Mua on näissä Aapon ja Karin zombitarinoissa alitajuisesti jotenkin hämmentänyt se, että kirjoista ei lukematta ota selvää onko kyseessä kauhuparodia vai rehellinen kauhutarina. Mielikuvaksi on jäänyt parodia, ehkä piirrostyylistä ja Karin Kangesta johtuen?
Toisaalta nykyään kauhuun kai kuuluu olennaisena sellainen synkkä huumori, eli lukijaa ei ole tarkoituskaan niin kovin järkyttää tai kauhistuttaa? Ajattelin nyt vain mainita tästä, kun tämä kysymys ei oikein selviä noista arvosteluistakaan. Arvioissa ei kyllä myöskään kerrota että kirjat olisivat naurattaneet tai huvittaneet arvostelijoita.
Toinen itseäni vaivaava asia ei myöskään selviä noista arvioista. Jostain on syntynt mielikuva, että koko juttu perustuisi yhteen ideaan tai "vitsiin": zombit urheilemassa. Koska Rapin osuuden, käsikirjoituksen arviointi jää melkoisen vähälle molemmissa Kvaakin jutuissa, jäin miettimään että paljonko ja mitä tekijät onnistuvat tuolle perusidealle rakentamaan?