Matkaopas sarjakuvaromaanin mantereelle

Tätä kirjaa mainostavassa puffitekstissä sarjakuvaromaani on trendikäs juttu. Jopas nyt… ehkä se mangahuuman rinnalla pinnistää. Gravettin opus on suunnattu etupäässä niille, jotka ihmettelevät mikämikä on se sarjakuvaromaani. Se kun ei ole sarjakuvalehti, eikä albumi. Eikä strippi ainakaan. Joko tavallinen tavis pelästyi?

Kansi Daniel Clowes
Kansi Daniel Clowes

Paul Gravett: Sarjakuvaromaani
– J
a miten se voi muuttaa elämäsi
(esilehdellä: “Sarjakuvaromaani
– Ja kuinka se voi muuttaa elämäsi”)
Alkuteos: Graphic Novels
– Stories to Change Your Life (2005)
Suomennos: Lotta Sonninen
Kustantaja: Otava 2007
Ulkoasu: Pehmeäkantinen, 192 sivua, 240 x 280 mm,
nelivärinen kuvitus, kl: 86.13
ISBN 978-951-1-21851-7
Hinta: 31,40 €

Brittiläinen Paul Gravett on sarjakuva-asiantuntija, toimittaja ja luennoitsija, jolta käännettiin parisen vuotta sitten teos Manga – 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa (Otava 2005). Mitä ilmeisimmin Manga-opuksen vanavedessä kääntyi suomeksi melko tuoreeltaan tämä sarjakuvaromaanien maailmaan perehdyttävä lukuopas. Suomenkielinen laitos on itse asiassa sen ensimmäinen vieraskielinen versio.

Lukutaidottomat

Gravett on kirjoittanut opuksensa pääasiassa niille aikuisille, jotka ehkä luopuivat sarjakuvien lukemisesta jo lastenkamarissa, tai eivät ole niihin juuri koskaan tarttuneet ja etenkin niille, joiden mielikuvia sarjakuvasta välineenä leimaavat sanomalehtien kevyet stripit ja liukuhihnalla tuotetut halvat sarjakuvalehdet. Britanniassa sellaisia lukijoita on enemmän kuin meillä.

Nämä kirjat varmasti tunnetkin...
Nämä kirjat varmasti tunnetkin…

Heti alkuun Gravett haluaa ravistella kaikkein ennakkoluuloisimpia, sarjakuvalukutaidottomia ihmisiä. 11 harhakäsitystä sarjakuvista saa huutia. Voi tuntua hieman oudolta, että vielä nykyäänkin voisi löytyä joku joka ihmettelee kuinka sarjakuvaa pitäisi lukea. Ehkäpä Suomessa Ankka on pitänyt huolen sarjakuvan peruslukutaidon synnyttämisestä. Epäilemättä miltei jokainen osaa aivan varmasti lukea luontevasti perinteistä mainstream-sarjakuvaa. Ilman että tarvitsee pähkäillä missä järjestyksessä ne “ärsyttävät puhekuplat”, jotka “leijailevat pitkin sivua ja roikkuvat ihmisten päiden päällä”, tulee lukea.

Termi ja sen määritelmä

Sarjakuvaromaanin määritelmä ei ole helppo, minkä Gravett tuokin kirjassaan heti esille. Englannin kielen originaalitermi graphic novel ei ole ilman negatiivisia konnotaatioita, vaikka se kehitettiin erottamaan taiteellisesti kunnianhimoisemmat ja vakavammat teokset koomiseen ja hassunkuriseen viittaavasta perinteisestä comics-termistä. “Graphic” viittaa englanninkielisessä puheessa usein johonkin pornografiseen tai vähintäänkin jollakin tapaa arveluttavaan. “Novel”, eli romaani, viittaa romaanimaiseen sisältöön pituutensa ja rakenteensa puolesta. Pitkä kertomus, joka rakentaa ja loppuunkäsittelee henkilöhahmonsa ja teemansa kutakuinkin yhden teoksen aikana. Sarjaromaanit erikseen.

...vaan entä nämä. Kaikki esitellään Gravettin kirjassa.
…vaan entä nämä. Kaikki esitellään Gravettin kirjassa.

Ranskankielisessä sarjakuvamaailmassa kehitettiin aivan vastaava termi roman BD tekemään pesäeroa loputtomiin ilmestyvistä 48 tai 64 sivun formaattiin kahlituista sarjakuva-albumeista. Ne olivat useimmiten aiheiltaan kepeitä ja lapsille ja nuorille suunnattuja.

