Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => Aiheen aloitti: Morgan Kane - 21.11.2009 klo 22:54:37
-
Aasinsiltana kysymykseen ja aivan ilmeisesti off-topic ja olkaa hyva ja deletoikaa, mutta please jos tietoa on tai vinkkeja niin PM...
eli loytyykohan edes mitaan forumia jossa keskusteltaisiin kuten Kvaakissa ikaan mutta pokkareista, tassa tapauksessa Morgan Kane -sarjasta?
Eli Otava kustansi mutta 2 viimeista numeroa ei ikina suomennettu, itse lahestyin Norjalaista yritysta ja Otavaa kohtaan 2005-2006 paikkeilla mutta en saanut vastausta ja aihe unohtui....kysyin kuka omistaa oikeudet ja tarjouduin itse jopa ostamaan oikeudet jotta saataisiin 2 viimeista numeroa suomennettua ja julkaistua. Ei vastausta.
Den Siste Jakten ja Kane's stjerne (novellikokoelma) kyseiset teokset, norjaksi olen ne tilannut mutta olisi mielestani kulttuuriteko jos saisi suomeksi vaannettya.
Kuinka edes maallikko lahtee tallaista tilannetta purkamaan ja selvittamaan? Mielestani aika outoa etta kyseisia 2 viimeista numeroa ei ikina suomennettu ja julkaistu, vaikka uusintapainokset kuitenkin tehtiin muista numeroista.
-
Eli Otava kustansi mutta 2 viimeista numeroa ei ikina suomennettu, itse lahestyin Norjalaista yritysta ja Otavaa kohtaan 2005-2006 paikkeilla mutta en saanut vastausta ja aihe unohtui....kysyin kuka omistaa oikeudet ja tarjouduin itse jopa ostamaan oikeudet jotta saataisiin 2 viimeista numeroa suomennettua ja julkaistua. Ei vastausta.
Mikä tai kuka on tämä mainittu norjalainen yritys? Yleensähän tämmöisissä painotuotteissa on nykyään mainittu oikeuksien omistajan nimi. Siis se että kenellä on kopyright tai oikeudet hahmoon/kyseiseen sarjaan.
Tuntematta tapausta tarkemmin voisi kuvitella että Otava on aikanaan ostanut oikeudet koko sarjaan. Ilmeisesti kuitenkin rajoitetuksi ajaksi(?). Jostain syystä viimeistä kahden osan tekemistä ei vain ole katsottu kaupallisesti (tai kustantamon linjan tai ajateltujen markkinointiponnistelujen tai jakelun ongelmien kannalta tai jostain muusta syystä) järkeväksi. Jossain vaiheessa Suomen alueen oikeudet palautunevat alkuperäiselle omistajalle.
Ei kuitenkaan ole mitenkään ainutlaatuista, että sarja jätetään kesken tai että julkaisuoikeuksia ei kannata Suomeen ostaa. Tämä voi johtua monesta syystä, oikeudet voivat olla yksinkertaisesti liian kalliit tai sitten oikeuksien omistaja ei vain jaksa edes vaivautua neuvottelemaan näin pienellä aluella operoivan kustantajan kanssa.
-
Olen silloin tällöin kytännyt huutonetistä, myisikö joku könttänä kaikki Kanet.
Kerran myi joku, mutta hinta oli vähän liikaa budjetilleni. :'(
-
Hommasin läjän Morgan Kane -kirjoja. Putkeen tuossa taitaa olla n. tusina ekaa kirjaa ja sitten joitakin hajanumeroita.
Olen nyt lukenut kaksi ensimmäistä tarinaa
1. Ilman armoa
2. Lohikäärmeen kynsissä
Ensimmäinen oli ookoo, kakkonen oli ihan kummallinen rakenteeltaan, mekeinpä avuton juonenkuljetukseltaan. Muistaakseni tason pitäisi nousta jatkossa.
Aion lukea kaikki Kanet järjestyksessä, kiinnostavaa niissä on sankarin elämän seuraaminen vuosikymmenien ajan. Ja tuleepa siinä samalla sivuttua Ameriikan historiaa, vaikka Masterson taitaa kyllä kirjoittaa aika omanlaistansa historiankirjoitusta.
Kannet on aivan sikahienoja.
edit
Kirjojen alkutekstissä luetellaan Kanen tuntomerkit. Siinä sanotaan että tähdenmuotoinen arpi on vasemmassa kädessä!!! Mutta totta kai tuo arpi on oikeassa kädessä. Samassa kuin nahkatuppi.
edit2
Luin tuon ekan viestin. Kaikkia Kaneja ei siis olekaan julkaistu suomeksi!? Mikä harmi!
Totta kai me haluamme lukea liittovaltionseriffi Kanen viimeisetkin vaiheet. Rgntdju!
Nyt on mieli musta.
-
Minä omistan nuo 80 Morgan Kane -pokkaria ja harvinaisemman Santa Fen verinen tie -kirjan, joka kertoo MK:n nuoruudesta, sekä 5 suomennettua sarjakuva-albumia. Kaikki on luettu useampaan kertaan ja olen myös odottanut vuosia noita suomentamattomia MK kirjoja. Samalla voisi julkaista 70-luvulla ilmestyneet 2 Diabolito-kirjaa, joissa on päähenkilönä Morgan Kanen poika Paco Galan, sekä 90-luvulla julkaistut 4 El Diablo-kirjaa, joissa Morgan Kane vielä seikkailee poikansa kanssa. Näistä viimeisessä ( Stormens öye? ) hän tiettävästi kuolee.
-
Korjaus edelliseen viestiini: Diabolito-kirjoja ilmestyi 3kpl.
-
Santa Fen verinen tie tuli mulle rippilahjan muodossa. :)
-
En ole noita lukenut, mutta aikanaan eräs noita ostanut kertoi että Kane kuoli eikä sarja enää ilmesty.
Ei taida Kane-kirjoja ilmestyä enää, kirjailija on ymmärtääkseni kuollut.
edit:
Aikoinaan Kaneja tuli luettua vaihtelevasti välillä "Revolverimiehen perintö" - "Vaarallinen maa"
-
Mäkin luulin että Kane kuolee viimeisessä kirjassa, mutta tuo Garwinin viesti antaisi ymmärtää toisin.
-
Mäkin luulin että Kane kuolee viimeisessä kirjassa, mutta tuo Garwinin viesti antaisi ymmärtää toisin.
"In the last book Louis Masterson wrote, Kane was shot and killed by enemies in a deserted city on the Mexican border, facing overwhelming odds."
Lähde: Wikipedia (http://en.wikipedia.org/wiki/Morgan_Kane)
-
Kane ei tosiaan kuole vielä kirjassa Viimeinen taistelu (nro 80). Jesse Rawlins ja Sundanse Kid kuolevat, mutta Butch Cassidy ja Morgan Kane pakenevat. Pinkertonin etsivätoimisto saa vuoden kuluttua selville, että Kane on elossa ja kaksi miestä saa korkealta taholta tulleen käskyn etsiä ja tappaa hänet. Kane löydetään entistä sairaampana ja huonokuntoisempana ja tappamisen sijasta karkoitetaan Meksikoon. Siellä hän ajautuu taistelemaan Pancho Villan puolella (v.1910) Meksikon sisällissodassa ja tapaa poikansa ja tarina jatkuu. Viimeisessä El Diablo-kirjassa Morgan Kane kantaa vielä kerran Liittovaltion sheriffin tähteä ja todella kuolee ammuttuna jossakin pienessä aavekaupungissa kadoten lopullisesti historian näyttämöltä. Olipa runollista!
-
Juu näin on. Tosin siinä viimeisessä El Diablo-kirjassa Kanen kuolema jätetään pikkaisen avoimeksi. Myöhemmin kirjailija on vakuuttanut, että kyllä se Kane siinä kuoli.
Kanen kuolema pokkarissa 80 on yleinen harhaluulo. Niinhän siinä annetaan ymmärtää ja kun sarja Suomessa loppui siihen, niin ei tarvitse moista harhaluuloa ihmetellä. Alkuperämaa Norjassa tuli tätä peruspokkarisarjaa vielä kaksi numeroa eli yhteensä 82 osaa.
-
Katselin tuossa Teemalta tallentamani ihan kelvollisen Marlon Brandon länkkärin Vihan riivaama ( One-eyed jacks ) 1961 ja tuli vaan mieleen, että K.Hallbing alias Louis Masterson on varmaan "lainannut" tästä filmistä Morgan Kanen tarinaan oleellisesti liittyvän jutun. Elokuvassa Brandon esittämä lainsuojaton pyssysankari ruoskitaan ja hänen revolverikätensä murskataan. Myöhemmin paranneltuaan haavojaan hän katselee kättään, jonka nimetön sormi ei toimi. Hän pyöräyttää sattumalta kaulakorun ketjun sormiensa ympärille ja huomaa nimettömän liikkuvan muiden sormien mukana. Seuraavassa kohtauksessa nimetön ja keskisormi on liitetty yhteen nahkatupella ja alkaa armoton harjoittelu aseen vedossa. Kuullostaako tutulta?
-
Tietäisikö kukaan mistä voisi nähdä nämä kaikkien ilmestyneiden Morgan Kane kirja pokkarien kansikuvat?
-
Ainakin norjalaisen Paal Olstadin sivulta ( http://home.online.no/~p-olstad/morgan_kane/index.html ) löytyy lista alkuperäisistä kirjoista ( 82 kpl ) ja kun klikkaa kirjan nimeä, tulee esiin alkuperäisen norjalaisen pokkarin kansikuva. Samat kannet kuin suomennetuissa, paitsi nimiä vaihdeltu joissakin.
-
Mielenkiintoista. Suomen 80 on norjan 81 ja erikoisjulkaisu Santa Fen verisellä tiellä on Norjassa julkaistu numerolla 70 (norskikansi on muuten paljon hienompi kuin suomijulkaisussa...). Eli ainut, joka varsinaisesti puuttuu on tuo viimeinen numero eli 82.
-
Katselin tuossa Teemalta tallentamani ihan kelvollisen Marlon Brandon länkkärin Vihan riivaama ( One-eyed jacks ) 1961 ja tuli vaan mieleen, että K.Hallbing alias Louis Masterson on varmaan "lainannut" tästä filmistä Morgan Kanen tarinaan oleellisesti liittyvän jutun.
Pistin ihan saman merkille.
Ei tuo ole ens. eikä viimeinen kerta kun asioita tällä tavalla lainaillaan sieltä täältä - tai otetaan vaikutteita. Tapahtuu kaikkialla. Mutta mielenkiintoista.
Timo
-
Kiitos Garwin. Upeita kansikuvia. ja todella nätin näköisiä typyjä.
Pistin tuonne uuden linkin, kun tuo ylempi linkki vanhentunut.
https://www.poetsoftware.no/morgan_kane/index.html
-
Mielenkiintoista. Suomen 80 on norjan 81 ja erikoisjulkaisu Santa Fen verisellä tiellä on Norjassa julkaistu numerolla 70 (norskikansi on muuten paljon hienompi kuin suomijulkaisussa...). Eli ainut, joka varsinaisesti puuttuu on tuo viimeinen numero eli 82.
Suomen Länkkäriseuran sivulla ( http://users.abo.fi/ahynynen/SuomLank/artikkelit/Louis_Masterson.html ) mainitaan suomentamattomiksi nro 82. Den siste jakten 1982 ja Paal Olstadin listalla nron 75. alle "piilotettu" nro 83. Kane`s stjerne 1985, joka on viimeinen MK-sarjassa ilmestynyt kirja. Tämän novellikokoelman tarinoita on ilmestynyt suomennettuna muissa lehdissä/pokkareissa. Alkuperäisessä sarjassa on siis 83 kirjaa.
-
Hassua, luulin jo osaavani erottaa mies- ja naiskirjailijat toisistaan tekstin perusteella. Mutta wikipedia tietää että Louis Mastersonin takana olevan oikea nimikin kuuluu miehelle. No, ainakos sitä vain väärässä ollaan.
Lueskelin tässä uudestaan Kaneja, ja pisti silmään hahmon ulkonäön ja olemuksen kuvailu. On kirjailija varmaan pitänyt Clintin kuvaa edessään tai ainakin mielessä välkkynyt kun on kirjoituskonetta näpsytellyt.
-
Löysin tämän Morgan Kanen kuvittajan sivut. Mies on Ernst Vevle Olsen, myöhemmin nimellä Ernst Meister, joka on luonut Morgan Kanen hahmon Kjell Hallbingin kuvauksen pohjalta ja tehnyt kirjojen kannet, tai ainakin suurimman osan niistä sekä Morgan Kanen sarjakuva-albumit. Sivulla ( http://www.ernstvevleolsenmeister.com/33419782 ) kohdassa 3. hän kuvailee MK:n kasvojen syntyä ja mainitsee ainakin Clint Eastwoodin, Sean Conneryn ja Lee van Cleefin valkokankaan puolelta. Voisi kuvitella, että kirjailijan mielessä on pyörinyt samanlaisia esikuvia. Meikäläisen ruotsin kielen taidoilla nämä norjalaiset sivut ovat kyllä aika tankkaamista, mutta kyllä noista jotain saa irti. Onneksi ei ole tanskaa. Sivuilta löytyy myös taiteilijan muita töitä, maalauksia, sarjakuvia, kirjan kansia ym.
-
Teininä harmitti, kun en päässyt Kanen mittaan. Neljä senttiä jäi uupumaan...
-
Kaksi kirjaa alkuperäisestä "keltaisesta" sarjasta jäi kokonaan suomentamatta, Den Siste Jakten, jossa Kane palaa Boliviasta Amerikkaan sekä Kane's Stjerne, joka on novelli-kokoelma. Yhdessä näistä novelleista Kane sekaantuu suomalais-syntyiseen Aina Lehtiseen.
Viimeisen taistelun jälkeen Hallbing alkoi kirjoittaa Diablito-sarjaa (Kanen poika Paco Galan kts. Paholaisen valittu). Näin ollen Den Siste Jakten ilmestyi vuosia myöhemmin Norjassa, lähinnä linkittämään Kane- ja Diablito-sarjan yhteen. Kane kun esiintyy Diablito-sarjassakin, tosin ensi kertaa vasta kolmannessa kirjassa. Hallbing piti taas taukoa kirjoittamisessa ja myöhemmin ilmestyi sitten vielä neljä El Diablo- kirjaa, joissa Kane on kaikissa mukana.
Diablito-kirjat pyörivät paljon härkätaistelun ympärillä ja Kane vierailee Euroopassakin. Kirjailija oli ilmoittanut Norjan radiossa, että Kane tulee nousemaan Titanic-nimeä kantavaan paattiin...näin ei kuitenkaan jostain syystä käynyt ja loppu tuli luodin kautta.
Suomalainen sarja eroaa hieman Norjalaisesta. Kuolettava luoti- kokoelmasta on jätetty yksi novelli kokonaan pois. Viimeistä Cheyenneä on lyhennelty. Legenda Morgan Kanesta puuttuu myös yksi novelli, juuri se, mistä norjalaiset väsäsivät Kane-lyhyt-elokuvansa.
" ...terveenä ja intohimoisena ulkoilmaihmisenä etsi Morgan Kane lepoa ja rauhaa luonnosta. Erityisesti rasittavan tehtävän jälkeen hakeutui hän mahtavan luontomme rauhaan. Yksinäisen nuotionsa vieressä, ymmärtäväisten tähtien ja Herramme silmien alla etsi hän nöyränä paluuta alkuperäiseen. Ja metsän varjossa, kuohuvan kosken partaalla, raikkaan kesätuulen huuhtoessa pois ajatukset jotka eivät kuuluneet metsän miehelle, imi hän uutta voimaa työhönsä syvällä maassa olevista juurista. Nämä juuret olivat istuttaneet rikkaaseen maahan auralla käännön jälkeen esi-isämme, jotka olivat lopullisesti kääntäneet selkänsä ahdasmieliselle ja alistetulle Euroopalle. Kuten suuri edeltäjänsä eversti William F. Cody, lapsien ja vanhusten tuntema ja rakastama Buffalo Bill:kin, on Morgan Kane suuri metsästäjä ja luonnossa liikkuja..."
Morgan Kane oli jokseenkin juovuksissa. Sanat tuntuivat uivan. Jotkut niistä pistivät silmään. "Nöyrä". "Metsän mies". "Tuntema ja rakastama...Buffalo Bill". "Raikas kesätuuli"...Kane kaatoi tuhkakupin, kirosi ja nousi sängystä huimausta tuntien. Hän kahlasi papereissa.
- Kesätuuli, häh, hähhää...eikö kaveri ole koskaan kuullut talvesta?, mumisi hän. "Ymmärtäväisten silmien ja Herramme tähtien...pföy!" Hän sylkäisi ikkunan alla olevaan sankoon. Kerran hän oli lähes jäätynyt hengiltä "lempeässä luonnossa"...hänestä oli vähällä tulla ketun ruokaa "yksinäisen nuotionsa äärellä" ja hän oli palannut takaisin siltä metsästysreissulta kaikkea muuta kuin voimissaan ja puhdistuneena. Mutta panon hän oli saanut silloinkin - ja vieläpä aivan ammattilaiselta. Ja jokusen oli täytynyt kuolla...
-
Pistin ihan saman merkille.
Ei tuo ole ens. eikä viimeinen kerta kun asioita tällä tavalla lainaillaan sieltä täältä - tai otetaan vaikutteita. Tapahtuu kaikkialla. Mutta mielenkiintoista.
Timo
Näinpä.
Seriffi McCloud TV-sarja on saanut ideansa Eastwoodin elokuvasta Rautainen Googan.
Miami Vice lähti ajatuksesta siirtää Hill Street Bluesin Renko ja Bobby Miamiin.
-
Onko kukaan vielä huomannut, että Morgan Kanesta olisi tuloillaan elokuva vuonna 2013. Nimeltään Morgan Kane: the Legend Begins. Käykääpä vaikka imdb:n sivuilta tarkistamassa. Youtubessa on elokuvasta pieni esittelypätkäkin nimeltä Who is Morgan Kane. Elokuva sijoittuu vuoteen 1876. Eli Morgan Kanen nuoruuteen.
-
Lisää tietoa löytyy sivulta: www.variety.com/article/VR1118036570?refcatid=13&printerfriendly=true. Se on taas eri juttu, tuleeko projektista koskaan mitään ja jos tulee niin millaista. Kunnollista Modesty Blaise-elokuvaakin tässä on odotettu kymmeniä vuosia.
-
Morgan Kanessa olisi ainakin edellytykset hyvään elokuvaan. Miehellähän on aivan mahtava persoona ja luonne. Heikkouksineen ja vahvuuksineen. Tarvittaisi vaan hyvät näyttelijät, mielenkiintoinen käsikirjoitus ja toimiva ohjaus, niin näillä resepteillä pitäisi saada ihan kunnon keitos aikaiseksi. Ainakin itse olen siinä uskossa, että mahdollisuuksia kyllä olisi.
-
Totta puhut Herman. Edellytyksiä hyvään elokuvaan, elokuviin, tai TV-sarjaan kyllä olisi riittävästi. On vaan niin paljon asioita, jotka voivat mennä pieleen. Hmm... olen näköjään tullut vanhemmiten todella pessimistiseksi tällaisten uutisten suhteen. Jotenkin vain tuntuu, että uutisen James Bond-vertaus ja non-stop action ei oikein lupaa hyvää ( huokaus ). Onneksi tuon uutisen mukaan porukassa on joku norjalaissyntyinen, joka varmaan? ainakin ON lukenut kirjat.
-
Sivuhuomiona mainittakoon, että elokuva-asialla alkaa olla kiire, sillä kasvava sukupolvi ei varmasti tiedä, kuka on Morgan Kane. Ja jos joskus näkevät ko. pokkareita, niin harva "viitsii" lukea tekstiin perustuvaa lännentarinaa. Aku Ankkakaan ei enää tavoita kaikkia. Toisin sanoen MK:sta varmasti kiinnostunut kohdeyleisö ei ole ihan nuorisoa. Mutta toisaalta jos leffa on hyvä, niin ehkä joku nettisukupolven kasvatti kiinnostuu alkuperäisistä tarinoista ja kerää Kanet itselleen.
Varsinkin jos keräilijää ei haittaa, että kaikki eivät ole ensipainoksia, niin Kanet saa kohtuullisella vaivalla ja hinnalla itselleen.
-
Olenhan itsekin nuori ja nettisukupolvinen. Ja ensimmäisen Kane pokkarin tilattuani ja luettuani,( Kohtaaminen Tascosassa oli tämä kyseinen pokkari, ja oli muuten aivan hemmetin hyvä,) tykästyin sarjaan samantien. Sen jälkeen olen ostellut ja tilaillut niitä eri antikvariaattien sivuilta ja huutonetin kautta.
-
Voisiko joku ystävällinen sielu laittaa tänne kuvan etukannesta ja selästä kirjasta Santa Fen verinen tie.. Jotenkin tuntuu, että on hankala katsoa kirppareilta tuhansien ja taas tuhansien kirjojen joukosta jotain sellaista, mitä ei ole edes nähnyt ennen. Tietäisi edes hiukan ulkonäköä :D
-
Tiedän tunteen...
Toivottavasti tästä on apua. Huonolla kännykkäkameralla napattu. Kirjan koko on 12,5 cm x 20 cm, reilun sentin paksuinen. Ja kyseessä siis pehmeäkantinen opus.
-
Se Santa Fen verinen tie, jonka minä olen nähnyt ja aikoinaan lukenutkin oli kovakantinen. Yrittelin huudella taannoin Huuto netistä, mutta hinta nousi lähelle satasta, jota en olisi k.o kirjasta suostunut maksamaan...
-
Mun Verinen tie on pehmeäkantinen. Näköjään tuota on sitten molempina versioina.
No, toinen tykkää äidistä ja toinen pehmeäkantisesta...
-
No tuo pehmeäkantinen on ainakin sellainen, ettei vahingossa jää huomaamatta, kun nuo muutkin pehmeäkantiset tulee aina kompattua.
Olen tähän mennessä etsinyt vain kovakantista, kun en tiennyt pehmeäkantista olevankaan...
-
Minullakin on pehmeäkantinen, enkä ole toisesta tiennytkään. Onko siinä kovakantisessa siis samanlaiset kannet? Olen aina luullut, että nämä Otavan Kolmen tähden sarjan kirjat ovat kaikki pehmeäkantisia, sillä minulla on kaksi sen sarjan vanhaa pehmeäkantista Modesty Blaise-kirjaa.
-
Minäkään en ole koskaan kuullut kovakantisesta versiosta.
Ehkä kyseessä on joku kirjaston sitoma kappale?
-
En tiennyt minäkään mittään kovakantisesta, mutta jos on eri ISBN-numerot, niin totta sen täytyy olla.
-
En tiennyt minäkään mittään kovakantisesta, mutta jos on eri ISBN-numerot, niin totta sen täytyy olla.
Eiku... Minä vähän sekoilin niiden ISBN-numeroiden kanssa. Katsoin vähän huolimattomasti fennican tietokantaa, ei siellä löydy kuin yksi ISBN. Mielestäni muokkasin sitä viestiäni, mutta tein ilmeisesti jotain hassua, koska viestiä ei näy enää ollenkaan tässä ketjussa.
-
Hassua, luulin jo osaavani erottaa mies- ja naiskirjailijat toisistaan tekstin perusteella. Mutta wikipedia tietää että Louis Mastersonin takana olevan oikea nimikin kuuluu miehelle. No, ainakos sitä vain väärässä ollaan.
Lueskelin tässä uudestaan Kaneja, ja pisti silmään hahmon ulkonäön ja olemuksen kuvailu. On kirjailija varmaan pitänyt Clintin kuvaa edessään tai ainakin mielessä välkkynyt kun on kirjoituskonetta näpsytellyt.
Clintin elokuva "Hirttäkää heidät" ...
Siinä Clint veti kunnon Morgan Kane -otteella ; arpi kurkussa , ei asekädessä ...
Mitä tulee tuohon asekäden vaurioittamiseen ... harrastin aikanani pistooliammuntaa rutkasti ja ymmärrän hyvin sen kammon mitä Kane/Brando/kukaan vakavasti asiaan suhtautuva tuntee toimintakätensä vammautumiseen .
Mukaillen ...mitä tuntevat Kvaakin sarjakuvapiirtäjät ajatellessaan kynäkätensä rusahtavan haulikonperän alla ?
"Sivuhuomiona mainittakoon, että elokuva-asialla alkaa olla kiire, sillä kasvava sukupolvi ei varmasti tiedä, kuka on Morgan Kane"
Osittain oikein , kyllä kane on tietoisuudessa - ei unholassa.
Divareita kierrellessäni on tullut bongattua erittäin useasti parikymppisiä henkilöitä , kumpaakin sukupuolta , tutkaamassa Morgan Kane - valikoimaa läpi ... ja pieteetillä .
Itse elokuvasta ... sen juoni perustuu Morgan Kane - sarja numeroihin 38 ja 39 .
Eli tarina alkaa juuri mistä pitääkin ... nuori asesankari tapaa lainsuojattoman "El Coyote'n" , joka kouluttaa hänet huippuunsa aseenkäsittelyssä .
Dwight
-
Tuotantoyhtiö WR Films:in perustaja, norjalainen Ryan Wiik ilmoitti viimeisessä haastattelussaan, että 30 mil. dollarin Morgan Kane elokuvan käsikirjoitus on valmis ja ohjaaja valmiina aloittamaan kuvaukset syksyllä. Pääosan esittäjää hän ei suostunut sanomaan. Yhtiö on hankkinut oikeudet myös kirjojen julkaisuun sähköisinä e-kirjoina USA:ssa. Yhtiön Morgan Kane mainoskuvassa ja lyhyessä teaserissä Kanea esittää Wiik itse.
http://morgankane.wrfilms.com/
Teaser Youtubissa: http://www.youtube.com/watch?v=zslOulC5x8w
-
Kiitos teaser-linkistä. En malta odottaa tuon tuloa!
Toivottavasti tulisi myös pienempiin teattereihin.
-
Ihmettelen jos tulee ylipäätänsä Suomeen edes DVD:nä.
-
Ihmettelen jos tulee ylipäätänsä Suomeen edes DVD:nä.
Älä nyt tollai pelottele :D
-
Itsekään tuskin maltan odottaa elokuvan ilmestymistä. Norjassa kuiten ilmestyy varmasti. Onhan hahmo sentään sieltä lähtöisin, niin miksei muka ilmestyisi myös Suomessa?
-
Ensinnäkään tuo tiiseri ei vakuuttanut millään tavalla, toiseksi lännenelokuvia ei ole viime vuosina juurikaan tehty ja jos on tehty, niin vain harva on päässyt edes DVD-levitykseen Suomessa. Toivon olevani väärässä.
-
Tässä olisi tällainen toinenkin linkki. http://vimeo.com/wrfilms/mkebookteaser
-
Kyllä Janne noita länkkäreitä on muitakin tulossa. Olisikohan lännenelokuva taas nousussa. Kiinnostavimpina v. 2012 lopussa esim. Tarantinon "Django Unchained", mukana Jamie Foxx, Leonardo DiCaprio, ym. , Disneyn suuren budjetin filmi "The Lone Ranger", jossa Johnny Depp näyttelee Tontoa, sekä minusta henkilökohtaisesti ehkä mielenkiintoisin "The Further Adventures of Doc Holliday", sillä olen aina ollut jostain syystä kiinnostunut tuosta revolverimiehestä ja hänen suhteestaan legendaariseen Wyatt Earpiin. :)
-
Olisikohan lännenelokuva taas nousussa.
Toivotaan. Etenkin Tarantinon leffaa minäkin odotan innolla.
-
Tässä olisi tällainen toinenkin linkki. http://vimeo.com/wrfilms/mkebookteaser
Aseen kahva on väärin .
Nahkatuppi sormien ympäri on väärin .
Kanen aseessa on musta kahva ( valkoinen kahva oli ainoastaan silloin , kun hän tapasi Coyoten. "Kiilloitettua luuta , sileä kuin naisen rinta ... bueno . Mutta liukas." )
Kun Kanea ammuttiin vatsaan , kun ensin oli laukaistu käden läpi , luoti kimposi aseen kahvasta ja kane täytti uran hartsilla ...joka pehmeni lämmössä ja haittasin vetoa . Kane ratkaisi ongelman hieromalla hienoa hiekkaa pehmenneeseen pintaan .
Nahkatuppi ei ole kaksiosainen , vaan yhtenäinen "tuubi" sormien ympäri.
Dwight
-
Jaahas, Ryan Wiikin facebook-sivulla on valokuvia, 16 kpl, testikuvauksista, joten projekti tuntuu etenevän. Testikuvauksissa MK:a näyttelee taas Ryan Wiik itse. El Coyoten hahmo on myös tunnistettavissa. Koska näyttelijöitä ei ole vielä julkistettu, nämä eivät varmaankaan esitä hahmoja itse elokuvassa (?).
http://www.facebook.com/RyanWiik
Myös eBooksien kansissa, jotka ovat sinänsä aika onnistuneita, Morgan Kanena on Ryan Wiik. Hmm... ehkä Wiik aikoo sittenkin itse näytellä Kanea.
http://morgankane.wrfilms.com/www/mk/ebooks/us/
-
Ihan siistejä koekuvia sekä ebooks kansikuvia. Kirjoja julkaistu jo yhteensä 12 kappaletta. Saas nähdä milloin leffa valmistuu.
-
Itse löysin kaapista isäni vanhoja ''Morgan Kane'' kirjoja ( numerot 65-66 ) , onkohan näillä mitään arvoa, tai miltä vuosiluvulta edes ovat? ^-^
-
Itse löysin kaapista isäni vanhoja ''Morgan Kane'' kirjoja ( numerot 65-66 ) , onkohan näillä mitään arvoa, tai miltä vuosiluvulta edes ovat? ^-^
Eipä noilla sen ihmeempää arvoa ole. 1-5e vähän riippuen kunnosta ja siitä onko ykköspainoksia vai ei.
Harva kai silti on valmis maksamaan vitosta...
-
Itse löysin kaapista isäni vanhoja ''Morgan Kane'' kirjoja ( numerot 65-66 ) , onkohan näillä mitään arvoa, tai miltä vuosiluvulta edes ovat? ^-^
Kaneja keräillään ja niillä on oma muutaman euron arvonsa. Huuto.netissä on mennyt näillä hinnoilla (http://www.huuto.net/fi/showlist.php3?status=C&stype=A&classification=0&sellstyle=K&tits=morgan+kane&order=N)...
-
Kyllä noista numeroista, jos ovat ensipainosta ja hyvässä kunnossa, voi saada yli kympinkin.
-
Sheriffisarjan N 33 hirsipuu ja tähti niit olis mul 2 priimaa tai parempia en ole ikinä nähnyt onko tuo ilmestynyt kanesarjassa 1-80 ? Tästä ollut joskus puhetta mut unohtunut jo mulla,ilmestynyt joskus 60 luvun lopulla.
-
On se ilmestynyt perussarjassakin mutta eri nimellä, numeroa en muista. Tosin tuo hirsipuu ja tähti on ns. pidennetty versio.
-
On se ilmestynyt perussarjassakin mutta eri nimellä, numeroa en muista. Tosin tuo hirsipuu ja tähti on ns. pidennetty versio.
Ok!KIITOS tiedosta tuosta on aina ajoittain väitelty ja olen aina ollut väärässä. :-[
Q=<>
-
Kerronpa teille tarinan. Sain joskus pikkupoikana käsiini Sheriffi kirjat-sarjan pokkarin nimeltä "Kunnian tie" (1965). Se kertoo ikääntyneen, keuhkotulehdusta sairastavan revolverisankarin Clay Allisonin elämästä: hänen muistoistaan, peloistaan, painajaisistaan ja yrityksestä unohtaa entinen elämä ja piiloon kääritty revolverivyö kaksine aseineen.
Jostain kumman syystä tuo pokkari kiehtoi minua silloin valtavasti ja pidin sen tiukasti tallessa, vaikka hävitin kaikki muut vastaavat läpyskät lähes heti luettuani.
Sitten joskus 70-luvun loppupuolella luin ensimmäisen Morgan Kanen ja koin jotain samanlaista. Kului taas useita vuosia ja luin aina välillä "Kunnian tien" uudelleen. Jossain vaiheessa, ehkä 90-luvulla, sain tietää, että Louis Masterson olikin oikeasti norjalainen Kjell Hallbing ja seuraavan kerran pokkarin esiin kaivettuani minulle selvisi miksi olin säästänyt tuon teipeillä paikatun, risaisen ja kellastuneen pikku kirjan: Kannessa oli kirjoittajana K.Hallbing.
Olin siis tunnistanut laatukirjan jo pikkupoikana satojen vastaavien siihen aikaan ilmestyneiden pokkarien ja lehtien joukosta. "Kunnian tie" ("Aerens Vej") tulee vieläkin luettua, varovasti, aina uudestaan.
-
Löysinkin muutamia komeita Espanjankielisiä Morgan Kane kirjojen kansikuvia. Oli pakko laittaa ne näytille. Suurempina eivät kuvat mahtuneet, mutta kaitpas ne tällaisenakin näkee.
-
Jean "Moebius" Giraud on myös tehnyt Morgan Kane kansikuvituksia. Ja ovat todella hienoja.
-
Tässäpä oiva esimerkki Giraudilta.
-
Noita kansikuvia muistaakseni on aika monta. Minulla on Blueberry kirjassa noita Morgan Kanen kansia. Makean näköisiä.
-
Täältä voi nähdä tarkemmin lähes kaikkien niiden maan kannet joissa Morgan Kaneja on julkaistu. http://www.morgankane.org/99979367
-
Ensinnäkään tuo tiiseri ei vakuuttanut millään tavalla, toiseksi lännenelokuvia ei ole viime vuosina juurikaan tehty ja jos on tehty, niin vain harva on päässyt edes DVD-levitykseen Suomessa. Toivon olevani väärässä.
Totta mutta 15:10 fort yumaan oli varsin kelvollinen ja pääsi jopa suomessa dvd:lle. Django Unchained tiemmä hyvä. Parhaat westernit on toki tehty aikapäiviä sitten italiassa ja yksi niistä, erinomainen great silence julkaistiin uudestaan viime kuussa suomessa, budjettihintaan...
toivottavasti tätä ei katsota mainostamiseksi;
http://cdon.fi/elokuvat/the_great_silence_-_suuri_hiljaisuus-22342810
http://www.discshop.fi/elokuvat/dvd/great_silence/P72377
Ja saattaapa anttilasta löytää myös...
Mitä tulee morgan kaneen, on viljalti aikaa lukemiseen. Muistaakseni loppu aika avoin ja sain silloin käsityksen morgan delaa ja butch&sundance selviytyvät hankalasta tilanteesta. Pitääpä hankkia viimeiset numerot uudestaan. Samaa aihettahan on sivuttu texissäkin.
-
Morgan Kanen sarjakuva-albumien painojälkeä ja muuta jälkeä on moitittu huonoksi. Itse en ole näitä sarjakuva albumeita vielä lukenut, mutta pari näytekuvaa sivuista löytyi. Ainakin näiden kuvien perusteella jälki näyttää mielestäni upealta. Tiedä sitten muiden Kane sarjis albumien painojäljestä. Tosin nämä kuvat ei ole Suomen, vaan Espanjan julkaisusta. Mahtaako Suomen julkaisun painojäljessä sitten olla eroa? Ihan mielenkiinnosta täytynee hommata ainakin pari ensimmäistä albumia itselle. Nämä kuvat on ekasta albumista Billy Gouldenin kuolema/El Gringo.
-
Morgan Kane -sarjisten kuvitus on kieltämättä hienon näköistä, mutta siitä huolimatta kuvat ovat jotenkin hengettömiä ja staattisia. Liike ja energia puuttuvat. Itse olen myynyt pois kaikki Kane-sarjikset, vaikka Mr Kane olikin nuoruuteni suuria sankareita. En muista kärsivätkö kaikki sarjakuvat kehnosta painojäljestä, mutta ainakin suurin osa. Pahin, tai oikeastaan ainoa, vika oli se, että viivapiirrokset ja värit eivät osuneet läheskään kohdilleen. Vika oli aika yleinen sen ajan sarjiksissa. Tuossa hispaani-versiossa värit ja viivapiirrokset näyttävät olevan melko hyvin kohdillaan.
TexKillerille (ja muillekin) tiedoksi, että viimeisessä pokkarissa Morgan EI delaa, vaikka pokkarista sellaisen mielikuvan aika moni on saanut. Sarja jatkui Norjassa jonkun aikaa, ainakin yhden pokkarin verran, ja sitten siirryttiin Kanen pojan seikkailuihin, joissa seikkaili myös itse isukki poikansa rinnalla.
-
Onkohan kellään tarkempaa tietoa tulevan Kane elokuvan edistymisestä? IMDB:n mukaan pitäisi ilmestyä 28 toukokuuta ensi vuonna.
Mielestäni tuo IMDB:llä oleva julistekuva antaa Kanesta liian silon kuvan. Oikeastihan miehen ulkonäkö on varsin rosoinen. Kovan elämän jättämät jäljet/ juonteet kasvoista puuttuu tyystin.
Tosin peilikuvassa, jossa Ryan Wiik Kane hahmossaan ja itse sarjakuva Kane ovat vierekkäin, on Wiik saanut mielestäni jo paremman Kane lookin aikaiseksi. se toki on vain yksi esimerkki.
Kyseinen kuva löytyy täältä. Tosin siinäkin huomaa, että Wiikin Kanella on revolverikahva valkoinen, kun sarjakuva Kanella taas musta. https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1704522879772066&set=gm.905811889447462&type=1&theater
-
http://users.abo.fi/ahynynen/SuomLank/artikkelit/Louis_Masterson.html
Eli noiden 80+1 ( Morgan Kane sarja + Santa Fen verinen tie ) lisäksi on suomennettu 3 Kanea.
Sheriffi-sarjassa nro 33 Hirsipuu ja tähti
Louis Masterson sarja, nro 20 Viisi ässää ja nro 23 Kuoleman kvartetti
Aina kun divareissa käyn, selaan läpi kummatkin lehdet Sheriffit ja LM kirjat, mutta noita kolmea en ole vielä löytänyt. Etsintä jatkuu.
-
Sheriffi 33 Hirsipuu ja tähti on ymmärtääkseni "lähes" sama tarina kuin Morgan Kane 15 Kuolleet eivät kerro.
LM 20 Viisi ässää sisältää viisi lyhyttä tarinaa, joista yksi (27 sivua pitkä) Morgan Kane tarina. Muiden 4:n henkilöt ovat: Owen Metzgar, Clay Allison, Jesse Rawlins ja El Sordo.
LM 23 Kuoleman kvartetti sisältää kuusi lyhyttä tarinaa, joista yksi (24 sivua pitkä) Morgan Kane tarina. Muut ovat: 2 Owen Metzgar tarinaa, 2 Jesse Rawlins tarinaa ja yksi El Sordo tarina.
-
Huomasin muuten, että Norjassa on ilmestynyt, luultavasti Kjell Hallbingin 80v päivän kunniaksi, juuri äskettäin teos "Den store boka om Morgan Kane" (Suuri kirja Morgan Kanesta).
345 sivua, kaikki mitä olet ikinä halunnut tietää MK:sta. 350 Norjan kruunua eli noin 41 euroa.
Tuskin tullaan ikinä suomentamaan, mutta jos osaa jonkin verran ruotsia saa varmaan jotenkin selvää. Morgan Kane nörtit käyttävät tietysti sanakirjaa.
http://www.norli.no/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?storeId=10651&urlLangId=-101&productId=2205923&urlRequestType=Base&langId=-101&catalogId=10051
-
Ok, kiitos tiedosta. En sitten enään tota Sheriffiä hae, mutta noi LM-sarjan kirjat voin ostaa jos sopivasti, sopivalla hinnalla tulevat vastaani. On kuitenkin yhteensä 51 sivua uutta ennen lukematonta Kanea.
-
Sheriffi 33 on kuitenkin vähän pidempi kuin varsinainen Kane-pokkari. Jos en ihan väärin muista, niin siinä on ainakin jakso siitä, kun Kane kouluttautuu rangeriksi. Ja tätä ei ole pokkarissa. On kuitenkin vuosia, kun olen nuo kaksi peräkkäin lukenut, joten voin muistaa jotain väärinkin.
-
Alkoi tuossa yksi päivä kiinnostaa tuon Morgan Kane-kirjojen yläkulman kuvan historia ja tässäpä löytämääni tietoa alan harrastajille:
Norjassa ilmestyi v.1964 Stjerne Western-sarjassa Lewis B. Pattenin (1915-1981) kirjoittama pokkari "Hevnen er hard" (Kosto on kova?). Pattenin länkkäreitä on myös suomennettu paljon. Tuon pokkarin kannessa on tuttu kuva. Kuvan henkilö on vain vasenkätinen, ase vasemmalla sivulla. Kuvan alareunassa näkyy taiteilijan nimi: Noiquet. Kyseessä on espanjalaisen kuvittajan Joan Beltran Bofillin (1934-2009) nimimerkki. Hän on kuvittanut lukuisten rikos-, länkkäri-, kauhu-, ym. lehtien ja kirjojen kansia. (1*)
Yksi kappale kyseistä pokkaria päätyi Kjell "Louis Masterson" Hallbingin kokoelmiin. Hän otti kuvan myöhemmin Morgan Kanen kuvaksi. Ensimmäinen Kane ilmestyi v.1966, eli kaksi vuotta em. pokkaria myöhemmin. Kirjojen kulman pikkukuva on alkuperäinen, mutta muuten Kanesta käytettiin jatkossa peilikuvaa alkuperäisestä. Noiquet siis keksi tietämättään Morgan Kanen ulkonäön. En tiedä 60-luvun, tai myöhempien aikojen kansikuvien julkaisuoikeuksista, mutta tuskin Noiquet sai mitään korvauksia koskaan.
Suomessa sama kuva, peilikuvana, ilmestyi ainakin Lännensarja-lehden 2/1970 Revolverisankarin poika kannessa. Huom. Noiquetin nimimerkki on edelleen kuvassa, mutta väärinpäin. (2*)
Morgan Kane-kirjan 59. Revolverimiehen muotokuva kannessa on sama kuva kehystettynä tauluna. Kirjan sivuilla kerrotaan 2,5 sivun verran kuinka Reina de Boucher maalasi tuota Kanen muotokuvaa ja kuinka hän päätyi juuri tällaiseen kuvaan. Huom. Kuva on katkaistu juuri Noiquetin nimimerkin kohdalta, mutta se erottuu silti osittain lampun alareunassa, väärinpäin. (3*)
Kuva Morgan Kanesta mustassa puvussa, valkoisessa paidassa, solmuke kaulassa ja nahkatuppi kädessä on Ernst Meisterin käsialaa. Hän käytti nimimerkkiä Ernst Vevle Olsen ja piirsi Kane kirjojen kansia ja kuusi MK sarjakuva-albumia. Tämäkin kuva on muunnos alkuperäisestä Noiquetin piirroksesta. (4*)
1* Alkuperäisen pokkarin kannesta löytyi pari kuvaa norjalaiselta keskustelusivulta: http://www.samlerforum.no/viewtopic.php?f=27&t=1504&hilit=H%C3%A5kon+Magnusson&start=1380
2* http://www.perunamaa.net/Lankkarikannet/Lannensarja/1970_2.jpg
3* http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=31001
4* http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=23091
-
Muistan lukeneeni jostain, että Vareksen esikuvana olisi ollut Morgan Kane.
-
Koska Morgan Kane- elokuvasta ei ole aikoihin kuulunut mitään, ajattelin jo että Ryan Wiik on ottanut rahat ja häipynyt. Tässä kuitenkin parin kuukauden takaista haastattelutietoa Oslon vierailulta.
- Wiik on ostanut itselleen Colt .45 Peacemakerin v.1876, jolla harjoittelee
- Kuvausten pitäisi olla alkamaisillaan Meksikossa. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Sonoraan Meksikoon. Perustuu kirjoihin El Gringo 38 ja El Gringon kosto 39.
- Budjetti n. 27 milj. dollaria.
- Rahoitus on kunnossa, studio buukattu, pääroolit päätetty (Ryan Wiik on M.Kane), tuottajana on Mark Huffam (mm. The Martian).
- Tunnettu ohjaaja, jonka nimeä ei toistaiseksi ole paljastettu.
- Tarkoitus on, että valmistuu 3 elokuvaa 3:n vuoden aikana.
- Ensimmäisen filmin nimi on "Morgan Kane". Pitäisi ilmestyä vuoden päästä, 2017.
- Morgan Kane elokuvat tulevat klassisten westernien sijaan painottumaan toimintaan, tyyliin James Bond, Jason Bourne.
-
Morgan Kane-tarina "Billy Gouldenin kuolema" oli kova juttu pienelle pojalle. Samassa albumissa oli toinenkin, Meksikoon sijoittuva Kanen nuoruudentarina, "El Gringo"tjsp. Piirrosjälki oli laadukasta, olisi kiva nähdä uudestaan vielä joskus. Yksi mikä kanssa jäi mieleen pyörimään oli se että Kanehan ei ainakaan noissa kahdessa tarinassa tosiaankaan ole mikään varsinainen sankari-hahmo. Jostain syystä Kanenkin seikkailujen seuraaminen kuitenkin jäänyt vähemmälle, eihän niitä ilmeisesti isommin ole sarjakuvina Suomessa julkaistukkaan?
-
Eipä noita sarjakuva-Kaneja ole kovin monta edes tehty. Yksi on kääntämättä suomeksi.
Täältä löytyy melkein kaikki tietämisen arvoinen Kane-julkaisuista:
http://users.abo.fi/ahynynen/SuomLank/artikkelit/Louis_Masterson.html
-
Eipä noita sarjakuva-Kaneja ole kovin monta edes tehty. Yksi on kääntämättä suomeksi.
Täältä löytyy melkein kaikki tietämisen arvoinen Kane-julkaisuista:
http://users.abo.fi/ahynynen/SuomLank/artikkelit/Louis_Masterson.html
Kiitos Janne! Tuoltahan tuokin tarkoittamani albumi löytyi.^^
-
Kiitos Janne! Tuoltahan tuokin tarkoittamani albumi löytyi.^^
http://sarjakuvat.eurocomics.info/morgan_kane.html
Tuolla on kannetkin.
-
Tuolla on kannetkin.
Ja tuolla, albumin nimeä klikkaamalla, löytyy kannesta isompi kuva ja alhaalta voi edelleen klikata joitakin näytesivuja ko. albumista.
http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/index.php?sivu=lehdet&moog_sarja_id=357
-
Kiitos vastauksista! Tuo varsinkin Moogin arkisto rokkaa kympillä^^
-
... Yksi mikä kanssa jäi mieleen pyörimään oli se että Kanehan ei ainakaan noissa kahdessa tarinassa tosiaankaan ole mikään varsinainen sankari-hahmo. ...
Se oli omaan mieleen se Kanejen vahvuus, ei ollut supersankari vaan jopa tärisevä alkoholisoitunut heikko ihminen.
Mikä kiinnostaisi tietää on Hallbingin lähdekirjaston teokset, sen verran tarkkaa historiatietoutta kirjat olivat täynnä. Ainakin hänellä täytyi olla Horan ja Sannin Pictorial History of the Wild West, niin tarkkaan joitain kuvauksia suoraan lainattu, ja vasta 90-luvulla tapahtunut historiatutkimus ja tieto The Wild Bunchin toimista Boliviassa mätsää aika tarkkaan 70-luvun Kane-kirjoja ja Horan & Sannissa sitä tietoa ei ole.
Olettaisin että Hallbingin kirjasto mahdollisesti testamentattiin jonnekin, ja itse elättelin joskus unelmaa että olisin suomennuttanut 2 viimeistäkin Kane-kirjaa, lähestyin Norjaan päin ja Otavaankin aiheesta aikoinaan kysellen kenellä on oikeudet mutta mitän vastausta en saanut, ja sitten tuli taas muita projekteja.
-
Siinäpä toive. Joku kun vielä joskus julkaisisi suomeksi nuo 2 puuttuvaa Morgan Kanea ja samaan syssyyn 3 Diablito- ja 4 El Diablo-kirjaa.
-
Siinäpä toive. Joku kun vielä joskus julkaisisi suomeksi nuo 2 puuttuvaa Morgan Kanea ja samaan syssyyn 3 Diablito- ja 4 El Diablo-kirjaa.
No diablo-juitsuista en ole uskaltanut edes uneksia. 2 puuttuvaa olen kahlannut läpi ja idean sain kyllä tarinasta kiinni mutta nyanssit puuttui.
-
Ruudinsavu-lehdessä oli joitakin vuosia sitten käännettynä kohtaus Morgan Kanen viimeisistä hetkistä.
-
Sarjan loppuvaiheilla tai siitä asti kun tarinat siirtyivät historiallisiin puitteisiin julkaisutahti oli melko tiuha. 2-3 viikon välein tuli mentyä bussilla Helsingin keskustaan ja Akateemiseen kirjakauppaan - voi sitä onnea kun oli ilmestynyt uusi Kane, joskus jopa kaksi odotti hyllyllä.
-
Norjasta nuo löytyisi kaikki: Kanet, Diablitot ja Diablot, hienoina kovakantisina. Ruotsin taidoilla varmaan jotenkin luettavissa. 1 kruunu = n. 0,1 euroa.
https://www.allershopping.no/allerbok/morgan-kane
-
Se oli omaan mieleen se Kanejen vahvuus, ei ollut supersankari vaan jopa tärisevä alkoholisoitunut heikko ihminen.
Samaa mieltä. Mutta mitenhän lie elokuvan laita. Olen jo miettinyt että mahtaakohan enää edes ilmestyä koko leffaa kun mitään ei ole kuulunut. Kohta jo puoli vuosikymmentä sitä odotellut. Ainakin itselläni on alkanut toivo hiipua jo tämän asian suhteen. :-( Onko kellään tarkempaa tietoa?
-
Ei mitään uutta Ryan Wiikin tammikuisen haastattelun jälkeen, josta kirjoitin sivulla 6.
Elokuvasivusto IMDb:n sivuilla on ensimmäisen, kolmesta, elokuvan julkaisupäivä 31.8.2017, mutta se ei tunnetusti todista yhtään mitään. Se on vaan yhtiön joskus ilmoittama päivämäärä.
Vähän oudolta tuntuu koko homma (petos?). Kesäkuussa on samaisen IMDb:n keskustelupalstalla joku norjalainen MK-fani "Grompen" kirjoittanut myös Wiikin firmaa ja tätä elokuvaprojektia koskevista epäilyksistään. Oli yrittänyt kysellä asioita niiden facebook-sivuilta, mutta oli potkittu ulos. Tuntuu että miljoonat liikkuvat, mutta mikään ei etene.
No... toivotaan parasta.
http://www.imdb.com/title/tt1928223/board/nest/257121193?ref_=tt_bd_2
-
Totta että tuon elokuvan ilmestymis ajankohta ei todista mitään IMDB:llä. Jo monta vuotta siirtynyt. Mutta toivotaan tosiaan parasta.
Itse olen onnellinen Morgan Kane sarjan omistaja. Tuli kerättyä koko sarja täyteen kevään aikana Santa Fen verinen tie mukaan luettuna. Hirsipuuta ja tähteä havittelen vielä kokoelmaan :-)
-
Itse olen onnellinen Morgan Kane sarjan omistaja. Tuli kerättyä koko sarja täyteen kevään aikana Santa Fen verinen tie mukaan luettuna. Hirsipuuta ja tähteä havittelen vielä kokoelmaan :-)
Ne kirjat on uskomattoman sujuvaa luettavaa, ei malttaisi jättää kesken. Itse luin äsken taas, ties monettako kertaa, uudestaan sarjan loppupään Kenraali Custerin Little Big Hornin verilöylystä, Teddy Rooseveltin Kuuban sotaretkestä ja Sundance Kidin ja Butch Cassidyn takaa-ajosta Etelä-Amerikassa kertovat kirjat.
Sheriffi nro 33. kirjassa Hirsipuu ja tähti on sama tarina nuoren Kanen värväämisestä Texas Rangersiin ja ensimmäisestä tehtävästä siellä, kuin Morgan Kane kirjassa nro 15. Kuolleet eivät kerro.
