Osallistuneisuusvolyymisi Suomen sarjakuvakenttään?

[Axuz]

Eli... täällähän on nyt puhuttu mm. siitä, kauan porukalla kestää minkäkinlaisen sarjakuvan tekemiseen. Minua kiinnostaisi nyt myös se, millä tasolla ja volyymillä Suomen sarjakuvantekijät tällä hetkellä osallistuvat maamme sarjakuvamateriaalin tuottamiseen ja miten siihen on päädytty. Miten paljon keskimäärin uhraat viikottain aikaa sarjakuvien tekemiselle? Oletko vain pöytälaatikkoon tekevä, osittain sinne ja julkaistavaksi tekevä vai ainoastaan julkaistavaksi tekevä? Vai oletko tavallaan välivaiheessa, jossa tällä hetkellä kehityksesi ja urasi on siinä vaiheessa, että pöytälaatikkopiirtelyä yritetään määrätietoisesti muuttaa edes osittaiseksi ansiotyöksi? Kuinka moni tienaa elantonsa täysin sarjakuvia ja/tai kuvituksia tekemällä ja kuinka paljon tarvitset keskimäärin "eri asiakkaita", jotta kuukausituloa kertyy tarpeeksi? Elättääkö joku itsensä yhdellä ainoalla työllä, kuten vaikka päivälehden stripillä? Kuinka paljon tämän työpanoksen tekemiseen keskimäärin kulutat viikossa?

Lisäksi minua kiinnostaa, miten alunperin sait duunisi. Tarjositko sitä itse vai otettiinko yhteyttä? Miten sait heidät vakuuttuneeksi, että tämän julkaisuunotto on hyvä juttu?

Ymmärrän, että osa näistä asioista on sellaisia, joihin ei haluta kommentoida bisnespoliittisista syistä, sillä ainakin osa tekijöistä on potentiaalisia kilpailijoita toisille tekijöille. Mitään bisnessalaisuuksia ei siis tarvitse tässä alkaa purkamaan, eikä myöskään vasiten auttamaan muita itsensä ohitse, mutta noin niin kuin pinnanraapaisunomaisesti... olisi kiinnostavaa tietää edes viitteellisesti joitakin tarinoita aihetta sivuten. Erityisesti minua kiinnostaa juuri tuo tekemisen määrä ja osallistumisen taso, kuinka paljon nämä "sivuhommat" tuottavat kokonaispalkasta esim. prosenteissa ja onko kenelläkään jo julkaisuun tekevällä yhtään kiinnostavia ja hauskoja tarinoita kerrottavanaan itse diilin/prosessin käynnistymisestä ja siihen mukaan joutumisesta/pääsemisestä...

Miten siis kaikki alkoi ja missä nyt mennään? Miten Suomen tekijöille tällä hetkellä menevä potti jakautuu ja onko yhdelläkään kvaakkaajalla yhtään muita tekijöitä kannustavaa esimerkkiä siitä, että tällä hommalla voisi kuvitella joskus edes jossain määrin elättävänsä itsensä? Esimerkkinä nyt kaikesta todettakoon, että mm. Kivi tuntuu elättävän itsensä sarjakuvilla, mutta onko se tällä hetkellä vain Suomen Kuivalehdessä ilmestyvän saippuaan varassa vai onko Kivellä muitakin juttuja sarjisrintamalla käynnissä, joista kaikki eivät tiedä? Kertokaa muutkin miten teillä oikeasti menee...

Että sellaista. Olisin iloinen, jos mahdollisimman moni tekijä, teki sitten vähän tai paljon, tai vaikka olisi vasta suunnitelmissa tehdä julkaisuun asti, jaksaisi kommentoida edes jotakin. Olisi mielenkiintoista kartoittaa hieman nykyistä tilannetta... Millaista on menossa ja millaista tulossa ja kostuvatko tekijät näistä millään tasolla. Onko muuten ketään, joka tekee tälläkin hetkellä jotakin juttua ilmaiseksi kaupalliseen julkaisuun asti (en tarkoita nyt omakustanteita)?  

