No mulla on lähinnä mielessä nämä "Ja sit niiden mukaan liittyy hyperaktiivinen supersöpö teinityttö jolla on taikavoimia ja sit se ja se hahmo ihastuu siihen!"-tyyppiset jutut. Tai äärimmillään jopa "Ja sit mä imeydyn siihen animeen ja se ja se hahmo ihastuu muhun ja paljastuu että mä oonkin kadonnut prinsessa jolla on superkykyjä jne jne jne!!!111"
Onneksi nuo ääriesimerkit rajoittuvat lähinnä huonoon fanfictioniin. Omaelämänkerrallisia yms juttuja ei kannattane niputtaa samaan, ja onhan se totta että minkä tahansa voi tehdä joko hyvin tai huonosti. Kyllähän Mary Sue-hahmo voi toimiakin, niin kauan kun ei hypi lukijan silmille.
Harmi, että Mary Sue-ilmiöstä tietää niin harva nuori ja aloitteleva sarjakuvan piirtäjä, jos ei ole saanut yleis-sivistystä esim täältä.
Tuollaisia Mary sue-hahmoja näkee aika paljon shojo-mangoissa , kun jokainen sarjan hahmo on pieni Mary Sue (Arina Tanemuran mangoissa erityisesti) Sitten pienet ja iloiset sarjakuvan piirtäjät alkavat ihkuttamaan ja piirtämään omia pikku prinsessojaan. Huumorilla vedetyt shojo-jutut toimivat, vaikka niissä esiintyisikin tällaista.
Mutta mutta, suomalaisilla aloittelevilla(12-15vee) (mangan) piirtäjillä (tytöillä) tuppaa menenmään siihen että päähahmo on puoliksi enkeli tai haltija, sitten tämä tyyppi menee kouluun tai kesätöihin ja tapaa siellä pojan, ja sitten ne tietenkin ihastuu, ja blaa blaa.
Sitten päästään jo siihen vaiheeseen, kun puoli-enkeli tai puoli-haltija tuhoaa demonin, ihan vain ajan kuluksi (ei tietenkään olisi oikeasti halunnut tappaa, mutta kun oli pakko) tai sitten vihulainen käöntyy hyväksi, kun se päähenkilö on vain niin hyvä tyyppi.
Virheenä tässä on kun omaa mielikuvitusta ei osata käyttää,niin kopsataan hahmoja suosikki-shojomangasta.
Tällaisia piirtäjiä ei ole vielä päässyt suomessa ainakaan isompaan suosioon, mutta pelkäänpä, että sekin päivä koittaa.
