Ihmiskoe selattu läpi ja todettu upeaksi opukseksi.
Minulla on ensiksi aina tapana katsoa sisällysluettelon strippejä. Kiva, kun nyt lukee sisällysluettelossa myös strippien tarkat päiväykset sekä sisäsivuilla informatiivisesti seikkailun jälkeen, jos on jätetty jokin tarina välistä (näitähän ei ilmoitettu aiemmassa albumissa). Ymmärrettävästi Jalavan 80-luvun Hawke-albumien juttuja ei julkaista nyt uudelleen. Täysin kronologisesti edetään muutoin.
Pikkuvirhe: alun apinalaatikossa luetellut peräkkäiset stripit ovat oikeasti 2640–2817 eivätkä 2640–2816. En tiedä, onko tuossa vain numeron lyöntivirhe vai oliko jo seuraavaan seikkailuun viittava strippi 2817 jätetty jossakin vaiheessa pois turhana kun albumia tehtiin.
Ehkä hieman yllättäen Agentti X9:ssä julkaistu ”Auttava käsi” hypätään yli. Yllättäen siksi koska ne stripithän ovat leikeltyjä niin kuin aiemman kokoelman Ylivaltiaan esipuhe mainitsi. Olisin mielelläni nähnyt tarinan ehjänä, mutta ymmärrän myös poisjättämisen, koska julkaisu olisi ollut uusinta. Albumin lopussa sanotaan, että seuraava tarina olisi ”Made in Birmingham”, joka myös on nähty Agentti X9:ssä valitettavasti saksittuna.
Tarkkaan ottaen näiden AX9-lehtien merkinnät ”10/1975” ja ”2/1974” albumissa eivät ole oikein. Joku lukija luulee nyt niiden perusteella väärin, että ne ovat vuoden 1975 vuosikerrassa numerossa 10 ja vuoden 1974 vuosikerrassa numerossa 2. Mutta Agentti X9 -lehdessähän oli 11 ensimmäisen numeron aikana juokseva numerointi, joten oikeat merkinnät olisivat ”10 (1975)” ja ”2 (1974)”.
Albumin ostaja saa rahoilleen kiitettävästi vastinetta. Saulin asiantuntevan esipuheen lisäksi teoksen lopusta löytyy hänen tekemänsä upea Sydney Jordanin haastattelu. Aivan mahtavaa, että lähes satavuotias mestari pystyi vastaamaan hyviin kysymyksiin. Vastaukset ovat arvokkaita ja huippukiinnostavia, ja erityisen jännää on, että Jordan kehuu edellisen suomalaisen kokoelman kantta ja ulkoasua!
”Metsänpeitto” on hyvä luova suomalainen nimi ”Moonstruckin” tilalle. Tarinoiden suomennos on kerrassaan viitseliäs ja hieno. Vielä sisäsivuilta mainittakoon selauksen perusteella, että silmiini osui, että sanonta ”Made in Birmingham” sanotaan sivulla 47, vaikka sen niminen tarina tehtiin vasta vuosia myöhemmin.
Mielestäni teoksen ainoa pieni kauneusvirhe on esipuheen pienessä (materialistisessa) skientismissä, joka ottaa kantaa siihen mikä on oikeaa tiedettä ja mikä mukatiedettä. Itse koetan muistaa, että nykyajan pienen piirin pseudotiede voi olla tulevaisuudessa valtavirran hyväksymää tiedettä. Hubbardin rahastusta eli dianetiikkaa en toki puolusta.
