Unicef: Manga-sarjakuvissa yhä lapsipornoa (HS)

[Jukka Koivusaari]

Ah, sensurointi on jo tapahtunut. 

Timo

  Nyt kun vielä viimein saataisiin ankanpojille ne housut jalkaan.

[Curtvile]

Unicefilla on jalot tarkoitusperät mutta asia saa outoja outoja piirteitä.
Kai kaikki tietävät tapauksen Christopher Handley?
jos ette lukeekaapa newsaraman artikkeli sillä miestä uhkaa 20 vuoden vankeustuomio mangan takia

ne jotka alkavat lauseella "mutta ne nyt on tyhmiä jenkkejä..." harkitkoot silti hetken.
CBLDF ei syntynyt tyhjästä eikä ole turha instanssi.
Ei olisi aina tässäkään maassa pahitteeksi.

[Reima Mäkinen]

Unicefilla on jalot tarkoitusperät mutta asia saa outoja outoja piirteitä.
Kai kaikki tietävät tapauksen Christopher Handley?

No, nyt tiiän. Ikävää, onneksi meillä ei vielä ole tilanne mennyt noin pahaksi. Missasin aikanaan tuon säikeen otsikkouutisen, mutta voisin sitä silti hieman kommentoida.

Ällistyin kyllä hieman lukiessani viime kesän Suomen Kuvalehteä jossa oli jonkin sortin kuvauutinen kesäkuussa tapahtuneesta Akihabaran massamurhasta. SK oli muista medioista poiketen otsikoinut juttunsa korostaen sitä että tappaja oli mangafani. Alkuperäinen kytkös tuli sen kautta että äijää pidettiin jokin sortin otakuna, hikikomorina tai syrjäytyneen. Tyypin kotoa oli löytynyt tiemmä noin 6 mangapokkaria ja jos hänestä jotain kuvailevaa määrettä olisi voinut käyttää niin pätkätyöläinen olisi ollut paras.

Mitä mangan lapsipornoon tulee, niin sellaiseksi voidaan ehkä laskea vähäpukeisten tyttöjen (minkä ikäisiä... noin 16-18v lienevät?) valokuvat joita poikamangalehdissä julkaistaan.

Itse olen sitä mieltä että piirretty ei ainakaan täysin vastaa valokuvaa tai livekuvaa joten sitä ei tulisi tuomita lapsipornona (vaikka kyseiset tuotteet vastenmielisiä ovatkin).

Varsinaisesti sarjakuvan (pornomangan) suhteen ongelma on ainakin kahtalainen. Otaku-piireissä tuntuu olevan vallalla pikkutyttöjen ja pikkusiskojen ihailu (Yotsubato on tästä vain yksi esimerkki). Siis ihan noin muuten vaan. Ei siinä mitään, lapset on kivoja ja hassuja, mutta joissain kertomuksisa tämä tendenssi menee selkeästi sinne pedofiilistelyn puolelle.
Naispuolisille otakuille on sitten niitä yaoi ja yuri -juttuja joissa toinen pojista on suurin piirtein lapsi. (Näitä on hieman yllättäen käännetty myös amerikan kielelle)

Pornomangan puolella ongelma on se mistä usein puhutaankin eli naishahmot piirretään hyvin nuoren näköiseksi. Minun piti kanssa tiedustella tätä asiaa tullista kun hamusin aineistoa Mangan värit -kirjaani varten (pornossa värit tuovat kuviin tiettyä lisäarvoa). En sitten lopulta jaksanut alkaa asiaa, eli Tullin kantaa selvittää.
Sen verran kuitenkin kuumotteli riski jäädä kiinni lapsipornon maahantuonnista että yritin valita sämplet sillä mielellä että piirroksissa esiintyvät neidit näyttäisivät edes jotenkin täysikäisiltä. Tehtävä oli lähes mahdoton ja onnistuin siinä vain osittain. Erinäisille seksuaalivähemmistöille suunnattua tarjontaa tuntuu olevan S/M:stä ja eläinakteista aina vanha setä-pikkutyttö lemmenleikkeihin. Näitä genejä myös yhdistellään vapaasti. Aina alaikäisten kanssa kuvissa ei ole mukana aikuisia vaan tytöt (jotka usein ovat myös näitä mielikuvitusolentoja tai robotteja) saatetaan piirtää hyväilemään toisiaan. Omakustanne pornossa (doujinshi) ei taida olla juuri toivoa löytää matskua jossa hahmot olisivat aikuisen näköisiä.

