Ostatko kovat kannet

[Harmus]

Aivan ihanaa, jos tämä kovakantisuubuumi yleistyy suomalaisessa sarjakuvassa. Omat lukutottumukseni kun ovat vähän "ranskalaiset". Ostan sarjakuvakirjoja hyllyyn ja palaan niiden pariin uudelleen ja uudelleen. Kovakantisina ne ovat sinällään pieniä taideteoksia.
Tunnustan, että monet kerrat on kirpparilta ja divareista tullut hankittua ulkomaisia sarjakuvia ihan niiden hyvän ulkoasun vuoksi, vaikka kyseistä kieltä en juuri hallitsisi.

[Jaanta]

Omasta mielestäni kovat kannet ovat loistava ajatus, siis jos sarjakuvan sisältö on hyvää, muuten kovat kannet saisi jättää laittamatta.
Itse en omista kovin paljoa kovakantisia sarjakuvia, mutta jos vastaan sattuisi tulla hyvä sarjis jossa on kovat kannet niin varmaankin ostaisin sen.
Sopisivat paremmin kirjahyllyynkin jos olisi
kovat kannet.  

[Wilpuri]

Kovakantinen on mielestäni paremmin säilyvä ja tyylikkäämpi, mutta toisaalta yleensä kalliimpi. Jos on ylimääräistä rahaa (mitähän hittoa semmoinenkin on??   ), niin ehdottomasti kovakantinen versio.

Nytkin päätin tilata Jeff Smithin sarjakuvasta Rose nimenomaan kalliimman, mutta hienomman Hardcover-version.

[Ilona]

Minusta sarjakuvat kuuluu olla pehmeäkantisia, koska minä luen niitä "kevyempänä" (ei huonompana) lukemisena ja jos ne laitetaan koviin kansiin, koko idea menee minun osalta hukkaan.

Nidotuissa painoksissa on vain se huono puoli, että nykyään ne ovat aina vain huonomman laatuisia. Monista kansista puuttuu taittoura, jolloin kansi aukeaa selkämykseen saakka. Ja hupsista - ensimmäisen lukukerran jälkeen kannet ovat jo irti.

Yleensä vannon kovien kansien nimeen, mutta sarjakuvissa teen poikkeuksen.

[Ilja Rautsi]

Miten ne kannet liittyvät siihen lukemiseen? Sisällön ei luulisi muuttuvan mihinkään.

[Reima Mäkinen]

Nyt näitä (kotimaisia) olisi jo sitten alessa. Mämmilää, Kungfupoliiseja yms. "huokeaan noin 5-10" euron hintaan. Eipä tule (ainakaan meikän) heräteostoksia tehtyä vielä tuolla hinnalla, vaikka se oliskin vaan puolet tai alle ovh:sta...

[Wilpuri]

Miten ne kannet liittyvät siihen lukemiseen? Sisällön ei luulisi muuttuvan mihinkään.

Mutta sisältö pysyy yleensä paremmin kansien välissä kovakantisissa.  

Ainakin minulla tuppaa Dilberteistä lähteä liimaselkäkannet irti vaikka kuinka siivosti pitäisi... (suurin osa liimaselkäisistä on kyllä ihan hyvässä kuosissa... taitavat jotkut käyttää jotakin halppisliimaa).

[Canard]

Minähän vast'ikään ostin MAUSin kovissa kansissa. Kun oli aikanaan jäänyt se ykkösosa hankkimatta (opiskelijan budjetti).

[Veli Loponen]

Kun noita Reiman mainitsemia alennuksia pohdin, niin täytyy todeta se, minkä jo alussa sanoin, että kyllä se sisältö mulla ratkaisee. Alle viiden euron Kung fu-poliisejakin olen useammin kuin kerran kattonu kaupassa, mutta ei ole heräteostoksena lähtenyt mukaan.

Wilpuri,
Kovakantisissakin voi usein olla liimaselkä ja se kun rupee ratkeilemaan, niin näyttää vielä pahemmalta kuin pehmeäkantisessa.

[Tuukka]

Ainakin minulla tuppaa Dilberteistä lähteä liimaselkäkannet irti vaikka kuinka siivosti pitäisi... (suurin osa liimaselkäisistä on kyllä ihan hyvässä kuosissa... taitavat jotkut käyttää jotakin halppisliimaa).

