Mangan piirtäminen/ palkat

[kaltsu]

Kännykät on kaiken muun lisäksi nykyisillään taskussa kulkevia tietokoneita. Miksipäs niihin mitään erillistä sisältöä lataisi kun internettiäkin voi selailla.

Sarjakuvat vain ovat parhaimmillaan paperilla, sillä näytöltä ei ole kovin mukava lukea. Ehkäpä tämä on syynä siihen että mangaa ostetaan kohtalaisen paljon alppareina siitä huolimatta, että manga leviää fanikäännöksinä netissä siinä missä animekin. On monia jotka eivät jaksa lukea näytöltä mitään, ja sitten on vielä se digitaalisen julkaisun hankaluus jos rahaa ajattelee. Jos tiedostona saisikin ladattua sarjakuvaa suoraan omaan kännykkään tai tietokoneelle, olisi se pian kopioitu ja levitetty ladattavaksi vertaisverkkoihin.

Hankala tilanne.

Sama koskee muutakin sarjakuvaa kuin mangaa. Miksipä tosiaan lukea kuvaruudulta tai kännykän pieneltä näytöltä mitään kun tuotteen voi ostaa selailtavaksi ja hypisteltäväksi ja kirjahyllyä koristamaan.

Kirjat ja lehdet ovat aika ylivoimainen media monessa suhteessa ja kuten olen aiemminkin pohdiskellut, ilmainen saatavuus netissä saattaa toimia jopa hyvänä mainoksena varsinaiselle tuotteelle.

Tilanne ei minusta tunnu yhtään hankalalta. Tietenkin jos on kuvitellu että digitaalinen jakelu itsessään saattaisi tänään tai tulevaisuudessa laventaa itse kunkin leipää, joutuu varmasti pettymään.

[Aura]

Tilanne ei minusta tunnu yhtään hankalalta. Tietenkin jos on kuvitellu että digitaalinen jakelu itsessään saattaisi tänään tai tulevaisuudessa laventaa itse kunkin leipää, joutuu varmasti pettymään.

Sarjakuvia otetaan kuitenkin nihkeästi julkaistavaksi, ja jos julkaisukanavia ei ole, yhä useampi piirtäjä joutuu turvautumaan vaihtoehtoisiin medioihin - joista siis sitä rahaa ei saa, ainakaan helposti. Voi tietenkin olla että tilanne sitten muuttuu jos Japanissa jo vallalla oleva digitaalinen jakelu yleistyy täälläkin.

Mitenhän muuten Japanissa lukijat suhtautuvat materiaalin levitykseen netissä? Onko siellä warettamista samassa mittakaavassa kuin länsimaissa? Minulla on ollut käsitys että siellä piirtäjiä tuetaan lukijoiden puolelta enemmän kuin täällä, mutta mistäpä minä tiedän. Ainakin fanien keskuudessa tuntuu olevan tarkka sääntö että fanisivuillekin kuvat piirretään itse eikä toisten tekemiä kuvia julkaista ilman lupaa. Tämä voi vaikuttaa digisarjakuvien kannattavuuteen jos porukka todella lataa ne virallisia teitä ja maksaa niistä.

[PTJ Uusitalo]

Kännyköillä on astetta hankalampi warettaa... ei kai siinä suoraan muita eroja ole. Paitsi että japsit nyt, osittain tietokoneiden vähäisyydestä johtuen, ovat keskimäärin vähän enemmän tietotekniikkaummikoita kuin länkkärit. Waretus on sielläpäin lähinnä nörttien puuhaa, ei jokamiehen... ja enin osa niistä nörteistäkin on fyysistä mediaa arvostavia keräilijöitä.

Japanilaiset ovat myös täkäläisen firefoxinkäyttäjän silmissä ihmeellisiä Microsoft- ja Internet Explorer -fanaatikkoja, kertovat sikäläisissä verkoissa hengaavat irkkitietäjät. Ja luonnollisestikin sellainen ei-ammattilaisen tekemä japanilainen nettisivu joka ei näytä 90-luvun reliikiltä on vielä näkemättä... jännä juttu.

[kaltsu]

Sarjakuvia otetaan kuitenkin nihkeästi julkaistavaksi, ja jos julkaisukanavia ei ole, yhä useampi piirtäjä joutuu turvautumaan vaihtoehtoisiin medioihin - joista siis sitä rahaa ei saa, ainakaan helposti.