Henk. koht. tämmöinen pedo-matsku ei yhtään nappaa. Siitä tulee paha olo ja koko asian mieluiten unohtaisi. (Sinänsä mielenkiintoista että tässä iässä vielä kykenee kuvien äärellä näin pöyristymään)
Voisihan sitä ajatella että Japani on yksi sellainen saareke missä vanhoista ajoista periytyvät rempseämmät seksitavat ovat edelleen nähtävissä. Maailmassa on paljon korjattavaa ja siihen kai Unicefkin pyrkii. Näkis vaan miten tällaiset tavoitteet fiksusti toteutetaan...

[Curtvile]

Mangan seksuaalista puolta käsittelevistä ketjuista tämä lienee oikein:
Tokio sitten alkaa esittää rajoituksia sisällölle, tekijät vastustavat

bleeding coolin linkistä kävi ilmi myös Christopher Handleyn tuomio. Mangoista.

Jotta asian saa asetettua oikeisiin mittä suhteisiin:
Rapelay peli kaikille lievästi häiriintyneille, Japanista CNN uutisoi

ja sillä aikaa länsimaissa: pikkusiskon voi myydä bileseksiksi

[Reima Mäkinen]

Tokio sitten alkaa esittää rajoituksia sisällölle

Ei ala. Tai ei ainakaan toistaiseksi. Jos tulkitsin oikein, asian pauhominen jatkuu kesäkuussa.

Edellinen  vähän vastaava kohu nähtiin 90-luvulla. Se liittyi väkivaltaan mangassa ja ns. otakumurhiin. Sensuurivaateet johtivat tuolloin sarjakuvantekijöiden ammattijärjestön perustamiseen. Eikä silloin lopulta sen enempää menty mihinkään sensuuritoimiin.

Mielenkiintoista miten Japanissa maan ja kaupunkien nokkamiehet näitä asioita heiluttaa suuntaan ja toiseen. Vielä muistetaan mangamyönteinen otaku PM Aso ja nyt on sitten tapetilla tämä tiukkapipo Tokion kuvernööri.

[Sanjo]

Se että sarjakuvan nähdään olevan yhä niin voimakas että sillä on suurempi tai rinnastettava vaikutus yhteiskunnassa kuin vaikkapa ennaltaehkäisevällä mielenterveyshoidolla tai sosiaalisten taitojen opettamisella on aika villiä.

Ehkä näin onkin, kumma vaan miten vain vaarallisuutta korostetaan.

Veikkaan että tuo on vain sitä kustannustehokasta "maailmanparantamista", kohkaaminen on helppoa, kieltämisestä tulee hyvä mieli ja jos tiukkaa tekee ei maksa mitään jos resurssit ei riitä kiellon valvomiseen.

Ennaltaehkäisevällä mielenterveyshoito tai sosiaalisten taitojen opettaminen vaativat oikeita investointeja, niin ja mikä pahinta sitä että joku joutuisi ihan oikeasti töihin.

Lisäksi moraalipaniikit antavat ihanan kuvan että tuolla jossain on pahantekijöiden leegio joka turmelee nuorisoa, maailma on niin paljon selkeämpi ja vähemmän satunnaisen oloinen kun oma heimo ja pahojen heimo, ja sitten kun kurittaa pahojen heimoa voi tanssia piirissä ja juhlia voittoa.

