Sarjakuvantekijä: Kerro murheesi

[Aura]

No mulla on lisämurheenaiheena se että olen kyllä laittanut töitäni esille, mutta ne eivät silti ole ottaneet koskaan kunnolla tuulta alleen. Mutta monella muulla on sama tilanne, joten sinänsä kyseessä on yleismaailmallinen murhe.

[pertti jarla]

No mulla on lisämurheenaiheena se että olen kyllä laittanut töitäni esille, mutta ne eivät silti ole ottaneet koskaan kunnolla tuulta alleen.

Tuosta tuli mieleeni, että kun Karl-Barks-Stadt oli kuukauden kotimaisena Iltiksessä, mulle kerrottiin jälkikäteen että se sai ihan hyvät palautteet, mutta ylivoimaisesti eniten yleisökehuja oli saanut sinun kotimaisesi. Mutta ehkä tarkoitat nyt jotain muuta.

[Aura]

Tuosta tuli mieleeni, että kun Karl-Barks-Stadt oli kuukauden kotimaisena Iltiksessä, mulle kerrottiin jälkikäteen että se sai ihan hyvät palautteet, mutta ylivoimaisesti eniten yleisökehuja oli saanut sinun kotimaisesi. Mutta ehkä tarkoitat nyt jotain muuta.

Totta, se sai hyvää palautetta vaikka olikin hirvittävän amatöörimäisesti piirretty ottaen huomioon tekijän iän. Mutta onhan siitä jo kymmenen vuotta aikaa, ja silloin manga oli vielä niin uusi asia että osasyy taisi olla siinä. Pseudoa vihaavia mangateinilaumojakaan ei vielä ollut olemassa.

[Tero Mäntylä]

No mulla on lisämurheenaiheena se että olen kyllä laittanut töitäni esille, mutta ne eivät silti ole ottaneet koskaan kunnolla tuulta alleen. Mutta monella muulla on sama tilanne, joten sinänsä kyseessä on yleismaailmallinen murhe.

Jos se, mitä sarjakuvataiteilijana haluat, on se että työsi ottaisivat kunnolla tuulta alleen, niin haukut itseäsi aina aivan vääristä syistä.

Sinä olet personaallinen ja hyvä piirtäjä. Sarjakuvallinen kerronta tuntuu kaikkien töittesi perusteella tulevan sinusta ulos luonnostaan. Visuaalisen ja kerronnallisen puolen sinä hallitsen loistavasti. Sen perusteella mitä olen töitäsi seurannut, ongelma on enemmän siinä mitä näillä taidoillasi kerrot. Kaikki työsi tuntuvat saavan lukijan hyvälle tuulelle. Jos jostain yksittäisestä asiasta muistaisin työsi niin yli-innokkaista hahmoista. Kaikki mitä muistan sarjakuvistasi on se että ne on puhdasta Auraa. Mutta en muista sinulta yhtään sarjakuvaa joka olisi jäänyt mieleen tarinana tai sen osalta mitä yrität sanoa. En muista saaneeni sarjakuvistasi muuta tunnetta kuin positiivisuuden, missä sinällään ei ole mitään vikaa, mutta ... muitakin tunteita ja sävyjä voisi tarinoissasi esiintyä. Linnunpelätin tarina taitaa olla monipuolisin tarina minkä muistan sinulta.

Pseudoa vihaavia mangateinilaumojakaan ei vielä ollut olemassa.

Rehellisesti en usko, että pseudoa vihaavilla mangateinilaumoilla on mitään vaikutusta siihen ottaisiko työt tuulta alleen. Älä välitä niistä. Aina on joku joka ei pidä töistäsi. Et sinä heille sarjakuviasi tee. Varmasti silloin oli ihan yhtä paljon, jos ei enemmän, aikuisia sarjakuvaaharrastajia jotka suhtautuivat hyvin kielteisesti mangaan ja kaikkiin vaikutteisiin mangan suunnalta.

[Aura]

Sen perusteella mitä olen töitäsi seurannut, ongelma on enemmän siinä mitä näillä taidoillasi kerrot. Kaikki työsi tuntuvat saavan lukijan hyvälle tuulelle.

Tuo on kyllä hyvä pointti, en tiedä onko ongelma enemmän siinä etten osaa vakavia tarinoita vai siinä ettei niille ole ollut tilaa. Yritän nyt sen pitkän nettisarjiksen kanssa vakavampaa juonta, sillä siitä on hyvin pitkä aika kun viimeksi tein mitään pitempää. Pitkä tarina kun on ainoa joka on nyt tuntunut sujuvan luonnostaan.

Ja se on ongelma kaikille niille, jotka haluavat pitkiä tarinoita tehdä: millä ihmeen ajalla? Ja rahaa niistä ei ainakaan saa.

