Jos voisit muuttaa menneisyyttä

[X-men]

Jos saisit mahdollisuuden mennä menneisyyteen ja päättää että tulisiko sinusta sarjakuvantekijä vai ei niin muuttaisitko menneisyyttä vai et?

[X-men]

Jäi epäselväksi että keneltä tätä haluat kysyä.

Kuka tahansa sarjakuvantekijä saa vastata niin halutessaan.

[Timo Ronkainen]

Kuka tahansa sarjakuvantekijä saa vastata niin halutessaan.

Ai mihin? 

No joo... En muuttaisi mitään. Kuolen sarjakuva verkkokalvollain ja huulillain ja piirrin kourassa. Housuista en sano mitn. ( ja olin eka vastaamassa! historiaa!)

Timo

[tertsi]

Voisin muuttaa menneisyyttä niin että minusta olisi tullut MENESTYVÄ sarjakuvantekijä.

Tykkään nääs rahasta.

[Anssi Rauhala]

Tykkään nääs rahasta.

Ja toisilla taas on "tää heikkous viskiin ja naisiin"... vaikka menestyväksi sarjakuvantekijäksi olisi ollut ihan kiva tulla jo nuorella iällä. Eipä tarvitsisi silloin keski-ikäisenä aamupimeällä alkaa keikkakuvitustöihin aikataulupaineissa.

[Kati]

 Ihana kysymys. En muuttaisi tietenkaan mitaan, en edes paivaa elamastani. Mutta jos voisi tehda ketterasti montaa juttua yhta aikaa niin olisin (eiku olisin ollut) mielellani myos nayttelija ja asunut apinoiden kanssa siella taalla maailman viidakoissa. Nyt mulla on just ja just aikaa piirtaa sarjiksia ja "hoitaa" perhettani...mutta se on ihan okei silti, rakastan.

[Jouko Nuora]

Jos voisin antaisin pois ihan kevyesti muutaman tosi huonon vuoden pois elämästäni (...sairauksia, eroja,työttömyyttä, asunnottomuutta, päihteiden liikakäyttöä,masennusta, maniaa, tylsyyttä, tietämättömyyttä, väärinymmärryksiä, välinpitämättömyyttä, valheita, syrjintää,syyllisyydenhakua ja muuta kivaa...)  ja/tai muuttaisin useammankin kerran erinäisiä vastauksia elävässä elämässä ihmisille, varsinkin silloin kun sen nasevan vastauksen keksi vasta kotimatkalla tai muuten aivan liian myöhään. Niin ja ensimmäisenä muuttaisin sen että ryhdyin piirtäjäksi vasta täyttäessäni 30, tosin sitten joutuisin häpeämään niitä teininä julkaistuja räpellyksiä vielä pidempään, mutta jos se jollekin lois lohtua tai uskallusta niin kyllä piirtäjäksi voi ryhtyä ihan vaikka kuinka vanhana ( vaikka uran suuntauksenvalinnoissa kannattaa olla mua viisaampi ja ehkä vähemmän mennä tällä ajopuuteorialla, millä mäkin oon seilannu...)
. Uskoa vaan itseensä ja omia polkuja kulkemaan, ja ehkä muuttamaan tulevaisuuttaan...

[Doc Lomapäivä]

(...sairauksia, eroja,työttömyyttä, asunnottomuutta, päihteiden liikakäyttöä,masennusta, maniaa, tylsyyttä, tietämättömyyttä, väärinymmärryksiä, välinpitämättömyyttä, valheita, syrjintää,syyllisyydenhakua ja muuta kivaa...)

Tästä aiheesta kun saisi lukea sun piirtämän sarjakuvan.

[Warrio]

enpä muuttais midii, oon tyytyväinen menneesseen elämääni, olis kamalaa herätä huomenna ja todeta olevansa monta kokemusta köyhempi. tosin onhan tässä vielä paljonki koettavaa.

tosin se yks omakustanteeseen tungettu tekotaiteellinen paska olis saanu jäädä pöytälaatikkoon.. :L mutta hei, eikö kaikki taiteilijat häpeä jossain vaiheessa vanhoja töitään? 

[Jouko Nuora]

