Paras sanomalehtisarjakuva

[h00k00]

Tuosta Sinisalo-lainauksesta heräsi kysymys  -  Olenko ainoa, jonka Tenavat jättää kylmäksi?

En mitenkään inhoa kyseistä sarjaa ja pystyn jopa jollain tasolla ymmärtämään mistä kehut johtuvat. Mutta silti Tenavat on aina tuntunut jotenkin tylsältä ja kliiniseltä.

[Tertsi]

Tenavat on minusta ihan jees, mutta ei houkuttele esim. keräämään koko sarjaa, toisin kuin vaikkapa Lassi ja Leevi (okei, Lassia ja Leeviä on huomattavsti vähemmän kerättäväksi).

Onkohan monikaan minun lisäkseni maininnut parhaiksi yhtään jatkuvajuonista sanomalehtisarjakuvaa? Voihan tosin olla niin, että Top vitoseen ei sitten kerta kaikkiaan mahdu muita kuin lyhyitä strippisarjoja.

[JJ Naas]

Tällä hetkellä en seuraa muita strippejä kuin Metron, 100:n ja Hesarin nettisivujen strippejä, joten keskitetään otanta niihin.

Viivi ja Wagner.. noin kerran vuodessa luen Hesarin nettisivuilta sinne kertyneen arkiston. Fingerporin luen päivittäin, ja se on tietysti paras. Modesty Blaisea tykkään katsoa piirrosjäljen vuoksi, mutta en koskaan vaivaudu seuraamaan juonta. Helmiä sioille -sarjan jutut ovat joskus ihan hyviä, mutta mutta täysin motivoimaton pöydän tai tiiliaidan takana seisoskelu pännii. Hermannin laguunia luen lähinnä pitääkseni kirjaa siitä kuinka usein stripin aihe jollain tavalla ottaa peräti huomioon sen, että päähenkilöt ovat mereneläviä... noin kerran kuukaudessa. Tuplat on suosikkini Satasessa / Metrossa ilmestyvistä stripeistä. Joskus peräti hymähdyttää.

[Doc Lomapäivä]

Tuosta Sinisalo-lainauksesta heräsi kysymys  -  Olenko ainoa, jonka Tenavat jättää kylmäksi?

En mitenkään inhoa kyseistä sarjaa ja pystyn jopa jollain tasolla ymmärtämään mistä kehut johtuvat. Mutta silti Tenavat on aina tuntunut jotenkin tylsältä ja kliiniseltä.

Et. Asiaa ei vain uskalleta sanoa ääneen. Tenavat ei ole koskaan huvittanut minua, ja aikuisten sivullisuus tekee ahdistavan tunnelman. Varsinkin animaatioversiossa.

[Lurker]

...ja aikuisten sivullisuus tekee ahdistavan tunnelman. Varsinkin animaatioversiossa.

Eivätkös ne lapset ole sivullisia Tenavien maailmassa, vai olenko ymmärtänyt ihan väärin?

[Doc Lomapäivä]

Eivätkös ne lapset ole sivullisia Tenavien maailmassa, vai olenko ymmärtänyt ihan väärin?

Täh? Tarkoitin sitä että aikuiset ei näy. Mitä sinä tarkoitat?

[jyrki68]

Et. Asiaa ei vain uskalleta sanoa ääneen. Tenavat ei ole koskaan huvittanut minua, ja aikuisten sivullisuus tekee ahdistavan tunnelman. Varsinkin animaatioversiossa.

Ja sitten taas kun aikuiset (vai oliko ne teinixejä) piirrettiin animaatioon, sekin näytti... oudolta. Olen kerran kärsinyt läpi jonkin pimeimmän kasarihuuman aikaan väsätyn juonettoman Tenavat-animaatiojakson, jossa hahmot muistaakseni vain lauloivat ja aerobiccasivat leggingseissä flashdance-tyyppisten kappaleiden tahtiin. Diskossakin piipahdettiin toki.

[Lönkka]

Olenko ainoa, jonka Tenavat jättää kylmäksi?