[Veli Loponen]

Mulla se on hyvin pieni. Näillä näkymin ainoat Suomen "markkinoille" tulevat jutut ovat uusintajulkaisuja/käännösjuttuja tai vuosia vanhaa julkaisematonta materiaalia. Ainoa uusi Suomea varten tehty juttu on ensi kesäksi väsättävä nettisarja yhdelle sivustolle.
Pääosa tuotannosta menee puhtaasti USA:han ja osan koitan kyllä tavalla tai toisella saada täälläkin ulos.
Mutta jos kaiken, mitä nyt teen, tekisin Suomessa julkaistavaksi, niin sitten olisi vähän paremmat luvut.

Rahasta en tällä hetkellä ole kiinnostunut, kun elelen herroiksi valtion opintotuella, joten suuri osa töistä menee "markkinoinnin/kokemuksen" piikkiin, joko ilmaistöinä tai ainakin hyvin kituuttavina juttuina. Yleensä yritän jenkeistä saada palkkiot sarjakuvina, niin on helpompaa ja hauskempaa.

[Axuz]

Kiitos Welzu! Juuri tämän tapaista osallistumista kaipailinkin. Kenenkään ei siis tarvitse täällä sanoa, mitä ilmestyy ja missä ilmestyy nimeltä, jos ei halua niitä erikseen mainostaa. Kiinnostavia ovat vain tekemisten, projektien ja eri juttujen määrät ja vaikka ilmestymistiheydet ja ehkä jonkinlainen pinnallinen kuvaus formaatista vähän samaan tyyliin miten esim. hazart (no sellainen musiikkisarjis sellaisessa pienessä kristillisessä lehdessä...) tai Vehnä (no sellanen julkkisseikkailu sellasessa pienehkössä nuortenlehdessä...) on jo täysin riittävää ja antaa aiheesta kiinnostuneille paljon uutta mielenkiintoista tietoa...

Mitens Welzu... miten olet saanut noit juttuja läpi? Oliko tuskan takana vai oliko yksikään helppo nakki? Miten eri tahot ovat suhun ja töihisi suhtautuneet ja oletko suunnitellut yhtään sarjaa alun alkaen niin päin, että mielessä on ollut ensin tietty julkaisu ja vasta sitten idea siitä, mitä heille voisi tarjota? Ei tarvitse olla yksityiskohtaisen tarkka ja voit edelleen pitää työt ja yhteistyökumppanit anonyymeinä. Vain pintapuolinen karkea kuvaus riittää...

Huisin mielenkiintoista! Lisää! Tahtoo lisää!!! minua kiinnostaa suuresti tämä sarjakuvantekemisen työnkuva ilmiönä, joten antaa tulla. Tarinat siitä, miten harrastuksesta joku on tehnyt edes osittain työtäkin...

LISÄÄÄ!!!

Terkuin: fanaattinen sekopää...

PS. oonkohan mä oikeasti tulossa hulluks vai oonko vain väsynyt...?  

PSS. Toi kuulosti hauskalta diililtä toi Welzun palkkiotoive. Sarjakuvia sarjakuvien tilalle... HIH... Muistuu mieleen ajat, jolloin olin nuorempana lemmikkieläinliikkeessä töissä ja pyysin osan palkasta tavarana...  

[O.K.]

Muistuu mieleen ajat, jolloin olin nuorempana lemmikkieläinliikkeessä töissä ja pyysin osan palkasta tavarana...  

Kyllä äiti, otin palkkani marsuina.

[Tero Mäntylä]

Ei tähän varsinaisesti paljoa vastattavaa ole, mutta vastataan kun kerran pyydettiin. Viikkottain käytän aikaa sarjakuvan tekemiseen aika vähän. Tällä hetkellä odotellaan valmiita sivuja katseltavaksi ja kommentoidaan niitä. Siinä ei juuri nyt ole hirveästi tekemistä. Käsikirjoittamiseen tulee käytettyä kerralla enemmän aikaa. Luultavasti yksi melkein koko päivä viikossa. Pääasiallisen lehden käsikirjoittamisen lisäksi tulee tehtyä toisiaan muuta mutta Kemin kisan jälkeen ei ole oikein ollut intoa tehdä muuta. Palkkio puoli lehden teossa on tällä hetkellä maine ja kunnia pohjalla ja siitä saa vielä maksaakin vähän. Tosin koska edelleen yritän etsiä ohjelmoijan töitä (sivutöiksikö pitäisi laskea?) niin aikaa jää muulle tekemiselle. Yhtä ei millään tavalla sarjakuviin liittyvää projektia tulee kaiken aikaa tehtyä.