Kyllä luulen että moni vetää mangan ja kyseenalaisen materiaalin väille yhtäläisyysmerkit. Lieneekö taustalla Hesarin ja muiden totuudentorvien tiedotus. Muistan aikanaan Record of Lodoss War fantasiamangaa divariin kiikuttaessani huumoripitoisen sattumuksen kun divarinpitäjä esitti paheksuntansa moisesta "pedofiiliryönästä" (kyseessä on varmaan laimein Sormusten Herra tyylinen sarjakuva ikinä)  mutta kuitenkin osti pokkarit ja pisti ne myyntiin.  

[mlang]

Katsoin eilen Ruotsin TV:n uutisia, ja Ruotsissa on kuulemma eräs japanilaisen sarjakuvan tuntija ja kääntäjä (Simon Lundström) saanut sakkoja lapsipornon hallussapidosta — syynä nimenomaan japanilaiset sarjakuvat.

Tuntuu hiukan liioittelulta, että pelkistä piirroksista tuomitaan rangaistukseen. Uhria teossa ei ole, eikä piirrettäessä liene tehty rikosta. Sananvapauden kannalta aika jännittävä tuomio.

Joku asiantuntija tunnistanee, mistä sarjakuvasta on kysymys (ja postasinko edes oikeaan ketjuun).

Uutisen otsikko: "Dagsböter för nakna barn i serietidning". Linkki uutiseen, mutta en tiedä, kauanko se on näkyvissä (FLV-tiedostona, tekstinä).

[Mon of Olay]

Joku asiantuntija tunnistanee, mistä sarjakuvasta on kysymys (ja postasinko edes oikeaan ketjuun).

Uutiskuviin valitut kuvanäytteet olivat lähinnä Dragon Ballia, ja myös Video Girl Ai taisi siellä välähtää. Hulluja nuo ruotsalaiset.   

[Reima Mäkinen]

Joku asiantuntija tunnistanee, mistä sarjakuvasta on kysymys (ja postasinko edes oikeaan ketjuun).

Siirsin kuitenkin tän tänne. Uutisessa ei nimittäin ollut mielestäni mitään yotaa, shotaa tai yuria, eli sellaista mikä Japanissa luokiteltaisiin erotiikaksi tai porreksi. Jaksoin katsoa pätkän vain kerran, niinpä mullekaan ei jäänyt siitä mielen kuin Videogirl Ai ja DB. Edellisessä on mielestäni, mitä sitä alkua seurasin, vain kevyttä mielikuvitushahmon hiplausta eli pettingiä. Varmaan se videotyttö Ai oli siinä myös 16 tai yli.
Strömbergiä jutussa haastateltiin muutamaan otteeseen. Huvittavaa oli se kun tältä sakotetulta kääntäjä Lundströmiltä kysyttiin että mitä ne hahmot siinä sarjassa oikein tekee. Vastaus oli että seisovat. Eli kyseessä ei ainakaan jutun perusteella olleet mitkään e"toimintamangat". Näytettiinhän siinä myös työpöydällä olevaa konetta/monitoria jossa oli jotain animea, eli mistä sitä tietää mitä torrentteja kääntäjän kovolta löytyi?

Mutta noin ylimalkaan minusta vaikutti siltä että Pelastakaa lapset oli vain halunnut nostaa tämän kysymyksen esiin ja sitten piti saada syntipukiksi joku jolla oli paljon mangaa kotona. Tämä tulkinta saattaa olla vääräkin, sillä siinä haastatetltiin pariakin Räddä barnen -järjestön edustajaa. Muistuttaa kyllä vähän meidän omaa DB-kohua, mutta vähän epäselväksi jäi että kuka sen syytteen oli alunperin nostanut. Jutussa mainittiin myös joku ruottalaisten oma mangasensuurikeissi noin 15 vuoden takaa?

Periaatteessahan jos se haluais tehdä tosta sananvapausjutun niin se Lundström voisi ehkä yrittää haastaa muita kunnianloukkauksesta? Vai manittiinko jutussa että Ruotsin lainsäädäntö rinnastaa piirretyn ja kuvatun lapsipornon. Siis että kyse olisi samasta mitä täällä DB-kohun jälkimainingeissa yritettiin?

