Sanon nyt rumasti. Sarjisharrastajat ovat yhdentekevä markkinasegmentti. Ne ostavat yhtä nimikettä jotain 30 kappaletta. Todellinen myynti tulee banaalisti ja pikkuporvarillisesti ns. suurelta yleisöltä. Kannattaa ennemmin saada puoli miljoonaa ihmistä ostamaan yksi julkaisu 30 eurolla, kuin tuhat ostamaan sata eri albumia vitosen kappale.
Käytännössä pääosa levikistä tulee ihmisiltä, jotka ostavat itselleen ehkä pari kirjaa vuodessa ja muutaman lahjaksi. Nämä on ne , joille kannatta koittaa jotain myydä.
Kirjastolaitos on paras yksittäinen asiakas, pienkustantaja kiittää.
ymmärrän tämän, oikein hyvin ja tässä on suora syy-yhteysketju eli kuten jiksi asian ilmaisi:
jos kerran harrastajista se osa joka ostaa eniten, ostaa sarjakuvansa englanniksi mahdollisimman halvalla, eikö juuri loogisin tie kustantajalle ole tehdä julkaisuistaan luksustuotteita, jotka on suunnattu vallan toiselle ostajakunnalle.
Hinnalla kilpailu on sarjakuvan kaltaisessa vähävolyymisessä tuotteessa alun alkaenkin turhaa. Kovat kannet ja korkea laatu ovat siis lisäarvoa.
menemättä siihen että syy toimintaan EI OLE hinta ja juuri englanninkilei vaan se miten käännöstyö on tehty(tai jätetty tekemättä) ja mitä ylipäätään on markkinoilla.
eli menetelmä on siis pähkinänkuoressa: koska ollaan jo valmiiksi marginaalissa on asialle turha tehdä mitään koska vastaava taloudellinen hyöty saadaan myymällä tuotetta joka on edes jollain tasoa lähellä jotain mitä kaivataan, mutta asiantilan korjaaminen ja sarjakuvakentän tervehdyttäminen on pitkä prosessi joka lyhyellä tähtäimellä tuo takkiin mutta pitkällä aikavälillä mahdollistaisi 40, 000 ostajaa sille 5€ ja myös erikoistuotteille.
Ja laajentaisi tekijöiden mahdollisuuksia siinä missä kuluttajienkin mutta koska tämä on juuri nyt taloudellisesti kannattamatonta kannattaa karkottaa muutkin asiasta kiinnostuneet ja pistää pelimerkit likoon asiasta tietämättömiin.
Kuulostaa ihan nykyiseltä talouskehitykseltä muutenkin eli on varmaan totta.
Äänestys
Kirjoittaja