Oletko sä jumpannut kättäsi? Piirtäjän käsi on kuin telinevoimistelija tai akrobaatti, sen pitää taipua joka suuntaan ihan eri tavalla kuin tavallisten ihmisten kädet.
Kiitos, hyviä neuvoja taasen!

Pallo on jo hallussa ja olen pitänyt lämmintä ranteessa, myös öisin. Ihan omasta tyhmyydestä ja huonosta muistista johtuen en pitkään tajunnut enkä muistanut jumpata tarpeeksi, ja usein työhön upotessa tauon muisti vasta sitten kun vahinko oli jo tapahtunut. Sitä paitsi sain rasitusvammoista kunnollisia neuvoja vasta opiskeluaikana, ja siinä vaiheessa jo peloteltiin että ne voivat kroonistua. Niin, ja en tiedä miten yleistä tämä on tai miten paljon vaikuttaa asiaan, mutta mulla on ylitaipuvat nivelet, ja kuulemma niitä ei saisi rasittaa taivuttamalla kun taipuvat muutenkin liikaa. Olen saanut välillä todella ristiriitaisiakin ohjeita, yksi venytys mitä joskus käskettiin tehdä olikin fysioterapeutin mielestä kiellettyjen listalla. Käsituista tuntui tulevan käsi kipeäksi, ja sekin jäi hämäräksi ovatko ne enemmän hyödyksi vai haitaksi.
Kuulemma selän kunto vaikuttaa myös käsien kuntoon. Sitten kun mulla on rahaa sijoitan ainakin oikealla korkeudella olevaan tietokonepöytään.
Rasitusvammat pitäisi ottaa paremmin puheeksi koulutuksissa, ellei parin vuoden sisään tähän ole jo tullut muutosta. Ne tuntuvat olevan kovin yleisiä, ja vielä yleisempää on ettei niihin osata/malteta kiinnittää ajoissa huomiota. Koulussa meillä oli kyllä heti stressinhallintatuokio, mutta itsensä pitämisestä fyysisesti työkykyisenä ei ollut paljoakaan puhetta. (Tai jos oli, missasin sen täysin.)

Mahdollisimman monen nuoren piirtäjän soisi säästyvän niiltä samoilta virheiltä mitä itse teki.
Jännetuppitulehdus on kieltämättä ikävä tila mutta muista: aikaa.
1 800 sivuinen tarina tehdään sivu kerrallaan ja kuten Roomaa, ei päivässä.
Juu, yritän muistaa. Tässä on vain tuhlannut jo niin paljon aikaa, että on hirveä tarve saada jotain tehtyä.

Pitkiä sarjoja piirsin viimeksi teininä, sitten iski blokki.