Älä missään nimessä lopeta kokonaan mallista piirtämistä! Olemassa olevasta mallista piirtäminen, olivat lopputulokset sitten realistisia tai suuntaa antavia pikaluonnoksia on omiaan harjaannuttamaan piirtäjän silmän ja käden yhteistyötä.
mutta pääsääntöisesti olen pitäytynyt omassa synnynnäisessä ja luonnollisessa tyylissäni.
Ehkä kannattaisi päästää irti. Jos vaikutteita ottaa lähinnä itseltään, polkee ennen pitkää aika sameassa vedessä.
Yksi asia, mikä minu pitäisi jostain matkia on korva. En osaa piirtää korvaa.
Kun katson vanhoja koulukirjoja niin siellä on kaikkea sotkua valkoisissa reunuksissa yläasteelta saakka.
Minulla on jonkunlainen kipeä viha-rakkaussuhde piirtämiseen. Aina kun en piirrä, minun tekisi mieli ottaa kynä käteen ja tuhertaa. Aina kun otan kynän käteen ja alan tuhertaa, suutun koska piirtäminen on niin helevetin vaikeaa. Se on ongelmasta toiseen kynnet verillä ryömimistä, ja lopputulokseen ei ole koskaan kunnolla tyytyväinen. Jos välineet jotenkin yllättävällä tavalla tuntuisivat toimivan, jokin korvien välissä nykii tai käsi ei toimi.
Luulen vahvasti, että olisin saaattanut olla lahjakaskin tekijä jos olisin jossain vaiheessa todella ruvennut harjoittelemaan. Mutta kun ei sitä saanut aikaiseksi. Piirrän nykyään syntisen harvoin ja käden toiminta ei taukojen takia todellakaan ole sitä mitä se voisi olla. Lohduttavaa on se, että joka ikinen kuva, jonka tuskalla väännän, opettaa jotain uutta. Siksi siihen kynään kai aina tarttuu.
Perhana.Hallemaluuja. En ole yksin. Perustetaan kerho! 8)
Minulla on jonkunlainen kipeä viha-rakkaussuhde piirtämiseen. Aina kun en piirrä, minun tekisi mieli ottaa kynä käteen ja tuhertaa. Aina kun otan kynän käteen ja alan tuhertaa, suutun koska piirtäminen on niin helevetin vaikeaa.
Näin on juuri minullakin. Täsmälleen.
.. Näin on juuri minullakin. Täsmälleen. Perhana. ..
.. pätee tääläkin. hyvin kiteytetty. ..
Aaarggh .. olen vuosikymmenet yrittänyt välttää tiedostaa tätä mitä aina olen epäillyt .. Ja nyt O.K.´n viesti toi sen vaivihkaa nenän eteeni ..
Tunnustan .. minä olen myös .. liityn teidän hiljaisuudessa kärsivien joukkoon.
Aamen.
-- j --
Voisin oikeastaan aiheen kysymykseen sanoa että ei, en ole edes oppinut piirtämään vielä.
Eli jos ei ole laatua niin korvataan se määrällä jo toivotaan että se "tuhat paskaa kuvaa = yksi todella hyvä kuva" pitää paikkansa. 8)
Myöhemmin yläasteen jälkeen, vuonna 1995 koko piirtämisharrastukseni kuivui kokoon ja jotenkin jäi pois kuvioista. Tätä olen jälkeenpäin katunut raskaasti. En voi olla ajattelematta millä tasolla taitoni voisivat olla jos olisin jatkanut piirtämistä.
Minä opin mukavasti piirtotekniikkaa eräänä kesänä, kun kulutin aikaani piirtämiseen. Innostuin piirtämään mallista ~10 sarjakuvakantta.