Itselleen valehtelu lienee yksi suosituimpia ja helpoimpia harrastuksia mitä ihminen on keksinyt ja vastaanottaja on aina tyytyväinen. Tarkoittanen siis , että olettekohan te(?) nyt ihan varmoja että ette vaihtaisi päivääkään pois ja miten voitte tietää miltä sitten tuntuisi, kun ette kummiskaan voi vaihtaa niitä pois ja tietää miltä oikeasti sitten tuntuisi ilman niitä inhottavia, kurjia, tylsiä, ahdistavia, pelottavia, väkivaltaisia tahi muuten niin mahtavasti elämäänne "rikastuttavia" päiviä. Tietenkin jos on elänyt vain pumpulissa ja pää patterin välissä olevilla leluilla leikkien..., niin en tiedä miltä tuntuu "herätä huomenna", kun olen herännyt vain tänään koko elämäni ja miten olisi mahdollista "todeta olevansa monta kokemusta köyhempi", siis HÄH? ei voi tietää  miltä tuntuisi olla kokematon sitä mitä jo on kokenut elikkä Muddy Watersin sanoin "Can't spend what you ain't got, can't lose something you ain't never had", tääkin ralli on jo jostain 50-vuoden takaa.Ja tiedättehän mitä blueslaulajan hautakivessä lukee? Tietysti: "I didn't woke up this morning..."
 Toisekseen ne jorinat ja kliseet ja fraasit, joissa ylistetään vaikeuksien ja ongelmien ja kaikkien kurjien kokemusten jalostavaa ominaisuutta ja kuinka "kaikki mikä ei tapa, vahvistaa"  ovat vain löperöitä löpinöitä kun ja jos olet kokenut tahi tarpeeksi läheltä nähnyt elon kurjempiakin puolia.Ei paskasta jalostu timanttia vaikka kuinka koristelisi kukkasin ja hioisi.
 Vanhoille töilleen voi myös nauraa ja välillä olla jopa iloisesti yllättynyt" osasinko mä jo tuolloin piirtää noin hyvin", ei hävetä yhtään.
 Mutta mitä muuttaisin menneisyydestäni: luin taas pari huonoa suomalaista sarjakuvaa ja harmittaa että laitoin kallista(?) aikaani jonkun urpon päiväkirjailuihin, joita muka myös sarjakuvaksi väitetään "pissi on nyt vähän noussut päähän", vai mikä se soopa oli jonka sisäistin ja ulostin heti pikaisesti pois apartamentostani.
 Doc, kyllä se toiveesi vielä toteutuu, teen paraikaa n. 2-3 albumia, joista yhdessä ainakin päästään revittelemään kurjuuden maksimoinnilla... hasta luego!

[pertti jarla]

Itse vaihtaisin vuositolkulla elämääni muuksi. Luulen että sielunvaellus-stoorit on syntyneet kaltaisteni tyydyttämiseksi: tän jälkeen saa yrittää uudestaan.

[W]

Eihän tässä vielä ole sen suurempia kämmejä tai vääriä elämän valintoja ehditty tehdä.
Muutama pääasiassa kosmeettisen asian korjaisin.
Tällä hetkellä olen kuitenkin sen verran tyytyväinen, jopa mutkien kautta onnistuneisiin asioihin.

[Ihmepostaaja]

Itselleen valehtelu lienee yksi suosituimpia ja helpoimpia harrastuksia mitä ihminen eon keksinyt ja vastaanottaja on aina tyytyväinen. Tarkoittanen siis , että olettekohan te(?) nyt ihan varmoja että ette vaihtaisi päivääkään pois ja miten voitte tietää miltä sitten tuntuisi, kun ette kummiskaan voi vaihtaa niitä pois ja tietää miltä oikeasti sitten tuntuisi ilman niitä inhottavia, kurjia, tylsiä, ahdistavia, pelottavia, väkivaltaisia tahi muuten niin mahtavasti elämäänne "rikastuttavia" päiviä...

Olen osittain samaa mieltä. Mutta vain osittain.

Se, jalostavatko vaikeudet todella ihmistä, riippuu monesta asiasta. Tärkeintä on tietenkin se, miten hyvin niistä selviä, ja millä keinoilla. En minäkään menisi koulukiusatulle jauhamaan sitä "se vaan vahventaa!"- litaniaa. Asia kun on niin, että suurimpaa osaa se ei vahvista vaan heikentää. Tiedän niin paljon masentuneita, paniikkihäiriöstä kärsiviä ihmisraukkoja joiden surkeuden takana on koulukiusaaminen. Tiedän myös muutaman sellaisen jota se kaikki on vahvistanut, mutta kyseessä on murto-osa siitä porukasta.

Nämä jotka selviävät entistä ehompana koettelemuksista ovat poikkeuksetta sellaisia persoonia, että pahaolo pystytään suuntaamaan ulospäin. Itselleni tämä oli Se Suuri Oivallus, kaikkea ei kannata kasata sisäänsä. Potki seiniä ja heittele tavaroita ja huuda niille jotka sen ansaitsevat (ja niillekkin välilä jotka eivät ansaitse). Ääripäässää on sitten se promille jotka ottavat pyssyn kouluun. Hekin voivat paremmin kuin ne, jotka kaikessa hiljaisuudessa vuosien kärsimysten jälkeen vetävät itsensä kaulakiikkuun....
Olen muuten itse sitä mieltä että ainut oikea eheytyminen tapahtuu oman pään sisällä. Terapia on pelkkää lumehoitoa.

Ja mitä tulee itse aiheeseen, en vaihtaisi päivääkään pois. Ainut tapaus olisi se, jos voisin palata menneisyyteen ja pelastaa jonkun läheiseni elämän. Sellaiseen ei ole vielä (knok knok puuta) tarvetta. Voidaan aina vatvoa ikuisuuksiin filosofisesti siitä miten ihminen unikkina persoonana määritellään, mutta oma mielipiteeni on selvä. Olisin varmasti eheämpi, onnellisempi ym. jos mitään pahaa ei olisi tapahtunut. Mutta en olisi minä. Jokaikinen tapahtuma elämässämme muokkaa meitä. On pelottava ajatus, että olisin yhtäkkiä täysin toisenlainen.

Olen vielä sen verran nuori etten vielä ole missannut pahemmin tilaisuuksia, ainakaan sarjakuvien kanssa. Kymmenen vuoden päästä voi tietenkin olla eri ääni kellossa...