Ne kirjat on uskomattoman sujuvaa luettavaa, ei malttaisi jättää kesken. Itse luin äsken taas, ties monettako kertaa, uudestaan sarjan loppupään Kenraali Custerin Little Big Hornin verilöylystä, Teddy Rooseveltin Kuuban sotaretkestä ja Sundance Kidin ja Butch Cassidyn takaa-ajosta Etelä-Amerikassa kertovat kirjat.
Itse en ole vielä ehtinyt noin pitkälle. (Vasta) 66 Kanea takana. Äläkä unohda tarinaa Kohtaaminen Tascosassa. Aivan loistava tarina ja kaikista ensimmäisin lukemani Morgan Kane.
Tarinan alussahan nuori Kane menetti Kenraali Custerin armeijasta saadut palkkarahat ja koko omaisuutensa juoksuhiekkaan, josta hänet pelasti täpärästi nuori William Bonney.
Sheriffi nro 33. kirjassa Hirsipuu ja tähti on sama tarina nuoren Kanen värväämisestä Texas Rangersiin ja ensimmäisestä tehtävästä siellä, kuin Morgan Kane kirjassa nro 15. Kuolleet eivät kerro.
Joo tämän tiesinkin, vaikkakin tuossa Hirsipuu ja Tähti tarinassa taitaa olla joitakin kohtauksia, mitä ei ollut itse tarinassa Kuolleet eivät kerro. Ja onhan se harvinaisuus. Kaikista ensimmäisin Kane joka julkaistu Suomessa vuonna 67. Hintakin huutonetissä yleensä todella korkea.
El Gringo ja El Gringon kosto sekä Paholaisen valittu muodostavat tietynlaisen tarina trilogian. Ja täytyy sanoa että varsinkin tuo viimeinen on ehkä mielestäni tähän asti lukemistani Morgan Kane tarinoista se kaikista synkin. Todella tyly ja mieleenjäävä varsinkin loppu.
Lukemattomista pahiksista Kojootin ja Peter Shabarovin ohella mieleeni on jäänyt myös se pahiskaksikko, jotka pyörittivät sitä prostituutio rinkiä tarinassa Tähti ja Revolveri. Lonnie Kidd ja Claus Winter. Nuori ja kaunis Lonnie sai salaa joitain outoja perverssejä kiksejä tuntiessaan voimakasta vihaa ja inhoa lihavaa ja ahnasta yhtiökumppaniaan Winteriä kohtaan. Esim: Winterin ahmiessa ruokaa hän aina tarkkaili tätä silmä kovana. Ruoan vaan valuessa Winterin suupielistä hän silti kannusti tätä vaan ahmimaan lisää, ja tunkemaan ruokaa suuhunsa sormineen. Lonnie nautti tästä sairaalla tavalla, kun taas kaikki muut jotka näkivät Winterin sairaalloisen ahmimisen alkoivat voimaan pahoin. Winter puolestaan piti Lonniesta enemmän kuin kenestäkään muusta miehestä, eikä edes hänen oma poikansa olisi voinut syrjäyttää tätä, mikäli hänellä lapsia olisi ollut. Lonnie itse oli sairaalloinen neurootikko ja rakasti puhtautta yli kaiken. Todella irvokas kaksikko, joita kohtaan Kanekin tunsi suunnatonta inhoa varsinkin Lonnieta kohtaan. Parhaimpia Morgan Kane tarinoita mielestäni.
Claus, olet fantastinen.Loistava sarja, loistavasti kirjoitettu kokonaisuudessaan