[Tero Mäntylä]

Tuo on kyllä hyvä pointti, en tiedä onko ongelma enemmän siinä etten osaa vakavia tarinoita vai siinä ettei niille ole ollut tilaa. Yritän nyt sen pitkän nettisarjiksen kanssa vakavampaa juonta, sillä siitä on hyvin pitkä aika kun viimeksi tein mitään pitempää. Pitkä tarina kun on ainoa joka on nyt tuntunut sujuvan luonnostaan.

Kävin katsomassa tuota Miron-sarjista ja se vaikutti luopaavalta. En ehtinyt lukemaan kunnolla mutta jäi sellainen kuva että ehtikö se edetä oikeastaan mihinkään vielä.

Ja se on ongelma kaikille niille, jotka haluavat pitkiä tarinoita tehdä: millä ihmeen ajalla? Ja rahaa niistä ei ainakaan saa.

Murehdit vähemmän jälkesi laatua? Kai siihenkin aikaa kuluu. Raha kysymykseen en ota kantaa, mutta minulla on sellainen tunne että rahan saantia helpottaa jos luottaa edes jollain tasolla itse siihen mitä tekee.

[Aura]

Murehdit vähemmän jälkesi laatua? Kai siihenkin aikaa kuluu.

Ton nettisarjan kanssa jouduin tinkimään jäljestä että pystyn edes jotenkin saamaan sitä tehtyä. (Tärkeintä on kokeilla toimiiko se sarjakuvana.) Mitä piirrosjälkeen tulee, olen huomannut että sillä on usein valitettavan iso merkitys.

[Aura]

Ton nettisarjan kanssa jouduin tinkimään jäljestä että pystyn edes jotenkin saamaan sitä tehtyä. (Tärkeintä on kokeilla toimiiko se sarjakuvana.) Mitä piirrosjälkeen tulee, olen huomannut että sillä on usein valitettavan iso merkitys.

Ja nyt tajusin että toi mun äskeinen viesti oli vähintäänkin ristiriitainen. En tiedä kuinka monelle muulle tämä on tuttu tilanne: stripit ja parin sivun jutut eivät tunnu toimivilta tai helpoilta tehdä, ja pitkä tarina tuntuu siltä omalta jutulta joka sujuu. Sitten sitä haluaisi tehdä pitkää ja siihen ei kuitenkaan ole kunnolla mahdollisuutta.

Siksi halusin kokeilla tuota pitkää sillä tyylillä etten välitä piirrosjäljestä, tehdä sitä vain rennosti, mahdollisimman vähällä vaivalla, ja toivoa että siinä samalla myös oppii jotain kun ei pingota jatkuvasti. Onhan sitä nopeasti tehtyjä sarjakuvia, jotka näyttävät hyvältä, se vain vaatii taitoa.

[JJ Naas]

Ja nyt tajusin että toi mun äskeinen viesti oli vähintäänkin ristiriitainen. En tiedä kuinka monelle muulle tämä on tuttu tilanne: stripit ja parin sivun jutut eivät tunnu toimivilta tai helpoilta tehdä, ja pitkä tarina tuntuu siltä omalta jutulta joka sujuu. Sitten sitä haluaisi tehdä pitkää ja siihen ei kuitenkaan ole kunnolla mahdollisuutta.

Sama juttu. Mitä lyhyempi, sitä vaikeampi. En osaa tiivistää enkä pelkistää.

Sitten sitä haluaisi tehdä pitkää ja siihen ei kuitenkaan ole kunnolla mahdollisuutta.

Heitä televisio mäkeen (jos et vielä ole tehnyt niin), silloin on enemmän aikaa.

[Aura]

Heitä televisio mäkeen (jos et vielä ole tehnyt niin), silloin on enemmän aikaa.

Ei mulla edes ole telkkaria, mutta verkkojohdon voisi silputa pieniksi palasiksi. Nyt mulla on jotenkin aikaa, joten piirrän tuota pitkää hurjaa tahtia. Mutta sitten kun/jos saan töitä ei välttämättä enää ole aikaa, jos saan oman alan töitä ei käsi varmasti kestä sitä että piirtää töiden jälkeen koko loppuillan.

[[kivi]]

Ja nyt tajusin että toi mun äskeinen viesti oli vähintäänkin ristiriitainen. En tiedä kuinka monelle muulle tämä on tuttu tilanne: stripit ja parin sivun jutut eivät tunnu toimivilta tai helpoilta tehdä, ja pitkä tarina tuntuu siltä omalta jutulta joka sujuu. Sitten sitä haluaisi tehdä pitkää ja siihen ei kuitenkaan ole kunnolla mahdollisuutta.

