu samalla tavalla peistä. Ja yhtä hepreaahan ovat nekin kiistat.
Jos jolle kulle tulee nimenomaan kuvasarjojen suomentamisesta kovin paha mieli ja lohduton menetyksen tunne, lienee elämä muilta osin kadehdittavan ongelmatonta.
-
Ostin kolme viikkoa sitten Kirkan 30 hittiä sisältävän levyn kirpputorilta eurolla. Se on ollut nyt kestokuuntelussa, aiemmin tuhahduksen arvoinen musiikintekijä on osoittautunut ihan päteväksi kuuneltavaksi. Tämä liittyy aiheeseen siten, että kaikki kappaleet ovat alunperin englanniksi. Suomenkieliset sanat ovat tuoneet osaan biiseistä uutta syvyyttä, ja Sammyn kanssa duettona laulettu "Mrs. Robinson" herättää hieman erilaisia tuntemuksia kuin alkuperäinen, eivätkä ne välttämättä ole pelkkiä myötähäpeän eri vivahteita.
Tämä auttaa ymmärtämään aluksi käsittämättömältä nipotukselta vaikuttaneen alkuviestin syitä. Monethan eivät voi sietää sitä, että jostain laulusta tehdään suomenkielinen versio.
Itseäni on paikoin hieman arvelluttanut suomalaisten sarjakuvientekijöiden suora englannin käyttö, niistäkin monasti huomaa ettei kyseessä ole tekijän oma äidinkieli. Teksti kannattaisi luetuttaa ensin jollain, joka osaa kielen hyvin.
-
Hurriganes oli tosiaan ihan oma lukunsa
...
Shorai Shorai (Shorai = It's All Right).
Muistelen kuulleeni joskus jostakin, että studiossa olisi ollut heidän biisiensä sanat kirjoitettuna foneettisella englannilla, että Remun olisi helpompi niitä laulaa.
Kamoon beibi, ketoon.
Mutta otsikon kysymykseen, että miksi sarjakuvia pitää kääntää suomeksi, vastaan että eivät kaikki vielä nykyäänkään osaa syystä tai toisesta edes englannin kieltä tarpeeksi hyvin. Aina löytyy niitä haalaripukuisia ammattikoululaisia, joille Aku Ankan sujuva lukeminen edes suomen kielellä on jo saavutus - mutta on kai heilläkin oikeus nauttia sarjakuvista, vajavaisesta kielitaidosta huolimatta?
Itse asiassa, kun tässä nyt kerran on jo musiikkikin otettu keskusteluun mukaan, haluaisin syvästi paheksua nykyistä käytäntöä, että säännönmukaisesti jätetään ulkomaankielisistä konserteista tekstitykset pois.
Muistan vieläkin, kun kultaisella 80-luvulla televisioitiin heavy metal -yhtye Iron Maidenin konsertti ja kappaleiden sanoitukset suomennettiin. Kyllä kuulkaa kelpasi ilman akateemista koulutustakin nauttia musiikista, kun ymmärsi että mitä niissä lauluissa sanottiin!
Tuo suomennos löytyy muuten netistäkin, olkaapa hyvä: http://cadaver.homeftp.net/liveafterdeath.txt
- Sanokaa jotain, Long Beach!
Mutta kun nykyään menee rokkikonserttiin, niin eipä siellä kyllä tämmöinen vanhan kansan ihminen enää mitään mistään ymmärrä. Rumat pitkätukat vain rämpyttävät soittimiaan kuin jotkin mielipuolet, yleisö näyttää kuin mielisairaan ihmisen painajaiselta, eikä sanoituksistakaan saa mitään selvää, kunhan vain ölistään jotakin mikrofooniin. Huudetaan vaan kurkku suorana että ööö, sekö se nyt taidetta sitten on? Onko niillä edes minkäänlaisia sanoja enää nykyään vai huutelevatko vain mitä mieleen juolahtaa aivan kuin kiimaiset sonnit kevätlaitumella?
Olen ehdottomasti sitä mieltä että konsertteihin olisi saatava jonkinlaiset tekstityslaitteet, että normaalitkin ihmiset voisivat ymmärtää mitä kamalaa se laulaja milloinkin huutaa. Entäpä jos hän vaikka yllyttääkin julkisesti ihmisiä saatananpalvontaan tai kokeilemaan huumeita, eikä sitä huomaa artikulaation epäselvyyden takia? Kuka ottaa vastuun jos näin on asia, kysynpä vaan.