[Aura]

Käsitin että asian tiimoilla on Suomessa yhä käynnissä jotain. Tietääkö kukaan liittyykö  tämä kirjoitus vielä ajankohtaisiin asioihin? Löysin linkin Anikista.

Kuinka iso uhka piirroshahmojen oikeudet sitten olisivat ns tavalliselle sarjakuvaharrastajalle? Asiat kun aina vedetään ääripäästä toiseen, ja DB kohun aikanakin yritettiin leimata kaikki mangaharrastajat pervoiksi. Kai se voisi tapahtua uudestaankin.

Tähän liittyy epäilemättä uhkia, jos asioita ajavat henkilöt, jotka eivät tiedä mangasta tai sarjakuvasta mitään vaan toimivat sen pohjalta että "heillä on käsitys että". Tai jos teineille suunnatut mangat (joissa luonnollisesti on henkilöinä teinejä) kielletään, niissähän usein käsitellään asioita hieman realistisemmin kuin Comics Coden aikaisissa tervehenkisissä kuwasarjoissa tytöille. Tai jos se pahin toteutuu, eli sarjakuvaa aletaan vaatia kiellettäväksi piirrostyylin perusteella: "Joo, se hahmo on muka 24, mutta se näyttää alaikäiseltä kun se on tota magnatyyliä..."

[Aura]

Pakko laittaa tämä tänne ennen kuin valun nukkumaan, vaikka tämä ehkä turhaa onkin... Tajusin juuri, miksi tällaiset sarjakuvia koskevat jutut huolestuttavat ihan erityisesti.

Moni muukin on varmasti huomannut sen että vaikka piirroskuvia usein väheksytään, ne aiheuttavat silti ihmisissä todella voimakkaita reaktioita. Myös niissä, jotka eivät tällaisia piirrettyjä kuvia harrasta. Ja tämän takia sorrutaan helposti ylilyönteihin: jos nyt on tarkoitus hävittää piirretty lapsiporno, voi pian käydä niin että kaikki Ranmaa lukevat leimataan rikollisiksi.

Ehkä tämä ylireagointi johtuu siitä, että sarjakuvien pitäisi monien mielestä - ehkä vain alitajuisesti - olla jollain lailla viattomia. Jotenkin voisi kuvitella, että näytellyssä nuortensarjassa poseeraavat vähäpukeiset hahmot eivät herätä samanlaisia reaktioita kuin vastaava kuva mangahahmosta. Miksi näin sitten on, en tiedä ja se ei kuulu tähän ketjuun, mutta selittäisi ehkä jotain.

Mutta osaako joku fiksumpi sanoa, onko siitä merkkejä että läpi yritetään kaikessa hiljaisuudessa runnoa jotain sellaista jota ei missään nimessä pitäisi?

[Timo Ronkainen]

Moni muukin on varmasti huomannut sen että vaikka piirroskuvia usein väheksytään, ne aiheuttavat silti ihmisissä todella voimakkaita reaktioita. Myös niissä, jotka eivät tällaisia piirrettyjä kuvia harrasta.

Aivan, lainaan Otto Sinisaloa, joka kirjoitti enemmän kuin osuvasti:

Väitetään, että sarjakuvaa pidetään harmittomana taidemuotona. Väitetään, että sarjakuva on edelleen suuren yleisön silmissä viihteellistä, lapsille ja nuorille suunnattua ajanvietettä. Tämä ei pidä paikkaansa. Piirretty kuva on vaarallinen ja kiihottava väline, varsinkin siksi, että suuri yleisö ei osaa lukea kuvia.

Osut ehkä oikeaan osittain ainakin siinä että:

sarjakuvien pitäisi monien mielestä - ehkä vain alitajuisesti - olla jollain lailla viattomia

Miksi? Hitto, samaa asiaa haettiin jo vuonna 1954 Werthamin aikoihin.
Kokonaista ilmaisumuotoa ei voi tuolla tavoin rajoittaa. Sama kuin toivoisi kirjallisuuden olevan aasta ööhön sisäsiistiä ja kaikelle kansalle ja kaikille ikäluokille sopivaa. Ilmaisumuodon spektri on laaja ja siihen mahtuu kaikkea, lastensarjakuvista pornoon, vakavasta taiteesta kepeään viihteeseen, yhteiskunnallisesta satiirista taiteelliseen itseilmaisuun, graafisesta runoudesta mainoksiin ja mitä vielä.

