Koko Cocco Bill -projektin pieteetti ja sen aikaansaama upea albumi yksinkertaisesti liikuttaa. "50-lukulainen" väripaletti tuntuu pelkästään tuoreelta näinä kliinisten digigraduaalivärjäysten aikoina. Ja käännöstyö on kertakaikkisen mykistävää.
Taisi Jacovitti tämän myötä myös kivuta omien sarjis-idoleitteni ykköseksi. Se, että joku on voinut olla huumorin saralla jo 50-luvun lopulla näin paljon aikaansa edellä, panee miettimään, että aikakoneenko mies omisti?
Myös albumin alussa ollut esittely on erittäin asianmukainen. Koska olen morbidi, rakkauden eri vivahteita alati pähkivä ihminen, olisi lisäksi kiintoisaa tietää, kuolikohan Jacovittin vaimo oman käden kautta hetikohta miehensä poismenon jälkeen?