Unicefilla on jalot tarkoitusperät mutta asia saa outoja outoja piirteitä.
Kai kaikki tietävät tapauksen Christopher Handley?
No, nyt tiiän. Ikävää, onneksi meillä ei vielä ole tilanne mennyt noin pahaksi. Missasin aikanaan tuon säikeen otsikkouutisen, mutta voisin sitä silti hieman kommentoida.
Ällistyin kyllä hieman lukiessani viime kesän Suomen Kuvalehteä jossa oli jonkin sortin kuvauutinen kesäkuussa tapahtuneesta Akihabaran massamurhasta. SK oli muista medioista poiketen otsikoinut juttunsa korostaen sitä että tappaja oli mangafani. Alkuperäinen kytkös tuli sen kautta että äijää pidettiin jokin sortin otakuna, hikikomorina tai syrjäytyneen. Tyypin kotoa oli löytynyt tiemmä noin 6 mangapokkaria ja jos hänestä jotain kuvailevaa määrettä olisi voinut käyttää niin pätkätyöläinen olisi ollut paras.
Mitä mangan lapsipornoon tulee, niin sellaiseksi voidaan
ehkä laskea vähäpukeisten tyttöjen (minkä ikäisiä... noin 16-18v lienevät?) valokuvat joita poikamangalehdissä julkaistaan.
Itse olen sitä mieltä että piirretty ei ainakaan täysin vastaa valokuvaa tai livekuvaa joten sitä ei tulisi tuomita lapsipornona (vaikka kyseiset tuotteet vastenmielisiä ovatkin).
Varsinaisesti sarjakuvan (pornomangan) suhteen ongelma on ainakin kahtalainen. Otaku-piireissä tuntuu olevan vallalla pikkutyttöjen ja pikkusiskojen ihailu (Yotsubato on tästä vain yksi esimerkki). Siis ihan noin muuten vaan. Ei siinä mitään, lapset on kivoja ja hassuja, mutta joissain kertomuksisa tämä tendenssi menee selkeästi sinne pedofiilistelyn puolelle.
Naispuolisille otakuille on sitten niitä yaoi ja yuri -juttuja joissa toinen pojista on suurin piirtein lapsi. (Näitä on hieman yllättäen käännetty myös amerikan kielelle)
Pornomangan puolella ongelma on se mistä usein puhutaankin eli naishahmot piirretään hyvin nuoren näköiseksi. Minun piti kanssa tiedustella tätä asiaa tullista kun hamusin aineistoa Mangan värit -kirjaani varten (pornossa värit tuovat kuviin tiettyä lisäarvoa). En sitten lopulta jaksanut alkaa asiaa, eli Tullin kantaa selvittää.
Sen verran kuitenkin kuumotteli riski jäädä kiinni lapsipornon maahantuonnista että yritin valita sämplet sillä mielellä että piirroksissa esiintyvät neidit näyttäisivät edes jotenkin täysikäisiltä. Tehtävä oli lähes mahdoton ja onnistuin siinä vain osittain. Erinäisille seksuaalivähemmistöille suunnattua tarjontaa tuntuu olevan S/M:stä ja eläinakteista aina vanha setä-pikkutyttö lemmenleikkeihin. Näitä genejä myös yhdistellään vapaasti. Aina alaikäisten kanssa kuvissa ei ole mukana aikuisia vaan tytöt (jotka usein ovat myös näitä mielikuvitusolentoja tai robotteja) saatetaan piirtää hyväilemään toisiaan. Omakustanne pornossa (doujinshi) ei taida olla juuri toivoa löytää matskua jossa hahmot olisivat aikuisen näköisiä.
Henk. koht. tämmöinen pedo-matsku ei yhtään nappaa. Siitä tulee paha olo ja koko asian mieluiten unohtaisi. (Sinänsä mielenkiintoista että tässä iässä vielä kykenee kuvien äärellä näin pöyristymään)
Voisihan sitä ajatella että Japani on yksi sellainen saareke missä vanhoista ajoista periytyvät rempseämmät seksitavat ovat edelleen nähtävissä. Maailmassa on paljon korjattavaa ja siihen kai Unicefkin pyrkii. Näkis vaan miten tällaiset tavoitteet fiksusti toteutetaan...