Tää on eri asteissaan tuttu tilanne kaikille jotka tekee sarjakuvaa työkseen: kertajulkaisulla ei elä, joten tarina pitää myydä ensi vaiheessa paloina ennen kuin se myydään kokonaisutena. Siihen pitää vaan keksiä erilaisia ratkaisuja joilla homma saadaan kannattamaan; lyhyiden tarinoiden tekijät tekevät strippiä, puolisivuista ja yksisivuista ensin lehdille, pitkien tarinoiden kanssa pitää joko löytää lehti joka voi tarjota vaikkapa 4-8 sivun jatkumon kerralla tai alkaa julkaista omaa sarjakuvalehteä.

Julkaisukanavien valinnassa kannattaa rohkeasti katsoa myös kotimaan rajojen ulkopuolelle.

Itse olen tehnyt melkein kaikki pitkät albumini ensin jatkosarjoiksi erilaisin kikkailuin; Nyt julkaisi Päällystakkia 2 sivua kerrallaan, IS julkaisi Parkkipaikkaa peräti 4 sivua kerrallaan, Saippuaa alkoi Contactorissa, jatkui IS:ssa ja sitten SK:ssa, novellikokoelma Lasikuula on suurimmalta osaltaan Ylioppilaslehden matskua...

Kun albumin perusrunko on kasassa, kiitos jatkuvien deadlinejen, ja siitä on saatu rahat pois, on hyvä hetki korjata kaikki virheet, siivota löysät pois ja antaa tarinalle se kokonaisuuden magia. Vaikka lopullinen albumi olisi sitten huomattavasti pdempikin, on perusosa työstä kuitenkin jo tehty ja maksettu.

Pelkkää sivumäärää on turha tuijottaa. Uudelleentaittamalla on mahdollista mydä 4-8 mangapokkarikoon sivua yhtenä eurooppalaisen standardin A4:nä, lopullista julkaisua varten ne voi purkaa ennalleen. Seuraavathan Alixin ja Blake&Mortimerinkin sivutaitot sellaista outoa muotoa jonka ajan sanomalehdet sarjakuvajatkiksille tarjosivat - samassa muodossa ilmestyivät yli satasivuiset Tintit jotka sitten karsittiin nykyiseen mittaansa värialbumeiksi. Kannattaa jo alun alkaen pyöritellä ruutusommitelmia paperilla sitä silmälläpitäen miten ne voi tarvittaessa uudelleentaittaa - mangan tapauksessa myös harkita kaikki liikesuunnat aukeamittain toimiviksi silloinkin kun lukusuunta on toinen.

Peruskauraa, sanois urheilutoimittaja. Aina löytyy tie, kun tahto on olemassa.

Kivi

[Aura]

Tää on eri asteissaan tuttu tilanne kaikille jotka tekee sarjakuvaa työkseen: kertajulkaisulla ei elä, joten tarina pitää myydä ensi vaiheessa paloina ennen kuin se myydään kokonaisutena.

Onko sellaisia lehtiä, jotka julkaisevat pitempiä pätkiä? Edes Suomen ulkopuolella?

Ihan suuruudenhullujahan omat ideat ovat, niihin tarvittaisiin säännölisesti ilmestyvä lehti, joka julkaisisi parikymmentä sivua kerralla, sekä lisää aikaa ja robottikäsi. Ei siinä auta edes ahkeruus tai useamman sivun ryttääminen samalle sivulle ennen albumijulkaisua.

[Curtvile]

Onko sellaisia lehtiä, jotka julkaisevat pitempiä pätkiä? Edes Suomen ulkopuolella?

on niitä, mutta vähän.
Malta.
Vuonna 2007 tehdyt kösikset alkavat vähitellen tulla ulos.
Osa jo 2011....

[Mikael Mäkinen]

on niitä, mutta vähän.
Malta.
Vuonna 2007 tehdyt kösikset alkavat vähitellen tulla ulos.
Osa jo 2011....

Mitä vihjailet?

Mainos mainos, Curtvilen kirjoittamia lehtiä ilmestyy ensi vuonna MKKEntertainmentilta useampikin kappale.

[Aura]

Osissa julkaisu... Jos julkaisuväli on harvemmin kuin kerran kuussa, tai sivuja kerrallaan vain pari, niin eihän sillä tyylillä kovin pitkiä juttuja kannata julkaista. Narullaa ilmestyi 8 kertaa vuodessa 4 sivun pätkissä, joten sinänsä siinä olisi ollut mahdollisuus jo koota hiukan pidempi tarina, mutta toive oli ettei tarina jatkuisi sillä julkaisuväliä oli liikaa. Ja eiväthän ne mun pikkupätkät koskaan toimineet.

Ainoa mahdollisuus lienee tehdä nettiin tai julkaista suoraan alpparina. Ehkä synnyn seuraavassa elämässä sellaiseen maahan ja aikaan jolloin sarjakuvateollisuus on paremmin käynnissä ja robottikädet on keksitty.