Ehkä parhaiten omaa työskentelyä kuvaa se, että maksan kuitenkin yhden toisen henkilön kanssa toimitiloista vuokraa. Kun toimistolle tulee, niin tänne tulee ikäänkuin tekemään töitä. Oli kyse sitten siitä projektista tai sitten sarjakuvien teosta. Tavoitteet ainakin on korkealla omassa tekemisessään. Lehden tekoot pitäisi hiljalleen käyttää enemmän aikaa jos vaikka saisi pari käsikirjoitusta varastoon. Tavoite kun olisi vielä tämän vuoden aikana saada ainakin kaksi numeroa ulos.

[[kivi]]

Kivi tuntuu elättävän itsensä sarjakuvilla, mutta onko se tällä hetkellä vain Suomen Kuivalehdessä ilmestyvän saippuaan varassa vai onko Kivellä muitakin juttuja sarjisrintamalla käynnissä, joista kaikki eivät tiedä?

Tällä hetkellä ei säännöllisesti ilmesty muita mun sarjakuvia kuin viikoittainen Saippuaa, mutta saan säännöllisiä tuloja myös sarjakuvaopettajana (päivä viikossa) ja mulla on myös huomattava "output" sarjakuvasuomentajana (tälläkin viikolla liki sata sivua muun työn ohella). Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että sarjakuva tuo mulle jatkuvasti kohtuulliset tulot, vaikkakaan se kaikki ei aina tule sarjakuvien piirtämisestä.

Sarjakuvaduunien ohella teen tavallisia tilausgraafikon töitä; kuvitan kirjoja ja teen levynkansia. Sen lisäksi mulla on säännöllinen palkallinen lehtityö palstanpitäjänä.

Mun leipäni tulee tosi pieninä palasina maailmalta, mutta näin sen pitääkin olla, ja on ollut koko aikuisikäni.

[Hazart]

Teen vakituisesti yhden sivun sarjista muuan nuorisolehteen joka toinen kuukausi. Sen lisäksi vakituisesti pilakuvaa muuan toiseen lehteen neljästi vuodessa. Ja sitten yksittäisiä kuvituskuvia n. kerran parissa kuukaudessa. Eipä tämä järin paljon ole, mutta päätoimeni plus muut harrastukset eivät anna juuri enempää myöten. Sain duunini osittain valmiiden kontaktien kautta. Toisessa tapauksessa tuttu kertoi nettisivuistani toimitukselle ja ja ottivat yhteyttä ja toisessa tapauksessa pyysin toimittajaa vilkaisemaan nettisivuani.

Omia projekteja on kehitteillä joitakin ja niille soisin enemmän aikaa. Ei tuo raha niin tärkeää ole ja olenkin harkinnut rahatöiden toppuuttelua tulevaisuudessa, ettei jää omat unelmat toteuttamatta. Lähinnä treenaan omaksi iloksi tulevaisuuden suunnitelmia varten. Seuraavaksi harjoittelussa koneet ja isot rakennukset.

Koitan piirtää päivittäin jotain (edes avatarin ), mutta välillä tulee muutaman päivän taukoja. 13.3. Maanantaina on tuon "pääsarjikseni" deadline, joten viikonloppu menee kynä kädessä.

8)

[J.Vehnä]