Pidän oman tyylin löytämistä hyvin tärkeänä jokaiselle piirtäjäihmiselle, tällainen anime-tyylin suora kopiointi on kuin käyttäisi rullaportaita vuorelle kiivetessä. Kyllähän sitä omana ponnahduslautanaan voi käyttää, käyttihän tämäkin tyttö, mutta elämä piirtäjänä on paljon jännempää, kutkuttavampaa ja haasteellisempaa jos rakentaa tälle elämänharrastukselleen itse tontin.
.. Minun tyhjentävä ohjeeni täydelliseksi piirtäjäksi haluaville on: Piirtäkää ympyröitä. .. Paperit täyteen ympyröitä, kenties myös ovaaleja. Isoja ja pieniä. Päällekkäin ja sisäkkäin. Ympyrässä on muodon, tyylin, rytmin ja dynamiikan ydin. ..
Mielestäni parhaiten oppii vain piirtämällä säännöllisesti ja opettelemalla tietoisesti uusia juttuja.
Näin nelikymppisenäkään en ole vielä oppinut piirtämään.
Kaikki osaavat piirtää jollain tavalla. Itsekkään en osaa mitenkään piirtää hienosti, mutta kyllä saan jotain aikaiseksi ;D
Ökpö:
Mikäs sulle nyt tuli?
Hallelujaa, siskot ja veljet. Haluan todistaa teille. Tai tunnustaa.
Yhdet sanoivat, että tosi valmiin näköistä, ja mene tarjoamaan jonnekin. Toiset sanoivat, että pojassa on mahdollisuuksia kehittyä joskus tulevaisuudessa, mutta ei meidän talossa kumminkaan...
Ökpölle ja muillekin, jotka eksyvät Kuvittajat Ry:n portfolioiden sekaan: Nämä ovat vain niitä, jotka ovat tehneet tästä hommasta oikean ammatin. ...
En tainnut muuten olla se shojo-piirtäjä mitä muistelit, tyylini on enempi realistiseen suuntaan taipuvainen. Luulisin? Tai sitten sulla on mielenkiintoinen käsitys shojosta. ;)
Mutta nämäkin kuvat muistin nähneeni, ja pitäneeni näkemästäni! Tyylistä tulee hiukkasen itselleni mieleen yleiseurooppalaiset Marini ja vanha Bourgeon maanisen yksityiskohtaisesti huoliteltuine hahmoineen, Pellerinin Épervier...
Taustatutkimuksen suurin ongelma itselläni on se, että realistista rekvisiittaa on aina niin riivatun vaikeaa sovittaa sujuvaan piirustusjälkeen. Minun kuvissani yleensä pitää jommastakummasta päästä vähän väärentää, jotta kuvasta tulisi katsottava...
No jotkut on vaan syntynyt kynä kädessä... Kai?No ei totisesti.
Jokainen oppii piirtämään niin hyvin kuin viitsii satsata.
Onhan jotkut alusta asti lahjakkaampia kuin toiset.
Ei taidot ole suoraan verrannollisia siihen montako tuntia olet harjoitellut. Joku on lahjakas urheilija, toinen taas lahjakas piirtäjä.
Ei kenenkään oleteta soittavan pianoa hyvin ensi-istumalta, mystisillä synnyinlahjoilla.
Ei ole.
Perinnölliset erot on minimaalisia. Ympäristö voi kannustaa ja tarjota esimerkkejä ja resursseja, minkä vaikutus usein tulkitaan lahjakkuudeksi.
'Lahjat' tarkoittaa sitä että on motivoitunut. "Lahjakas" keskittyy piirtämään tai urheilemaan siksi että se tuntuu tärkeimmältä.
(Ei esimerkiksi siksi että on chuulia olla sarjispiirtäjä kun voi mennä torstaisin kapakkaan valittamaan toisille sarjispiirtäjille kuinka vaivaa taiteellinen blokki - sen sijaan että piirtäis. ;D)
Niin tylsää kuin se onkin, harjoituksen määrällä on ihan suora suhde taitojen kehittymiseen.
Ei ole.