Mutta osaako joku fiksumpi sanoa, onko siitä merkkejä että läpi yritetään kaikessa hiljaisuudessa runnoa jotain sellaista jota ei missään nimessä pitäisi?

En ole fiksumpi, joten en osaa sanoa. Itselle ei ole tullut merkkejä moisesta. Ei ainakaan Suomessa. Toivon että ei olisi niin. Fahrenheit 451.

Edit: outoja typoja.

Timo

[Jari Lehtinen]

Sosiaalidemokraattisella järjestelmällä on taipumus aktiivisesti ei-rohkaista potentiaalisesti haitallisia toimintoja. Otetaan tämä tosiasiana, niin meillä on samalla vastaus. Sen nimi on vero.

Aivan kuten on makeisvero, tupakkavero, alkoholivero ja aikoinaan huvivero, otetaan käyttöön 1970-luvun ehdotus sarjakuvaverosta.

[Timo Ronkainen]

Hähää... mangavero 

Timo

[Jari Lehtinen]

Onneksi lastensuojelijoilla näyttää olevan liittolaisia tärkeässä kamppailussaan taidetta vastaan: uusnatsit.

En pelleile. Sanna Rayman Svenska Dagbladetissa 1.8.:

"Under kulturhuvudstadsåret 1998 led stockholmarna ingen brist på kulturella happenings. Stan var full av utställningar, föreställningar, tillställningar och kanske rentav en och annan vanföreställning. I utbudet återfanns utställningen Soft Core på Historiska museet, som bestod av svartvita bilder på nakna unga pojkar, fotograferade av Donald Mader. Chefen för Historiska, Jane Cederqvist, ångrade djupt att hon upplåtit plats åt Kulturhuvudstadsårets arrangörer, som vägrade gå henne till mötes och plocka ner bilderna.

–Jag vill inte ha dem i mitt museum, Jag trodde att det skulle bli en konstutställning, men detta är barnporr, sade hon till Aftonbladet. (31/5 1998). Cederqvist fick stöd av Josephine Adaktusson på barnrättsorganisationen Ecpat Sverige. –Det här är inte kultur. Det är inte oskyldiga bilder på nakna barn, det finns en klar sexuell anspelning, förklarade hon.

En kille satt på en stol. En annan stod upp i profil, med blicken vänd mot kameran. Jovisst, ibland syntes kön. Men porr? Säkert såg Donald Mader detta, men den klara sexuella anspelningen gick mig förbi. Diskussionerna kring barnporr är problematiska eftersom de kräver att vi bestämmer oss för vad som är sexuellt och inte. Och sådant sitter, liksom skönheten, ofta i betraktarens öga. Där jag bara ser naket, ser någon annan regelrätt pornografi.

Soft Core fick ett abrupt slut när nynazister förstörde bilderna och efterlämnade ett antal flygblad om att attentatet skulle ses som en gärning ”till kulturens försvar” eftersom ”destruktiv och degenerad ’konst’ dominerar kulturhuvudstadsåret”.

Suomeksi: Kun Tukholma oli kulttuuripääkaupunki 1998, järjestettiin Historiska Museetissa valokuvanäyttely, jonka kuvissa alastomat lapset seisoivat tai istuivat tuoleilla. Historiskan päällikkö (!) ja lastensuojelu julistivat näyttelyn lapsipornoksi.  Näyttely sai absurdin lopun, kun uusnatsit ryntäsivät paikalle, tuhosivat kuvat, ja jättivät jälkeensä lentolehtisiä, joissa tuomittiin rappiotaide.

Äskettäisen käräjäoikeuden tuomion ovat tuominneet nyt Ruotsin Journalistiliitto ja Ruotsin Piraattipuolue.