Timo Kokkila möi ensimmäisen sarjakuvansa 15-vuotiaana
Kun hra Lomapäivä nyt veti minut tähän mukaan, niin kommentoidaan sitten...
Ekat sarjikseni julkaistiin tosiaan 1976 Etelä-Pohjalaisessa paikallislehdessä, kun olin n. 15 v. Mutta ajat olivat silloin toisenlaiset. Suomalaisia sarjakuvia oli harvassa, ja lehti oli heti kiinnostunut kun omalta levikkialueelta löytyi sarjakuvaharrastaja. Sama juttu astetta isomman maakuntalehden kanssa 2-3 vuotta myöhemmin. Huomattavasti vaikeampaa nykyään, ja kilpailu on paaaljon kovempaa. Tuosta kesti 15-20 vuotta siihen että päädyin erilaisten kriisien kautta ammattimaiseksi sarjakuvantekijäksi. Opiskelin, olin muissa töissä yms. siinä välillä. Sarjakuva pysyi koko ajan harrastuksena ja jopa puoliammattina, mutta ansaitsemismielessä se oli marginaalista (ja on välillä vieläkin).
Suosittelen tekemään lyhyitä sarjiksia, jotka jaksaa tehdä kunnolla loppuun asti. Samalla voi kokeilla eri tyylejä ja välineitä juuttumatta samaan projektiin vuosikausiksi. Pienlehdistä on hyvä aloittaa, tai sitten omien lehtien tekemisestä. Paikallislehdet, ammattilehdet... lehtiä riittää, mutta jokaisella on omat vaatimuksensa siitä mitä ne haluavat sivuilleen. Paikallislehti voi hyvin innostua kömpelöstikin piirretystä sarjasta, joka käsittelee omaa paikkakuntaa tai sen historiaa. Mutta tuskin vaikkapa tietokonepelaamista käsittelevästä sarjasta, vaikka se olisi miten hienosti piirretty.
Albumin tekeminen on niin iso työ, että vaikea suositella semmoista ihan ekaksi hankkeeksi...
Toki hyvä ja erittäin suositeltava harrastus on tehdä sarjakuvia omaksi huvikseen. Siinä oppii paljon kirjoittamisesta ja piirtämisestä, eikä maksa paljon. Eikä ole paineita miellyttää ketään. Ja jos asiat joskus loksahtavat kohdalleen, tuotoksia voi toki julkaistakin.