Perinnölliset erot on minimaalisia. Ympäristö voi kannustaa ja tarjota esimerkkejä ja resursseja, minkä vaikutus usein tulkitaan lahjakkuudeksi.
'Lahjat' tarkoittaa sitä että on motivoitunut. "Lahjakas" keskittyy piirtämään tai urheilemaan siksi että se tuntuu tärkeimmältä.
Mistäs olet nämä teoriat kehittänyt, onko omien aivosolujen tuote vai jostain luettu?Jostain luettu? Vai peräti omien aivosolujen tuote. Ei aivosolut mitään tuommoista tuota. Ja nuo hartaudella luetut tieteelliset tutkimuksetkin ovat yleensä vauraan intressiryhmän rahoittamia. Ei uskota naiivisti, että se mitä viime kädessä elinkeinoelämä julkaisee tieteenä, olisi arvovapaata totuutta.
...Lahjakkuus asettaa meille lähinnä puitteet, kuinka kovasti pitää nähdä oppimisen eteen hommia...
Tuleen ei saa jäädä makaamaan, eikä laakereilla lepäämään. Onhan mun pakko vielä vanhanakin yrittää näyttää teille kaikille. Se on se kirous, mikä on meidän piirtäjien päällä... ehkä just sen takia, että meille sanottiin pieninä, että meillä on lahjoja. Loppua ei näy. Onneksi, sillä jos tietäisin huomenna kuolevani, heittäisin kai lekkeriksi koko homman.
Musta vaikuttaisi siltä, että on myös mahdollista piirtää valtavasti monta vuotta oppimatta juuri mitään. Jos ei edes yritä parastaan, on kehittänyt mielestään valmiin "tyylin", tekee kuvat äkkiä pois alta päästäkseen bisselle. Pitää kriittistä palautetta pienimunaisten kateellisten röyhtäilynä. Kyllähän siinäkin kynänjälki vuosien mittaan kehittyy, mutta aika onnetonta se on verrattuna siihen että toimii Rauhala-metodilla.
Alalla toimii ihmisiä jotka eivät pidä ammatistaan ja piirtävät väkisin. Eivät lue sarjakuvia.
Jotkut taas pitävät varsin tylsäntuntuisista ammateista. Että semmosia mei olemme.
Kun minua koulussa mainittiin "lahjakkaaksi", ylpistyin, laiskistuin, luulin itsestäni vaikka mitä ja vuosikausia eteenpäin velttoilin ja piirsin huimaavat määrät silkkaa sontaa.
Onko muuten kellään mitään hyvää vinkkiä miten oppisi kunnolla piirtämään aku ankkoja? kannataisiko piirtää mallista hyvien piirtäjien piirroksia vai?
P.S nykyiset teokset löytyy ankkiksesta Fanart-galleriasta.
Onko muuten kellään mitään hyvää vinkkiä miten oppisi kunnolla piirtämään aku ankkoja? kannataisiko piirtää mallista hyvien piirtäjien piirroksia vai?Hu-oh.
P.S nykyiset teokset löytyy ankkiksesta Fanart-galleriasta.
Onko muuten kellään mitään hyvää vinkkiä miten oppisi kunnolla piirtämään aku ankkoja? kannataisiko piirtää mallista hyvien piirtäjien piirroksia vai?
Koita löytää jostain se Barksin yksisivuinen ankanpiirto-ohje.Postasin sen tonne http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6398.0
( Eka havainto AA kalenteriliite 80-luvun alusta )
Gottfriedson teki Mikistä samanlaisen. Löytyy muistaakseni jonkun jättikirjan esipuheesta.
kulkee suvussa.. olen kiistatta megahyväextramahtava piirtäjä
kulkee suvussa.. olen kiistatta megahyväextramahtava piirtäjä, onnistuu kaikki (paitsi mopot ja autot 7-)No joo, joo! Setä on hyvä piirtäjä ja pari muukin suvusta.
