Tiitu Takalo

[VesaK]

Jää oli jo aiemmin ostolistalla, eikä poistu sieltä arvestelun vuoksi.

Niin. Piruakos siinä irvistelette suuntaan tai toiseen, ostakaa pois ja jos ei miellytä niin myykää eteenpäin.
Tämmösestä jankkauksesta tulee mieleen se eräskin tutuntuttu, joka ei suostunut katsomaan telkkarista elokuvaa, ellei se ollut saanut Aamulehden arvostelijalta  ainakin kolmea tähteä.

[Curtvile]

VesaK puhui vähän mutta peräti asiaa.
Omaa päätä saa ja pitää käyttää tai ei ansaitse olla olemassa.
Kritiikin anti ei ole aina siinä mitä kriitikko sanoo vaan myös se että osaa suhteuttaa kriitikon sanoman siihen mitä todellisuus on.
Myös kritiikkiä on osattava lukea.

Kuten todettua minulle  Jää oli pettymys, mutta koska aiempi tuotanto oli tuttua.
Tämä oli liian tavanomainen ja varmanpäälle.
Itse toivoisin että Tiitu pudottaisi sarjakuvistaan turhan huumorin ja keveyden pois ja keskittyisi menemään pinnan alle, mutta vaikka tätä voi toivoa siihen ei voi vaikuttaa sen enempää kuin arvosteluillakaan.
Mikä on hyvä asia.

[VesaK]

Itse toivoisin että Tiitu pudottaisi sarjakuvistaan turhan huumorin ja keveyden pois ja keskittyisi menemään pinnan alle

Nyt Curtvile kirjoitat peräti erikoisia. Olisit ehkä neuvonut samaan tapaan Kalervo Palsaa? "Elä elä nyt niin hauskaa siitä "Eläkeläisestä" tee, kuolemassa on vakaviakin puolia..."
Älä Tiitu mene pinnan alle älä, jää jään päälle! Kyllä se kestää jos itse kestät. 

[Curtvile]

Nyt Curtvile kirjoitat peräti erikoisia. Olisit ehkä neuvonut samaan tapaan Kalervo Palsaa? "Elä elä nyt niin hauskaa siitä "Eläkeläisestä" tee, kuolemassa on vakaviakin puolia..."

Niin olisinkin.

[VesaK]

Niin olisinkin.

Olisitkin. "Eläkeläinen muistelee" on ihan liian hauska teos.

[Ossi Hiekkala]

Olisitkin. "Eläkeläinen muistelee" on ihan liian hauska teos.

Todellinen kuoliaaksi naurattaja.

[Antti Vainio]

Miten tämä supersankarifanitytön märkä päiväuni liittyy arvosteltavaan teokseen? Miksi arvosteltavaa teosta pitäisi rasittaa tällaisilla ennakkoasenteilla? Miksei arvosteltavaan teokseen voi suhtautua sen omien ehtojen kautta? Teoksella tai sen tekijällä ei ole osaa eikä arpaa Irenen henkilökohtaisiin traumoihin. Irene voisi pitää ne päiväkirjassaan ja keskittyä kulloinkin käsillä olevaan teokseen, sillä se ja sen tekijä ansaitsevat kunnon arvioinnin.

Tuota, yleensä olen sinun kanssa jokseenkin samaa mieltä melkein kaikessa mitä kirjoitat mutta tämä itkuraivokohtaus jättää mut hämmentyneeksi. Supersankarit on tietenkin viihdettä vakavasti aivovammaisille mutta minusta on hienoa jos sellaisista pitävä vaivautuu kirjoittamaan vähän hankalammasta sarjakuvasta  artikkelin maakuntalehteen (ihan samalla tavalla kuin olisi mukavaa jos joku joka yleensä lukee Seiskaa ja Cosmopolitania kirjoittaisi maakuntalehteen arvostelun kunnianhimoisesta suomalaisesta esikoisromaanista). En kaipaa suomalaiseen sarjakuvaelämään mitään nomenklatuuraa joka päättää mitä kuuluu sanoa paitsi että itse olen kyllä poikkeuksetta oikeassa. Eikä Irenen juttu sentään noin dorka ole, ihan  hyvä tyyppi  joka  tekee asioita (esim. minuntapaiset vaan puhuu ja suunnittelee).

[Irene]

Kiitos, Antti (ja muut jotka ovat palautetta antaneet...). Luin kyllä tuon juttuni tuoreella silmällä uusiksi enkä nyt voi sitä aivan luokattomana ja hirveänä pitää. Siinä on sekä myönteisiä kehuja (perusteltuja) että "kehitysehdotuksia", jotka nyt kai nekin tulevat perustelluksi: samankaltaiset aihevalinnat nyt vaan tahtovat kyllästyttää, luki sitten supersankarien "pelastamme maailman superpahiksilta" tai suomalaisdaideilijoiden "olen herkkä ja väärinymmärretty ja minulla on ongelmia ihmissuhteissa" -tilityksiä.