MK-kirjassa Kane ajautuu tulevan vaimonsa Lindan kotitilalle pahasti haavoittuneena ja muistelee kuumehoureissaan em. tarinaa häilyessään elämän ja kuoleman rajoilla. Sheriffi-kirjassa kerrotaan ymmärtääkseni vain tarina.
-
Ne kirjat on uskomattoman sujuvaa luettavaa, ei malttaisi jättää kesken. Itse luin äsken taas, ties monettako kertaa, uudestaan sarjan loppupään Kenraali Custerin Little Big Hornin verilöylystä, Teddy Rooseveltin Kuuban sotaretkestä ja Sundance Kidin ja Butch Cassidyn takaa-ajosta Etelä-Amerikassa kertovat kirjat.
Itse en ole vielä ehtinyt noin pitkälle. (Vasta) 66 Kanea takana. Äläkä unohda tarinaa Kohtaaminen Tascosassa. Aivan loistava tarina ja kaikista ensimmäisin lukemani Morgan Kane.
[spoiler] Tarinan alussahan nuori Kane menetti Kenraali Custerin armeijasta saadut palkkarahat ja koko omaisuutensa juoksuhiekkaan, josta hänet pelasti täpärästi nuori William Bonney. [/spoiler]
Sheriffi nro 33. kirjassa Hirsipuu ja tähti on sama tarina nuoren Kanen värväämisestä Texas Rangersiin ja ensimmäisestä tehtävästä siellä, kuin Morgan Kane kirjassa nro 15. Kuolleet eivät kerro.
Joo tämän tiesinkin, vaikkakin tuossa Hirsipuu ja Tähti tarinassa taitaa olla joitakin kohtauksia, mitä ei ollut itse tarinassa Kuolleet eivät kerro. Ja onhan se harvinaisuus. Kaikista ensimmäisin Kane joka julkaistu Suomessa vuonna 67. Hintakin huutonetissä yleensä todella korkea.
El Gringo ja El Gringon kosto sekä Paholaisen valittu muodostavat tietynlaisen tarina trilogian. Ja täytyy sanoa että varsinkin tuo viimeinen on ehkä mielestäni tähän asti lukemistani Morgan Kane tarinoista se kaikista synkin. Todella tyly ja mieleenjäävä varsinkin loppu.
Lukemattomista pahiksista Kojootin ja Peter Shabarovin ohella mieleeni on jäänyt myös se pahiskaksikko, jotka pyörittivät sitä prostituutio rinkiä tarinassa Tähti ja Revolveri. Lonnie Kidd ja Claus Winter. Nuori ja kaunis Lonnie sai salaa joitain outoja perverssejä kiksejä tuntiessaan voimakasta vihaa ja inhoa lihavaa ja ahnasta yhtiökumppaniaan Winteriä kohtaan. Esim: Winterin ahmiessa ruokaa hän aina tarkkaili tätä silmä kovana. Ruoan vaan valuessa Winterin suupielistä hän silti kannusti tätä vaan ahmimaan lisää, ja tunkemaan ruokaa suuhunsa sormineen. Lonnie nautti tästä sairaalla tavalla, kun taas kaikki muut jotka näkivät Winterin sairaalloisen ahmimisen alkoivat voimaan pahoin. Winter puolestaan piti Lonniesta enemmän kuin kenestäkään muusta miehestä, eikä edes hänen oma poikansa olisi voinut syrjäyttää tätä, mikäli hänellä lapsia olisi ollut. Lonnie itse oli sairaalloinen neurootikko ja rakasti puhtautta yli kaiken. Todella irvokas kaksikko, joita kohtaan Kanekin tunsi suunnatonta inhoa varsinkin Lonnieta kohtaan. Parhaimpia Morgan Kane tarinoita mielestäni.
Claus, olet fantastinen.
Loistava sarja, loistavasti kirjoitettu kokonaisuudessaan :)
-
Kolmeen kertaan tuokin sarja tuli luettua, sitten päätin laittaa kiertoon.
Aivan loistava sarja. Ehkä olisi mennyt vielä neljäskin kierros ;D
Jostain syystä mieleenpainuvimmat jutut olivat nuo suht loppupään talviset seikkailut (Alaskan sheriffi yms.), ehkä siksi kun ne tuli aikoinaan luettua ensin?
-
MK-sarjahan otti aimo askeleen ihan toisiin sfääreihin kun kirjoissa alkoi esiintyä historian oikeita hahmoja, aluksi esim Daltonit ja Paholaisen valitussa Marion Hedgepeth ja muut koplan jäsenet. Oli mielenkiintoista tutkia minkä näkoisiä tyypit olivat oikeasti, ja lukea historiaa mikä usein oli aika lähellä Kanessa esiteltyä. 1970/80-luvulla ei ollut internettiä...mutta oli Horanin ja Sannin Pictorial History of Wild West.
Esimerkiksi Marion Hedgepeth:
http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=39103776
Villin koplan Tiikeri on Irti, Kid Curry eli Harvey Logan
http://www.legendsofamerica.com/we-harveylogan.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Harvey_Logan
-
Hauska kuulla että muillakin on ollut samanlaisia ajatuksia. Olen itsekin, Morgan Kaneja lukiessani, selaillut nettisivuja ja etsinyt kuvia ja taustoja kirjojen henkilöistä ja tapahtumapaikoista.
-
Hauska kuulla että muillakin on ollut samanlaisia ajatuksia. Olen itsekin, Morgan Kaneja lukiessani, selaillut nettisivuja ja etsinyt kuvia ja taustoja kirjojen henkilöistä ja tapahtumapaikoista.
No sattuiko silmään Kanen kaveri Ben Daniels Kuuban seikkailuista?
https://en.wikipedia.org/wiki/Ben_Daniels_(pioneer)
-
MK-sarjahan otti aimo askeleen ihan toisiin sfääreihin kun kirjoissa alkoi esiintyä historian oikeita hahmoja, aluksi esim Daltonit ja Paholaisen valitussa Marion Hedgepeth ja muut koplan jäsenet.
Kuten myös OK.Corralin taistelussa eloon jääneet Clantonin veljekset ja muut cowboyt, sekä revolverimies Johnny Ringo tarinasta Kaksintaistelu Tombstonessa.
Sekä John Wesley Hardin klassisessa Kaksintaistelu San Antoniossa tarinassa, joka myös yksi parhaimmista :)
-
Oma yksi suosikeista on Kostaja Tombstonesta, jossa Kane matkustaa Smith&Wessonin konttorille Denveriin testaamaan uutta virkarevolveria, 44 cal Russian double action. Kyseistä kirjaa on hyllyssä 2 kpl, toisessa oli harmittavasti ladontavirhe, noin 20 sivua puuttuu ja edelliset 20 sivua tuplaantuneet (keräilyharvinaisuus? :))
-
Sama juttu. Tuo kirja on ehkä oma suosikkini kaikista, mutta en osaa oikein eritellä mistä se johtuu.
Siinä on niin mainiosti kuvailtu kuinka patavanhoillinen Kane saadaan hyväksymään klassisen ja perinteisen Coltin vaihto Smith & Wessoniin.
Ja huumori. Huomaan aina tuota kirjaa lukiessani virnisteleväni samoissa kohdissa. Kane lymyilemässä kiusaantuneena jonkun ruukkukasvin takana hienon herrasväen juhlissa. Kane raahattuna oopperaan! Rigoletto! Tuskaista kärsimystä aitiossa. Ablodit väärässä paikassa ensimmäisen näytöksen jälkeen. Mitä, kärsimys ei siis vielä päättynytkään.
-
Sama juttu. Tuo kirja on ehkä oma suosikkini kaikista, mutta en osaa oikein eritellä mistä se johtuu. Siinä on niin mainiosti kuvailtu kuinka patavanhoillinen Kane saadaan hyväksymään klassisen ja perinteisen Coltin vaihto Smith & Wessoniin.
Totta oli kyllä tuo Kanen vanhoillisuus. Ja siitähän saikin monesti hyvät naurut aikaiseksi. Hänhän eli parhaillaan suuren kehityksen aikaa esim, ensimmäisten puhelimien ja autojen kehittymisen aikaa 1800-luvun lopulla, ja Kane vierasti kaikkea kehitystä. Taisi olla joko tarinassa Kane puhdistaa kaupungin, tai Terästä kovempi, (Muistan että jompikumpi näistä,ja molemmat sijoittuivat San Franciscoon) Kane sai jonkun puhelun hotellin aulassa, ja vastasi siihen luuri väärinpäin korvassa, ja Kanen melkein hermonsa menetettyään hotellin vastaanotto virkailija neuvoo kääntämään luurin oikein päin :D
Sarjassa huumori painottuukin todella usein lukemattomiin, hyvinkin koomisiin tilanteisiin.
-
Sarjassa huumori painottuukin todella usein lukemattomiin, hyvinkin koomisiin tilanteisiin.
Itse saan aina hyvät naurut lauseesta "Kane ei koskaan syönyt hedelmiä/kasviksia".
-
Itse saan aina hyvät naurut lauseesta "Kane ei koskaan syönyt hedelmiä/kasviksia".
Tarinassa "Missä kotkat kuolevat" muuten selviää syy siihen miksi Kane aina kavahtaa miehen kosketusta (käsi olkapäillä/olalle taputtelua) Tämä huvitti itseäni myös aina sarjaa lukiessa.
-
Yksi huvittava tapaus, ja todiste Kanen vanhoillisuudesta, oli kun jossakin kirjassa Kane näki liittovaltion sheriffi Ed Zacharyn ajavan polkupyörällä, eikä millään voinut käsittää miksi hänen normaalisti niin järkevä ystävänsä käyttäytyi niin idioottimaisesti.
Kane piti myös aina partansa ajettuna, kunnes joutui antamaan periksi sen aikaiselle muodille ja kasvatti viikset, joita lähes kaikki miehet käyttivät.
Muuten, Montana-kirjat numerossa 46 Polttava kosto 1965, K.Hallbing (Vejen til Yuma 1964) esiintyy pääosassa kostaja Paco Wayne ja sivuroolissa piirimarsalkka! Ed Zachary. Suomentaja H.Oravan oli siihen aikaan varmaan itse keksittävä sopiva suomennos. Norjalaisessa kirjassa käytettiin luultavasti muotoa federal marshal.
-
Kane oli aivan erikoistapaus mitä tuli federal marshalin toimenkuvaan, ei suorittanut palkanlaskentaa ja maksunut virkamiesten palkkoja, ei suorittanut väestonlaskentaa, ei palkannut esim oikeusistuinten talonmiehiä, ei kerännyt paikallisten yritysten kaupankäynnistä tilastoja, ei todellakaan mitään rutiineja, juopotteli vaan tuvalla ja poltti tupakkia ja odotti mehevää tehtävää Shanelta. ;D
-
Huvittavaa oli myös, että kun Morgan Kane sattui olemaan parhaita revolverimiehiä mitä Shanella ylipäätään oli palkattuna Liittovaltion sheriffin tehtäviin, katsoi hän siksi niin monien Morgan Kanen kyseenalaisten ja raakojenkin toimintojen tehtävissään sormiensa lävitse, jotka olivat Washingtonin herrojenkin tutkintain alla. :D
-
Muistaakseni sarjan ehtoopuolella Mastersonilla lähti mopo käsistä niin pahasti ettei näkynyt edes horisontissa mitä tulee realismiin aseilla räveltämisessä. Kane oli uutta revolveria testaamassa koulutus/harjoittelukeskuksessa ja ampui 50 metrin päässä olevia maalitauluja, täysosumia tottakai.
Hemmetin viihdyttäviä pokkareita kylläkin, oma suosikkini taitaisi olla little big hornin taistelu jos yksi pitäisi valita.
-
Muistaakseni sarjan ehtoopuolella Mastersonilla lähti mopo käsistä niin pahasti ettei näkynyt edes horisontissa mitä tulee realismiin aseilla räveltämisessä. Kane oli uutta revolveria testaamassa koulutus/harjoittelukeskuksessa ja ampui 50 metrin päässä olevia maalitauluja, täysosumia tottakai.
Mikä tarina?
-
Mikä tarina?
Tulee mieleen vain tuo muutamaa viestiä aikaisemmin mainittu Kostaja Tombstonesta.
Mitäkohän muuten tapahtui Kjell Hallbingin omalle kirjakokoelmalle? Onkohan testamentattu Norjassa jollekin kirjastolle, kiinnostaisi tietää lähdekirjat jotka ovat olleet saatavilla 60-70-luvulla...
Tom Horn (Palkkamurhaajan lopputili)
http://www.wyohistory.org/essays/tom-horn (http://www.wyohistory.org/essays/tom-horn)
George "Red Buck" Weightman (Veriloyly Oklahomassa)
http://www.legendsofamerica.com/outlaw-georgeweightman.html (http://www.legendsofamerica.com/outlaw-georgeweightman.html)
-
Kjell Hallbing oli naimisissa Grethe Nora Bergmanin kanssa 1965-1979 ja sitten Lise Pragin kanssa kuolemaansa 2004 asti. Häneltä jäi ainakin yksi poika, Kjell Ørnulv Hallbing. Omaisuus, kirjastoineen, on jäänyt luultavasti vaimolle ja lapselle (lapsille?).
-
Montako painosta Morgan Kanea julkaistiin ?
Moogin arkistossa numero 52 on kolmas painos ( 1992 ). Vertailu kahden puolen oleviin 2:n painoksen halvempiin hintoihin vahvistaa asian. Itse ostin toisen kierroksen, joka loppui n '92, joten julkaistiinko kolmatta painosta vain tämä osa ?
Ja oma kokoelmani katosi äitini ullakolta, joten vielä yksi painos, Otava...
-
Suomen Länkkäriseuran Morgan Kane-listasta löytyi pikaisesti vilkaisten 7 kirjaa, joissa oli merkitty 3. painos. Numerot: 35, 36, 40, 41, 48, 51 ja 52.
En tiedä kuinka vanha ja kuinka ajantasalla tuo lista on ja julkaistiinko koko sarja kolmannen kerran, vai vaan osa kirjoista (mikä tuntuisi oudolta). Seuran jäsenmaksu on ilmoitettu vuodelta 2005, 15 euroa, joten sivuja ei ole ehkä päivitetty aikoihin.
http://users.abo.fi/ahynynen/SuomLank/artikkelit/Louis_Masterson.html
Ei muuta kuin ostelemaan netistä ja divareista koko sarja uudelleen.
-
Suomen Länkkäriseuran Morgan Kane-listasta löytyi pikaisesti vilkaisten 7 kirjaa, joissa oli merkitty 3. painos. Numerot: 35, 36, 40, 41, 48, 51 ja 52.
En tiedä kuinka vanha ja kuinka ajantasalla tuo lista on ja julkaistiinko koko sarja kolmannen kerran, vai vaan osa kirjoista (mikä tuntuisi oudolta). Seuran jäsenmaksu on ilmoitettu vuodelta 2005, 15 euroa, joten sivuja ei ole ehkä päivitetty aikoihin.
http://users.abo.fi/ahynynen/SuomLank/artikkelit/Louis_Masterson.html
Ei muuta kuin ostelemaan netistä ja divareista koko sarja uudelleen.
Enpä muuten aiemmin ole hoksanutkaan tuota listaa läpikäydessä, että osasta sarjaa jopa tullut kolmas painos, ja tosiaan paino sanalla osasta, sikäli jännä juttu. Tuo Kane pokkareiden järjestys listalla ei muutenkaan ole kronologinen. Silläkin saattoi jäädä hoksaamatta.
-
"Hän sytytti päivän viidennennenkymmenennen savukkeen.."
Joskus 15 kesäisenä aloittelin Kanejen lukemisen, sitten tuli vuosien tauko oikeastaan kaikesta lukemisesta ja nyt kun neljäkymmentä lähestyy mittariin on taas alkanut länkkärit maistua.
Rupesin keräämään Kaneja tuossa reilu puolitoista vuotta sitten. Noin vuodessa sain sarjan täyteen ja kaikki on nyt luettu. Pitää aloittaa taas alusta jossakin vaiheessa. Santa Fen verisen tien löysin pehmeäkantisena hävyttömän halvalla eräältä kirpparilta, hinta oli 3 euroa.
Loistavia tarinoita kaikki täällä mainitut, jotenkin itse tykkään eniten noista Alaska-seikkailuista ja Villin Koplan jahtaamisista. Eipä sarjassa heikkoja pokkareita juuri olekkaan.
-
Muistaakseni monesti mainitaan Kanen jäntevä lihaksikkuus, isot rintalihakset tmv. Kuinka? Mies on 192cm eikä tietääkseni ikinä nostanut puntteja, vetää tupakkia ja juo Old Grand-dad viskiä, ratsastaa tietysti tosin. ja 75kg jollen väärin muista, millaisia lihaksia tuohon yhtäloon saa - 192cm ja 75kg?
-
Muistaakseni monesti mainitaan Kanen jäntevä lihaksikkuus, isot rintalihakset tmv. Kuinka? Mies on 192cm eikä tietääkseni ikinä nostanut puntteja, vetää tupakkia ja juo Old Grand-dad viskiä, ratsastaa tietysti tosin. ja 75kg jollen väärin muista, millaisia lihaksia tuohon yhtäloon saa - 192cm ja 75kg?
Voisikohan tähän(kin) päteä se vanha kliseinen sanonta, raskaat työt, raskaat huvit. Sen takia varmaan pysyykin niin laihana, kapeineen ja jäntevine lihaksineen.
-
Mainittakoon vielä tuo ruokapuoli, ei todellakaan syönyt mitään kasviksia, vaan ihan kunnon lihaa ja riistaa, muttei myöskään mitään jokapäiväisiä rasvaisia vuoren kokoisia paistettuja perunoita lautasen levyisine ja kahden tuuman paksuisine pihveineen ja olut kolpakkoineen, vaikka tosi herkulliselta tuokin kuulostaa. Raavaan miehen ateria :P
-
Mainittakoon vielä tuo ruokapuoli, ei todellakaan syönyt mitään kasviksia, --
Paitsi: ruskeita papuja.
-
Jos lihas on kiinnittynyt hiukankin tavallista kauemmas nivelestä, niin siitä tulee aika tavalla lisää vääntöä, joka ei näy ulospäin. Ehkäpä Kanella oli juuri näin.
Olihan Abraham Lincolnkin aika ruipelonnäköinen hujoppi, mutta piirikuntansa vahvin mies. Nosteli parin sadan litran tynnyreitä suorille käsille, hakkasi kerran neljä paikkakunnan pahinta kovanaamaa kerralla ja vetipä kuonoon poliittista puhettaan häiriköinyttä tyyppiäkin.
-
Olihan Abraham Lincolnkin aika ruipelonnäköinen hujoppi, mutta piirikuntansa vahvin mies. Nosteli parin sadan litran tynnyreitä suorille käsille, hakkasi kerran neljä paikkakunnan pahinta kovanaamaa kerralla ja vetipä kuonoon poliittista puhettaan häiriköinyttä tyyppiäkin.
Hehe. Melkoinen Presidentti ollut kyllä. Ei taida moiseen kyetä edes nykyinen presidenttiehdokas Donald Trump :D
Lueskelin tuossa Morgan Kane tarinaa Takaisin taisteluun, nro 16. ja kiinnitin huomiota siinä Blancon, (Yksi koplan jäsen, joka oli osallisena Lindan murhaan) ulkonäköön ja olemukseen.
Blancoksi kutsuttu mies kääräisi sätkän. Hän oli alle kolmenkymmenen, vaalea ja häikäilemättömällä tavalla kaunis. Säihkyvät silmät olivat täynnä piittaamatonta uhmaa, ja kaunis suu oli ironinen. Hän ei välittänyt puhua muiden kanssa. Se nostatti ylittämättömän muurin hänen ja muiden välille.
Mistähän johtuu, että kuvittelin tämän tyypin vähän saman näköiseksi ja oloiseksi kuin Fargo elokuvassa Peter Stormaren esittämä palkkatappaja Gaear Grimsrud. Yhtä vaalea, yhtä poissaoleva, hiljainen ja niukkasanainen ketjupolttaja. En tiedä, onko Stormare näytellyt missään lännenelokuvassa, mutta silti. :)
-
Ehdoton pakkohankinta on kyllä tuo Ruudinsavu lehdykkä, jossa on se lyhyttarina Kanen kuolemasta. Oliko se numero 2. vuodelta 2002. Korjatkaa jos muistan väärin. Vaikkei ihan kaikkia loppupään kane pokkareita ja Diablo kirjoja julkaistu Suomessa, niin on hienoa, että on edes lyhärinä Kanen viimeisistä hetkistä.
Voin vain kuvitella, (Nämä on vain pelkkiä summittaisia arvailua tapahtumien kulusta) Kane vanhana, refleksit jo parhaat päivänsä nähneet. Joku nuori, uuden aikakauden pistoolisankari ja maineen kipeä raukka näkee ja tunnistaa vanhan Kanen.
Ja se miten kaikki päättyy, jääkin (historiaan) :)
-
Tuosta Kanen tauluihin ampumisesta 50 m päästä ...
Olisikohan tullut joku käännösvirhe.
Itse treenaan ( en klassisella revolverilla ) taisteluammuntaa .
Keskimatka 15 metriä / 50 jalkaa .
Tuolta etäisyydeltä X-alueeseen osumavarmuus 90+ % omalla tyylillä.
Ja käytännön kokemuksella voin sanoa että Kanen yhdistelmällä :
-Vedä lonkkakotelosta
-Ammu tähtäämättä peukalolla virittäen
-Ammu vaikka double actionilla ...
50 metriin et takuulla osu realistiseen vartalotauluun .
Mitä Kanen nopeuteen tulee , sen uskon kyllä .
Nykyisistä CASS - harrastajista löytyy Suomessakin jäätävän nopeita ampujia .
D
-
Muutaman vuoden välein vieläkin näen unen jossa menen lehtikioskille ja huomaan että on ilmestynyt vuosien aikana uusia Kane-kirjoja jotka ovat hyllyssä myynnissä. Selailen kirjoja ja olen yhtäaikaa sekä harmistunut että onnellinen - olen vuosien ajan jäänyt paitsi uusista seikkailuista mutta nyt ne ovat kuitenkin siinä tarjolla. Ihmettelen sitten että kuinka olen ne voinut olla huomaamatta vuosikymmenet.
Loppunumerothan ilmestyivät aikoinaan melko tiuhaan ja joskus kun meni Akateemiseen niin muistan että oli kaksikin numeroa tarjolla, ainakin ne komanssi-jutut Kanen nuoruudesta.
-
Kyllähän Kanet olivat sellaista lännensarjojen kermaa kermakastikkeessa että oksat pois .
Ne saivat aikaan vimman haalia kaikki numerot talteen ; joko divarista tai uutena kioskilta.
Elämäni suuria erehdyksiä oli myöntyä kauan sitte tyttöystävän veljen pyyntöön "Lainaisitko Morgan Kaneja ...alkupään numeroita , kiitos..."
Ja niitä ei sitten sen koommin nähtykään , oli lainannut eteenpäin ja silleen .
Oma moka - Iso kipu .
Kerrottakoon tässä , kun vierailin eräässä aseliikkeessä , jonka omistaja oli hyvinkin alan mies .
Heitin ilmoille tuon klassisen Kane - kommentin "Oman revolverinsa savun läpi Kane näki kaksi kirkasta välähdystä laukausten sulautuessa yhteen ..." ja mies totesi tyynesti ettei tuossa mitään outoa .
Sanoin että kuinka nuin .
Hän nousi ylös ja ... kiepautti rigin lonkalleen kiristäen soljen kiinni.
Sitten tiskin alta nousi Peacemaker , josta hän solautti patruunat kämmenelleen pudottaen ne liivintaskuun.
"Täytynee laittaa blankit " hän sanoi ja latasi rullan uudelleen.
Revolveri kiepahti koteloon petollisen pehmeällä kiepauksella .
"Mennäänpä ulos" hän sanoi .
Pihalla oli harjoituspaikka .
"Sano , kun ammun."
"GO!"
B-Boom !
Ase singahti kotelosta ja vasen käsi veti viuhkan iskurille.
"Ja siinä lähti kaksi ."
"Ja (I) :t lähti !!!!!!!"
Hän napsautti latausportin auki ja karisti kaksi savuavaa muovihylsyä kämmenelleen.
Taito ei ole maailmasta kadonnut.
D
-
Taisi olla 1894 sijoittuva Tom Horn -tarina jossa Kane joutuu väijytykseen, kordiitti oli juuri keksitty ja Kane manailee kun ei laukausten savu paljasta ampujia. Tämäkin ongelma perustuu realismiin, 1899 Turkey Creek Canyonin taistelussa posse saavutti rosmojoukon ja myohemmin Wild Bunch porukassa vaikuttanut Will Carver piti takaa-ajajat loitolla tehokkaasti savuttomilla luodeilla, ei paljastanut ampuma-paikkaansa.
-
Jotain vuosia sitten itse ajattelin että olisi ollut kiva saada tämä MK-sarja uusina painoksia + ne 2 suomentamatonta.
Tiesin ettei näin tapahdu koska sarja on suhteellisen massiivinen 83 osaa. Ja nykyään keskitytään julkaisemaan pelkkää "kivaa" höttöä ja varotaan taloudellisia riskejä.
MK on siitä ihmeellinen kioskikirjallisuussarja etten ole siihen kyllästynyt vaikka olen lukenut suomalaiset pariin kolmeen kertaan läpi ja muutamia pokkareita useampaan kertaan. Muut pulpit ovat menettäneet makunsa ajan myötä.
Ja olisihan se ollut mukava saada nuo Diablito- ja El Diablo-kirjat suomenkielellä.
-
No niin, viimeisiä uutisia elokuvasta. Jotain tällaista tässä on jo odoteltukin.
Koko projekti on kestänyt jo vuosia, mutta ei vieläkään tarkempia tietoja näyttelijöistä, ohjaajasta, ym. Valtavasti kerätty rahaa sijoittajilta (ainakin näin uutisoitu). Kaikenlaisia suuria nimiä on heitelty ilmaan (Spielberg kiinnostunut!). Morgan Kane elokuvaa/elokuvia verrattu tunnettuihin kassamagneetteihin (The Hunger Games, James Bond). Valtava innostus saatu aikaan sosiaalisessa mediassa. Mitään konkreettista ei kuitenkaan ole näkynyt vuosien varrella
Ja nyt, pari viikkoa sitten, Norjassa uutisoitiin että Ryan Wiikin perustamassa WR Entertainment elokuvayhtiössä hallituksen puheenjohtaja James Cardwell ja johtaja, perustaja ja Morgan Kane-elokuvan päänäyttelijä Ryan Wiik ovat ulkona.
Cardwell äänestettiin ulos ja Ryan Wiik on jättäytynyt pois "taiteellisten erimielisyyksien" vuoksi. Hän jäi jo aiemmin pois Morgan Kanen roolista.
Yhtiö on ilmoittanut ettei em. asioilla ole mitään vaikutusta yhtiön toimintaan, eikä MK-elokuvaan. Hahhah!
Jää nähtäväksi tuleeko filmiä koskaan, ja jos tulee, niin millainen. Elokuvasta päättävät nyt rahoittajat ja Hollywoodin tyypit, jotka eivät varmaan ole lukeneet yhtään MK-kirjaa. Norjalaisen, em. kirjoja rakastavan Ryan Wiikin näkemykset voidaan varmaan unohtaa, ellei hänkin sitten ollut alun perin mukana vain rahat pois mielellä.
Google kääntäjällä saa jotenkin selvää artikkelista, jos ei osaa norjaa.
http://www.nettavisen.no/na24/styreleder-og-hovedrolleinnhaver-ute-av-styret/3423293085.html
-
Jää nähtäväksi tuleeko filmiä koskaan, ja jos tulee, niin millainen. Elokuvasta päättävät nyt rahoittajat ja Hollywoodin tyypit, jotka eivät varmaan ole lukeneet yhtään MK-kirjaa. Norjalaisen, em. kirjoja rakastavan Ryan Wiikin näkemykset voidaan varmaan unohtaa, ellei hänkin sitten ollut alun perin mukana vain rahat pois mielellä.
Jos eivät sitten lue myöhemmin, mutta tämä siis tarkoittaa sitä, että jos uusi MK näyttelijä saadaan, koko projekti joudutaan aloittamaan IHAN ALUSTA, vai?
-
jos uusi MK näyttelijä saadaan, koko projekti joudutaan aloittamaan IHAN ALUSTA, vai?
Vaikea arvailla miten käy. Mistä Wiikin ero todella johtuu? "Taiteelliset erimielisyydet" on ikivanha fraasi. Onko aikaa ja rahaa jo käytetty liikaa ilman tuloksia? Onko R.Wiik näyttelijänä surkea (näytellyt vain parissa pienessä elokuvasivuroolissa aikaisemmin)? Onko hänen näkemyksensä Morgan Kanesta sellainen mitä rahoittajat, tai Hollywoodin päättäjät eivät hyväksy? Onko käsikirjoitus huono? Kukaan ulkopuolinen ei tiedä missä vaiheessa kuvaukset olivat. Oliko yhtään mitään vielä todella kuvattu?
Jos käsikirjoitukseen pitää tehdä muutoksia, eikä mitään ole vielä kuvattu ja uusi kirjoittaja + näyttelijä + lisärahoitusta etsittävä, alkaa kaikki ihan alusta ja mahdollinen elokuva siirtyy vuosia eteenpäin. Jos kaikki on kuitenkin kunnossa ja tarvitaan vain uusi mies pääosaan, voidaan etenpäin päästä piankin.
Sitten on tietenkin vaara että elokuva halutaan tässä tilanteessa vain saada nopeasti valmiiksi ja pois käsistä, jolloin tuloksella ei ole merkitystä. Tehdään loppuun mahdollisimman halvalla ilman MK kirjojen henkeä ja niellään tappiot.
Minä olen jo menettänyt toivoni tämän filmin suhteen.
-
Toivon, että mieluummin huolella tai mahd vaikka vuosien päästä ilmestyvänä kuin äkkiä hutaisten ja juosten kusemalla tehtynä, jos vielä tehdään. Väkisin vääntäminen on se viimeisin juttu, jolla haluan tämän projektin ratkeavan. Jos ei muuten, niin mielellään jätettäisiin tekemättä.
Aika näyttää, tai on näyttämättä :P
-
Onhan noita projekteja Hollywoodissakin jossa joku Warren Beatty tai vastaava on omistanut oikeudet ja projekti ollut aluillaan vuosikymmenet, läheskään kaikki projektit eivät lähde lentoon syystä tai toisesta. Ehkä Wiik oli jo niin vanha että joutui syrjään, onhan tämä projekti jo kestänyt...
En usko että paljoa menetän jos tällaista MK leffaa ei ikinä saada aikaan. Se olisi pilattu kuitenkin kaikenlaisilla historiallisilla epätarkkuuksilla ja ajankuva olisi moderniin tyyliin historiallisesti "modernisoitu", esimerkiksi "obligatory African-American" olisi näytellyt Rawlinsia, jne jne.
-
Jos elokuva vielä ilmestyisi, niin tuli mieleen, Josh Brolin voisi olla hyvä valinta Kanen rooliin. Ilman partaa tietenkin.
Kunhan vaan spekuloin ;)
-
Jos elokuva vielä ilmestyisi, niin tuli mieleen, Josh Brolin voisi olla hyvä valinta Kanen rooliin. Ilman partaa tietenkin.
Kunhan vaan spekuloin ;)
Hah! Josh Brolin on joku 170 cm sulka päässä.
Mutta, kukas olis laiha, tumma ja pitkä. Ehkä vanhempaa Kanea voisi näytellä tämä takavuosikymmenien Jim Caviezel, s. 1968, pudonnut nyt parrasvaloista eli voisi olla halpa.
-
Hah! Josh Brolin on joku 170 cm sulka päässä.
No se, joku laiha, pitkä, tumma ja jäntevä pitäs olla :P
-
Viimeisiä uutisia elokuvasta 15.3.2017:
Vuosia Morgan Kane elokuvalle omistautunut ja projektin viimein jättänyt norjalainen Ryan Wiik on nyt haastanut kirjojen elokuvaoikeudet omistavan filmiyhtiön pomon Tasmin Lucia-Khanin oikeuteen.
Wiik syyttää naista petoksesta ja pahan puhumisesta selän takana. Lisäksi Wiik väittää, että nainen on houkutellut hänet seksuaaliseen suhteeseen kanssaan manipuloidakseen Wiikin ulos elokuvasta ja perustamastaan yhtiöstä ja saadakseen itselleen johtajan aseman yhtiössä.
T.Lucia-Khan kieltää syytökset ja sanoo, että Wiik haluaa haasteella vain hänet ulos ja itsensä takaisin yhtiöön ja elokuvaan. Kun hän (TL-K) tuli asemaansa, yhtiö oli huonossa jamassa taloudellisesti ja hän on tehnyt hyvää työtä ja saanut paljon uusia investoijia Norjasta.
T.Lucia-Khan sanoo, että elokuvahanke etenee suunnitellusti, mutta pääroolia, Morgan Kane ei ole täytetty sen jälkeen kun Ryan Wiik lähti.
Huh huh!
https://variety.com/2017/biz/news/ryan-wiik-morgan-kane-wr-entertainment-tasmin-lucia-khan-1202009719/
-
Vaikuttaa hieman Sunny Car Center -tyyliseltä kuviolta.
-
Aion lukea kaikki Kanet järjestyksessä, kiinnostavaa niissä on sankarin elämän seuraaminen vuosikymmenien ajan. Ja tuleepa siinä samalla sivuttua Ameriikan historiaa, vaikka Masterson taitaa kyllä kirjoittaa aika omanlaistansa historiankirjoitusta.
Morgan Kanesta on muuten käytännössä mahdotonta tehdä järkevää kronologiaa, sen verran vapaasti Kjell Hallbing on käsitellyt vuosilukuja ja tapahtumia. Välillä hypätään ajassa taaksepäin ja eteenpäin, jotkut vuodet eletään kahteen kertaan, tietyt historialliset tapahtumat on sijoitettu aivan väärään aikaan ja loppupuolella taas hypätään yhtäkkiä melkein kymmenen vuotta ajassa eteenpäin.
Itse tein joskus mielenkiinnosta oman "kronologian", jossa kävin läpi kaikki Suomessa julkaistut (ja vähän Norjassakin julkaistuista) Morgan Kane -tarinat. Vuosiluvut eivät siinä tosiaan täsmää kirjassa mainittuihin, mutta niitä ei voi saada täsmäämäänkään ilman, että vaihtaa tapahtumien järjestystä välillä radikaalisti ja hylkää melkoisen osan kirjoista vallan, koska sama vuosi on ns. eletty useampaan kertaan. Onnistuin kuitenkin siinä, että ensimmäinen kirja (Santa Fén verinen tie) ja viimeinen (Siste jakten) sekä Diabolito-tarinat osuvat täsmälleen kirjassa ilmoitettuihin vuosiin.
Huomaa, että kirjat ovat osin eri järjestyksessä kuin Suomessa julkaistut. Tämä johtuu siitä, että olen sijoittanut ne siihen järjestykseen kuin ne Norjassa ovat ilmestyneet. Käsittääkseni Hallbing julkaisi osan Texas Ranger -kauden romaaneista myöhemmin uudelleensijoitettuna U.S. Marshal -tarinaksi, ja suomalainen kustantajakin on jostain syystä julkaissut osan tarinoista väärässä järjestyksessä. Novellien paikat ovat joskus valikoituneet melko sattumanvaraisesti, sillä kaikissa ei ole minkäänlaista vihjettä siitä, mihin vaiheeseen Kanen aikajanalla tämä oikeasti osuisi. Suomentamattomia novelleja en ole sijoittanut ollenkaan.
Tämä kronologia on laadittu sillä ajatuksella, että ensimmäinen ja viimeinen tarina on saatu täsmäämään ilmoitettuihin vuosilukuihin ja on hyvin tulkinnanvarainen, kuten kaikki Morgan Kanesta tehtävät kronologiat. Novellien sijoittelusta osaa pystyn perustelemaan jotenkin, mutta osan olen ripotellut täysin sattumanvaraisesti sopivaksi katsomiini paikkoihin.
Syyskuu 1872-joulukuu 1872 – Santa Fén verinen tie
Maaliskuu 1874-kesäkuu 1874 – Komansseja!
Heinäkuu 1874-syyskuu 1874 – Viimeinen cheyenne
Maaliskuu 1875-kesäkuu 1876 – Missä kotkat kuolevat
Kesä/syksy 1876 – Kohtaaminen Tascosassa
Kevät/kesä 1878 – El Gringo
Syksy/talvi 1878 – El Gringon kosto
Kevät 1879 – Merkitty mies
Huhtikuu 1880 – Kourallisesta pesoja
Kevät 1880 – El Gringon paluu
Kesä 1880 – Kaksi henkipattoa
Kesä 1881 – Kuolettava luoti, 1. luku
Elokuu 1881 – Veren haju
Syksy 1881 – Palkattu tappaja
Kesä 1882 – Legenda Morgan Kanesta, 3. luku
Kesä/syksy 1882 – Legenda Morgan Kanesta, 4. luku
Syksy 1882 – Kuolleet eivät kerro
Talvi 1883 – Bravado
Kevät 1883 – Ruoskitut
Kesä 1883 – Venäläinen ruletti
Syksy 1883 – Kuolette, Kane
Maaliskuu 1884-syksy – Ilman armoa
Syystalvi 1884 – Lohikäärmeen kynsissä
Talvi-kevät 1885 – Tähti ja revolveri
Kesä 1885 – Laki on puolellasi
Syksy 1885 – Kunnian tähden
Kevät 1886 – Tappajasheriffi
Kesä/syksy/talvi 1886 – Ihmismetsästäjä, Scott Paul Atchinson
Kevät 1887 – Pistoléro
Kesä 1887 – Yuman hirviö
Syksy 1887 – Legenda Morgan Kanesta, 5. luku
Helmikuu 1888 – Kuolema kannoilla
Kevät 1888 – Kovaa peliä New Orleansissa
Toukokuu 1888 – Revolverimiehen perintö
Kesä 1888 – Kosto
Kesä 1888 – Myrsky Sonorassa
Kesä 1888 – Viidakon laki
Syksy/talvi 1888/1889 – Hauta ilman ruumista
Syksy 1890 – Takaisin taisteluun
Kevät 1891 – Rio Grande
Kesä 1891 – Pikavuoro hirteen
Syksy 1891 – Ihmismetsästäjä, Match Madison
Talvi 1891/1892 – Vaarallinen maa, nyrkkeilijä
Kevät 1892 – Guerreron teurastaja
Kesä 1892 – Ihmismetsästäjä, Vince Hollister
Kesä 1892 – Ihmismetsästäjä, Martin Werner
Syksy 1892 – Kaksintaistelu Tombstonessa
Syksy/talvi 1892 – Coyotéros
Talvi 1892/1893 – Pakkashelvetti
Huhtikuu 1893 – Kane uhmaa kuolemaa, 1
Kevät 1893 – Kane ja naiset, Peggy
Kesä 1893 – Kane ja naiset, Julie
Kesä 1893 – Viisi ässää, 5. luku
Syksy 1893 – Kane uhmaa kuolemaa, 6
Lokakuu 1893 – Kuolleitten päivä
Huhtikuu 1894 – Verinen maa
Kesä 1894 – Ihmismetsästäjä, Billy Goulden
Kesä 1894 – Kane ja naiset, Sylvia
Kevättalvi 1895 – Apasseja!
Kesä 1895 – Verta ja kultaa
Syksy 1895 – Väkivallan laakso
Syksy 1895 – Kane uhmaa kuolemaa, 5
Syksy 1895 – Kuolemankellot (Vaarallinen maa, metsästäjä)
Syksy 1895 – Vaarallinen maa, tarkka-ampuja
Syksy 1895 – Kane ja naiset, Paula
Syksy/talvi 1895 – Nicaraguan paholainen
Talvi 1896 – Kane ja naiset, Spinney
Talvi 1896 – Kane uhmaa kuolemaa, 3
Kevät 1896 – Kane uhmaa kuolemaa, 2
Kesäkuu 1896 – Koston enkelit
Syksy 1896 – Sierra Madren korppikotkat
Syksy/talvi 1896 – Kuolleen miehen varjo
Marraskuu 1896 – Kane uhmaa kuolemaa, 4
Talvi 1897 – El Gringo
Talvi 1897 – El Gringon kosto
Talvi 1897 – Temppelin papitar
Maaliskuu 1897 – Terästä kovempi
Elokuu-lokakuu 1897 – ”Tappaja-Kane”
Syksy 1897 – 10 000 dollaria Jesse Rawlinsista
Syksy 1897 – Legenda Morgan Kanesta, 6. luku
Syksy 1897 – Vaarallinen maa, peluri
Marraskuu 1897 – Legenda Morgan Kanesta, 7. luku
Kevät 1898 – Vaarallinen maa, sheriffi
Kevät 1898 – Kane puhdistaa kaupungin
Kevät 1898 – Legenda Morgan Kanesta, 8. luku
Kesä 1898 – Vaarallinen maa, revolverimies
Kesä 1898 – Legenda Morgan Kanesta, 9. luku
Syyskuu 1898 – Verilöyly Oklahomassa
Kevät 1899 – Legenda Morgan Kanesta, 10. luku
Kevät 1899 – Revolverimiehen häpeä
Kesä 1899 – Kuolettava luoti, 2. luku
Syyskuu 1899 – Paholaisen valittu
Kevät 1900 – Kostaja Tombstonesta
Kesä 1900 – Kuolettava luoti, 3. luku
Elokuu 1900 – Morgan Kanen jalanjäljissä, 2
Syksy 1900 – Kuolettava luoti, 5. luku
Helmikuu 1901 – Kaksintaistelu San Antoniossa
Kevät 1901 – Morgan Kanen jalanjäljissä, 3
Syksy 1901 – Revolverimiehen muotokuva
Kevät 1902 – Kuolettava luoti, 4. luku
Kesä 1902 – Palkkamurhaajan lopputili
Kesä 1902 – Morgan Kanen jalanjäljissä, siesta
Joulu 1902-maaliskuu 1903 – Villi kopla
Elokuu 1903-talvi 1903 – Pitkä takaa-ajo
Huhtikuu 1904-elokuu 1904 – Veriset jäljet
Kesä-syksy 1905 – Tiikeri on irti!
Maaliskuu 1906-toukokuu 1906 – Alaskan sheriffi
Kesäkuu 1906-syksy 1906 – Kuoleman huuto
Talvi 1906/1907 – Klondike 1897
Toukokuu 1907-heinäkuu 1907 – Skagwayn tuomiopäivä
Syksy 1907 – Legenda Morgan Kanesta
Helmikuu 1908-toukokuu 1908 – Henkivartija
Toukokuu 1908-syksy 1908 – Cuba libre!
Syksy 1908 – Hurja joukko
Marraskuu 1908 – Viimeinen taistelu
Kesäkuu 1909 – Siste jakten
Maaliskuu 1911-1912 – Diablito-El Diablo
-
Kovan urakan olet tehnyt 8]
-
Oli tekemisen puutetta. :P
-
Eihän tuossa ole mitään järkeä vaiko mitä en nyt ymmärrä?
Esimerkiksi Cuba Libre. Spanish American sota oli 1898.
Kaksintaistelu San Antoniossa. Wes Hardin pääsi pois vankilasta 1894.
jne jne
-
Eihän tuossa ole mitään järkeä vaiko mitä en nyt ymmärrä?
Esimerkiksi Cuba Libre. Spanish American sota oli 1898.
Kaksintaistelu San Antoniossa. Wes Hardin pääsi pois vankilasta 1894.
jne jne
Kuten sanoin, vuosiluvut eivät täsmää, ja on mahdotonta laatiakaan sellaista kronologiaa, jossa ei olisi mitään ongelmia. Tämä kronologia on laadittu siten, että kaikki Morgan Kane tarinat on laitettu peräkkäin siihen järjestykseen, miten Kjell Hallbing oli ne kirjoittanut jättäen väliin sen verran tyhjää tilaa, kuin kirjoissa on mainittu.
Toisinkin kronologian voisi laatia, ottaen lähtökohdaksi vaikkapa ne historian todelliset tapahtumat, joissa Kane on mukana, mutta silloinkin törmätään loogisiin ongelmiin. Esimerkiksi Ah Toyn bordelli Kane puhdistaa kaupungin -kirjassa suljettiin 1850-luvulla, kun Morgan Kane ei ollut syntynytkään, joten hän ei olisi mitenkään voinut olla siinä mukana.
Alaska-seikkailut ja Wild Bunch sekä Tom Horn -tarinat pitäisi laittaa toiseen järjestykseen. Alaskassa oli kultakuume silloin 1897/98, mutta Tom Hornia jahdattiin vuonna 1901, Harry Tracya 1902 ja Harvey Logania 1903-4. Lisäksi Morgan Kane ei mitenkään olisi voinut olla mukana Kuuban sodassa, koska Skagwayn tapahtumat osuvat päällekkäin täysin samaan vuoteen.
Hurjan joukon ja Viimeisen taistelun tapahtumat on kuvattu tapahtuvaksi heti kohta Kuuban sodan jälkeen, mutta Siste jaktenissa tuon taistelun kerrotaan tapahtuneen kun se oikeastikin tapahtui, marraskuussa 1908. Ja Siste jakten sijoittuu seuraavan vuoden kevääseen, siis vuoteen 1909. Melkein kymmenen vuotta on hypätty tässä kohtaa yli!
Entäpä alkupuolen tarinat? Hallbingin mukaan Kane liittyy Texas Rangereihin ollessaan siinä kolmissakymmenissä, tapaa Linda Swiftin pari vuotta myöhemmin ensimmäistä kertaa ja on Texas Rangereissa kaikkiaan kolmisen vuotta. Vähintään kuusi vuotta on kulunut Lindan tapaamisesta ennen kuin he kohtaavat toisen kerran ja menevät naimisiin. He ovat naimisissa pari vuotta ennen Lindan kuolemaa ja senkin jälkeen Kane ehtii olla sheriffinhommissa jonkun vuoden ennen Kaksintaistelu Tombstonessa tapahtumia. Kaiken järjen mukaan hänen siis pitäisi olla tuossa vaiheessa melkein neljänkymmenen, mutta vuosiluvuksi ilmoitetaan kesä 1885. Siis Kane ei olisi täyttänyt vielä kolmeakymmentäkään!
Jne. jne.
-
OK, kiitos. Huomaan että olet old west -friikki kuten minäkin. Olin itse joskus aikoinaan WOLA/NOLA jäsen ja minulla on aika kattava villin lännen historiakirjasto, Internet on avannut paljon harrastusta, 80-luvulla kun aloitin niin oli Morgan Kane kirjat joita vertaili Horan ja Sannin Pictorial History of the Wild Westiin. Ja kun Kane alkoi seikkailemaan historiallisissa kuvioissa niin aina mietin että mistä Hallbing kaivoi lähdeteoksensa, niin paljon yksityiskohtia jotka vasta myohempi tutkimus ja internet on tuonut esille. Oma erikoisalueeni on The Wild Bunch, ja edelleenkin olen kirjeenvaihdossa Dan Buckin kanssa.Kanestahan se villin lännen historian tutkiminen lähti liikkeelle. Yksi kirja jota suosittelen erityisesti on https://www.amazon.co.uk/dp/B009K7W39A/ref=dp-kindle-redirect?_encoding=UTF8&btkr=1
-
Pitääpä hommata tuokin kirja joskus.
Itsellä on tällä hetkellä kesken Robert K. De Armentin Alias Frank Canton (josta nappasin nimimerkkinikin). Suosittelen tutustumaan siihenkin. En ihmettelisi, jos Morgan Kanen tosielämän esikuva olisi ollut juuri Frank Canton, sen verran paljon yhtymäkohtia löytyy hahmojen luonteista ja historiasta: viinaanmenevä, psykopaattisia piirteitä omaava pyssysankari, joka aloitti uransa lainsuojattomana desperadona, mutta kolmenkympin paikkeilla muutti nimensä ja teki hurjan ja pitkän uran rikollisten metsästäjänä: sheriffinä, liittovaltion apulaissheriffinä, karjaetsivänä, palkkionmetsästäjänä ja loppuvuosinaan Oklahoman kansalliskaartin kenraalina. Frank Canton muuten nimitettin myös Alaskan apulaissheriffin virkaan samaan aikaan kuin Morgan Kanekin, 1897-98.
Canton taitaa myös olla melkein ainoa "suuri" revolverisankari, jota Morgan Kane -sarjassa ei kertaakaan mainita edes nimeltä. Miksiköhän...
-
Frank Canton on omalta kohdalta mennyt ohi, tiedän vain että posautteli pientilallisia Wyomingissa, muistelisin, 1890-luvun alussa, mutta täytyy tsekata tuo kirja koska DeArmentin kirjat yleensä ovat hyviä, esim The Ben Daniels Story on hallussa...ja Ben Danielshan oli Kanen kaveri Kuuban reissulla.
Iso elämänmuutos ollut takana mutta nyt alkaa pikku hiljaa vaikuttamaan siltä että saan kaikki kirjani ja materiaalini yhteen paikkaan kirjahyllyyn ja pääsen jatkamaan täysillä vanhaa harrastusta.
-
Käsittääkseni Hallbing julkaisi osan Texas Ranger -kauden romaaneista myöhemmin uudelleensijoitettuna U.S. Marshal -tarinaksi,
Tätä olen myös vähän ihmetellyt, esimerkiksi kirjassa Ilman Armoa Kanen ollessa Rangerina tämä muistelee kohtaamistaan Peter Shabarovin kanssa, jonka kuitenkin tapasi vasta ollessaan Liittovaltion sheriffinä tarinassa Venäläinen ruletti. Samassa kirjassa muisteli myös kohtaamaansa Bravadoa. Bravado tarina sijoitettuna sheriffi aikaan. Samoin kirjassa Kunnian tähden Kane muisteli jahtaamiaan ruoskittuja. Ruoskitut sheriffitarinassa no 20.
jne jne.
Käsittääkseni myös Norjalaisessa MK sarjassa on sama juttu. Hallbing on vain jostain syystä päättänyt muuttaa tapahtumia sijoittamalla ne uudelleen eriaikaan. Suomessa ei käsittääkseni ole julkaistu noita kyseisiä Ranger ajalle sijoittuvia julkaisuja.
-
Pitänee paikkansa, ainakin mitä tulee Ranger-tarinoihin. Luulen että osassa myöhemmin ilmestyneistä on suomalaiselta kustantajalta parissa kohtaa mennyt järjestys sekaisin, mitä suomentaja sitten on yrittänyt paikata, milloin on huomannut.
Esimerkiksi Terästä kovempi -kirjassa Morgan Kane muistelee juuri hiljattain Vera Cruzissa kokemiaan seikkailuja, mikä viittaa suoraan Temppelin papittareen, joka Suomessa julkaistiin vasta paljon myöhemmässä vaiheessa. Kuitenkin Temppelin papittaressa viitataan Paholaisen valittu -kirjan tapahtumiin, joka Suomessa julkaistiin juuri ennen. Tässä lienee suomentaja pannut omiaan, sillä norjalaisessa kronologiassa Temppelin papitar sijoittuu Kuolleen miehen varjon ja Terästä kovemman väliin.
-
Tutkin asiaa äskettäin hieman tarkemmin ja korjaan: suomalaiset Morgan Kanet ovat ilmestyneet täsmälleen samassa järjestyksessä kuin alkuperäiset Bladkompanietin kirjat. Suomentaja siis ei ole lisäillyt omiaan. Mutta Kjell Hallbing itse ennen kuolemaansa laati Finn Arnesenin kanssa uudemman kronologian, jossa osa kirjoista on laitettu eri järjestykseen. Ilmeisesti Hallbing kirjoitti nämä tarinat aikaisemmin kuin ne Bladkompanietin sarjassa julkaistiin, mistä johtuvat niissä välillä esiintyvät oudot lapsukset, kuten Terästä kovemman viittaukset Vera Cruziin ja se, että Kuolette, Kanessa Shane muuttuu välillä majuri Monroeksi.
Uusimmassa painoksessa kirjat julkaistaan siis kronologiseksi tarkoitetussa järjestyksessä, joka löytyy esim. täältä:
https://www.allershopping.no/allerbok/morgan-kane
-
Kiitos linkistä. Itseasiassa muistelin että jotenkin noin se järjestys meni. Joskus itekin perehtynyt vähän. Mutta jos tarkkoja ollaan, ennen Santa fen veristä tietä oli kaiken alku kirjassa Morgan Kanen jalanjäljissä. Tarina, jossa kerrottiin Kanen vanhempien traaginen kuolema ja Kanen pelastuminen vauvana.
