Sarjakuvantekijä: Kerro murheesi

[rama]

Vaan enpä tiedä olisiko sekään loppujen lopuksi kivaa että saisi elannon piirtämisellä, todennäköisesti sitä vain erakoituisi kotiinsa.

Haha, you said it, sis

[AapoK]

Ei tule olo yksinäiseksi, kun laittaa työpisteen eteen korkkitaulun ja siihen jonkun hahmon tuijottamaan...

Itsellä piirtäminen on jotenkin juurtunut niin kovasti arkirutiiniin, että en voisi kuvitella päivää ilman piirtämistä. Kun ei ole piirtänyt vähään aikaan, tulee kovin tyhjä olo: pakko päästä takaisin hommiin! Välissä ehtii syödä, juoda kaffet, käydä mutka koulussa ja nukkuakin. Koulussa luonnostellaan ja kotona tussataan.

Ongelmiahan tulee vuorokausirytmin liikkuessa milloin mitenkin, mutta on tässä hommassa silti niin paljon hohtoa. (lievä) Hulluus voi selittää kaiken

[Aura]

Olen jo jonkin aikaa yrittänyt aloittaa pientä sarjista, jonka voisin laittaa nettiin luettavaksi. En ole vieläkään saanut aloitettua sillä koko ajan on jotain muuta. Lisäksi kaikki muutkin duunit ovat myöhässä.

...ja alkaa näyttää siltä että projektista puhuminen ennen sen aloittamista aiheuttaa huonoa onnea. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei sitä todella ehdi aloittaa. Hitsi, jos tulee vaikka maailmaloppu niin sitten kyllä ketuttaa ettei saanut edes nettisarjista alpparinkorvikkeena ulos.

[keijoahlqvist]

...ja alkaa näyttää siltä että projektista puhuminen ennen sen aloittamista aiheuttaa huonoa onnea. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei sitä todella ehdi aloittaa. Hitsi, jos tulee vaikka maailmaloppu niin sitten kyllä ketuttaa ettei saanut edes nettisarjista alpparinkorvikkeena ulos.

Tee se alppari äläkä korvikkeita.

[Aura]

Tee se alppari äläkä korvikkeita.

Aloitan huomenna jos saan hankittua uuden käden ja aikaa purkissa. Korvike ei ole riittävän pitkä julkaistavaksi alpparina ja paperijulkaisu tulisi muutenkin kalliiksi.

[keijoahlqvist]

Aloitan huomenna jos saan hankittua uuden käden ja aikaa purkissa. Korvike ei ole riittävän pitkä julkaistavaksi alpparina ja paperijulkaisu tulisi muutenkin kalliiksi.

Se pitkittyy kun aloitat. Väliin lisäilet uniasi.

Kalleus on hyvä, kustantamo tykkää kahvipöytäkirjoista.

[roju]

Aaaagh!!! Taas rakennetaan orjataiteilijamyyttiä!

Sitten sitä potee koko ajan syyllisyyttä: miksi taas katoin leffaa vaikka olisin voinut tehdä sarjakuvaa, miksi en harjoittele tarpeeksi jotta pysyisin muiden perässä...

Jotta voisi toimia ammattimaisesti, pitkäjänteisesti ja pitäen tietystä laadusta kiinni, piirtämiseen täytyy alkaa suhtautua ammattimisesti. Se on: kuin työhön.

Moni on kasvanut piirtämiseen rakkaan harrastuksen kautta, jolloin kaikki muu (koulu, hanttihommat) on olleet niitä "oikeita" töitä. Kun tulee tilaisuus keskittyä pelkkään piirtämiseen, vedetään överiksi.

Yllättävän iso osa ihmisistä, jotka ovat tällaisessa luovassa "kutsumusammatissa", tuntuvat ajattelevan, että töitä pitäisi tehdä 24/7, kun se on kuitenkin se unelmahomma, mitä haluaa tehdä ja niin vapaata, kukaan ei ole pomottamassa jne. Ei kukaan oleta, että vaikkapa siivooja tekisi töitä koko ajan ja senkin ajan kun ei tekisi, tuntisi syyllisyyttä siitä, ettei parhaillaankin ole siivoamassa... Niin Simin ihmisen mieli kuin ruumiskin tarvitsen lepoa ja huvia ja ruokaa ja sosiaalista kanssakäymistä jne. Ei ihme, että työ ei maistu, kun aina pitäisi olla töissä. Ei semmoista kukaan jaksa!

Kannattaa erotella työ- ja vapaa-aika. Työpöydän ääreen (tai photoshop-tietokoneen, tai lähdemateriaalia hakemaan kirjastoon) tietty tuntimäärä päivässä klo siitä-ja-siitä klo siihen-ja-siihen. Jos et saa siinä ajassa mitään "järkevää" aikaiseksi, so not, jatkat sitten seuraavana päivänä samaan aikaan. (Kati Kovacs on mm. kertonut piirtäneensä vain vauvan päiväunien aikana, kun vauva oli pieni. Sekin on säännöllistä ja parempi kuin ei mitään, jos on aika tiukilla.)