Jaahas, jaahas. Oma tilanteeni on se, että piirtelen 5-7 päivää viikosta. Tässä pieni listaus(varmaan joku unohtuki):
-Sivun mittainen Julkimosarjis pinehköön nuorisolehteen+samaiseen lehteen kymmenkunta kuvituskuvaa ja yksi julkkispilakuva kuukausittain.
-Erääseen lasten lehteen 2-sivuinen raamattusarjis ja virhekuvatehtävä ja muuta kuvitusta kuukausittain.
-Useisiin lehtiin pilakuvia 2 kertaa, tai kerran kuukaudessa.
-Erääseen ilta-päivälehteen pilakuvia viikoittain.
-Sanomalehtiin karikatyyrejä n. 1 kerta kuukausi.
-Erääseen sanomalehteen kolmen viikon välein sarjakuvaa.
-Erääseen toiseen nuorisolehteen sarjakuvaa 6 kert vuodessa+ kuvitukset.
-Erääseen kristilliseen musalehteen karikatyyrejä muutaman kerran vuodessa(sama lehti ku mihin Hazard tekee).
-Firmojen tiedotuslehtiin sarja-ja pilakuvia kuukausittain.
-Kuvitusta satunnaisesti milloin mihinkin(levyn kannet, julisteet, karikatyyrejä lahjaksi jne..)
Jos summaa kaiken tuon, niin siitä seuraa jonkin verran tulehtunut käsi...

Ja miten olen hommani saanut? Lähettämällä aikoinani näytetöitäni ympäri suomen maata. Tätä nykyä hommat tulee nettisivujeni kautta. Ja mielestäni tällä "piirustelijan" hommalla elää hyvin.

[Jarmo]

Pöytälaatikkokamaa.
Pöytälaatikkoni on osin netissä.

--
Ai nii. Tein kerran omakustanteen kaverin kanssa. En tee toiste.

[tertsi]

Teen kahta sarjakuvaa vakituisesti. Toinen on puolensivun strippi kerran kuudessa viikossa ja toinen on noin kuukauden välein ilmestyvä strippisarjakuva.

Strippiin käytän noin reilu puoli päivää. Toiseen menee aikaa reilut pari tuntia (eli teen sen niin nopeasti kuin mahdollista, laadusta kylläkin tinkien).

Olen aloittanut valmiiseen käsikirjoitukseen perustuvan sarjakuvan piirtämisen. Stoori on noin kolkyt sivua sarjakuvaa. Lyijärillä olen tehnyt ekan sivun, eli alussa vasta ollaan.
Tarkoitus olisi piirtää tätä tollaset kymmenen tuntia viikossa.

[Veli Loponen]

Mitens Welzu... miten olet saanut noit juttuja läpi? Oliko tuskan takana vai oliko yksikään helppo nakki? Miten eri tahot ovat suhun ja töihisi suhtautuneet ja oletko suunnitellut yhtään sarjaa alun alkaen niin päin, että mielessä on ollut ensin tietty julkaisu ja vasta sitten idea siitä, mitä heille voisi tarjota? Ei tarvitse olla yksityiskohtaisen tarkka ja voit edelleen pitää työt ja yhteistyökumppanit anonyymeinä. Vain pintapuolinen karkea kuvaus riittää...

Nää on tulleet pikkuhiljaa muutaman vuoden aikana, kun olen netin kautta luonut yhteyksiä mm. eri foorumeiden yms. kautta. Toi lehti (PoA, ilmestyy neljä kertaa vuodessa värillisenä, n. 20 sivua/lehti) tuli yhden toisen työn jatkeeksi ihan mullekin yllätyksenä. Toinen pitkä työn alla oleva sarja (joka näillä näkymin julkaistaan minisarjana) sai alkunsa siten, että eräässä APA:ssa (=Amateur Press Association, mitenhän sitä kuvailis suomalaiselle...), jossa olen mukana etittiin apuja ja ilmoittauduin mukaan. Ja tuo APA (on vähän niinkuin jäsenten, joita on tällä hetkellä vajaa 30, välinen keskinäisen kehun kerho   ) on ollut suureksi avuksi kontaktien luomisessa, kun mukana hyörii nimestä huolimatta myös ihan ammattilaisia.
Varmaan laajalevikkisin juttu on tällä hetkellä muutaman vuoden takainen työ Community Comicsille (se löytyy myös netistä www.communitycomics.com ja sieltä webcomics ja Larson street kids ja numero kolme).
Silloin sain työskennellä Ben Averyn kanssa, joka tällä hetkellä käsikirjoittaa mm. Imagellakin julkaistua Hedge Knightia.
Täytyy sanoa, että alussa oli kyllä vaikeuksia löytää mitään, mutta nyt tuntuu, että töitä pursuaisi joka tuutista.