-
Siinäkin novellissa on hyvää taustaa Kanen vanhemmista. Jäljitin joskus hahmon tarkan syntymäpaikan jonnekin Colfax Countyn alueelle Uudessa Meksikossa, missä nykyään on vain peltoa, vähän Kiowa National Grasslandin pohjoispuolella.
Oma käsitykseni muuten on, että Morgan Kane varttui ja kävi koulunsa nimenomaan Santa Féssä, vaikka sitä ei missään tarinassa suoraan sanotakaan. Sinne hänen vanhempansa ja karavaani olivat matkalla. Santa Fén verisessä tiessä mainitaan Kanen lapsuudenkotiin liittyen "pieni kylä", joten ensin ajattelin kyseessä olleen joku pienempi kyläpahanen Santa Fén lähellä, mutta tutkittuani asiaa tarkemmin, Santa Fé ei sekään ollut kuin pieni rähjäinen pueblokylä keskellä ei mitään vielä 1850-60-luvulla. Ei siellä oikein ollut mitään muuta asutusta lähistöllä. Isommaksi kaupungiksi se kasvoi vasta rautatien ehdittyä sinne asti vuonna 1880.
-
Kiva saada kaikenlaista uutta knoppitietoa Morgan Kanesta alan harrastajilta. Ja itse asioiden selvittely on mukavaa salapoliisityötä ja ajankulua. Heh, tulee mieleen miten käytin pari kolme vuotta sitten aikaa tuon Kanen kuvan selvittelyyn sivulla 6.
-
Heh, tulee mieleen miten käytin pari kolme vuotta sitten aikaa tuon Kanen kuvan selvittelyyn sivulla 6.
Se oli hyvä tieto. Itsekin yritin joskus jäljittää kuvan alkuperää, mutta en siinä silloin onnistunut. Noiquetin nimeen törmäsin vasta tällä foorumilla.
Oma käsitykseni muuten on, että Morgan Kane varttui ja kävi koulunsa nimenomaan Santa Féssä, vaikka sitä ei missään tarinassa suoraan sanotakaan.
Toinen mahdollisuus on, että MK:n syntymäkylä olisi sijainnut joko nykyisen Edgewoodin alueella reilut viisikymmentä mailia Santa Féstä etelään, tai Españolassa kolmisenkymmentä mailia Santa Féstä pohjoiseen. Edgewoodin kaupunki tosin perustettiin vasta 1930-luvulla ja Española 1880-luvulla, mutta jonkinlaista asutusta niissä oli jo ennenkin.
Itse pidän Edgewoodin aluetta jopa todennäköisempänä. Españolassa asutus oli enimmäkseen meksikolaisia, kun Morgan Kanen koulukaverit kuvataan melko angloamerikkalaisen oloisiksi. Asutusta Edgewoodin alueelle alkoi muodostua vuoden 1862 Homestead Actin jälkeen, kun pienviljelijöitä muutti sinne lunastamaan maapalojaan, ja nykyisen Edgewoodin asukkaat ovat enimmäkseen saksalaisten tai irlantilaisten siirtolaisten jälkeläisiä.
Ei tunnu mahdottomalta ajatukselta, että Morgan Kanen kasvatusvanhemmat, asuttuaan muutaman vuoden Santa Féssä, olisivat vuonna 1862 päättäneet muuttaa etelämmäksi lunastaakseen sieltä oman maatilkkunsa muiden alueella asuvien valkoisten siirtolaisten kanssa. Jos oletetaan, että Morgan Kane karkasi kotoaan vuoden 1870 paikkeilla, niin siihen mennessä olisi hyvinkin voinut alueelle rakentua pieni kyläyhteisö kirkkoineen ja kouluineen.
Santa Fén verisessä tiessä Morgan Kanella on myös vanha Geronimo-niminen muuli, jonka alkuperää ei kerrota. Tuntuisi järkevältä olettaa, että 15-vuotias Kane olisi varastanut muulin, ratsastanut sen kanssa pohjoiseen Santa Féhen ja värväytynyt siellä Overlandille härkävankkurikuskiksi. Viisikymmentä mailia taittaa muulillakin parissa päivässä, ja se selittäisi, miksi hän tarinassa vierailee Santa Féssä vapaasti ja pelkäämättä törmäävänsä tuttuihin, kun kerran oli kotoaan karannut.
Tämä on kaikki tietysti omaa spekulaatiota ja tulkintaa, koska mitään tästä ei kirjoissa mainita. Tuskin Hallbing itse edes ajatteli asiaa näin pitkälle. Mutta historiafriikkinä näitä asioita on hauska spekuloida.
-
Kiitos näistä viimeaikaisista Morgan Kane -kirjoituksista! Koskaan en ole lukenut ainuttakaan Morgan Kanea, mutta palstalle kirjoittamianne tekstejä on siitä huolimatta ollut ilo lukea! Hienoja, mielenkiintoisia ja viihdyttäviä analyysejä. Omakin mielenkiinto hahmoa kohtaan on samalla alkanut kasvaa. Ihailen myös omistautumistanne aiheelle. Jatkakaa ihmeessä keskusteluja. Kiitos.
-
Yksi asia joka aikoinaan kiinnitti huomion Kane-kirjoihin oli se kontrasti verrattuna muihin villin lännen pokkareihin kuten Colt jne, teksti vaikutti aivan normaalilta kaunokirjalliselta, ei kioskimaiselta. Eli teksti oli jotenkin kuvailevaa, vaikea selittää. Huonoilla suomennoksilla olisi varmasti voitu pilata alkuperäinen teksti.
-
Ei minunkaan mielestä Kane miltään kioskikirjallisuudelta vaikuta, vaikka sellaiseksi jotkut sarjaa tituleeraavatkin. Teksti on niin elävää. Kohtaukset piirtyy jotenkin niin selkeästi mieleen, kuin elokuvassa. Kirjoitus on visuaalista. Esimerkiksi monissa toiminnallisissa ampumakohtauksissa, jotka tapahtuvat hirveän nopeassa ajassa, kuvittelen useasti kohtaukset kuin hidastetusta elokuvasta. Niitä on jännä lukea. Niihin oikeasti eläytyy, ja ne on hyvin mielenkiintoisesti tehty. Tämä toki vain yksi esimerkki. :)
-
No, Norjassa sarja löytyykin myös tavallisten pehmeä- ja kovakantisten kirjojen lisäksi esim. tällaisena (keino)nahkakansimuotona. Ei näytä miltään kioskikirjallisuudelta.
https://www.finn.no/bap/forsale/ad.html?finnkode=95212918
-
Siitä ei pääse mihinkään, että Kjell Hallbing oli äärettömän lahjakas kirjailijana. Muuten ei voi selittää, että aikanaan tilauksesta ja tappotahdilla, romaani per kuukausi kirjoitettua sarjaa edelleenkin fanitetaan Norjassa ja muuallakin. Norjassahan Kane on vieläkin suoranainen kansallissankari, ja omistautuneita lukijoita löytyy vielä Suomestakin. Teksti on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, ja tarinoiden tyyli vuosikymmeniä aikaansa edellä. Morgan Kanesta on tehty ikään kuin tavallinen ihminen vikoineen ja heikkouksineen ja siten helpommin samaistuttava, se ei 60-luvun kioskikirjallisuudessa ollut tavallista.
-
Teksti on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, ja tarinoiden tyyli vuosikymmeniä aikaansa edellä. Morgan Kanesta on tehty ikään kuin tavallinen ihminen vikoineen ja heikkouksineen ja siten helpommin samaistuttava, se ei 60-luvun kioskikirjallisuudessa ollut tavallista.
Täysin samaa mieltä. Ja nimenomaan juuri tuo tuli itellekin tekstistä mieleen. Aikaansa edellä. Kane on humaani hahmo. Ja tyyli oli muutenkin todella vahvaa Italowesterniä. Ei sellaista lännenkirjallisuutta ole juuri muita tehty. En ainakaan itse tiedä.
;)
-
Kyllä, Morgan Kanet ovat parasta proosaa ikinä. Tietysti niissä on kioskikirjallisuuspiirteitä, mutta olihan Shakespearellakin, eikä näillä ikinä mässäillä. Karkeaa tyylikkyyttä ja tyylikästä karkeutta ( vai karheaa... ? )
Hahmot sekä tarinat ovat tarkkaan mietittyjä ja monipuolisia. Jutun jälkeen on aina hiukan sellainen tunne, että luinko pokkarin vai katsoinko sittenkin elokuvan.
Tarina jää myös kummittelemaan jälkeenpäin, joitakin ns merkityksettömiä yksityiskohtia muistaa vielä vuosikymmentenkin takaa ( esim parin lauseen tunnelmallinen kuvaus kalkkarokäärmeestä jättämässä jälkiä hiekkaan, kun intiaaneille on juuri myyty aseita... )
Ja ne kannet ;)
-
En ole varma, miten hyvin sarja toimisi uusilla lukijoilla tänä päivänä, kun nykyään ihmiset ovat jo tottuneet hyvinkin särmikkäisiin sankari- ja antisankarihahmoihin. Itse luin ensimmäisen Kaneni kymmenvuotiaana 80-luvulla (kyseessä oli Yuman hirviö) ja jäin heti koukkuun. Niin nuorena ei tosin huomio- eikä keskittymiskyky riittänyt vielä sarjan vakavaan seuraamiseen, vaan ostin kirjan aina silloin tällöin kioskilta tai kaupasta. Tosi keräilijä minusta tuli vasta viisitoistavuotiaana - silloin oltiin kioskinumeroissa ehditty jo Alaskan sheriffiin ja loppupään numerot tulikin ostettua kaikki heti kun ilmestyivät. Sitten piti niitä alkupään puuttuvia numeroita metsästää kymmenen vuotta, kun ei vielä eletty nettiaikaa ja niitä varten piti kierrellä divareita ja kirjakauppoja. Vasta myöhemmin nettiaikana sain tietää Santa Fé verisestä tiestä ja suomentamattomista kirjoista. Edelleenkään en ole lukenut El Diablo-Diablito-kirjoja, kun niitä ei saa Kindleenkään, vaan pitäisi käydä Norjassa asti ne hakemassa.
Kirjat ovat pysyneet mukana matkassa vuosikymmeniä - välillä ne keräävät unohdettuina pölyä hyllyllä vuosikausia, mutta sitten ne löytää uudelleen ja aina ne toimivat yhtä hyvin - edelleen.
-
En ole varma, miten hyvin sarja toimisi uusilla lukijoilla tänä päivänä, kun nykyään ihmiset ovat jo tottuneet hyvinkin särmikkäisiin sankari- ja antisankarihahmoihin.
Kyllähän Kane on puhdas antisankarihahmo. Villin lännen Dirty Harry. Sulkeutunut ja ulkopuolisten silmin jopa tunteeton psykopaatti. On lyhytjänteinen ja toisinaan raivonvaltaan ajettuna verenhimoinen ja jopa sadistinen tappaja, joka vielä kaiken tuon päälle vetää nopeimmillaan 1/5 sekunnissa. Mutta kaikesta tuosta huolimatta, Kanellakin on silti oma oikeudentajunsa. Ja jos asettuu itse Kane hahmon asemaan, ymmärtää paremmin. Ei koskaan tuntenut omia vanhempiaan. Muutenkin väkivaltainen elämä, tappamiset, jotka usein muuten tuntuu Kanessa itsessäänkin. Tulee usein pahoinvoivaksi, antaa toisinaan ylen, kun joutuu tappamaan kylmästi ja raa-asti. Tappamansa roistot tulee uniin, kokoajan mieli on levoton ja pelko siitä, kuka maineenkipeä asesankari yrittää tappaa. Jatkuva kuoleman pelko, tulee jopa vainoharhaiseksi. Kyllähän siinä vähemmästäkin jo tuntuu psyykeessä.
Siihen päälle vielä lukemattomia järkytyksiä, joita Kane joutuu seikkailuissaan kokemaan. El Gringo tarinoissa, Paholaisen Valitussa, yms. Temppelin papittaressa Kane toipui järkytyksestään, jonka koki Paholaisen Valittu kirjan lopussa. En paljasta mitään, jos/kun on sellaisia, jotka ei ole niitä vielä lukenut. Kane pelkäsi siis, että hajoaa pikkuhiljaa sisältäpäin. Eli toisin sanoen, on tulossa hulluksi. ''Kanen päässä oli tapahtunut jotain hänen murtuessaan psyykkisen paineen alla'' oli lääkäri Kanelle kertonut. Ja kuten Kane itse asiaa myös pohti: ''Mikään ulkoakaanpäin tuleva kuoleman uhka ei ole niin pelottavaa kuin se että kuolema tuleekin sisältäpäin'' eli fyysinen, ja varsinkin psyykkinen rapistuminen. Ihmisen psyyke on rajallinen, eikä siihen aikaan asioista juuri puhuttu. Oltiin sulkeutuneita. Ei ollut terapioita mitä nykypäivänä on. Ainut terapia oli alkoholi. En siis ihmettele, jos Kane vielä jossain vaiheessa sarjaa päätyy mielisairaalaan. En ole vielä kaikkia loppupään Kaneja lukenut, olen menossa numerossa 60. Kohtaaminen Tascosassa on ainut loppupään tarina, jonka luin ihan ensimmäisenä koko sarjasta.
Saa vielä mielenkiinnolla nähdä, mitä kaikkea tuleman pitää. :)
-
Sulla on sitten edessä vielä todellisia helmiä, koska ainakin omasta mielestäni sarja koko ajan vain paranee loppua kohti mennessä, ja parhaat tarinat ovat vasta loppupään kirjoissa. Sarja kertoo kokonaisuudessaan yhä vain traagisemmaksi käyvän tarinan, Hallbing ei tosiaan päästä hahmoaan helpolla eikä minkäänlainen onnellinen loppu voi olla Morgan Kanelle edes mahdollinen.
Yksi sarjan hienoimmista teemoista on mielestäni se, miten rajaseudun laittoman ja väkivaltaisen elämäntyylin tuottama lain palveluksessa oleva tappaja joutuu lopulta kohtaamaan teollistuneen yhteiskunnan autoineen, sähkövaloineen ja elokuvateattereineen - yhteiskunnan, jolla ei ole enää käyttöä Kanelle ja johon hän ei enää kykene sopeutumaan. Tämä teema on kiehtonut itseäni aina. Muun muassa Peckinpahin länkkäreissä on paljon käsitelty aihetta, mitä tapahtui vanhan kaartin pyssymiehille sen jälkeen, kun aika ajoi heidän ohitseen.
-
Yksi sarjan hienoimmista teemoista on mielestäni se, miten rajaseudun laittoman ja väkivaltaisen elämäntyylin tuottama lain palveluksessa oleva tappaja joutuu lopulta kohtaamaan teollistuneen yhteiskunnan autoineen, sähkövaloineen ja elokuvateattereineen - yhteiskunnan, jolla ei ole enää käyttöä Kanelle ja johon hän ei enää kykene sopeutumaan. Tämä teema on kiehtonut itseäni aina.
Kyllä, teema on erittäin mielenkiintoinen. Vähän samankaltainen asetelma liittyy tietysti myös ihan nykyaikaisista sodista takaisin siviiliin palaaviin sotilaisiin ja heidän sopeutumiseensa. Varsinkin jos kentällä, tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta poikkeuksellisissa olosuhteissa, vietetty aika on venähtänyt riittävän/liian pitkäksi.
Väkivallan ammattilaisten erityisosaamiselle on läpi ihmiskunnan historian ollut aina olemassa kysyntää ja omat markkinansa. Yleensä ne ovat kuitenkin löytyneet yhteiskunnan kulissien takaisesta maailmasta. Kyseeseen ovat voineet tulla erilaiset rikollisorganisaatiot, tai valtioiden halu rekrytoida alan moniosaajia suorittamaan hallitusten etuja ajavia, mutta varjoissa tapahtuvia, manööverejä. Antiikin aikana heistä toisaalta leivottiin mm. koko kansan ”viihdetaiteilijoita” näytöksiin ja ”paremman väen” yksityisiin illanistujaisiin.
-
Voisi olla vaikka Kane pitämässä kuolevaa Grat Daltonia pystyssä. Kiva harrastus on tutkailla kirjoista tai netistä miltä historian hahmot Kane-kirjoissa näyttivät.
http://www.nicatic.com/sitebuilder/images/DoolinDalton8-393x484.jpg (http://www.nicatic.com/sitebuilder/images/DoolinDalton8-393x484.jpg)
Baby Doe Tabor jonka kanssa Kanella oli säpinää Denverissä kun oli uutta virkarevolveria testaamassa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Baby_Doe_Tabor (https://en.wikipedia.org/wiki/Baby_Doe_Tabor)
-
Tämä teema on kiehtonut itseäni aina. Muun muassa Peckinpahin länkkäreissä on paljon käsitelty aihetta, mitä tapahtui vanhan kaartin pyssymiehille sen jälkeen, kun aika ajoi heidän ohitseen.
Ahh... yksi kaikkien aikojen suosikeistani, Peckinpahin Ride the High Country (Viheltävät luodit) 1962. Eräänlainen rajapyykki vanhojen ja uudentyyppisten länkkäreiden välillä. Kaksi westernien veteraania, Joel McCrea ja Randolph Scott, lataavat revolverinsa vielä kerran.
Elokuvan alussa entinen sheriffi (McCrea) saapuu kaupunkiin ottamaan vastaan toimeksiannon kultakuljetuksen vartijana ja joku tyrkkää hänet tieltään kutsuen vanhukseksi. Toimistossa hän häpeilee nuhruista mustaa pukuaan (tulee aina Kane mieleen) ja joutuu kaivamaan esiin silmälasit sopimuksen allekirjoitusta varten.
Myös loppu on unohtumaton. Kaverukset katsovat toisiaan, nousevat esiin suojasta ja alkavat astella rauhallisesti, kuolemaa halveksuen, revolverien piiput maahan osoittaen, kohti odottavia vastustajia. Katsoja tietää sisimmässään, että miehet ovat tehneet samoin joskus ennenkin. Scottin viimeinen elokuva, McCrea teki vielä muutaman. Nostalgiaa.
https://www.youtube.com/watch?v=K0oq7SubkLQ
-
Voisi olla vaikka Kane pitämässä kuolevaa Grat Daltonia pystyssä. Kiva harrastus on tutkailla kirjoista tai netistä miltä historian hahmot Kane-kirjoissa näyttivät.
http://www.nicatic.com/sitebuilder/images/DoolinDalton8-393x484.jpg (http://www.nicatic.com/sitebuilder/images/DoolinDalton8-393x484.jpg)
Baby Doe Tabor jonka kanssa Kanella oli säpinää Denverissä kun oli uutta virkarevolveria testaamassa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Baby_Doe_Tabor (https://en.wikipedia.org/wiki/Baby_Doe_Tabor)
Aivan hyvin voisi ollakin. Kuin ilmetty Kane tuossa ylemmässä kuvassa. heh ;)
Joo itekin läynyt läpi noita aitoja henkilöitä, joita Kanessa esiintyyt. En muista, onko Annie Oakley ollut missään Kane tarinassa. Buffalo Bill ainakin. Mutta Oakley, siinä on mielestäni yksi kauneimpia lännen naisia mitä tiedän. Vaikka kauniita olivat varmasti myös Cattle Annie ja Little Britches. Aitoja kuvia en ole niistä vaan koskaan nähnyt.
Tässä Annie Oakley:
-
Ahh... yksi kaikkien aikojen suosikeistani, Peckinpahin Ride the High Country (Viheltävät luodit) 1962. Eräänlainen rajapyykki vanhojen ja uudentyyppisten länkkäreiden välillä. Kaksi westernien veteraania, Joel McCrea ja Randolph Scott, lataavat revolverinsa vielä kerran.
Oletko nähnyt John Waynen viimeiseksi jääneen elokuvan The Shootist (Revolverimies) 1976? Kuolevassa villissä lännessä itsekin syöpään kuolemassa oleva vanha revolverimies J.B. Books suunnittelee jättävänsä maailman ns. saappaat jalassa. Leffasta löytyy myös Morgan Kanensa lukeneille hyvinkin tutunoloinen kohtaus, jossa innokas toimittaja haluaa kirjoittaa Booksista sensationaalisen "elämäkerran" ja haastatella tätä kirjaa varten, ja lentää ulos täysihoitolasta kengän kuva persuuksissa.
-
Kyllä vain. Hieno päätös John Waynen 50 vuotiselle uralle, vaikka oli jo itsekin sairas. Siihen päättyi yksi kappale historiaa. Hienoa työtä tekivät myös konkarit Jimmy Stewart ja Richard Boone.
-
...Vaikka kauniita olivat varmasti myös Cattle Annie ja Little Britches. Aitoja kuvia en ole niistä vaan koskaan nähnyt.
...
No tuossa olisi.
http://www.truewestmagazine.com/wp-content/uploads/2005/05/cattle-annie-and-lb.jpg (http://www.truewestmagazine.com/wp-content/uploads/2005/05/cattle-annie-and-lb.jpg)
-
Kiitos Linkistä. Näyttävät tosi nuorilta tuossa kuvassa, mutta nuoria lainsuojattomiahan he olivatkin. Wikipedian mukaan Cattle Annie on syntynyt vuonna 1882. Little Britches kolme vuotta aiemmin. Eli olivat tosi nuoria kun Ingallsin taistelu tapahtui 1.9.1893. Tämähän Tapahtui Morgan Kane tarinassa Verilöyly Oklahomassa. Samassa tarinassa Kane tapasikin Cattle Annien ja....kaikkea muuta jännää tapahtui ;)
Vaan että oikeassa elämässä Annie oli täyttänyt tuona vuona vasta 11. No kirjassa ei sentään ollut ihan noin nuori. Ymmärrettävistä syistä Hallbing oli tarkoituksella hieman vanhentanut hahmoa. heh. Mikäli tuo tapaus sitten oli sijoitettu Kanen maailmassa juuri tuohon aikaan kuin se oikeasti tapahtui.
-
Hallbing otti kirjoissaan paljon vapauksia mitä tulee niissä esiintyvien hahmojen ikiin, tapahtumien sijoitteluihin ajallisesti ja niiden keskinäiseen järjestykseen, eli historiankirjoituksena niitä ei kannata ottaa. Esimerkiksi Ben Thompson kuoli jo vuonna 1884. Ah Toy puolestaan syntyi jo vuonna 1828...
-
Näin on.
Morgan Kane sarja tuskin olisi näin kiehtova ja mielenkiintoinen, jos Hallbing olisi orjallisesti noudattanut jokaisen tapahtuman kronologisuutta ja kirjoittanut kaikki historian tapahtumat pilkulleen niin kuin ne oikeastikin tapahtui. Onhan kyse kuitenkin fiktiosta. Eihän Kane sarja nyt mikään historian oppitunti ole eikä pidäkään olla, vaikka Hallbing oli kuinka perillä Amerikan historiasta ja lähdetiedot tapahtumista oli hyvin tiedossa.
;)
-
Hallbing otti kirjoissaan paljon vapauksia mitä tulee niissä esiintyvien hahmojen ikiin, tapahtumien sijoitteluihin ajallisesti ja niiden keskinäiseen järjestykseen, eli historiankirjoituksena niitä ei kannata ottaa. Esimerkiksi Ben Thompson kuoli jo vuonna 1884. Ah Toy puolestaan syntyi jo vuonna 1828...
Ja George Flat Nose Curry joka oli kuulemma, historiankirjoituksenkin mukaan, Kid Curryn oppi-isä, ja Kid Curry otti sukunimensä Flat Noselta. Kanessa Flat Nose on hieman vanhempi mies, kuitenkin syntyi 1871 ja kuoli 29v vuonna 1900, Harvey Logan Kid Curry syntyi 1867 ja ehkä kuoli 1904...
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/78/3e/d3/783ed3716300e13b06a0a307f7d07f01.jpg (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/78/3e/d3/783ed3716300e13b06a0a307f7d07f01.jpg)
-
Ja George Flat Nose Curry joka oli kuulemma, historiankirjoituksenkin mukaan, Kid Curryn oppi-isä, ja Kid Curry otti sukunimensä Flat Noselta. Kanessa Flat Nose on hieman vanhempi mies, kuitenkin syntyi 1871 ja kuoli 29v vuonna 1900, Harvey Logan Kid Curry syntyi 1867 ja ehkä kuoli 1904...
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/78/3e/d3/783ed3716300e13b06a0a307f7d07f01.jpg (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/78/3e/d3/783ed3716300e13b06a0a307f7d07f01.jpg)
Flat Nose Currysta puheen ollen, vaikuttaa siltä että Hallbing on kirjassa luomaansa hahmoon sekoittanut tai yhdistellyt elementtejä toisesta vähän aikaisemmin eläneestä lainsuojattomasta, jolla oli samankaltainen nimi, Big Nose George Parrottista. Flat Nose Curry ammuttiin 1900 Utahissa Castle Gaten lähistöllä, Big Nose Parrott lynkattiin - ja nyljettiin - Rawlinsissa Wyomingissä 1881.
https://en.wikipedia.org/wiki/Big_Nose_George
-
Harvey Logan Kid Curry syntyi 1867 ja ehkä kuoli 1904...
Minua on vuosia askarruttanut tuo Frank Cantoninkin sivulle 10. laittama kuvasarja Kid Curryn kasvoista. Se kun ei yhtään näytä aiemmin otetuilta valokuvilta, esim kuuluisassa Fort Worth Five-kuvassa Kid Curry on niin kovasti erinäköinen seistessään viiksissään ja kukka napinlävessä Butch Cassidyn ja Ben Kilpatrickin takana. Tietysti kuvien väliä on 4 vuotta ja kuolleen kasvot ovat muuttuneet. Kid Curryn kuolemasta 1904 on kuitenkin 100 vuotta esitetty erilaisia teorioita. Ruumis tunnistettiin kai lähinnä Pinkertonin arkistoon merkittyjen arpien perusteella ja palkkio Curryn nappaamisesta oli käsittääkseni huomattava, mikä on saattanut vaikuttaa possen jäsenten todistukseen, että mies oli Kid Curry.
https://en.wikipedia.org/wiki/John_Swartz#/media/File:Wildbunchlarge.jpg
-
Minua on vuosia askarruttanut tuo Frank Cantoninkin sivulle 10. laittama kuvasarja Kid Curryn kasvoista. Se kun ei yhtään näytä aiemmin otetuilta valokuvilta, esim kuuluisassa Fort Worth Five-kuvassa Kid Curry on niin kovasti erinäköinen seistessään viiksissään ja kukka napinlävessä Butch Cassidyn ja Ben Kilpatrickin takana. Tietysti kuvien väliä on 4 vuotta ja kuolleen kasvot ovat muuttuneet. Kid Curryn kuolemasta 1904 on kuitenkin 100 vuotta esitetty erilaisia teorioita. Ruumis tunnistettiin kai lähinnä Pinkertonin arkistoon merkittyjen arpien perusteella ja palkkio Curryn nappaamisesta oli käsittääkseni huomattava, mikä on saattanut vaikuttaa possen jäsenten todistukseen, että mies oli Kid Curry.
https://en.wikipedia.org/wiki/John_Swartz#/media/File:Wildbunchlarge.jpg
Kuvasarjassa oleva oli muistaakseni ollut jo viikon kuollut ja kaivettu haudasta kuvausta varten, vaatteet ja ruumis oli mustan homeen peitossa, ja sitten Pinkertonin Spence tunnisti hänet. En ole ollut ikinä itse aivan vakuuttunut että on Curry, monet seikat siihen kuitenkin viittaavat.
Paljon keskustelua esimerkiksi aiheesta on täällä:
http://disc.yourwebapps.com/Indices/239395.html (http://disc.yourwebapps.com/Indices/239395.html)
-
Asiantunteva artikkeli ja viimeisin sana onko kuollut Harvey Logan:
https://diggingupbutchandsundance.files.wordpress.com/2011/01/revelatlogan.pdf (https://diggingupbutchandsundance.files.wordpress.com/2011/01/revelatlogan.pdf)
-
No on kyllä kattava artikkeli ja kuten tällaisissa tapauksissa aina, todisteita ja todistajia löytyy puolesta ja vastaan, virheitä tehdään tutkimuksissa ja huhuja pyörii.
Ihmisluonto on kai vaan sellainen, että vaikka olisi kuinka hyviä todisteita, tietyt asiat vaan ovat vaikeita uskoa. Kuuluisuuksien kuoleman epäileminen (Butch, Sundance, Hitler, Elvis,..) jatkuu varmaan niin kauan kuin on ihmisiä ja Harvey Loganin, alias Kid Curryn reilun 100 vuoden takaista loppua mietitään varmaan samalla tavalla seuraavan 100 vuoden kuluttua.
Heh, mehän tiedämme kuitenkin mitä tapahtui. Kaikki on kerrottu kirjassa Tiikeri on irti!
-
Mad Dog Harry Tracy olikin aika pelottavan näkoinen tyyppi. Karkasi Merrillin kanssa 1902 vankilasta, tappoi Merrillin ja 7 muuta pakomatkan aikana, haavoittuneena pisti kuulan kalloon piiritettynä. Mulla on pari kirjaa siitä ja sen pakomatka on kyllä aika tapahtumarikas, ja siihen aikaan siitä tehtiin musikaaleja ja teatteriesityksiä.
http://www.franksrealm.com/Indians/Outlaws/Harry_Tracy.jpg (http://www.franksrealm.com/Indians/Outlaws/Harry_Tracy.jpg)
http://www.historylink.org/Content/Media/Photos/Small/tracy4.JPG (http://www.historylink.org/Content/Media/Photos/Small/tracy4.JPG)
http://i206.photobucket.com/albums/bb274/OD1911/BadmanAutopsy.jpg (http://i206.photobucket.com/albums/bb274/OD1911/BadmanAutopsy.jpg)
-
Pitääkseni keskustelun hengissä, otetaanpa mukaan Morgan Kanen käyttämät aseet.
Vaikka Kjell Hallbing oli selkeästi aseharrastaja ja monet Morgan Kanen revolvereista ns. "aitoja tapauksia", olivat Kanen suurimmassa osassa kirjoja käyttämistä revolvereista Hallbingin oman mielikuvituksen tuotteita, vaikka niilläkin oli omat esikuvansa todellisuudessa.
Nimittäin .44 Colt "Police" Special ja myöhäisempi .45 Colt Police Positive - juuri sellaisia aseita ei ole koskaan ollut, mutta Colt Police Positivea tuotettiin kaliibereissa .32 ja .38 vuodesta 1907 (Charles Bronson käytti .32 versiota Death Wish -leffassa). Colt Police Positive Specialia alettiin valmistaa vuotta myöhemmin suurin piirtein samoissa kaliibereissa, ja se olikin suosittu versio, sillä sitä valmistettiin vuoteen -95 saakka.
-
Oliko Kostaja Tombstonesta jossa Kane menee testaamaan uutta virkarevolveria, S&W model 3 Navy, 44 Russian kaliiberilla, Double Action.Yksi parhaimpia Kane-kirjoja.
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/48/11/4f/48114fa400391dfff6a3b170756b037e.jpg (https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/48/11/4f/48114fa400391dfff6a3b170756b037e.jpg)
-
Vaikka Kjell Hallbing oli selkeästi aseharrastaja ja monet Morgan Kanen revolvereista ns. "aitoja tapauksia", olivat Kanen suurimmassa osassa kirjoja käyttämistä revolvereista Hallbingin oman mielikuvituksen tuotteita, vaikka niilläkin oli omat esikuvansa todellisuudessa.
No hitto, tämä selittää paljon. Hallbingilla tuntuu olevan suoranainen asefetissi, sen verran yksityiskohtaisesti aseista kerrotaan Kaneissa. Tästä syystä ei tullut mieleenkään että Kanen aseet voisivat olla keksittyjä, vaikka en niitä googlaamalla löytänytkään.
-
Kane vaati revolveriltaan pysäytysvoimaa, olikohan jossain novellissa kun Smith and Wesson Safety Hammerless ei ollut tarpeeksi järeä pysäyttämään jotain hevosvankkuria...Jesse Rawlingsilla oli järeä Smith and Wesson
Schofield American, ja Tom Hornilla Mervin & Hulbert.
Youtube on aseiden suhteen hieno resurssi, näkee mm. millainen oli Krag Joergensen kivääri, US 30 kaliiberinen, Kanella toki muistaaksen pitempipiippuinen kuin armeijan lyhytpiippuisempi karbiini...jos oikein muistan. 8]
-
Ainakin Walker colt oli oikea, jota Kane käytti. Ja eikös Kanella ollut jossain vaiheessa myös perus Colt Single Action Army 45. Sama jota Armeija käytti. Samoin Winchester kivääri ja Norjalainen Krag Jørgense.
En muista käyttikö myös Navy pistoolia. Kaliiberia 44 tai 36.
-
Ainakin Walker colt oli oikea, jota Kane käytti. Ja eikös Kanella ollut jossain vaiheessa myös perus Colt Single Action Army 45. Sama jota Armeija käytti. Samoin Winchester kivääri ja Norjalainen Krag Jørgense.
En muista käyttikö myös Navy pistoolia. Kaliiberia 44 tai 36.
Neljänelosta. Ehdottomasti. Sen pienempikaliiberisiin pyssyihin Kane ei olisi koskenut tikullakaan.
Mielestäni kaikki muut paitsi mainitsemani "Police Positivet" ovat olleet oikeita aseita. Ensimmäinen oli ikivanha Paterson Colt, johon piti luoditkin valaa itse - ei tosiaan mikään taistelupistooli. Sen Kane hommasi Santa Fén verisessä tiessä. Walker Coltin hän sai muistaakseni joltain tiedustelijalta, joko Komansseja-kirjassa tai Viimeisessä cheyennessä. Walker oli liian raskas ja epäluotettava pyssy ollakseen varsinainen revolverimiehen ase sekään, sitä ei niin nopeasti vedetä esiin ja se helposti räjähtää käteen.
Sitten tuleekin taas Hallbingille ominaista epäloogisuutta. Kane hommaa Navy Coltin ainakin Kohtaaminen Tascosassa -kirjassa, mutta El Gringossa hän taas käyttää Walker Coltia. El Gringossa hän hommaa Peacemakerin, mutta Texas Ranger -kirjoissa taas hänen aiemmin käyttämäkseen aseeksi mainittiin Navy Colt. Kanen nuoruusvuosista kertoneissa novelleissa törmää milloin Peacemakeriin, milloin Colt Navyyn, mutta kuitenkin hänellä oli vain yksi revolveri kerrallaan.
Itse pitäisin loogisimpana järjestyksenä, että Kane olisi pitäytynyt Colt Navyssä sen jälkeen kun hommasi sen Tascosasta, sillä sen vaihtamisessa takaisin Walkeriin ei olisi ollut mitään järkeä. Ja vaihtanut Navyn Peacemakeriin Sonorassa. Ja lähteä siitä, että myöhemmät maininnat Walkerista ja Navystä ovat vain Hallbingin omaa sekoilua. Näitä kirjojahan ei ole kirjoitettu kronologisessa järjestyksessä, eikä Hallbingilla ole ollut valmiina taustaa Kanelle, vaan hän on keksinyt lisää sitä mukaa kuin on kirjoja tehtaillut. Siitä syystä järjestys on mennyt sekaisin.
-
*Varovainen rykäisy*
Nyt hiukan jarrua .
"El Gringossa hän taas käyttää Walker Coltia. El Gringossa hän hommaa Peacemakerin, mutta Texas Ranger -kirjoissa taas hänen aiemmin käyttämäkseen aseeksi mainittiin Navy Colt."
Kanella oli Navy Colt, kun hän kohtasi Coyoten ja sen hän vaihtoi Peacemakeriin , jonka hän otti kaatamaltaan pistoolimieheltä .
Ase näkyy selkeästi ja tunnistettavasti sarjakuvaversiossa.
Toiseksi , Navy Coltia sai vain kaliberissa .36 , joskin paruunakäyttöisiksi muunnettuja oli kaliberissa .38 ( muunnetut aseet olivat harvinaisia kuin kanan hampaat , tokaisi kerran aseseppäni ) .
Kolmanneksi , nuo Kanen nuoruusvuosien tarinat eivät taida olla kronologisessa järjestyksessä , joten siitä johtunee tuo aseiden sealainen vaihtuilu .
D
-
Minulla on kirjat muualla enkä pysty niitä selailemaan mutta itsekin olisin muistanut että Kanella on Walker colt kun ekan kerran tapaa El Coyoten. Hämärästi muistan maininnan "raskaasta" Walker coltista. Mutta ilmeisesti sitten ei. Jokatapauksessa, Lonesome Dove tv-sarjassa Gussilla oli Walker colt (Uberti kopio) ja sehän oli reiden pituinen!
Olikohan Kanella Walker kun tapasi Tascosassa Billy the Kidin? Tämähän tapahtui ennen Gringo-kirjaa.
-
Nyt piti mennä kaapille ja kaivoin tuon laatikkoni , missä Kane -albumit ovat .
Sivulla 30 näkyy aseen runkoa , rulla ja latausvipu + kulmikas piippu Coyoten käpistellessä sitä . Piipun ja rullan välissä oleva "Blokki" on lyhyehkö , kun Walkerissa se on pitkä.
Eli Navy Colt'in piirteet .
Myönnän että liipaisinkaari ei ole Navy Coltille ominainen pyöreähkö mutta kahva on lyhyt kun Walkerissa se on selkeästi pitempi .
Ja totta , Walker ON järkäle , pituus 39 cm ja paino kaksi kiloa .
Tämä kokoluokka oli Ranger Walkerin vaatimus , jotta asetta olisi voinut käyttää tehokkaasti nuijana kuuden laukauksen jälkeen .
D
-
Nyt piti mennä kaapille ja kaivoin tuon laatikkoni , missä Kane -albumit ovat .
Sivulla 30 näkyy aseen runkoa , rulla ja latausvipu + kulmikas piippu Coyoten käpistellessä sitä . Piipun ja rullan välissä oleva "Blokki" on lyhyehkö , kun Walkerissa se on pitkä.
Eli Navy Colt'in piirteet .
Myönnän että liipaisinkaari ei ole Navy Coltille ominainen pyöreähkö mutta kahva on lyhyt kun Walkerissa se on selkeästi pitempi .
Ja totta , Walker ON järkäle , pituus 39 cm ja paino kaksi kiloa .
Tämä kokoluokka oli Ranger Walkerin vaatimus , jotta asetta olisi voinut käyttää tehokkaasti nuijana kuuden laukauksen jälkeen .
D
Nyt oli pakko kaivaa ne keltakantiset Kanet kaapista tarkistaa ja tottavie , olin väärässä .
El Gringo , sivu 34 "Hän tyhjensi Walker Coltinsa heidän peräänsä."
Eli oli se Walker Colt.
D
-
Toiseksi , Navy Coltia sai vain kaliberissa .36 , joskin paruunakäyttöisiksi muunnettuja oli kaliberissa .38 ( muunnetut aseet olivat harvinaisia kuin kanan hampaat , tokaisi kerran aseseppäni ) .
No sitten kyseessä on täytynyt olla .38:
"... Sitten seurasi patruunakäyttöiseksi muunnettu Navy Colt. Se oli ehkä niistä kaikista parhaiten tasapainotettu ..." (Kostaja Tombstonesta, s. 5)
Colt "Police" Specialin piti Hallbingin universumissa olla Texas Rangereille kehitetty virka-ase (oikeasti Texas Rangereilla ei ollut virka-asetta). Sitä MK käytti pitkään vielä erottuaan Rangereista, sillä Pete Grossmann antoi hänelle omansa. Colt Police Positiven hän sai Coltin tehtaalta lahjaksi oltuaan mukana sitä testaamassa. Tämäkin revolveri on silkkaa fantasiaa, mutta näin se kuvataan:
"Ase muistutti silmiinpistävästi hänen vanhaa Police Specialiaan, mutta tässä uudessa aseessa oli puoli tuumaa lyhyempi piippu, ja kahva oli kokonaan guttaperkkaa. Huomattavin ero oli liipaisimen sijoituksessa. Uudessa revolverissa oli melko jyrkästi kaareva ja leveä liipaisin sijoitettu miltei liipaisinkaaren keskikohdalle, kun se vanhassa revolverissa oli tuon suojakaaren takareunassa." (Kuolemankellot, s. 25-26)
Lisäksi se on kaksitoiminen, Police Special oli vielä yksitoiminen. Ja vuosimalli on W. Shanen mukaan 1885.
Tämän aseen Kane päivittää Smith & Wesson Double Action Model 3 Navy .44 Russianiin, koska Coltin tehdas on (Hallbingin mukaan) suunnitellut luopuvansa järeämpikaliiperisten aseiden valmistamisesta. Vannoutuneena Colt-miehenä Kanelle on alkuun kova paikka siirtyä Smith & Wessoniin, mutta ihastuu itse aseeseen. Tätä asetta hän käytti, kunnes hukkasi sen Klondikessa ja sai tilalle uuden revolverin itseltään Wyatt Earpilta - ei sentään sitä naurettavan pitkäpiippuista Buntline Specialia, vaan SA Coltin - siis Peacemakerin, vuosimallia 1895. Tätä asetta hän ei muitaakseni enää vaihda muuhun.
Itsekin mieluummin miellän Kanen käyttävän Navy Coltia El Gringossa, vaikka kirjassa tosiaan puhutaan Walkerista. Sarjakuvapiirtäjä lienee ollut samoilla linjoilla, kenties Hallbing itsekin jo siinä vaiheessa.
-
Olikohan Kanella Walker kun tapasi Tascosassa Billy the Kidin? Tämähän tapahtui ennen Gringo-kirjaa.
Oli. Ja kirjassa Billy the Kid hommaa hänelle Navy Coltin kaupasta, kun se on keveämpi ja parempi.
-
""... Sitten seurasi patruunakäyttöiseksi muunnettu Navy Colt. Se oli ehkä niistä kaikista parhaiten tasapainotettu ..." (Kostaja Tombstonesta, s. 5)"
Se ON loistavasti tasapainotettu ja ehkä tyylikkäin koskaan tehty käsiase.
Asekaapissani on Ubertin tekemä repro ja se on uskomaton .
Säästän sitä eläkepäivilleni ...ase on vielä korkkaamaton .
Itsevaletuilla palloluodeilla ja asiaankuuluvalla rekvisiitalla .
Samaten Colt SAA 1873 Artillery 5,5" piipulla .
Oli sekin pakko hankkia ...nostalginen ase Kanen ja Nimettömän Miehen hengessä .
Se on ampujakavereideni suuressa suosiossa ratakeikoilla ...ja nimet "Kane" ja "Clint" on kuultu usein .
Kanehan oli Smith & Wessonia vastaan , koska Jesse Rawlins oli S&W - mies ja se jotenkin kaihersi Kanea .
Todellisuudessa Coltin tehdas ei luopunut järeistä kalibereista .
SAA 1873 jatkui tehtaan konkurssiin saakka kuten myös legendaarinen 1911 .45 ACP.
Ennen kaatumista Colt toi markkinoille myös .44 Magnum Colt Anacondan .
D
-
Muistinpa väärin! Tascosassa Walkerin tilalle hommattu revolveri ei olekaan Navy Colt:
"- Minulla on kerrassaan hienon hieno 1860 Army Colt joka on muutettu .44 rim-fireksi." (Kohtaaminen Tascosassa, s. 52)
Siis taas Peacemaker. Mutta itse kuvittelen mieluummin tuon aseen juuri siksi Navy Coltiksi, josta kirjoissa paljon puhutaan mutta jonka alkuperä jää aina hämärään. Kostaja Tombstonesta -kirjassa mainitaan useaan otteeseen Kanella olleen nimenomaan Navy Colt ennen kuin ryösti itselleen Peacemakerin sonoralaisen haciendan patiolla:
"Kanella oli ollut myös patruunakäyttöiseksi muunnettu Navy Colt, johon sopivat valmiit patruunat. Se oli ehkä kaikkein parhaiten tasapainotettu - kunnes vuonna 1873 tuli patruunoita käyttävä Army Colt "Peacemaker", jossa oli valkoinen norsunluuperä ja jonka Kane ryösti itselleen sonoralaisen haciendan kukkasin koristellulla patiolla, oli monen vuoden ajan ollut osa häntä itseään. Ennen kaikkea muunnettu Navy Colt ja "Peacemaker" olivat tehneet Morgan Kanen yhdeksi maan viidestä nopeimmasta ampujasta. Ei yksinkertaisesti ollut mahdollista vetää kaksikiloista Walkeria nopeasti, puhumattakaan suunnattomista .44-kaliiperin Dragooneista. Vasta Navy ja Army Colt tekivät nopean vedon mahdolliseksi - ja samalla välttämättömäksi." (Kostaja Tombstonesta, s. 17)
-
""- Minulla on kerrassaan hienon hieno 1860 Army Colt joka on muutettu .44 rim-fireksi." (Kohtaaminen Tascosassa, s. 52)
Siis taas Peacemaker."
Mitämitämitä ?????
Peacemaker on keskisytytteistä .45 Long Colt patruunaa ampuva revolveri ja "Peacemaker" - termi kuuluu Colt SAA 1873 - revolverille , ei 1860 Army Coltille .
D
-
...
Todellisuudessa Coltin tehdas ei luopunut järeistä kalibereista .
SAA 1873 jatkui tehtaan konkurssiin saakka kuten myös legendaarinen 1911 .45 ACP.
...
D
Muistaisin että jokin trendi oli johonkin uuteen kevyempään revolveriin koska Filippiinisodan aikana armeija muistaakseni valitti että ei ollut tarpeeksi "stopping power" alkuasukkaita vastaan ja tuli taas iso DA versio tilalle. Muistaakseni näin Youtuben Hickok45 on sanonut...mutta en ole varma.
-
""- Minulla on kerrassaan hienon hieno 1860 Army Colt joka on muutettu .44 rim-fireksi." (Kohtaaminen Tascosassa, s. 52)
Siis taas Peacemaker."
Mitämitämitä ?????
Peacemaker on keskisytytteistä .45 Long Colt patruunaa ampuva revolveri ja "Peacemaker" - termi kuuluu Colt SAA 1873 - revolverille , ei 1860 Army Coltille .
D
No ok, asealan asiantuntemukseni on puutteellista. Mutta pointtini on se, että tuollaista asetta ei Morgan Kanen missään muussa kirjassa ole kerrottu omistaneen. Kirjoissa on niin paljon ristiriitaisuuksia, että lukijan on pakko valita, mihin versioon haluaa uskoa. Itselleni johdonmukaisin versio on Kostaja Tombstonesta -kirjassa esitetty. Sillä perusteella voisi väittää, että tuo muunnettu 1860 Army Colt olisi itse asiassa juuri se patruunakäyttöiseksi muunnettu Navy Colt (ilmeisesti siis .38, vaikka kaliiberia ei missään mainitakaan). Ja että sama Navy Colt olisi Kanen käytössä vielä El Gringossa (missä sitä väitetään Walkeriksi). Kronologisesti Kohtaaminen Tascosassa ja El Gringo osuvat peräkkäin, eikä niiden välillä voi olla kuin vuosi pari väliä.
-
Wayne Martin revolverikotelosta en ole loytänyt mitään infoa ja se on ilmeisesti kuvitteellinen. Alkukirjoissa Kanella oli usein kotelo vyotäron edessa housun sisällä piilossa.
1898 sijoittuva Skagway kirjassa Kane ostaa tiukat Levikset. Siihen aikaan olisi ollut malli XX eli 501, mutta farkuissa olisi ollut vain yksi takatasku ja remmi ja solki takana keskellä (englanniksi cinch).
-
". Sillä perusteella voisi väittää, että tuo muunnettu 1860 Army Colt olisi itse asiassa juuri se patruunakäyttöiseksi muunnettu Navy Colt (ilmeisesti siis .38, vaikka kaliiberia ei missään mainitakaan). "
Army Coltin kaliberi oli alunperin .44 ...
Ja ei mitään sukua Navy Coltille .
D
-
Army Coltin kaliberi oli alunperin .44 ...
Ja ei mitään sukua Navy Coltille .
D
Sitä en suinkaan väittänytkään, sen enempää kuin Walker Coltillekaan.
Asian voisi tietysti kuvitella niinkin, että Morgan Kanella ei ikinä Navy Coltia ollutkaan, vaikka niin monessa kirjassa väitetään. Yritän siis selittää, että Hallbing on vetänyt hatusta aivan yllättäen tuon Army Colt 1860:n, jota ei ole mainittu missään muussa kirjassa. Kenties Hallbing on muuttanut mielensä ja ajatellut, että Navy Colt olisi ollut sittenkin Kanelle liian pienikaliberinen.
Kaliibereista en myöskään lähde kiistelemään, mutta Kohtaaminen Tascosassa -kirjassa Kanelle myydyn Army Coltin väitetään olevan muunnettu ".44 rim-fireksi", siis kiväärinpatruunoille.
-
Kanella oli 1895 Winchester 0.405 kaliiberilla ja Vollmer Jena kiikaritähtäin...mutta kuulemma kiväärissä ei ole paikkaa/uria tai mikä systeemi se onkaan johon voisi kiinnittää tähtäimen... 8]
-
"Kaliibereista en myöskään lähde kiistelemään, mutta Kohtaaminen Tascosassa -kirjassa Kanelle myydyn Army Coltin väitetään olevan muunnettu ".44 rim-fireksi", siis kiväärinpatruunoille."
Tämä käy hyvinkin järkeen että näin olisi tapahtunut .
"Asetta valmistettiin vielä kilpailijoiden tuodessa markkinoille patruunakäyttöisiä aseita, ja Army Model -aseita muunnettiin käyttämään patruunoita. Tehdas tarjosi muuntomahdollisuutta 1870-luvun alusta lähtien." ( Wiki )
Tällöin ei tarvinnut varastoida kuin yhtä patruunaa revolverille ja kiväärille ; .44 Henry rimfire ( reunasytytteinen ) .
Ja Army Colt oli valmistettu uudenlaisesta metalliseoksesta , joka kesti laukaisupaineita paremmin .
D
-
Army Coltin kaliberi oli alunperin .44 ...
Ja ei mitään sukua Navy Coltille .
No... ei ehkä sukua, mutta kaliberin (.36/.44) ero huomioiden Colt Army 1860 ja Colt Navy 1861 muistuttavat, jopa vierekkäin, ulkonäöltään hyvin paljon toisiaan, joten erehtymisen mahdollisuus on erittäin suuri. Navy/army sekaannusta saattaa lisätä vielä suosittu Colt Navy 1851 (esim. Wild Bill Hickok).
Molemmat olivat erittäin suosittuja niin siviileiden, kuin sotilaiden (intiaanisodat ja sisällissota) käytössä. Molemmissa oli samat merkinnät piipussa: “ADDRESS COL. SAML COLT NEW-YORK U.S. AMERICA” ja “COLT’S PATENT”. Molempien tuotanto loppui 1873. Yhdysvaltojen Laivasto tilasi Colt Army 1860 revolvereja toukokuussa 1861 ja samassa kuussa alkoivat myös Yhdysvaltojen armeijan tilaukset. Alkuperäisissä Colt Navy 1851-, Colt Navy 1861- ja Colt Army 1860 revolvereissa oli kaikissa myös sylinterissä kaiverrus, joka kuvasi meritaistelua Texasin laivaston ja Meksikon välisestä sodasta, siis myös Colt Army-mallissa oli "navy-aiheinen" kaiverrus.
Ei siis ole ihme jos navy/army mallit ja kaliberit menevät sekaisin.
http://www.levergunscommunity.com/viewtopic.php?f=1&t=63108
-
Muisti on ihmeellinen asia, Kaksintaistelu San Antoniossa en ole lukenut 80-90-luvun vaihteen jälkeen mutta muistan Billy Simmsin ja että hänellä oli 38 kaliiberin double action colt jotain ??? jonka luodit olivat pullomaisia WCF-jotain ???, olikohan samoja kuin Winchester-kiväärissä...
Ja oliko Wes Hardinilla juuri tuollainen 1860-luvun Colt Army muutettuna patruunakäyttoiseksi?
