Sarjakuvantekijä: Kerro murheesi

[bats]

Sinänsä inhoan digitaalista infomaatiota, paljon mukavampi että piirrokset ovat fyysisesti läsnä.

Mä olen ihan samaa mieltä. Digitaalisuus on nykyään se standardi, mutta minusta fyysinen on parempi. Tämä nyt on vaan sellanen oma tunne mikä mulla on ollut aina. Digitaalisesti tekemistäni töistä tekee mieli tulostaa edes huonolaatuinenkin tuloste, joskus teenkin niin.

Ei ne työt ikinä ole "turvassa", voihan sitä tapahtua vaikka minkä maailman katastrofia, vaikka yhtä aikaa. Totta kai tärkeät kopioinnit pitää tehdä, mutta mulla ainakin se inhottava tunne, että mitä jos nää työt häviää on kuitenkin läsnä. Olen sanonut ennenkin tämän mutta investoin mieluummin aikakapseliin johon laitan työni, kuin mihinkään elämänpidennystoimenpiteeseen.

[Curtvile]

Muistan jonkun kertoneen jostain japanilaisesta piirtäjästä, joka tulipalossa menetti koko elämäntyönsä ja masentui siitä pitkäksi aikaa. En vain muista kenestä oli kyse.

jep ja Erik Larsen joka menetti kaikki noin 30 vuoden piirrokset luonnokset ja originaalit tulipalossa, luokkaa rapiat 1000-2000 sivua.
Niinpä hänen palon jälkeinen  magnum opuksensa Savage Dragon alkaakin päähenkilön herätessä tulipalon keskeltä ilman muistia kuka on ja mistä tulee.

tuttu menetti sarjakuvakokoelmansa 1000+ lehteä ja 200-300 albumia vesivahingon tehdessä niistä taas sellua.

[echramath]

Tosimieshän varmistaa datansa laittamalla kaksi kovalevyä RAID yköseen. Tällöin sama data kirjoitetaan molemmille levyille, jolloin toisen hajottua dataa ei menetetä, ei tarvitse itse muistaa varmuuskopioida eikä hidasta koneen toimintaa missään vaihessa. Terrori-iskujahan tämä ei kuitenkaan estä.

RAID ei ole varmuuskopiointiväline. Ihan oikeasti ei ole. Se mm. kuuntelee kuuliaisesti kaikkia käyttäjän komentoja, vaikka kaikkien tiedostojen poistamisen, jos niikseen tulee, eikä se auta silloinkaan, jos raidohjain saa päähänsä oksentaa koko levyn täyteen potaskaa. Joissain tilanteissa siitä toki saattaa olla iloa siinä mielessä, että levyrikko ei uhkaa sitten viimeisimmän varmistuksen tehtyjä tekeleitä ja muutoksia.

[bats]

Tuntuu että nykyään en saa mitään luovaa aikaan jos en ole koneella. Piirtäminenkin maistuu kuivalta paskalta jonka päällä on tuoretta koiran kusta.

Ei sitä kirjoittaakaan jaksa ilman konetta. Voi vittu, olen koneistunut. Vituttaa.

[Gothicus]

Voi vittu, olen koneistunut...

Ja lisäksi harvinaisen kova kiroilemaan.

[bats]

Harvinaista tuo minulta onkin.. Oli vain harvinaisen pas.. v-mä.. huono päivä.

[Anssi Rauhala]

Päivällä soi puhelin. Keikanantaja kysyy: "Ollaankos me puhuttu budjeteista?" No ei olla, mutta ajattelen, että kun sen kollegan kanssa oli puhuttu budjeteista silloin alkukesästä, niin nyt on pantu kaveri asialle vipuamaan hintaa alaspäin. Meillä kun on ilmeisesti niin hyvät välit. Tai sitten ei talon sisällä yhteydet ole ihan kunnossa. Nyt harmittaa. Katsotaan, millaiseen tulokseen tässä vielä päästään.

Että sarjakuvankin kanssa joutuu tappelemaan, se nyppii. "No voisin mä muuten teille vähän maksaakin, että pääsisin piirtämään teille ihanata sarjakuvaa, mutta ei mulla ole nyt yhtään rahaa."

Helvata, antakaa mulle kirjankansi kuvitettavaksi milloin vain! Se on aina helpompi. Nopea ja suoraviivainen.