Televisioituihin konsertteihin on tekstityspalkki helppo lisätä, eikä liene teknisesti mahdotonta määrätä joku asiallinen juontaja lukemaan huolellisella ja selkeällä äänellä niiden kappaleiden sanoitukset, joita milloinkin radioidaan.
Myöskin konsertteihin joissa esitetään elävää musiikkia voidaan hankkia esimerkiksi isot videoscreenit suomennosten heijastamista varten. Eipä tarvitsisi enää kielitaidottomankaan yhtään hävetä ymmärtämättömyyttään konserteissa, vaikka ei yhtä paljon englannin kieltä osaisikaan kuin jokin kelitieteen professori!
-
Niin, se piti vielä kirjoittamani, että ei se englannin (tai yleensä vieraan kielen) ihannointi ole välttämättä kiinni kielitaidottomuudesta. Sitä viehätystä ja "katu-uskottavuutta" kun tulee tietenkin myös siitä, että ei ole vielä tottunut siihen.
Matkasin sarjakuvafestivaalien aikaan yöpaikallisjunassa Helsingistä Espooseen ja todistin pientä kohtausta, jonka aikana suomalaiset nuoret nimittelivät toisiaan "motherf*ckereiksi". Se oli aika koomista, vaikka tilanne itsessään ei ollut mitenkään huvittava. Kaiketi siinä jonkinlaista katu-uskottavuutta haettiin.
Mutta eihän sitä ole nähty. Saahan toki Hämähäkkimiestäkin englanniksi ja kaupaksi menee. Nuo esimerkkitapaukset ovat sitten hieman marginaalimpaa materiaalia, jonka suurin osa kohdeyleisöstä on jo hankkinut englanninkielisenä, kun suomalainen käännös ilmestyi. Mitään yleistystä siitäkään ei kuitenkaan mielestäni voi tehdä.
Hämähäkkimiehen kohderyhmä on varmaan hieman erilainen kuin Sandmanin: ensiksi mainittua lukevat aika pitkälti myös ne lapsukaiset, joilla ei ole riittävästi kielitaitoa tai edes mahdollisuutta hankkia itselleen englanninkielisiä alkuperäislehtiä. Ehkä. Onkohan suomalaisten Marvel-lehtien lukijoiden ikäjakaumasta tehty minkäänlaista kartoitusta?
Siitä englannin ihannoinnista - englanti on laajamuotoinen kieli, siinä missä suomikin - kumpaakin vaan käytetään yhä yksinkertaisemmassa ja köyhemmässä muodossaan. Pari päivää takaperin kun kuuntelin autossa äänikirjaa Juhani Ahon Rautaiestä, niin tunsin suunnatonta mielihyvää siitä, että kirjan kieli oli niin rikasta ja ilmeikästä. Sitä olisi mahdotonta kääntää englanniksi, ihan samoin kuin jotain Shakespeareja suomeksi...
Linnan "Tuntemattoman sotilaan" käännösversiot ovat kuulemma järjestään kamalia, mitä en kyllä ihmettele ollenkaan: henkilöhahmojen murteiden rikkaus on kuitenkin melkoinen osa kirjan viehätystä, eikä niitä ei ole kaiketi pystytty oikein tavoittamaan käännöksissä, vaan niin Rokka kuin Hietanenkin puhuvat ulkomailla yleiskieltä.
Jarkko Laine painiskeli samantapaisten asioiden parissa kääntäessään Bram Stokerin "Draculaa" ja ratkaisi ongelman laittamalla vanhan skotlantilaisen (?) merimiehen puhumaan turun murretta!
-
Linnan "Tuntemattoman sotilaan" käännösversiot ovat kuulemma järjestään kamalia, mitä en kyllä ihmettele ollenkaan: henkilöhahmojen murteiden rikkaus on kuitenkin melkoinen osa kirjan viehätystä, eikä niitä ei ole kaiketi pystytty oikein tavoittamaan käännöksissä, vaan niin Rokka kuin Hietanenkin puhuvat ulkomailla yleiskieltä.
Olikohan se englanninkielinen käännös, joka oli käytännössä pilattu huolimattomuudella. Muunmuassa loppulause "aika velikultia" oli käännetty tyyliin "melko tyhmiä miehiä" tms. Törkiää.
-
Onkohan suomalaisten Marvel-lehtien lukijoiden ikäjakaumasta tehty minkäänlaista kartoitusta?
Kyllähän niitä on noissa Marvel-kyselyissä selvitelty vuosien saatossa.