Äiti ja abaut 16v veli o toosi hyviä piirtäjiä, mutta mä keskityn enimmäkseni chibeihin ja PINGVIINEIHIN+puffleihin. :D
Löytyykös sitten piirroksia näytettäväksi, neitin megaraxrtasupermighty?
lainasin maddocksin "näin piirrän sarjakuvia ja pilapiirroksia". taisin olla 11v. 20-vuotiaana osaan edelleenkin piirtää ilmeikkäitä puhuviapäitä (ja aku ankan naaman), mutta en todellakaan käsiä, vartaloita, feminiinisiä hahmoja (silmäripsien lisääminen auttaa jonkun verran mutta periaatteessa tuloksena on sotanorsuja), erinäisiä esineitä, saati sitten samaa hahmoa kahteen kertaan samannäköisenä. mulla ei ole minkäänlaista silmää mittasuhteille, joten piirtämisestä pitäisi tehdä harpin ja viivaimen kanssa tähtitiedettä, ja se olisi erittäin ikävystyttävää. lisäksi olen vasenkätinen. pitäkää tunkkinne.Itse en osannut kaksi vuotta sitten piirtää mitään muitakuin tikku-ukkoja juoksemassa sivultapäin kuvattuna. :D
eli siis mielestäni ei voi väittää, etteikö piirtämiseen tarvitsisi jonkinlaista luontaista lahjakkuutta. esim. musiikki, matematiikka, kirjoitus ja kielet sujuvat lähinnä tanssien
Minulle lahjakkuus on nimenomaan sitä että aidosti sydämensä pohjasta nauttii siitä mitä tekee. Silloin kun nauttii jonkin asian tekemisestä, sitä tulee tehtyä paljon ja sitä tekee ajatuksella. Ja silloin myös väistämättä kehittyy kyseisellä elämän saralla. Harjoitus tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina.
Eri asia on tietenkin sitten se kun kaksi ihmistä jotka molemmat nauttivat harjoittelustaan alkavat vertailla taitojaan ja kilpailla keskenään. Silloin kaiketi määräävään osaan nousee se kuinka mittapuu jolla taitoja vertaillaan valitaan. Taiteessa mielestäni erityisen hienoa on se, että tällaista yhteistä 'paremmuuden mittaa' on vaikea määritellä. 'Huono' piirtäjä voi luoda jotain ainutlaatuisen upeaa. Taidehistoria tuntee lukemattoman monta esimerkkiä tästä.
Monia juuri tämä 'ryhdittömyys' ärsyttää nykytaiteessa. Heitä ärsyttää että kaikki käy. He tahtoisivat tiukat yhteiset raamit joiden avulla asiat voidaan laittaa järjestykseen, jotta voidaan selvittää kuka on paras piirtäjä tai maalari.
piirtämisestä pitäisi tehdä harpin ja viivaimen kanssa tähtitiedettä, ja se olisi erittäin ikävystyttävää. lisäksi olen vasenkätinen. pitäkää tunkkinne.
eli siis mielestäni ei voi väittää, etteikö piirtämiseen tarvitsisi jonkinlaista luontaista lahjakkuutta. esim. musiikki, matematiikka, kirjoitus ja kielet sujuvat lähinnä tanssien
Minulle lahjakkuus on nimenomaan sitä että aidosti sydämensä pohjasta nauttii siitä mitä tekee. Silloin kun nauttii jonkin asian tekemisestä, sitä tulee tehtyä paljon ja sitä tekee ajatuksella. Ja silloin myös väistämättä kehittyy kyseisellä elämän saralla. Harjoitus tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina.Tietenkin unohtui tämä viestistä.