-
Muisti on ihmeellinen asia, Kaksintaistelu San Antoniossa en ole lukenut 80-90-luvun vaihteen jälkeen mutta muistan Billy Simmsin ja että hänellä oli 38 kaliiberin double action colt jotain ??? jonka luodit olivat pullomaisia WCF-jotain ???, olikohan samoja kuin Winchester-kiväärissä...
Ja oliko Wes Hardinilla juuri tuollainen 1860-luvun Colt Army muutettuna patruunakäyttoiseksi?
Billy Simmsillä oli Colt .38/40 "Frontier", jossa hän käytti .38 WCF-patruunoita, kivääripatruunoita. Simms oli vielä lyhentänyt alun perin seitsemän ja puolen tuuman piipun neljän ja puolen tuuman pituiseksi.
Wes Hardinin ase kuvataan vain yhdessä kohtaa hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi: "Single Action" Army Colt. Mitään muita yksityiskohtia ei anneta.
-
Wes Hardin käytti "uransa" aikana monia eri aseita ja kalibereja. Kun Texas Rangerit pidättivät hänet 1877 ennen 25 vuoden vankilatuomiota (josta hän istui 17 vuotta), hänellä oli tiettävästi ainakin Colt Army.
Hardin oli todistusten mukaan todellinen taituri aseenkäsittelyssä. Heh, yksi pidättäjistä, kuuluisa Ranger James B. Gillett, kertoi kuinka Hardin irrotettiin kahleista pidätyksen jälkeen ja hänelle annettiin kaksi tyhjää Coltia temppujen näyttämiseen.
"Famed Ranger James B. Gillett was among a group of Rangers who unchained Hardin and watched him in amazement as he demonstrated his skills with a pair of empty Colts. The Ranger remembered he handled the Colts “as a sleight-of-hand performer manipulates a coin.” They also noted his tricks: “The quick draw, the spin, the rolls, pinwheeling, border shift—he did them all with magical precision."
-
https://truewestmagazine.com/hardins-deadly-tools/
Toinen artikkeli J.W Hardinin aseista .
D
-
Anteeksi jos sivuan aihetta, mutta tuli tässä yksi ilta selailtua Ruotsinkielisiä MK kansia. Ruotsin kustantamo teki siis omat kansi Coverit ainakin ensimmäisen painoksen ja osittain vielä toisen painoksen verran. Mielestäni tosi hienoja sellaisia. Ensimmäisen painoksen alkuosan kansikuvat oli mielestäni vähän tjaah, tosin sinnekin mahtui mielestäni ihan ok:n näköisiä kansia. Wes Hardinista puheen ollen Ruotsin ekan painoksen kirja Kaksintaistelu San Antoniossa nousee omasta mielestä hyvinkin korkealle. Erittäin tunnelmallinen kansi. Onhan siellä muitakin. Mutta tämä olletikin.
http://www.morgankane.org/99979369?i=56512305
Täältä löytyy Kaikki Ruotsin kolmen painoksen kannet.
http://www.serielagret.se/bocker/MorganKane.htm
Myös Brittiläisellä Corgi julkaisulla on ihan siistejä Morgan Kane kansia, joita se julkaisi 70-luvulla. Osa vetää vertoja jopa alkuperäisille kansille. Corgin kannet löytyy myös tuolta ylimmästä laittamastani linkistä ;)
Myös täällä osa brittikansista. http://www.gdprice.com/w/louis_masterson.htm
-
MK-kansitaide on upeaa ja vailla vertaa.
Toimintakohtauksia ja yksityiskohtaista taidetta .
http://2.bp.blogspot.com/-p207bCJkW7A/Tkj8GrgGlGI/AAAAAAAABtM/EBGR5Emgzh8/s1600/Morgan_Kane.jpg
Klassinen kuvaus Kanesta "Revolverimiehen muotokuva" .
Ehkä hienoin Kane-taiteen esiintymä.
Paitsi että asevyö on päin peetä .
Tuo "droop and loop" tai "buscadero" on Hollywoodia .
Tuohon aikaan asekotelon lenkki kiersi patruunavyön ympäri eikä tuollaisessa ripustimessa .
Kirja "Packin Iron" on kerännyt yhteen kuvitusta autenttisia aseita ja vöitä .
Oma oppikirjani kyseisellä taiteen saralla.
Pari rigiä tehnyt ja soveltanut perinnettä myös nykyaseisiin , varsinkin 1911-tyypin aseisiin .
D
-
MK-kansitaide on upeaa ja vailla vertaa.
Toimintakohtauksia ja yksityiskohtaista taidetta .
http://2.bp.blogspot.com/-p207bCJkW7A/Tkj8GrgGlGI/AAAAAAAABtM/EBGR5Emgzh8/s1600/Morgan_Kane.jpg
Klassinen kuvaus Kanesta "Revolverimiehen muotokuva" .
Ehkä hienoin Kane-taiteen esiintymä.
Paitsi että asevyö on päin peetä .
Tuo "droop and loop" tai "buscadero" on Hollywoodia .
Tuohon aikaan asekotelon lenkki kiersi patruunavyön ympäri eikä tuollaisessa ripustimessa .
Joo itelläkin tuo ripustin pisti silmään, kun tuon kuvan näin ensimmäistä kertaa. Mutta sole poka niin nuuka. Siittä huolimatta paras ja klassinen kuvaus MK.sta. ;)
-
http://2.bp.blogspot.com/-p207bCJkW7A/Tkj8GrgGlGI/AAAAAAAABtM/EBGR5Emgzh8/s1600/Morgan_Kane.jpg
Klassinen kuvaus Kanesta "Revolverimiehen muotokuva" .
Ehkä hienoin Kane-taiteen esiintymä.
Mitä mitä? Eikö se ollutkaan itse Reina De Boucherin maalaama muotokuva Morgan Kanesta tarinasta Revolverimiehen muotokuva, vaan jonkun Ernst Velve Olsenin??? ;)
-
Ohessa pari kuvaa ja vähän tarinaa Billy Simmsistä. Oikeassa elämässä häntä ei tappanutkaan Morgan Kane, vaan umpisuolentulehdus.
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/81/92/94/8192947817e762787517afce38f584fe.jpg
https://www.truewestmagazine.com/wp-content/uploads/2016/11/CGF_Billy-Simms_scaled.jpg
http://www.knottingley.org/history/billy_simms.htm
-
Kaksintaistelu San Antoniossa on yksi omista suosikeistani sarjassa, mutta sekin kertoo melko lailla muunneltua totuutta. Ensinnäkään San Antonio ei kuulu Gonzalesin piirikuntaan, kuten Hallbing väittää, eikä Hardin puuhastellut San Antoniossa vaan nimenomaan Gonzalesin kaupungissa.
Sheriffinvaalit siellä kyllä olivat, mutta ehdokkaina eivät olleet Jacob Santos Coy ja Charlie Webb, vaan Bob Coleman ja Old W. E. (Bill) Jones. Hardin tuki kaveriaan Bob Colemania ja kirjoitti paikallislehteen mielipidekirjoituksen, jossa syytti Old Bill Jonesia korruptoituneeksi lainvalvojaksi, ja väitti tämän mm. auttaneen Hardinia pakenemaan Gonzalesin vankilasta vuonna -72. Sotahan siitä syntyi, mutta ei lainkaan niin ruudinkäryinen kuin Hallbingin versiossa. Se käytiin lähinnä lehtien mielipidepalstoilla, enintään jotain nyrkkitappeluja saattoi syntyä eri ehdokkaiden kannattajien välillä. Vaalista tuli hyvin tiukka, mutta loppujen lopuksi Old Bill Jones voitti. Katkeroituneena Hardin muutti pois Gonzalesista.
Hallbingin versio on kieltämättä dramaattisempi.
-
Yksi minun suosikeistani on Verilöyly Oklahomassa nro 49, jossa Doolinin joukko, murhattuaan useita lainvartijoita Ingallsin kaupungissa, saa peräänsä kuuluisat sheriffit Heck Thomasin ja Bill Tilghmanin. Kolmanneksi nimitetään Morgan Kane, joka ei millään sovi porukkaan, sillä muilla on omat toimintatapansa ja ajatusmaailmansa.
Todellisuudessa apulais-liittovaltion sheriffit Heck Thomas, Bill Tilghman ja Chris Madsen muodostivat kolmikon, josta lehdistö käytti nimitystä "The Three Guardsmen". 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä he pidättivät noin 300 lainsuojatonta ja tappoivat suuren joukon, joita ei saatu vangittua.
Ingallsin tapahtumien jälkeen 1894 kolmikko sai päälliköltään ohjeet: "I have selected you to do this work, placing explicit confidence in your abilities to cope with those desperadoes and bring them in—alive if possible—dead if necessary." Kolmikko ajoi väsymättä takaa lainsuojattomia tappaen systemaattisesti ne jotka eivät antautuneet ja pidättäen loput.
Vuonna 1924, 70 vuotias! Bill Tilghman, otti vastaan villin ja laittoman Cromwellin kaupungin avunpyynnön ja suostui kaupungin lainvartijaksi, Madsenin varoitteluista huolimatta. Hänet ammuttiin samana vuonna. Kuukautta myöhemmin koko kaupunki poltettiin viimeistä rakennusta myöten eikä se enää ikinä toipunut siitä. Syyllisiksi epäiltiin Chris Madseniä ja muita Tilghmanin lainvalvojakavereita, mutta tapausta ei koskaan tutkittu.
-
Oklahomastakin on tullut jonkin verran luettua. U.S. Marshal Evett Duman Nix (eräänlainen tosielämän William Shane) organisoi sinne yhteensä noin sadasta "erikoismiehestä" koostuvan apulaisliittovaltiosheriffien armeijan taistelemaan Doolinin koplaa vastaan. Heck Thomas, Bill Tilghman ja Chris Madsen olivat heistä ehdottomasti tunnetuimpia ja usein vain heidät mainitaan nimeltä historiankirjoissa, mutta joukossa pyöri muitakin, enemmän tai vähemmän tunnettuja nimiä, muiden muassa myös Frank Canton sekä Rooster Cogburnin (True Grit) tosielämän esikuvaksikin väitetty yksisilmäinen apulaissheriffi Cal Whitson.
-
Myös oma suuri suosikkitarina on tuo Kaksintaistelu San Antoniossa. Draamaa ja verta riitti läpi tarinan. [spoiler]Eikä myöskään Kane tietenkään selvinnyt ehjin nahoin.
[/spoiler]
Tykkäsin myös Kaksintaistelu Tombstonesta. Sen lukemisesta on vierähtänyt jo useampi vuosi. Siinähän Kane palkattiin lainvalvojaksi kaupunkiin karkottaakseen sinne taas pesiytyneet lainsuojattomat Earpien poislähdön jälkeen. Osa ihmisistä halveksui lainedustajia, ja Kanen ilmestyessä kaupunkiin oli se kuin punainen vaate monelle, ja sehän johtikin tuon tuosta kaikenlaisiin yhteenottoihin. Kane sai syystäkin olla kokoajan varpaillaan liikkuen Tombstonen kaduilla. Myöhemmin Kane sai kaverikseen (todellisen) sheriffi Neal Brownin. Kohtasipa Kane tarinassa myös Ike Clantonin sakkeineen, jotka olivat selviytyneet kuuluisasta O.K. Corralin tulitaistelusta. Sekä Johnny Ringon.
Eikös siinä juuri käyty melkoista mediasotaa Tombstone Epitaphin ja The Tombstone Nugget kustantamojen välillä. John Clum (Todellinen henkilö, joka oikeastikin kustansi Tombstone Epitaph julkaisua) oli kustantajana ensinnä mainitussa, joka tavallaan yritti kertoa asiat niinkuin ne olivat. Daily Nugget yritti taas mustamaalata lainvalvojia ja tavallaan puolsi karjapaimenia. Toimittajana Nuggetissa oli punapäinen Kate Coleman. [spoiler]Josta myöhemmin tuli Kanen rakastaja.[/spoiler] Kate tietysti fiktiivinen hahmo.
Mukana taisi olla ensimmäistä kertaa (Korjatkaa jos muistan väärin) muistaakseni myös valokuvaaja C.S.Fly (Camillus Fly) Aito henkilö. Piti toimistoaan O.K. Corralin vieressä. Kate Colemanin yhteistyökumppani, jota Kane taas ei voinut sietää silmissään yhtään. Myöhemmissä tarinoissa Kane kurmoottikin miestä useampia kertoja. Kameraa varsinkin.
:P
-
Camillus Fly tosiaan - usein toistuva hahmo Kane-kirjoissa, ja kohtaamiset käyvät myös miehelle kalliiksi. Viimeistä kertaa muistaakseni Legenda Morgan Kanessa, ja siinäkin hän menettää kameransa - hajottajana tosin tällä kertaa itse Wyatt Earp.
Sori jos spoilaan liikaa piilottamatta, mutta mielestäni Fly on lähinnä comic relief hänen esiintyessään kirjoissa, ja sanomattakin pitäisi olla selvää, että aina kun Fly kohtaa Kanen, hänen kameransa potkitaan hajalle. :P
-
mielestäni Fly on lähinnä comic relief hänen esiintyessään kirjoissa, ja sanomattakin pitäisi olla selvää, että aina kun Fly kohtaa Kanen, hänen kameransa potkitaan hajalle. :P
Näinpä juuri, ja kieltämättä nuo Flyn ja Kanen kohtaamiset on saanu ainakin meikäläisen nauramaan joka kerta lähes ääneen. Se on aina niin päivänselvä juttu, kun herrat kohtaa että mitä tulee tapahtumaan. Ja sitten kun se tapahtuu, ei voi nauramatta lukea.
:P
-
...
Eikös siinä juuri käyty melkoista mediasotaa Tombstone Epitaphin ja Daily Nugget kustantamojen välillä. John Clum (Todellinen henkilö, joka oikeastikin kustansi Tombstone Epitaph julkaisua) oli kustantajana ensinnä mainitussa, joka tavallaan yritti kertoa asiat niinkuin ne olivat. Daily Nugget yritti taas mustamaalata lainvalvojia ja tavallaan puolsi karjapaimenia. ...
Huh huh. Earpit olivat republikaaneja ja cowboyt demokraatteja ja kyllä Hallbing oli selvästi puolensa valinnut, ja ei se asia ihan nyt noin yksinkertainen ollut että Earpit hyviä ja cowboyt pahiksia, laittomuuksia tapahtui molemmin puolin.
-
Camillus Fly otti sarjan kuuluisia valokuvia apassipäällikkö Geronimosta ja tämän sotureista, mukana myös naisia ja lapsia, maaliskuun lopulla 1886 näiden tullessa neuvottelemaan antautumisestaan kenraali Crookin kanssa. Neuvottelut epäonnistuivat ja Geronimo pakeni joukkonsa (noin 40) kanssa, mutta joutui lopulta antautumaan syyskuussa kenraali Milesille. Ainoat tunnetut valokuvat Amerikan intiaaneista näiden ollessa vielä sodassa Yhdysvaltojen kanssa.
Geronimon soturit, G. ratsastajan edessä:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/2d/Geronimo_and_his_warriors.jpg
Geronimo oikealla, hänen poikansa vasemmalla.
https://22658-presscdn-pagely.netdna-ssl.com/wp-content/uploads/2011/07/geronimo_and_his_warriors_before_surrender_1886.jpg
-
On muuten hyvin onnistuneita kuvia. Tapahtui myös Morgan Kane romaanissa Apasseja.
Nro 30. Mukana Kate Coleman ja Camillus Fly itse.
Huh huh. Earpit olivat republikaaneja ja cowboyt demokraatteja ja kyllä Hallbing oli selvästi puolensa valinnut, ja ei se asia ihan nyt noin yksinkertainen ollut että Earpit hyviä ja cowboyt pahiksia, laittomuuksia tapahtui molemmin puolin.
Käsittääkseni Tombstonessa vallitsi jossain vaiheessa ihan aidosti melko kärkäs vastakkainasettelu lainvalvojien ja cowboyden välillä. Varsinkin O.K. Corralin taistelun jälkeen, mutta myös sitä ennen, Ike Clantonin rosvojoukon häiriköityä kaupungin rauhaa. Toki siinä oli myös Earpeillakin omakin lehmä ojassa.
Wyatt Earphan toimi oikeasti vain apulaissheriffinä kolme kuukautta. Ja apulais Marhallina. Vaikka maan parhaimpia lainvalvojia olikin siittä huolimatta.
-
No, Morgan Kane -kirjoista ei saa kovin hyvää käsitystä siitä, miten lainvalvonta vanhassa lännessä oikeasti toimi. Esimerkiksi mitään Fort Leavenworthin "sheriffiasemaa" ei ollut oikeasti olemassa, eikä U.S. Marshaleilla minkäänlaista keskustoimistoa ennen vuotta 1969 (mutta jos olisi ollut, niin tarkkaan ottaen William Shane olisi ollut siinä se U.S. Marshal, Kane ja Zachary U.S. Deputyja).
Liittovaltion sheriffi oli poliittinen virkanimitys, eikä heille maksettu mitään palkkaakaan, vaan he kattoivat kulunsa erilaisia palkkioita perimällä. Liittovaltion apulaissheriffeiksi he saivat nimittää ketä vain kavereitaan, veljiään tai vaikka vaimonsa, jos halusivat. Usein esimerkiksi tavallinen kaupunginsheriffi tai apulaissheriffi hommasi määräaikaisen liittovaltion apulaissheriffin tähden, jos oli odotettavissa, että he joutuivat jahtaamaan konnia kaupungin rajojen ulkopuolella. Kaupunginsheriffit valittiin yleensä vaaleilla, ja silloin he edustivat jotakin poliittista puoluetta (republikaaneja, demokraatteja tai silloista populistipuoluetta).
Sheriffien palkat olivat kerrassaan surkeita, apulaissheriffien tietysti vielä surkeampia, eikä käytännössä kukaan ollut sheriffi päätyökseen, vaan heillä oli omat ranchinsa, he saattoivat olla saluunanomistajia - tai vaikka ammattipelureita, joille myös oli paljon hyötyä jonkinlaisen tähden tai vastaavan laillisen esivallan edustajan lätkän mukanaan tuomasta auktoriteetista. Varsinainen lainvalvonta saattoikin sitten jäädä hiukan vähemmälle huomiolle ja oman edun edistämisen varjoon. Sheriffintähti siis usein pönkitti kantajansa aseman eräänlaisena "oman kylänsä kinginä".
Hollywoodin luoma kuva ammattimaisista palkkionmetsästäjistä on myös liioiteltu. Kyllähän Pinkerton, karjaparonien yhdistykset tai esimerkiksi Wells Fargo lupasivat palkkioita monista lainsuojattomista, ja palkkiot saattoivat olla suuriakin, mutta oli hyvin harvinaista, että joku olisi harjoittanut palkkionmetsästystä bisnesmielessä. Melkein aina ns. "palkkionmetsästäjät" olivatkin sheriffejä, apulaissheriffejä, "karjaetsiviä" tai vaikka pinkertonilaisia, joille lainsuojattomasta luvatun palkkion nappaaminen oli mukavaa bonusta oman - kieltämättä surkean - palkkapahasen täydennykseksi. Ei niitä lainsuojattomia kuitenkaan niin paljon ollut, eikä heidän nappaamisensa niin yksinkertaista, että se olisi hyvää bisnestä ollut kenellekään. No, ehkä Tom Hornille, mutta Hornin harjoittama suurimittainen pientilallisten lahtaus karjaparonien laskuun ei ollut ihan sitä, miten Hollywoodin elokuvat palkkionmetsästäjien toimenkuvan esittävät eivätkä hänen uhrinsakaan niitä kaikkein hurjimpia konnia.
-
Marion Hedgepeth, junarosvo, kirjassa Paholaisen valittu. Yksi parhaimpia Kaneja mielestäni. Kirjassa esiintyy myos CS Fly valokuvaaja ja taitaa kamera mennä pirstaleiksi. Hedgepeth tuli kuuluisaksi kun todisti sarjamurhaaja Holmesia vastaan, Holmes oli vankilassa puhunut liikaa. Hedgepethistä loytyy netistä paljon kuvia ja juttuja, tässä viimeisin:
https://truewestmagazine.com/last-of-the-fast-guns/ (https://truewestmagazine.com/last-of-the-fast-guns/)
-
Tämä video osoittaa Krag Jorgenson karbiinin heikkoudet. Kanehan käytti Mauseria Alaskassa ja varmaan oli helpottunut lataamisen helppoudesta.
https://youtu.be/ZPa4amzVIwQ (https://youtu.be/ZPa4amzVIwQ)
-
Kanehan käytti Mauseria Alaskassa ja varmaan oli helpottunut lataamisen helppoudesta.
Muistat pikkuisen väärin. Kane käytti Kragia, kunnes hajotti sen lähitaistelussa sutta vastaan kirjassa Klondike 1897 (kohtaus ikuistettuna kansikuvassa). Sitten hän nappasi Remington-kiväärin kuolleelta intiaani Big Salmonilta, ja käytti sitä kirjan loppupuolella. Skagwayn tuomiopäivässä Kanella ei pitkään ollut kivääriä ensinkään, mutta loppupuolella hän "takavarikoi" parilta tappamaltaan konnalta muiden aseiden lisäksi "vanhan .45/70-kaliiperisen Springfieldin ja melkein uuden Winchesterin sekä ammuksia". Jos muistan oikein, Kane käytti sen jälkeen taas Winchesteriä loppupuolen kirjoissa.
Mauseria taisi käyttää Hans Schroeder.
-
Joo, muistin väärin, harmittavasti kirjat on muualla väliaikaisessa säilytyksessä. Olikin joo se sakemanni jolla oli Mauser, eikos Kane ollut jossain aikaisemmin tormännyt siihen, vuosikymmeniä aikaisemmin?
-
Sama herra joka toimi Federale-joukkojen neuvonantajana Meksikossa muutamissa El Gringo -kirjoissa.
-
Tällainen uutinen http://www.is.fi/viihde/art-2000005131104.html
-
Tällainen uutinen http://www.is.fi/viihde/art-2000005131104.html
Jos tekee ebayssä louis masterson -haun niin tulee aika monta Corgi-sarjan Morgan Kane englanniksoja (?), Kane-sarjan alkupuolen kirjathan on käännetty englanniksi 70-80-luvuilla, ehkäpä saamme jälkipuoliskon paremmat kirjat englanniksi jossain vaiheessa, kun nyt on engl. uusi toimitusjohtajakin... ;D
-
Niinpä. Ainakin 41 ensimmäistä Morgan Kane kirjaa on Corgi aikanaan julkaissut. Plus yhden lyhyt tarinan kirjasta Vaarallinen maa, luku Revolverimies. Lehdykässä Western Magazine. no. 2. Vuodelta 1980. Tarinassa Kane tapaa vanhan, muistaakseni ainoan elossa olevan Ranger aikaisen toverinsa, joka on sortunut vakavaan poliittiseen murhaan. Kanen tehtävänä tietysti pidättää mies ja toimittaa hirteen. Lyhyttarina on käännettynä englanniksi nimeltä Wind of death.
http://www.philsp.com/homeville/wfi/t450.htm#A11175
-
Niinpä. Ainakin 41 ensimmäistä Morgan Kane kirjaa on Corgi aikanaan julkaissut. Plus yhden lyhyt tarinan kirjasta Vaarallinen maa, luku Revolverimies. Lehdykässä Western Magazine. no. 2. Vuodelta 1980. Tarinassa Kane tapaa vanhan, muistaakseni ainoan elossa olevan Ranger aikaisen toverinsa, joka on sortunut vakavaan poliittiseen murhaan. Kanen tehtävänä tietysti pidättää mies ja toimittaa hirteen. Lyhyttarina on käännettynä englanniksi nimeltä Wind of death.
http://www.philsp.com/homeville/wfi/t440.htm#A10895
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä, jossa nimi Joseph G Rosa, englantilainen wild west- historioitsija, olin hänen kanssaan 90-luvun alussa kirjeenvaihdossa ennen internetin tuloa, Rosa oli johtava Wild Bill Hickok asiantuntija, kirjoittanut Wild Billistä monta kirjaa.
-
Korjaan vielä, tuo Western magazine julkaisu ei tainnut olla Corgin julkaisu. Brittiläinen kumminkin.
WR-Entertainmentin sivuilla näyttäisi olevan myös englanninkielisiä MK julkaisuja. Liekö kaikkia vielä kuitenkaan julkaistu. Myös 41 ensimmäistä kirjaa Tappaja Kaneen asti.
http://widerelease.com/books/
-
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin nuo ovat niin sanottuja e-kirjoja, eli tabletilta, tai vastaavasta luettavia (kindle edition), joita WR-Entertainment alkoi aikoinaan julkaista. Itse en voi sietää moisia.
https://www.amazon.com/Morgan-Kane-Without-Mercy-Book-ebook/dp/B0064GMRSW
-
Enpä itsekään ole koskaan e-kirjoja lukenut. Oikea fyysinen kirja mielestänikin paras. ;) Taitaa tuo e-kirjojen käyttö olla jenkeissä paljon yleisempää mitä täällä. :)
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä, jossa nimi Joseph G Rosa, englantilainen wild west- historioitsija, olin hänen kanssaan 90-luvun alussa kirjeenvaihdossa ennen internetin tuloa, Rosa oli johtava Wild Bill Hickok asiantuntija, kirjoittanut Wild Billistä monta kirjaa.
Nuo Joseph G Rosan teokset voivat olla ihan mielenkiintoisia, Wild Billin elämänkertaa käsitteleviä teoksia. Pitääpä laittaa korvan taakse. :)
-
Melkein 7 vuotta olen lukenut jo e-kirjoja (Kindle), toimii hyvin jonkin Jack Reacherin tai Stephen Kingin romaanin kanssa, eli tusinaluettavaa, mutta ei toimi toki ollankaan jonkun Morgan Kanen kanssa.
-
Hyvin totta, itselleni Kane on aina ollut pokkarikokonsa ansiosta erityisesti matkaluettavaa. Kun muut räplää älypuhelimiaan bussissa niin meikäläinen ottaa Kanen laukusta. 8]
-
Ostin Corgi-sarjan Killer Kane -kirjan ihan testimielessä niin pääsee tutkimaan käännostyon laatua. Suomennoksethan ovat ihan huippulaatua mutta kuinkakohan englanninnokset...Killer Kane on muitaakseni se 1892 vuoteen sijoittuva Daltoneiden Coffeyville -fiasko kun ottivat Jesse Jameksesta mallia ja yrittivät ryostää kaksi pankkia kerralla. Kane muistaakseni tekee hieman salapoliityotä ottaessaan selville ketä nämä pankkirosvot/junarosvot olivat.
-
Itsellänikin muutama Corgin julkaisema Morgan Kane pokkari. Hommasin ne Huutonetistä ja antikvariaatin sivuilta. Tarinat Tähti ja revolveri, Kunnian tähden ja Takaisin taisteluun. Mielestäni hyvä käännös ainakin noissa pokkareissa.
-
Kiinnostaako jotakuta (ilmeisesti vain yhtä numeroa vailla oleva) setti Morgan Kaneja 1 - 80?
Voin neuvoa divarin (Helsingissä), jossa ne ovat enimmäkseen oikein hyväkuntoisina opuksina.
-
Kävin muuten kerran eräässä tamperelaisessa divarissa ja kysyin heti ovelta myyjältä "Löytyykö Morgan Kaneja?" Vastaus: "Ei, mitä ne on?"
Ei liene ihme että kyseistä divaria ei enää ole...
-
Kiitos tiedotuksesta, VesaK. Ainakin itselläni on koko sarja suurimmaksi osaksi hyväkuntoisena. Vain yhdessä numerossa, nro 19. Pikavuoro hirteen, kansi aika heikohkossa kunnossa, mutta muuten lukukelpoinen. Sen nyt tulen kuitenkin vaihtamaan jossain vaiheessa parempi kuntoiseen numeroon.
Tuo Tappaja-Kane on muuten myös aivan loistava tarina. Muistan kun luin sen joskus viitisen vuotta sitten. Koskettavakin. Muistan, kun jotenkin kävi jopa sitä Daltonien äitiä sääliksi. [spoiler]Kanesta tuli kirjan lopussa tavallaan pahis, kun taas Jesse Rawlins oli se ns hyvä tyyppi, yrittäessään viimeiseen asti pitää lupauksensa vanhalle, epätoivoiselle Adeline Daltonille, eli napata tämän ainoat elossa olevat poikansa elävänä saadakseen heille oikeudenmukaisen käsittelyn. Kanen taas tehdessään kaikkensa yrittäessään murhanhimoisena tappaa jokainen Daltonin veljes, henk koht syistään. Taustalla myös Kanen ja Rawlinsin toisiansa kohtaan tuntema katkera viha.
[/spoiler]
-
Ostin Corgi-sarjan Killer Kane -kirjan ihan testimielessä niin pääsee tutkimaan käännostyon laatua. Suomennoksethan ovat ihan huippulaatua mutta kuinkakohan englanninnokset...Killer Kane on muitaakseni se 1892 vuoteen sijoittuva Daltoneiden Coffeyville -fiasko kun ottivat Jesse Jameksesta mallia ja yrittivät ryostää kaksi pankkia kerralla. Kane muistaakseni tekee hieman salapoliityotä ottaessaan selville ketä nämä pankkirosvot/junarosvot olivat.
Ja jo eilen (aivan, lauantai-jako) posti kiikutti Kanen. Täytyy kehua englanninnosta, Mastersonin monimuotoinen kirjoitus paistaa läpi, kääntäjää ei mainita. Harmi ettei uudempia jaksoja ole käännetty. Rawlins saa seikkailussa mielestäni aivan liikaa huomiota ja sivuja.
-
Muutama taiteellinen oikaisu ja tai virhe Mastersonilta. Emmett oli nuorempi Dalton kuin Bill (joka myohemmin vaikutti Doolinin koplassa), Daltoneissa vaikutti Bill Powers, ei veli Cal Powers ja Kane ampuu siis virheellisesti Billin ja Cal kuolee pankkiryostossä.
Kane ampuu sala-ampujat George Bitter Creek Newcombin, William McElhanien ja Bill Powersin. Eiko Newcomb seikkaile Oklahombres/Oaklahoma -kirjassa myohemmin Doolinin koplassa...voin muistaa väärin...?
Kanella on Winchester .405 kivääri, tämä kaliiberi tuli vasta 1904 Winchesterin 1895 -malliin, Kane seikkailee vuodessa 1892.
Kirjassa ratsastetaan hieman päättomästi edes takaisin kaupungista toiseen, mutta se ei tahtia haitannut, ja tilasinkin kun halvalla sain Kanen Tomstone-kirjan.
-
Kirjassa ratsastetaan hieman päättomästi edes takaisin kaupungista toiseen, mutta se ei tahtia haitannut, ja tilasinkin kun halvalla sain Kanen Tomstone-kirjan.
Tarinassa tosiaan Vauhtia ja Ruudinkatkua riitti. Tilasitko sen Corgin Tombstone tarinan? Molemmat kirjat merkittäviä Morgan Kane seikkailuja. :)
-
Tarinassa tosiaan Vauhtia ja Ruudinkatkua riitti. Tilasitko sen Corgin Tombstone tarinan? Molemmat kirjat merkittäviä Morgan Kane seikkailuja. :)
Kyllä, sen Corgin ja juuri siksi että se on toinen noista Corgin Kaneista jotka pohjautuu historiallisiin henkiloihin.
-
Myös Apasseja. Nro 30. Pohjautuu todellisiin tapahtumiin. Corgi julkaisussa siis nimellä Apache Break out. Seikkailussa todellisina henkilöinä tietysti Kenraali Crook ja Geronimo sekä C.S.Fly. Ja ketä muita nyt olikaan.
Sekä Corgin Kane nro. 28. Verinen maa, Bloody Earth ainakin pohjautuu myös tositapahtumaan eli Oklahoman ryntäykseen.
-
Jotenkin tykkään tästä kansikuvasta. Siisti. 8]
https://www.antikvarium.hu/konyv/louis-masterson-bell-of-death-255076
-
Varietyn julkaisema surullinen kertomus Ryan Wiikin hullusta Morgan Kane-unelmasta. Tarina norjalaisesta, amerikkalaisia elokuvia rakastavasta pikkupojasta, josta piti tulla Hollywoodin kuningas.
Elokuvaa Morgan Kanesta on mainostettu viimeiset kymmenen vuotta. Alun 27 milj. dollarin budjetilla siitä piti tulla Norjan kallein elokuva, lopulta budjetti oli paisunut 90 milj. dollariin ja puhuttiin useamman elokuvan sarjasta.
Ryan Wiik näki alusta asti itsensä ainoana oikeana Morgan Kanen näyttelijänä. Suuria nimiä heiteltiin lehdistölle ja sijoittajille (Spielberg, Wolfgang Petersen, ym.). Sijoittajia puhuttiin ympäri. Suuruudenhulluus kasvoi. Yhtiö meni Norjan pörssiin. Miljoonia ja miljoonia kerättiin 10 vuoden! aikana sijoittajilta. Itse Wiik asui komeissa taloissa, ajoi loistoautoilla, eli Hollywood unelmaa... ja keräsi lisää rahaa "filmiin".
Ryan Wiik ei tunnusta itseään huijariksi. Kaikki on muiden syytä. Ja surullisinta on, että hän varmasti uskookin niin.
http://variety.com/2017/film/features/morgan-kane-movie-1202506242/
-
Ja kaiken tuon lisäksi, ei osannut edes näytellä pätkääkään, mitä tuosta tekstistä ymmärsin kun tekivät niitä testi ottoja. Vielä täysin kokematon näyttelijänä siis. Muka harjoitteli ratsastelemalla pitkin päivää ja ammuskelemalla ostamallaan aseella, ja eleli vain luksuselämää...
Joku täällä taisi jo aiemmin epäillä kyseistä herraa huijariksi, kun elokuva ei edennyt. Oikein arvattu. Ja sijoittajat 'hyppii riemusta'. :(
Kait sentään joutuu vastuuseen kolttosistaan.
-
Englanninkielinen Gorgi-kirja Kuolleen miehen varjo kolahti postiluukusta lauantai-aamuna (Englannissa vielä toimii lauantaikanto vaikka viikolla iltapäivän toinen kanto on jo poistunut), Kane siis Doc Hollidaynkin vierailemassa keuhkoparantolassa, kidnappaus-suunnitelma rosvoilla, kauheaa rasistista varsinkin kirjan alkuvaiheilla, on m***tto, n**ro, ja jopa n*g**r englannikstettu, en muista kuinka oli suomennettu, oliko nek*u?
Ei mikään ihme että Morgan Kaneja ei enää paineta ja viimeisistä numeroista tehdä suomennoksia - kauheata rasismia!
-
Tuskin alkuperäinen 60- ja 70-luvun kielenkäyttö on esteenä suomentamattomien kirjojen julkaisulle. Suomentajan olisi helppo muuttaa loukkaavat ja rasistiset sanat.
En kyllä millään saanut päähäni mitä nuo m***tto ja n**ro sanat ovat. Viimeinen mainitsemasi sana n*g**r oli käännetty vuonna 1977 suomeksi painetussa kirjassa (ilm. Norjassa 1970) neekeriksi.
Se oli siihen aikaan Suomessa ja muissakin pohjoismaissa täysin hyväksytty, ei halventava sana, puhuttaessa mustaihoisesta ihmisestä. Sanaa käytettiin niin kauno-, kuin tietokirjallisuudessakin ja myös koulukirjoissa. Neekeri-sanan käyttöä maahanmuuttajasta voitiin suositella vielä 1980-luvulla peruskoulun rasismin vastaisessa opetuksessa. 1990-luvulla, maahanmuuton yleistyessä, sanaan alettiin kiinnittää enemmän huomiota, mutta vielä vuonna 1997 julkaistussa CD-Perussanakirjassa sanan mainitaan olevan ”joidenkuiden mielestä halventava”. Sanan merkitys on muuttunut ajan kuluessa ja nykyään sen käytön katsotaan loukkaavan myös silloin kun sillä ei ole tarkoitus loukata.
-
Eikös se sana negro (musta) tule juuri Portugalin/Espanjan kielestä, ja nigger latinan sanasta, kumpikin tarkoittaen siis loppupeleissä vain tummaihoista ihmistä, eli ei niin paha solvaussana mielestäni kuitenkaan. En sillä että itse kehtaisin käyttää moista sanaa kohdatessani mustaa väestöä, juurikin tuon sanassa piilevän (rasistisen?) stigman takia.
;)
Olivathan intiaanitkin lännen aikoina punanahkoja ja valkoinen väestö oli kalpeanaamoja. Rasismia vai ei? Suututtiinko siitä silloin ;)
-
Louis Masterson-pokkarisarjassa on muutama kirja Jesse Rawlinsista. Mahtoiko Rawlins ilmaantua ensin Kaneen, vai näihin omiin tarinoihinsa?
-
Eikös se sana negro (musta) tule juuri Portugalin/Espanjan kielestä, ja nigger latinan sanasta, kumpikin tarkoittaen siis loppupeleissä vain tummaihoista ihmistä, eli ei niin paha solvaussana mielestäni kuitenkaan.
Espanjan negro tulee myös latinasta. Latinan sanalla taas on mustan ja tumman merkityksen lisäksi negatiivisia merkityksiä, kuten paha. Tämä on sopinut hyvin siihen, että tummaihoisia pidettiin Kainin jälkeläisinä (Raamatusta se veikkonen, joka tappoi veljensä), niin että se tumma iho on se Kainin merkki. Eli kyllä siinä rinnalla on koko ajan kulkenut myös tuo negatiivinen merkityskin.
-
Louis Masterson-pokkarisarjassa on muutama kirja Jesse Rawlinsista. Mahtoiko Rawlins ilmaantua ensin Kaneen, vai näihin omiin tarinoihinsa?
Ensimmäinen Morgan Kane kirja ilmestyi Norjassa 1965 nimellä "Morgan Kane - Texas Ranger" (Cowboy-sarja nro 154). Se on myös ensimmäinen suomeksi julkaistu Morgan Kane tarina 1967 nimellä "Hirsipuu ja tähti" (Sheriffi-sarja numero 33). Sama tarina sisältyy Morgan Kane-sarjan numeroon 15. "Kuolleet eivät kerro", 1974.
Kjell Hallbing/Louis Masterson kirjoitti myös monia muita lännenkirjoja eri nimillä jo 1960-luvulla, mutta Jesse Rawlinsista kertovat kirjat ilmestyivät 1970-luvulla ja ovat siis Kane-sarjan sivutuotteita.
-
Yritin kerran lukea yhtä Rawlins-kirjaa ja siinä ei ollut yhtään mitään kipinää kuten Kane-kirjoissa, kieli, tai suomennos oli kioskikirjamaista eikä mitään hahmojen persoonallisuutta tuotu esiin. Teksti oli kuin olisi lukenut jotain Colorado- tai Bill ja Ben kirjaa, tusinatavaraa.
-
Espanjan negro tulee myös latinasta. Latinan sanalla taas on mustan ja tumman merkityksen lisäksi negatiivisia merkityksiä, kuten paha. Tämä on sopinut hyvin siihen, että tummaihoisia pidettiin Kainin jälkeläisinä (Raamatusta se veikkonen, joka tappoi veljensä), niin että se tumma iho on se Kainin merkki. Eli kyllä siinä rinnalla on koko ajan kulkenut myös tuo negatiivinen merkityskin.
Uskonnollisesta näkökulmasta katsottuna voi toki olla noinkin. En ole niin aiheeseen perehtynyt. Toki tuo Kainin nimi jokseenkin tutun kuuloinen.
Yritin kerran lukea yhtä Rawlins-kirjaa ja siinä ei ollut yhtään mitään kipinää kuten Kane-kirjoissa, kieli, tai suomennos oli kioskikirjamaista eikä mitään hahmojen persoonallisuutta tuotu esiin. Teksti oli kuin olisi lukenut jotain Colorado- tai Bill ja Ben kirjaa, tusinatavaraa.
On aika ihme, jos Hallbingin muista kirjoista tuli mitä tuli, eikä yhtä hyviä ja menestyneitä kuin Kane kirjoista. Osasihan mies kuitenkin todella hyvin kirjoittaa, ja sen huomaa Kaneja lukiessa. Liekö käännöksissä vika vai mistä lie mahtoi johtua. En ole itse muihin Hallbingin tuotoksiin perehtynyt, mutta lukenut joitain kommentteja niihin liittyen. Vain Morgan Kanet on muihin Hallbingin kirjoihin verraten menestyneimpiä kansainvälisestikin. Muiden kirjojen ja hahmojen, kuten juuri Rawlinsin ja Clay Allisonin menestys rajoittuu vaan lähinnä pohjoismaihin. Mitä nyt Saksassa on Clay Allisonejakin julkaistu useita, mutta silti.
-
Ei se kai niin harvinaista ole, että pulp- tai genrekirjailija panostaa kaikki paukut pääsarjaansa ja kirjoittaa ne spin-offit ja oheissarjat kiireessä ja kunnianhimottomasti.
-
Eikös se sana negro (musta) tule juuri Portugalin/Espanjan kielestä, ja nigger latinan sanasta, kumpikin tarkoittaen siis loppupeleissä vain tummaihoista ihmistä, eli ei niin paha solvaussana mielestäni kuitenkaan.
Aivan kuten Veli Loponen kirjoitti; sanan negro juuri juontuu latinaan ja tarkoittaa espanjaksi mustaa (väriä) tai tummaa (sävyä). Se ei siis viittaa suoraan henkilöominaisuuksiin, eikä ole arvolatautunut.
Nigger on puolestaan englanninkielinen slangi-ilmaus, joka on väännetty englantilaisittain lausutusta sanasta negro, ja se on vain ja ainoastaan solvaava negatiivinen ilmaus.
-
Nigger on puolestaan englanninkielinen slangi-ilmaus, joka on väännetty englantilaisittain lausutusta sanasta negro, ja se on vain ja ainoastaan solvaava negatiivinen ilmaus.
Valkoisen käyttämänä. Tummille on ok sanoa toisesta N-sana, heidän kesken se on neutraali ilmaisu.
-
Yritin kerran lukea yhtä Rawlins-kirjaa ja siinä ei ollut yhtään mitään kipinää kuten Kane-kirjoissa.
Sama juttu. Olen nimenomaan yrittänyt lukea joitakin Hallbingin muita länkkäreitä, mutta en ole päässyt loppuun. Jotain vaan puuttuu.
Poikkeus minulle on tämän palstan sivulla 5 (katso) mainitsemani "Kunnian tie", (1962 Norja). Suomennokset: Sheriffi-sarja nro 22 (1965) ja Louis Masterson-sarja nro 33 (1991).
En tiedä kokevatko muut Morgan Kanen ystävät sen samalla tavalla ja johtuuko kaikki siitä, että luin kirjan pikkupoikana kauan ennen Morgan Kaneja. Minusta siinä on kuitenkin jotain Kane-kirjojen viehätyksestä, vaikka se onkin ilmestynyt Norjassa 3 vuotta ennen ensimmäistä Kanea. Suosittelen ainakin kokeilemaan, jos tulee vastaan.
-
Poikkeus minulle on tämän palstan sivulla 5 (katso) mainitsemani "Kunnian tie", (1962 Norja). Suomennokset: Sheriffi-sarja nro 22 (1965) ja Louis Masterson-sarja nro 33 (1991).
En tiedä kokevatko muut Morgan Kanen ystävät sen samalla tavalla ja johtuuko kaikki siitä, että luin kirjan pikkupoikana kauan ennen Morgan Kaneja. Minusta siinä on kuitenkin jotain Kane-kirjojen viehätyksestä, vaikka se onkin ilmestynyt Norjassa 3 vuotta ennen ensimmäistä Kanea. Suosittelen ainakin kokeilemaan, jos tulee vastaan.
Pistetäänpä muistiin. Saatanpa tuon ihan kokeilu mielessä hankkiakin. Saattaa olla ihan mielenkiintoinenkin. Ja miksei joihinkin kirjoittajan muihinin teoksiin. Pystyisi itsekin sitten helpommin vertailemaan niitä itse pääsarja MK:hin.
-
Ne Louis Masterson-sarjan pokkarit mitä olen lukenut, ovat Kaneen verrattuna aika huitaisten tehdyn oloisia, mutta mielestäni silti parempia mitä ihan keskiverto pirkkaperuslänkkäri. Jotain Coltia, Lännensarjaa yms on tullut myös luettua, mutta ne joutaa yhden lukukerran jälkeen myyntiin, harvemmin on mitään sen ihmeellisempiä lukuelämyksiä joukossa. Louis Mastersonit olen jättänyt hyllyyn siltä varalta, että innostuu joskus vielä lukemaan uudelleen.
Morgan Kanet on tämmöisessä formaatissa julkaistujen lännentarinoiden joukossa siellä jossain ihan omalla tasollaan, ettei niitä voi oikein verrata mihinkään.
-
Olisi mielenkiintoista päästä joskus lukemaan El Diablot ja Diablitot, saksaksi olin näkevinäni jossain eBayssa tai AbeBooksissa mutta se ei paljoa auta. Ei auta myoskään se että ne kaksi suomentamatonta on hyllyssä norjaksi (vaikka olenkin ne jotenkin kahlannut läpi niin paljon jäi uupumaan).
-
Olisi mielenkiintoista päästä joskus lukemaan El Diablot ja Diablitot, saksaksi olin näkevinäni jossain eBayssa tai AbeBooksissa mutta se ei paljoa auta. Ei auta myoskään se että ne kaksi suomentamatonta on hyllyssä norjaksi (vaikka olenkin ne jotenkin kahlannut läpi niin paljon jäi uupumaan).
Se on sitten Saksan kielikurssi edessä. Ja Norjan. Itse en osaa norjaa pätkääkään. Saksan kielestäkin vain muutaman sanasen. Eipä sekään paljoa auta. ;)
Tullaankohan lie koskaan julkaisemaan Suomeksi. Tiedä häntä. Toivossa on hyvä elää.
Tuli tuosta Kuolleen miehen varjo tarinasta vielä mieleen, Siinähän Kane joutui parantolaan koska hänen keuhkoon oli tullut vettä siellä olevan luodin takia, jonka takia Kane oli vaarassa sairastua tuberkuloosiin. Tarinassa Kane kertoi luodin olleen keuhkossa jo 15 vuotta. Siitä huolimatta Shane passitti Kanen hoitoon. Itse en muista, missä tarinassa Kane sai kyseisen luodin keuhkoonsa. Joku muu varmaan muistaa. Oliko kyseessä joku Kanen nuoruuden tarina?. Olen käsittänyt, että kuolleen miehen varjo sijoittuu jonnekin 1890-luvun alkupuolelle ehkä? Ja Kane oli 15 vuotta tästä seikkailusta siis noin parikymppinen. Itse olen ollut siinä uskossa, että Kane sai tuon kyseisen luodin keuhkoonsa Ash Groven kahakan yhteydessä tarinan Hauta ilman ruumista lopussa, mutta saatan muistaa väärin.
Tarinassa siis kuolettavasti haavoittuneen Kanen pelasti Linda ja hänen vanha ystävänsä, työntekijänsä (en muista tähän hätään nimeä mutta joku äijä se oli.) Mutta Hauta ilman ruumista ja Kuolleen miehen varjo tarinoiden välillä tuskin sentään on 15v. Kait. Toki onhan kirjoittaja ottanut vapauksia tapahtumien ajallisen sijoittelun suhteen monessakin kohtaa, niinkun on aiemminkin keskusteltu, eikä sarja etene muutenkaan täysin kronologisesti, joten vaikea kaikista seikkailuista tarkkaa vuotta sanoa, mikä tapahtuma tapahtui Kanen maailmassa juuri silloin ja silloin. Mutta milloin Kane sai tuon kyseisen luodin keuhkoonsa, jos joku muistaa?
-
Kuolleen miehen varjossa Doc Holliday on kuollut vuosi aikaisemmin eli vuosi olisi kirjassa 1888, ei 1890-luvun alku. Ota huomioon että Daltonien veljekset tarina on 1992, samoin Paholaisen valittu muistaakseni ja sen kirjan tarinoistahan loytyy taustahistoriaa vaikka kuinka paljon, Marion Hedgepeth joka oli vankilassa ollessaan muuten sen sarjamurhaaja Holmesin käräyttäjä.
-
Täytyy kyllä antaa täydet pisteet AbeBooksille ja eBaylle, siellähän Englannissa suuri osa divarien pitäjiä on nykyään, tilasin torstaina 2 kirjaa eri paikoista ja Royal Mail tiputti ensimmäisen seuraavana päivänä vaikka oli 2. luokan posti ja siitä seuraavana päivänä tuli toinen kirja. Muistelisin. Suomesta kun lukee niin kovasti on postiongelmia ja posteljoonit heittelee kirjeitä ja paketteja roskiin kun ei jako kiinnosta, Englannissa postitoimitus vielä toimii vaikka onkin yksityistetty - ehkä kun postimerkissä ja firman nimessä on Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa niin ei tule niin helposti heitettyä kirjeitä ojaan... ::)
-
Kuolleen miehen varjossa Doc Holliday on kuollut vuosi aikaisemmin eli vuosi olisi kirjassa 1888, ei 1890-luvun alku. Ota huomioon että Daltonien veljekset tarina on 1992, samoin Paholaisen valittu muistaakseni ja sen kirjan tarinoistahan loytyy taustahistoriaa vaikka kuinka paljon, Marion Hedgepeth joka oli vankilassa ollessaan muuten sen sarjamurhaaja Holmesin käräyttäjä.
Niin tarkoitit vuotta 1892. jolloin tapahtui Daltonien tarina ja Coffeyville tapaus. :)
Miles Jeffries oli tämä Lindan apuri tarinoissa Hauta ilman ruumista ja Kuolleet eivät kerro. Piti luntata. Ja molemmat tarinat sijoittuvat käsittääkseni jonneksin 1880-luvun lopulle. Ja Kane menee parantolaan keuhkossa olevan luodin takia Kuolleen miehen varjossa jo siis 1888? Siis joko vähän ennen tai jälkeen Ash Grovea ja Lindan toista kohtaamista, ja sanoo luodin olleen keuhkossa jo 15 vuotta. Hauta ilman ruumista tarinassa Kanea ammutaan tarinan lopussa, jossa yksi luoti iskeytyy syvälle Kanen keuhkoon. Tarinassa Takaisin taisteluun Kane muisteli melkein kahden vuoden takaista kahakkaa Ash Groven kaupungissa, ja tunsi miten koteloitunut luoti kylmällä säällä aina silloin tällöin vaivasi. Vahvasti viittaisi ainakin tuohon Ash Groven juttun, tiedä sitten. Ja jos miettii, että mille ajanjaksolle Kanen ja Lindan toinen kohtaaminen onkaan sijoitettu. Jonnekin 1880-luvun loppuun? Takaisin Taisteluun kirjassa Kanelle sanottiin iäksi noin 30 puolen välin, eli siitä voi laskea, syntynyt 1855. Ja näin ollen vuosi jolloin Linda tapettiin olisi ollut jotain 1890-1891.
Sinänsä ei asialla NIIN suurta merkitystä ole. Joko Kane yritti huiputtaa esimiestään ettei joutuisi parantolaan tai ammuttu luoti onkin jostain paljon aiemmasta jutusta. Onhan Kane ottanut osumaa ennenkin. Kunhan aikani kuluksi vaan spekulon asiaa.
-
Joo, 1892 tarkoitin. Kuolleen miehen varjossa Kane muistelee Nigaraguan seikkailuaan vuosi aiemmin eli 1887.
-
Tuossa kirjassa näyttäisi olevan sama kansikuva kuin Legendassa Morgan Kanesta:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-frontier-world-of-doc-holliday-9780803276086
-
Niinpä vaan näkyy. Lieneeköhän Olsenin alunperin kuvittama kansi? Luulisi olevan. Napattu Kane kirjasta kansi?
-
Hyvää joulua Kanen ja Mastersonin ystäville.
Oikaisin kaupassa viinahyllykäytävän kautta ja silmään osui Harvey Loganin eli Kid Curryn mieliviski - vastaus kirjoihin tukeutumatta - mikä on viskimerkki?
Kanen viski oli muistaakseni Old Grand Dad.
-
Oikaisin kaupassa viinahyllykäytävän kautta ja silmään osui Harvey Loganin eli Kid Curryn mieliviski - vastaus kirjoihin tukeutumatta - mikä on viskimerkki?