-
Olen ehdottomasti sitä mieltä että konsertteihin olisi saatava jonkinlaiset tekstityslaitteet, että normaalitkin ihmiset voisivat ymmärtää mitä kamalaa se laulaja milloinkin huutaa.
Itse asiassa nykylinjauksen mukaista olisi dubbaus. Varsinaisten artistien "laulu" laitetaan pienemmälle ja Kirka tulkitsee suomeksi.
Muunmuassa loppulause "aika velikultia" oli käännetty tyyliin "melko tyhmiä miehiä" tms. Törkiää.
"Those were the good men" muistaakseni. Eli aika stupid käännös anyhow.
Tässä topicissa sivupolut ovat pääaihetta hauskempia, etenkin kun kaikki paitsi yksi on samaa mieltä. Sanon silti lisäpointin että englanniksi luettaessa joutuu vähän enemmän keskittymään ja joskus myös tarkistamaan sanakirjasta, ja tämä vie osin pois lukunautintoa. Vähänkään vaikeampia kirjoja en enää viitsi lukea englanniksi (paitsi tietenkin opiskeluun liittyen).
-
"Those were the good men" muistaakseni. Eli aika stupid käännös anyhow.
Jostain joskus luin eri käännöksien ratkaisuja tähän. Tuo oli yksi niistä, mutta yllättävän monta käännöstä englanniksi on tehty Tuntemattomasta sotilaasta.
-
Tyhmät käännökset toimivan molempiin suuntiin. Kalevalan Lemminkäinen on englannin käännöksessä ilmeisesti Wanton Loverboy...
-
"Those were the good men" muistaakseni. Eli aika stupid käännös anyhow.
Ehkei se ollut englantikäännös, saattoi olla saksa tai ruotsi... Närkästys käännökseen on jäänyt mieleeni. Jostain jutusta sen luin, Kuvalehdestä varmaan.
-
Tyhmät käännökset toimivan molempiin suuntiin. Kalevalan Lemminkäinen on englannin käännöksessä ilmeisesti Wanton Loverboy...
Niin muuten å bout onkin. Lieto oli Loverboy ainakin Hunt Emersonin Kalevala-versiossa, jota hän ehti saada kahdeksan sivun edestä tehtyä kunnes projekti lopahti taloudellisten ja ajallisten syiden vuoksi.
Valmiit sivut on julkaistu (suomennettuina) Joensuun Sarjakuvaseuran Sariola-albumissa.
-
Krazy Katit toimivat minulle paremmin suomeksi kuin englanniksi.
-
Käännöskirjallisuus on osoitus siitä, mitä muiden maiden kulttuurista suomalaiset kykenevät ottamaan ja/tai sulattamaan osaksi omaa kulttuuriaan. Näin ainakin filosofi/kastustieteilijä J. E. Salomaa taannoin asian tulkitsi.
Eipä paljon täällä Suomessa japanilaisesta sarjakuvasta keskusteltu ennen suomennosten ilmestymistä :)
t. Reijo
edit: paikanmääreiden tarkennus
-
minun mielestä sarjakuvat käännetään siksi että suomalaiset voisivat lukea niitä omalla kielellään, kun sellainen on. ja esim. minä joka on vielä pieni seiska luokkalainen en osaa kuitenkaan lähekään niin hyvin englantia(vaikka olenkin siinä monia ikäisiäni parempi), että pystyisin lukemaan sarjakuvia englanniksi paremmin kuin suomeksi. ja myös siksi, että suomentajilla, ja tekstaajilla olisi töitä :-*
c.b.g
-
Kummaa .. jos katsoo tämän aiheen otsikoon niin ei siinä yhtään viittailla Remun (tai kenenkään
muunkaan muusikon) enklantin kielien taitoon tai taidottomuuteen? Kuka .. Mitä .. Häh?
No, itse olen alkanut näkemään käännöstyön ja niiden julkaisut eräänlaiseksi kuulttuuriteoiksi.
Yleensäkin tosin luen mielellään alkukielellä kirjoja ja sarjojakin. Modesty Blaise enklantiksi,
What else is there? Parempi alkuperäisenä!
No mutta jos on rajalliset tiedot ja taidot? Ei olisi alle kymmenen vanhana jo purrut sarjiskärpänen
jos ei olisi Tintit (ne ekat neljä) löytyneet T:reen kaupunginkirjaston hyllyistä. Ehkä ne olisi
tulleet eteen ennemmin tai myöhemmin, mutta virikkeelle olin altis ja ne olivat suomeksi.