Sama vika   Syyksi olen itse pohtinut kirjan ikää. Alesta ostin ja on tiettävästi istunut kaupan hyllyllä vuosikausia. Sama ongelma vaivaa myös SinCity- kaiken takana on nainen- kirjaani, jonka ostin vaivaisella kolmella eurolla (!) Olen muuten onnistunut hankkimaan kaikki kolme SinCity- alpparia alennuksesta alle kuudella eurolla kipale. Laatusarjakuvaa ei erityisemmin arvosteta  

Preacher: Dead or Alive -kansikokoelman, koska sen sai n. 8e:n pilkkahintaan Aleksanterinkadun Suomalaisesta (niitä saattaa olla vielä jäljellä...).

Minä sain omani vajaalla neljällä eurolla Lappeenrannan suomalaisesta Kyllä hra Fabry nyt tuntee itsensä arvostetuksi  

Mutta kyllähän se kovakantinen on komeampi ja kestävämpi. Sandman- endless nights on jo oikeasti kaunis kirja.

[terhie]

Pehmeät kannet, varsinkin päällystämättömälle paksulle paperille painetut, ovat mielestäni sympaattisempia kuin kovat kannet.

Lisäksi tykkään vielä "höttöpaperille" (kevyt, huokoinen) painetuista sisäsivuista.

Ei siksi että haluan sarjakuvani "kevyenä", tai että odottaisin sarjakuvalta vähemmän kuin muulta kirjallisuudelta, päinvastoin.

[Axuz]

Miten ne kannet liittyvät siihen lukemiseen? Sisällön ei luulisi muuttuvan mihinkään.

Mutta sisältö pysyy yleensä paremmin kansien välissä kovakantisissa.  

Mut eihän niitä kansia lueta vaan sitä, mitä on niiden välissä. Oon kyllä samoilla linjoilla niiden kanssa, joiden mielestä pehmeät on parempia. Sarjakuva on ennen muuta kulutushyödyke ja hyvän sarjakuvan kuuluu olla parin vuoden päästä kuin kissan raiskaama, koska sitä on luettu niin paljon. Pehmeäkantinen on jotenkin simppelimpi kuljeteltava ja käsiteltävä sekä myös luettava, koska kannet taipuu sivujen mukana.

Lisäksi on muistettava, että lähes poikkeuksetta kovat kannet saattavat lisätä hintaa jopa yli 50%, joskus hinta saattaa olla jopa tuplat. Lasten kuvakirjoissa ymmärrän niiden käytön, koska lapset laittavat kirjan kuin kirjan tuhannen p....n päreiks ja niitä luetaan lapselle tuhansia kertoja, mut voi niitä äitejä ja isiä, jotka niitä kaupasta ostavat. Kannet ovat usein paksummat kuin koko sisältö. Ite ostan lasten kovakantiset kuvakirjat kirpparilta, jossa ne alkavat olla oikeissa hinnoissa. No okei... ostin kerran yhden kovakantisen Mauri Kunnaksen japanin kielellä ja senkin lahjaksi. Menin automaattiin itkien, kaivoin rahat itkien ja maksoin itkien ja kävelin vielä kaupasta uloskin itkien... oli se sen verran kallis...

Kovat kannet on mun mielestä lähes aina täysin turhia sarjakuvissa. Ne aiheuttavat juuri sen, minkä vuoksi sarjakuvia (hyviäkään) on vaikea myydä maassa, jossa sarjakuvan arvostus on muutenkin mitä on. Niistä tulee yksinkertaisesti aivan liian kalliita. Joidenkin suosittujen sarjakuvien kokoomateokset ja ns. juhlakirjat ovat ehkä ainoita todella perusteltuja kohteita, jotka voisivat kovat kuorensa ansaita. Näistäkin kirjoista suurin osa menee nimenomaan lahjaksi. Siitäkin voidaan toki keskustella, että missä vaiheessa sarjakuva on sellaista taidetta, että se taiteellisen panostuksensa vuoksi ansaitsee kovat kannet. Suurin osa sarjakuvasta on kuitenkin puhdasta kulutusviihdettä... mun mielestä...

Eli vastasin, että ostan joskus todella harvoin. Todella harvoin ja nekin yleensä alennuksesta...