Puhdas arvaus. Itse en ole vielä noin pitkälle sarjaa edennyt, mutta olisiko kyseessä Bourbon? :P
-
Kanen lempiviski tosiaan oli Old Grand-Dad, joka on nykyään yksi Jim Beamin viskimerkeistä. Myöhemmissä kirjoissa Kanekin siirtyi juomaan Jim Beamia.
-
Siinä kuuluisa ''Dynamiitti Dick'' oikealta nimeltään Dan Clifton. Esiintyy kirjassa Verilöyly Oklahomassa ensimmäistä kertaa. On tuolla sivustolla muitakin historiallisia hahmoja. http://photos.legendsofamerica.com/oldwestoutlaws/h176CC753#h176cc753
-
Siinä kuuluisa ''Dynamiitti Dick'' oikealta nimeltään Dan Clifton. Esiintyy kirjassa Verilöyly Oklahomassa ensimmäistä kertaa. On tuolla sivustolla muitakin historiallisia hahmoja. http://photos.legendsofamerica.com/oldwestoutlaws/h176CC753#h176cc753
Tämä valokuva on 50-luvun kirjassa Horan & Sann: Pictorial History of the Wild West. Kane-kirjoihin Hallbing kopioi aika paljon suoraan kirjan tekstistä eli hänellä on ollut tämä teos. Itse ostin sen 70/80-luvun vaihteessa Suuri Suomalainen kirjakaupasta, maksoi pari sataa muistaakseni mutta kun sen näin niin oli pakko ostaa, ei voinut mitään...lukiessani tajusin monia Kane-juitsuja paremmin, esim kun Kane on vankina Tom Horn-kirjassa ja hänen päällensä virtsataan ja haluaa kostaa puukoin kaksintaistelussa joen uoman välisessä pusikossa...no valokuvahan siitä paikasta on kirjassa Hole in the Wall kohdassa.
Netistä loytyy kympillä parilla samaa kirjaa vielä, jopa samaa 1954 Crown painosta joka minulla on hieman kulahtaneena säilytyksessä varastossa.
-
Tässä kyseinen teos. https://www.etsy.com/listing/507448549/pictorial-history-of-the-wild-west-james
Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, monien historiallisten henkilöiden tarinat sekä kuvat kattavalta teokselta. Voisin hyvin harkita tuonkin kirjan ostamista.
Kane kirjoissa on niin paljon yksityiskohtaista tietoa todellisista henkilöistä tapahtumia ja paikkoja myöten, että ei ole ihme että meikäläiselläkin mennyt ohi monikin asia. Yksi kuuluisimmista historiallisista lännen lainsuojattomista, kenen olemassaoloa en aiemmin osannut edes kuvitellakaan vaan se selvisi minulle vasta joskus sen jälkeen, kun olin lukenut Paholaisen Valitun, kyseessä siis Marion Hedgebeth ja hänen kolme koplan jäsentään, Dink Wilson, muiden kahden nimeä en tähän hätään muista, mutta toinen oli vanhempi mies ja toinen nuori. Itse Lisbet Galan oli fiktiivinen kuten Kojoottikin.
Sama juttu oli aikoinaan John Wesley Hardininkin kohdalla luettuani Kaksintaistelu San Antoniossa. Koskaan en aiemmin ollut kuullutkaan koko nimeä. Tarinan luettuani piti tietysti ottaa henkilöstä selvää.
Ja myönnetään, en ole koskaan ollut kovin haka lännen historiassa, enkä muutenkaan ole niin hirveästi perehtynyt niihin historiallisten kirjojen jne kautta, vaan suurimmaksi osaksi fiktion kautta, elokuvien sekä tässä tapauksessa Morgan Kanen yms kautta ja sitä myöten tullut oikeat hahmot ja tapahtumat enemmän tutuiksi ja tietous muutenkin kasvanut niissä pikkuhiljaa kokoajan.
Nuorena poikana vaan ne kuuluisimmat todelliset hahmot jotka tiesi, oli niitä jotka oppi tuntemaan Lucky Luke sarjakuvasta, eli Daltonit, Billy the Kid, Jesse James, Calamity Jane sekä useat muut joista oli aina kuva viimeisellä sivulla sekä selostus kyseisistä hahmoista. Länsi on todella kiehtonut minua genrenä jo hyvin hyvin nuoresta asti. Ja nyt myöhemmin Kanea lukiessa, olen todellakin monesti löytänyt itseni googlaamasta eri henkilöitä ja tapahtumia muutenkin, sillä sarjan edetessä niitä tulee kokoajan vaan lisää, mm: Bill Doolin koplineen, Kid Curry jne... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Ja täytyy vielä tunnustaa että esimerkiksi Coffeyvillen tulitaistelukin on tullut tutuksi allekirjoittaneelle vasta vuosia sitten luettuani ''Tappaja Kanen''
-
Joo Dink Wilsonilla oli muistaakseni järeä S&W Kane-kirjassa...Oikea historian henkilo ja loytyy Googlettamalla, on monia lehtiartikkeleita, kaverit olivat ilmeisesti enemmänkin kassakaappirosvoja ja muita huijareita.
Itse olen aina ollut enemmän kiinnostunut The Wild Bunchin porukasta, ennen oli WOLAn ja NOLAn jäsen mutta nykyään English Westerners' Societyn, hyvää luettavaa, viimeksi Butchin ja Kidin vaiheista E-Amerikassa. Kaverit kun kuolivat Boliviassa niin heillä oli päällä tumman punaiset samettipuvut, ja viimeiseksi ateriaksi tilasivat sardiineja ja olutta....Ilmeisesti piirityksessä Butch ampui Sundancea otsaan ja sitten omaan ohimoon.
Mielenkiintoinen historia on myos Kid Curry ja vuoden 1904 junaryosto.
-
Marion Hedgepethin kaikki neljä koplan jäsentä olivat siis Hedgebethin lisäksi Lucius R. “Dink” Wilson itse ja niiden kahden muiden tyypin nimet olivat siis James “Illinois Jimmy” Francis (nuorempi) ja Adelbert “Bert” Slye (vanhempi mies) Nimet kuulosti heti tutuilta Kane pokkarista.
Tiedot löysin alla olevasta linkistä. Ja juuri niinkuin Kanessa, timanttisormuksia käyttävä nuori bandiitti keikari Hedgebeth tykkäsi oikeastikin pukeutua timantein koristelluun pukuun niinkun tässäkin jutussa kerrotaan.
https://truewestmagazine.com/last-of-the-fast-guns/
Lucius R ''Dink'' Wilson oli siis Kane pokarissa tavallaan porukan kakkos mies. Mies joka ei pelännyt Marion Hedgepethiä kuten James ja Bert. Hän uskalsi jopa heittää pientä herjaa Marionille, menemättä kuitenkaan koskaan liian pitkälle, joista toiset silti saattoivat vaan jähmettyä pelosta. Varsinkin jos Hedgepeth oli aseistautunut. Mutta yleensä Hedgebeth suhtautui Wilsonin letkautuksiin virnistellen. Wilson ei siis pelännyt mitään muuta kuin ''kukkien tärvelemistä'' kuten sanoikin, ''Ellei kukkia olisi,vainajat kömpisivät haudoistaan ja virnistelisivät meille pääkallonhampaillaan'' ''Dink Wilson oli ainoa Hedgepethin tuntema ihminen, joka kiersi hennon kukan potkaistakseen ihmisen kasvot murskaksi'' Wilsonilla aseenaan tosiaan 44 kaliiperinen ''Schofield'' Smith & Wesson.''
James Francis alias ''Illinois Jimmy'' ''Oli vähän yli kahdenkymmenen, pukeutunut tyylikkäästi ruskeaan pukuun, kermanväriseen paitaan ja korkeaan selluloidikaulukseen. Puku sopi hyvin lempeisiin, ruskeisiin silmiin, jotka saattoivat kuitenkin jähmettyä raivokkaaseen murhanhimoon. Ainoa mikä rikkoi hoikan hahmon oli takissa oleva pullistuma jonka aiheutti revolveri, järeä ''Double action'' Adams kaliiperia 476 - Raju ase, joka näytti liian isolta Francisin pieniin sormiin.''
Adelbert ''Bert'' Slye ''Vaikutti asianajajalta - ja esiintyikin sinä. Toiset miehet olivat sileäksi ajeltuja, minkä vuoksi hänen harmaankirjavat, huolellisesti hoidetut viiksensä olivat sitäkin vaikuttavammat. Sly oli liki viisikymmeniäs, entinen Chicagolainen kelloseppä, joka oli kehittänyt kutakuinkin täydellisen aikapommin mekanismin. Hän oli ryhmän dynamiittimies. Hän ei pitänyt ampuma-aseista, mutta koska Hedgepeth painosti häntä tässä asiassa, hän oli vastahakoisesti suostunut kantamaan 41-kaliiperista Allen & Thurber derringeriä. Siinä oli helmiäisiset kahvalevyt, ja Sly oli - tavoilleen uskollisena - puhdistanut mekanismin niin että se laukesi tuulenhenkäyksestä''.
Marion Hedgepeth. Porukan pomo itse oli ristivetäjä. Aseenaan teräksensininen ''New Model'' Smith & Wesson 38 double action. :)
Lainaukset kirjasta: Morgan Kane - Paholaisen valittu.
-
Viime viikolla oli yhtenä päivänä ilmestynyt postilaatikkoon 10 000 dollaria...
..meinaan Jesse Rawlinsista, MK 42. Nyt on kaikki 80 pokkaria hyllyssä.
Santa Fen veristä tietä ei taida löytyä mistään järjelliseen hintaan...
' Wilsonilla aseenaan tosiaan 44 kaliiperinen ''Schofield'' Smith & Wesson.''
Lainaukset kirjasta: Morgan Kane - Paholaisen valittu.
Ainakin Wikipedian mukaan S&W Schofield on .45.
https://en.wikipedia.org/wiki/Smith_%26_Wesson_Model_3
-
Ainakin Wikipedian mukaan S&W Schofield on .45.
https://en.wikipedia.org/wiki/Smith_%26_Wesson_Model_3
Tarkistin vielä. Ainakin kirjassa lukee tuo 44. Vai liekö virhe ja tarkoitettu 45:sta. Ehkä, en tarkaan tiedä, mutta löysin myös tällaisen.
https://www.collectorsarmoury.com.au/products/s-w-schofield-44-brass-frame
-
Ainakin Wikipedian mukaan S&W Schofield on .45.
https://en.wikipedia.org/wiki/Smith_%26_Wesson_Model_3
avaa linkin:
The S&W Model 3 was originally chambered for the .44 S&W American and .44 Russian cartridges, and typically did not have the cartridge information stamped on the gun (as is standard practice for most commercial firearms).
The U.S. Army adopted the .44 S&W American caliber Smith & Wesson Model 3 revolver in 1870, making the Model 3 revolver the first standard-issue cartridge-firing revolver in US service.
In 1877, S&W discontinued production of its other Model 3s such as the American, Russian, and Schofield—in favor a new improved design called the New Model Number Three. Standard chambering was .44 Russian, although other calibers were offered on special order or in related models such as the .44-40 Frontier Model, the .32-44 & .38-44 Target Models, and the very rare .38-40 Winchester Model.
totta sama wiki mainitsee armeijan myöhemmän vaateen yhteensopivuudesta .45 coltin kanssa ja .45 coltista ja muutostöistä mutta valtaosa on siis .44sia kuten linkistäkin käy ilmi kohta:
Caliber .44 Russian, .44 S&W American, .38 S&W, .44 Henry, .44-40 Winchester
-
Santa Fen veristä tietä ei taida löytyä mistään järjelliseen hintaan...
Tuuria täytyy tosiaan olla, että yleensä johonkin hintaan löytyy. Kirjan omistajat ovat yleensä Morgan Kane-kerääjiä, eivätkä hevillä luovu siitä.
Huutonetissä näyttää yksi olevan. On ollut jo aiemminkin myynnissä ja lähtöhinta edelleen sama hurja 220 euroa. Samalla myyjällä tarjolla paljon Kaneja, myös pari MK sarjakuva-albumia.
-
70-luvun divarisysteemihän oli aika huvittava.
"otatko rahana vai lehtinä?"
"Lehtinä"
Veit 10 ja sait 6 takaisin. Santa Fen verinen tie tuli kaupattua edestakaisin muutaman kerran...
Jossain vaiheessa tarvitsi rahaa että sai uutta luettavaa, ja loput kolikot meni divarin flipperiin. :)
Laajasalossa oli se HOKin divari, sellainen miniostari.
-
Eilen tulleen uutisen mukaan ovat Ryan Wiik ja WR Entertainment + sen pomo Tasmin Lucia-Khan sopineet riitansa ja vetäneet pois oikeusjuttunsa toisiaan vastaan.
Morgan Kane elokuvasta ei ole mitään uutta tietoa.
http://www.hegnar.no/Nyheter/Boers-finans/2018/02/Morgan-Kane-forlik-mellom-norsk-gruender-og-filmselskap
-
Olen kyllä menettänyt jo täysin uskoni Morgan Kane elokuvan suhteen. Samoin kävi "tulevan Franco Neron westernin" suhteen, josta ilmoiteltiin joskus 15 vuotta sitten.
-
Melkein puoli nuoruutta on jo mennyt mulla Morgan Kane elokuvaa odotellessa. Seitsemän vuotta, siis jo 2011-vuodesta asti jumankauta!
Itelläni on 30% toivo siitä että vielä jossain vaiheessa elokuva tehdään, eli suhteellisen pieni mutta toivo se on pienikin toivo. Olen kuitenkin sitä mieltä että sitten JOS ihme tapahtuu ja elokuvaa aletaan vielä jossain vaiheessa tekemään, kunnon rahoitus, puitteet ja näyttelijät saadaan hommattua, parempi myös olisikin että siihen myös panostettaisiin ja että siitä myös tulisikin hyvä, ja joka olisi mahdollisesti myös portti jatko osalle tai osille, (No sehän olikin suunniteltujen Kane elokuvien alkuperäinen tarkoitus) eikä vaan rahastus mielessä tyyliin nopeasti vaan projekti alta pois juostenkusten kyhäten. Olen myös sitä mieltä, että parempi, kuin ei elokuvaa ollenkaan kuin että rahastus mielessä kyhätty torso.
Niin ja Wiikistä ei jokatapauksessa olisi ollut pääosan esittäjäksi, vaikka ''näyttelijä'' itse välttämättä niin olisi halunnutkin kuten Garvinin linkkaamasta jutusta kävi ilmi sivulla 17.
Tuli muuten aikanaan, joitain vuosia sitten hommattua Huutonetistä kaikki viisi Morgan Kane sarjakuva albumia. Hintana 60 euroa kaikkiaan. Kaikki muut albumit oli tosi hyvässä kunnossa, lukuunottamatta Viimeinen veto albumia, joiden sivut oli suurimmaksi osaksi irti liimauksesta. No se nyt ei olisi vielä niinkään haitannut, mutta kaiken sen lisäksi albumista puuttui jopa 8 kappaletta sivuja. Oli kyllä aika pettymys. Muistaakseni näistä puutteista ei myynnissä silloin ollut mitään ilmoitusta. Edes kuntoluokitusta. Siitä huolimatta ei täysin huono ostos, ottaen huomioon että kaikki muut neljä albumia lähes huippu kunnossa. Aikomuksena on kyllä hommata tuo Viimeinen vetokin parempi kuntoisena ja ehyenä. Tykkään kyllä kyseisenkin albumin taiteesta. :)
http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=23104
http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=23105
-
Jo joitakin vuosia on, aina silloin tällöin, kuulunut huhuja uudesta Doc Holliday-elokuvasta ja toimintatähti Jeremy Renner (Mission: Impossible — Ghost Protocol, Bourne Legacy, Avengers-filmit) on ollut erittäin kiinnostunut siitä näyttelijänä ja ehkä tuottajanakin.
Tarinan pohjana olisi tarkoitus käyttää kirjailija Mary Doria Russell'in kahta, paljon kehuja saanutta romaania: "Doc"(2011) ja "Epitaph"(2015), jotka kertovat Doc Hollidayn ja myös Wyatt Earpin tarinat.
Viime vuoden loppupuolella Jeremy Renner kertoi haastattelussa toivovansa, että Doc Hollidayn tarinasta tehtäisiinkin ns. "limited series" TV-sarja (esim. 10 tuntinen), joko Netflixin, tai Amazonin kanssa. Tällöin tuon myyttisen hahmon elämään päästäisiin syvemmälle, kuin elokuvassa. No kaikki on vielä suunnitteluasteella.
Ehkä myös Morgan Kanen tarina pärjäisi paremmin TV-sarjana.
https://www.amazon.com/Doc-Novel-Mary-Doria-Russell/dp/081298000X
-
Ehkä myös Morgan Kanen tarina pärjäisi paremmin TV-sarjana.
Tuo jopa voisi toimia paremmin kuin itse elokuvana. Sarjana tosiaan Kanen monisyistä tarinaa voisi käsitellä paljon syvemmi ja laajemmin. Vaikka jotain kymmenen tai kahdentoistakin tunnin mittaisena sarjana. Kunhan vaan rapakonkin takana hoksattaisiin myös tällainen vaihtoehto. Toivoa sopii.
Itselleni yritän vieläkin havitella jostain Hirsipuu ja tähti kirjaa. Korkeintaan kolmen tai neljänkympin hintaluokalla. Vai myyköhän kukaan niin halvalla? Vielä ei ole tärpännyt. Huutonetistäkään näytä tähän hätään löytyvän mutta jatketaan kalastelua.
-
Sain juuri hommattua sen Santa Fen verinen tie -kirjan hintaan 20e. Tuon verran siitä vielä raaskin maksaa. Hirsipuu ja tähti pokkaria en ole nähnyt vielä missään. Varmaan hinta pomppaa aika kovaksi siinä.
-
Hirsipuu ja tähti pokkaria en ole nähnyt vielä missään. Varmaan hinta pomppaa aika kovaksi siinä.
Kerran oli huudettavana ja taisi lähtöhintana olla juurikin jotain neljänkympin tienoilla. Mutta odotas niin olikin pian jo siinä kuudenkympin tienoilla ja siitä vielä nousi entisestään. Ei auttanut kuin luovuttaa. Lopulta taisi mennä muistaakseni siinä jollain 120e hinnalla. Tokihan mulla on Kuolleet eivät kerro tarina myös täydessä Kane sarjassa mukana jossa ihan sama tarina takaumana kerrottu, eli siinä mielessä ei niin maailmaa ravistava juttu vaikken koskaan saisikaan kirjaa hyppysiini, mutta olisihan se muuten mahtava saada käsiinsä kokonaisena (Kuolleet eivät kerro kirjasta oli saksittu joitain alkuperäisiä kohtauksia, ehkei ne puuttuvat kohdat niinkään ole itse tarinalle merkittäviä kohtia mutta kuitenkin) ja ottaen huomioon pokkarin iän ja arvon, kaikista ensimmäisin suomennettu Kane vuodelta 1967, ennen varsinaista Bladkompanietin sarjaa.
-
Kerran oli huudettavana ja taisi lähtöhintana olla juurikin jotain neljänkympin tienoilla. Mutta odotas niin olikin pian jo siinä kuudenkympin tienoilla ja siitä vielä nousi entisestään. Ei auttanut kuin luovuttaa. Lopulta taisi mennä muistaakseni siinä jollain 120e hinnalla. Tokihan mulla on Kuolleet eivät kerro tarina myös täydessä Kane sarjassa mukana jossa ihan sama tarina takaumana kerrottu, eli siinä mielessä ei niin maailmaa ravistava juttu vaikken koskaan saisikaan kirjaa hyppysiini, mutta olisihan se muuten mahtava saada käsiinsä kokonaisena (Kuolleet eivät kerro kirjasta oli saksittu joitain alkuperäisiä kohtauksia, ehkei ne puuttuvat kohdat niinkään ole itse tarinalle merkittäviä kohtia mutta kuitenkin) ja ottaen huomioon pokkarin iän ja arvon, kaikista ensimmäisin suomennettu Kane vuodelta 1967, ennen varsinaista Bladkompanietin sarjaa.
Aikamoinen tuuri saa käydä, että tuon löytää jostain. Olkoon sitten hinta mikä hyvänsä. Taitaa suurin osa näistä olla keräilijöiden hyllyissä.
-
Aikamoinen tuuri saa käydä, että tuon löytää jostain. Olkoon sitten hinta mikä hyvänsä. Taitaa suurin osa näistä olla keräilijöiden hyllyissä.
Totta. Varsinkin kun kyseistä opusta ei ole käsittääkseni painettu kuin vain se yksi painos, tekee se kirjasta todella vaikean löytää.
Tässä olisi muuten hyvä Morgan Kane juliste seinälle ;)
-
Olisipa kyllä.
-
Heh, mutta entäs tuo taulu, joka roikkui aikoinaan Kjell Hallbing'in seinällä. Missä lienee nykyään.
https://www.facebook.com/morgankane1855/photos/a.10150130375874918.329556.163448999917/10153281738164918/?type=3&theater
-
Morgan Kanesta ja taiteesta puhuen: Off topic (http://portraitartist.com/kane/about.htm)
Luin joskus jotain kauan sitten, että hän teki niin voimakastunnelmaisia novellikuvituksia aikakauslehtiin, että usein hänen annettiin ensin tehdä kuva ja vasta sitten joku kirjoitti sen perusteella sen novellin.
Vaikuttaa siltä, että miekkonen jopa elää vielä ( s. 1916 )
-
Tämä kuva on myös ilmeisesti yksi miekkosen tekemä. Voisi olla jopa kohtaus jostain Morgan Kane kirjastakin. Paitsi että Kanella ei ole pitkiä hiuksia.
-
Lisää taidetta. Vuonna 1966 päätti norjalainen Finn Arnesen julkaista Kjell Hallbingin käsikirjoituksen ja siitä kaikki alkoi. Arnesenilla on tyylitelty Morgan Kane patsas pöydällään.
Arnesen oli muuten se kaveri, jonka kanssa Hallbing kierteli Amerikan länttä kirjassa 75. "Morgan Kanen jalanjäljissä" (kannessa Kjell Hallbing sheriffin puvussa, kuva otettu matkalla).
https://www.dagbladet.no/kultur/finn-er-mannen-som-gjorde-morgan-kane-til-en-norsk-megasuksess/60825127
-
Lisää taidetta. Vuonna 1966 päätti norjalainen Finn Arnesen julkaista Kjell Hallbingin käsikirjoituksen ja siitä kaikki alkoi. Arnesenilla on tyylitelty Morgan Kane patsas pöydällään.
Arnesen oli muuten se kaveri, jonka kanssa Hallbing kierteli Amerikan länttä kirjassa 75. "Morgan Kanen jalanjäljissä" (kannessa Kjell Hallbing sheriffin puvussa, kuva otettu matkalla).
https://www.dagbladet.no/kultur/finn-er-mannen-som-gjorde-morgan-kane-til-en-norsk-megasuksess/60825127
Tuo on hieno patsas. Ilme tosin on aika surullinen. :)
-
Tämän kuvan alkuperä mietityttää. Tuskin on siis Ernst Velve Olsenin alunperin kuvittama, ainakaan signeerauksesta päätellen.
http://pussycatdreams.centerblog.net/voir-photo?u=http://pussycatdreams.p.u.pic.centerblog.net/bx4fy9lk.jpg
Sivulla 19 joku oli linkannut tällaisen.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-frontier-world-of-doc-holliday-9780803276086
Ok. Nyt Selvitin siis tuon mystisen Legenda Morgan Kanesta kirjan kansikuvan alkuperän ja itse taiteilijan (Vaikka jotkut sen jo ehkä saattoivat tietääkin,) Itse Kane pokkariin kansikuva on siis lainattu vuoden 1957 alunperin ilmestyvästä romaanista nimeltä The Frontier World of Doc Holliday. Doc Hollidaystä kertova kirja. Taiteilija on siis edelleen elossa oleva, 1927-vuonna syntynyt Yhdysvaltalainen Mort Künstler joka siis on tehnyt paljon maalauksia myös Yhdysvaltain sisällissotaan liittyen.
https://www.amazon.com/Frontier-World-Doc-Holliday/dp/0803276087
https://www.mortkunstler.com/history/index.asp?M=1&D=13
https://en.wikipedia.org/wiki/Mort_K%C3%BCnstler
-
Hmm... mielenkiintoista, että tämän loistavan kuvittajan kuva on päätynyt Morgan Kanen kanteen. Onkohan noissa loppupään kirjojen kansissa muitakin.
Mort Künstler on tuttu kuvittaja lukemattomista 1950-,60- ja 70- luvun ns. miesten seikkailulehdistä, joihin hän teki satoja kuvia (It's a Man's World, For Men Only, Action For Men, Stag, jne.).
Niiden kansille ja sivuille oli tyypillistä sota-aiheinen kuva, jossa oli mukana julmia natseja, tai japanilaisia, kommandoisku, vankileiri, pakoyritys, yms. Ja lähes joka kuvaan kuului hemaisevia vähäpukeisia naisia ahdingossa. Alkuperäisiä kuvia pidettiin siihen aikaan roskana, mutta ovat nykyään hyvin haluttuja ja kalliita.
http://www.ultraswank.net/kitsch/in-praise-of-pulp-%E2%80%93-the-art-of-mort-kunstler/
-
Tosi hemaisevan näköisiä tyttöjä kyllä.
Täytyypä tosiaan yrittää selailla, jos vaikka sattuisi löytymään muitakin Künstlerin Kane kirjojen kansiin päätyneitä kuvia. Vielä ei toistaiseksi ole löytynyt muita kuin tuo yksi. :)
-
Aikamoinen tuuri saa käydä, että tuon löytää jostain. Olkoon sitten hinta mikä hyvänsä. Taitaa suurin osa näistä olla keräilijöiden hyllyissä.
Äsken oli tää tarjolla:
https://www.antikvariaatti.net/product.php?id=654050
-
Mielenkiintoinen topikki, en ole muutamaan kesään Morganeita lukenut, pitäisi aloittaa taas .mulla on toi Santa Fen verinen tie mutta on niin hyvässä kunnossa että piti varovasti availla sivua lievästi kunnes huomasi puoliväliin luettua että eihän tässä ole järkeä, eikö hyllyyn takaisin(keräilyn haittapuoli liian hyvä kuntoisia lehtiä ei voi lukea), jäi sitten lukematta kokonaan.
-
eikö hyllyyn takaisin(keräilyn haittapuoli liian hyvä kuntoisia lehtiä ei voi lukea), jäi sitten lukematta kokonaan.
Heh heh, himokeräilijän ongelma. Onneksi ei itsellä vielä ole keräily aivan tuolla tasolla, mutta ymmärrän kyllä.
Hmm... on minulla oikeastaan yksi: Colt Python .357 Magnum-revolveri, stainless steel, 6 tuuman piippu. Sillä ei ole tullut ammutuksi kymmeniin vuosiin, mutta ei siitä voi luopuakkaan. Välillä vaan pitelee käsissä ja ihailee. Tuo taisi kuullostaa vähän omituiselta? No se ON kuin taideteos. Yksi maailman kauneimmista käsiaseista.
-
Aika tunteikasta tekstiä:
Liliane Shearer ei ollut sanonut sanaakaan. Hän seisoi vankkurinaisan luona katsoen etelään. Kane heitti pari risua tuleen. Ei kannattanut sammuttaa sitä. Joku oli varmasti nähnyt kajon ja se merkitsi etteivät he voineet olla kovin kaukana, sillä nuotio oli matalassa arroyossa.
Kane sanoi: Istu.
Liliane totteli.
Kane otti revolverinsa kotelosta ja pani sen viereensä, varjoon. Liliane teki samoin. Raskas Winchester lojui nuotion luona patruuna kammiossa valmiina. Kane päätti pitää silmällä hevosia. Ne huomasivat todennäköisesti vieraan ennemmin kuin hän.
Hän ei tiennyt että Liliane tarkkaili häntä. Nuotion häilyvä kajo valaisi kapeat, kärsineet kasvot. Liliane oli kyllin viisas ymmärtääkseen häntä ihmisenä ja miehenä, ymmärtääkseen hänen voimansa ja heikkoutensa. Hän oli myös hiukan utelias. Suhde lapsiin oli ihmetyttänyt häntä ensimmäisestä päivästä lähtien, Kanen naurettavalta näyttävä pelko joutua tekemisiin heidän kanssaan, hänen hapuileva yrityksensä olla ystävällinen, mutta torjuva, ja sitten Biancan sumeilematon rintamahyökkäys sanoin - Minä pidän sinusta. Sinä olet kiltti. . .
Liliane käsitti äkkiä että nuo sanat järkyttivät Kanea paljon enemmän kuin vihaa uhkuva purkaus, ehkä jopa laukauskin. Oliko joku sanonut niin joskus aikaisemmin tuolle harmaasilmäiselle, arpiselle sheriffille?
Liliane ei uskonut sitä. Häntä säälitti äkkiä Morgan Kane, sillä hän oli nainen jolla oli lämmin ja intohimoinen sydän. Häntä säälitti Kane ihmisenä, häntä säälitti jokainen joka ympäröi itsensä kylmyydellä koska odotti saavansa vastaansa kylmyyttä. Bianca - kymmenvuotias apassityttö - oli onnistunut sellaisessa missä monet eivät koskaan onnistuisi, oli onnistunut kiertämään kylmyyden, pääsemään hänen lähelleen ihmisenä. Liliane tiesi että Kane oli iloinen kun hänen ei tarvinnut istua hänen vieressään ajurinistuimella. Hän tiesi että olisi ollut luonnollisempaa jos Shilo - tiedustelija - olisi ratsastanut edellä. Hän ymmärsi valppaalla vaistollaan myös että Kane pelkäsi tulla liian lähelle häntä. Oliko hän kokenut joskus samanlaisen matkan ennen - jonkun naisen kanssa - ja katunut?
Liliane Shearer oli hyvin lähellä totuutta.
Hän ymmärsi - ja hyväksyi - sen, että erityisesti hänen fyysiset ominaisuutensa aiheuttivat tuon vastahakoisuuden Kanessa. Hän käsitti että Kane suosi mutkattomia, tahdottomia, koska hän ei koskaan tuntenut tarvetta ohikiitävää eroottista syvempään suhteeseen. Millainen kohtalo miehelle! Liliane ajatteli ja katsoi Kanen kovaa, intohimoista suuta ja kauas katsovia silmiä...
Lainaus kirjasta: Morgan Kane - Coyoteros
-
Silkkaa proosaa.
-
Sitäpä juuri :)
Pistin vielä yhden pätkän, sillä myös tämä pätkä aiheutti kylmiä väreitä kun luin ekan kerran joskus viitisen vuotta sitten. Edesmenneen Enrique Galanin ''Kojootti'' ja 17 vuotiaan Lisbeth Galanin ''kosto'' Morgan Kanelle. Vaikken vielä tuolloin ensimmäisellä kerralla osannut aavistaa mitä kirjan lopussa tuleman piti, enteili tämä kohtaus silti jotain todella pahaa. :O
''Hänen täytyy tappaa sinun vuoksesi''
Yhä uudelleen hän kuuli kuolleen isän käheät sanat.
''Katso minua, Beth! Katso tätä rauniota! Kerran minä olin nuori ja vahva, armeijan johtaja! El Gringo on tehnyt minusta tällaisen! El Gringo on luonut äitisi! El Gringo on pakottanut meidät näkemään nälkää ja varastamaan ja elämään kuin eläimet! Niin, me elämme, me elämme kostaaksemme''
Hän käpertyi huopiin. Kosto. Kostoa oli niin monenlaista. Kane ei ollut tappanut, mutta voisiko hän tappaa Kanen niin, että tämä jäisi elämään? Jos kaikki muu menisi mönkään, olisiko hänen otettava ote hänestä? Kuristusote? Sitä hän ei tiennyt. Hän tappaisi Kanen - ei kirjaimellisesti, vaan siten kuin naiset ovat tappaneet miehiä satojatuhansia vuosia.
Tyttö valmistautui perusteellisesti Kanen juodessa pullosta ja polttaessa loputtomana ketjuna sätkiä. Aluksi Kane ei uskonut hänen kuulevan hiljaista pulputusta, mutta sitä mukaa kuin pullo tyhjeni hän välitti siitä aina vähemmän. Murskautuva ääni oli poissa. Samoin katkera, käheä ääni ja punainen haava mistä rupi oli revennyt.
St. Louis ei merkinnyt enää mitään.
Alkoholi vain merkitsi, raskas, imelä, raukea, tyytyväinen olo, rajamaa todellisuuden äärilaidan ja humalan makeuden ja järjenpaon välillä. Kane huomasi hänet vasta kun hän sanoi:
- Minua palelee hirvittävästi...minä pelkään...
Kane pani pullon pois.
- Tässä, yksi huopa lisää.
- Ei...kyllä kiitos...
Kane sulki silmänsä raapaistaessaan taas tulen tikkuun. Silloin häntä huimasi. Hän avasi silmänsä äkkiä. Hän oli humalassa. Hänen täytyisi äkkiä käydä makuulle ennen kuin hän sammuisi ja jäisi makaamaan ilman huopaa. Hän liukui kömpelösti alas kiveltä. Hän ei huomannut tytön palavaa intoa auttaa häntä eikä tämän käsiä niiden avatessa vyön ja takin ja vetäessä saappaat hänen jalastaan. Kaikki keinui, pimeys keinui hiljaa, tyttö keinui, hän keinui hiukan - ja se oli miellyttävää.
-Rakas, käy pitkällesi...sinä palelet...tule, tule...
Hiillos kohahti hiukan, yltyi kiihkeän punaiseksi, alkoi syytää lieskoja.
Kane makasi hänen vieressään ja tuijotti hiillokseen, joka muuttui pitkiksi, nälkäisiksi, leikkiviksi tulikielekkeiksi jotka tanssivat ja tuprahtelivat valkoisia savuntuprahduksia pimeään. Mutta mitä tuo oli? Nuo äänet? Tuo rytmi? Tuuliko se oli puissa vai joen kohinaa? Ei, se oli musiikkia! Zarabande! Ja pimeys hahmottui, vaihtoi väriä, muuttui häikäisevän valkoiseksi - muureiksi! Ja savu muutti muotoa ja väriä, muuttui huojuvaksi ja vihreäksi - puiksi! Mutta missä hän oli? Fiestassa! Tietysti! ''Vainajien päivä''! Meksikossa! Hän oli naamioitu, salaperäinen vieras Marielan tädin, Marisol Alarconin haciendalla! Niin tietysti! Hänhän oli Alarconin haciendalla, vuotuisessa vainajien juhlassa. Mutta missä Mariela oli? Aivan, tuolla .. pitkänä, valkoisissa, hoikkana kuin alttarikynttilä vihreän puutarhan luona! Mariela keinui ruohon poikki häntä kohti, naamiot putosivat ja hän näki Marielan suun, silmät, kuuli äänen, tunsi hänen käsivartensa ympärillään ja omien sydämenlyöntiensä hirvittävän raskauden. Ja Marielan kädet, lämpimät, etsivät, hyväilevät, arvet paranivat hänen kosketuksestaan!
- Marielä, Mariela.. Hän kuiski sitä yhä uudelleen.
- Mariela...sinä et ole kuollut! Se oli sittenkin vain unta!
- Niin, tyttö vastasi. - Vain unta, Querido! Minä olen tässä ... luonasi, ja rakastan sinua ... rakastan sinua ... rakastan sinua ...
Nuotio, valo, tanssivat parit, puut, hacienda - kaikki kiehui kuin pyörremyrskyn keskuksessa. Mariela ... silkki-ihoinen Mariela, jolla oli hellät rinnat, kuuma syli, sileä suu täynnä viiniä ... voi, miten hän muisti, miten hän koki sen uudelleen! - Mariela! ... Mariela...! Ja tyttö katsoi pehmeitä, kauniita nuoria kasvoja yläpuolellaan, hiilloksen heikosti valaisemia, ja hän näki silmät, tummat, syvät kirkkaat kuin ilma, ja tunsi miten toinen paisui hänessä, tunsi hitaat, kovat, mutta myös vaativat työnnöt hänen tyhjentyessä hänen sisäänsä, ja hän käänsi kasvonsa poispäin salatakseen nautintonsa, salatakseen vihansa omaa kehoaan kohtaan joka oli kavaltanut hänet ja häntä kohtaan joka oli herättänyt hänet...
Morgan Kane - Paholaisen Valittu
-
Vaikuttaa siltä että vuosikymmenien jälkeen saan Kane-kirjat vihdoinkin säilytyksestä kotiin (ja muutkin kirjat), joutuu varmaan kirjahyllyn ostoon. Luettavaa tiedossa. ;D
-
--... rakastan sinua ... rakastan sinua ...
Nuotio, valo, tanssivat parit, puut, hacienda - kaikki kiehui kuin pyörremyrskyn keskuksessa. Mariela ... silkki-ihoinen Mariela, jolla oli hellät rinnat, kuuma syli, sileä suu täynnä viiniä ... voi, miten hän muisti, miten hän koki sen uudelleen! - Mariela! ... Mariela...! Ja tyttö katsoi pehmeitä, kauniita nuoria kasvoja yläpuolellaan, hiilloksen heikosti valaisemia, ja hän näki silmät, tummat, syvät kirkkaat kuin ilma, ja tunsi miten toinen paisui hänessä, tunsi hitaat, kovat, mutta myös vaativat työnnöt hänen tyhjentyessä hänen sisäänsä, ja hän käänsi kasvonsa poispäin salatakseen nautintonsa, salatakseen vihansa omaa kehoaan kohtaan joka oli kavaltanut hänet ja häntä kohtaan joka oli herättänyt hänet...
Jukolauta, ei oo Harlekiinit mitään Morgan Kaneihin verrattuna! ;-)
-
Sama kirjoittaja kuin Clay Allisonin Sexy Westernit, muistaakseni. Varhaisimmissa Clay Allisoneissa oli kirjoituksen laatu myos mielenkiintoista ja laadukasta ja joskus jopa sama historiallinen tausta kuten Kaneissa. Tulee mieleen kaksintaistelu Wyomingin kadulla vuonna 1898, Krig i Wyoming taisi olla, olisiko sitten Sota Wyomingissa suomeksi.
-
Tämän keskustelun sivulla 8 oli tämmöinen linkki:
http://users.abo.fi/ahynynen/SuomLank/artikkelit/Louis_Masterson.html
Siellä mainitaan seuraavaa:
LOUIS MASTERSON alias LEO MANNING: CLAY ALLISON
Louis Masterson/Kjell Hallbing on kirjoittanut myös Sexy Western -sarjassa julkaistuja Clay Allison -kirjoja - tiedättehän, "Colt ei ollut hänen ainoa iso aseensa". Suomessa nämä Clay Allisonit on julkaistu kirjailijanimellä Leo Manning, Norjassa alun perin nimellä Leo Manning ja sittemmin uusintapainoksina nimellä Louis Masterson. Hallbingin kirjoittamissa Clay Allisoneissa seksiä ei korosteta samalla tavalla kuin myöhempien tekijöiden. Hallbing/Manning kirjoitti 14 Clay Allison -tarinaa. Suomeksi Leo Manning -nimellä on julkaistu 18 Clay Allisonia - numerot 15-18 on kirjoittanut joku muu kuin Hallbing. Kolmeen niistä olen löytänyt ruotsalaisen kirjoittajan. Clay Allison -kirjat julkaisi alun perin Williams Forlag, Oslo vuosina 1969-70.
-
Joo kyllähän noista ekoista Allisoneista Mastersonin tyylin tunnistaa ja ovat hyviä tarinoita, muiden kirjoittajien tarinat eivät yllä samalle tasolle.
Itse sain vasta pari vuotta sitten hankituksi tuon Santa Fe:n Verisen Tien. Kontti-kirpparilta hintaan 3€ 8]
-
Jos olisi edes ruotsin kielen taitoa niin voisi koittaa kahlata läpi el diablo- ja diablito-kirjat norjaksi...
-
En ole itse ensimmäistäkään Clay Allisonia lukenut. Onkohan ainoastaan päähenkilön nimi lainattu oikeasti eläneeltä revolverinheiluttajalta, vai onko ollut enemmänkin esikuvana?
-
En itsekään ole noita Clay Allisoneja lukenut vielä yhtään.
Noita Clay Allisoneja ilmestyi Suomessa kaikkiaan 111 numeroa vuosina 1970-1990. Osa, siis melkein puolet julkaisuista oli uusintajulkaisuja. Vuosina 1988 ja 1990 pokkarit ilmestyi numeroimattomina, siis kuusi pokkaria 1988 sekä 1989 ja kaksi pokkaria 1990. Kirjoittajan salanimiä olivat Hallbinginkin käyttämä Leo Manning, muiden kirjoittajien käyttämiä nimiä olivat Matt Jade ja William Marvin Jr.
Hienoja on kyllä nuo Clay Allison pokkarienkin kannet. Naisten paljasta pintaa riittää ja niitä komeilee sarjan lähes jokaisen kirjan kannessa. :)
http://www.perunamaa.net/kioskilankkarit/Clay_Allison.html
-
En ole itse ensimmäistäkään Clay Allisonia lukenut. Onkohan ainoastaan päähenkilön nimi lainattu oikeasti eläneeltä revolverinheiluttajalta, vai onko ollut enemmänkin esikuvana?
Esikuvasta en ole varma, mutta voihan se ollakin. Tällaista tietoa löysin:
Robert Clay Allison, syntynyt 2.9.1841, oli siis karjankasvattaja, karjanvälittäjä ja ''cowboy'' joka taisteli konfederaattien puolella sisällissodassa, ja Confrax Countryn taisteluissa mies niitti mainetta vaarallisena miehenä. Myöhemmin hän oli lukuisissa verisissä yhteenotoissa eri rikollisten ja murhaajien kanssa.
Yksi mies, Jonka Clay Allison tappoi, oli revolverimies Chunk Colberk, Joka oli tappanut ainakin seitsemän miestä. Colberkilla ja Allisonilla oli jotain erimielisyyksiä, ja miesten aterioidessa yhdessä, oli Colberk yhtäkkiä vetänyt aseensa ampuakseen Allisonin. Aseen sylinteri kuitenkin iskeytynyt ruokapöydän kulmaan, mikä koitui miehen kohtaloksi. Allison ampui Colberkia suoraan keskelle otsaa. Kun joku oli myöhemmin kysynyt Allisonilta, miksi hän oli hyväksynyt illalliskutsun mieheltä, jolla oli aikomus tappaa hänet, oli Allison vastannut, ''Koska en halunnut lähettää miestä helvettiin tyhjällä vatsalla''
Väitetään Clay Allisonin olleen yhteenotossa jopa Wyatt Earpin ja Bat Mastersoninkin kanssa, mutta siitä kohtaamisesta ei ole ollut kunnolla todisteita.
Vuonna 1877 Missourissa hän ryhtyi myymään karjaa, ja palkkasi töihinsä useita cowboyta. Allisonilla oli ainakin kaksi veljeä ja yksi sisar, Monroe, John, ja Maria.
Clay Allison kuoli 3. heinäkuuta 1887 kuljettaessaan jotain kuormaa vankkureilla. Yksi säkki putosi kuormasta ja Allison yritti tarttua siihen pudoten itse vaunuista. Clay Allisonin pudotessa vaunun pyörä osui häneen, murtaen hänen niskansa. Hän oli kuollessaan 45-vuotias. Clay Allison haudattiin seuraavana päivänä Pecosin hautausmaalle.
Ja niinkuin aiemmin tässä ketjussa on ollut puhetta, '' sivulla 10'' Morgan Kanen mahdolliseksi esikuvaksi on uumoiltu Frank Cantonia. Hahmojen samankaltaisuutta löytyi esim: luonteissa, elämänhistoriassa, kummallakin psykopaatin piirteitä, viinaan meneviä, rikollinen menneisyys molemmilla.
Frank Canton ei ollut miehen alkuperäinen nimi, vaan Josiah Horner joka aloitti elämänsä cowboyna, josta myöhemmin tuli lainsuojaton, karjavaras ja pankkirosvo. 1874 hän joutui kahakkaan joidenkin Buffalo soldiersien kanssa, tappaen yhden ja haavoittaen toista. Vuonna 1877 hänet pidätettiin pankkiryöstön jälkeen Comanchessa. Hän kuitenkin pääsi pakoon Texasin Rangereilta ja muutti Ogallalaan Nebraskaan, vaihtaen nimensä Frank Cantoniksi ja alkoi kasvattamaan karjaa. Myöhemmin hänet valittiin Johnson Country Wyomingin sheriffiksi. Jopa välissä avioitui ja sai kaksi lasta.
Myöhemmin Canton matkusti Oklahomaan, ja hänestä tuli liittovaltion apulaissheriffi tuomari Isaac parkerin alaisuudessa, työskennellen kuuluisien lainvalvojien, kuten Heck Thomasin, Chris Madsenin, Bass Reevesin ja Bill Tilghmanin kanssa, ja käsittääkseni toimi tosiaan myöhemmin jossain vaiheessa myös Oklahoman kansalliskaartin kenraalina.
Vuonna 1897 Canton matkusti Alaskaan ''kuten Morgan Kanekin'' Alaskan kultaryntäyksen aikaan, jossa hän toimi myöhemmin Alaskan apulaissheriffinä vuosina 1897-1898. Frank Canton kuoli vanhana, 78 vuoden iässä vuonna 1927.
Ohessa kuvat molemmista. Ylempänä Frank Canton ja alempana Clay Allison :)
-
(http://i22.photobucket.com/albums/b329/jjk77/xxx/20180807_172708.jpg)
Morgan Kanen lempijuomaa Old Grand Dadia on yhä saatavilla ja tuli kyseinen tisle testattua. Jenkkiviskiksi ihan ookoo (paras alkoholi tulee Skotlannista) ja hinta-laatusuhde kohdallaan.
-
IHMINEN JA ELÄIN tuijottivat toisiaan yli kolmen neljän metrin välimatkan, tuskan ja janon kuilun yli. Kuilun yli johtava silta oli veitsi, jota ihminen puristi palaneessa kädessään.
Suoni pullistui eläimen nahan alla, veren, nesteen - lievityksen - virta.
Morgan Kane kuuli oman äänensä, käheän ja vastenmielisen, epämääräisen äänen, johon tuuli tarttui ja jonka se murskasi ja sirotti yli metsän ja punaisen, kuivan maan.
Hevonen seisoi pää riipuksissa ja katsoi häntä punaisin, kipein silmin. Eläimen kyljet olivat kannustenjälkien juovittamat. Saappaissa oli paksuja paakkuja kuivunutta eläimenverta. Kannuskiekot olivat ruosteenpunaiset.
Taas hän kuuli käheän, raa'an äänen omassa kurkussaan. Hän oli nyt lähempänä hevosta, näki suonen sykkivän. Hän yritti niellä kivun kurkustaan, mutta limakalvot olivat kuivat ja arat ja liimautuivat yhteen. Hevonen peräytyi pari askelta. Köysi kiristyi. Hän koetti vetää hevosta lähemmäksi, mutta hänen voimansa eivät riittäneet.
En selviydy, hän ajatteli kuumeaaltojen keskellä.
Hevonen peräytyi ja järkytti hänen tasapainonsa.
Raakanahkainen köysi poltti kämmeniä.
Se riistäytyy irti, hän ajatteli. Olen säikäyttänyt sen. Se ei enää luota minuun.
Hän koetti pitää köyden kireällä samalla kun lähestyi.
Köysi vapisi. Eläin viskasi päätään.
Sen suupielistä irtautui kuivia vaahtohattaroita...
Näin alkaa Kohtaaminen Tascosassa kirja, joka on juuri luvussa tällä hetkellä. Tarinassa siis kaksikymmentäyksi vuotias Kane on jo häipynyt Kenraali Custerin joukoista, ja kohtaa myöhemmin William ''H'' Bonneyn, ''alias Billy the Kidin'' Kirjassa Kanesta tulee siis nuori lainsuojaton ja sen tapahtumat sijoittuu aikaan ennen El Gringo tarinoita. Kirjan meiningistä tulee kyllä eittämättä mieleen Sam Peckinpahin kuuluisat lännenelokuvat sekä Sergio Leonen filmit ja kirjaa lukiessa tuli mieleen, että millainenhan elokuva olisi tullut, jos Peckinpah olisi ohjannut Kane elokuvan joskus 70- tai 80- luvuilla ;)
Tämän tarinan jälkeen on jonossa Merkitty Mies tarina joka kronologisesti siis sijoittuu heti El Gringon kosto takauman jälkeen. On tullut kyllä luettua se joitain vuosia sitten, mutta pakkohan sekin on ottaa taas uusinta lukemistoon. Aivan huippu tarina sekin, jossa täysin petetty ja katkeroitunut Kane jatkaa lainsuojattomaa polkuaan ja suostuu erinäisestä syystä vanhan Granden pyyntöön saattaa tämän nuoren poikansa, suuren haciendansa perijän, Ciudad Juarezista Chiricahuaan. Vanha meksikolainen ei salannut sitä, että tehtävä olisi hengenvaarallinen. Suuret poliittiset vihamiehet lähettäisivät palkkamurhaajansa tappamaan perillistä - Ja Kane ''El Gringo'' joutuisi kohtaamaan heidät yksin. Mutta Morgan Kane ei pelännyt, vaan astui ilomielin kohti kuolemaa. ''Elämä ei merkinnyt hänelle enää mitään.''
^-^
-
Ei viitsisi enää puuttua tähän jo yli 10 vuotta jatkuneeseen surullisenkuuluisaan Morgan Kane-elokuvaan.
Mutta... WR Entertainmentin pomo Tasmin-Lucia Khan on kuitenkin tiedottanut Norjan pörssille, ja 10 vuoden aikana miljoonia euroja rahaa uhranneille sijoittajille, että he ovat uusineet sopimuksen MK:n oikeuksien omistajan, Kjell Hallbingin pojan, Örnulv Hallbingin kanssa elokuvaoikeuksista.
Sopimus jatkuu neljä vuotta, mikä tarkoittaa että ensimmäisen ja toisen elokuvan esituotanto voi alkaa tänä aikana ja jatkua sitten tuotantoon ja kuvaamiseen. Sopimukseen kuuluvat kaikki Morgan Kaneen liittyvät elokuvat, TV ohjelmat, oheistuotteet ja pelit. Se kattaa myös El Diablo- ja Diablito-kirjat.
T-LK on ilmoittanut, että WR Entertainment on täysin omistautunut tuomaan Morgan Kanen yleisölle kaikkialla maailmassa ja yhtiö on sataprosenttisesti valmis tekemään kovaa työtä tuodakseen tämän ikonisen hahmon ja hänen tarinansa valkokankaalle.
Sijoittajat ovat toiveikkaita ja Örnulv Hallbing toivottaa tiedotteessaan onnea WR Entertainmentille ja sanoo, että on hienoa että WR jatkaa hänen isänsä unelman toteuttamista tehdä laadukas elokuvan Morgan Kanesta.
Jaaha, jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin neljän vuoden päästä saadaan sitten kuulla, että WR Entertainment ei koskaan käyttänyt oikeuksiaan aloittaa esituotanto, puhumattakaan tuotannosta, tai kuvauksista.
-
Yhdellä tutulla oli joskus tapana hokea: "Morgan Kane, se, jolla oli markan koni."
-
Yhdellä tutulla oli joskus tapana hokea: "Morgan Kane, se, jolla oli markan koni."
Olen kuullut myös pari kertaa Morgan Kanesta väännettävän ''Markan Kone.'' Kummallakin kerralla eri asiayhteydessä. Toinen väänsi sen kolikkopeli automaatista. Toinen ''maksullisesta naisesta'' heh. ;)
Ensin tuli Morgan Kane. Sitten oli markan kone. :P
-
Viime yönä menin lehtikioskille, hyvä tarjonta sarjakuvia, mutta innostuin tosissani kun silmiin osui monta ennen-lukematonta minulle uutta Morgan Kanea. Myyjä kertoi että viime vuosina muutama uusi numero on todellakin julkaistu, nopean ensivilkaisun perusteella Morgan Kane seikkaili 1910-luvulla länkkäri-mykkäfilmeissä teknisenä avustajana ja värvättiin vielä Pershingin Meksikon kampanjaan jäljittämään Pancho Villaa. ;D
-
Hah hah! Ensilukemalta sydän vähän muljahti, mutta sitten tajusin sanat "viime yönä". Itse en muista missä kävin viime yönä. Tuppaa aina aamulla herätessä unohtumaan.
