Jaakko Pehkonen kommentoi 17.01.2005 klo 17:45:20 seuraavaa:
Etenkin RMäki on puolustellut Millarin olevan amerikkalaisvastainen/kriittinen, mutta en minä loppujen lopuksi ole huomannut tässä tai Ylivertaisissa sen kummempaa kritiikkiä. Ehkä siksi, että nämä on suunnattu amerikkalaisille ?
Ah, suosikkiaiheeni. Rmäki on ihan oikeassa, siis Millarin amerikkalaiskriittisyydestä. Ongelma on vain se, että Ylivertaisissa Millar käyttää ironiaa, ja hän ei ole kovin hyvä siinä. ("Ai jaa? Missä hän muka sitten on hyvä?") Jos ei tiedä Millarin henkilökohtaisista näkemyksistä mitään, voi olla vaikea nähdä Ylivertaisissa mitään muuta kuin pintataso, Bruckheimer-logiikkaa noudattava toimintaeepos.
Punatähden pojassa on vähän sama ongelma. Olen sen suhteen vahvasti samoilla linjoilla kuin Reima. En kuitenkaan edes yritä tulkita sitä täysin itsenäisenä teoksena. Elseworldsien juju on juuri siinä, että poikkeavat jollain olennaisella tavalla normaalista. Ero on siis merkittävämpi kuin esimerkiksi John Byrnen ja Mark Waidin Teräsmies-alkuperätarinoiden välillä. Elseworldsin teho perustuu siihen, että lukija tietää edes suurin piirtein, miten asiat normaalisti ovat.
Ja normaalisti Teräsmies on sankari. Kuten Reima totesi, USA:ssa Teräsmies on korkeintaan presidentin kaveri, ei itse maan johtaja. Kun Teräsmies varttuu kapitalistisessa maassa, asiat ovat hyvin. Hän tuntee velvollisuudekseen auttaa ihmiskuntaa, mutta ei katso oikeudekseen pakottaa muita elämään siten kuin hän haluaa. Jos hän sen sijaan varttuu kommunistisessa maassa, hänestä tulee tyranni, joka lobotomisoi toisinajattelijoita. Näin Millar esittää, vaikka ei ehkä ollut tarkoitus.
Kun kapitalisti Lex Luthor valloittaa maailman, vapaus, tiede ja taide vallitsevat miljoonien vuosien ajan. Näin Millar esittää, vaikka ei ehkä ollut tarkoitus. En ole aivan varma, oliko Maan lopullisen kohtalon tarkoitus viestiä, että Luthorin voitto lopulta osoittautuikin tappioksi. Onko miljoonia vuosia kestävä paratiisi huono asia, jos se päättyy tulipallona? Ovatko kaikki Luthorin aikaansaamat hyvät asiat merkityksettömiä, jos ne eivät jatku ikuisesti?
Tosin minä olenkin Byrnen Teräsmiehen fani. Byrnen Kryptonin tragedia ei ollut se, että se tuhoutui, vaan se, että siitä oli tullut maailma, joka ansaitsi tuhoutua. Verrattuna kommari-Teräsmiehen hirviömäiseen diktatuuriin elävine kuolleineen, paratiisimaisen Kryptonin/Maan tuho on korkeintaan katkeransuloinen. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Jos joku muukin tuntee Punatähden pojan liian vaikeaksi tulkita johdonmukaisesti, tässä on sen teema
Millarin omin sanoin:Spoileri alkaaThe whole thing is an Orwellian fable about how there's really no difference between capitalism or communism gone mad. The outcome is the same no matter WHO triumphs and this is hammered home not only by the ending, but also by the scene in the closing chapter where Luthor, who has spent his entire life trying to get rid of Superman and everything he represents, finding his notes in his fortress and pausing for a moment, conceding that Supes "had a lot of good ideas here".
Spoileri loppuuSitten vielä vähän ilkkumista. Typerin juttu Punatähden pojassa ovat ehdottomasti punaiset aurinkolamput. Ensinnäkin minua hieman ihmetyttää, mistä Lex Luthor tiesi, että Teräsmies on syntynyt planeetalla, joka kiertää punaista tähteä. Kukaan ei tiedä, että Teris on kotoisin tulevaisuuden Maapallolta, ja astronomisten havaintojen tekeminenkään ei oikein auta. Mutta se vielä on pikkujuttu. Punaisen auringon säteily siis vie Teräsmieheltä hänen supervoimansa. Ajatelkaapa:
"Voi ei! Minut on suljettu huoneeseen, jossa on lamppuja! En pysty sammuttamaan lamppuja, koska täällä ei ole valokatkaisijaa! Kunpa olisi jokin keino saada lamppu sammumaan käyttämättä valokatkaisijaa! Voih, tämän ongelman ratkaisemiseen tarvittaisiin kyllä superälyä!"