[Kitty Vane]

Minulle valkeni vasta viimeaikoina että voisin saada rahaa siitä että istun kotona pöytäni ääressä ja piirrän.
Olen pidemmän aikaa haaveillut kuvittajan urasta, joka jäi aikoinaan jalkoihin kun hankin koulutuksen alalle missä töitä tuntuu saavan ei koskaan ja missä porukka lakkoilee alvariinsa täysin hyödyttä. Jos todella haluan kuivata villakangaspukua hiustenkuivaajalla tai suostutella miestä pukemaan ylleen kultaiset stringit, niin varmasti tekisin sitä vieläkin.

Eli siis, vastauksena kysymykseen, olen nyt pikkuhiljaa hivuttamassa itseäni ja töitäni pois pöytälaatikosta ja suuren yleisön eteen ihmeteltäväksi. Haaveena tosiaan se että voisin ansaita edes osan elannostani piirtämällä.

[Axuz]

Täytyy sanoa, että alussa oli kyllä vaikeuksia löytää mitään, mutta nyt tuntuu, että töitä pursuaisi joka tuutista.

Hmmm... minä luulen, että juuri tuolla tavalla se monilla lahjakkuuksilla meneekin, että aluksi on älyttömän vaikea lyödä itseään missään läpi ja moni herkkähermoisempi olisi varmasti jo luovuttanut aika päiviä sitten, mutta kun rautaa takoo kyllin kauan, niin useimmilla sinnikkäimmillä se alkaa vihdoin osoittaa edes jotain merkkejä lämpenemisestä. Alku tuntuu olevan useimmilla yhtä tervassa juoksemista, mutta sitten kun niitä alkaa vähitellen yksi kerrallaan saada johonkin, käynti muuttuu paljon kevyemmäksi ja rivakammaksi. Työhommelit alkavat ikään kuin ruokkimaan toisiaan. Ne kumuloituvat ja kasvu on enemmänkin eksponentiaalista kuin tasaista... Luulisin näin...

Lyhykäinen väliraportti jo käytyyn keskusteluun...

Tässähän on tullut jo revittyä teistä vaikka mitä mielenkiintoista irti! Seuraavaksi täytyy pian alkaa pommittamaan teitä lisäkysymyksillä, jotta kuva selkenisi vielä entisestään.

Kitty Vane ilmoittautui selkeästi ensimmäiseksi, joka on kuvaamassani välivaiheessa. Työn alla saada tekemisistään joskus jotain rahankin näköistä. Kivellä on hyvin pullat uunissa. Vehnän työtahti ja -määrä yllätti mut positiivisesti ja erityisen hyvin vaikuttavat pullat olevan hänen uunissaan. Erityisesti minua lämmitti tuo Vehnän asenne koko touhuun (kyllä tällä piirtelyllä hyvin elää...). Tuollainen kannustaa hurjasti niitä, jotka eivät ole vielä likimainkaan samalla viivalla, mutta kovasti yrittävät sinne päin rämpiä. Sellainen valaa toivoa siitä, että se on kuitenkin, kaikesta huolimatta, mahdollista. tulee mieleen erään leffan klassikkorepliikki (Sean Connery ja Catherine Zeta Jones) - "impossible... but doable..."  

Lisäksi alkaa tulla jo nyt ilmeiseksi, että tämänkaltaisen työn hedelmät kerätään pieninä murusina sieltä täältä. Kuten Kivi tämän asian ilmaisi, leipä tulee tosiaan lukuisista lähteistä pienen pieninä annoksina, eikä Kivi nähnyt tässä mitään ongelmaa. Se on hyvä, sillä tämän työn hedelmät tippuvat harvan koriin yhdestä puusta. Toisin sanoen tälle alalle haluavan on hyvä varautua tähän tosiasiaan ja opittava suhtautumaan Kiven tavalla tällaiseen (freelance-työssä erittäin yleiseen) tulonkeräämistapaan myönteisesti. On sopeuduttava, oltava opportunisti. Kaikkiruokainen ja vaatimaton. Nämä ovat kaikki tarpeellista tietoa aloitteleville ja vasta nouseville tekijöille. juuri tämän takia perustin tämän säikeen. Jotta muut alalle pyrkivät tietäisivät, mitä se vaatii ja mihin on varauduttava. Jatkakaa vastailua samaan malliin ja kirjoittakaa lisää, kun mieleen tulee jotakin muuta mainitsemisen ja jakamisen arvoista. Niistä on takuulla hyötyä jollekin. Ei tämä itsensä läpilyöminen koskaan ole kovin helppoa ja jos jonkun sanomiset ja kokemukset ovat edes välillisestikin auttaneet jotakuta toista noisemaan, on tämä säie täyttänyt kaikkein idealistisimman ja jaloimman tehtävänsä. Minä ainakin lupaan kiittää ensimmäisessä albumissani jokaista, joka on tähän omaan henkilökohtaiseen uskomiseeni, jaksamiseeni ja periksiantamattomuuteeni tavalla tai toisella vaikuttanut...  