Eri asia on tietenkin sitten se kun kaksi ihmistä jotka molemmat nauttivat harjoittelustaan alkavat vertailla taitojaan ja kilpailla keskenään. Silloin kaiketi määräävään osaan nousee se kuinka mittapuu jolla taitoja vertaillaan valitaan. Taiteessa mielestäni erityisen hienoa on se, että tällaista yhteistä 'paremmuuden mittaa' on vaikea määritellä. 'Huono' piirtäjä voi luoda jotain ainutlaatuisen upeaa. Taidehistoria tuntee lukemattoman monta esimerkkiä tästä.
Monia juuri tämä 'ryhdittömyys' ärsyttää nykytaiteessa. Heitä ärsyttää että kaikki käy. He tahtoisivat tiukat yhteiset raamit joiden avulla asiat voidaan laittaa järjestykseen, jotta voidaan selvittää kuka on paras piirtäjä tai maalari.
On ollut aivan mahtavaa katsella jotain vanhoja kuvia mitä olen lapsena piirtänyt.Mä en pysty katselemaan vanhoja (tai uudempia) piirustuksiani.
Mä en pysty katselemaan vanhoja (tai uudempia) piirustuksiani.
Ovat ihan kamalia. Alkaa ahdistaan.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä (sukulaisiani) jotka kehystävät omia töitään seinilleen.
Piirtämisessä on se lyhyt hetki,kun työ on juuri valmistunut, jolloin voi koea ehkä onnistumisen riemua. Sitten piirroksessa olevat virheet hyökkäävät päälle.
lainasin maddocksin "näin piirrän sarjakuvia ja pilapiirroksia". taisin olla 11v. 20-vuotiaana osaan edelleenkin piirtää ilmeikkäitä puhuviapäitä (ja aku ankan naaman), mutta en todellakaan käsiä, vartaloita, feminiinisiä hahmoja (silmäripsien lisääminen auttaa jonkun verran mutta periaatteessa tuloksena on sotanorsuja), erinäisiä esineitä, saati sitten samaa hahmoa kahteen kertaan samannäköisenä. mulla ei ole minkäänlaista silmää mittasuhteille, joten piirtämisestä pitäisi tehdä harpin ja viivaimen kanssa tähtitiedettä, ja se olisi erittäin ikävystyttävää. lisäksi olen vasenkätinen. pitäkää tunkkinne.
eli siis mielestäni ei voi väittää, etteikö piirtämiseen tarvitsisi jonkinlaista luontaista lahjakkuutta. esim. musiikki, matematiikka, kirjoitus ja kielet sujuvat lähinnä tanssien
ei kyllä valitettavasti tunnu että vieläkään osaisi piirtää, mutta pitää jaksaa vaan piirtää.
Yksi kaveri tässä taannoin katseli mun piirroksia ja kysyi multa että miten mä oikein opin piirtämään. Minä siihen että öö tota, en mitenkään... Kaveri siihen, että mut oothan sä varmaan jotenkin harjotellu, vai miten sä muka oot tollasia perspektiivejä oppinu. Ja minä että öö emmä kyllä oikeestaan oo harjotellu, mä vaan piirrän omasta päästä.... Ja kaveri edelleen tivaa että ethän sä nyt pentuna oo voinu tolla tavalla piirtää, että missä vaiheessa sä oikein opit? Ja kun minä sitten muistelin niin muistin kyllä tarkalleen milloin mä "opin" käyttämään nykyistä piirrostyyliä...
