https://arthouse.fi/sivu/blogi-jeff-hawke-ihmiskoe/
Kääntäjä Sauli Santikon erinomainen blogiteksti.
Kuinka "kovaa" Jeff Hawken scifi lopulta on? Tekniseltä puoleltaan se sitä on, eittämättä. Jopa kuumoduli on osatttu kuvitella hyvin pitkälle aivan oikein, samaten kaikki lentovehkeet, sukkulat ja avaruusasemat ovat erittäin mietittyjä ja toden oloisia.
Sitten taas ideapuolella on tarjolla runsaasti "hömpän helmiä": älykästä suunnittelua ja tuon ajan lentävät lautaset -kirjallisuudesta poimittuja ns. tositarinoita. Niitä Patterson on käyttänyt tarinoittensa pohjana nokkelasti varioiden.
Toisaalta juuri nämä kaksi vastapäätä luo mukavan kontrapunktin seikkailuihin, ja se kova teknologia saa sen hömpänkin tuntumaan todelta. Näihin hassutuksiin löytyy suoria viitteitä tarinoista.
Tarkkasilmäinen saattaa huomata Ihmiskokeen viimeisessä tarinassa (Mies joka voitti painovoiman), kun siinä vieraillaan ufo-lehden toimituksessa, arkistokaapin päällä kirjan, jonka selkämyksessä lukee Adamski. Kyse on
George Adamskista, jonka kirja
Olen ollut lentävällä lautasella on julkaistu suomeksikin. Myös se lentävä lautanen, joka samassa kertomuksessa esitellään, muistuttaa huomattavasti sitä ufoa josta on valokuva kirjassa, aito, totta kai. Näitä kirjoja myytiin aikoinaan maailmalla satoja tuhansia kappaleita, kuten Dänikeninkin kirjoja.
Hawkessa näistä typeryyksista ja Venuksen reissuista on jalostettu hienoja minieepoksia, aikaa kestäviä taideteoksia ja lisätty niihin mietteliäs filosofinen lisäkerros.
Fiktiosta on tullut todempaa kuin mitä se oli "faktoina".
