30 Days of Night

[Curtvile]

Näissä nykyajan zombivampyyreissä ei ole mitään tyyliä, muistuttavat jengiläisiä. Poppoo näytti Buffysta karanneelta. Eivät edes pelota.

Tämän vastakohdallahan niin alkuperäinen sarjakuva kuin elokuvakin on merittejään tienannut: nämä eivät ole jengiläisiä tai yön lapsia.
Nämä ovat petoja ja kuten Steve Niles niin hellästi ilmaisi:"Vampyyrit katsovat ihmisiä kuin oluttölkkejä. Muusta piittaamatta."

mikä kenellekin on uutta.
Itse olen saanut tarpeeksi Lestat/Dracula/roolipelivampyyreistä.
aatelis-, emo-, runopojista ja tytöistä.
Mutta avannen paremmin sanaisen arkun kun elokuva on nähty.

[Matti Karjalainen]

Sarjakuva on lukematta, mutta sunnuntaina olisi tarkoitus mennä katsomaan kaamosta yhdessä työkaverin kanssa. Olen ennakko-odotuksissani varovainen: moni potentiaalinen kauhuelokuva on osoittautunut karvaaksi pettymykseksi (ja onneksi muutama myös päinvastoin).

Tämän vastakohdallahan niin alkuperäinen sarjakuva kuin elokuvakin on merittejään tienannut: nämä eivät ole jengiläisiä tai yön lapsia.Nämä ovat petoja ja kuten Steve Niles niin hellästi ilmaisi:"Vampyyrit katsovat ihmisiä kuin oluttölkkejä. Muusta piittaamatta."

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin populaarikulttuurin vampyyrit alkoivat muuttua aristokraattisiksi ja hienostuneiksi kreiveiksi vasta Bram Stokerin ja John Sheridan Le Fanun "Carmillan" myötä. Kansanperinteessä ne muistuttivat enemmän verenhimoisia petoja ja olivat viehätysvoimaltaan lähempänä Murnaun "Nosferatua" kuin vaikkapa Hammerin "Draculaa".

[Doc Lomapäivä]

Itse olen saanut tarpeeksi Lestat/Dracula/roolipelivampyyreistä.

Niin minäkin. Eivät nekään ole tyylikkäitä, vaan pateettisia.

[Antti Vainio]

Kansanperinteessä ne muistuttivat enemmän verenhimoisia petoja ja olivat viehätysvoimaltaan lähempänä Murnaun "Nosferatua" kuin vaikkapa Hammerin "Draculaa".

Jos et ole nähnyt Klaus Kinskiä Nosferatuna niin suosittelen että korjaat tilanteen. Siinä kunnon vastalääke näille lapsiperheille ja vähälahjaisemmallekin teinille  sopiville kevytvampyyreille

[Lönkka]

Jos et ole nähnyt Klaus Kinskiä Nosferatuna niin suosittelen että korjaat tilanteen.

Jep! Ihan julmetun komea elokuva.

Mieleen on etenkin syöpynyt ne kuvat lepakosta lentämässä yötaivaalla.

[Matti Karjalainen]

Jep! Ihan julmetun komea elokuva.

Se on! Parikin kertaa on tullut Kinskin ja Hertzogin yhteistyön jälkeä ihasteltua. Eräs parhaista vampyyrifilmatisoinneista kautta aikain, väittäisin. Loppuratkaisusta voi tietysti olla monta mieltä: mielestäni se poikkeaa mustassa humoristisuudessaan aika lailla elokuvan muusta linjasta.

[Rac]

Juu ei. Ihan liikaa oli muutettu sarjakuvasta. En tykännyt. Plussana Melissa George ja kirveskohtaukset. Ei se muuten iskenyt.

[Matti Karjalainen]

Ei iskenyt kaamosaika minuunkaan. Paperinohuet henkilöhahmot olivat elokuvan pahin ongelma: loppujen lopuksi tuntui ihan yhdentekevältä, kuka selviää ja kuka ei, kun kaikki olivat yhtä mitäänsanomatonta, harmaata massaa.

Henkilöhahmojen latteus söi yleistä tunnelmaa aika pahasti, sillä kuten tunnettua, pelkällä gorettamisella saa harvoin mitään ikimuistoista aikaiseksi. Elokuvassa oli kieltämättä visuaalisesti pari aika ilkeää kohtausta, mutta ainoa kunnon säikähdys tuli vampyyrin hyökätessä lasin läpi, ja sekin selittyy enimmäkseen äkillisellä ja kovalla ääniefektillä.

Lisäksi voisi narista siitä, kuinka naispääosaa esittänyt Melissa George näytti lopussa ihan yhtä hehkeältä kuin alussakin, vaikka tämä oli kuukauden pakoillut vampyyreja kaupungissa, jossa peseytyminen ynnä muu vastaava on todennäköisesti lähes mahdotonta. Se olisi kuitenkin silkkaa pilkunviilausta.