Juu, parempia arvostelijoita epäilemättä on maailma pullollaan, mutta siksi tämmöiset harrastelijafoorumit ovat kivoja että jokainen pääsee ikään kuin kykyjensä mukaan touhuamaan kiinnostuskohteittensa parissa, oli se sitten piirustuksien lataamista galleriaan näytille tai juttujen kirjoittamista.

[Jarmo]

Kyllä saa arvostella oman maun mukaan.

Ei esim. joku Maskulakaan arvostelisi uutta Van Dammen potkupläjäystä lajityyppinsä sisällä, vaan herkästi peräänkuuluttaisi elokuvaan järjellistä juonta ja sen semmoista epäoleellisuutta. Miksei siis toisinpäinkin? Tehosteet 1 tähti, stuntit 1 tähti jne.

Eipä sillä että olisin arvostelun kanssa samaa mieltä, tai olisi vielä ehtinyt Jäätä lukemaan.

---
edit. Jarla, vaihda jo avataria, tämä häiriöi alitajuntaa.

[J. Suominen]

Juu, parempia arvostelijoita epäilemättä on maailma pullollaan, mutta siksi tämmöiset harrastelijafoorumit ovat kivoja että jokainen pääsee ikään kuin kykyjensä mukaan touhuamaan kiinnostuskohteittensa parissa, oli se sitten piirustuksien lataamista galleriaan näytille tai juttujen kirjoittamista.

Peesaan kyllä Rojua (jonka kanssa jaan harvoin mielipiteitä) siinä, että tämä foorumi pyrkii ajoittain näyttäytymään myös asiantuntijafoorumina (esmes Sarjakuva-Finlandiaa käsitellyt keskustelu), joten ehkä tuo ulos päin kaikista asiantuntijoin osuus pitäisi vetää asenteella, jossa on mukana muutakin kuin "mä vaan kirjoittelen"-mentalitettia. Puhtaimman mutuilun ja oman elämänpiirin esittelyn voi säästää vaikkapa blogiinsa, jos sellaista pyörittää.

Ireneä peesaan siinä, että Tiitu kaivaa ja tuunaa liikaa yhtä ja samaa poteroa, mutta kyllä ne pakkomielteet sieltä vielä saadaan purettua ja ilmaisupalettikin laajenee. Pakko tosin alleviivata, että Tiitun aihevalinnat ovat vankasti tämän kolmekymppisen tamperelaisen elämänpiirin ulkopuolelle sijoittuvia.

Oikeasti kyllä pelottaa, että jossain väijyy ihmisiä, jotka oikeasti tekevät taidevalintansa kriitikkojen heittojen perusteella. Absoluuttisen hyvää makua ei ole yhdelläkään kriitikolla, eikä kykyä erotella kaikkia jyviä akanoista.

[Irene]

joten ehkä tuo ulos päin kaikista asiantuntijoin osuus pitäisi vetää asenteella, jossa on mukana muutakin kuin "mä vaan kirjoittelen"-mentalitettia. Puhtaimman mutuilun ja oman elämänpiirin esittelyn voi säästää vaikkapa blogiinsa, jos sellaista pyörittää.

Hyvin sanottu. Edelleen, uskon että tuo Jää-arvio on ihan asiallinen ja informatiivinen myös foorumin vierailijoille. Pidätän silti itselläni oikeuden kirjoittaa foorumikeskustelijana aivan yhtä vapautuneesti kuin kuka tahansa muukin täällä olija.

[Lättä]

Luettu on ja pidin kovasti. Ja sain jopa äitini lukemaan avaustarinan, ja hän piti siitä, vaikkei normaalisti kuvasarjaa oikein suosikaan.

[tolppis]

Hitto mitä intellektuelleja...

Kuten jo VesaK:lle tuiterissa kapakasta kerkesin tekstailemaan (sori hehheh...tai sitten en ole yhtään pahoillani) niin pidin ALUKSI Takalon Jäätä yhtä "nerokkaana" (; kyllä, kaikille teille muillekin intellektuellineroille tiedoksi, tämä on subjektiivinen mielipiteeni) kuin esim. Kehää, kuvituksellisesti ja tarinallisestikin. Joo-oh, ois ehkä pitänyt lukea HIUKAN pidemmälle kuin ensimmäinen tarina eli se isä-tytär-juitsu - joka oikeasti oli todella hienosti tehty, positiivisnegatiivinen (nykyinen muotisanani) kokonaisuus - koska kun pääsin siihen "miehet on NIIN sikoja"-tyyppiseen feministijoraukseen niin alkoi nyppiä. Ei nyt ole taas lehdykkää käsillä joten en voi kerätä tähän niitä "nyppineitä" asioita mutta sanotaanko näin että se kokonaisuus oli hiukan sellaista ohjelmanjulistustyyppistä kamaa ja hajotti sinänsä hyvän idean. Puuh, kun osaisi selittää niin ettei tämän(kin) foorumin naiset hyppäisi takajaloilleen. Köh köh.