Klo se-ja-se alat viettää vapaa-aikaa. Myöskin vähintään yksi vapaapäivä viikossa on must. Siihen rytmiin tottuu nopeasti ja alkaa odottaa sitä vapaapäivää, jolloin nähdään kavereita, harrastetaan liikuntaa, siivoillaan tai vaan löhötään sohvalla tms. uhraamatta ajatustakaan piirtämiselle. Silloin voi katsella elokuvia tuntematta syyllisyyttä. Ei ole oikeaa lepoa ja virkistystä, jos nipistää itselleen vapaa-aikaa ja viihdettä nalkuttaen samalla itselleen syyllisyydentuntoisesti. Se ei rentouta. Siksi sitä kannattaa tehdä "luvan kanssa".

Luovaan työhön kuuluu myös näennäisen aikaansaamattomia kausia. Monelle tuttu ison työn deadlinen jälkeinen tyhjyys. Myös ison projektin aloittaminen on tyypillinen vehtaamiskausi. Alitajunta työskentelee silloin ja kehrää kokoon kerättyä materiaalia.

Tämä kuvailemani ei välttämättä ole nopein tapa suoltaa alppareita markkinoille, mutta uskoisin tämän olevan tapa, jolla piirtäjäkin pysyy järjissään ja työkykyisenä pitempään. On myös mahdollista hankkia se kuuluisa elämä kavereineen ja harrastuksineen. Isokin projekti tulee valmiiksi pikkuhiljaa, vaikka sitten kahden tunnin päivittäisissä pätkissä. Projektien vaatima aikakin on helppo arvioida eikä tule otettua mielipuolisia tilauksia vastaan. (Paitsi on sitäkin kyllä tullut tehtyä, varsinkin jos tilaaja ja maksaja on iso mainostoimisto ;-D sillä rahallahan voi sitten pyllyillä puoli vuotta runollisten kuvasarjojen parissa. Ja siinä välissä voi pitää kunnon loman, ainakin viikon!)

Lopputuloksessa ei (teoriassa) näy, onko sitä piirretty kahdeksan kuukauden ajan joka päivä vai vuoden ajan viitenä päivänä viikossa. Julkaisemisen jälkeen kirja on kuitenkin olemassa maailman tappiin, ja siihen verrattuna pari kuukautta sinne tai tänne julkaisuaikataulussa on pikku juttu, kunhan lopputulos on hyvä. Tekijän henkilökohtaisessa elämässä ja hyvinvoinnissa ero voi olla ratkaiseva. En myöskään näe mitään syytä, miksi sarjakuvapiirtäjien pitäisi elää kuin nunnat kammioissaan omistautuneena vain orjatyölle. Nekään katkerat kyyneleet eivät näy piirrosjäljessä. Ja oikeesti: onko sarjakuvat syy, jolle uhrata terveytensä ja elämänsä? Kai nyt maailmassa on tärkeämpiäkin ammatteja, vaikka joku ensiapulääkäri tai savusukeltaja. Ja nekin pitää vapaata, että ne jaksais.

Vaan enpä tiedä olisiko sekään loppujen lopuksi kivaa että saisi elannon piirtämisellä, todennäköisesti sitä vain erakoituisi kotiinsa.

Hanki työhuone kimpassa muiden kanssa. Halpaa ja hauskaa. Auttaa siihen työ- ja vapaa-ajan erottelemiseenkin.

PS. Sori, pakko vuodattaa pitkästi, kun tästä samasta aiheesta joutuu puhumaan jatkuvasti näennäisesti ihan järkevien nuorten ihmisten kanssa!

[Ossi Hiekkala]

Rojulta asiatekstiä. Itsekin voin sanoa olevani unelmatyössä. Saa piirtää päivät pitkät ja siitä vielä maksetaan. Oma aikatauluni on 9-17. Virastoaikataululla tätä tehdään. Joskus voi tehdä ylitöitä, jos on pakko mutta olen huomannut, että oman jaksamisen kannalta on parempi, jos on selkeät työ- ja vapaa-ajat. Ei sitä jaksa muuten. Minä uskon, että pitää myös levätä tullakseen paremmaksi, aivan kuin urheilussa.

Eivätkä ne mestaritkaan kaikkea aikaansa piirtämiseen käyttäneet vaan harrastelivat kaikkea muuta kivaa. Monilla on ihan täysin piirtämisestä riippumattomia harrastuksia. Kun lopetan piirtämisen sen päivän osalta, luen vaikkapa sarjakuvia tai harrastan liikuntaa, molemmat ammattia kehittäviä nekin. Itseäni helpotti aikanaan ajatus, että jossain on aina joka tapauksessa joku minua parempi. Turha sitä on murehtia liikaa. Antaa vain ajan vaikuttaa ja kehityksen tulla kuin huomaamatta.