-
Markan kone oli yleinen herja, kun Kane vielä löytyi kipareilta joskus 80-luvun alussa.
Hauskempi ja luontevampi väännös tuo Markan Kone tosiaan on, kuten jos olisi esim: suora sananmuunnos - Kargan Mone, joka ei tarkoita yhtään mitään ja kuulostaa muutenkin ihan pöljältä.
Mitä taas muiden kuuluisien sarjakuvahahmojen nimiväännöksiin tulee, eipä se Wix Tellerkään mitään tarkoita, mutta ihan hauska väännös mielestäni silti. Nasta Muumio on myös ihan klassikko...
Niin ja elokuvamaailman sankareista tulee tietysti mieleen ainakin itse Jaska Böndi, vai miten se nyt menikään? ;)
-
Tämä ''elokuva'' juliste on vähän ihmetyttänyt minua siitä lähtien kun siihen aikanaan ensimmäistä kertaa netissä törmäsin. Ainakaan tällaista elokuvaa en löydä guuglaamalla mistään. Liekkö vaan tehty muuten vaan, vai lieköhän tämäkin joku jäädytetty elokuvaprojekti? Kuten kuvasta näkee, pienellä lukee, A Coen Brothers film, ja pääosissa pitäisi olla Jeff Bridges. Myös Emma Stone ja Gael Gargia Bernal on nimetty tähän kyseiseen ''projektiin''
Jokatapauksessa outo minulle. ???
-
Joo eiköhän toi ole joku fanitekele. Noi tekijätiedot on Superman Returns -elokuvasta ja CoEnin veljesten nimi on kirjoitettu väärin.
Jeff Bridgess on kyllä syntynyt tekemään länkkäreitä, että sopisi kyllä muuten.
-
Noi tekijätiedot on Superman Returns -elokuvasta ja CoEnin veljesten nimi on kirjoitettu väärin.
Niinpä tosiaan onkin, kun tarkemmin katsoo. Enpä erottanutkaan kunnolla tuota A Coan Brothers film tekstiä, puhumattakaan tekijätiedoista.
Itsekin samaa mieltä Jeff Bridgesistä länkkäri näyttelijänä. Walter Hillin ohjaama Wild Bill 1995 taitaa olla ensimmäinen Bridgesin elokuva minkä muistan nähneeni ja pidin kyllä elokuvasta, vaikkakin taiteellisia vapauksia leffan suhteen olikin otettu, varsinkin kuvaukset Hickockin viimeisistä hetkistä ennen kuolemaa. Tosin eipä sitä silloin kakarana niin ajatellut, että miten ne tapahtuvat oikeasti eteni.
Hyvin voisi kyllä kuvitella Jeff Bridgesin vanhemman Morgan Kanen rooliin. :)
-
Jaahas, pidetäämpäs taas tätäkin aihetta elossa. Norjalainen tuottaja, ohjaaja, kirjoittaja, ym. Patrick Strøm on valmistellut dokumenttielokuvaa surullisen kuuluisan Morgan kane-elokuvan 10 vuotisesta matkasta valkokankaalle. Hyvä jos edes elokuvan matkasta tehdään elokuva, kun ei itse elokuvasta tunnu tulevan mitään.
Dokumentin "Morgan Kane - Behind the Legend" pitäisi tulla yleisön nähtäväksi vuoden 2019 lopussa. Katotaanko ni ei tuu!
-
Pessimisti ei pety, käy vanha sanonta.
Kyllähän tuo koko (elokuva) projekti on ollut kaiken kaikkiaan niin älytön soppa kaikessa tragikoomisuudessaan, (vaikka tuskin huijattuja elokuvasijoittajia pahemin naurattaa, plus pettyneitä Morgan Kane faneja,) että jos ei Kane leffaa, niin edes dokumentti puihin menneestä Kane elokuvaprojektista voisi olla mielenkiintoinen. Tai sitten sitä katsoessa saattaisi alkaa vaan potuttamaan lisää. Kuin suolaa haavoille.
Ryan Wiikistä itsestään, mieshän jopa kävi tapaamassa elokuvatuottaja Harvey Weinsteiniä, jolle esittikin Kane elokuva projektia. Weinsteinhän kiinnostui siitä heti, ja olisi ollut valmis osallistumaan elokuvan tuottamiseen ja pääosaan hän ehdottikin Brad Pittiä. Wiik taas halusi nimenomaan itse näytellä pääroolia, Ja se sopimus kaatuikin siihen. Ja kaiken huippu tuo Wiikin elokuvasijoittajilta saatujen rahojen törsäily omiin huvituksiinsa yms...
Pitäisi kai tehdä elokuva joka kertoisi kierosta, WR-elokuvayhtiön Ex-toimitusjohtaja Ryan Wiikistä (miehestä joka haluaa näytellä Morgan Kanea) ja kyseisessä elokuvassa miestä näyttelisi Brad Pitt :laugh:
-
www.hastur.fi antiikkikauppa sivuilta löytyi tällainen. Tosin näyttävin jo mennyt kaupaksi.
Myös colteja on näköjään myynnissä rekvisiitaksi tai koristeeksi (patruunoineen.) Ei toimivia tietysti. :)
-
Onkohan kellään tietoa mistä saisi noita englanninkielisiä Morgan Kane e-kirjoja?
(Tai Diablito).
Ostin hiljattain Norjasta kovakantisena nuo puuttuvat kaksi numeroa. "Den siste jakten" ja "Kanes stjerne".
Käänsin ensin mainitun Google kääntäjällä (olipa homma). Käännös ei ollut hyvä, mutta täysin riittävä jotta ymmärsin mitä siinä tapahtui.
Sitten kuulin että WR Entertainment aikoo julkaista ne kaikki englanniksi e-kirjoina.
No... Niiden kotisivulla on komeasti about 40 kansikuvaa. Mutta Amazonista ja kaikista muista paikoista katsottuna ei niitä saa. Niitä on paikasta riippuen myynnissä vain 5-10 kpl.
Joko niitä ei ole edes tehty enempää tai sitten en ole vaan mistään löytänyt.
Jos tuo WR tosiaan aikoo kääntää ne kaikki (ja Diablitot), niin kyllä hieman projekti kusee, tai sitten ovat lopettaneet. 6 vuotta sitten aloittivat ja tämä on tulos?
Kysyin asiaa niiltä, mutta yllätys yllätys: Ei vastausta
Tietääkö joku muuten myös onko näitä julkaistu englanniksi ihan oikeina kirjoina? Jossain sellaisen muistan nähneeni, mutta onko sitten niin että niistäkin on vain pieni osa?
Heitänpä spoileriin lisäkysymyksen niille jotka ovat lukeneet "Den siste jakten" + muut "Wild Bunchiin" liittyvät:
[spoiler]
Etta Place oli siis raskaana ja vauva meni mormonien hoidettavaksi. Morgan Kanen poika - Paco Galan.... En ole noita lukenut, mutta äkkiä tuli mieleen että oliko kyseessä sama poika? Oliko Morgan Kane Etta Placen lapsen isä?
Onko tuota jossain mainittu?
[/spoiler]
-
Itsekin ostin nuo puuttuvat kaksi aikoinaan 00-luvulla Norjasta suoraan kustantajalta. E-kirjoista en tiedä mitään mutta alkupään numeroita jotka Corgi on kustantanut 70-luvulla Briteissä voi ostaa esimerkiksi ebaystä tai Abebooksista.
-
Onkohan kellään tietoa mistä saisi noita englanninkielisiä Morgan Kane e-kirjoja?
(Tai Diablito).
Ostin hiljattain Norjasta kovakantisena nuo puuttuvat kaksi numeroa. "Den siste jakten" ja "Kanes stjerne".
Käänsin ensin mainitun Google kääntäjällä (olipa homma). Käännös ei ollut hyvä, mutta täysin riittävä jotta ymmärsin mitä siinä tapahtui.
Sitten kuulin että WR Entertainment aikoo julkaista ne kaikki englanniksi e-kirjoina.
No... Niiden kotisivulla on komeasti about 40 kansikuvaa. Mutta Amazonista ja kaikista muista paikoista katsottuna ei niitä saa. Niitä on paikasta riippuen myynnissä vain 5-10 kpl.
Joko niitä ei ole edes tehty enempää tai sitten en ole vaan mistään löytänyt.
Kobossa ainakin löytyy noin 15kpl englannin versioita e-kirjoina. Enempää ei näytä ainakaan siellä olevan.
https://www.kobo.com/us/en/search?query=Morgan+Kane
Corgi tosiaan julkaisi 70-luvulla ainakin ensimmäiset 41 kirjaa englanniksi ja myöhemmin ilmestyi englanniksi myös ainakin yksi lyhyttarina Western Magazine nro 2. 1980. lehdessä, joka on kirjasta Vaarallinen maa. Luku Revolverimies. Kuva alimmassa linkissä. Tämä tosin taitaa olla melkoinen harvinaisuus. Joskus ebayssa ja amazonissa tullut vastaan.
http://www.philsp.com/data/images/w/western_uk_198011_n2.jpg
-
Onkohan nuo e-kirjat englannistettu uudestaan vaan olisiko vanhat corgi-käännokset...
-
Nuo e-kirjat olisivat mukavia, voisi lukea noita esim. reissussa, ilman että pitää ottaa "oikeita" kirjoja mukaan. Mutta oikeastaan eniten kiinnostaisi nimenomaan ne kaksi "Den siste jakten" ja "Kanes stjerne", sekä ne Diablitot. Englantia osaan niin hyvin että olisin niihin kyllä ihan tyytyväinen.
Käänsin tuon "Den siste jaktenin", mutta... Siinä oli sellaisia kohtia jotka eivät oikein kääntyneet ja piti tosissaan pähkäillä että mitä tässä nyt oikein tarkoitetaan jne.
Olisi mainiota saada siitä joskus ihan oikea käännös, sellaisen kääntämä joka oikeasti osaa Norjaa ja on kääntänyt sen taatusti pikkutarkasti. Sama juttu niiden Diablitojen kanssa.
Pahus kun ei niitä ole koskaan suomennettu :-X
Diablitoista/El Diabloista ainakin osa on näemmä saksaksi. Mahtaisiko tuo kääntyä Google-kääntäjällä tarkemmin kuin Norja... hmmm :)
-
Puhelimista tuli mieleen, eiko Kane suhtautunut niihin vekottimiin aika epäluuloisesti? Esim Kostaja Tombstonesta?
Samassa kirjassa Kanella oli vipinää Baby Doe Taborin kanssa, oikeassa elämässä ehkä ei aivan niin hehkeä...
(https://s22657.pcdn.co/wp-content/uploads/2017/12/babydoe.jpg)
-
Toisekseen, luen juuri uutta Buckskin Frank Leslien elämänkertaa, kaverihan vaikutti Tombstonessa 1880-luvulla, oikeassa elämässä Kane ei ampunut häntä eikä hänellä ollut mitään roolia Wyatt Earpin klaania vastaan. Oli Baarimikko, joitain kaivosvaltauksia ja karjatilallinen. Ampui kännipäissään jonkun ellin ja joutui muutamaksi vuodeksi Yuman vankilaan mätänemään...tai oli siellä apteekkarina...ei pitänyt Marlon Brandon One Eyed Jacksin Yuma-vankilan kuvaus paikkansa ollenkaan.
-
Puhelimista tuli mieleen, eiko Kane suhtautunut niihin vekottimiin aika epäluuloisesti? Esim Kostaja Tombstonesta?
Niin teki. Vähintään yhtä epäluuloisesti kuin Carsonkin uusimmassa Texissä. Kanehan suhtautui yleensäkin kaikkeen moderniin kehitykseen negatiivisesti. Puhelintakin piteli väärinpäin korvassa. Se oli kieltämättä hauska kohtaus ja sai nauramaan melkein ääneen. Myös pokkarissa Kane puhdistaa kaupungin oli puhelimia. Tarinan miljöönä oli San Francisco. Tarina perustui muistaakseni 1890-luvulle, ja Ah Toy, Kanen rakastaja, syntyi oikeasti jo vuonna 1828, mutta tässä tarinassa oli nuori, vaikka oikeasti olisi ollut 1890-luvulla jotain yli kuusikymppinen. :laugh:
Ja kyllä Mastersonin tulkinta Baby Toe Taboristakin taisi ehkä olla tuota kuvaa hehkeämpi. ;)
Millainenhan Kane elokuvasta mahtaisi muuten tulla esim 3d animaationa? Tiedä vaikka sekin vielä keksittäisiin oikeasti.
-
Ja kuten arvata saattoi, WR Entertainment, yhtiö jonka surullisen kuuluisia vaiheita Morgan Kane filmistä riitoineen ja valheineen olemme saaneet seurata viimeisten 10 vuoden ajan, on mennyt vihdoin konkurssiin. Täten voimme virallisesti unohtaa tämän Morgan Kane elokuvan.
Sen sijaan dokumenttielokuva Ryan Wiikin sekoiluista elokuvan kanssa, työnimellä "The curse of Kane" (Kanen kirous), on edelleen työn alla. Tuskin ilmestyy sekään koskaan.
-
Jumituin Youtubessa yhdelle historialliselle ase-kanavalle, siellä oli pitkiä ja yksityiskohtaisia videoita mm. krag-jorgensenista ja Colt double-action revolvereista 1800-1900 luvun vaihteesta, eli paljon yhtymäkohtia Morgan Kaneen. Muistan kun vuosia sitten näin videon Kragista ja sen makasiini-systeemi vaikutti kompeloltä ja pulttilukon(?) toiminta jähmeältä. No nyt tajusin kaksi asiaa:
1. makasiini kiertää kiväärin rungon ympäri eli kun lataa patruunat oikealta läpän alla olevaan aukkoon niin patruunat kiertää rungon ali ja ympäri.
2. Armeija preferoi yksi-ladattavia karbiineja, oli kätevää intiaanisodassa jossain preerialla että ampuikauas ja sai sitten ladattua heti, ei ollut varsinaista tarvetta useasti-laukeavaan. Esim Springfield trap-door. No, Krag ratkaisi tämän siten että vaikka oli 5-patruunainen makasiini niin oli mahdollista kätevästi ladata vain yksi kuti lisää makasiiniin (dump feed) vaikka kivääri oli ladattuna eli kuti piipussa.
https://youtu.be/oQAqNqaiQwY (https://youtu.be/oQAqNqaiQwY)
-
Tormäsin sellaiseen seikkaan kun tutkiskelin netissä Wyatt Earpin Alaska-bisneksiä, hänellähän oli joskus 1900 Nomessa Dexter-niminen baaribisnes, että muistanette Black-Jack Locaston? En loytänyt kyseistä herraa oikeasta historiasta mutta luulen että loysin mistä Louis Masterson nimen ja hahmon noukki.
Elokuva The Trail of '98 vuodelta 1928, Suomessa ensi-ilta 2/12/1929 nimellä Kullan mahti. Eli Klondikeen sijoittuu ja yhtenä hahmona on Jack Locasto, jota näyttelee Harry Carey, elokuvan "pahis". Muutenkin elokuvassa on Kanen Alaska-kirjoihin yhtymäkohtia, esim ainakin laiva San Franciscoon. Eli ollut selvästi inspiraationa Kjellille.
-
Löysin vähän lisää. Tuo elokuva pohjautui Robert W. Servicen kuuluisaan romaaniin The Trail of '98 (julkaistu 1910), joka oli myyntimenestys aikanaan. Service, jota kutsuttiin "Yukonin Bardiksi" ja "Kanadan Kiplingiksi", kirjoitti paljon Alaskan kullanetsijöiden maailmaan sijoittuvia runoja, novelleja ja romaaneja. Hän asui ja työskenteli vuosia Alaskan ja Kanadan kultamailla ja haastatteli kullankaivajia ja seikkailijoita ja keräsi näiden kertomuksia, joita hyödynsi kirjoitustyössään. Se, kuinka paljon Servicen romaanin Locasto perustuu todellisuuteen, on mysteeri.
Luulenpa, että Kjell Hallbing oli lukenut kirjan, joka on tänäkin päivänä vielä myynnissä, ja kopioi hahmon sieltä. Morgan Kanen tapaama Black Jack Locasto on suora kopio Servicen romaanin Black Jack Locastosta.
Robert W. Service, The Trail of '98: "Black Jack Locasto, the Klondike King. He was a massive man, heavy of limb and brutal in strength. There was a great spread to his shoulders and a conscious power in his every movement. He had a square, heavy chin, a grim, sneering mouth, a falcon nose, black eyes that were as cold as the water in a deserted shaft. His hair was raven dark, and his skin betrayed the Mexican strain in his blood. Above the others he towered, strikingly masterful, and I felt somehow the power that emanated from the man, the brute force, the remorseless purpose."
-
Kiitos, tuo kirja on saatavilla ilmaiseksi Gutenberg-sivustolta e-kirjana. Virheellisesti sanoin San Franciscon laiva, tarkoitin tietenkin Seattle, sieltähän Kane seilasi alaskaan ja takaisin ainakin, joten ei todista mitään mihinkään suuntaan sinällänsä.
Siis joskus 60/70-luvulla kun ei ollut nettiä niin Kjell Hallbing varmaan kolusi ulkomaisia kirjojen postimyyntiluetteloita joista loysi lähdemateriaalia ja historiallisia faktoja. Kirjoitti ulkomaille "hei, mitäs historian kirjoja teillä on the Wild Bunchista ja Tom Hornista, pistäkääs luetteloa niin pistän tilausta tulemaan kirjeitse, kelpaako taalan setelit kirjeessä vai pitääko olla joku hiton pankki-shekki, fy fan?!"
-
Tällainen kirja löytyi. Tosin ei taida olla Morgan Kanea itseään, mutta kanteen ovat kuiten kuvan kopsanneet. Kuva alunperin siis Morgan Kane sarjakuva albumista El Gringon kosto. Sama kuva myös Kane's Stjerne pokkarissa. Liekö tämä kirja joku uusinta painos vanhasta opuksesta. Itselleni George M Goodwin ei ainakaan sano juurikaan mitään.
https://www.goodreads.com/book/show/49759651-second-hand-colt
-
G.M. Goodwin on kirjoittanut lukuisia vastaavia lännenkirjoja ja tämä "Second Hand Colt" (ilmestynyt kai tänä vuonna) on saanut hyviä arvosteluja. Kirjan päähenkilö on nimeltään Dan McKay. Kirjan ensimmäiset 10 sivua on luettavissa Amazon.com sivulta klikkaamalla Look inside kansikuvan päältä. Kirjan kustantajan Outlaws Publishing'in Facebook sivuilla on paljon muitakin mielenkiintoisia länkkäreitä ko. kirjailijalta ja muilta.
Kirjalla ei ole mitään muuta yhteyttä Morgan Kaneen, kuin "lainattu" kansikuva. Kannen on tietysti tehnyt meille kaikille tuttu norjalainen taiteilija Ernst Vevle Olsen, eli oikealta nimeltään Ernst Olsen Meister (1944 - 2014). Hän tuli kansainvälisesti tunnetuksi juuri Morgan Kane kirjojen kansien kuvittajana ja sarjakuva-albumien piirtäjänä. Tämä kansi on hänen piirtämästään Morgan Kane albumista nro. 2: "El Gringon Kosto" (1976), alkup. "El Gringos Hevn".
En tiedä mitään näiden kansikuvien käyttöoikeuksista, mutta niitä on kierrätetty länkkärilehdissä ja -kirjoissa kautta aikojen, laittomasti ja laillisesti. Ehkä tuo kuva on vapaasti käytettävissä, kun tekijä ei ole enää elossa.
Itse törmäsin suomalaisen taitelijan Emilia Leinosen v. 2017 maalaamaan kahteen upeaan tulkintaan (50cm x 70cm) E.V.Olsenin Morgan Kane kuvista. Emilia on maalannut kuvat sukulaisen toimeksiannosta. Noita isokokoisia maalauksia nyt seinällään ihaileva sukulainen (veli) on varmasti Morgan Kane fani.
https://www.artistsandillustrators.co.uk/emilei/artwork/83355
https://www.artistsandillustrators.co.uk/emilei/artwork/83658?return=emilei/artwork/all
-
Nuo Emilian maalaukset on kyllä todella upeita. Itsellenikin tullut vastaan nuo joskus aiemmin. Huomaa kyllä että hänellä on taiteellista silmää ja hänen maalauksissaan on tunnelma kohdillaan. Sopisi hyvin vaikka uudeksi Morgan Kane kirjojen kansikuvittajaksi tai uudelleenkuvittajaksi. 8]
-
...Sopisi hyvin vaikka uudeksi Morgan Kane kirjojen kansikuvittajaksi tai uudelleenkuvittajaksi. 8]
Aivan, vaikka niiden kahden viimeisen suomentamattoman!
-
Aivan, vaikka niiden kahden viimeisen suomentamattoman!
Esimerkiksi vaikka niiden. 8]
-
Esimerkiksi vaikka niiden. 8]
En usko että olisi tappiollinen kulttuuriteko suomentaa ne kaksi puuttuvaa Kanea. Halvempaahan se on kustannuksiltaan kuin joku sarjakuva kun ei tarvi kuin tekstinkäsittelyohjelman naputtelua osaava kaksikielinen...
-
En usko että olisi tappiollinen kulttuuriteko suomentaa ne kaksi puuttuvaa Kanea. Halvempaahan se on kustannuksiltaan kuin joku sarjakuva kun ei tarvi kuin tekstinkäsittelyohjelman naputtelua osaava kaksikielinen...
Niinpä. Kunpa vaan sama ajatus välähtäisi mielessä kustantamossakin.
-
Jos nyt oikein muistan, niin Morgania löytyy viisi albumia?? Olikohan näin? noh kyllä siitä yhden Omnibusin saisi.
Ekku
-
Jos nyt oikein muistan, niin Morgania löytyy viisi albumia?? Olikohan näin? noh kyllä siitä yhden Omnibusin saisi.
Ekku
Viisi suomessa ilmestynyttä Morgan Kane sarjakuva-albumia tosiaan aikanaan julkaistiin. Ihan kivoja nekin, ja taide kaunista. Perustuvat kirjasarjaan, mutta kyllä nuo albumit silti häviää mennen tullen itse kirjasarjalle pistein 6-2. Noiden sarjakuva-albumien kannet voi muuten nähdä täältä:
http://sarjakuvat.eurocomics.info/morgan_kane.html
-
Kaksi ensimmäistä Kane-sarjakuva-albumia olivat erinomaisia. Billy Gouldenin kuolema -tarina on hieno kuvaus siitä kun vanheneva ja väsynyt revolverimies kohtaa nuoren ja innokkaan. Samanlainen tunnelma kuin Henry Kingin ohjaamassa Ase kädessä (The Gunfighter) -elokuvassa. El Gringo -tarinat taas ovat lähes eeppisiä.
Ernst Vevle Olsen (Meister) muutti hieman piirrostyyliään varjostusten osalta kahden ensimmäisen albumin jälkeen. Itse pidän enemmän näiden ensimmäisten albumien tyylistä. Tuntuu myös, että nelos- ja viitosalbumissa, jotka perustuvat kahteen ensimmäiseen Kane-pokkariin, on kirjojen juonta jouduttu liikaa typistämään. Mutta harmi kun näitä sarjakuvia ei tullut enemmän.
-
On myös harmi, että painojäljeltään suurin osa Kane-sarjakuvista on ala-arvoista. Ainakaan värien kohdistus ei ole sinne päinkään.
-
On myös harmi, että painojäljeltään suurin osa Kane-sarjakuvista on ala-arvoista. Ainakaan värien kohdistus ei ole sinne päinkään.
Nuo painotekniset ongelmat koski käsittääkseni siis ainoastaan suomen julkaisua. Olisi kyllä hienoa, jos edes nuo kaksi ensimmäistä albumia julkaistaisiin uudelleen kunnollisella painojäljellä. Ja samoilla kansilla toki. Minunkin mielestä ne on muutoin parhaimmat koko sarjakuvasarjassa. Sekä tunnelmaltaan että väritykseltään. Ja kannetkin niissä on aivan upeita.
Norjassa julkaistiin kaikkiaan siis kuusi Morgan Kane sarjakuva-albumia. Harmi, että se sarjan viimeinen osa, U.S. Marhal Morgan Kane vuodelta 1992 jäi Suomessa kokonaan julkaisematta.
-
Onko kukaan tutustunut siihen Suomessa julkaisemattomaan vuoden 1992 albumiin tai löytänyt tietoa tai kuvia sen sisällöstä? Millaisia tarinoita se sisältää?
Lieneekö tämä albumin kansi? http://www.morgankane.org/99979378?i=67160432
-
Onko kukaan tutustunut siihen Suomessa julkaisemattomaan vuoden 1992 albumiin tai löytänyt tietoa tai kuvia sen sisällöstä? Millaisia tarinoita se sisältää?
Lieneekö tämä albumin kansi? http://www.morgankane.org/99979378?i=67160432
Juuri tuo albumi. Käsittääkseni albumi käsittää pokkaritarinat, Laki on puolellasi, Kane pokkari nro 4, ja jonkun jutun pokkarista Morgan Kanen jalanjäljissä, pokkari nro 75, jossa useampi tarina ja itse kirjailija Hallbingin seikkailut Amerikassa, mutten osaa tarkalleen sanoa, mikä niistä Kane tarinoista on itse albumissa. Tuossa Jalanjäljissä pokkarissa kerrotaan ainakin Kanen vanhempien traaginen surma intiaanihyökkäyksessä ja Kanen pelastuminen vauvana.
-
Kirjan Henkivartija 77. kansi on näköjään muunnos samasta kuvasta. Vastaavaa on harrastettu paljon länkkärien kansissa. Muutellaan hieman kuvan henkilöiden ulkonäköä, tai sommitelmaa. Myös peilikuvien käyttö on yleistä, kuten kuuluisa kuva Morgan Kanesta nojaamassa baaritiskiin (Morgan Kane keskusteluhistoria sivu 6). Tuon Henkivartija-kirjan kansikin on peilikuva, sillä Morgan Kanen sormien "side" on vasemmassa kädessä (+ viikset).
-
Löysinpä nettiä plaratessani melko mielenkiintoisen sivuston, jossa Hallbingin oma selostus siitä, mistä idea Morgan Kane hahmoon ja sen luonteeseen oikein syntyi.
"Morgan Kane came to me as in a dream," Hallbing later explained. "I realised that he was the type of hero for me, and the name just surfaced. He represents the complete opposite of the western hero I grew up with. I was so tired of the whole Zane Grey-culture with impeccable characters on white horses, that almost in protest I made him an alcoholic anti-hero with psychopathic tendencies."
http://www.benbridges.co.uk/riders14.html
Hallbing oli tosiaan innokas aseiden keräilijä ja omistikin Norjan suurimman yksityisen asekokoelman. Ei siis todellakaan ole ihme, että hän kuvaili villin lännen aseita niin paljon ja yksityiskohtaisesti Kane tarinoissaan. Hänen täytyi omistaa varmaan melkein kaikki lännen aseet maan ja taivaan väliltä. Tästäkin mainintaa oheisessa linkissä.
Ps. Jutussa muuten väitetään Lindan kuolinvuodeksi 1885. Tämä lienee erehdys. Kane tapaa Lindan uudelleen tarinassa Hauta ilman ruumista jossa tarinan mukaan eletään vuodessa 1888, ja jossa mainittiin että kuusi vuotta oli kulunut Kanen ja Lindan ensitapaamisesta. Kanen hylätessä tähtensä ja avioiduttuaan Lindan kanssa, kuluu noin kaksi vuotta, kunnes Linda surmataan. Eli oletettavasti Lindan surmavuosi olisi jotain 1890-1891. Jokatapauksessa kiintoisa sivusto.
-
Hyvä western-sivusto ja aina löytyy näköjään uutta tietoa Kjell Hallbingista.
-
Jutussa muuten väitetään Lindan kuolinvuodeksi 1885. Tämä lienee erehdys. Kane tapaa Lindan uudelleen tarinassa Hauta ilman ruumista, jossa tarinan mukaan eletään vuodessa 1888, ja jossa mainittiin että kuusi vuotta oli kulunut Kanen ja Lindan ensitapaamisesta. Kanen hylätessä tähtensä ja avioiduttuaan Lindan kanssa, kuluu noin kaksi vuotta, kunnes Linda surmataan. Eli oletettavasti Lindan surmavuosi olisi jotain 1890-1891. Jokatapauksessa kiintoisa sivusto.
Ei kannata Kane-tarinoissa liiemmin juuttua vuosilukuihin. Hallbing käytti niitä varsin luovasti tilanteen ja tarinan mukaan aiheuttaen useita ristiriitaisuuksia. Esim. Kaksintaistelu Tombstonessa -tarina tapahtuu selvästi Lindan kuoleman jälkeen (Kane alkaa siinä seurustella Kate Colemanin kanssa) ja tapahtumavuodeksi on mainittu (muistaakseni) 1884. Apasseja! -tarinassa (jossa Kate Coleman on mukana) tapahtumavuosi on 1886, jolloin Geronimo antautui. Kuolleen miehen varjo -kirja tapahtuu loppuvuodesta 1887, jolloin Doc Holliday oli juuri kuollut.
En tiedä on Hallbingin vuosilukuepäselvyyksiä korjailtu Norjassa ilmestyneessä uudessa kronologisesti etenevässä Morgan Kane -painoksessa (kovakantiset 1991, pehmäkantiset 2002). Ainakin uudessa Norjan painoksessa on osa Suomen painoksissa Kanen liittovaltion seriffi -uralla tapahtuneissa seikkailuista on siirretty tapahtuvaksi Kanen ollessa vielä Teksasin ratsupoliisi.
-
En tiedä on Hallbingin vuosilukuepäselvyyksiä korjailtu Norjassa ilmestyneessä uudessa kronologisesti etenevässä Morgan Kane -painoksessa (kovakantiset 1991, pehmäkantiset 2002). Ainakin uudessa Norjan painoksessa on osa Suomen painoksissa Kanen liittovaltion seriffi -uralla tapahtuneissa seikkailuista on siirretty tapahtuvaksi Kanen ollessa vielä Teksasin ratsupoliisi.
Näin on. Ainakin tarinat Bravado, Ruoskitut, Venäläinen ruletti ja Kuolette, Kane, On kirjoitettu alunperin sijoittumaan Kanen Texas Ranger aikoihin, ennen kirjan Ilman armoa, tapahtumia. Myöhemmin ne uudelleensijoitettiin bladkompaniet sarjassa Liittovaltion Sheriffi aikoihin.
Niin tosiaan tuosta Hallbingin taiteellisten vapauksien ottamisesta tietyistä tapahtumista ja niiden ajallisesta järjestyksestä onkin ollut puhetta täällä aiemminkin. Tosin monissa, ainakin Kanen nuoruuteen liittyvissä tarinoissa, kuten Santa Fen verinen tie, Intiaanisodat, Little bighorn, Tascosa jne, on selkeä ''historiallinen'' kronologia, Mutta muissa se historiallisten tapahtumien kronologia meneekin sitten ihan sattuman mukaan. :)
-
Ja esimerkiksi 1898 heinäkuun neljäntenä palloilee Skagwayssä Alaskassa, sieltä Seattleen jossa ryyppäilee jossain vuokrakasarmissa, pantannut pyssytkin kaniin, sitten Jesse Rawlins värvää Kanen Pinkertonille ja lopulta taistelee Kuubassa San Juan kukkulan taistelussa 1. heinäkuuta 1898. Teksasissa San Antoniossakin oli tuossa välissä Rooseveltin henkivartijana.
-
Tuosta kronologisesta Morgan Kane kirjojen painoksesta Norjassa löytyi yllättävä tieto. Siinä on numerona 18 kirja "Kuolette Kane" (Suomessa nro 24), 19 on "Ilman armoa" (Suomessa nro 1) ja 20 on Lohikäärmeen kynsissä (Suomessa nro 2).
Kun uutta painosta käytiin suunnittelemaan uudessa järjestyksessä, Morgan Kanen ikä huomioiden, huomasi julkaisija (Aller Forlag) että kirjojen 18 ja 19 välillä oli aukko. Ei mitään yhteyttä.
Kjell Hallbingin perikunta on patentoinut Morgan Kane nimen, niin ettei sitä saa kukaan käyttää. Näiltä saatiin kuitenkin erikoinen lupa lisätä uusi osa kirjaan 19 "Ilman armoa". Kirjailijaksi valittiin norjalainen Gert Nygårdshaug. Tämä luki uudelleen koko sarjan, vaikka kirjat olivat hänelle ennestään tuttuja ja kirjoitti Hallbingia mukaillen tuohon kirjaan novellin "Hengt Manns spor" (Hirtetyn miehen jälki, tai sinne päin).
Gert Nygårdshaug sanoo: "Sain suuren kunnian sulkea tuon 'reiän' kirjoittamalla novellin joka voisi sitoa ne (kirjat) toisiinsa. Olen siis ainoa ihminen, joka on saanut luvan kirjoittaa jotain missä on Morgan Kane pääosassa." Toisaalla hän mainitsi myös, että "Kun olet tutustunut minun panokseeni kirjassa 19, olet vähän paremmin valmistautunut kaveriin, joka ilmestyy kirjassa 20."
Aika uskomaton tapaus että joku keksii ja kirjoittaa jonkun kuolleen kirjailijan teokseen lisämateriaalia. Tuli vaan mieleen, että sama kuin joku taidemaalari lisäisi jotain Mona Lisaan. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että Kjell Hallbing olisi ollut ylpeä tuosta novellista ja hyväksynyt sen kirjaansa tässä tarkoituksessa.
Gert Nygårdshaugin haastattelu (2014), jos joku ymmärtää tai haluaa kääntää itselleen Google kääntäjällä:
https://www.ostlendingen.no/nord-osterdal/nyheter/gert-i-ny-morgan-kane/s/2-2.2757-1.8255843
-
Don Rosahan rakensi koko uransa kirjoittamalla jatko-osia Barksin jutuille.
Ja kirjoittihan joku jatko-osan myös Tuulen Viemää-opukselle tuollaiset 60 vuotta myöhemmin ja siitä tehtiin TV-sarjakin.
Henk.kohtaisesti olen sitä mieltä, että Hallbing oli paras ja sujuvin proosan kirjoittaja mitä olen ikinä lukenut ja olen nuorempana lukenut aika paljon. Saisivat julkaista koko sarjan uudestaan.
-
Ei ole sama asia. Vertaus on ehkä muutenkin ontuva. Mona Lisa ja Morgan Kane ovat vähän eri tason teoksia.
No ei tietenkään ole sama asia. Haloo, tuo nyt oli kärjistynyt vertaus minulta. Ilmaisin vain oman epäilyni sille, että yleensäkään toinen kirjailija lisää jonkun kuolleen kirjailijan romaaniin (kansien väliin) lisäkertomuksen kirjan päähenkilöstä. Tietenkään tuossa ei muunneltu itse alkuperäistä proosaa ja minusta koko tämä lisäys on ok korostamaan näiden kirjojen kronologista jatkuvuutta.
Ehkä lähempi vertaus olisi, että johonkin, vaikka Kiven Seitsemän veljeksen loppuun sallittaisiin jonkun kirjoittaa samaan tyyliin novelli veljeksistä. Mutta tämäkin on kärjistetty vertaus. Ja turha selittää Aleksis Kiven ja Kjell Hallbingin eroa. Tämä on vaan esimerkki.
-
Don Rosahan rakensi koko uransa kirjoittamalla jatko-osia Barksin jutuille.
Ja kirjoittihan joku jatko-osan myös Tuulen Viemää-opukselle tuollaiset 60 vuotta myöhemmin ja siitä tehtiin TV-sarjakin.
Henk.kohtaisesti olen sitä mieltä, että Hallbing oli paras ja sujuvin proosan kirjoittaja mitä olen ikinä lukenut ja olen nuorempana lukenut aika paljon. Saisivat julkaista koko sarjan uudestaan.
Jatko-osia on kirjoitettu romaaneille ja piirretty sarjakuville toisten toimesta kautta historian. Harvinaisempaa on varmaan ollut tuo samoihin kirjan kansiin lisätty jatko-osa. Useinhan kuuluisiin romaaneihin on (jossain uudessa painoksessa) vuosien jälkeenkin saatettu lisätä alkuun, tai loppuun jonkun tutkijan, tai kirjailijan alkusanat/loppusanat, tai kirjan tapahtumia, tai sen merkitystä kuvaavia selityksiä. Ja tuo Hallbingin kirjaan lisätty novelli oli tietysti ainoa mahdollisuus saada se esille. Olisi ollut turha ja naurettava ajatus yrittää julkaista sitä omana kirjana.
Olen samaa mieltä. Saisivat julkaista koko sarjan uudelleen kovakantisena kuten Norjassa, myös suomentamattomat MK:n pojasta kertovat ja tässä uudessa järjestyksessä.
-
Olen samaa mieltä. Saisivat julkaista koko sarjan uudelleen kovakantisena kuten Norjassa, myös suomentamattomat MK:n pojasta kertovat ja tässä uudessa järjestyksessä.
Tuo olisi kyllä kulttuuriteko ja vallan mainio idea. 8] :D
Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että Kjell Hallbing olisi ollut ylpeä tuosta novellista ja hyväksynyt sen kirjaansa tässä tarkoituksessa.
Aivan varmasti olisi ollut ylpeä. :)
Täältää muuten näkee nuo kovakantiset Aller forlagin julkaisemat Morgan Kane kirjat kronologisessa järjestyksessä. Tosiaan Kuolette Kane näyttäisi olevan kirja numero 18, ja Ilman armoa seuraava numero 19.
http://www.morgankane.org/99979364
-
Hyvä englanninkielinen artikkeli Morgan Kanesta. https://www.uia.no/en/news/a-hard-boiled-gunslinger-with-a-guilty-conscience
-
Totta kai jonkun norjalaisen on täytynyt kirjoittaa tohtorin väitöskirjansa Morgan Kanesta, onkohan ainoa? Olisi mielenkiintoista lukea suomeksi koko väitöskirja. Voisi olla kuitenkin aika akateemista tekstiä, sillä kuten kuvatekstissä mainitaan, ei Karoline Aksnes ole kirjoittanut revolverimiehen muotokuvaa. Haastatteluartikkeli on kuitenkin tosi hyvä tiivistelmä ja sisältää hyviä pointteja.
-
Itse en Kaneja lukiessa ajatellut yhteiskunnallista kritiikkiä tai sosiaalisia konstruktioita sun muuta vastaavaa vaan sitä että Kanella ja muilla hahmoilla oli myos heikkouksia ja ongelmia ja tämä toi tarinoihin lisää realismia. Verrattuna esimerkiksi johonkin Bill ja Beniin tai Colt-sarjan pokkariin, joista puuttui myos eräänlainen yksityiskohtaisuus jota Kanessa oli.
-
Vaikka tosin Morgan Kane-kirjat voidaan nähdä teollistumisen ja kapitalistisen yhteiskunnan kritiikkinä, ja LGBTQ+ näkokulma on negatiivinen jos ei peräti vihamielinen.
-
Totta ja Kanen ajatusmaailman vanhoillisuus ja konservatiivinen suhtautuminen uusiin keksintöihin ja maailman kehittymiseen hänen ympärillään tulee esille lähes joka kirjassa. Kane on äärimmäisen tarkka siitä millaisen vaikutelman antaa itsestään muille, millainen miehen pitää olla, millainen naisen pitää olla, jne. Kun vanhempi seriffi Ed Zachary hoipertelee päämajan pihalla polkupyörällä, on koko tilanne Kanen järjelle täysin käsittämätön. Kane ei kerta kaikkiaan voi tajuta että Edin kaltainen mies häpäisee itsensä siten. Hallbing viljelee vastaavia kohtauksia pitkin kirjasarjaa. Samoin Kanen alkoholismi, terveysongelmat, epävarmuus, ym. ovat niitä seikkoja, jotka nostavat nämä kirjat korkealle, muiden lännenpokkareiden yläpuolelle.
-
Piti kysymäni, kun nyt Lucky Luke ottaa seuraavassa numerossa kantaa rasismiin, niin luin englanniksi Morgan Kanen Dead Man's Shadow eli Kuolleen miehen varjo, #37. Voisiko joku kertoa kuinka on suomennettu? Parantolan mustiin tyontekijoihin viitataan ensin "negro" ja sitten, myos kertoja eli Louis Masterson, "nigger".
Englanninkielisiä versioita El Gringo ja El Gringon kosto postista odotellessa lukaisin tuon kirjasen uudelleen.
-
Kirja on ilmestynyt Norjassa 1970 ja painettu suomeksi 1977. Suomennoksessa käytetään sanaa "neekeri". Sanaa käytettiin 1970-luvun puolessa välissä Suomessa, kuten Norjassakin yleisesti, eikä kukaan ajatellut vielä siihen aikaan että se on rasistinen ilmaisu. Eräästä toisesta kirjan henkilöstä käytetään sanaa "mulatti" (valkoisen ja mustan jälkeläinen), joka sekin on nykyään rasistinen ilmaisu.
-
Luen englanniksi Morgan Kane El Gringoa, ehkä englanninnos on syynä mutta muutama outo seikka tullut toistaiseksi vastaan.
Kirjan alussa Kanella on Walker Colt. Myohemmin kuitenkin Navy. Sitten taistelussa patiolla Bordenin pyssymiehiä vastaan Kanen kädessä oli Peacemaker, vaikka vasta taistelun jälkeen hän omi peacemakerin kuolleelta pyssymieheltä.
Tämän jälkeen Kane putosi vesiputoukseen. Myohemmin hän tarkisti Colt Peacemakerin patruunat että ruuti oli kuivaa. Kuinkas tämä tapahtuu jos mukana ei ole kätevää aseseppä-varustusta että saa patruunat avattua ja vaikka karistettua ruudin kuivalle paperille ja todettua että joo kuivaahan se, ei muuta kuin ruudit takaisin sisälle ja patruunat taas kokoon...
-
Jep, noista eri revolvereista, niiden eroista ja Kjell Hallbingin virheistä niiden suhteen on puhuttu aiemminkin (sivut 13. ja 14. tässä ketjussa) ja kuten tuolla sivulla 14. totesin, ei ihme jos noissa kaikissa menee niin kirjailija, kääntäjä, kuin lukijakin sekaisin.
Itse en ennen esimerkiksi tiennyt kuinka samannäköiset Coltin 1860 Army ja 1861 Navy ulkonäöltään ovat, vaikka edellinen on kaliiperiltaan .44 tuumaa ja jälkimmäinen .36 tuumaa. Sitten on vielä olemassa aikoinaan suosittu malli Colt Navy 1851. http://levergunscommunity.org/viewtopic.php?f=1&t=63108
Niin kutsuttu Colt "Peacemaker" taas on viralliselta nimeltään Colt Single Action Army (Colt SAA), jonka tuotanto aloitettiin 1873.
-
Kane putosi vesiputoukseen. Myohemmin hän tarkisti Colt Peacemakerin patruunat että ruuti oli kuivaa. Kuinkas tämä tapahtuu jos mukana ei ole kätevää aseseppä-varustusta että saa patruunat avattua ja vaikka karistettua ruudin kuivalle paperille ja todettua että joo kuivaahan se, ei muuta kuin ruudit takaisin sisälle ja patruunat taas kokoon...
Itse en nyt muista, miten tuo kohtaus Suomen kirjassa meni, mutta aika vaativalta toimenpiteeltä kuulostaa ilman kunnon välineitä ja alan asiantuntemusta ja se että miten tuollainen toimenpide käy mahdollisimman kätevästi ja turvallisesti, ilman siis että nalli räjähtää silmille. Pakko tunnustaa etten itsekään ole mikään aseteknikko, joten vähän jäi kiinnostamaan, että miten moinen käytännössä onnistuisi. Toki se silti on jotenki mahdollista tehdä. 8]
-
Suomennoksessa vedestä pois nousemisesta oli kulunut yli vuorokausi ja teksti: "Hänen vaatteensa olivat nyt kuivat. Revolveri oli täysin kunnossa ja myös patruunat olivat säilyneet kuivina. Hän oli tarkastanut jokaisen erikseen." - Hallbing ei varmasti ajatellut asiaa sen enempää ja kuittasi sen vain tuolla "tarkasti patruunat" lauseella.
En ole asiantuntija vanhojen ammusten alalla, mutta ainakin nykyiset ammukset ovat hyvin vesitiiviitä. Paljon riippuu siitä kuinka kauan ammus on ollut veden alla. Lyhytaikaisen kastumisen korjaamiseen yleensä riittää pelkkä päältä kuivaaminen ja pieni öljyäminen ruostumisen estämiseksi.
Itse kuvittelisin että Kane vain tutki ne päältäpäin ja kuivasi patruunat huolellisesti. Heh, ainakin lännenfilmeissä patruunan voi avata pelkällä veitsellä ruudin karistamiseksi, mutta kiinnipuristaminen ei onnistuisi ilman jonkinlaisia hohtimia, tms. Kenties Kane avasi yhden patruunan varmuuden vuoksi. Lukijan mielikuvituksesta kiinni.
-
Englanninnoksessa "He was now dry again. The gun too was usable again, with the bullet powder dry - he had checked every one of them".
Jossain myohemmässä Kanessa muistaakseni Kane tutkii jokaisen luodin silmämääräisesti ja vaihtaa ne padit joissa on ruosteläikät tai joista muuten vaan tulee negatiivinen viba, hinkaten kankaalla kudit kuiviksi ja kiiltäviksi.
Huom! Englanninnoksessa esiintyvä ajatusviiva. Kääntäjällä ilmeisesti oli kaunokirjallisia ambitioita.
-
#39 El Gringo's Revenge. Kappaleen 5 alussa "Coyote, Gomez and Kane left the hacienda in early September, crossed Sierra Nevada from east to west, and at the end of October saw the sharp, snowcapped peaks of Sonora".
Kaksi kuukautta ratsastaa Chihuahuasta Sonoraan!? Google kartta näyttää about 200, 300 km korkeintaan välimatkaa! Minulla oli 70-80-luvulla erittäin tarkka ja yksityiskohtainen kirjakartta, Valittujen palojen, harmaat pehmeät kannet, ja muistan kuinka tarkasti näytti esimerkiksi osavaltioiden county-rajat ja pienet kylät, ja lännenkirjoja lukiessa kartasta aina hahmotin paikkoja että missä mentiin.
Tuli vaan mieleen että jo 70-luvulla funtsin että vai että kaksi kuukautta!
Tykkään tästä El Gringon kostosta enemmän kuin El Gringosta. Muutamia kohtauksia hahmotan sarjakuvan muistojen perusteella. Esim kun Zardo petturi saa loppunsa vasten adobe-savi-seinää...
-
#39 El Gringo's Revenge. Kappaleen 5 alussa "Coyote, Gomez and Kane left the hacienda in early September, crossed Sierra Nevada from east to west, and at the end of October saw the sharp, snowcapped peaks of Sonora".
Kaksi kuukautta ratsastaa Chihuahuasta Sonoraan!? Google kartta näyttää about 200, 300 km korkeintaan välimatkaa! Minulla oli 70-80-luvulla erittäin tarkka ja yksityiskohtainen kirjakartta, Valittujen palojen, harmaat pehmeät kannet, ja muistan kuinka tarkasti näytti esimerkiksi osavaltioiden county-rajat ja pienet kylät, ja lännenkirjoja lukiessa kartasta aina hahmotin paikkoja että missä mentiin.
Tuli vaan mieleen että jo 70-luvulla funtsin että vai että kaksi kuukautta!
Jos jumiutui useampaankin majataloon viskiä maistelemaan päiväkausiksi ja kirjoittaja ei muistanut mainita asiasta?
???
-
Jos jumiutui useampaankin majataloon viskiä maistelemaan päiväkausiksi ja kirjoittaja ei muistanut mainita asiasta?
???
no joo mutta heille oli annettu tehtävä ja tavoite ja siinä oli sellainen kiireellisen kostoretken tuntu.
-
Tykkään tästä El Gringon kostosta enemmän kuin El Gringosta.
Itsekin pidin enemmän tuosta jälkimmäisestä tarinasta. Meno muuttui karummaksi, mielenkiintoisemmaksi ja dramaattisemmaksi. Niin ja myös tuo sarjakuvaversion kohtaus muistui nyt itsellenikin mieleen ja petturi Zardon lahtaaminen valkoista savitiiliseinää vasten, veren roiskuessa ympäriinsä tummasta hahmosta luotien osuessa häneen. ^-^
-
Kaksi kuukautta ratsastaa Chihuahuasta Sonoraan!? Google kartta näyttää about 200, 300 km korkeintaan välimatkaa!
Minäkin yritin Google Maps'istä ja muualtakin netistä selvittää paikkoja ja tuota reittiä.
Kirjassa sanotaan että he lähtivät liikkeelle kylästä, joka oli aivan Sierra Nevadan itäpuolella. Chihuahuan ja Sonoran välissä on todella vuoristoalue, joka näyttää aika vaikeakulkuiselta ilmakuvissa. Mutta kuinka vaikeakulkuista maasto on Chihuahuan puolella, itse vuoristossa ja vuoriston jälkeen? Kuinka vaikeaa on ylittää vuoristoalueen jokia? Kuinka paljon pitää kierrellä että selviää vuoret ylittävistä solista? Kuinka korkealla ollaan, 3 km? Meksikon vulkaaniset vuoristoalueet ovat tunnetusti erittäin vaikeakulkuisia. Sen tiesivät jo sinne piiloutuneet Geronimon apassit ja Panco Villa joukkoineen sisällissodan aikoina.
En löytänyt netistä Meksikosta edes vuoristoa nimeltä Sierra Nevada. Ainakin Nevadan ja Kalifornian välissä USA:ssa on Sierra Nevada. Sen sijaan lännentarinoihin lujasti liittyvä Sierra Madren vuoristo ulottuu kyllä Chihuahuaan ja Sonoraan.
Heh, en tiedä. Tällainen Morgan Kane-kirjoihin liittyvä salapoliisityö on joka kerta niin mielenkiintoista. Mutta välillä, kuten tässä, se näpäyttää uteliaan ja pikkutarkan lukijan (kuten minä ja ilmeisesti nimimerkki Morgan Kane) sormille. Ehkä pitäisi vain antaa kirjojen kertomusten lipua eteenpäin liikoja miettimättä... jos vain pystyisi.
-
Juu, hupimielellähän minä näitä mietin, tosin varsinkin Kane-kirjojen ja villin lännen historiakirjojen suhteen on mielenkiintoista uppoutua välillä taustahistoriaan ja laajentaa kuvaa. Esimerkiksi Kane-kirjasta Kuolleen miehen hauta oli mielenkiintoista tutkia tarkemmin Glenwood Springs kylpylä/parantola-kylän historiaa. Katselin siinä karttaa, Kane tulee Denveriin junalla ja jatkaa hevosvankkurilla parantolaan, kirjasta saa käsityksen että paikka on ihan naapurissa ja matka kestää vain tuokion.
Yksi toinen asia avautui aivan uudella tavalla mitä en ollut ennen ymmärtänytkään. Luin Robert Wybrown kirjaa Jesse James, Prince of Robbers! (suosittelen, erittäin nippeli-historia kirja Jesse James ekspertiltä, parempi kuin Stilesin elämäkerta), anyway, kirjassa käsitellään paljon oliko jameksen jengi osallisena missäkin rosvouksessa. Asuivat ja liikkuivat paljon Kansasissa ja Missourissa. Monesti ryostettiin "bus", ja koko hommasta jäi mielikuva että aika urbaanissa ympäristossä pyorivät. "Bus" oli hevosten vetämät onnikka-vankkurit joilla oli reittejä ristiin rastiin keski-lännessä, koko alue oli melko tiheään asuttu ja esimerkiksi Jessen kotitila Kearney'ssä - no sehän on ihan Kansas Cityn esikaupunkialue. Eli 1870-luvulla sai mennä rutkasti länteen päin ennenkuin alkoi "erämaa" lahestymään.
Juu, jos tulee vastaan Robert Wybrow:n jesse james kirjoja niin kannattaa harkita ostoa. Usein kirjaan koottu esseitä limittyvistä aiheista, joita Wybrow kirjoittanut 60-luvulta asti ja niitä päivittää uuden tiedon mukaan.
Kannattaa harkita myos English Westerners' societyn jäsenyyttä. 4 kertaa vuodessa jäsenlehti ja joku pienempi tutkimus, mahdollisuus osallistua edesmenneiden jäsenien kirjasto-huutokauppoihin (ikääntyvä harrastajakunta), ja muita alennuksia jäsenien kirjoista, jne.
