Hiihtäviä zombeja

Kari Sihvosen ja Aapo Rapin jatko-osa Kuolleiden urheilijoiden seuralle pitää kaiken mitä kansi lupailee. Käkättelyä, hikoilua ja tyrmistystä riittää, muusta karmaisevasta huvista puhumattakaan.

Urheilutoimittaja luo tunnelmaa.
Urheilutoimittaja luo tunnelmaa.

Pääosassa on edelleen särmikäs mutta sisimmässään rehti valmentaja Taisto Vastamäki. Jääkiekosta on vain siirrytty hiihdon maailmaan. Vastamäki ja hänen poikansa, lahjakas hiihtäjä Ryhtiraami kutsutaan talvikisoihin jonnekin Euroopan vuoristoseuduille.

Perillä herää kova ihmetys. Puitteet ovat prameat linnoineen, mutta ilmapiiri on jotenkin hyytävä, kisaisännät käyttäytyvät omituisesti ja niinkin ylevä asia kuin kilpailijoiden veren puhtauden valvominen hoidetaan epäilyttävin menetelmin. Vastamäki ei turhia murehdi, vaan puskee eteenpäin röyhkeällä käytöksellään ja avoimen rasistisella asenteellaan, valmennettavansa ollessa alusta lähtien huolestuneen oloinen.

Suomalainen hiihtäjä pärjää perinteisillä eväillä.
Suomalainen hiihtäjä pärjää perinteisillä eväillä.

Sihvonen ja Rapi tekevät avoimesti kunniaa EC-yhtiön maineikkaille kauhusarjakuville. Jo teoksen nimi ja kannen typografia mukailevat Tales From the Crypt -lehteä. Vanha EC-logokin on muutettu UC:ksi – “Uncorrect Comic Information” on toivottavasti tahallista kielen kömpelyyttä. Sisäsivuilla urheilutoimittaja kommentoi tapahtumia aitoon Crypt-Keeper -tyyliin. Rapi ei dialogillaan siekaile, vaan maustaa sitä hirtehisillä sanaleikeillä.

Tarinan katkaisevat mainossivut ovat hauska lisä. Niitä on ollut tekemässä joukko suomalaisen sarjakuvan kärkinimiä, Rapin ja Sihvosen itsensä lisäksi mm. JP Ahonen, Petri Hiltunen, Petteri Tikkanen ja Ville Pynnönen. Sivut tosin voisivat olla vielä hieman tasaisemmin ripoteltuja. Neljän sivun pätkä sarjakuvaa kahden mainossivun välissä aikaansaa töksähtävän vaikutelman, olivat mainokset sitten kuinka hauskoja tahansa. Mainostettuja tuotteita ei onneksi liene olemassa kuin piirtäjien sairaassa mielikuvituksessa.

Kisat muuttuvat painajaiseksi.
Kisat muuttuvat painajaiseksi.

Sihvonen piirtää tarkasti mutta kulmikkaasti – sanoisiko peräti kankeasti. Tämä toisaalta tukee hyvin tarinaa. Kuolleiden urheilijoiden seuran ankeasta harmaudesta on siirrytty väreihin, mutta mistään jäljen elävöittämisestä ei voi puhua. Värimaailma on kelmeä – punainen värikin on monin paikoin murrettu ja hailakka, kuin talviaurinko joka ei jaksa kunnolla lämmittää pakkasen puremaa maisemaa. Varsinaisten sarjakuvasivujen musta pohjaväri viimeistelee tehokkaan kauhutunnelman.

Sihvonen on aiemmin käyttänyt sarjakuvissaan Reima Mäkisen luomaa fonttia, mutta nyt tekstaajaksi on palkattu ammattimies Mikko Huusko. Eron huomaa – tekstauksessa on nyt enemmän jykevyyttä, mikä sopiikin aiheeseen.

Toimitus antaitsee erityisplussan siitä, että on julkaissut albumin kovissa kansissa ja kunnon sidonnalla. Näin kirjan luulisi kestävän kovempaakin käyttöä. Kompakti koko sopii myös mainiosti. Perinteinen albumiformaatti tuntuisikin pelkältä prameilulta tällaiselle pikku viihdepalalle.

Toivottavasti Sihvonen jaksaa viimevuotisista puheistaan huolimatta jatkaa sarjakuvien tekemistä. Hänenlaisensa taiturin ei soisi jämähtävän pelkkiin pienimuotoisiin kuvitustöihin. Sihvonen osaa tehdä särmikästä sarjakuvaa tyylillä.

Kuolleiden urheilijoiden seuran arvostelu

Keskustelua Kari Sihvosen sarjakuvista Kvaakissa.

Hiihtoa kryptasta
Käsikirjoitus: Aapo Rapi
Piirrokset: Kari A. Sihvonen
Tekstaus: Mikko Huusko
Taitto: Kari Rissanen
Kustantaja: Arktinen Banaani
Painopaikka: Inprint, Latvia 2014
ISBN 978-952-270-097-1
Kovakantinen, lankasidottu
206 x 154 mm, 80 sivua