Olin tuolloin 15-vuotias 9-luokkalainen, jonka oma identiteetti (ja sitä kautta myös piirrostyyli) oli täysin hukassa. Piirrostyylini oli arkaa ja yritin piirtää sellaista (mahdollisimman realistista) jälkeä, mistä arvelin muiden pitävän. Yhtenä kesäpäivänä äitini piirsi ulkona taiteilijakaverinsa kanssa ja minä menin mukaan piirtelemään. Piirsin ensin aivan surkean muotokuvan äidistäni, josta tämä taiteilija totesi (peiteilmaisuna sille että piirros oli todella syvältä) että jaa, se kaipais ehkä muutaman rohkean viivan... Sitten minä piirsin ilman mallia kuvan koirasta ja sitten kuvan sipuleista käyttäen ROHKEITA viivoja - ja tuolloin tapahtui dramaattinen käänne: huomasin, miten nautinkaan piirtämisestä. Ja vasta, kun rupesin piirtämään intuitiolla rupesin kunnolla hahmottamaan muotojen kolmiulotteisuutta. Äidin taiteilijakaveri kehui kovasti piirroksiani ja minä meinasin pakahtua ylpeydestä... Siitä lähtien olen aina piirtänyt intuitiolla ja oman pääni mukaan vaikka lukion maalauksen maikka kovasti yrittikin muuttaa tyyliäni hillitymmäksi...
Tuon tapahtuman jälkeen en ole piirtänyt mitään mallista. Viime aikoina on kylläkin alkanut kiinnostaa mallista piirtäminen oppimistarkoituksessa. Muutenkin olis kiva tutustua enemmän piirtämisen teoreettiseen puoleen ja katsoa jos niillä olisi omalle tyylilleni jotain annettavaa.
Onko kukaan kokenut jotakin teoriaa hyödylliseksi oman tekniikan löytämisessä? Miten ja milloin itse opit piirtämään?!?
Jos ei ole lahjoja, niin se on kyllä työn takana, jotta oppii piirtämään.Ei ole mitään lahjoja. Jokainen oppii piirtämään jos haluaa.
pinttymää että piirtämiseen tarvittaisiin lahjoja vaikka se on yhtä yksinkertaista: katsot leikkuupuimuria ja siirrät sen paperille. Kuuntelet lauseen ja kirjoitat sen paperille. Nouset pyörän selkään ja tuiskahdat nokilles kun ei ole lahjoja.
Mutta tuleeko kaikista Borgesia, Kafkaa, Hemingwaytä?Kun ei tartte tulla. :D Kun taiteen merkittävyys ei ole siinä, että jotkut makutuomarit nimeää tekijöitä aikansa kermaksi vaan siinä että tekee taidetta joka on merkitsevää itselle ja omalle yleisölleen.
Kun ei tartte tulla. :D Kun taiteen merkittävyys ei ole siinä, että jotkut makutuomarit nimeää tekijöitä aikansa kermaksi vaan siinä että tekee taidetta joka on merkitsevää itselle ja omalle yleisölleen.
Eilen moni ei osannut kirjoittaa. Nykyään Hemingwaytä ei löytäisi julkaisijaa (ja sepä hyvä olisi se).
Pointti on siinä että mitä enemmän osaamisen esteet poistuvat, sitä vaikeampaa mestareiksi kohotettujen on pitää yllä mainettaan kun kymmenet tuhannet oppii kirjoittamaan (ennen kirjoituskone oli pirun harvinainen), tekemään elokuvia (helppokäyttöisillä laitteilla) ja piirtämään (kun nykyään laatuvälineitä on ostettavissa). Nykyisestä osaajajoukosta on vaikeampi nousta näkyville, mutta ei ole tarpeenkaan, sillä vaikka joku on maailman etevin polkupyörätemppuilija, hän ei ole välttämättä tarpeellisin, tai ainakaan ainut jota tarvitaan. Polkupyöräilyn taidosta kun on ihan muuta hyötyä kuin olla ylitaitava, ja niin on sarjakuvantekemisen, musisoimisen ja ajattelemisenkin taidosta.
... jos sinulla on jotain tähdellistä sanottavaa.....
Suuri mestariteos on toteutettavissa jos tahdonvoimaa riittää. Sano vain sanottavasi sillä mitä sinulla on.
Mutta viritetty taito ei ole koskaan pahasta.Jep.
Ja kun on lukenut mielipiteesi polkupyöräkypäröistä on lauseesi ihan yhtä looginen kuin ennenkin.Parahin C.