Hazardilla on jo toinen leipätyö ja aivan ymmärrettävää, ettei paljoa tämän enempää tällä hetkellä pysty väsäämään, vaikka miten haluttaisi. Monella muullakin näyttäisi olevan suunta pikemminkin ylöspäin kuin alas. Hienoa! Hyvä Suomi!

Tenttaan teitä kohta lisää, kunhan vielä kerran käyn läpi vastauksia. Tehdään tästä sellaista semitieteellistä selvityksen tynkää...  

[Reima Mäkinen]

Luovuin sarjakuvapiirtäjän uraideasta joskus noin 15 vuotta sitten. Totesin, että siinä jouttu vähän liikaa tekemään töitä. Ja vähän liikaa menee sitä luovaa energiaakin "hukkaan". Toisaalta vakisarjiksen tekeminen olisi varmasti monessakin suhteessa järkevää. En vain ole ikinä nähnyt itseäni visioissani piirtämässä yhdellä tyylillä tai yhtä sarjakuvaa sillee elämäntyönä. Stripin vääntäminen ei tuota minulle oikein minkään sortin mielihyvää(?).  _Tekijänä_ en ymmärrä sen median viehätystä, eli siis se ei ole minua varten. (Silti, viimeksi eilen tuli uusi strippisarjaidea...)

Viimeisestä vakituisesta "palkkasarjasta" on aikaa jo pari vuotta, ja sekin oli hiljakseen ilmestyvä strippi. Jotain satunnaista on ollut kyllä sen jälkeenkin. Olen tarjonnut sarjiksiani lehdille/medioille vain ehkä noin 10 kertaa "urani" aikana. Ehkä 50% noista tarjouksista meni läpi. Masentaa silti aina jos ei mene, vaikka syy voi olla monessa. Nyttemmin joku ostamalla ostaa multa sarjiksen tai kuvitusta, tai sitten joku toinen muu myy sen (eteenpäin). Semmoinen näkemys minulla on, että periaatteessa tarjoaminen kyllä kannattaisi jos olisi rahan/työn puutteessa.

Enemmän ja helpommalla rahaa tulee sarjakuvan oheistoiminnoista, eli kirjoittamisesta ja opettamisesta, sekä tietenkin kuvitushommista. Ne ovat nopeampia tehdä kun ei tartte sen idean ja juonenkuljetuksen yms. kanssa painia. Tällä hetkellä sarjiksiin liittyen kirjotan yhtä palstaa ja opetan satunnaisen vakituisesti.

Varsinaisessa sarjakuvien tekemisessä olen kääntynyt näköjään yhä enemmän apurahoittajien puoleen. Eihän siinä mistään palkoista voi puhua, mutta kun lopulta elätän vain itseäni...
Projekteissa tavoitteena on yleensä se, että ne menisivät omilleen. Periaatteella kulut peittoon, työ on ilmaista.
Olen pyrkinyt keskittymään nyt siihen mitä olen aina halunnut tehdä. Ikää kun on mittarissa sen verran, että se nuorena haikailtu tulevaisuus on nyt. Ne hommat pitäs nyt tehdä mitä meinaa ikinä saada aikaan. Strategiana tuntuu toimivan kohtuudella se (älyttömyys), että rahat muualta ja sarjikset omaa omituista linjaa. Oma linja on tässä tapauksessa pitkät tarinat.

