Kahlasin tämän vasta loman ansiosta lävitse, mitä nyt tuli pidettyä tauko ennen viimeisen kolmanneksen lukemista.
Ihanko tosissanne olette nyt sitä mieltä, että tämä on hyvä opus?
Arvostelu oli muutoin hyvä, mutta kuvaavin oli jätetty kertomatta. Tämä on kahvipöytäkirja, jossa käytännössä kullakin sivulla on näyte yhdestä kahteen sarjakuvasta ja siitä kertova lyhyt esittelyteksti. Kavalkadin katkaisevat jokaiseen teemaan kuuluvat alustukset, jotka ovat kirjan parasta antia.
Tämä kuvaa samalla kirjan ongelman. Kunnon käsittelyn saavat vain pieni joukko sarjakuvia, joihin valitun teeman mukaisesti verrataan sen "hengenheimolaisia", jotka puolestaan esitellään vieläkin niukemmin.
Parhaimmillaan nämä pikkuesittelyt sisältävät tulkintoja ja näkökulmia, joita lukija itse ei ole tehnyt, pahimmillaan ne kertovat vain sen, mitä sivulla tapahtuu. Ne eivät siis kerro tekijöistä, taustoista tai sisällöstä, ne vain summaavat sen, minkä lukija näytesivulta voi itse lukea. Tämä kenties palvelee sellaisia lukijoita, jotka eivät englanninkielisiä näytesivuja voi lukea, mutta muutoin valinta on päätön.
Kirjoittajan manga-opus käsitteli aihettaan merkittävästi paremmin kuin tämä. Näytesivujen suuren osuuden toki ymmärtää, pitäähän taidekirjoissakin kuvia olla. Sarjakuvan käsitteleminen ilman sarjakuvia kun on hieman kuivaa. Mutta jossain vaiheessa tehdyn valinnan olisi voinut kyseenalaistaa. Katalogi tämä on, ei mitään muuta. Sellaisena se istuu vain kirjaston hyllyssä.
Sarjakuvan suurkuluttajakin löytää runsaasti sellaisia opuksia, joihin ei ole ehtinyt tutustua. Äimistyin kuitenkin huomatessani, että niistä valtaosa kuuluu siihen ikuisuuksia pitkään "joskus sitten" -lukupinoon, eikä täysin tuntemattomia sarjakuvia tullut paria teemaa lukuun ottamatta useinkaan vastaan - mikä kertoo ehkä ennemmin mieltymyksistä ja lukutottumuksista kuin kirjoittajan valinnoista. Nämä painottuvat kirjoittajan mukaan helposti saatavilla oleviin sarjakuviin, mikä tarkoittaa siis Yhdysvaltoja. Eurooppalaista sarjakuvaa ja mangaa on jonkin verran, mutta painotus tuntuu tehtyjen valintojen lisäksi selvästi kohdemarkkinoille suunnatulta.
Kun opus ei palvele sarjakuvan suurkuluttajaa, sen pitäisi olla ehdottomasti sarjakuvaan tutustuvalle ensimmäinen askel sarjakuvien maailmaan. Ja mitä sellainen saa? Paljon vakuuttelua siitä, että sarjakuva on SE juttu, joka pelottaa vähemmän kuin ensimmäinen yhdyntä, mutta ei merkittävästi vähemmän.
Kun ottaa huomioon, kuinka paljon lyhyissä esittelyissä pidetään lukijaa kädestä, ovat alustukset kunkin teeman alussa melkoisen tiukkaan puristettua tavaraa. Ne eivät anna kovin paljoa, katsokaas kun harrastajakin joutuu keskittymään, yhdistääkseen asiat ennestään tuntemiinsa asioihin. Ummikolle ne antavat vain jonkinlaisen raamin maailman tapahtumista, johon merkittävimmät sarjakuvat voi yhdistää.
Mitä se ummikko sitten tekee, kun laskee tämän kädestään? Minun on vaikea uskoa, että hän syöksyy ostamaan yhtään sarjakuvaa. Luettelomaisuus puuduttaa lukijaa ja silmäily jää vain pintapuoliseksi ihmettelyksi. Kirja kun ei edelleenkään ole hypertekstiä, vaikka tässä sitä yritetäänkin keksiä uudelleen sivujen alareunaan lisättyjen "linkkien" muodossa.
Sarjakuvaa tämä opus ei opeta lukemaan, vanha perusteos Näkymätön taide vastaa siitä. Tämä on katalogi.
Suomalainen versio on ansiokkaasti toimitettu, käännetyt sarjakuvat esiintyivät omalla nimellään. Lokalisointia tämä olisi kaivannut enemmänkin, mutta alkuperäisten näytteiden jättäminen englanniksi ainakin välittää sellaisenaan tekijöiden käyttämät tehokeinot, kuten kirjasimet, painotukset ja tehosteet.