Täten iloitse Remeksistä joiden vimma tehdä ylittää taidon ja joiden sisäinen palo palaa kirkkaammin kuin kaikkien niiden jotka kuten sinä eivät ymmärtäneet Kochalkan lausetta:jos sinulla on jotain tähdellistä sanottavaa
se on hyvin iso jos.
Taito ei ole kaikki kaikessa, mutta vaikka kaikki on taidetta funktiollakin on arvonsa.
Oikeastaan on aika yhdentekevää, mikä tuo geenien (lahjakkuuden) osuus taidoista on. Joka tapauksessa töitä täytyy tehdä älyttömästi niin tekniikan kuin ilmaisunkin eteen, jos kehittyä mielii.
Tahdot korostaa funktiota, sitä että pitää olla tähdellistä sanottavaa? No sitähän minä aina paasaan: taiteilija ei ole mikään väline joka laulaa muiden lauluja ja tekee yhtiölle tulosta vaan taiteilija välittää sitä viestiä minkä kokee tarpeelliseksi välittää.
Ja silloin, tottahan sanoja itse kokee että hänen sanottavansa on tähdellistä. Viesti lähtee viestijän tarpeesta. Eikä kysymys todellakaan ole siitä että pitäisi tavoittaa kaikki, vain ne, joita viestijän lailla viesti koskee.
Lähdet siitä että jokaisella on sanottavaa.En ole tavannut elämässäni ketään jolla ei olisi asiaa.
tähän en usko.
Pitävää näyttöä ei ole osoitettu.
En ole tavannut elämässäni ketään jolla ei olisi asiaa.
Opettajalla on vastuu ei vain tukemisesta, vaan myös siinä että kertoo miten monilla eri tavoilla ja tekniikoilla asian voi tehdä...
... mutta yleensä opettajat ovat... hmmm... kuten oppilaansakin - ihmisiä. Hyvä niin.
...Emme silti ole ehkä asiasta niin eri mieltä, kun miltä näyttää. Katsomme sitä vain eri suunnista ja eri asioita painottaen.
En minä olisi sarjisope, ellen tietäisi että kuka tahansa oppii piirtämään niin hyvin kuin haluaa.
Kas, näitä äkillisiä valaistumisen hetkiä näyttää tulleen muillekin. Eräänä päivänä minullekin kävi niin, että tunsin osaavani piirtää mitä tahansa, jos vaan saan napattua jostakin kimurantista asiasta referenssiä. Se oli aika tajuntaa laajentava kokemus.
Tarkoitin siis etten saa aikaseksi edes yksinkertaista töherrystä :D
Mallista kantsii piirtää niin paljon ja usein, kuin vain jaksaa - se helpottaa silmän, käden ja mielikuvituksen yhteistyötä ajan kanssa. Malliksi sopii mikä tahansa esine/asia/olento, minkä haluaa oppia piirtämään - jokin reaalitodellisuuden objekti, Elloksen/Henkkamaukan luettelon mallikuvat (niistä voi opetella erityisesti vaatteiden käyttäytymistä ihmisen päällä) tai vaikkapa suosikkipiirtäjän hienoimmat taidonnäytteet - ihan pelkästään kopioimalla valmiita piirroksia kehittyy myös, sen voin luvata.
Tässä ketjussa on paljon hyviä vinkkejä, kuinka voi oppia paremmaksi piirtäjäksi ;D
Mallista piirtämisestä haluan mainita vielä yhden vinkin: hanki kokovartalopeili. Se on mainio piirtäjän apuväline erityisesti lyhennyksien tekoa opetellessa. Ainoa ikävä puoli peilissä on, ettei omaa ulkonäköään, kroppansa rakennetta ja sukupuoltaan voi halutessaan muuttaa nopeasti - ihmisvartalon anatomiset perussuhteet ovat peilin kautta silti helposti sisäistettävissä, kunhan jaksaa tarkkailla livenä myös muita ihmisiä.
