Kiitos Mew! Tämä oli paljon parempi neuvo kuin mikään näistä aikaisemmista. Nimittäin katsoin kotisivuiltasi nimesi, ja luin sen perusteella tämän Vaahterasiirappisörsseliä-tarinan. Tämä olikin helppo ja mukava aloitus.
Joten tässä nyt hieman palautetta, ehdottoman epäortodoksista sellaista, tarinastasi:
Juonihan on itsessään silkkaa SinäMinää, eli tyttö tapaa pojan ja poika tapaa tytön. Hieman huvitti, kun tämä "outo" tyttö on tietysti tosi hyvännäköinen, mutta ainahan sen tällaisissa tarinoissa kuuluu mennä. Ja totta kai se koulun suosituimman bändin huippusöpö laulaja ihastuu juuri tähän "outoon" sankarittareen.
Mukavaa oli että tarina eteni "länsimaisessa" ruutujärjestyksessä, se siinä Emmassa kai hieman hankaloittikin kun en osannut lukea ruutuja oikein, vaikka kuinka yritin katsoa ohjeista. Piirrät hyvin. Missään ei näkynyt oikeastaan sen enempää hutiloitia kuin osaamattomuuttakaan. Esimerkiksi hahmojen anatomia on hanskassa, vai voiko näin edes sanoa mangassa missä kaikki ihmiset ovat oletusarvoisesti epärealistisia anatomialtaan? (No, niinhän on Asterixkin.) Kuvakerronta oli myös aika kaunista, esimerkiksi sivusta 413 asetelmista tykkäsin kovasti. Joitakin juttuja ihmettelin, esimerkiksi kukkakoristeiden puhkeamista kosintaruudussa, mutta tämmöiset todennäköisesti hälvenisivät enemmän lukemisen myötä. 17 sivun tarinassa ehtii olla myös ihan oikea draamallinen kaari, vaikka tosiaankin juoni itsessään on vanha kuin taivas. Mutta annan plussaa siitä, että sankaritar Ansan alkuperäisongelma oli se, kuinka löytää töitä lukion jälkeen, ei poikakaverin löytyminen. Niin että komea ja suosittu poikakaveri tuli ikään kuin kaupanpäällisiksi, ja työn löytyminen tuottaa suurempaa iloa.
Tämä oli virkistävää, minulle.
Niin kuin näkuu, toivottavasti löydätte mangaan perehtyneempiä arvostelijoita koko paketille.
Kiitos hyvästä vinkistä kumminkin, et vähätellyt.