Juu et ole.
Itse en ole voinut sietää sarjaa 70-luvun jälkeen.

Hatara muistikuva noiltakin vuosilta on se että Tapiolan wanhasta kirjastosta niitä tuli pokkareina lainattua silloin kun juuri ja juuri osasi lukea. En ole ihan varma että kuinka hyvin loppujen lopuksi sarja noihinkaan aikoihin putosi.

No, sinänsä ymmärrettävää on että sarja alkaa pykiä sellaisen rupeaman kuluessa Schulz niitä väänsi. Loppuvuosikymmenien "hauskat" "vitsit" yhdistettynä tärisevään kynäilyyn ei kuitenkaan todellakaan pudonnut.

[Ami]

Omia suosikkejani (ei arvojärjestyksessä):
Väinämöisen intertekstuaalisuus ja eri aikatasojen yhdistäminen viehättävät, samoin lempeästi esitetty yhteiskuntakiritiikki.
Rip Kirbyä olen taas tänä kesänä alkanut fanittaa, sarja ei ole mikään järjen riemuvoitto, vaan hyvällä tavalla huttua.
Modesty Blaise on klassikko, sarjan lukeminen lapsena lienee vaikuttanut persoonallisuuteni kehitykseen vanhemmalla iällä.
Karvinen osaa kiteyttää sen miten kivaa on viettää päivää syömällä ja nukkumalla. Myös "karvinen ilman karvista" ja ilman puhekuplia -versiot ovat loistavia.
Kaksin on mukavan pehmeä ja ilahduttavan ei-perinteinen, Pieniä julmia tarinoita taas koskettavan julma ja pistävä.

[Emppu]

Lainaan Otto Sinisaloa (Sarjainfo 04/07, s. 37) koska paremmin ei voine totuutta  kiteyttää.

Hei, olen mielipuoli, en tykkää sarjasta, koska mielestäni se on ahdistava ja masentava, juuri sitä, mitä minun mielestäni strippisarjakuvat eivät juuri saisi olla. Mutta niin, koska olen mielipuoli, mielipiteeni kuuluu jättää huomiotta.

Jere taitaa omalla kohdalla kolahtaa parhaiten, mutta Lassi ja Leevi ja Kirjaston kissat piristävät päivää ihan mukavasti näin turkulaisena.

[281074]

Paras sanomalehtisarjis on tietenkin Lassi ja Leevi. Lassi on huikea tyyppi! Juokse villi lapsi...
Tenavat on loistava, tykkään myös uudemmista stripeistä. Masi on hyvä, samoin Jere. Jereä morkataan joskus kiltteydestä, mutta minulle se putoaa.
Suomalaisista esmes Pieniä julmia tarinoita on loistava. Myös parjattu Naisen kanssa on usein hauska. B Virtasen taso on pysynyt ihailtavan vakaana, mutta parhaimmillaan hienon Viivin ja Wagnerin meno on aikalailla romahtanut.
Ja sitten haluan tuoda esiin yhden klassikon, jota ei ole mainittu: Floyd Gottfredsonin Mikki on parhaita sanomalehtisarjoja ikinä. MOT.

[pertti jarla]

Ja sitten haluan tuoda esiin yhden klassikon, jota ei ole mainittu: Floyd Gottfredsonin Mikki on parhaita sanomalehtisarjoja ikinä. MOT.

Ihan totta. Tekisipä joku nytkin yhtä huolella ja hyvin jatkuvajuonista humoori/seikkailusarjakuvaa. Tai sit joku lehti voisi alkaa julkaista niitä vanhoja Mikkejä.

[Pekka R.]

Ei paras, mutta ehdottomasti maininnan arvoinen on Petri Hiltusen Kalkkaro.

[Jukka Laine]

Roy Cranen Wash Tubbs on mainiota humoristista seikkailusarjakuvaa, ja alkoi muistaakseni jo vuonna 1925.

Sivuhenkilöksi tullut Captain Easy siirtyi perinteisempänä sankarihahmona vähitellen päähenkilöksi, mutta Tubbsin seikkailuista tuli lukiessa Mikki mieleen.