Miksi sarjakuvia käännetään .. on kai samanlaatuinen pulma kuin kirjojen tai minkä tahansa
luovan työn tekeminen. Yhtä hyvinhän tarinat levisivät n. 2000 vuotta sitten kertomalla. Eihän niitä
tarvinnut raapustella tuohenpintaan .. Ja taidetta syntyy samalla hetkellä sitä itsekkin vain tekiessä.
Mutta .. jos halutaan levittää ja laajentaa lukijamäärää, käännöksille on aina sijaa! Oli se sitten
sarjakuva, kirjallisuutta tahi filmien tekstauksia.
Se että sitä tehdään jopa hyvin tai myös huonostikin, loistavista tai surkeistakin teoksista .. se taasen on eri keskustelunaihe.
p.s. .. oli vanhahko aihe, mutta olisi kai tästä enempikin olettanut tulevan mielipiteitä? Vai onko suomenmaa myös niin anklikaalisoitunut että ei hällä oo väliä. Julkaistaan vaan vastedes enklantiksi mekin sarjissälää, meneehän se sitten ehkä kaupaksi ulkomailla. Ja ne oman maan juntit jotka ei osaa enkuraa, ne opetelkoot ..
-- j --
-
Sarjainfo on esim. kirjoittanut mangasta bauttia rallaa 20 vuotta.
Ei tuo nyt kovin vilkkaalta hakugeneraattorin (http://www.kupla.net/sarjainfo.php?haku=manga&Submit=L%E4het%E4) mukaan näytä olleen.
Mutta eipähän tuossa ole Sarjainfot kuin vuodesta 1992 lähtien ja oli 1980-luvulla ainakin Hiroshiman pojasta juttua.
-
Kyllä siitä Hiroshiman pojasta puhuttiin muutenkin, ympäri maata. Infossa oli varmaan arvsotelukin siitä. Sarja/kuva/ilmiö katalogissa (1988) Manninen kirjoitti kiinalaisesta sarjakuvasta, jne. Se on kyllä totta, että japanilaisesta keskusteltiin vähemmän kuin vaikka ranskalaisesta, suomalaisesta tai jenkkimatskusta. Ysikytluvulla infon kirjoittelu mangasta vilkastui huomattavasti.
Tämmöisiä.:
Kiinalaisia sarjakuvia 1972 (http://www.nordicomics.net/default.asp?id=2251)
Suuri piirroskilpailu Japanissa 1980 (http://www.nordicomics.net/default.asp?id=3404)
Kalligrafia - tärkeä osa sarjakuvan ilmaisua 1987 (http://www.nordicomics.net/default.asp?id=4963
)
Keskustan valtakunnan kuvat 1987 (http://www.nordicomics.net/default.asp?id=4964)
Herätkää lehti: Yumiko Fuiji 1988 (http://www.nordicomics.net/default.asp?id=4996)
-
Ruotsin kansalaisena olen sitä mieltä että sarjakuvien suomentaminen on arvokasta kehitysmaatukea. Meikäläisen pitää muuten käydä Juutinrauman tuolla puolen (tai peräti Norjassa, hui) jos haluaa löytää uusia eurooppalaisia sarjakuvia - Ruotsista kun löytyy vain ylihinnoitettuja anglosaksikäännöksiä tai vuosikymmeniä vanhoja divarikappaleita siltä ajalta kun täkäläisiä kustantamoja vielä kiinnosti sarjakuvien julkaisu. Onhan tanska ihan leppoisa kieli (ja korostaa esim. Moebiuksen tarinoiden surrealistista tunnelmaa), mutta vaihtelu virkistää... Ja kouluranska ei oikein riitä varsinaiseen lukemiseen. Hyvä että Suomessa käydessään voi löytää muutakin kuin Aku Ankkaa (jonka suomennos on hyvä esimerkki siitä että käännös ei välttämättä ole esikuvaa köyhempi, vaikka se ei aina voi olla sille uskollinen).
Perheeni on muuttanut usein maasta toiseen. Pienenä opin suomea, ruotsia ja saksaa nimenomaan käännösten avulla - luin Tinttejä ja Asterixeja moneen kertaan eri kielillä ja sanavarasto karttui kummasti. Käännökset ovat monella tapaa hyödyllisiä, vaikka kieli olisi kuinka pieni (tai kuollut; latinankielisiä Asterixeja käytetään Saksan kouluissa).