[rama]

Rojulta silkkaa asiaa. Häpeän itseäni, enkä YMMÄRRÄ miten näin itsestään selvistä asioista pitää muistuttaa itseään kerta kerran jälkeen.
Mutta, jos nyt onnistuu rakentamaan ajankäyttönsä tällaisen järkevän kaavan mukaan (siis frilanskuvittajan työpäivän), niin milloinkas niitä sarjakuvia sitten tehdään? Mikä johtaa taas siihen 100 tunnin työviikon oravanpyörään.

[echramath]

Niin Simin ihmisen mieli kuin ruumiskin tarvitsen lepoa ja huvia ja ruokaa ja sosiaalista kanssakäymistä jne.

Ai tämä siis selittää Cerebuksen?

[Emppu]

Hiton järjestelmällisyys, ei onnistu multa, lopetan hommat heti.

Joopa joo. Oon leikkinyt mangakaa tämän viikon ja piirtänyt 16 tuntia päivässä...örr, yössä, ihme kun on ranne kestänyt. Ainakin tulin todenneeksi, ettei minusta mangakaksi ole, ja neljän seinän sisällä oleminen hajottaa enemmän kuin ajatus tuutorkoulutuksen mettäviikonloppusta. Vielä kun jaksaisi värittää, niin saisi hommat nappiin ja aivot lomalle.

[Aura]

Mutta, jos nyt onnistuu rakentamaan ajankäyttönsä tällaisen järkevän kaavan mukaan (siis frilanskuvittajan työpäivän), niin milloinkas niitä sarjakuvia sitten tehdään? Mikä johtaa taas siihen 100 tunnin työviikon oravanpyörään.

Niin, ja jos käy työ-työssä, pitää kaikki piirtämishommat joka tapauksessa tehdä illalla. Työharjoittelussa on ollut kivaa ja opettavaista, mutta työpäivän jälkeen ei enää millään jaksaisi tehdä lisää töitä... Olen oppinut ainakin sen, että turha yrittää tehdä molempia.

Roju puhuu asiaa, mutta koska sarjakuvilla ei elä (eikä aina kuvituksillakaan), niihin käytetty aika on aina pois ns. vapaa-ajasta. Jos taas pitää vapaa-aikaa, työt kasautuvat. Ja sitten pitää miettiä, pystyykö sittenkään tekemään sitä isoa ja mielenkiintoista kuvitusduunia johon jo lupautui ja jossa on aika kireä aikataulu, joka menee päällekkäin kolmen muun aikataulun kanssa... (Joo, sotkin taas mun aikataulut. En ole niitä ihmsiä, jotka hallitsevat tällaiset asiat. Mutta en haluaisi lopettaa piirtämistä kokonaan, vaikka tällä hetkellä tuntuu siltä että se olisi viisainta. Mutta sitten taas...)

Kalleus on hyvä, kustantamo tykkää kahvipöytäkirjoista.

Mun lompakko ei. Ja tuskin kustantamotkaan nyt kun pitää säästää.

[Aura]

Voi blääh. Hyllystä löytämäni Cansonin pehmeäkantinen luonnoskirja alkaa lähestyä loppuaan, ja pitäisi vaihtaa Lanaan jolla on kuitenkin taipumus tappaa huopakynät. Pelicanin mentyä taas tukkoon jouduin toteamaan että ehkä lienee viisainta hankkia joku muu "kenttäkynä", mutta sellaista ei taida vieläkään olla saatavilla täältä. En haluaisi kertakäyttöistä kynää ja olisi kiva jos harmaata tai vesiväriä voisi lisäillä ilman, että koko piirros menee muhjuksi.

No joo. Ei sitä luonnoskirjaa ole viime aikoina ehtinyt liikaa tehdä muutenkaan. Ehkä pitää vain käyttää pullotussia ja tehdä merkinnät kotona pöydän ääressä.

[Anssi Rauhala]

.... Ehkä pitää vain käyttää pullotussia ja tehdä merkinnät kotona pöydän ääressä.

"Rakas päiväkirja, tänään kuvittelin lähteväni matkaan kauas merten taa siivekkäällä seepralla ratsastaen. Kaikki työt oli tehty, eikä mikään pidättänyt lähtemästä." Ja sitten puhelimeen tulla piipautti tekstiviesti, jossa kysyttiin, missä vaiheessa urakkaa ollaan.

[Aura]

Mä haluaisin piirtää kahviloissa tai silloin kun on luppoaikaa. Mutta harvoin tulee oikeasti kaivettua kirja esiin, ja silloin kun tulee on kynä tukossa.