Heh, kiitos. Olen tässä sisäistä kriitikkoani muutaman kuukauden herätelleenä alkanut miettiä, onko epänormaalia olla tällainen "kiltti" arvostelija. Esim. lehteen (Etelä-Saimaaseen) kirjoittaessani valikoin kirjoja, jotka kiinnostavat minua jo valmiiksi. Niinpä arvostelu on usein myönteinen, harvoin on tullut pahoja pettymyksiä vastaan. En ole vielä löytänyt itsestäni tätä Jukka Kajavan ja Seppo Heikinheimon linjaa, että oletuksena pitäisi haukkua kaikki, julistaa inhoten että miksi tällaista paskaa tehdään ja vielä neuvoa päälle, että oikeasti tämä kannattaisi tehdä niin ja näin ja noin. Minusta arvostelujen tarkoitus on saada ihmiset huomaamaan teoksia, jotka heitä voisivat kiinnostaa. Kaikkia eivät tietenkään samat asiat kiinnosta.
Toki arvosteluissa pitää huomauttaa, jos jotain selkeitä puutteita tai huonoja puolia kohteessa on. Muutenhan arvostelu olisi vain merkityksetöntä hymistelyä.