Tekemiseen aikaa on ja ei ole. Päällekkäiset 2-3 duunia + opiskelu syö miestä. Pitää priorisoida jos haluaa päästä kiinni vars. piirtämiseen. Tarinaa on kumminkin hyvä kypsytellä, luonnostella ja huilata edellisen projektin jälkeen. Tällä haavaa siis pyörittelen kässäriä ja anon almuja. Että ei sarjakuvatekemisprojekteihin niin kauheita aikoja tule viikossa käytettyä, kun on pari näyttelyäkin juuri nyt työn alla. Mainittuihin opettamiseen ja kirjoittamiseen kumminkin keskimäärin 1-2 työpaivää viikossa. Sitten kun piirtämispuoli käynnistyy tilanne onkin ihan toinen.

[Axuz]

Ai joo... oman tilanteen kuvailu on tässä hässäkässä unohtunut täysin. Korjatkaamme vähitellen asiaa...

Itse olen tällä hetkellä ottanut hieman takapakkia näistä hommista, sillä en ole pariin vuoteen tehnyt paljoa mitään sen enempää pöytälaatikkoon kuin julkaistavaksikaan asti. Pari vuotta takaperin pullat oli vähän paremmin uunissa, mutta sitten väsähdin ja lopetin lähes kaiken. Masennuin syvästi ja tein kaikenlaista muuta. Se aika, se ei kuitenkaan mennyt täysin harakoille, sillä minulla oli yllin kyllin aikaa tutustua itseeni ja kuulostella itsestäni sitä syvää totuutta, mitä todella haluaisin tehdä. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana suurin osa sarjakuvakenttään kuluttamani aika ja energia on mennyt uusien mahdollisuuksien kartoittamiseen ja itse ilmaisumuodon käytön uudelleenoppimiseen. Nyt siis lähdetään uuteen taisteluun hieman vakavammalta pohjalta. Olen käyttänyt melko paljon aikaa uusien ideoiden, strippisarjojen ja novellien sekä muiden sarjakuvamahdollisuuksien suunnittelulle ja ennakkovalmisteluille. Nyt tilanne alkaa olla sama kuin esim. Kitty Vanella, eli olisi tarkoitus vähitellen muuttaa nämä lukuisat hienot suunnitelmat paperille valmiiksi töiksi ja lähteä kentälle markkinoimaan...

Teen tällä hetkellä kokonaan uutta ja päivitettyä portfoliota, joka on jaettu osiin siten, että siitä voisi toimittaa mahdollisen asiakkaan mukaisesti räätälöityjä osaportfolioita. Koko portfolio on tarkoitus sitten vielä laittaa kokonaisuudessaan kotisivuille, jotka valmistuvat vuonna digi-tv ja tietokoneohjattu sähköauto...

Lisäksi mulla on työn alla muutamia erilaisia sarjakuvia, jotka on alunperin aloitettu tiettyä formaattia ja tahoa silmällä pitäen ja joita on määrä näille tahoille tarjota sitten, kun niitä (valmiita sarjakuvia) on kyllin monta, jotta niistä näkee ainakin suurin piirtein, mikä on homman nimi...

Lähitulevaisuuden tavoite on saada nyt ainakin lähes puolet tuloista sarjakuvin ja erilaisin kuvituksin. Loppujen on määrä tulla kirjoittamisesta sekä mun koulutuksen mukaisista biologian alaa ja sitä sivuavista hommista. Tämä olisi se ideaalein tilanne, johon haluaisin päästä, sillä en ole valmis luopumaan toisen hyväksi kummastakaan pääalueesta sen enempää piirtämisestä ja kuvittamisesta kuin biologiastakaan. Jätänpä kumman hyvänsä lähes olemattomiin osallistumisarvoihin, jätän samalla ison osan itseäni ja elämääni. Ison osan siitä, mikä minulle tässä elämässä ylipäätään on merkityksellistä ja arvokasta. Siksi näiden kahden välille on löydettävä jonkinlainen tasapaino... Ei varsinaista läpilyöntiä kummassakaan, mutta ainakin saan täyttää elämäni kummallakin rakastamallani asialla...  