Tuolta voi katsoa kiinnostaako kirjamateriaali
http://www.english-westerners-society.org.uk/EWS%20Index.htm
-
Luen parhaillaan John Koblaksen The Jesse James Northfield Raid -kirjaa, yksi pitkä kappale oli pankkiryoston suunnittelusta, toinen itse ryostostä, ja seuraava oli pakomatkan kuvailua satoine silminnäkijätodistuksineen.
Numeroin muutamia mielenkiintoisia havaintoja.
1. Reilun kuukauden pienemmissä ryhmissä haahuilivat pitkin Minnesotaa etsien sopivaa kaupunkia ja pankkia, esiintyivät siltainsinooreinä, hevoskauppiaina, jne. Selvästi tuli mieleen alueen asukastiheys. Esimerkiksi kaikki tiet eivät olleet hiekkateitä vaan myos jotain paremmin rakennettuja (oljysoratie?).
2. Reilun pari viikkoa kestävän pakoreissun aikana kanavarkaissa käytiin, ennen ryostoä leipoivat leipääkin leiriolosuhteissa, maatiloilta kävivät ostamassa voita ja kinkkua.
3. Paetessaan ulos Northfieldistä ratsastivat kevyttä laukkaa (canter) tiellä 3x3 muodostelmassa, 3 edellä ja 3 takana, koko tien leveydeltä pakottaen vastaantulijat ojaan.
4. Suunnitteluvaiheen aikana oli erittäin tarkkaa millaiset hevoset hankittiin, ja hevosia treenattiin kenttäolosuhteissa esimerkiksi olemaan hermostumatta ammuskelusta, samaten hevoset opetettiin kulkemaan ilman ohjaksia pelkkien polvien painallusten avulla - tämä liittyi myohemmin siihen kun ratsastivat, taas kevyttä laukkaa, karkuun jossain pellolla melkein heti paon jälkeen niin kesken menoa pystyivät lataamaan pyssyjä.
5. Maatilatiheys oli suuri ja siten satoja silminnäkijähavaintoja, pakomatka on erittäin tarkasti dokumentoitu. Takaa-ajo oli sen ajan USAn siihen astisista suurin,yli tuhat miestä osallistui eri posseihin.
No, kirjassa pakomatkaluku on takana, Youngerit ovat kiikissä. Jesse ja Frank olivat ainoat jotka ei haavoittuneet, ja he pakomatkan aikana erosivat muusta porukasta hämätääkseen posseja. Maasto on maaseutua, maatiloja, järviä, pajukkoa, metsää, suota. Seuraava luku käsittelee Jessen ja Frankin omaa pakomatkaa josta on hieman vähemmän todistusaineistoa.
-
No olipas tarkkaan suunniteltuja ja harkittuja ryöstökeikkoja. Ei ihme etteivät jääneet helposti kiinni. - Öljysoratiet on muuten vasta 1950-luvulla Ruotsissa keksitty idea halvemmasta vaihtoehdosta asfaltoinnin rinnalle. Asfaltointia käytettiin ensimmäisen kerran 1820-luvulla Pariisissa ja 1872 USA:ssa New Yorkissa. Paremmin rakennettujen teiden on tuolloin täytynyt olla jonkinlaisia sepeliteitä, joissa erikokoisia murskattuja kiviaineksia käytetään kerroksina ja pienemmät täyttävät isompien välit "mosaiikkina" tehden teistä kestävämpiä, kantavampia ja tasaisempia. Myös teiden keskikohtaa korotettiin, jolloin vesi valui helpommin ojiin. Toista kuin halvalla tehdyt mutaiset hiekkatiet, joihin kärryt upposivat sateella lähes pohjaa myöten ja joita oli varmaan suurin osa teistä siihen aikaan.
-
Juu, sepelitietäpä luultavasti, usein vaan "dirt road" ja "gravel road" mainittiin erikseen joten ajattelin että jotain fiininpää se luultavasti on. Koko reilun 2 viikon pakomatkan ajan satoi vettä kuin aisaa ja hevoset liukastelivat mutavellissä. Kosteaa oli ja jalkasieni kasvoi, Cole Younger kun otti saappaan irti niin kynnet irtosi...
Eivät joo vaan lähteneet ohimennen pankkia ryostämään vaan jo pelkkä suunnittelu paikan päällä otti monta viikkoa, tutustuen peiterooleilla eri farmeihin ja kyliin jotka sitten mahdollisen pakoreitin varrella oli hyodyksi. Moni silminnäkijä jälkikäteen tunnisti tyyliin että hei noihan oli se maanmittariporukka jotka yopyi meidän ladossa.
Mutta keikkahan meni ns. poskelleen kunnolla ja pako oli aika hektinen. Oli risteilyä paikkakunnalta toiselle melkein edestakaisin, hevosen ryostoä ja vaihtoa, kidnapattiin joku poika tai hemmo päiväksi näyttämään reittiä, yollä jonkun taloon varastamaan ruokaa, jokilossien kyttäilyä ja ylityspaikkojen etsintää. Jesse ja Frank selvisivät karkuun, Dakotan ja Nebraskan kautta ja vuonna 1877 olivat jo jossain Kentuckyssa turvassa.
Yksityiskohtainen kirja viitelähteineen, paikkakuntien sanomalehdet kirjoittivat paljon jo paon aikana, haastattelivat ihmisiä, joista helkutin moni oli ruotsalaisia tai norjalaisia. Yhdellä järvelläkin käytiin nimeltä Hanska, tuli mieleen että onko hanska vai han ska...
-
Teemalla tuli katsottua viikonloppuna ohjelmaa villistä lännestä. Katselin sivusilmällä. Käsiteltiinpä siellä myös Willer tarinastakin tuttua Cheyenne Clubin tapausta, kuinka ahneet karjaparonit juonittelivat pientilallisilta maita itselleen tekaistuilla karjanrosmous syytteillä, ja taisivatpa ihan oikeastikin surmata joitain poloisia käyttäen omankäden oikeutta. Käsiteltiin Buffalo Billin lännen sirkusta, joka kävi myös Lontoossa asti. Näytettiin myös Buffalo Billin takki ja hattu, jota hän käytti. Vaatteet olivat museoituna jossain. Ei tosin minkään lasikaapin taakse, vaan ihan ottivat ne jostain lokerosta. Taisi toimittaja jopa laittaa tuon hatun päähänsä. Sitten tieten oli William H. Bonneystäkin tarinaa, hänen oltuaan myös Tascosan seudulla. Kuten Morgan Kanessakin oli. Oli Geronimosta juttua, intiaanisodista, Uudisraivaajista yms...
Ohjelmassa väitettiin, että Annie Oakley käytti oikeasti peruukkia. Oli ollut kylvyssä eräänä päivänä ja pesuaine oli valkaissut hänen hiuksensa vitivalkoiseksi, tai jotain vastaavaa sanottiin.
-
Tuossa kirjassa Jesse Jamesin kuolema ohitettiin lyhyellä kappaleella mutta mielenkiintoinen ja pitkä kappale oli Younger-veljesten vankila-aika Stillwaterissa Minnesotan kuritushuoneessa. Kirjoittaja ottanut selvää pienistäkin yksityiskohdista, esim tavan ruoka-ateriasta: notkottia, muussia, kahta eri leipää, ei voita, kaalisalaattia. Ruokailu oli kuin Makiluodon linnakkeella, ei puhetta ja jos halusi lisää notkottia niin viittasi ruokalan esimiehelle (nakki-aukille).
Vankila-aika alkoi vuonna 1876 ja ehdonalaisuus tuli 1900-luvun alkuvuosina, 3. veli oli kuitenkin jo kuollut siihen mennessä. Cole Younger kampanjoi ja haki rahoitusta vankilan kirjastonhoitajan ominaisuudessa vankilan omalle aikakausilehdelle. Tämä toteutui ja oli USAn ensimmäinen vankila-lehti ja sitä edelleenkin julkaistaan (the Mirror).
Vapauduttuaan ehdonalaiselle myivät hautakiviä, kenkiä, jne. Jimillä oli vaikeampaa siviilissä, kaiken maailman pikkupummit kerjäsivät fyrkkaa ja nuohosivat ympärillä, ex-linnakundit, Jim kyllästyi koko paskaan ja ampui aivonsa pellolle kun ei uusi elämä oikein alkanut muutenkaan rullaamaan. Oli masennusta ja ehkä vanha kuti kallossa häiritsi ajatuksia myos. Edes arkkua ei saatu ehjänä kotipitäjään Missouriin, oli nykerretty matkamuistoa matkan varrella.
Cole meni sitten Frank Jamesin kanssa buffalo-bill-tyyliseen lännen sirkus -bisnekseen, kunnes se kuivui. Sitten hän markkinoi sähko-junaraide-bisnestä, ja lopulta kuoli vuonna 1916 72v. Viimeiset sanat oli :" I have tried to make amends for the crimes of my younger days and hope, under God's mercy, for forgiveness."
Loppu slut.
-
Takaisin ketjun aiheeseen. Kane hääräsi Daltonin veljeksistä kertovassa tarinassa ja osallistui koplan eliminoimiseen Coffeyvillessä. Liitetty kuuluisa valokuva ja aina mielestäni tuo yksi poliisi joka pitää ruumista pystyssä jotenkin muistuttaa Morgan Kanea millaiseksi hänet kuvittelen. Eli reaali-historia ja Louis Mastersonin mielikuvitus jotenkin kohtaavat tuossa valokuvassa.
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/20/Law_enforcement_officers_hold_up_the_bodies_of_Bob_and_Grat_Dalton.jpg)
-
Liitetty kuuluisa valokuva ja aina mielestäni tuo yksi poliisi joka pitää ruumista pystyssä jotenkin muistuttaa Morgan Kanea millaiseksi hänet kuvittelen. Eli reaali-historia ja Louis Mastersonin mielikuvitus jotenkin kohtaavat tuossa valokuvassa.
Niin muuten muistuttaa. Itseasiassa hyvinkin paljon. 8]
-
Niin muuten muistuttaa. Itseasiassa hyvinkin paljon. 8]
Tuon valokuvan näin ensimmäisen kerran 1980 tai 1981 viimeistään kun oli tapana nuorena teininä ottaa parin viikon välein bussi keskustaan ja kävellä läpi akateemisen ja suuren suomalaisen kirjakaupat ja jokunen divari. Juuri ilmestynyt uusi Morgan Kane oli aina iloinen tapahtuma. No kerran sitten tutkin suuren suomalaisen historia-osastoa ja näin siellä tämän:
(https://i.postimg.cc/Bv9RZQTn/jwb208a.jpg)
Rahaa ei ollut tarpeeksi, sekuntiakaan miettimättä takaisin bussiin ja kotiin ja uudestaan keskustaan. Kun sitten luin Kanea, esimerkiksi Kaksintaistelu San Antoniossa, niin kyseinen kohta Wes Hardinista valokuvineen oli auki ja forensisen tutkiskelun alaisena.
-
Siinä oli kanssa se Morgan Kane-kirjan vetovoima että roistotkin oli persoonia vahvuuksineen ja heikkouksineen, moniulotteisia hahmoja. Vertaa sitä johonkin Bill&Ben kirjaan jonka tyylisiä oli pakko esimerkiksi kesäloman aikana hätätapauksessa lukea jossa rosvot aina hävisivät alusta alkaen, olivat tyhmiä ja yksiulotteisia, ja sankari oli supersankari.
Morgan Kanessa rosmollekin annettiin kredittiä, esim Bill Dalton Veriloyly Oklahomassa kirjassa tai se yksi hemmo portaissa Tom Horn kirjassa: Kane ei ollut ikinä nähnyt että joku voisi liikuttaa asetta niin nopeasti kädestä toiseen (tai jotain vastaavaa).
-
Komiat kamppeet pojalla. Kuva otettu New Mexicossa vuonna 1902. Tuollaiset tiukat nauha-buutsit olisi kyllä aika käheät...
(https://i.postimg.cc/tgG6t9Ck/50126260286-2ebea17888-o.jpg)
-
Tuollaiset tiukat nauha-buutsit olisi kyllä aika käheät...
Kyllä vain.
Aikanaan tuli hommattua Huutonetistä Morgan Kane sarjakuva-albumi Viimeinen veto. Joka perustuu Kane pokkariin nro 1, Ilman Armoa. Harmi vaan että sivuja puuttui välistä useampi kappale. En kyllä muista, että puuttuvista sivuista olisi mainittu ilmoituksessa mitään. Diablo! Muistaakseni annoin neutraalin palautteen ja selvityksen. Voisi metsästää Huutonetistä tai jostain jos vaikka löytyisi ehyt kappale.
-
Voisi metsästää Huutonetistä tai jostain jos vaikka löytyisi ehyt kappale.
Näkyy olevan Huutonetissä juuri nyt 3 kappaletta tarjolla.
-
Jep. Ostinkin sieltä jo yhden. Kuntoluokitus hyväkuntoinen. ;)
-
Tuo Viimeinen veto-sarjakuva-albumi oli ensimmäinen Morgan Kane, jonka sain käsiini joskus kauan sitten. Huomasin vasta joskus sen jälkeen, että niitä pokkareitakin on olemassa.
-
Tuo Viimeinen veto-sarjakuva-albumi oli ensimmäinen Morgan Kane, jonka sain käsiini joskus kauan sitten. Huomasin vasta joskus sen jälkeen, että niitä pokkareitakin on olemassa.
Omalta kohdaltani meni juurikin päinvastoin. Aikanaan pokkareita kerättyäni jossain vaiheessa hokasin että perhana, niitä on sarjakuva-albumeinakin julkaistu. No aina hoksaa jotain uutta. ;) 🤠
-
Omalta kohdaltani meni juurikin päinvastoin. Aikanaan pokkareita kerättyäni jossain vaiheessa hokasin että perhana, niitä on sarjakuva-albumeinakin julkaistu. No aina hoksaa jotain uutta. ;) 🤠
Mulla meni ihan limittäin, ja kaikki Kane sarjiksetkin jossain vaiheessa oli pariinkin otteeseen, mutta sarjiksia tuli haettua divarista ja vietyä divariin ("otatko rahana vai lehtinä?"), mummolassa oli iso puulaari jossa varmasti satoja sarjakuvia. Noh, minua huijattiin julmasti että oli hiiret käyneet ja syoneet ja kakkineet sinne laariin että oli pakko kaikki lehdet polttaa. Tätä tarinaa en ole ikinä täysin uskonut - en ole katkera mutta kuitenkin...
-
Posti toi kesäluettavaa, The English Westerners yhdistyksen kesän jäsenlehden ja erillisen julkaisun. Teemana tuntuisi olevan Buffalo Bill ja Glasgow. Kirjanen käsittelee pienimuotoista huijaria Montana Billiä joka oli ilmeisesti kanadalainen tai jenkki, ja muutti Glasgow'hin ja perusti siellä oman pienen lännensirkuksen ja esiintyi pubeissa esitellen colt-pistooli-ammuntaa. Huijasi että oli Buffalo Billin kaveri ja sirkuksesta.
Tämä joskus 1910-luvulla.
Jäsenlehdessä sitten juttua Glasgowissa olevasta Buffalo Billin patsaasta joka pystytetty paikkaan jossa sirkus oli ja myoskin artikkelin kirjoittajan äidin koulu. Kirjoittaja ihmettelee että äiti ei ikinä maininnut kyseistä isoa tapahtumaa vaikka Buffalo Billin sirkus oli tosi iso paikallinen uutinen, varsinkin kun hänen vaarinsa oli silloin 8v ja olisi luullut että olisi tarina periytynyt myohemmille sukupolville - luulisi että Buffalo Billin sirkus olisi pikkupojille nuoruuden jännin tapahtuma, ennen elokuvia vuonna 1891.
Itse en ikinä unohda kun virginialainen laskeutui helikopterilla Seutulaan tai Keimolaan vuonna 1971 niin kuinka voi 8v unohtaa Buffalo Billin lännensirkuksen?!
-
Albumi Viimeinen veto saapui pari viikkoa sitten postissa. Oli hyväkuntoinen. Ja kaikki sivut tallessa. Tosin albumin käsittelyssä pitää olla hyvin varovainen. Hieman jo rusahti kun otin sen käteen pöydältä. Ai ai. Onneksi ei sentään auennus liimauksesta. Mahtoi olla tuo sivujen heikko liimaus melko tyypillinen vika monissa tuon ajan sarjakuva-albumeissa 70-luvulla.
Säilytin vielä myös sen toisen, surkeassa kunnossa olevan. Selkeä kuntoero näiden kahden albumin välillä. Tuon toisen albumin sivut on lähes kaikki irti, niinkuin alla laittamassanin kuvassa ehkä näkyy, jotka on aukeaman sivut 20 ja 29 eli huomaa kuinka väliltä puuttuu tosiaan jopa 8-sivua. No kerrankos sitä elämässään erehtyy ostamaan segunda tuotteita. Rahat vaan meni tuohon aikanaan, mutta ee voe ennää mittän. Se häätyy vaan yrittää olla jatkossa tarkempi noiden kuntoluokitusten suhteen, kun netistä ostelee. Alimmassa kuvassa parempikuntoinen vasemmanpuoleinen albumi.
-
Sikamainen temppu josta kerrain luin ja sitten osui omalle kohdalle, tilasin nettidivarista pokkarin joka todella kiinnosti ja halusin lukea uudelleen vuosikymmenien perästä, sain vielä saman painoksenkin, noh, viimeinen sivu oli kylmästi irroitettu irti niin siististi siten että myyjäkään ei huomaa jos ei erikseen asiaa tarkista. Mitä tuollaista kannattaa edes valittaa kun rahallinen arvo on mitäton, pari euroa.
-
Itse en ikinä unohda kun virginialainen laskeutui helikopterilla Seutulaan tai Keimolaan vuonna 1971
Sama juttu. Piti oikein äsken katsoa reilun puolen tunnin filmikooste netistä YLE Areenalta. Välillä olen katsellut YouTubesta sarjan alkutunnusta. Yksi parhaista TV-sarjojen tunnusmusiikeista.
En nyt tarkkaan muista, mutta Morgan Kane ei tainnut paljon arvostaa Buffalo Bill Codya kun jossain kirjassa tapasi, tai näki hänet.
Minua on pienestä pitäen kiehtonut jälkeen päin paisuteltu tarina Buffalo Billin ja Cheyenne Keltaisen Käden (oik. Keltainen Tukka) kaksintaistelusta. Cody, jo maineestaan hyvin tietoisena, keskeytti näytelmäprojektinsa ja liittyi kenraali Crookin pyynnöstä jälleen kerran (kansan hurratessa!) ratsuväen palkkalistoille tiedustelijaksi 1876. - Rynnätessään ratsullaan paljon tovereitaan edellä kohti pientä Cheyenne ryhmää teatraalisissa vaatteissaan (kirkkaan punainen paita, kirjaillut ja hopeakelloilla koristellut mustat samettihousut, ym.), hän on varmasti muistuttanut juuri sitä teatteri- ja kioskikirjallisuushahmoa jonka oli itsestään luonut. Cody tappoi ja skalpeerasi Keltaisen Tukan ja hänen maineensa maailmalla kasvoi entisestään.
Koko tarina: https://www.historynet.com/buffalo-bills-skirmish-at-warbonnet-creek.htm
-
Tuosta tuli mieleen että minulla oli 70-luvulla sellainen kovakantinen kirja, ei sarjakuva mutta joitain piirrettyjä kuvia kuitenkin, Buffalo Billistä ja siinä oli juuri tämä kaksintaistelu puukkopainiottelu Keltaista Kättä vastaan. Täytyykin etsi netin syovereistä.
-
Olut ja Kvaak on vaarallinen yhdistelmä, tulee nostalgisia muistoja mieleen jopa 60-luvulta, Kaarelassa nyk. Runonlaulajantiellä, oli ennen Kalannintie, oli sellainen pieni vanhanajan kauppa jossa tiskin takana oli kauppias ja kaikki tavarat ja kaikki pakattiin harmaaseen paperiin. Oli pieni lehtiteline ja Fantomen ja Pecos Bill oli kova sana, ja Buffalo Bill hieman oudompi ja harvinaisempi.
Melkein voisin vannoa, tuo talo hieman muutettu:
https://goo.gl/maps/mRnyWhpkJRba51vG8
-
En nyt tarkkaan muista, mutta Morgan Kane ei tainnut paljon arvostaa Buffalo Bill Codya kun jossain kirjassa tapasi, tai näki hänet.
Ainakin kirjassa Veren haju, joka sijoittuu Kanen nuoruusvuosiin ja jossa Charlie Catzin kanssa metsästävät biisoneja, menevät johonkin kyläpahaseen jossa kadulla törmäävät itse Buffalo Billiin. Siinä sitten uhmakkaana Kane riitaa haastamaan ja provosoimaan, koska ei voinut sietää moista ''pöyhkeilijää'' mutta Cody ei mennyt siihen mukaan. Joskus vanhempana, taisi olla muistaakseni kirjassa Ihmismetsästäjä, joka ilmestyi ennen Veren hajua, Kane tapaa Codyn jälleen suorittaessaan jotain tehtävää. Siinä tarinassa herrat olivat huomattavan sopuisampia.
Asiasta toiseen, joskus aiemmin en muuten tajunnut että se onkin Itse Hallbing joka komeilee tuossa Morgan Kanen jalanjäljissä kirjan kannessa.
Alimmassa kuvassa poseeraa myös itse Hallbing tyylikkäänä, ilmeisesti joskus 70-luvulla. Komiat on pulisongit. ;) ;D 8]
-
Antikvariaatti.netistä löytyi kahdella eurolla Louis Masterson pokkari Viisi ässää, jossa on myös Morgan Kane mukana.
Samassa paketissa saapui mm. Owen Wisterin romaani Virginialainen - Tasankojen ratsumies, johon kaiketi tv-sarja Virginialainen perustui.
-
Antikvariaatti.netistä löytyi kahdella eurolla Louis Masterson pokkari Viisi ässää, jossa on myös Morgan Kane mukana.
Tuon pokkarin olin itseasiassa jo ehtinyt unohtaakin, vaikka mainintaa siitä täälläkin on aiemmin ollut. Voisi kyllä itselleenkin hankkia, ihan mielenkiintoiselta kuulostaa. Ja varmaan helpommin saatavilla kuin esimerkiksi tavoittamattomalta tuntuva harvinaisuus Hirsipuu ja Tähti. Huutonetissä oli huudettu Viisi ässää hintaan 25e. Tuohan koostuu käsittääkseni siis viidestä lyhyttarinasta, jossa jokaisessa seikkailee Mastersonin luoma oma hahmo erikseen (kohtaavatkohan herrat lopussa toisensa?) ja jotka tavallaan muodostavat opuksen Viisi Ässää nimen:
Owen Metzgar: Vihattu ja pelätty valkonaama.
Clay Allison: Uhkapeluri, revolverisankari, naistennaurattaja.
Jesse Rawlins: Villin Lännen ritari varusteinaan revolveri, derringer-taskupistooli ja haulikko.
El Sordo: Toiselta nimeltään Milo Quesada, rokonarpinen huimapää joka tekee dollarista mitä vain.
Morgan Kane: Sheriffi, entinen Texasin ratsupoliisi ja lainsuojaton.
https://www.goodreads.com/book/show/46010247-viisi-ss
-
Tuohan koostuu käsittääkseni siis viidestä lyhyttarinasta, jossa jokaisessa seikkailee Mastersonin luoma oma hahmo erikseen (kohtaavatkohan herrat lopussa toisensa?) ja jotka tavallaan muodostavat opuksen Viisi Ässää nimen:
Eivät kohtaa. Sama idea on Louis Masterson nro 23 pokkarissa Kuoleman kvartetti, jossa on neljä lyhyttarinaa: Owen Metzgar, Jesse Rawlins, El Sordo ja Morgan Kane.
-
Eivät kohtaa. Sama idea on Louis Masterson nro 23 pokkarissa Kuoleman kvartetti, jossa on neljä lyhyttarinaa: Owen Metzgar, Jesse Rawlins, El Sordo ja Morgan Kane.
Niinpä tosiaan olikin. Olin jo vallan unohtanut tuonkin. No molemmat varmasti ihan hankinnan arvoisia opuksia. (Viisi ässää ja Kuoleman Kvartetti.) Ei olekaan minun osaltani tullut perehdyttyä noihin muihin Louis Mastersonin lännenkirjoihin.
8]
-
Lukemisen arvoisia kaikki sen sarjan 34 kirjaa.Hyvän kirjailijan tunnistaa myös niistä.
-
Buffalo Billistä tuli mieleen onko muista villin lännen kuuluisuuksista olemassa filmimateriaalia YouTubessa. Hänestä ja hänen sirkuksessaan esiintyneistä kyllä löytyy klippejä. Löysin näin pikaisesti kolme filmiä:
Ainakin Morgan Kanen tapaamat (MK 49.) kuuluisan The Three Guardsmen-trion sheriffit Bill Tilghman ja Heck Thomas esiintyivät itsenään The Bank Robbery nimisessä filmissä (1908). Tilghman jopa ohjasi sen. Säilyneen kopion laatu on huono ja samoin ohjaustyö ja kuvaus. Filmissä esiintyi myös jossain MK:ssa mainittu comanche-intiaanipäällikkö Quanah Parker cowboyn varusteissa. Vain letit erottavat hänet muista. Myös sheriffi Frank Canton näytteli itseään Tilghmanin ja Thomasin kaverina. Roistoa näytteli oikea roisto Al Jennings, joka oli vähän aikaisemmin päässyt vankilasta.
Passing of the Oklahoma Outlaws (1915) on sitten vähän parempi juoneltaan ja kuvan laadultaan. Filmiä oli kuvattu oikeilla tapahtumapaikoilla. Sekin Bill Tilghmanin ohjaus ja kertoo "tositarinaa" hänen elämästään. Hän kierteli filmin kanssa kertoen ihmisille seikkailuistaan. Filmissä esiintyi myös kolmas The Three Guardsmen-trion jäsen, sheriffi Chris Madsen. Mukana olivat myös sheriffi Bud Ledbetter, sheriffi E. D. Nix, sekä Doolin Gangin ainoa henkiin jäänyt Arkansas Tom Jones. Kaikki näyttelivät itseään.
Myös Coffeyvillen epäonnistuneen pankkiryöstön ja verilöylyn (MK 41.) jälkeen ainoana Daltonin veljeksistä eloon jäänyt Emmett Dalton esiintyi myöhemmin elokuvissa ja YouTubesta löytyy ainakin The Man of the Desert 1916, jossa hän näytteli pääosaa.
-
Buffalo Billistä tuli mieleen onko muista villin lännen kuuluisuuksista olemassa filmimateriaalia YouTubessa. Hänestä ja hänen sirkuksessaan esiintyneistä kyllä löytyy klippejä.
Itselleni on tosiaan ainakin Annie Oakleyn ampumisen taidonnäyte tuttu (oliko se nyt winchesterillä) tässä videoklipissä. Kyvyt olivat suorastaan kuin "yliluonnolliset" ;) https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/transcoded/8/87/Annie_Oakley_shooting_glass_balls%2C_1894.ogv/Annie_Oakley_shooting_glass_balls%2C_1894.ogv.360p.webm
-
Garwin, hyvä kysymys ja itselle tuli kanssa mieleen heti tuo Al Jennings. Wyatt Earp olisi teoriassa mahdollinen, ja luultavasti on kuvattu Theodore Rooseveltin 1898 Amerikan-Espanjan sodassa Rough Ridersien joukossa sotineita, sodan jälkeen harrastivat veteraanien muistotapaamisia. Minulla on elämänkerta Ben Danielsista, ja sehän oli Kanen kamu Kuubassa, ja hänen tyyppisiään olisi joskus voitu kuvatakin. Cole Younger ja Frank James olivat omassa lännensirkus-busineksessä mutta en tiedä olisiko heitä filmattu.
Henry Starr, Oklahomalainen rosvo, oli kanssa elokuvabisneksissä linnareissujensa jälkeen ja lomassa. "A Debtor to the Law", 1919, kertoo netti.
-
luultavasti on kuvattu Theodore Rooseveltin 1898 Amerikan-Espanjan sodassa Rough Ridersien joukossa sotineita, sodan jälkeen harrastivat veteraanien muistotapaamisia.
Theodore Rooseveltistä, jonka henkivartijana Kanekin toimi, muuten löytyy tällainen hyvä klippi. Löytyy itseasiassa vaikka kuinka monta mutta tässä on yksi: https://youtu.be/lPt_a6oCY1Q
Vuodelta 1910. Eli samalta vuodelta jolloin oli myös se kuuluisa Meksikon vallankumous sekä Pancho Villan valtakausi, joita käsitellään Morgan Kane kirjasarjan aivan viimeisimmissä kirjoissa. (ei suomennetuissa.) Itse Pancho Villasta ei taida olla liikkuvaa kuvaa. Tai en ainakaan tähän hätään löytänyt.
-
Ihme muuten ettei Wyatt Earpistä ole yhtään filmi-, tai äänitallennetta vaikka hän kuoli vasta vuonna 1929. Äänielokuvakin tuli jo vuonna 1927. Earp asui vaimonsa kanssa kesät Los Angelesissa 1911-1929 ja toimi Hollywoodissa asiantuntijana ja neuvojana lukuisissa lännenfilmeissä. Kuuluisat ohjaajat ja lännenfilmien näyttelijät olivat hänen hyviä ystäviään. Luulisi että ainakin tuolta ajalta hänestä olisi vaikka miten paljon filmimateriaalia. Oikeita haastatteluita, tai ainakin jossain filmillä taustalla seisomassa, ystävien kuvaamana, tai uutisfilmeissä. Filmimateriaalin puuttumisen täytyy olla vain tosi epäonninen sattuma.
-
Itse Pancho Villasta ei taida olla liikkuvaa kuvaa. Tai en ainakaan tähän hätään löytänyt.
Sekä Pancho Villasta, joka johti kapinallisia Pohjois-Meksikossa ja Emiliano Zapatasta (Meksikon kansallissankari), joka oli Etelän vapautusarmeijan komentaja, on useita filminpätkiä. Villa oli suurieleinen, äänekäs ja teatraalinen, Zapata vakava ja hillitty. Zapata oli mestitsi, valkoisen ja intiaanin jälkeläinen ja ajoi erityisesti intiaanien oikeuksia. Villa käytti yleensä uniformua ja sotilaslierikkoa ja Zapata perinteistä meksikolaista asua ja suurta sombreroa.
Tässä yksi filmi https://www.youtube.com/watch?v=Ui2gq5o0S-E. Zapatan ja Villan joukot marssivat pääkaupunkiin Ciudad de Mexico (Mexico City) 1914. Filmillä herrat ovat myös ruokailemassa. Zapata (0:55) pitkä vaalea liina kaulassaan, Villa (1:03) sotilasuniformussa ahtamassa ruokaa suuhunsa.
-
Viimeisen taistelun jälkeen Hallbing alkoi kirjoittaa Diablito-sarjaa (Kanen poika Paco Galan kts. Paholaisen valittu). Näin ollen Den Siste Jakten ilmestyi vuosia myöhemmin Norjassa, lähinnä linkittämään Kane- ja Diablito-sarjan yhteen. Kane kun esiintyy Diablito-sarjassakin, tosin ensi kertaa vasta kolmannessa kirjassa. Hallbing piti taas taukoa kirjoittamisessa ja myöhemmin ilmestyi sitten vielä neljä El Diablo- kirjaa, joissa Kane on kaikissa mukana.
Diablito-kirjat pyörivät paljon härkätaistelun ympärillä ja Kane vierailee Euroopassakin. Kirjailija oli ilmoittanut Norjan radiossa, että Kane tulee nousemaan Titanic-nimeä kantavaan paattiin...näin ei kuitenkaan jostain syystä käynyt ja loppu tuli luodin kautta.
Pancho Villan ja Meksikon vallankumous tarinoiden jälkeen, Kanen matkustettua Poikansa Paco Galanin kanssa eurooppaan, jossa Galanista tulee Matador, ja Kanen matkatessa takaisin amerikkaan tuli tämä lainaus mieleen tämän ketjun sivulta 2 sekä tuo Hallbingin joskus radiossa ilmoittama Morgan Kanelle suunniteltu kohtalo Titanic laivassa ja tuumailin, mikähän mahtoikaan kirjailijan mielen muuttaa? Aika mielenkiintoinen tulkinta tuokin itseasiassa. Omasta mielestäni kieltämättä ''armollisempi'' kuolema jopa Kanen kaltaiselle tappajalle oli ehkä kyllä luoti, kuin päätyä hyytävään atlantin mereen ja kuolla hirvittävän hypotermian kourissa. Liekö samaa mieltä ollut lopulta Hallbing itsekin. Ja niin Morgan Kanen kuolinvuodeksi säädettiin 1911. Vuotta ennen traagista Titanicin uppoamista. Kohtalonaan luoti.
-
Kivaa heille jotka osaavat lukea norjaa. Ostin joskus Den Siste Jakten norjaksi ja jotenkin kahlasin sen läpi ymmärtäen pääpiirteet mutta nyanssit jäi tietysti puuttumaan. Jotenkin Kane siis parantui syovästä?
-
Kivaa heille jotka osaavat lukea norjaa. Ostin joskus Den Siste Jakten norjaksi ja jotenkin kahlasin sen läpi ymmärtäen pääpiirteet mutta nyanssit jäi tietysti puuttumaan. Jotenkin Kane siis parantui syovästä?
Pitäisi olla nykyään kaikissa e-kirjoissa vaihtoehtoinen teksti englanniksi niille opuksille, joiden alkuperäinen julkaisukieli olisi joku muu kuin englanti. Eikä mitään google kääntäjän luokkaa vaan kunnon huippuluokan käännös systeemi. Vähän samankaltainen kuin elokuvien valikosta voi valita erikielisen subin. Silloin ostaisin välittömästi ainakin nämä kirjat. Noita kaikkia kun ei läheskään ole englannistettu.
https://www.amazon.com/Morgan-Kane-82-Jakten-Norwegian-ebook/dp/B00RM7LZNK
https://www.amazon.com/Morgan-Kane-83-Stjerne-Norwegian-ebook/dp/B00T75BWH4
-
Ilmeisesti ei missään vaiheessa ollut taloudellisesti kannattavaa kääntää suomeksi puuttuvat 2 kirjaa, 80-luvulla se olisi pitänyt tehdä samaan syssyyn. Olen aina luullut että Kane-kirjat myivät aika hyvin, ei Otava ilmeisesti tappiota niillä tehnyt. En tiedä mitä tapahtui mutta on jäänyt kaivelemaan.
Voisiko joku kääntäjä kääntää edes bootlegginä? Tai virallisesti, sarjakuvien oikeuksia kyllä ostetaan ja julkaistaan ja sitten valitetaan että tulee tappiota, ei ole kummoisetkaan myyntivolyymit, Kane-kirjoissa edes ole kuvia eikä siten tarvitsisi stressata painosjäljestä. Tai eiko Norjan tai Tanskan päässä voisi käännättää suomi-versiot? Luulisi ostajia olevan.
Perkele!
-
Voisiko joku kääntäjä kääntää edes bootlegginä?
Perkele!
Ymmärrän kyllä hyvin päästä lukemaan puuttuvat osat. Minäkin haluaisin! Mutta ei laittomuuksiin yllyttämistä tällä forumilla ja kielenkäyttökin pitäisi olla maltillisempaa. :police:
-
No pirskatti! Anteeksi, en tiennytkään että P....e on vielä kirosana, kun tuntuu nykyisessä maailmanmenossa YLEä myoten kovin laimealta, ja bootleg-maininta oli ei-vakavaa turhautunutta tunteiden ryopsähtelyä...pahoitteluni.
Asiaan eli hieman aiheen vierestä taas, mutta ei täysin. Kirjassa Tiikeri on irti! Kane saa Kid Curryn kiinni. Luen juuri uutta historian kirjaa jossa on hienoja valokuvia aiheesta eli vuonna 1904 Coloradon Parachutessa Kid Curry osallistui junaryostoon,seurasi 2 päivän posse-takaa-ajo, Curry sai 38-55 kaliiberisesta 1894 winchesterista vasempaan käteen, luoti siitä rikkoi 2 kylkiluuta ja murskasi vielä oikean käsivarren. Kid päätti päättää takaa-ajon siihen ja ampui itseään kalloon. Eli taas historia ja Kane-kirja lomittuvat.
Pari huomiota taas. 1904 kun 3 rosmoa karkaa niin puhelinlangat jo laulavat ja varoittavat farmeja ja kaupunkeja että ovat tulossa. Toinen huomio on melko tiheä asutus. Ja samoin kuin Jesse James aiheesta aihemmin, varastetuilla lainahevosilla on vaikea päästä pakoon, varsinkin jos hevoset eivät ole tottuneet satulaan vaan auraan tai vaunuihin.
Louis Mastersonhan hienosti toi ilmi tämän että kehitys otti kovaa vauhtia kiinni Butch Cassidyn porukkaa.
Laitan kaksi nettilinkkiä, toisessa Kid Curry ja toisessa Kid Curry kuolleena. Sama mies?
https://www.legendsofamerica.com/wp-content/uploads/2017/04/HarveyLogan-3-275.jpg
https://i.pinimg.com/originals/ef/46/9e/ef469eafba2d3dee1c3f5239f1e5d367.jpg
-
Yksi artikkel aiheesta
https://truewestmagazine.com/kid-currys-last-gunfight-kid-curry-vs-a-colorado-posse/
-
toisessa Kid Curry ja toisessa Kid Curry kuolleena. Sama mies?
Viikset ainakin puuttuu vainajalta, ja kieltämättä muutenkin erinäköinen kun elossa olevana ylemmässä kuvalinkissä. Tiedä sitten millainen aikaero noiden kuvien välillä on. Ja kuolleena keho kangistuu jne...
Itellä vieläkin lukematta tuo Tiikeri on irti. Ollut pientä taukoa MK-kirjasarjan lukemisessa, mutta äkkiä sitä taas vauhtiin pääsee. Jäin aikanaan pokkariin Palkkamurhaajan lopputili, jota ehdin vähän aloitella. Täytyy lukaista uudelleen ihan alusta, edeten siitä taas sarjaa eteenpäin. 8]
-
4-5 vuotta korkeintaa aikaeroa valokuvilla. Ruumista kun alettiin roudata surmapaikalta niin oli jäykistynyt että joutuivat laittamaan koysillä kiinni satulaan istuma-asentoon. Kuljetuksen aikana alkoivat kaasut purkautua ruumiista...viikko myohemmin kun hauta avattiin että vainajan tuntenut Pinkertonin mies voisi lopullisesti sen tunnistaa niin ruumis oli jo paksun mustan homeen peitossa.
Palkkamurhaajan lopputilissä Kane tutustuu ekan kerran Butch Cassidyn joukkoon. Tom Horn:
https://2.bp.blogspot.com/-X6rzbxfo1RA/XFH9xVVDp1I/AAAAAAAAB7g/BZlNFUTtMZARbX91pMfEPFw-ucruoCJ0ACLcBGAs/s640/Hornwrope%2B%25281%2529.jpg
-
Kuten kaikki tiedämme, oli Morgan Kane ennen liitovaltion sheriffin (U.S. Marshal) uraansa Texas Rangersin kirjoilla. Kuuntelin tuossa YouTubesta countrytähti Marty Robbinsin (1925-1982) kuuluisaa kappaletta "Big Iron" (1959) ja kiinnitin huomion sanoihin. Laulu kertoo Arizona Rangerista, joka tulee kaupunkiin nappaamaan lainsuojattoman "big iron" kupeellaan. Kannattaa kuunnella.
En ole koskaan ennen kuullutkaan Arizona Rangereista, mutta Wikipediassa on mielenkiintoista tietoa. Arizonan Territorio oli niin villi, laiton ja vaarallinen ettei kongressi voinut hyväksyä sitä osavaltioksi. Niinpä perustettiin Arizona Rangers (1901), Texas Rangersin mallin mukaan, puhdistamaan ja rauhoittamaan territorio. Arizona Rangersit toivat lopulta rauhan ja järjestyksen alueelle. Alkuaikoina AR:ihin kuului myös monia Morgan Kanesta tutun Teddy Rooseveltin Rough Riders joukon kovanaamaveteraaneja.
-
Harvemmin tulee Arizona Rangers vastaan, kuvittelin että olisi ollut aikaisemmin perustettu kuin 1901 ja muistikuva oli että Buckey O'Neill olisi ollut mukana mutta hänhän(?) menehtyi Kuubassa Rooseveltin joukoissa.
Luen juuri tiiliskivi-kirjaa Butch Cassidystä vuosina 1889-1896 eli ennen the wild bunchia. Oli cowboy ja hevosvaras lähinnä Wyomingissa mutta hieman toisella suunnalla kuin missä oli Johnson County War 1892 jossa isot karjaparonit saivat tarpeekseen hevosvarkaista. Ciminon leffa The Heaven's Gate kuvaa tapahtumaa ja esim The Missouri Breaks leffa myos sivuaa aihetta. Butchin oli oikeudessa monta kertaa ja lopulta vankilassa kun tuppasi mennä omat ja muiden hevoset sekaisin. Hevosvarkaudet olivat isoa bisnestä ja hevosia kuljetettiin kuin viestikapuloita junakuljetuksia myoten.
Karjaparoni lähetti kerran kolme lehmipaimentaan palkkioksi hyvin tehdystä tyostä Chicagon maailman-näyttelyyn 1893. Yksi vietti kaiken aikaa saksalaisessa olut-teltassa flirttailemassa tarjoilijattarien kanssa, toinen halusi tuoda javalaisen napatanssijattaren kotipuoleen emännäksi ja kolmas innostui maailman ensimmäiseen maailmanpyorään Ferris wheel niin että koko päivän vietti laitteessa. Tämä toinen kaveri oli Walter Puntenay joka myohemmin joutui pahoille teille ja 1897 pidätettiin pankkiryostostä Belle Fourchessa Sundance Kidin ja Kid Curryn kanssa.
-
Morgan Kane kirjat näyttävät käyvän yhä hyvin kaupaksi Norjassa, nyt myös äänikirjojen muodossa. Vaikken itse olekaan mikään äänikirjojen ystävä, niin noiden kannet on kyllä kieltämättä hienosti tehtyjä. https://www.norskeserier.no/serie/Morgan%20Kane
-
Joskus pari viikkoa sitten tv:n Panttilainaamo-ohjelmassa joku myi John Wesley Hardinin käyntikortin siltä ajalta, kun hän toimi asianajajana.
https://pawnstarsthegame.fandom.com/wiki/John_Wesley_Hardin_Business_Card
-
Kävelyllä tuli pari ratsastajaa vastaan ja lehahti hevosen tuoksu niin jostain syystä tuli heti mieleen seuraava lainaus yhdestä niistä kirjoista joissa Kane on nuorena armeijan tiedustelija, en ole lukenut varmaan vuosikymmeniin, menee jotenkin näin: "Jopa hevosen lannan tuoksussa oli tappion tuntu".
-
Tuli katsottua leffa Muukalainen Laramiesta. Tuli heti Morgan Kane mieleen, kun päähenkilöä ammuttiin kämmenen läpi.
-
Red Dead Redemption 2 pelissä pystyy tekemään ihan ilmetyn Morgan Kanen näköisen hahmon. Toki tuossa pelin kuvassa oikeasta kädestä puuttuu kokonaan nahkatuppi, mutta sen sijaan vasempaan käteen on saatu tehtyä jonkinlainen ''arven'' kaltainen jälki. Eli ''vammautunut'' käsi on vaihtunut oikeasta vasempaan ja ''nahkatuppi'' sopivasti ''piilossa'' kuvasta. Ei pahakaan kuva. ;D
-
Tervehdys viestiketjun lukijoille! Pitkästä aikaa tuli Morgan Kane mieleen - ensimmäisen Kaneni taisin saada joskus 80-luvun alussa. Reilu 25 vuotta on sarja ollut kasassa ja muutama sarjakuvakirjakin. Sydäntä lämmitti kovasti löytää tämä viestiketju jossa asiantuntijat ovat selkeästi perehtyneet aiheeseen...
Katsotaanpa löytyykö lukijoilta mielipiteitä, nimeä TOP3 Morganin vastustajat :)
-
Top kolme kovinta vastustajaa tähän asti lukemistani Morgan Kaneista tulee äkkiseltään mieleen ainakin:
1. El Drago ''No 2 - Lohikäärmeen kynsissä''
2. Bill Doolin: ''No 49 - Verilöyly Oklahomassa''
3. Peter Shabarov ''No 22 - Venäläinen ruletti''
Kojoottia ja Marion Hedgebethiä myös toki unohtamatta. Johan noita riittää. ^-^
-
Lonnie Kidd.
Voi johtua siitä, että Tähti ja Revolveri ( n:o 3 ) oli ensimmäinen lukemani Kane, mutta Kidd oli niin kokonaiseksi ja eläväksi rakennettu hahmo, että hänen kylmäverisyytensä oli melkoisen vaikuttavaa.
Yleensäkin konnat olivat niin hyvin tehtyjä, että sarjan edetessä odotukset olivat ehkä turhankin korkealla, eikä sitä enää tuntenut, että nyt on taas poikkeuksellisen hyvä hahmo. Kaikki olivat hyviä. Louis Masterson oli sillä tavalla ehkä hiukan liiankin hyvä kirjoittaja.
-
Lonnie Kidd.
Voi johtua siitä, että Tähti ja Revolveri ( n:o 3 ) oli ensimmäinen lukemani Kane, mutta Kidd oli niin kokonaiseksi ja eläväksi rakennettu hahmo, että hänen kylmäverisyytensä oli melkoisen vaikuttavaa.
Myös oma suosikki tarinani sarjasta. Ja Claus Winter & Lonnie Kidd on ehdottomasti yksi mieleenjäävin pahiskaksikko mitä sarjassa on ollut, monien muiden konnien ohella. 8]
-
Valinnan varaahan on rajusti.. Itsellä tulee mieleen:
1: Shabarov (22)
2: Miles Rudyard (6)
3: Billy Claiborne (23)
Onhan noita.. Wes Hardin, Pierre Bayard, Bill Doolin jne jne
-
Myös oma suosikki tarinani sarjasta. Ja Claus Winter & Lonnie Kidd on ehdottomasti yksi mieleenjäävin pahiskaksikko mitä sarjassa on ollut, monien muiden konnien ohella. 8]
Neljännessä James Bond kirjassa "Timantit ovat ikuisia" ("Diamonds Are Forever") vuodelta 1956 ja myöhemmin samannimisessä elokuvassa 1971 esiintyy käsi kädessa kulkeva, tappamisesta ja kiduttamisesta sadistista tyydytystä saava konnakaksikko, joka saa inhon väristyksiä aikaan lukijassa/katsojassa. Noiden herrojen nimet ovat Mr. Wint ja Mr. Kidd.
Kjell Hallbingin kirja "Tähti ja revolveri" ("Med revolver og stjerne") ilmestyi vuonna 1966 ja jotenkin tuntuu ilmeiseltä että hänellä oli tuo Bond-kirjan parivaljakko mielessään kehitellessään Claus Winter'in ja Lonnie Kidd'in hahmoja.
-
Neljännessä James Bond kirjassa "Timantit ovat ikuisia" ("Diamonds Are Forever") vuodelta 1956 ja myöhemmin samannimisessä elokuvassa 1971 esiintyy käsi kädessa kulkeva, tappamisesta ja kiduttamisesta sadistista tyydytystä saava konnakaksikko, joka saa inhon väristyksiä aikaan lukijassa/katsojassa. Noiden herrojen nimet ovat Mr. Wint ja Mr. Kidd.
Kjell Hallbingin kirja "Tähti ja revolveri" ("Med revolver og stjerne") ilmestyi vuonna 1966 ja jotenkin tuntuu ilmeiseltä että hänellä oli tuo Bond-kirjan parivaljakko mielessään kehitellessään Claus Winter'in ja Lonnie Kidd'in hahmoja.
Tuo sama on tullut muuten itsellenikin mieleen ja olenkin miettinyt, että Hallbingin on ollut pakko lukea Timantit ovat ikuisia opus. On meinaan sen verran Lonniessa ja Winterissä tietyllä tapaa vaikutteita Mr. Wintistä ja Mr. Kiddistä, jopa nimiä myöten. Lonnie vihasi salaa Winteriä yli kaiken, mutta sai samalla outoja perverssejä ja sadistisia kiksejä tästä vihan ja inhon tunteesta. Winter taas rakasti Lonnieta enemmän kuin ketään muuta. Lonnie oli nuori ja kaunis, ja suorastaan neuroottinen puhtaudessaan. Winter puolestaan vanhempi mies, ''vähemmän siisti,'' sairaalloisen lihava ja ruma ulkomuodoltaan. Kumpikin siis täysiä vastakohtia toisistaan. 8] ^-^
-
Red Dead Redemption 2 pelissä pystyy tekemään ihan ilmetyn Morgan Kanen näköisen hahmon.
Minä ja nautiskelen parhaillaan hitaasti RDR2:n pc pelistä ja huomasin, että muutin pikkuhiljaa oman pelihahmoni muistuttamaan Morgan Kane mielikuvaani. Minun hahmollani on kuitenkin tuuheat viikset, kuten Morgan Kanella myöhempinä vuosina. Taitavasti tehty päähenkilö on pelintekijöiden toimesta myös laitettu välillä painiskelemaan synkempien ajatusten, viinan, ja "rakkauden" kanssa. Vuosi 1899 ja niin sanotun "villin lännen" katoaminen ja sivistyksen vääjäämätön eteneminen, biisonien ja muiden eläinten järjetön teurastus, intiaanit pakotettu reservaatteihin, rikkaiden rahamiesten valta, ym. ym. - Loistava peli jokaiselle Morgan Kanen ystävälle.
-
Tervepä taas pitkästä aikaa.
Tuossa luin ketjua ja tuli Peter Shabarovista mieleen hänen mainintansa revolveristaan,jonka oli teettänyt asesepällä.
Maintsee siinä hinnaksi 7-10 000 dollaria,JOS muistini toimii oikein.
(Oli pakko kaivaa Kanet esiin ja tarkistaa,on oikein.)
Mietin paljonko se on nykyrahassa ja aika järkky !!!
1 dollari 1870-luvulla on nykyään 21 ja risat !
D
-
https://truewestmagazine.com/hardins-deadly-tools/
Artikkeli John Wesley Hardinin aseista.
Mielenkiintoinen maininta JWH kainalokoteloista on tuo,että itseasiassa hän käytti napakoita nahkaliivejä,joihin kotelot oli tehty osaksi niitä.
D
-
Olen joskus parikymppisenä lukenut yhden tai pari Morgan Kanea. Tiedän, että Kane on joillekin tosi kova juttu ja jopa niitäkin, jotka omistavat tietysti koko sarjan ja veikkaanpa, että vielä ykköspainoksina.
Kävin kirpparilla ja osui silmään Kane-pino ja nappasin kolme alkupään kirjaa matkaani. Aloitin jo yhtä ja saa nähdä, mitä tässä käy. Luultavasti kahlaan hieman tätäkin ketjua läpi, mutta kysymys Kane-fanaatikoille. Mikä on se juttu, jonka takia Morgan Kane, kirjoitettu lännentarina on säilynyt kiinnostavana?
-
Kane ei ole siloposkinen,perinteinen lännensankari.
Loppupelissä hänellä ja niillä,joita hän metsästää,on vain se ero että Kanella on tähti.
Tarinat ovat rosoisia ja juonet eivät ole klassisia vaan valtavirrasta poikkeavia.
Kuten tarina jossa Kidd ja Winter värväävät isoilla lupauksilla saluunatyttöjä,jotka päätyvät koulittaviksi prostituutioon
Tai Venäläinen Ruletti,jossa palkkionmetsästäjät "lihottavar" lainsuojattomia ennen "teuraalle" päätymistä ja palkkion kuittausta.
Samaten jotenkin kiehtoi,kun Coyote otti Kanen
"oppipojakseen" ja hioi hänen aseenkäyttätaitonsa huippuunsa.
Ehkä Kane kummitteli taustalla myös harrastaessani toiminnallista ammuntaa ja hioessani vetoa ja lippaanvaihtoa.
Tekniikaharjoittelussa paloi tunteja a-radalla.
Mutta voin suositella kysyjälle Kaneja,huonompaakin lukemista on.
