Se mitä minusta Tolvanen ajoi takaa oli että kentän koko ja yhteishenki ei ole riittävä vaihtoehdolle, koska meillä ei ole valtavirtaa.
Meillä ei ole yhtä dominoivaa tyyliä tai lajia ja se on rikkaus josta tulisi pitää kiinni kynsin hampain.
voimavara jota ei pitäisi karsinoida keinotekoisesti, ei "taide" tai "viihde" puolilta.
Word.
Näen sen kaltaiselle luokittelulle johon tässä keskustelussa on paneuduttu, oikeastaan kaksi todellista tarvetta.
Ensimmäinen tarve syntyy kriitikolle joka ei voi vain laittaa arvioonsa kuvaa sarjakuvasta ja kirjoittaa: tämä on hyvä ostakaa se (tai tämä on huono, älkää ostako). Onneton skribentti joutuu jotenkin "kuvailemaan" teosta lukijalle. Pyrkimyksenä on kai välittää oikea mielikuva sarjakuvasta ja silloin kirjoittaja joutuu käyttämään termejä joiden hän uskoo avautuvan kritiikin lukijalle.
Termit
taidesarjakuva (joka on vähemmän onnistunut typistys "taiteellisesti vaikuttuneesta sarjakuvasta") tai
valtavirta/kaupallinen sarjakuva pitävät sisallään aika monta mielikuvaa joten paljon asiaa mahtuu pieneen tilaan (mikä on yleensä vaatimuksena kirjoituksille).
Toisenlainen tarve syntyy keskusteluissa kun ei suoraan viitsi sanoa että mielestäni tämä on aikamoista huttua. Silloin saman asian voi naamioida sanomalla että tämä on sitä taidesarjakuvaa jota minä en oikein ymmärrä... tai: tämä on sitä kaupallista sarjakuvaa jolla ei ole minulle mitään annettavaa.
Jos joku sarjis on hyvä, sitä tulee yleensä kommentoitua vain tyyliin: tämä on hyvä, lue tämä! Eihän se ole mikään takuu laadusta/hyvyydestä että jokin teos kuuluu johonkin kategoriaan. Ei sitä rehellisesti voi käyttää tai suosituksena.
Ennen kuin luin Anssin viestin, kuvittelin että äärimmäisen harva tekijä pyrkii mihinkään lokeroon. Ajattelin että useimmat yrittävät vain tehdä mahdollisimman hyvää jälkeä ja toivovat että se työ sitten koskettaisi jollain tavalla mahdollisimman montaa lukijaa.
Laumautuminen on meille lajityypillistä, niin että eikähän se "voimavarojen karsinointi" jatku edelleen.