Erinomaiselta Gravettiltakin menee välillä sarjakuva mediana ja sarjakuvaromaani lajityyppinä sekaisin. Kirjoittaessaan siitä kuinka sarjakuvaromaanit voivat olla yhtä lailla “reportaaseja, historiankirjoitusta, dokumenttiaineistoa kuin opetusmateriaaliakin”, on kuin väittäisi kaikkea kirjaston painettua aineistoa romaaneiksi. Sarjakuva välineenä ja tapana tuoda asioita esille taipuu vaikka tietokirjaksi, mutta romaani se ei kai enää olisi (Eikä stripistä tule sarjakuvaromaania sen enempää kuin kaskusta proosakirjaa).

Rajankäynti on kuitenkin aina hämärää. Gravettin esseistä voi nähdä miten perinteinen sarjallisuuteen perustunut albumimuoto kehittyi ilman saumaa pitkäksi sarjakuvaromaaniksi. Sarjakuva on silti koko historiansa ajan ollut lähes aina puhtaasti fiktiivistä kerrontaa. Valtaosa tämänkin oppaan esittelemästä 150 teoksesta on sellaisia. Ehkä Saccon Palestiinan voi lukea dokumenttiromaaniksi? Tai lopulta, miksi verrata sarjakuvaa proosaan? Tekstiromaaninkin rajat ovat kolisseet jo kauan, ja johan se kuolikin välillä.

Oivaltava rakenne

Esiteltäväksi valitut sarjakuvaromaanit on jaettu kymmeneen teemaan, kutakin niitä edeltää oivaltavasti kirjoitettu historiallisesti taustoittava essee.

Kirjan käyttöohje
Kirjan käyttöohje

Teemoja ovat lapsuuden kokemukset, muistelmat, sota, kauhu, sankaruus ja niin edelleen. Kirjan oivallus on sen rakenne. Sisältönsä puolesta monet esitellyistä sarjakuvista voisivat olla useammankin teeman alla. CD-rom -tyylisen rakenteen avulla voi siirtyä mielenkiintoisesta teoksesta toisen samanlaisia teemoja käsittelevän kirjan esittelyyn.

Jokaisen teeman alkuun on valittu aihepiirinsä edustavin teos lähilukuun. Niistä on esillä viisi-kuusi aukeamaa, joiden avulla teoksen teemoja, sisältöjä ja kerrontaa käydään läpi. Muita teoksia esitellään harmittavan lyhyelti, eikä muutamista (Mother, Come Home) käy aina ilmi edes esiteltävän kirjan tekijä. Onneksi Gravett tekee oivaltavia huomioita lyhyissäkin teksteissä. Hän kirjoittaa innoittuneesti, innostavasti ja terävänäköisesti. Gravett osaa luontevasti ohjata sarjakuviin vihkiytymättömiä ruutujen väliin eikä aiheeseen perehtyneempikään jää ilman uusia näkökulmia.

Kirjaan on valikoitu melkoinen määrä teoksia, vaikka siihen onkin pakon sanelemana jouduttu ottamaan vain sellaisia sarjakuvaromaaneja, joita on saatavilla englanniksi. Niitä on siis yllättävän monta. Kaikenlukeneeksi itsensä kokevakin voi löytää kirjasta uusia tuttavuuksia. Silti voi vain miettiä mitä ranskan- tai japaninkieliseltä alueelta on yhä kääntämättä englanniksi ja jää tämän kirjan ulkopuolelle. Siten kirjasta puuttuu myös joitakin hyviä suomennettuja sarjakuvaromaaneja, kuten Tardin ja Forestin Sama täällä. Suomalaisia sarjakuvaromaaneja on kääntäjä listannut loppuun kymmenen. Suomalaisesta tilanteesta kertoo hyvää, että siinä on vasta pieni osa.

Informatiivinen hakuopas sopii hyvin ainakin kirjastonhoitajille ja varmasti jokaiselle joka haluaa laajentaa näkökulmaansa sarjakuviin.

http://www.paulgravett.com/

Keskustele Gravettin kirjasta Kvaakissa

Termipohdintaa Kvaakissa: Aikuisten kuvakirja?

Englantilaiset ovat kiinnostuneet sarjakuvista (eli graphic novelista)

Gravettin Manga -kirjasta