Miksi herran tähden kukaan möisi värisarjakuvaa mustavalkoisen hinnalla vaikka kiltti kustantaja kuinka haluaisi tai vaatisi? Satutko tietämään selkeätä käytännön esimerkkiä kenestäkään joka olisi näin joutunut tekemään?
Väite oli provosoiva heitto johon olen odottanut vastaväitettä konkreettisen esimerkin muodossa. Palaan aiheeseen myöhemmin.
Tämän ketjun aihehan piti olla se
miten sarjakuvaa piirtämällä voi saada rahaa. Mielellään vielä niin että rahantulo olisi palkkaan eikä kirpputoripöydän pitämiseen rinnastettavaa tuloa.
Oma toiveeni oli että keskityttäisiin mieluummin Suomeen ja nykyhetkeen (tulevaisuuteen) kuin menneiden aikojen loistossa lämmittelyyn. Asiastahan on tarjolla tutkittua tietoa oikeastaan vain vuoteen 1990 asti (Merja Heikkinen: Sillä välin toisaalla). Joten heitot kehityksestä viimeisten 20 vuoden aikana ovat mutua. Japani ja jenkkilä on luonnollisesti mielenkiintoisia vertailukohteita.
Kännykät on kaiken muun lisäksi nykyisillään taskussa kulkevia tietokoneita. Miksipäs niihin mitään erillistä sisältöä lataisi kun internettiäkin voi selailla.
Ja netin ongelma sisällöntuottajan kannalta on tämä: Teet työtä (piirrät sarjakuvia ja päivität sivustoasi) mutta et saa siitä palkkaa. Mahdollinen julkaisusopimus tai omakustanteen myynti tulevaisuudessa ei sekään yleensä kata edes ko. tuotteen tekemisestä koitunutta vaivaa.
...jos se raha ei tule sisällöntuottajien ja välikäsien taskuihin suoraan käyttäjiltä niin ehkä se sitten tulee mainostajilta. Ilmaisuushan on ollut ajan henki jo vuosia, mutta bisnekset rullaavat silti entiseen malliin.
Usko siihen että mainokset pelastavat nettisisällöntuottajat alkaa yhä enemmän muistuttaa mitä tahansa muuta uskontoa. Esimerkiksi HS:n sisällöstä yli 1/3 on mainoksia, kun tiedetään että mainostajat maksavat medioille printtimainoksista paljon paremmin kuin nettimainoksista, teoriassa tämä tarkoittaisi nettiä jossa mainosten seassa olisi jotain sisältöä. Esimerkki on tyhmä mutta tarkoitin sen kuvaamaan lähinnä vallitsevaa epäsuhtaa todellisuuden ja mainosrahoitteiseen tulevaisuuteen uskovan teorian välillä. Ja mitä tuohon linkkiin partakonevalmistajan innovaatiosta tulee, eikös partakoneenterät ole sisäfileen ohella suosituimpia pöllimisartikkeleja kaupoissa? Samaa posketonta ideaa sovelletaan siinä että annetaan printteri ilmaiseksi ja yritetään laskuttaa väripatruunoista.
Ja tekijöiden palkkiot alkavat nousta viimeistään siinä vaiheessa kun firmat tajuavat nälkiinnyttäneensä kaikki sisällöntuottajansa hengiltä. Tai, realistisemmin, kun kaikki niiden sisällöntuottajat ovat vaihtaneet alaa ja ne tarvitsisivat silti jonkun tuottamaan sen sisällön.
Käsittääkseni tässä on kinattu juuri siitä ollaanko nyt tuon näännytysvaiheen alussa vai ei. Mielestäni bisnespuolella jatkuva tehokuuspainotus ja tekijänoikeuksien kiistäminen viittaavat vahvasti siihen että ollaan. Ja toisin kuin Kaltsu esitti, en minäkään ole maalaamassa mitään äkkiromahdusta vaan alan palkkioiden näkökulmasta katsottuna hidasta kehitystä huonompaan suuntaan.
Todistaakseni että en suhtaudu tulevaisuuteen täysin pessimistisesti kerron että
isompi Kindle osoittaa ehkä suuntaan jossa näkyy valoa. Huolimatta sen suolaisesta hinnasta, monet lataavat tähän laitteeseen aika paljon toiveita.
Siinä vaiheessa kun markkinoilla on kaksi laitetta joista toisella ladataan maksullista sisältöä paikallisesta Amazonista ja toinen jolla pääsee minne vaan ja warettaminenkin onnistuu, niin ei ole vaikea päätellä kumman kuluttajat valitsevat.
Sähköinen paperi on jees, varsinkin kun se tulee väreissä, mutta mikään ei viittaa siihen, etteikö tekninen evoluutio olisi tuottamassa jälleen yhtä laitetta jolla selataan ilmaista sisältöä netistä.