Minun keho ei sovi sankarilliseksi hahmoksi :D Mähän liikaa mahan alueella rasvaa.
voimia ja tzemppiä, kyllä piirtämään oppii kaikki jotka jaksaa piirtää...
MUTTA jos haluaa piirtää ihmisiä/eläimiä/hahmoja liikkeessä, on pakko harjotella myös liikeratoja(?), eli välttää Jarmo Mäkilä' "efektiä" jossa esim. lyövä käsi on piirretty pysäytetystä live- hahmosta, ja kas kummaa, ei kuva näytä "liikkeeltä" ollenkaan, vaan kädeltyä ilmassa,vaikka kuinka sutisi "vauhtiviivoja" ;)
-- treenaan edelleen , en tyydy valmiiseen näinhän tää piirretään"mun tyylillä" laiskuuteen.Aina OPPII JA KEHITTYY ku vaan tekee.
Tietääkö joku onko olemassa vaikkapa absoluuttinen värisilmä, tai millaisia eroja värien havaitsemisessa on yksilöiden välillä?Ainakin Uderzo ja Walthery ovat värisokeita.
Näkevätkö ihmiset eri tavoilla, ja onko silmän ja aivojen välinen yhteys kaikilla samanlainen? (ja heittona mainittakoon että minulla on esimes todella huono kasvomuisti, vaikuttaisiko taiteellisiin pyrkimyksiini?)
Tietääkö joku onko olemassa vaikkapa absoluuttinen värisilmä, tai millaisia eroja värien havaitsemisessa on yksilöiden välillä? Tai miten vaikuttaa kyky hahmottaa tilaa ja etäisyyksiä? Näkevätkö ihmiset eri tavoilla, ja onko silmän ja aivojen välinen yhteys kaikilla samanlainen?
MUTTA jos haluaa piirtää ihmisiä/eläimiä/hahmoja liikkeessä, on pakko harjotella myös liikeratoja(?), eli välttää Jarmo Mäkilä' "efektiä" jossa esim. lyövä käsi on piirretty pysäytetystä live- hahmosta, ja kas kummaa, ei kuva näytä "liikkeeltä" ollenkaan, vaan kädeltyä ilmassa,vaikka kuinka sutisi "vauhtiviivoja" ;)
Ainakin Uderzo ja Walthery ovat värisokeita.Siinäpä oli minulle varsin yllättävä tieto. Ehkä se on syy herrojen varsin lennokkaaseen viivaan. Mutta miten Haikaralaivueen ensimmäisessä albumissa oleva Pilotessa ilmestynyt tarinan alkuperäinen maalattu ja väritetty kansi voi olla Uderzon käsialaa? Suomalaisessa albumissahan lukee, että maalaus on Uderzon käsialaa... Vai luulenko (jälleen) omiani?
Mutta miten Haikaralaivueen ensimmäisessä albumissa oleva Pilotessa ilmestynyt tarinan alkuperäinen maalattu ja väritetty kansi voi olla Uderzon käsialaa?Kyllä kai värisokea voi maalata. Jonkun muun "näkevän" kantsis varmaan tsekata maalaus viimeistään sitten kun se on valmis. Ettei vihreitä hevosia jää minnekään kummittelemaan.
Jonkun muun "näkevän" kantsis varmaan tsekata maalaus viimeistään sitten kun se on valmis.
Eikös noin ole tapana tehdä?Siis kenen?
Kyllä kai värisokea voi maalata. Jonkun muun "näkevän" kantsis varmaan tsekata maalaus viimeistään sitten kun se on valmis. Ettei vihreitä hevosia jää minnekään kummittelemaan.
Kyllä kai värisokea voi maalata. Jonkun muun "näkevän" kantsis varmaan tsekata maalaus viimeistään sitten kun se on valmis. Ettei vihreitä hevosia jää minnekään kummittelemaan.