Ehkä ei niin pieni kysymys, mutta:
Moni varmaan suoralta kädeltä sanoo, että sarjakuva on mediana aivan mahtava eikä ole asioita ja tarinoita, joita sarjakuvalla ei voisi kuvata toimivasti. Mutta onko asia oikeasti näin?
Onko olemassa genrejä, joihin sarjakuva ei koske? Onko jotain kerrontametodeja, jotka toimivat vain liikkuvassa kuvassa, yksittäisissä kuvataideteoksissa tai kirjallisuudessa, mutta ei niiden "välimuodossa" sarjakuvassa?
Supersankarithan olivat pitkään vain sarjakuvien maailmaa. Sitä ennen sankareita oli toki esiintynyt mm. kansalliseepoksissa ja muussa klassikkokirjallisuudessa, mutta nykyisenlaisia supersankareita nähdään vieläkin lähes yksinomaan sarjakuvina ja elokuvina, joiden tähdiksi sankarit käsittääkseni 60-luvulla alkoivat pikku hiljaa päästä. Vielä uudempi supersankareita käyttävä media on pelimaailma.
Mutta ihmettelenpä vain ääneen: miksei Batmanista ole proosaa tai runokokoelmia? Pitääkö kirjallisuus sarjakuvan teemoja ja tarinoita jotenkin lapsellisina tai muuten vain sopimattomana pelkin sanoin kerrottavaksi? Voiko kyse olla vain elitismistä?
Ja ennen kaikkea, onko sarjakuvien tai muiden taiteen alojen kohdalla nähtävissä vastaavanlaista tiettyjen aihepiirien sorsimista?
Kiitos ja korjatkaa asiavirheitäni ahkerasti.
