Useimmat minulle haasteellisimmat kohteet ovat epäorgaanisia - nyt pitäisi esimerkiksi saada sarjakuvaan piirrettyä suht realistinen citymaasturi ja kunhan siitä selviän, pääsen etsimään lähdekuvastoa piirtääkseni tv-studiota...
Itselleni monet teknologiaan liittyvät aiheet ovat hankalia, koska en tunne kovin hyvin erilaisten laitteiden "anatomiaa", mikä vaikeuttaa uskottavan lopputuloksen tuottamista. Lisäksi kaikennäköiset masiinat sisältävät yleensä hyvin selkeitä suoria ja elliptisiä linjoja, joita ainakin minun on vaikea tuottaa täsmällisesti vapaalla kädellä ja liika viivottimien käyttö taas johtaa turhan mekaanisen näköiseen lopputulokseen

Oman osansa ketutukseen hankalien aiheiden kanssa tuo tietysti vielä se, että monet aiheet ovat kokemukseni mukaan vaikeita siksi, ettei niitä ole piirtänyt kovin paljoa, mitä taas ei ole tehnyt, koska ne eivät (visuaalisesti tai muuten) kiinnosta kovin paljoa. Kuten nyt vaikka citymaasturit.On tosin olemassa aiheita, jotka kyllä kiinnostavat mutta ovat silti sen verran haasteellisia, ettei niitä yritä piirtää ennen kuin on joko pakko tai sattuu olemaan poikkeuksellisen zeniläisessä mielentilassa.
(Epäolennainen loppuosuus alkaa)
Edellämainittuihin kiinnostaviin mutta vaikeisiin aiheisiin kuuluvat esimerkiksi polkupyöräilevät lehmät (onneksi kukaan ei ole muistanut vaatia minua hetkeen piirtämään Tohtori Väripöksyä). Ensi kerralla pyydän Otolta kässäriä, jossa seikkailee pelkkiä ameeboita petrimaljassa... (vaikka luultavasti niistäkin puolet ajaa fillarilla, toinen puoli citymaasturilla ja kaikki kasvattavat harrastuksekseen jongleeraavia lehmiä tv-studioissa).