Kun nyt spekulaatiolinjalle lähdettiin niin heitetäänpä lisää vettä myllyyn.

Kemigrafia esiintyi meillä kuvanvalmistuksessa rinnakkain puulaattojen kaiverruksen (ja kivipiirrosten) kanssa. Kemigrafia tuli Suomeen 1800-luvun puolivälin jälkeen ja syrjäytti kaivertamisen kokonaan vasta 1910-luvulla. Suomen ensimmäinen kemigrafinen laitos perustettiin Helsinkiin 1891. Voitokkaimman Kemigrafiasysteemin eli
kemitypian keksijäksi mainitaan Tanskalainen
C. Piili, mutta moni muukin teki maailmalla 1800-luvun mittaan kokeiluja metallilevyn syövyttelyn kanssa.
Piilin keksinnöstä Graafinen tietokirja sanoo näin:
...taideradeerauksella sinkkilevylle tehty piirros syövytettiin tavalliseen tapaan. Syvennettyihin viivoihin sulatettiin sitten seos, joka ei reagoinut happoihin, ja kuvaviivojen välissä oleva metalli syövytettiin pois. Täten saatiin kuvalaatta jolla voitiin painaa kohopainokoneessa.
...Ja siis noita kohopainokoneita olivat 1800-luvun pikapainokoneet, joilla sanomalehtiä painettiin ennen rotaatiokoneiden aikaa.
Enpä olisi koko kemitypiaa jaksanut nostaa esiin, ellei Turussa olisi vaikuttanut 1800 -luvun puolivälissä muuan
Julius Schorning (synt. n. 1827). Schorning oli kulkeutunut Suomeen Viron Kuresaaresta v. 1850
J.J. Reinbergin kanssa
C.G. Söderstrandin perustamaa kivipainoa käynnistämään. Schorning hankki nopeasti maan kansalaisoikeudet, ja sitä myöten kivipainoprivilegio voitiin siirtää hänen nimiinsä vuoden 1853 lopulla.
Schoring oli ilmeisen rauhaton kaveri, sillä hän ei kauaa jaksanut viihtyä kivipainon parissa vaan alkoi tehdä tutkimusta muiden painotekniikoiden kehittämiseksi. Jo seuraavana vuonna hän yritti myydä kivipainoaan, mutta pääsi clousaamaan kaupat vasta huhtikuussa 1857. Keväällä -55
Åbo Underättelsel -sanomalehti oli jo ehtinyt kertoa Schorningin melkein vuoden työskennelleen kemiallisesti valmistettavien kuvalaattojen parissa.
Kuitenkin vasta kivipainon myynnin jälkeen Schorning pääsi kunnolla keskittymään säätämiseen. Hän tutki saksalaisia kuvalehtiä ja onki selville niiden kuvanvalmistukseen liittyviä työselostuksia. Uutta menetelmäänsä kuvaamaan Schorning käytti nimeä "elektrotyyppinen", ja perusti elokuussa 1862 oman "kemityyppisen atelieerin". Kemitypioiden valmistuksen lisäksi hän kokeili firmassaan myös paperistreotypioiden valmistamista (mitä tuolla sitten ikinä tarkoitetaankin).
Kirjapainotaidon historia (1940) kertoo vielä näin:
Elektrotyyppisten kuvien etuina puupiirrosten rinnalla mainittiin niiden moitteettomampi asu, valmistusajan lyhyys ja niiden hintain huokeus.
Schorning myöhemmistä vaiheista kirja vaikenee tyytyen toteamaan:
"...yritysten kantavuudesta ja käytännöllisestä merkityksestä ei ole tutkimusta suoritettu, mutta luultavasti ne supistuivat kuitenkin sangen vähiin. ...hänen väsymätön kokeiluintonsa oli silloisessa graafisessa maailmassamme omaa luokkaansa.
Vanhana romantikkona haluaisin uskoa että Matti ja Pekka voisi olla jokin Schorningin teknisen testailun tuoksinassa syntynyt kuriositeetti.

Toki jostain Saksasta, Tanskasta tai vaikka Ruotsista tuotettu "laattamateriaali" on tässä ihan yhtä hyvä ja todennäköinen selitys.