Eli... tilanneanalyysi:

Teen tällä hetkellä strippisarjaa espoolaisille. Lisäksi teen paria sunnuntaisarjaa pienelle paikallissanomalehdelle ja yhtä sarjakuvaa erikoisaikakauslehdelle. Lisäksi kuvitan epäsäännöllisesti näihin samoihin julkaisuiihin ja pariin muuhun pieneen lehteen. Näistä tulee tällä hetkellä tuloa keskimäärin noin 200 - 250 euroa/kk, joten sillä ei vielä elä, mutta se on jo ihan kiva taskuraha, jolla maksaa muutaman joutavan laskun. Suurin osa tuloistani tulee edelleen kirjoittamisesta ja opettamisesta, kuten monelle muullekin, mutta haluaisin silti tasoittaa näitä prosentteja toisiinsa nähden tasavertaisemmiksi, koska ensinnäkin kirjoittaminen on yksi asia, joka ei kovinkaan usein jaksa enää sytyttää ja toisaalta kunnianhimo kirjoittamisessakin tekee siitä usein melko työlästä (kerättävä aina vain tarkempia ja laajempia taustatietoja, kirjoitettava aina vain upeammin ja värikkäämmin..). Haluaisin siis vähentää kirjoittamista ja lisätä enemmän kuvittamista ja ennen muuta sarjakuvittamista. Opettaminen sen sijaan on enemmän sesonkiluonteista, eikä se ole kovinkaan tasaista ja varmaa tuloa tässä nimenomaisessa tapauksessa. sitä paitsi opettaminen vaatii myös valtavasti taustatyötä ja ennen muuta se sitoo ihmisen liian tiukasti paikalleen.

Olen aina haaveillut sellaisesta työnkuvasta, joka sallisi melko vapaan päätäntävallan siitä, missä milloinkin olen. Juuri siksi olen niin viehtynyt tähän freelance-elämään sen epävarmuustekijöistä huolimatta, sillä se sisältää parhaimmillaan valtavasti vapautta. Bestseller-kirjailijoilla sekä muilla vastaavilla menestyneillä kirjailijoilla on ehkä yksi kaikkein kadehdittavimpia ammatteja, jos asiaa katsotaan puhtaasti sen kannalta, millainen vapaus tekijällä on tulla ja mennä. Julkaisepa yksi todella hyvin menestyvä romsku, niin voitkin sitten kirjoitella seuraavaa osaa seuraavat pari vuotta vaikka Bahamalla... Ja koska minä inhoan Suomen talvea, suurin unelmani on järjestää tulevaisuuden työasiat siten, ettei minulla koskaan enää olisi edessä tilannetta, jolloin en tarvittaessa voisi mennä pariksi pahimmaksi kuukaudeksi jonnekin muualle luomaan... En nyt äkkiseltään muista nimeä, mutta joku kuuluisa ja kansainvälisesti tunnettu amerikkalainen strippipiirtäjä se nyt kuitenkin oli... No, joka tapauksessa kuitenkin The Comic Journalin mukaan tämä häiskä on valtavan tuottelias ja niissä työasioissa, joihin hän on tällä hetkellä sitoutunut, hän on aikataulusta noin kaksi vuotta edellä! Hän voisi siis ihan hyvin mennä vaikka vuodeksi reppumatkailemaan Afrikkaan, eikä se tuntuisi taloudessa missään! Ja silti hän olisi palatessaan yhä edelleen vuoden edellä... Tämä on sitä vapautta, johon niin harvalla tavallisella työntekijällä on tässä maailmassa mahdollisuutta... Rakastan yli kaiken matkustamista, kuten moni muukin, mutta yllättävän monella matkustelun vähäisyys ei ole kiinni rahasta vaan ajasta. Ei yksinkertaisesti voi lähteä, kun on oltava huomenna duunissa...  

Ideaalein tavoitteeni tälle ja seuraavalle vuodelle onkin saada asioita siihen malliin läpi, että prosentit jakautuisivat parin vuoden sisällä jotakuinkin seuraavasti:

sarjakuvat, pilakuvat, muu kuvittaminen 40 %, kirjoittaminen 25%, opettaminen 25%, muu 10%.

Pitäkää mulle peukkuja!