Yhteenvetona:Päähahmo ja tarinat ovat omanlaistaan genreä;jäljitelty mutta ei päihitetty.
Siksi viihdyn niiden parissa.
D
-
Mikä on se juttu, jonka takia Morgan Kane, kirjoitettu lännentarina on säilynyt kiinnostavana?
Suomessa on ilmestynyt aikoinaan älytön määrä erinimisiä lännenlehtiä ja -pokkareita, kuten divarien hyllyt vieläkin todistavat. Morgan Kane erosi ja eroaa muista realisminsa ja kirjoitustyylinsä vuoksi. Norjalaisista kioskipokkareista tuli tavallaan vuosien myötä klassikkokirjallisuutta, ainakin Norjassa. Kirjasarja kertoo päähenkilönsä elämäntarinan pojasta ikämieheksi. Kane todistaa kirjojen edetessä todellisia historian tapahtumia ns. Amerikan villissä lännessä ja kirjailija on älykkäästi sijoittanut hänet osalliseksi noita tapahtumia ja sarjan edetessä hän kohtaa samalla valtavan määrän oikeasti eläneitä historian henkilöitä.
Toisin kuin muissa lännensarjoissa, päähenkilön Morgan Kanen elämä muuttuu vuosien kuluessa. Siinä on erilaisia vaiheita. Kane ehtii olla lainsuojaton, palkkion metsästäjä, armeijan tiedustelija, Texas Ranger, liittovaltion sheriffi, ym. Hän kohtaa vaikeuksia ja onnistumisia, menee naimisiin, menettää vaimon, jne. Mutta ehkä kiehtovinta on itse Morgan Kanen muuttuminen. Hän ei ole haavoittumaton sankari kuten päähenkilöt samoihin aikoihin ilmestyneissä muissa lännensarjoissa. Hän kärsii ajan myötä erilaisista vammoista ja vaivoista, psyykkisistä ongelmista, peloista, alkoholismista, keuhkotaudista, ym. Elämän vastoinkäymiset, harvojen ystävien menettäminen, sheriffin virasta erottamiset/eroamiset, ympärillä olevan yhteiskunnan ja tekniikan kehittyminen ja ns. vapaan elämän (villin lännen) väistämätön katoaminen saavat Kanen muuttumaan kyyniseksi ja lopulta tuntemaan itsensä unohdetuksi muinaisjäänteeksi, josta uusi nopeasti kehittyvä "sivistynyt" Amerikan Yhdysvallat haluaa kirjasarjan edetessä päästä eroon.
Minua kiehtoo eniten Morgan Kane kirjoissa, kaiken toiminnan lisäksi, ehkä tämä päähenkilön henkinen ja fyysinen kehittyminen vuosien kuluessa hänen vanhetessaan. Kirjailija Kjell Hallbing on, sarjan alkupuolella ehkä vähemmän ja huomaamataan, mutta sen edetessä enemmän ja tarkoituksella painottanut Kanen muuttumista ihmisenä ja hänen sisäistä kaaostaan.
-
Suomessa on ilmestynyt aikoinaan älytön määrä erinimisiä lännenlehtiä ja -pokkareita, kuten divarien hyllyt vieläkin todistavat. Morgan Kane erosi ja eroaa muista realisminsa ja kirjoitustyylinsä vuoksi. Norjalaisista kioskipokkareista tuli tavallaan vuosien myötä klassikkokirjallisuutta, ainakin Norjassa. Kirjasarja kertoo päähenkilönsä elämäntarinan pojasta ikämieheksi. Kane todistaa kirjojen edetessä todellisia historian tapahtumia ns. Amerikan villissä lännessä ja kirjailija on älykkäästi sijoittanut hänet osalliseksi noita tapahtumia ja sarjan edetessä hän kohtaa samalla valtavan määrän oikeasti eläneitä historian henkilöitä.
Toisin kuin muissa lännensarjoissa, päähenkilön Morgan Kanen elämä muuttuu vuosien kuluessa. Siinä on erilaisia vaiheita. Kane ehtii olla lainsuojaton, palkkion metsästäjä, armeijan tiedustelija, Texas Ranger, liittovaltion sheriffi, ym. Hän kohtaa vaikeuksia ja onnistumisia, menee naimisiin, menettää vaimon, jne. Mutta ehkä kiehtovinta on itse Morgan Kanen muuttuminen. Hän ei ole haavoittumaton sankari kuten päähenkilöt samoihin aikoihin ilmestyneissä muissa lännensarjoissa. Hän kärsii ajan myötä erilaisista vammoista ja vaivoista, psyykkisistä ongelmista, peloista, alkoholismista, keuhkotaudista, ym. Elämän vastoinkäymiset, harvojen ystävien menettäminen, sheriffin virasta erottamiset/eroamiset, ympärillä olevan yhteiskunnan ja tekniikan kehittyminen ja ns. vapaan elämän (villin lännen) väistämätön katoaminen saavat Kanen muuttumaan kyyniseksi ja lopulta tuntemaan itsensä unohdetuksi muinaisjäänteeksi, josta uusi nopeasti kehittyvä "sivistynyt" Amerikan Yhdysvallat haluaa kirjasarjan edetessä päästä eroon.
Minua kiehtoo eniten Morgan Kane kirjoissa, kaiken toiminnan lisäksi, ehkä tämä päähenkilön henkinen ja fyysinen kehittyminen vuosien kuluessa hänen vanhetessaan. Kirjailija Kjell Hallbing on, sarjan alkupuolella ehkä vähemmän ja huomaamataan, mutta sen edetessä enemmän ja tarkoituksella painottanut Kanen muuttumista ihmisenä ja hänen sisäistä kaaostaan.
Hyvä kirjoitus... Tätä kaikkea on Morgan Kane...
-
Hieno kirjoitus Morgan Kanesta.Itse olen lukenut Morgan Kane sarjan kolme kertaa läpi enkä
Vieläkään ole siihen kyllästynyt.Viimeksi tullut luettua jo kirjat aika järjestyksessä.
Mielestäni paras lännensarja vaikka muitakin on hyviä.
-
Jos US liittovaltionsheruffi Morgan Kane löytäisi tsensä 2020-luvulta lainvalvontahommista....
Mikähän olisi Kanen valinta virka-aseeksi
nykypäivänä ,edellyttäen että valinta olisi hänen?
Itseläni on jo ajatus mutta mitäs muut sanoo ?
D
-
Mikähän olisi Kanen valinta virka-aseeksi
nykypäivänä ,edellyttäen että valinta olisi hänen?
SIG Sauer P226 ?
https://en.wikipedia.org/wiki/SIG_Sauer_P226
-
Hauska ajatusleikki. Kirjat lukenut tietää kuinka vanhoillinen, kaavoihinsa kangistunut ja jääräpäinen Morgan Kane on. Siksi en voi millään uskoa että hän alkaisi käyttää pistoolia, edes uusimpia ja tehokkaimpia malleja. Lisäksi hänellä on aiemmin ollut huonoja kokemuksia pienempikaliiperisen revolverin pysäytysvoiman kanssa. Tästä voidaan päätellä, että Morgan Kane valitsisi aseekseen vanhan ja luotetun amerikkalaisen firman isokaliiperisen ja varmatoimisen, runsaasti pysäytysvoimaa omaavan revolverin. Vaihtoehdot ovat Colt, tai Smith & Wesson, joista hänellä on vuosien ja vuosien kokemus.
Minusta on vain kaksi Morgan Kanen käteen sopivaa legendaarista vaihtoehtoa. Molemmat revolverit tulivat ensi kerran myyntiin jo vuonna 1955:
Ensimmäinen on Smith & Wessonin Model 29 .44 Magnum (kuuluisa elokuvista "Dirty Harry", "Taxi Driver", jne). Aseen valmistus on jo lopetettu, mutta niitä on vielä runsaasti saatavilla.
Toinen on Coltin valmistama, edelleen monien asiantuntijoiden mielestä maailman paras revolveri, Colt Python .357 Magnum. Sen valmistus lopetettiin myös hetkeksi, mutta se on palannut takaisin Coltin valmistuslinjalle.
-
Varsin hyvä vaihtoehto,Sig Sauer P226.
Saatavana isokaliberisena kanemaiseen makuun.
Samaten luotettavuutta ja tehoja löytyy , lipaskapasiteetti 15.
Samaten Garvin heittää analyyttisen pohdinnan,josta on vaikea löytää aukkoa.
Varsinkin Python on toinen malli / kaliberi,jota ajattelin.
Kapasiteetti tosin on vain kuusi mutta pikalataajalla hoituu lataus sähäkästi.
No,toinen malli,jota itse ajattelin on kyllä puoliautomaatti.
Eihäm Kanekaan pitänyt Smith&Wessonia ensin minään mutta kelpuutti sen kuitenkin testattuaan S&W:n tehtaan ampumaradalla.
Samaten käytti myös Krag-Joergensia.
Eli Kanenkin ajattelu taipuu jos itse havaitsee jonkin toimivaksi.
Kane saattaisi valita mielestäni myös 1911-laajarunkoisen kaliberissa .45 ACP ,
kapasiteetti 14.
Joko Kimber tai RIA.
Tointavarma,tehot Sig'in kanssa samaa luokkaa
ja suurikaliberinen Kanen makuun.
Etuna on myös,että asetta voi kantaa patruuna piipussa iskuri viritettynä ja avaamalla varmistin valmis toimintaan.
Itselläni kolme 1911-mallia käytössä ja varmistimen poisto ei hidasta toimintaa tai vetoa.
D
-
Uusia Smith&Wesson 29 .44 mag saatavana tehtaan Performance Centerin listojen mukaan.
Ainakin sivulla on "buy now"-nappi.
https://www.smith-wesson.com/product/model-29?sku=150145
D
-
Tuossa tulii mieleeni Morgan Kane 1; Ilman armoa.
Siinähän Kane toipuu vammoistaan Randy Swiftin maatilalla ja sai vetokätensä toimimaan Randyn kertomuksella sormien yhteenliittämisestä nahkatupella.
Charlie Katz visiteeraa tilalla ja jättää Kanelle rahaa asioiden hoitoon.
Mutta maininta Kanen "ostosreissusta" kaupunkiin..."jossa Kane osti ammuksia yli sadalla dollarilla"...
Paljonkohan Kane niitä tuolla rahalla sai ?
Kaivelin ja löysin jotain dataa hintatasosta.
En juuri .45 Coltista mutta .44-40 kiväärin/revolverin patruunat maksoivat 19,45 dollaria per tuhat patruunaa.
Eli "yli sadalla dollariila" Kane sai varovaisesti arvioiden 4000 patruunaa !
D
-
Kaverini luki aikanaan Kane tarinan Ilman armoa, jossa tarinan pääpahis oli nimeltään Troy Duncan. Kaverini oli kuvitellut kyseisen hahmon jostain syystä näyttelijä Colm Meaneyn näköiseksi, koska tämä näytteli Con air- Lento vapauteen elokuvassa hahmoa nimeltä Duncan Malloy. ;D Itse asiassa Meaney voisi sopia hyvinkin länkkäri pahiksen hahmoksi. Stetson vinosti päässä ;)
Loppupelissä hänellä ja niillä,joita hän metsästää,on vain se ero että Kanella on tähti.
Totta tosiaan. Yksi hyvä esimerkki tähän liittyen, kuten myös Garwinin aiemmin mainitsemasta Kanen sisäisestä kaaoksesta on kuvattu mielestäni varsin osuvasti alla olevassa tekstissä:
He etsivät tuntikausia Julieta, mutta eivät löytäneet häntä. He palasivat pitkin kapeaa polkua. Auringon noustessa Lake Ponchartrainin ylle ja haikaraparvien liihotellessa tumman veden päällä. Kane katseli nälkäisesti kaikkea tuota kauneutta. Rauhaa... kauneutta! Miten hän nyt kaipasikaan noita kahta asiaa! Hän hengitti syvään ja kuunteli pikkulintuja jotka lauloivat sammaloituneissa tammissa. Miten sointuvaa liverrystä! Ja vihreiden puiden, kukkien, köynnöksien rehevä, puhdas tuoksu.
Millaista puhtautta!
Tytön käsi lepäsi täynnä lupauksia hänen kädessään. Hänen paljas käsivartensa hivuttautui lähelle Kanea. Kane tiesi että tyttö olisi hänen. Mutta kuitenkin - kaikki tämä kauneus, tämä rauha, tämä tuoksu oli väärää. Mikään ei pysyisi. Ei Jeanette Duvivierkaan. Sillä yhä kaikui Kanen korvissa Claus Winterin huuto ja Lonnie Kiddin nauru, ja hänen kätensä olivat verestä punaiset. Lonkalla riippui revolveri, ja taskussa oli hopeatähti. Doris Forrester
oli oikeassa - hänen ainoat, uskolliset seuralaisensa läpi elämän olivat nuo kaksi esinettä - tähti...ja revolveri.
Lainaus kirjasta Morgan Kane nro 3 - Tähti ja revolveri. :)
-
Oma pieni kokoelma englanninkielisiä Corgin julkaisemia Morgan Kane pokkareita joita on tullut haalittua ihan keräilymielessä Suomalaisista eri antikvariaattien sivuilta. Viimekertaisin löydös oli juurikin tuo Ruoskitut. Vaikka tuo taitos hieman harmittaa tuossa kannessa. Nuo kannet on kyllä ihan siistejä mielestäni näissä, vaikka alkuperäiset kannet on toki niitä parhaita. ;D
-
Niin, tuossa on mainittu jo Kanen rosoinen elinkaari.
Kaikki pahiskategoriaan mahtuvat hahmot eivät ole olleet perusmallia vaan sekaan mahtuu pervoakin porukkaa.
Kidd ja Winterhän käsiteltiin jo.
Jossain Kane-novellissa seikkaili revolverimies, jolla oli kissa mukanaan...olikos sen nimi Climax.
Kun kissa toi saaliinsa näytille ja tappoi sen revolverimiehen nähden, käytettiin lausetta "ja taas oli nahkahousujen etumus pönköllään".
Nicaraguan Paholaisessa toinen pahiksista oli selvästi pirteä pedofiili...ainakin kapakanomistaja paritti hänelle seuraa...
"Oma tyttäreni senhor. Vasta 12-vuotias."
Ja jossakin numerossa Kanen leiriin tulee kaksi tyyppiä ja eivätkös herrat ala heittää hieman gay-henkistä tarinaa.
Toinen kertoili kaverillaan olleen petipuuhissa "kaksi tyttöä ja neekeripoika" ja kaverin vannoneen että poika oli paras.
Sittenhän juttu etenee lähes homoraiskauksen asteelle toisen kommentoidessa että Kanella olisi varmasti sileä takapuoli, jossa ei olisi muhkuroita, kuten kaverilla.
Ja jonkun ranchin esimiehen Kanehan yllättää askartelemassa meksikolaispojan kanssa.
D
-
Ja jossakin numerossa Kanen leiriin tulee kaksi tyyppiä ja eivätkös herrat ala heittää hieman gay-henkistä tarinaa.
Toinen kertoili kaverillaan olleen petipuuhissa "kaksi tyttöä ja neekeripoika" ja kaverin vannoneen että poika oli paras.
Sittenhän juttu etenee lähes homoraiskauksen asteelle toisen kommentoidessa että Kanella olisi varmasti sileä takapuoli, jossa ei olisi muhkuroita, kuten kaverilla.
Ja jonkun ranchin esimiehen Kanehan yllättää askartelemassa meksikolaispojan kanssa.
D
Tuo ensinmainittu oli juurikin Missä Kotkat Kuolevat kirjasta. Siinähän ne kaksi tyyppiä todella yritti raiskata nuoren Kanen. Huonostihan siinä lopulta niille kahdelle kävi. Juuri tuostahan jäi Kanelle käsittääkseni ilmeisen pysyvä trauma. Tuon jälkeenhän hän aina kavahti, jos mies esim: laski kätensä hänen olkapäälleen. Jälkimmäinen mainitsemasi kohtaus taisi olla Revolverimiehen muotokuvasta.
Tuota tarinaa missä tuo kissa juttu on en ole tainnut lukea. Tai sitten se on jäänyt muistista. 😱
Tosiaan. Kyllä Kanen maailmaan mahtui jos minkäsorttista perverssiä.
-
En nyt muista ihan tarkkaan mutta oliko toi revolveri mies ja kissa jossain lyhkäsissä tarinoissa. Siis yhdessä lehdessä oli useampi tarina.. Yritin selata noita morganin takasivu infoja mutta en löytänyt vinkkii missä pokkarissa juttu oli.
-
^^ Omistajan nimi on jäänyt mieleen, sillä se on kuin pidennetty versio kissan nimestä: Clint Lomax. Muutama googlaus selvitti, että alkuperäinen pokkari on 64, Kanes Våpen. Suomen Länkkäriseuran sivuilta taas selviää, että Suomessa se oli numero 48, Vaarallinen Maa ja tosiaan koostuu novelleista.
-
Minä taas muistin tarinan, koska kissan nimi oli Climax...eli "Orkku".
D
-
^^ Omistajan nimi on jäänyt mieleen, sillä se on kuin pidennetty versio kissan nimestä: Clint Lomax. Muutama googlaus selvitti, että alkuperäinen pokkari on 64, Kanes Våpen. Suomen Länkkäriseuran sivuilta taas selviää, että Suomessa se oli numero 48, Vaarallinen Maa ja tosiaan koostuu novelleista.
Paitsi että juttua ei ole tossa numerossa vaarallinen maa n:o 48,luin pokkarin kokonaan läpi!
-
Clint Lomax ja Climax-kissa esiintyvät Morgan Kane kirjassa 71 Legenda Morgan Kanesta (sivut 116-145). Lyhyen tarinan alkuperäinen nimi on Klimaks for Lomax.
-
Clint Lomax ja Climax-kissa esiintyvät Morgan Kane kirjassa 71 Legenda Morgan Kanesta (sivut 116-145). Lyhyen tarinan alkuperäinen nimi on Klimaks for Lomax.
Ihmekös tuo etten muistanutkaan tuota koko juttua. Kyseinen kirja nimittäin minulla vielä kokonaan lukematta. Tuo tarina on siis siirretty Suomen julkaisussa Legenda Morgan Kanesta kirjaan, joka siis alunperin oli Norjan julkaisussa tuossa "Vaarallinen maa" "Kanes Våpen" pokkarissa. Kiitos tästä oikaisusta. ;)
-
Niimpä oli pokkarissa Legenda Morgan Kanesta Clint Lomax ja Climax-kissa.... Hyvä mutta lyhyt tarina..
-
Jos sallitaan...
Vielä lyhyt heitto Kanen 2020-luvun virka-aseesta.
Garwin oli kovin revolveripainotteinen Kanen vanhoillisutta silmälläpitäen.
Viittasin että revolverikin voidaan ladata nopeasti pikalataajaa käyttäen
Tuossa tyylinäyte kuinka nopeasti se käy.
Jerry Miculek ... Ok, ampuu ammatikseen mutta silti.
https://www.youtube.com/watch?v=WzHG-ibZaKM
D
-
Jep, äijä ampuu kuin konepistoolilla.
-
Kane ja lännenfilmit
Kjell Hallbing kirjoitti Kanet vuosina 1966-1978.
Tapahtumissa vilahtelee kohtauksia ja hahmoja eri westerneistä.
Kane itsehän on kuvauksen mukaan hiukan Clint Eastwoodia muistuttava, joka kitetyy sheriffin hahmossa elokuvassa "Hirttäkää heidät" 1968.
Toinen hahmo, jonka nimeä en nyt muista, on Dollaritrilogiassa esiintyvää Mario Bregaa (mm. Nino "Vain muutaman dollarin tähden") muistuttava yksisilmäinen mörkö #25 "Kuolette, Kane", jonka kanssa Kane ottaa yhteen paljain käsin loppuun asti.
Jesse Rawlins lienee saanut vaikutteita elokuvasta "Warlock" 1959.
Siinähän Anthony Quinn esittää jalkavaivaista, ontuvaa revolverimiestä.
Ja elokuvassa sheriffiä puukotettiin asekäden läpi...mutta ei ammuttu.
Aiemminhan jo mainittiin tuo Marlon Brandon "Vihan riivaamat" 1961, jossa Brandonin asekäsi saa haulikonperästä nimettömän halvaantuessa.
Brandonhan korjaa tuota puutetta yhdistämällä kaksi sormea, kuten Kanekin.
#12 "Myrsky Sonorassa" on kohtaus, joka on lähes 1:1 elokuvassa "Saalistajat" 1966, esitetyn junanvaltauskohtauksen kanssa, aina paria hirttämistä ja eloonjääneiden teloittamista myöten.
Ja #19 "Pikavuoro hirteen"...
Siinähän säilytetään sheriffin putkassa tyyppiä, jonka vastapuoli haluaa vapaaksi... oli muistaakseni rikkaan tilallisen poika.
Tuo juonihan oli jo aiemmin loppuratkaisua myöten esitetty elokuvassa "Viimeinen juna Gun Hill'istä" 1959.
No, tuo teemahan on myös mukana Waynen "El Dorado'ssa" 1966 ja "Rio Bravo'ssa" 1959; tosin loppurytinä niissä ei tapahdu rautatieasemalla.
Siinäpä muistinvaraisesti muutama esimerkki.
Pahus!
Olin unohtaa tämän...
"El Doradon" saluunakohtauksessa baarimikko yrttää ottaa asetta tiskin alta ja sheriffi ampuu baaritiskiin.
Baarinikko nostaa kätensä pois ja siinä törröttää puunsleitä.
Muistaakseni jossakin Kanessa on samanlainen tilanne, olisiko ollut tuo "Pikavuoro hirteen" ?
D
-
Länkkäriseuran FB:ssa Markku Jalava kertoo (https://m.facebook.com/groups/1475381572550661/permalink/5493073984114713/?m_entstream_source=group&paipv=0&eav=AfYk5db3-Jcq_f8kH0mkMP8bL1U3iYMurARnpjV69aDtTRxvoKu-xixhO38SK3m-SQk) yrittäneensä hiljan ostaa oikeuksia kahteen suomentamattomaan Morgan Kane -kirjaan. Rukkaset tuli! Oikeuksia ei kuulemma saa kuin koko sarjaan.
-
Siis kirjoihin tyyliin "Santa Fe'n verinen tie" vai keltakantisiin pokkareihin?
D
-
Den Siste Jakten ja Kane's stjerne
-
Lueskelen juuri tarinaa Palkkamurhaajan lopputili. Tarinassa on konna nimeltään Bud Denslow. Hahmo on siis yksi Laughing Sam Careyn tyypeistä, joiden ansaan Kane joutuu. Kirjassa Denslown hahmoa kuvailtiin: "Hieman yli kolmekymppinen, kalpeasilmäinen ja etukumarainen, jolla on hermostunut, märkä suu, etsintäkuulutettu murhasta ja raiskauksesta Kaliforniassa" Tappoi myös raa-asti toverinsa pistämällä revolverin piipun tämän alaleukaan ja ampumalla pään tohjoksi vain, koska tämä ärsytti häntä jotenkin. Uhri oli myös koplan ns heikoin lenkki, ja jotenkin myös riskinä muille. Tämä Denslow myös virtsasi käsirautoihin laitetun ja pahasti verille piestyn Kanen päälle. Todella vastenmielinen ja jollaintapaa sairas tyyppi. Tässä alkoi ihan itsekin tarinaa lukiessa tuntea melkos voimakasta vihan ja inhon väristystä kyseistä tyyppiä kohtaan ja kokoajan vaan odotin palavasti hetkeä, jolloin Kane pääsee vapaaksi ja maksamaan tälle kaiken takaisin korkojen kera. Sen jälkeenhän seurasikin järjestetty yhteenotto jonkin puron varrella näiden kahden välille. Tyyppi sai toki ansionsa mukaan. Liekö aito villin lännen hahmo tämä Denslowkin. Jos oli, toivottavasti ei ollut ihan tuollainen oikeassa elämässä. :o
-
Denslow...ainakaan hauilla "Bud Denslow old west" tai
"Bud Denslow outlaw" ei tullut osumaa sinnepäinkään.
Eikös Kane ampunut tuossa välienselvittelyssä Denslow'ta palleille?
Jos oikein muistan, tapahtumaan liittyy myös lause "Toinen laukaus katkaisi värjyvän siankiljunnan" ?
D
-
Eikös Kane ampunut tuossa välienselvittelyssä Denslow'ta palleille?
Jos oikein muistan, tapahtumaan liittyy myös lause "Toinen laukaus katkaisi värjyvän siankiljunnan" ?
Jepp. Purokin värjäytyi punaiseksi. Kunnon tylyä spaghettiwestern meininkiä.
Varsinkin sarjan jälkipuoliskon tarinoissa alkaa tosiaan olla jo niin paljon aitoja villinlännen hahmoja, että ainakaan meikäläinen ei aina lukiessa edes välttämättä hoksaa kuka hahmoista on fiktiivinen ja kuka oikeasti elänyt. Olin myös melkein sataprosenttisen varma, että Denslowkin olisi ollut aito henkilö, mutta eipä välttämättä sittekään. Tosin aivan hyvin olisi voinutkin olla olemassa, kun kirjassa kuului vielä Laughing Sam Careyn koplaan. 8]
-
Aitoja lännenhahmoja...jep.
Tom Horn...päätyi hirteen.
"Mysterious" Dave Mather.
Butch Cassidy ja Sundance Kid.
Marion Hedgepeth.
Johnny Ringo.
Billy Claiborne.
Wyatt Earp
Theodore Roosevelt
Ja valokuvaaja Camillus S. Fly.
Lisätty:
Billy the Kid
Daltonin veljekset (tarina: Tappaja-Kane)
Billy Dixon ( se armeijan tiedustelija, joka pudotti intiaanin Adobe Walls'in taistelussa 1500 jaardin päästä.)
John Clum ( tarina: Kaksintaistelu Tombstonessa)
"Soapy" Smith ( tarina:Skagwayn tuomiopäivä)
Lisätty:
Billy the Kid
John Wesley Hardin
Kenraali Custer
D
-
Harvey Logan Kid Curry... Olihan niitä palkon muitakin🤔
-
Joo...ja sellainen liuta, että ei pätkivä muistini kaikkea pysty käsittelemään kerralla.
D
-
Frank Canton kirjoitti :
"Vaikka Kjell Hallbing oli selkeästi aseharrastaja ja monet Morgan Kanen revolvereista ns. "aitoja tapauksia", olivat Kanen suurimmassa osassa kirjoja käyttämistä revolvereista Hallbingin oman mielikuvituksen tuotteita, vaikka niilläkin oli omat esikuvansa todellisuudessa."
Törmäsin tähän lukiessani ketjua läpi ja nyt on kysyttävä...
MITKÄ aseet ovat mielikuvitusta?
Jätetään tuo Colt Police Positive ja muu tyypitysjuttu pois tästä, niistä voi olla kyseenalaista dataa.
Mutta Paterson, Walker, "Peacemaker", S&W 3 American... valideja malleja.
Ja kansikuvissa näkyvät revolverit ovat aikakauden malleja.
OK, tuo Shabarovin teettämä erikoisrevolveri mahtuu kyllä mielikuvitusaseisiin...koska jos otetaan huomioon palkkataso ja millainen ostovoima oli dollarilla tuon aikaan, niin 8-10 000 maksava revolveri ON aika huuhaata.
Mutta sehän ei ollut Kanen käytössä.
D
-
Törmäsin tähän lukiessani ketjua läpi ja nyt on kysyttävä...
MITKÄ aseet ovat mielikuvitusta?
Jätetään tuo Colt Police Positive ja muu tyypitysjuttu pois tästä, niistä voi olla kyseenalaista dataa.
Mutta Paterson, Walker, "Peacemaker", S&W 3 American... valideja malleja.
Ja kansikuvissa näkyvät revolverit ovat aikakauden malleja.
Nuo ainakin toki aitoja aseita.
Jossain kohtaa ketjua taisi olla muuten juttua, että Norjalaiseen pulttilukko kivääriin Krag-jorgenseniin ei olisi lainkaan tehty edes kiikari tähtäintä. Tiedä sitten. Kanehan ampui kyseisellä kiväärillä ja käytti siinä kiikaritähtäintä. :)
Tuo Peter Shabarovin tykki toki fiktiivinen, ellei kyseessä sitten ollut joku "huippu harvinainen sen aikainen venäläinen asemalli," jota ei koskaan levitetty markkinoille. heh ;D
Sain muuten eilen päätökseen tarinan "Palkkamurhaajan lopputili." Olipahan melko dramaattinen loppu taas. Ja Kanen "hulluuskohtaus" taas lopussa oli lähellä päättää tarinan entistäkin tylymmin. Huhhuh. Nyt vuorossa "Villi kopla" jonka alussa eletään jouluaattoa. Kanekin on kasvattanut tuuheat viikset jotta hänen identiteettinsä pysyisi paremmin salassa toimeksiantajien määrättyä hänet jahtaamaan "Villiä koplaa." Kun melkein kaikilla miehillä oli siihen aikaan viikset, olisi Kane erottunut sileäksi ajeltuna joukosta liian hyvin. Eletään 1890-luvun puoltaväliä, ja viikset alkoi olla jo niin muodissa. Sanottakoon että ainakin näin alkuun ainakin itselleni ajatus Kanesta tuuheine viiksineen tuntuu hieman vieraalta, kun tottunut mielikuvaan Kanesta sileäksi ajeltuna. Pientä parransänkeä toki silloin tällöin lukuun ottamatta. Itse Kanekaan ei tykännyt viiksistä yhtään. Ne kutittivat ja hänen omien ajatustensa mukaan hän muistutti kuin "kahdella jalalla kävelevää mursua."😅
Jännä tarina kyllä menossa. Mielenkiinnolla saa odottaa mitä kaikkea tuleman pitää.
-
Shabarovhan sanoi "asesepän rakentaneen aseen uusiksi hänen ohjeittensa mukaan".
Eli kyseessä oli yksi ainoa erikoisrakenteinen ase.
En nyt ala kaivaa numeroa 22 tuolta Kane-laatikosta Mutta noin PS lausahteli.
Kragissa ei kiikaritähtäintä?
No mikäs tämä sitten on? ???
https://www.americanrifleman.org/content/america-s-first-sniper-rifle-the-telescopic-sighted-krag-jorgensen/
D
-
Shabarovhan sanoi "asesepän rakentaneen aseen uusiksi hänen ohjeittensa mukaan".
Eli kyseessä oli yksi ainoa erikoisrakenteinen ase.
En nyt ala kaivaa numeroa 22 tuolta Kane-laatikosta Mutta noin PS lausahteli.
Kragissa ei kiikaritähtäintä?
No mikäs tämä sitten on? ???
https://www.americanrifleman.org/content/america-s-first-sniper-rifle-the-telescopic-sighted-krag-jorgensen/
D
Niinpä taisi ollakin. Siitä onkin aikaa, kun luin tuon Venäläinen ruletti pokkarin.
Ja niinpä vaan näkyy olevan kiikaritähtäin kyseisessä kiväärissä. Ihan siistin näköinen vanha kivääri. Varmasti tehokas ase. Varsinkin sen ajan aseeksi. 8]
Jotain juttua muistaakseni oli kuitenkin tuohon kiikaritähtäimeen liittyen. En nyt enää tarkalleen muista mitä. ;D
-
Artikkelissa mainitaan, että tuolla tähtäimellä Krag maalitti kohteen hyvinkin kauas.
“With a telescopic sight a man could be distinguished easily at 2,000 yards, even with an unfavorable background."
Eli kohteen saattoi havaita 1800m päästä.
Kragin tehokkaaksi etäisyydeksi mainitaan n.1 km MUTTA datasivulla ei mainita onko tuo lukema avotähtäimillä vai putken kanssa.
D
-
Aitoja lännenhahmoja...jep.
Lisätty:
Jesse James
Daltonin serkukset (tarina: Tappaja-Kane)
Missä kirjassa Kane muka tapaa Jesse Jamesin? Itse en sellaista muista. James ammuttiin jo 1882, joten Kanen olisi pitänyt tavata hänet melko varhain.
Ja Daltonin serkuksilla tarkoitit varmaan Daltonin veljeksiä (Bob, Grat ja Emmett - Bill-veljestä tuli lainsuojaton vasta myöhemmin).
-
Kanella oli 1895 Winchester 0.405 kaliiberilla ja Vollmer Jena kiikaritähtäin...mutta kuulemma kiväärissä ei ole paikkaa/uria tai mikä systeemi se onkaan johon voisi kiinnittää tähtäimen... 8]
Nonniin, löytyihän se mitä hainkin, eli kyse ei ollutkaan Kragin kiikaritähtäimestä mitä aiemmin väitin ettei sitä muka olisi ollenkaan kyseiseen malliin tehty vaan kyse olikin 1895 mallin winchesterin kiikaritähtäimestä. No kerrankos sitä muistaa väärin. ;D
Itekään en kyllä muista Jesse Jamesia. Tai en ainakaan vielä ole törmännyt Kane kirjoissa.
-
Nyt on myönnettävä...joku ihmeen aivosekoama mutta muistini mukaan nuo Daltonit olivat serkukset eivätkä veljekset.
Pikainen haku selvitti... veljekset ne olivat.
Tuon Kragin kohdalla kaivan Kane-laatikon esiin ja tarkistan mutta vielä en luovuta...
Kane käytti Kragia kiikaritähtäimellä nro 60 "Palkkamurhaajan lopputili".
Tarkastus selvittää asian.
Tuo Jesse James...eikös "Kohtaaminen Tascosassa" ole nuori juippi, joka äsähtää "Dingus" ( vai miten suomennettu).
J.Jamesin lempinimi oli tuo "Dingus".
Tarkistukseen menee tuokin.
D
-
Ja tässä tulokset...
Kane KÄYTTÄÄ Kragia Tom Hornia vastaan.
Nro 60, Palkkamurhaajam lopputili, sivu 92.
Krag on Kanen mukana myös Alaskassa ainakin"Skagway 1897"-kansikuvan mukaan.
Siinä Kane mätkii susia...Kragilla.
Jesse James/ Kohtaaminen Tascosassa.
Olin hakoteillä.
Se nappula olikin Billy The Kid.
Alkaakohan ikä syödä muistia...
D
-
Tällainen sivusto löytyi. Tuossa Western Magazine no 2. 1980 lehdykässä on Morgan Kanen lyhyttarina, joka oli alunperin kirjassa Vaarallinen maa ja luku, Revolverimies. Tuossa lehdessä se kyseinen tarina on siis nimeltään Wind of death. Otinkin tämän jutun täällä esille joskus aiemmin. En tiedä millaisia keräilyharvinaisuuksia nämä lehdet ovat, mutta ihan mielenkiintoisia löytöjä kylläkin. Aina välillä näitä putkahtelee esiin ebayssä ja joskus Amazoninkin sivuilla näihin olen törmännyt.
https://www.sixgunjustice.com/2019/12/western-fanzines-magazines.html
-
Tällainen sivusto löytyi. Tuossa Western Magazine no 2. 1980 lehdykässä on Morgan Kanen lyhyttarina, joka oli alunperin kirjassa Vaarallinen maa ja luku, Revolverimies. Tuossa lehdessä se kyseinen tarina on siis nimeltään Wind of death. Otinkin tämän jutun täällä esille joskus aiemmin. En tiedä millaisia keräilyharvinaisuuksia nämä lehdet ovat, mutta ihan mielenkiintoisia löytöjä kylläkin. Aina välillä näitä putkahtelee esiin ebayssä ja joskus Amazoninkin sivuilla näihin olen törmännyt.
https://www.sixgunjustice.com/2019/12/western-fanzines-magazines.html
Varsin mielenkiintoiselta vaikutti tuo Western Magazine. Se sisälsi sekä fiktiota että faktaa. Harmi vain, että 1980-luvun alussa Star Warsien ja muiden avaruusseikkailujen jyrätessä kiinnostus villiin länteen oli jo niin alhainen, että lehti hiipui jo neljän numeron jälkeen.
-
Tuli luettua taas pitkästä aikaa Morgan Kaneja. Tarinat Villi kopla ja Veriset jäljet. Melkosen rankkaa menoa kyllä. Jälkimmäisessä jahdataan lainsuojatonta nimeltään Harry Tracy ja kaverinaan nimeltä David Merrill.
-
Näin sunnuntaiaamun laiskoina hetkinä tulipa ajatus...
Niistä väitetyistä "mielikuvitusaseista"
Tom Horn / Kane 60 revolveri
https://en.wikipedia.org/wiki/Merwin_%26_Hulbert
Se saksalainen / Kane "Kuoleman huuto" /i Borchardt-
puoliautomaatti
https://en.wikipedia.org/wiki/Borchardt_C-93
Jollakin oli "yhdeksästi laukeava revolveri, jossa oli vielä haulipiippu", Kane ??.
LeMat 1861
https://en.wikipedia.org/wiki/LeMat_Revolver
Muistini mukaan joku mainitsi "Colt 38/40-revolverista ns. "bird's head"-kahvalla".
"Kokeilin asetta kahteen karjavarkaaseen ja luoti lävisti molemmat."
https://www.gunsinternational.com/guns-for-sale-online/revolvers/colt-revolvers---single-action-army---3rd-gen/colt-saa---4-3-4-quot----38-40---nickel---birds-head-ivory-grips--fire-blue-screws---with-box.cfm?gun_id=101000962
Tästä aihiosta Shabarov kehitteli sen oman custom-revolverinsa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Smith_%26_Wesson_Model_3
Samassa linkissä dataa myös S&W n:o3 American ja Schofield.
Että ei se KH kovin paljon tyhjää puhunut.
TOSIN yksi juttu... nuo Police Positive ja muut nimiyhdistelmät, ne ovat olemassa mutta niistä löysin vain pienikaliberisia, .32 ja .38 - luokkaa.
Ja Kanehan ei edes sylkenyt tuollaisia kohti.
Kelaillessani Coltin vanhoja luetteloita, niissä nuo erilaisilla nimikkeillä varustetut olivat 1873 SAA muunnoksia ja niissä oli saatavana cal .45 versioita.
Pakkaa sotkemassa ovat myös eri revolverimiesten tilaamat erikoisversiot, kuten Bat Mastersonin...
http://www.gunclassics.com/masterson.html
Ja Ned Buntlinen VÄITETYSTI tilaamat, erikoisen pitkäpiippuiset revolverit.
https://americanhandgunner.com/our-experts/fact-or-fiction-earps-buntline-special/
"So, are the five Buntline Specials reality or myth? There are no factory records to confirm the shipping of five long-barreled revolvers to E.C.Z. Judson, alias Ned Buntline. But factory records aren’t always complete. However, records of eight .45 Colt SAA’s ordered by and shipped to Bat Masterson in Dodge City from 1882 to 1885 are found; one was 7½”, two were 5½” and five were the Perfect Packin’ Pistol 4¾” length."
D
-
No nyt alkoi tulla noihin Coltin outoihin tyypityksiin järkeä, kun löysin tämän:
https://en.wikipedia.org/wiki/Category:Colt_revolvers
Tuolla on listattuna Coltin tuotteita, klikkaamalla nimeä pääset datasivulle.
Nuo Police Positivet ja muut ovat oikeita tyyppejä mutta aikakausi väärä, valmistus aloitettu vasta 1907.
Lisäksi Kanelle liian pieniä, vain .32 - .38, kuten edellä mainitsin.
D
-
Hups. Aloin lukea tarinaa ''Pitkä takaa-ajo''. Liekö suomen julkaisussa mennyt tarinat "Veriset jäljet" numero 62 ja "Pitkä takaa-ajo" numero 63 järjestyksessä sekaisin. Harry Tracy tekee itsemurhan numeron 62 lopussa. Numerossa 63 hänen väitetään olevan kivensisällä, jonne hän joutui numerossa 61 "Villi kopla." Ihmettelin myös että "Veriset jäljet" tarinassa mainittiin Kanen toimittaneen Kid Curryn poseen, vaikka näin ilmeisesti tapahtuu vasta tarinassa "Pitkä takaa-ajo" no 63. Samassa tarinassa Kane kohtaa myös Jesse Rawlinsin neljän vuoden jälkeen, vaikka Rawlins esiintyi Kanen kanssa jo aiemmassa numerossa. En muista onko täällä ollut aiemmin puhetta tästä. Jotkut tarinathan suomen julkaisuissa on ollut hieman epäjärjestyksessä muutenkin.
-
Ensikohtaaminen Rawlinsin kanssa oli aiemmassa
tarinassa, Väkivallan laakso / nro 32.
Muuten, Kanehan hiukan karsasti haulikkoa aseena, jos oikein muistan.
Ainoat kerrat kun hän käytteli lyhennettyä haulinheittäjää taisivat olla Kaksintaistelu Tombstonessa.
Siinähän Kane ostaa haulikon asekaupasta muttei käyttele sitä kummemmin.
Tappaja-Kanessa lyhyt maininta, jossa Kane käyttää Rawlinsin haulikkoa.
Huvitti hiukan, koska haulikko oli kiinni Rawlinsin vyössä ja JR tempautui aseen mukana Kanen kouhaistessa sen käyttöön.
Mutta miksikäs Kane ei haulikosta pitänyt, siihen ei taidettu mainita syytä.
D
-
Mutta miksikäs Kane ei haulikosta pitänyt, siihen ei taidettu mainita syytä.
Tuli liian rumaa jälkeä, tai jotain sellasta.
-
Ja palleihin ampuminen ei ollut rumaa jälkeä ??
( 60 Palkkamurhaajan lopputili )
Miehen ruoskiminen hengiltä ?
( 20 Ruoskitut )
Eikös jossakin ollut myös maininta "hampaiden lentämisestä ulos takaraivon kautta" ?
Että kyllähän Kanekin rujoa jälkeä teki
D
-
Että kyllähän Kanekin rujoa jälkeä teki
Kyllä. Ja varsinkin hänen joutuessa ns valkoisen raivon valtaan. Ja käyttihän hän lopulta haulikkoa Emmett Daltoniin "Tappaja Kanen" lopussa. Vaikka alussa kammoksuikin asetta. Jotenkin sen käyttö vaan vähän vistotti Kanea.
-
Huomasin, että Suomen elokuvasäätiökin on myöntänyt lokakuussa avustuksen (30 000 €) nyt tuotannossa olevalle norjalaiselle dokumenttielokuvalle "The Curse of Kane" (Kanen kirous). Suomalaisena tuotantoyhtiönä on mukana Mouka Filmi. - Elokuva kertoo surullisenkuuluisasta norjalaisesta näyttelijästä, yrittäjästä ja ikuisesta unelmoijasta Gunnar Ryan Wiikistä, jonka suuruudenhullut haaveet Morgan Kane elokuvasta/elokuvien sarjasta eivät koskaan toteutuneet. Wiik houkutteli useiden vuosien ajan sijoittajia elokuvalleen ja käytti saamiaan rahoja luksuselämään Hollywoodissa. Kaikki päättyi groteskeihin oikeussalitaisteluihin ja lehtien kohuotsikoihin Morgan Kane unelman romahtaessa lopullisesti vuonna 2017 ja Wiikin menettäessä kaiken.
-
Varmasti tuokin dokumentti tulee katsottua mikäli se suomen kanavalla näytetään. Vaikka paljon mieluummin olisin kyllä nähnyt itse Morgan Kane elokuvan, tai elokuvat. Vieläpä kunnon näyttelijällä. Koko Wiikin palkkaus tuotantofirmaan oli kyllä iso virhe.
Tulipa sellainen hullu ajatus mieleen että millainen Morgan Kane leffa tai leffasarja mahtaisikaan syntyä laadukkaalla pohjoismaalaisella yhteistyöllä kirjojen autenttisilla tapahtumapaikoilla kuvattuna. Kuvausten lokaatiot olisivat tietysti Sonora ja USA. Morgan Kanen roolissa vaikkapa Suomalainen Tommi Korpela. Toki hänkin jo 55 vuotias mutta silti. Taisihan Kanekin olla hieman itseään vanhemman näköinen. Sopisi rooliin jopa pituutensakin takia ja rosoisen ulkonäkönsäkin puolesta. Leffan kieli olisi tietysti englanti, ja siinä toki voisi olla myös jenkkinäyttelijöitäkin. Kojootin roolissa ja muiden meksikolaisten roolissa olisi palkattuna vaikka meksikolaisia tai espanjalaisia näyttelijöitä. Jos leffa tai leffasarja menestyisi maailmanlaajuisestikin rapakonkin takana voisi se saada jopa kultaisen karhun palkinnon pohjoismaalaisena westerninä. ;D
-
Ja Suomesta löytyisi myös kouluttajat nopeaan aseenkäsittelyyn.
Tuolla Suomen COWS-porukassa on muutamakin jäätävän nopean asekäden omaava hemmo.
http://www.gun.fi/videot.htm
Noin esimerkkinä...
Kojootti... vanhenunut Antonio Banderas?
D
-
Ohoh. Morgan Kanesta tehty tällainenkin juliste joskus. https://www.ebay.com.au/itm/285301718231
-
Minä kun luulin että tuo on 80-luvulla tehty juliste. 1986 niinkuin ylhäällä lukee, eikä liity mitenkään siihen mokomaan 2001 vuoden "leffaan." Ihan hieno juliste ei siinä silti mitään. Tuota Norjalaisten 2001 tekemää Kane elokuvaa tuskin tulen ikinä katsomaan. Tuskin ainakaan selvinpäin. :o
-
Minä kun luulin että tuo on 80-luvulla tehty juliste. 1986 niinkuin ylhäällä lukee, eikä liity mitenkään siihen mokomaan 2001 vuoden "leffaan."
Heh, ja minä kirjoittelin täyttä soopaa ja poistin jo nolona kommenttini, anteeksi.
Tuo elokuvajuliste liittyy Scandinavian Motion Picture Syndicaten suunnittelemaan Morgan Kane elokuvaan 1980-luvulla. Amerikkalaisten kanssa neuvoteltiin ja sijoittajilta kerättiin rahaa. Se kuullostaa surullisen tutulta muistaen Ryan Wiikin temput 2010-luvulla. Joka tapauksessa 1985 esiteltiin sijoittajille elokuvan tuntematon tähti ja 2 minuutin demofilmi, joka oli maksanut sijoittajille 15 miljoonaa Norjan kruunua. Kaikki oli valmista kuvausten alkamiseen, USA:n jakelusopimus oli allekirjoitettu ja norjalaiset sijoittajat maksoivat taas lisää. Mitkään jakelusopimukset eivät kuitenkaan takaa markkinoille pääsyä ja koska Morgan Kanen kirjoja ei koskaan julkaistu Yhdysvalloissa, ne olivat täysin tuntemattomia elokuvan teoreettisille päämarkkinoille. Aika kului ja 1987 sijoittajat eivät enää vastanneet tiedusteluihin. Vuoden 1989 lopussa saatiin tietää, että neuvottelut Yhdysvalloissa olivat katkenneet ja että Scandinavian Motion Picture Syndicate oli ilman käteistä. Viranomaiset ja lehdistö kiinnostuivat hankkeesta ja kävi ilmi, että piensijoittajat joutuisivat maksamaan tuotannon itse, jne. jne. - Siihen loppui se Morgan Kane elokuvahanke.
-
Heh, ja minä kirjoittelin täyttä soopaa ja poistin jo nolona kommenttini, anteeksi.
Tuo elokuvajuliste liittyy Scandinavian Motion Picture Syndicaten suunnittelemaan Morgan Kane elokuvaan 1980-luvulla. Amerikkalaisten kanssa neuvoteltiin ja sijoittajilta kerättiin rahaa.
Mielenkiintoista, että Morgan Kanesta oltiin suunnittelemassa elokuvaa jo 80-luvulla jenkkien kanssa. Harmi, ettei toteutunut. Kunnon 80-luvun Morgan Kane elokuva olisi ollut kyllä kova sana. Olisi luullut, että kirjoillekin olisi viimeistään sen jälkeen ollut kysyntää Yhdysvalloissakin, mikäli elokuvasta olisi tullut hyvä. Toki ei tainnut jenkeissä tuo lännen genre olla tuolloin enää niin kovin trendaavaa muutenkaan, vaikka joitain satunnaisia lännenelokuvia ilmestyikin vielä 80-luvullakin. Kuten Pale Rider 1985 ja samana vuonna ilmestynyt Silverado sekä Young Guns 1988 ja mitä niitä nyt olikaan. Ja vuonna 1990 Paluu Tulevaisuuteen 3, vaikkei se mikään täysverinen western leffa ollutkaan.
-
Tuo elokuvajulisteen hahmo näyttää muuten aivan sinun profiilikuvaltasi Herman. Hattu on täysin sama, revolveri kädessä, tuulen liehuttamat takin vs. pontson liepeet. :)
-
Tuo elokuvajulisteen hahmo näyttää muuten aivan sinun profiilikuvaltasi Herman. Hattu on täysin sama, revolveri kädessä, tuulen liehuttamat takin vs. pontson liepeet. :)
Jovain. Kieltämättä on samaa näköä. 😎
-
Löysin tällaisen sivuston. Book.Io. Näyttäisi siellä olevan julkaistuna myös Morgan Kane audio sekä e-kirjoja englannin kielellä. Liekö julkaisevat koko sarjan. Aika mielenkiintoista. Noissa Kane kirjan kuvissa näyttäisi yhä komeilevan itse herra Ryan Gunnar Wiik.
https://book.io/book/without-mercy/
-
Nyt on pienen tauon jälkeen luettu viiden kirjan "Villikopla" sykli sekä Alaska tarinat. Komansseja ja Viimeinen Cheyenne tarinat luin joskus vuosia sitten. Nyt vuorossa "Legenda Morgan Kanesta." Suoraa jatkumoa Alaska tarinoiden jälkeen.
Kanen menetettyä sheriffin tähtensä Skagwayssa ja erottuaan Wyatt Earpista ja hänen siskostaan noustessaan maihin Seattlessa, John Addison niminen kirjailija löytää Kanen tukkihumalassa hotellihuoneestaan aikomuksena kirjoittaa hänestä omaelämänkerta romaani. Ajatuksena herrojen molemminpuolinen vaurastuminen.
Hän jättää Kanelle luettavaksi ja allekirjoitettavaksi 50 sivuisen nivaskan esipuheen. Kanen lukiessa ja naureskellessa pilkallisesti hölmölle tekstille ja siinä samalla muistojen tulviessa hänen mieleensä tulee aina joku lyhyttarina menneisyydestä.
Ehkä paras lyhyttarina minun mielestä oli juurikin tuo revolverimies ja kissa tarina, josta olisi varmasti saanut helposti jopa kokonaisen pokkarin mittaisenkin kertomuksen. Clint Lomax Climax kissansa kanssa oli kyllä melkoisen hyytävä tyyppi. Mutta erittäin hyviä tarinoita tässä kirjassa kaikki tyynni. 👍
-
Olen aina ihmetellyt miksi Kjell Hallbing sijoitti Wyatt Earpin siskon Adelia Douglas Earpin (1861-1941) noihin Alaska kirjoihin. Oikeasti Wyattin vaimo Josephine oli miehensä mukana Alaskassa. Ehkä Hallbing halusi luoda jotain "jännitettä" Kanen ja Adelian välille, mikä ei olisi ollut luontevaa Wyattin vaimon kanssa. Oikeasti Adeliakin oli naimisissa, vuodesta 1877 lähtien, eikä tiettävästi koskaan käynyt Alaskassa.
-
ChatGPT:n tulkinta Claus Winteristä ja Lonnie Kiddistä kirjasta Tähti ja Revolveri. ;D
-
Sika hyvä!
Teetäpä vielä Kanesta, niin katsotaan GPT:n ajatus.
D
-
Copilot (Microsoftin AI) ainakin ensin valitti, ettei voi tehdä kuvaa Morgan Kanesta, koska se on suojattu hahmo. Lopulta suostui tekemään MK:n "näköisen" valokuvan tapaisen kuvan, jota pyysin pikkuhiljaa muuttelemaan enemmän ja enemmän alkuperäiseksi. Pääsin jo aika pitkälle, mutta se ei millään tajunnut Kanen oikean käden keskisormea ja halvaantunutta nimettömää sormea yhdistävää nahkatuppea, vaikka miten selitin. Lukuisten yritysten jälkeen lopetin, kun vasemmassa kädessä oli kaksi erillistä nahkatuppea eri sormissa ja oikeassa kolme. - Heh, pyyteli sitten anteeksi, ettei onnistunut.