[O.K.]

Minä lainaan aina kirjastostakin pehmeäkantisen version, kymmenen pehmeäkantista on mukavampi kantaa valmiiksi täydessä repussa kuin sama määrä kovakantisia...

Jotenkin tuollaisessa perusalbumissa paksut tuhkerokannet tuntuu hieman hätävarjelun liioittelulta, eivätkä itseasiassa erityisemmin puhuttele omaa esteettistä silmääni, saati helpota teoksen lukemista. Esim. sänkylukemisena pehmeäkantinen on paljon mukavampi ja turvallisempi vaihtoehto, kun läpyskää saa väännellä ja taivutella kylkeä vaihtaessaan... Ja hyvää luettavaa haluan toki lukea, enkä ihailla komeita selkämyksiä hyllyn täytteenä. Kestää siihen asti kun kestää. So Not.

[KH]

Haa, tämä aihehan on käynyt Joonas- ja Persepolis-säikeiden myötä taas ajankohtaiseksi. Aika moni (itseni lisäksi) tuntuu yhä karsastavan kovakantisuutta juuri hinnannousun takia - mutta jopa tämä äänestystulos taitaa osoittaa aikojen muuttuneen? Lisäksi Arktisen Banaanin Harto Pasonenkin vakuutti kovakantisuuden päinvastoin lisänneen myyntejä.

Täytyy myöntää, että itse alan olla aika ymmälläni. Aikoinaan tein Ghost Worldin suomenlaitoksen kansipäätökset tältä pohjalta: pehmeillä kansilla sitä pystyi myymään 13-15 eurolla, kovakantisena olisi mennyt lähes 25 euroon. Toki asiaan vaikutti suhteessa pikkuruinen tuhannen kappaleen painos - sekä se että erityisen tärkeänä taktiikkana oli houkutella nykyisiä lukioikäisiä laatusarjakuvan pariin, ja siellä on eurot vielä tiukemmassa.

Eli money makes money? Jos myyntiä pystyy lisäämään vain kalliilla kovakansisatsauksilla, pienkustantajat alkavat olla entistä tiukemmassa jamassa. Mitenkähän Asema on asiaa pähkäillyt?

Tai entäpä jos äänestystulokseen vaikuttikin osaksi ajankohta? Äänet oli varmaankin suurimmaksi osaksi annettu ennen kahden viimeisimmän syksyn huikeaa laatujulkaisubuumia. Miten ovat mahtaneet äänestäjien suut mennä esim tänä syksynä, kun kaikki rahat on satsattu Kekkoseen ja Persepolikseen ja Roomaan? Vai onko tiukassa paikassa sittenkin päädytty tuplamäärään Jussi Jäniksiä, Jeanin elämiä, Königejä, Luupäitä, Daada-Turusia ja Asema-kirjoja?

[roju]

Minusta tärkeintä on huoliteltu ulkoasu ylipäätään. Pehmeistäkin kansista saa tyylikkäät ja tukevat esim. hyvällä sidonnalla ja taittuvilla "läpäreillä". Perusteltua varsinkin paksumpien opusten oleessa kyseeessä. Siis sellaisissa arsusarjiksissa mitä mä nyt ostan. Like/Jalava-tyylistä ala-arvoista ulkoasua inhoan ja jätän kirjat ostamatta sen takia (esim. Helvetistä, mitä ois kyllä ollut kiva kannattaa. Se suomenkileinen vaan on NIIN rumasti tehty!). Vähän niinkuin tehtäisiin valokuvakirja valokopiokoneella.

Sisällön mukaanhan sen logiikan pitäisi mennä: Suomessa alput on perinteisesti olleet halpoja ja pehmeäkantisia. (Toisin kuin keski-Euroopassa jossa mainstreamkin pakataan koviin kansiin - tai Japani, toinen ääripää...) Mutta ei kaikki sarjakuvat ole sellaisia. Ja V&W:a myydään molempina versioina. Eri yleisölle, oletan. Sarjakuvan graafinen suunnittelu on asia joka herättää ihan ihme tunteita: eihän kaikkia sarjakuvia voi niputtaa.

Glorian vai Rumban lukijoille, kas siinä kysymys. Glorian lukijoilla on enemmän rahaa...  8)