Vampyyrit olivat erikoinen sekoitus Buffy vampyyrintappajaa, Romeron zombeja ja susilaumaa.

Tähtiä * *

[Rac]

Unohdin tuossa aiemmin mainita, että ehkä typerin muutos oli laittaa vampyyrit puhumaan englannin sijaan jotain avaruusmongerrusta.

[Curtvile]

Itse asiassa 30 Days of Night-elokuvaan pätee sama kuin Road to Perditioniin ja History of Violenceen: jos olisi pitäydytty sarjakuvan ratkaisuissa tulos olisi parempi.

kuten Hanksin lähes pilaama Road to perdition ja "ah olemmepa fiksuja" ratkaisuistaan huolimatta hyvä history of Violence tämä on hivenen värivirheellinen jalokivi, ei pysty nousemaan sille tasolle mihin voisi.

Metsään mennään kun ruvetaan "korjaamaan"jotain mikä ei ole rikki.
30 daysin mokat (muut kuin typerä käännösnimi):
-vampyyrien oma kieli, tarjosi osalle yleisöä mahdollisuuden nauraa hermostuneesti
-alun jälkeen unohdetaan jännitteen rakentaminen ja tyydytään säikyttelyyn
-ajan kulku ilmaistaan kehnosti
-ihan lopun van helsingistä ripattu happy end.

plussat:
+Josh Hartnett, Ben Foster joista varsinkin Hartnett kantaa yllättävän hyvin.
muutama vuosi lisää ja miehestä kuoriutuu oikea näyttelijä.
+ei huumoria
+väkivalta tuntuu pahalta, ei viihteeltä

tästä olisi saanut mestariteoksenkin, mutta silloin olisi seurattu orjallisemmin sarjakuvaa ja muistettu ettei kauhussa ole kyse katarsiksesta.
ei ole koskaan ollut.

[Doc Lomapäivä]

+väkivalta tuntuu pahalta, ei viihteeltä

Tällä ilmeisesti tarkoitat sitä, että tunne on määrittelemätön. Eli ei hauskaa, nk Romeron zombielokuvissa ja vastaavissa, eikä inhottavaa ja ahdistavaa nk parhaissa väkivaltapätkissä. 30 päivän kaamoksessa veri lentää mutta se on vain väliefekti josta katsojan tekee mieli vain siirtyä eteenpäin eikä jäädä pohtimaan sitä.

[Curtvile]

Tällä ilmeisesti tarkoitat sitä, että tunne on määrittelemätön. Eli ei hauskaa, nk Romeron zombielokuvissa ja vastaavissa, eikä inhottavaa ja ahdistavaa nk parhaissa väkivaltapätkissä. 30 päivän kaamoksessa veri lentää mutta se on vain väliefekti josta katsojan tekee mieli vain siirtyä eteenpäin eikä jäädä pohtimaan sitä.

osut varmastikin oikeaan yli 90% katsojien osalta.

30 Days of Nightissa hurme lentää kaarissa mutta ihmisten tappamisesta on yritetty tehdä ahdistavaa, väkivallasta häiritsevää ja pyritty uskottelemaan että ihmisiin sattuu niin silloin kun heidän fyysiseen koskemattomuuteensa kajotaan myös siihen että heille rakkaiden ihmisten vastaavaan käydään käsiksi, hampaiksi tai aseiksi.

eroaa edukseen enimmästä osasta toiminta-ja kauhuelokuvia tai niistä tylsäpäisistä mukataiteellisista draamoista jotka saavat toivomaan että edes jostain pukkaisi vampyyri ja repisi kaikki roolihahmot, koska luonteet ja henkilöhahmot eivät kiinnosta ketään eikä tarinaa ole.

[Toni]

Oma mielipiteeni elokuvasta löytyy tuolta, ei suositella Curtvilelle:

Tähtivaeltaja 4/07

[Curtvile]

Oma mielipiteeni elokuvasta löytyy tuolta, ei suositella Curtvilelle:

Tähtivaeltaja 4/07

silti luettu niin netistä kuin tilatusta lehdestäkin. Monessa kohtaa samaa mieltä, monessa ei.
Hartnett on mainettaan parempi, mutta ei varmasti omaa koskaan leegiota faneja.
Rytmitys(=ajan kulku) tässä eniten mättää ja se "kieli".
toiston uhallakin: aivan kuten Road to Perdition ja History of violence yllättävän hyvä sovitus sarjakuvasta mutta silti kehnompi kuin sarjakuva johon perustuu.

[Curtvile]

Odotellessa DVDtä kolusin nettiä ja hivenen häkellyin löytäessäni fearnetin 7 osaisen minisarjan 30 Days of night: Blood trails

kokoaa New Orleans tarinakokonaisuutta... tavallaan.