Muutama kommentti on tullut mieleen tätä säiettä seuratessa:
1) Tuntuu oudolta, että äijäporukoissa puhuttaisiin törkeyksiä vastakkaisesta sukupuolesta. Kai sitä armeija aikana muutamia rivoja juttuja tuli puhuttua, mutta kuitenkin. Ehkä me miehet olemme shokissa kun joku voi puhua niin rivoja kuin siinä mikä se nyt miljardööri jussissa . Oli kyse sitten miehistä tai naisista. Ehkä hieman kaukaa haettua.
Ja toki sitä perinteistäkin stereotyyppistä mies kuvaa ympäristöstä löytyy.
2) Ihmetyttää miksi tytöille pitäisi varta vasten tehdä sarjakuvaa kun sitten olisi tyttöjen sarjakuvaa ja "oikeaa sarjakuvaa" joka olisi suunnattu kaikille. Aika vähän niitä varsinaisesti "poikien" sarjakuviakin on. Tai no onhan niitä mutta ei niidenkään taso päätä huimaa. Ainakin minulla ja siskollani on kautta linjan ollut aika samanlainen maku sarjakuvien suhteen. Tosin Manga on kolahtanut paljon enemmän kuin siskooni. En sitten tiedä onko hän aikuistunut minua nopeammin tai jotain. Eroavaisuudet laskisin johtuvan ihan muista syistä kuin sukupuolesta. Keskimäärin ajatellen melkein voisin väittää, että naiset vaativat parempia tarinoita kun miehet joille keskimäärin useammin tuntuu riittävän se että pari isoa roboa mättää toisiaan. Mutta minulla on vain sellainen kuva, että kun varta vasten lähdetään tekemään sarjakuvaa jommalle kummalle sukupuolelle niin siitä tulee aika huonoa kun sitten kuitenkin kaivetaan esiin ne stereotypiat ja kuvitellaan että tytöt on tällaisia ja pojat tällaisia. Toki mielelläni näkisin että joku kumoaisi epäilykseni.
3) Kyllä minun vaatimattoman näkökulmani mukaan aika erilaisia naiskuvia suomalaisessa sarjakuvassa tarjotaan. Ei niitä varmaan yhtäpaljoa löydy kuin erilaisia naisia ja osa on varmasti aika epäuskottavia. Aika harvassa ovat pahimmat supersankarisarjakuvien naiskuvat ja jos niitä löytyy niin kyse on yleensä ainakin vähän parodiasta esikuviaan kohtaan.
4) Toki tässä täytyy vähäisen tuotannon omiakin naiskuvia jäädä miettimään ja todeta, että aika kapea tuo oma naiskuva taitaa olla. Pitkät mustat hiukset. Joko konsoliropeltava laiska semigootti tai sitten hyvä papitar riippuen siitä minkälaisessa kulttuurissa ovat kasvaneet. Tosin kun kerran yleisesti ottaen fantasiasarjakuvia teen niin kai ne naiskuvat enemmän niitä ihanne yksilöitä ovat samoin kuin mieskuvat. Tai yleisemmin ottaen ihmiskuva. Ei niitä hahmoja aina välttämättä tartte sukupuolen mukaan kahteen karsinaan jakaa. Ainakin fantasiasarjakuvissa voi tehdä ihanteellisempia kulttuureja, jotka kasvattaisivat ihmiset käyttäytymään "sivistyneemmin." Omaan ihmiskuvaani toki kuuluu, että ihmiset ovat heman keskimääräistä rauhallisempia ja sovinnaisempia koska loppujen lopuksi on aika hankala tehdä uskottava hahmo, joka olisi täysin ristiriidassa tekijänsä kanssa. Uskoisin, että jos tekisin ryyppäävän rivoja huutelevan tatuoidun naisen ainakin sarjakuvan päähenkilöksi niin siitä tulisi teennäistä moskaa joka ei uppoisi kehenkään.
Minun neuvoni siihen, että saatte hyväksyttävämpi naiskuvia on, että kirjoittakaapas kymmenen vuotta live-roolipelejä. Yleensä ainakin puolet pelaajista on kauniimman sukupuolen edustajia ja he kyllä valittavat jos hahmo ei miellytä.
