Hitto mitä intellektuelleja...

Kuten jo VesaK:lle tuiterissa kapakasta kerkesin tekstailemaan (sori hehheh...tai sitten en ole yhtään pahoillani) niin pidin ALUKSI Takalon Jäätä yhtä "nerokkaana" (; kyllä, kaikille teille muillekin intellektuellineroille tiedoksi, tämä on subjektiivinen mielipiteeni) kuin esim. Kehää, kuvituksellisesti ja tarinallisestikin. Joo-oh, ois ehkä pitänyt lukea HIUKAN pidemmälle kuin ensimmäinen tarina eli se isä-tytär-juitsu - joka oikeasti oli todella hienosti tehty, positiivisnegatiivinen (nykyinen muotisanani) kokonaisuus - koska kun pääsin siihen "miehet on NIIN sikoja"-tyyppiseen feministijoraukseen niin alkoi nyppiä. Ei nyt ole taas lehdykkää käsillä joten en voi kerätä tähän niitä "nyppineitä" asioita mutta sanotaanko näin että se kokonaisuus oli hiukan sellaista ohjelmanjulistustyyppistä kamaa ja hajotti sinänsä hyvän idean. Puuh, kun osaisi selittää niin ettei tämän(kin) foorumin naiset hyppäisi takajaloilleen. Köh köh.
Kaikkein nerokkainta siinä alpparissa kuitenkin oli - yllättävää kyllä, ottaen huomioon että oli vain 2-sivuinen - etu/takakanteen jaettu Hervanta-sarjakuva! Pahuksen hauska ja osuvasti asian ytimeen osuva pikkusarjis.
Jep. Sellaista mulle herätti aatoksissa tuo alppari. Syteen tai saveen.
PS: Onkos tämä Kvaakki ihan oikeasti vajoamassa hirveään kuppikuntaisuuteen ja tiukkapipoisuuteen vai kuvittelenko vain? Antakkee kaikkien kukkien kakkia...eikun kukkia! Juu ja ihan oikeasti henk.koht. (juu, subjektiivisena) mielipiteenäni sanon vielä että Irene on oikeilla jäljillä: Suomalaisesta sarjakuvasta puuttuu YHÄ se ns. populaarimpi ote tarinaniskennässä ("Mainstream", jos joku nyt muka sellaiseksi haluaa nimittää) eli väsätään ihan pirukseen näitä "omaelämänkerrallisia" sarjakuvia jotka siis ovatkin useasti ihan jees...mutta kun niitä on niin JÄRJETTÖMÄN PALJON! Tsekatkaa vaikkapa jotain Maalaria ja Merirosvoa ja toisaalta esim. suomalaisessa sarjakuvakentässä Petri Hiltusen töitä, varmasti NIIHINKIN on otettu omasta elämästä ideoita mutta ne on osattu mukauttaa täysin ns. kuvitteelliseen tarinaan. Niin ja Hiltusella on hyvin erilaisia aiheita (intiaaneista, suomalaista peikkotarinaa, Conan-variaatiota, strippisarjakuvaa jne.) eli monipuolisuutta teoksissaan, suunnitelmallisuutta. Niin eli, lisätään vielä että onneksi on edes Hiltunen...
Noh. Joku saattaa ehkä tajuta pointtini joku ei. Go figure, kadotinko jo punaisen langan...
Jahas, jos tekisi taas töitä.