Cocco Bill luettu.
Jacovittin grafiikka on kyllä aika mahtavaa. Jotenkin etäisesti tulee mieleen jopa 60-luvun pop-taide. Yksityiskohtia riittää, joskin kreiseimmät jutut tautaa olla vielä edessä päin. Kuvien huoliteltu viimeistely on myös huippuluokkaa.
Tarinat olivat pettymys. Missä on huumori? Kolme ensimmäistä seikkailua tuntuvat kovin tosikkomaisilta. Meksikon vallankumous -seikkailu ei paljon eroa varhaisesta Bernard Princestä. Ainoastaan stoori venäläisistä siirtolaisista oli hauska ja hulvaton. Cocco kylläkin ampuu revolverilla AIKA monta kutia lataamatta. Tämä ei mene edes huumorin piikkiin, kun kyseinen kohtaus on kerronnallisesti oleellinen (= Coccon pako)
Aika metka veto tuo venäläisten "venäjä". Paikoitellen todella hauskaa ja oivaltavaa tekstiä, mutta sitä on todella paljon. Lukeminen on siis hitaanlaista.
Painoasu on kelvollista ottaen huomioon että priimaa ei kuulemma ollut saatavissa. Onneksi Jacovittin piirrosviiva ei kovin helposti kärsi, vaikkei painoprosessi olisi edennytkään ihan tiukimpien sääntöjen mukaan.