Kaikkein nerokkainta siinä alpparissa kuitenkin oli - yllättävää kyllä, ottaen huomioon että oli vain 2-sivuinen - etu/takakanteen jaettu Hervanta-sarjakuva! Pahuksen hauska ja osuvasti asian ytimeen osuva pikkusarjis.

Jep. Sellaista mulle herätti aatoksissa tuo alppari. Syteen tai saveen.

PS: Onkos tämä Kvaakki ihan oikeasti vajoamassa hirveään kuppikuntaisuuteen ja tiukkapipoisuuteen vai kuvittelenko vain? Antakkee kaikkien kukkien kakkia...eikun kukkia! Juu ja ihan oikeasti henk.koht. (juu, subjektiivisena) mielipiteenäni sanon vielä että Irene on oikeilla jäljillä: Suomalaisesta sarjakuvasta puuttuu YHÄ se ns. populaarimpi ote tarinaniskennässä ("Mainstream", jos joku nyt muka sellaiseksi haluaa nimittää) eli väsätään ihan pirukseen näitä "omaelämänkerrallisia" sarjakuvia jotka siis ovatkin useasti ihan jees...mutta kun niitä on niin JÄRJETTÖMÄN PALJON! Tsekatkaa vaikkapa jotain Maalaria ja Merirosvoa ja toisaalta esim. suomalaisessa sarjakuvakentässä Petri Hiltusen töitä, varmasti NIIHINKIN on otettu omasta elämästä ideoita mutta ne on osattu mukauttaa täysin ns. kuvitteelliseen tarinaan. Niin ja Hiltusella on hyvin erilaisia aiheita (intiaaneista, suomalaista peikkotarinaa, Conan-variaatiota, strippisarjakuvaa jne.) eli monipuolisuutta teoksissaan, suunnitelmallisuutta. Niin eli, lisätään vielä että onneksi on edes Hiltunen...

Noh. Joku saattaa ehkä tajuta pointtini joku ei. Go figure, kadotinko jo punaisen langan...

Jahas, jos tekisi taas töitä.

[Doc Lomapäivä]

PS: Onkos tämä Kvaakki ihan oikeasti vajoamassa hirveään kuppikuntaisuuteen ja tiukkapipoisuuteen vai kuvittelenko vain? Antakkee kaikkien kukkien kakkia...eikun kukkia!

?!

Ymmärrän pointtisi, en vain ymmärrä miten tämä kaikki liittyy Tiituun. Tiitunko pitäisi ryhtyä Suomen mainstream-sarjakuvan airueeksi? Kyllä minäkin kaipaan hyvin kirjoitettuja seikkailusarjakuvia, mutta yhtä mielelläni luen Jään tai Kajaanin, joidenka putkeen lukeminen oli parhaita päiviä pitkiin aikoihin.

"Ei tarvitse sietää" oli oma suosikkini Jäästä, koska siinä mainiosti osoitettiin yhteiskunnallinen epäkohta kääntämällä asiat nurinpäin. "Tositarkoituksella" oli toinen suosikkini likipitäin samasta syystä. Hieno koko albumi. Antaisin tälle Finlandian ellen olisi antanut sitä jo viime vuonna Kehälle.

[Lönkka]

Jää hankittu ja luettu.
Tolppis ehtikin tuossa tiivistämään monia tuntemuksia sekä foorumista että alpparista.

Se sisäkansien Pispala/Hervanta sarjakuva on tosiaan piirrokseltaan, väritykseltään (NAM!) ja tarinaltaan ehdotonta (Tiitun) huippua -aivan mahtavaa! Aiemmin tämä tuli nähtyä jossain ilmaisläystäkkeessä ja nyt Jään myötä siitä talteen oteut irtosivut pystyi viskomaan roskiin. Lisää tämmöistä!

Tolppis, sulle taisi jäädä käsitys siitä että nuo kaikki stoorit on suoraan Tiitun elämästä?
Et tainnut lukea alkupuhetta tms?


Hyvä alppu ja enimmäkseen hyvä toteutus, joskin one track mind julistaminen  tosiaan muodostuu rasitteeksi etenkin pidemmän päälle. Eipä silti ettei uppoaisi paremmin kohdeyleisöönsä johon tuskin siis kuulun.

Erinomaisen hieno seikka on se että esipuheen mukaan alpparin matsku on syntynyt sangen lyhyessä ajassa eli yhden syksyn/talven aikana. Harvempi sarjakuva"taitelija" saa moista määrää sivuja aikaan edes vuosien saatossa, saati sitten noin hyvin toteutettuja!

Julistushanat vaan hieman pienemmälle niin pelittäää ja myynee myös vielä paremmin.