Vaikka nippelistiedon kerääjänä olisin mielelläni halunnut elokuvasta uskollisemman kirjalle, oli täysin odotettua, että elokuvaversio poikkeaa kirjoista enemmän tai vähemmän. Minusta elokuvassa toimivat kaikkein parhaiten tharkit. Heidän edesottamuksia olisi seurannut enemmänkin aikaa. Etenkin kun kaksi tharkkia kalautti syöksyhampaansa yhteen, oli se kuin uroshirvien kaksintaistelu komeine sarvineen. Mutta minusta punaiset ihmiset olivat koko elokuvan heikoin lenkki. Näyttelijät olivat keskinkertaisia ja koko punaisten osuus jäi kovin valjuksi. Liekö syynä sitten se, että punaisissa ihmisissä ei ollut ainesta parempaan kaiken muun eskapismin rinnalla. Minusta warhoonit "roskasakkina" toimivat myös hyvin.
Mutta sitten itse tarina oli vähän epätasapainoinen. Jotkut asiat menivät vähän liian nopeasti ohi ja toiset taas hidastuttavan pitkävetisesti. Minusta alun venyttäminen ja ylipäänsä Maassa oleminen tuntui tarinassa turhan korostetulta, mutta toisaalta olihan siihen loppupuolella ihan selvä (kirjasarjan ulkopuolinen) syykin. Tähänkö on nykpäivänä tyydyttävä: tulee paljon karkkielokuvia, jotka näyttävät hyvältä, mutta itse tarina on jäänyt tekijöiltä vähemmälle huomiolle?
Ja mitä tulee kirjasarjan seuraavaan opukseen, Marsin jumalat, elokuvan tarina on jo aika hyvin ajanut sen yli. Issus-uskovaisia tuntuvat olevan vain vihreät ihmiset ja esim. Dejah Thoris on jo valmiiksi tiedenainen ja "ateisti". Toivotaan kuitenkin, että tekijät pysyvät edes visuaalisesti ensimmäisen elokuvan tasolla. Vaikka John Carter -huumori ei ollutkaan minun mieleen, miljöö oli suht mielenkiintoisesti rakennettu. Kaipaisin myös lisää Tars Tarkas -tasoisia ääninäyttelijöitä.