Tässä ei oo mitään uutta. Ennen vain tehtiin omakustannelehtiä kun ei ollut internettiä. Niitäkin tekemällä moni kuvitteli rikastuvansa. Tuli varmasti suurena yllätyksenä että kukaan ei halunnutkaan ostaa faijan duunissa kopsattua suttuista läystärettä törkeään ylihintaan.

Siinä sä kyllä oot mun mielestä väärässä että sarjakuvia otetaan nihkeästi julkaistavaksi. Suomalaista sarjakuvaa ilmestyy lehdissä sekä albumeina pienten ja vähän isompienkin kustantamoiden toimesta enemmän kuin koskaan aiemmin... ja mikä hämmästyttävintä, niitä myös luetaan ja ostetaan.

[PTJ Uusitalo]

Kaltsu on kyllä oikeassa siinä että jos kohta ihmisen halu saada viihteensä mahdollisimman halvalla tai helposti onkin rajaton, niin samalla tapaa rajaton on ihmisen kyky keksiä uusia konsteja ansaita rahaa. Micropaymentseista ei ehkä tullut mitään, mutta jos se raha ei tule sisällöntuottajien ja välikäsien taskuihin suoraan käyttäjiltä niin ehkä se sitten tulee mainostajilta. Ilmaisuushan on ollut ajan henki jo vuosia, mutta bisnekset rullaavat silti entiseen malliin.

Ja tekijöiden palkkiot alkavat nousta viimeistään siinä vaiheessa kun firmat tajuavat nälkiinnyttäneensä kaikki sisällöntuottajansa hengiltä. Tai, realistisemmin, kun kaikki niiden sisällöntuottajat ovat vaihtaneet alaa ja ne tarvitsisivat silti jonkun tuottamaan sen sisällön.

Juurikin siksi, kuten mainittu, että sarjakuvantekijä ei ole kone eikä pysty nopeuttamaan tuotantotahtiaan äärettömiin - pieni määrä ihmisiä ei voi tuottaa kaikkea sisältöä.

[kaltsu]

Ilmaisuushan on ollut ajan henki jo vuosia, mutta bisnekset rullaavat silti entiseen malliin.

Ja tekijöiden palkkiot alkavat nousta viimeistään siinä vaiheessa kun firmat tajuavat nälkiinnyttäneensä kaikki sisällöntuottajansa hengiltä. Tai, realistisemmin, kun kaikki niiden sisällöntuottajat ovat vaihtaneet alaa ja ne tarvitsisivat silti jonkun tuottamaan sen sisällön.

Niin se vain menee ja fiksuimmat firmat ymmärtää sisällöntuottajiensa tärkeyden ilman tällaisia konfliktitilanteitakin. Mukavaa et joku on mun kanssa välillä samaaki mieltä ja näkee nää asiat vähä realistisemmassa valossa. Tähän on hyvä lopettaa meuhkaaminen taas vähäks aikaa ja keskittyä vaikka töiden tekoon.

[PetriT]

Siinä sä kyllä oot mun mielestä väärässä että sarjakuvia otetaan nihkeästi julkaistavaksi. Suomalaista sarjakuvaa ilmestyy lehdissä sekä albumeina pienten ja vähän isompienkin kustantamoiden toimesta enemmän kuin koskaan aiemmin... ja mikä hämmästyttävintä, niitä myös luetaan ja ostetaan.

Kotimaisia albumeita julkaistaan minusta ihan riittämiin näin pienelle maalle. Niin kauan kun painaminen ja jakelu maksaa jotain, on vain hyvä että julkaisemiseen on pieni kynnys.
Oma tuntuma on, että pienten kustantajien julkaisemien nimikkeiden määrä on kasvanut, mutta isojen samalla pudonnut. Se viittaa siihen että sarjakuva ei liiketoimintana ole parantanut asemaansa ainakaan vielä. Pienet kustantamot ottavat herkemmin omasta selkänahasta julkaisemisen aiheuttamisen vaivan.

Mulla on tuntuma että yksittäisten albumeiden myyntimäärät eivät ole pahemmin kasvaneet, tosin tämä voi olla väärää tietoa.

Yleisenä trendinä minusta näkyy, että kaiken sisällön myynti polarisoituu: muutamat meganimet myyvät valtavasti globaalien markkinakoneistojen avulla, niiden alla kansallisia tähtiä, ja loput saavat tyytyä murusiin. Tavallaan kulttuurin alalla on jo toteutunut se uhkakuva jota pelätään "normaalissa" työelämässä.

[kaltsu]

Koska kehitysympäristöt töissä tökkii, jatketaan juttusten kommentointia.