[Ossi Hiekkala]

Minä varmistan aina, että hinnat tulevat varmistetuksi sähköpostilla, että on jotain dokumenttia vastaisen varalle. Itsekin unohtaa, mitä on tullut puhuneeksi. Ei koskaan suullisia sopimuksia.

[Anssi Rauhala]

Minä varmistan aina, että hinnat tulevat varmistetuksi sähköpostilla, että on jotain dokumenttia vastaisen varalle...

Oli jo. Lähetin jurppiintuneena tälle maanmainiolle, läheiselle ja luotettavalle ystävälleni kopion kesäkuisesta viestistä, missä asiaa oli käsitelty. Vastausta ei ole vielä tullut, mutta eihän heikäläisten työajoistakaan voi koskaan olla varma.

Alan kohta laskuttaa puhelinpalavereista. Rahoilla ostan puhelikeskustelujen tallentimen.

[Ossi Hiekkala]

No, voit lohduttautua sillä, ettei mikään takaa että saisit rahasi vaikka olisi millainen sopimus.

[Aura]

Pitkän sarjakuvan tekeminen sujuu tällä hetkellä loistavasti, tuli sitten huomattua että itselle sopii pitkien tarinoiden tekeminen ilmeisesti kaikkein parhaiten. (En sitten tiedä sopivatko ne lukijoille, mutta niitä on mukavin tehdä). Sääli vain että juuri niiden tekemisellä on pienimmät mahdollisuudet menestyä, ja niitä on vaikea tehdä muiden töiden ohella.

[Lättä]

Viimeisin piirtämäni sarjakuva on huhtikuun alulta. Siinä pahaenteisesti vitsailen hahmon välityksellä menettäneeni mielikuvitukseni ja jätin puolet ruuduista tyhjiksi. Kommentiksikin laitoin "True story. NOT".

Tuon jälkeen ei ole saanut aikaan strippiäkään edes päässä, vain pari irtokuvaa vieroitusoireina. 

Meikäläisellä ihan sama juttu. Sitten kevään ei yhtään mitään. :S Ei vain ideoiden puute, vaan myös fyysinen laiskuus ja rappiotila, tosin.

[Curtvile]

Oma murhe on toisenlainen, ideoita kyllä piisaa mutta...no, aikaa liian vähän, piirtäjiä liian vähän....maan väärä sarjisskene omiin mielenkiinnon aiheisiin nähden (BD, trilleri, scifi, supersankari..eivät niitä suosituimpia täälläpäin...)
ja tietenkin se miten hulppeasti tästä harrastuksesta saa taloudellista korvausta.
Yleensä on toisin päin.

Minullakin on ollut masennuskausia ja ollut ihan jumissa. Viikonloppuna kirjoittanut ehkä 20-35 sivua käsiksiä ja sitä mukaa tulee uusia ideoita.

Arvatkaa montako edellisistä projekteista kesken? niinpä...

[Aura]

Tuntuu siltä ettei vieläkään saa tehtyä mitään sellaista, jota kehtaisi esitellä. Jäljen ei sarjakuvassa onneksi tarvitse olla täydellistä jotta se voisi olla hyvä sarjakuva, mutta tuntuu siltä että mikään muukaan ei toimi. Mutta kun ei tässä mitään muutakaan osaa tehdä.

[Tero Mäntylä]

Tämä ei varsinaisesti ole murhe tekijä, mutta muuten murheena on kun jotkut loistavat tekijät ovat niin itsekriittisiä että eivät kehtaa esitellä nerokkaita tuotoksiaan.

Tekijänä murheena on lähinnä se että yksi ikuisuus projekti on kaikkien muiden projektien esteenä. Se on jotain josta tiedän että en vain voi aloittaa mitään uutta ennen kuin se on valmis. Omiin tekeleisiin suhtautuminen on lähinnä sitä että tahtoisi puhkoa silmät häpeästä mutta toisaalta olen huomaavinani itsessäni mikroskooppista kehitystä mikä luo toivoa että ehkä sitten kun saan tämän ikuisuusprojektin valmiiksi niin sitten olisin jo niin hyvä että seuraavaksi saisin aikaiseksi jotain siedettävää.

Vähän aikaa sitten eräs ystäväni totesi: "The worst story you wrote down is better than the best story you didn't." Tämä motivoi ainakin minua. Sen lisäksi että on saanut jotain valmiiksi. Vaikka lopputulos ei itseäni miellytä millään tasolla niin silti se on vain todella loistavaa aina kun saan jotain valmiiksi.