Kiharaiseksi homma menee kyllä silloin jos pyrit tekemään sellaista mistä maksettaisiin, etkä sellaista millä olisi lukijoille merkitystä. Silloin sinun täytyy jo miettiä sarjakuvaa lokeroiden (tilaajan ja lukijoiden maun) kautta. Edellinen viestisi myös viittaisi mielestäni siihen että Bsoporin helmi on tilaussarjakuva. Yksi termi lisää
Mutta saatoinpa edetä tulkinnassani taas liian pitkälle.
Aikoinaan Sarjakuvastimen puitteissa oli Outi Nyytäjän pitämä erinomainen dramaturgian kurssi. Aika alkuvaiheessa pohdimme mm. mitä lajityyppejä puuttuu suomalaisesta sarjakuvasta. Keksittiin mm. urheilusarjakuvat. Varmaan muitakin, mutta tuo urheilu jäi mieleen, koska aika pian kurssin jälkeen P.Kallio ja P.Otsamo alkoivat tehdä FC Palloseuraa. Tuskin se kurssiin liittyi (Pauli ei ollut siellä), mutta jäi siis tästä asiayhteydestä mieleen.
Tilaussarjakuva voi olla ihan hyvä lähtökohta. Voi omata jonkun erikoisalan tuntemusta ja voi haluta hyödyntää sitä sarjakuvissaan ja kaupata niitä alan lehteen, toisaalta ammattitaitoinen tekijä tekee toimivan jutun jotakuinkin aiheesta kuin aiheesta vaikkapa hyvin maksavaan erikoisalan lehteen (ainahan voin tehdä taustatutkimusta). Tämä vertautuisi muotoiluun /taideteollisuuteen janalla, jossa "taide"sarjakuvaa olisi sitten sellainen omaehtoinen tekeminen: teen mitä haluan ja toivon että jotakuta kiinnostaa? Taiteessa ajatellaan, että yksikin ihminen riittää yleisöksi, ja lukuisia kertoja on nähty, että aikalaiset eivät välttämättä ole se yleisö. Näin kuvataiteen puolella. Sarjakuvan historia on täynnä esimerkkejä siitä, että suurin osa sarjakuvista sijoittuu välimaastoon. Se, että sarjakuvia julkaistaan lehdissä ja lehtiä on valtava määrä erilaisia, mahdollistaan sen, että voi tehdä hyvinkin erikoistunutta juttua ja saada sille silti mukavasti julkisuutta ja ehkä rahaakin, tarvitsematta tehdä varsinaisia myönnytyksiä tilaajan suuntaan.
Itse teen sekä omaehtoisia että tilaustöitä, joten en kertakaikkiaan ole kummassakaan leirissä. Ja minunlaisiani on monta. Olisi silti mieletöntä käydä dissaamaan niitä, jotka ovat janalla lähempänä jompaa kumpaa ääripäätä. Se, mitä itse mieluiten luen, on toisen keskustelun aihe.
Täällä kvaakissa kirjoittelenkin enemmän sarjakuvan lukijana, näin tarkemmin ajatellen. Ja siksi minun on vissiin aika lailla ansiotta liitetty taidesarjakuvaleiriin. Kunpa se olisikin totta.