Oma tuntuma on, että pienten kustantajien julkaisemien nimikkeiden määrä on kasvanut, mutta isojen samalla pudonnut.

Isot kustantajat on ihan aina julkaisseet kotimaista sarjakuvaa yhtä nihkeästi. Ei ole  huonontunut tilanne.

Suurin syy isojen kustantamoiden yhä jatkuvaan nihkeyteen on se että niillä on niin epäpäteviä sarjakuvatoimittajia töissä, on julkaistu huonoja nimikkeitä eikä ole näkemystä tai tietotaitoa löytää nykyisistäkään tekijöistä potentiaalisia menestyjiä. Pidetään kotimaisten sarjakuvien julkaisua vanhojen katkerien kokemusten perusteella edelleen vähä riskaabelina touhuna vaikka pienemmät (tätä nykyä usein jo keskisuuret) puljut nettoaa useilla nimikkeillä varsin mukavasti.

Se viittaa siihen että sarjakuva ei liiketoimintana ole parantanut asemaansa ainakaan vielä.

Tää väittämä perustuu siis virheelliseen oletukseen ja on itsessään myös väärin. Kyllä kotimaisen sarjakuvan on liiketoimintana parantanut asemaansa huomattavasti. Kysy vaikka Arktiselta banaanilta ja Sammakolta.

Mulla on tuntuma että yksittäisten albumeiden myyntimäärät eivät ole pahemmin kasvaneet, tosin tämä voi olla väärää tietoa.

Et oo sattunu kuulemaan et muutamatki kotimaiset sarjakuvateokset on ollu viime vuosien myydyintä kaunokirjallisuutta? Kyllä ne myyntimäärät on kasvaneet ihan tolkuttomasti niistä ajoista kun kotimainen albumi oli menestys mikäli se myi 1000 kappaletta.

Yleisenä trendinä minusta näkyy, että kaiken sisällön myynti polarisoituu: muutamat meganimet myyvät valtavasti globaalien markkinakoneistojen avulla, niiden alla kansallisia tähtiä, ja loput saavat tyytyä murusiin. Tavallaan kulttuurin alalla on jo toteutunut se uhkakuva jota pelätään "normaalissa" työelämässä.

Tää on tätä amerikkalaista unelmaa. Menestys ja hyvinvointi keskittyy muutamiin henkilöihin tai yhtiöihin, suurin osa joutuu pärjäämään vähemmällä. Lohdutuksen sanoiksi tarjotaan sitä että sieltä murusten joukosta ne tähdet ja meganimetki on aina nousseet.

[Reima Mäkinen]

Miksi herran tähden kukaan möisi värisarjakuvaa mustavalkoisen hinnalla vaikka kiltti kustantaja kuinka haluaisi tai vaatisi? Satutko tietämään selkeätä käytännön esimerkkiä kenestäkään joka olisi näin joutunut tekemään?

Väite oli provosoiva heitto johon olen odottanut vastaväitettä konkreettisen esimerkin muodossa. Palaan aiheeseen myöhemmin.

Tämän ketjun aihehan piti olla se miten sarjakuvaa piirtämällä voi saada rahaa. Mielellään vielä niin että rahantulo olisi palkkaan eikä kirpputoripöydän pitämiseen rinnastettavaa tuloa.
Oma toiveeni oli että keskityttäisiin mieluummin Suomeen ja nykyhetkeen (tulevaisuuteen) kuin menneiden aikojen loistossa lämmittelyyn. Asiastahan on tarjolla tutkittua tietoa oikeastaan vain vuoteen 1990 asti (Merja Heikkinen: Sillä välin toisaalla). Joten heitot kehityksestä viimeisten 20 vuoden aikana ovat mutua. Japani ja jenkkilä on luonnollisesti mielenkiintoisia vertailukohteita.

Kännykät on kaiken muun lisäksi nykyisillään taskussa kulkevia tietokoneita. Miksipäs niihin mitään erillistä sisältöä lataisi kun internettiäkin voi selailla.

Ja netin ongelma sisällöntuottajan kannalta on tämä: Teet työtä (piirrät sarjakuvia ja päivität sivustoasi) mutta et saa siitä palkkaa. Mahdollinen julkaisusopimus tai omakustanteen myynti tulevaisuudessa ei sekään yleensä kata edes ko. tuotteen tekemisestä koitunutta vaivaa.

...jos se raha ei tule sisällöntuottajien ja välikäsien taskuihin suoraan käyttäjiltä niin ehkä se sitten tulee mainostajilta. Ilmaisuushan on ollut ajan henki jo vuosia, mutta bisnekset rullaavat silti entiseen malliin.

Usko siihen että mainokset pelastavat nettisisällöntuottajat alkaa yhä enemmän muistuttaa mitä tahansa muuta uskontoa. Esimerkiksi HS:n sisällöstä yli 1/3 on mainoksia, kun tiedetään että mainostajat maksavat medioille printtimainoksista paljon paremmin kuin nettimainoksista, teoriassa tämä tarkoittaisi nettiä jossa mainosten seassa olisi jotain sisältöä. Esimerkki on tyhmä mutta tarkoitin sen kuvaamaan lähinnä vallitsevaa epäsuhtaa todellisuuden ja mainosrahoitteiseen tulevaisuuteen uskovan teorian välillä. Ja mitä tuohon linkkiin partakonevalmistajan innovaatiosta tulee, eikös partakoneenterät ole sisäfileen ohella suosituimpia pöllimisartikkeleja kaupoissa? Samaa posketonta ideaa sovelletaan siinä että annetaan printteri ilmaiseksi ja yritetään laskuttaa väripatruunoista.

Ja tekijöiden palkkiot alkavat nousta viimeistään siinä vaiheessa kun firmat tajuavat nälkiinnyttäneensä kaikki sisällöntuottajansa hengiltä. Tai, realistisemmin, kun kaikki niiden sisällöntuottajat ovat vaihtaneet alaa ja ne tarvitsisivat silti jonkun tuottamaan sen sisällön.

Käsittääkseni tässä on kinattu juuri siitä ollaanko nyt tuon näännytysvaiheen alussa vai ei. Mielestäni bisnespuolella jatkuva tehokuuspainotus ja tekijänoikeuksien kiistäminen viittaavat vahvasti siihen että ollaan. Ja toisin kuin Kaltsu esitti, en minäkään ole maalaamassa mitään äkkiromahdusta vaan alan palkkioiden näkökulmasta katsottuna hidasta kehitystä huonompaan suuntaan.

Todistaakseni että en suhtaudu tulevaisuuteen täysin pessimistisesti kerron että isompi Kindle osoittaa ehkä suuntaan jossa näkyy valoa. Huolimatta sen suolaisesta hinnasta, monet lataavat tähän laitteeseen aika paljon toiveita.

Siinä vaiheessa kun markkinoilla on kaksi laitetta joista toisella ladataan maksullista sisältöä paikallisesta Amazonista ja toinen jolla pääsee minne vaan ja warettaminenkin onnistuu, niin ei ole vaikea päätellä kumman kuluttajat valitsevat.
Sähköinen paperi on jees, varsinkin kun se tulee väreissä, mutta mikään ei viittaa siihen, etteikö tekninen evoluutio olisi tuottamassa jälleen yhtä laitetta jolla selataan ilmaista sisältöä netistä.

[rama]

Usko siihen että mainokset pelastavat nettisisällöntuottajat alkaa yhä enemmän muistuttaa mitä tahansa muuta uskontoa. Esimerkiksi HS:n sisällöstä yli 1/3 on mainoksia, kun tiedetään että mainostajat maksavat medioille printtimainoksista paljon paremmin kuin nettimainoksista, teoriassa tämä tarkoittaisi nettiä jossa mainosten seassa olisi jotain sisältöä.

Sitäpaitsi nettimainonnan alkuaikoina klikkausfrekvenssi oli huomattavasti korkeampi, nykyään lukija sivuuttaa bannerit yhtä tottuneesti kuin suurimman osan suora- ja printtimainontaa, mikä taas laskee mainoksista saatavaa hintaa. 3% klikkaustaajuus on jo huima saavutus (luonnollisestikin riippuen sivustosta)...

[Korro]

Eli jos haluaa julkaista omakustanteen tarvitsee paljon mainontaa millä maksetaan sitten painokulut yms?.Mutta keskutelussa tuli ilmi että waretus ja piratimi yleensä syöpaljon 'meidän' voittoja.Olin järkyttynyt kun luin sivulta kaksi että 23senttiä per luku saa valuutaa jos väärin en muista? (Tai ymmärsin väärin koska luen noita pidempiä 'romaaneja' vähän sieltä sun täältä.)

[keijoahlqvist]

Eli jos haluaa julkaista omakustanteen tarvitsee paljon mainontaa millä maksetaan sitten painokulut yms?.Mutta keskutelussa tuli ilmi että waretus ja piratimi yleensä syöpaljon 'meidän' voittoja.Olin järkyttynyt kun luin sivulta kaksi että 23senttiä per luku saa valuutaa jos väärin en muista? (Tai ymmärsin väärin koska luen noita pidempiä 'romaaneja' vähän sieltä sun täältä.)

Waretus ja piratismi ei syö sarjakuvan voittoja.

[Aura]

Siinä sä kyllä oot mun mielestä väärässä että sarjakuvia otetaan nihkeästi julkaistavaksi. Suomalaista sarjakuvaa ilmestyy lehdissä sekä albumeina pienten ja vähän isompienkin kustantamoiden toimesta enemmän kuin koskaan aiemmin... ja mikä hämmästyttävintä, niitä myös luetaan ja ostetaan.

No, itse olen kuullut ihan päinvastaista. Mutta voin olla väärässä, ehkä liikun vain väärissä piireissä. Tosin koska suomalaista sarjakuvaa on aina julkaistu heikosti, ei lause "sarjakuvia otetaan kuitenkin nihkeästi julkaistavaksi" ole nyt ihan tuulesta temmattu, vaikka tilanne ei olisikaan merkittävästi huonontunut. Sitä paitsi lehdissä palkkiot ovat yleensä pieniä tai niitä ei ole, joten vaikka sarjakuvan saisi julkaistua ei siitä saa kummoisiakaan tuloja.

Waretus ja piratismi ei syö sarjakuvan voittoja.

Näinköhän, jos peruskuluttaja saa valita ostaako tuotteen vai lataako sen ilmaiseksi. Siteeratakseni vapaasti keskustelua, jonka kuulin kaupungilla kulkiessani äidin ja tämän lapsen takana:

"Miks sä ostit ton CD:n, hölmö, mä oisin voinu ladata sulle sen netistä ilmatteeks!"
"Niin mutta kun haluan sen hyllyyn esineenä."
"Mut mä oisin voinu ladata sulle kanssa sen kannet ja polttaa siitä levyn!"

[PTJ Uusitalo]

Enpä ole kovin montaa suomalaista sarjakuvaa nähnyt laittomana piraattiversiona netissä. Ja sarjakuva-albumia on ikävä lukea niin näytöltä kuin printtinippunakin, saati sitten pitää hyllyssä... niin kuin aiemmin onkin sanottu manga myy älyttömiä määriä, vaikka sitä saa netistä ilmaiseksi usein jo ensimmäisen sarjan nimellä tehdyn googlehaun ylimmästä linkistä.

Tietysti voi argumentoida että jos kuluttajalla on riittävästi muuta, ilmaista, kenties netin kautta ja kenties laittomastikin saatua viihdettä - oli se sitten pelejä, musiikkia, leffoja tai jopa sarjakuvaakin - niin aikaa ei välttämättä riitä niiden kotimaisten sarjakuvien osteluun ja lukemiseen, vaikka ne olisivat hyviäkin. Mutta jos sille haluaisi tehdä jotain mentäisiinkin kyllä jo ostopakon ja kilpailun kieltämisen puolelle.

[Toni]

niin kuin aiemmin onkin sanottu manga myy älyttömiä määriä, vaikka sitä saa netistä ilmaiseksi usein jo ensimmäisen sarjan nimellä tehdyn googlehaun ylimmästä linkistä.

Hyvä, jos noin on. Itse olen kuitenkin kuullut ja lukenut niin jenkkilän kuin kotimaankin kamaran jälleenmyyjiltä ja kustantajilta, että vaikka fanimäärä kasvaa koko ajan, niin kokonaismyynti tuntuu samaan aikaan tulevan alaspäin – ja syyksi tähän on epäilty juuri netin ilmaisia piraattiversioita.

Käytännössä olen itsekin ollut todistamassa tilanteita, joissa joku ihmettelee kaupan mangahyllyn ääressä toiselle, että vieläkö sä noita painettuina ostat, kun netistä löytää ilmaiseksikin - ja kerrankin tätä mieltä oleva jatkoi sitten siihen, kuinka häneltä säästyy nykyisin kuukaudessa yli sata euroa entiseen verrattuna, koska ei enää ostele mangaa vaan lukee sen netistä.

Ja ihan mangaan liittymättömästi voisin jatkaa, että olen henkilökohtaisesti käynyt keskusteluja ihmisten kanssa, jotka ovat kokonaan luopuneet sarjakuvien ostamisesta, koska nettiin tehdään niin paljon hyvää ilmaissarjakuvaa, että niiden lukeminen jo täyttää heidän viikottaiset sarjakuvatarpeensa. Eli tältä osinkin PTJ:n huomio pitää paikkansa.